KESKELLÄ PIMEYTTÄ
Voiko sen pimeämpää olla kuin syksyinen pilvinen yö, kun maassa ei vielä ole lunta eikä taivaalla loista kuu eivätkä tähdet? Silloin on saman tekevää, ovatko silmät kiinni vai auki, kun ei kumminkaan näe mitään. Tutussa ympäristössä se on vain mielenkiintoista, mutta vieraissa maisemissa se voi olla suorastaan pelottavaa. Siksi pimeässä kaipaamme ympärillemme edes pientä valonlähdettä nähdäksemme eteenpäin.
Elämässämme saattaa tulla eteen ajanjaksoja, jolloin olemme kuin keskellä sysimustaa yötä. Asiat ovat sillä tolalla, ettei tiedä, missä tai minkä keskellä on ja minne päin etenisi. Tulevaisuus saattaa pelottaa ja ahdistaa. Sisimmän syvin huuto on: ”Valoa! Antakaa minulle valoa!”
Jos vierellä on tuttuja, läheisiä ihmisiä, heidän läsnäolonsa rauhoittaa. Olen pimeydessä, mutta turvassa. Ellei rinnalla ole ketään, yksinäisyys musertaa alleen ja pimeys on pelkkää kauhua. Eikö täällä ole ketään, eikö kukaan kuule minua, eikö ole ketään auttajaa?
Talvinen lumi poistaa pimeyttä, vaikkei itse valoa näykään missään. Siksi tietämättämmekin iloitsemme ensilumesta: pahin pimeys on voitettu! Lumen tuoma valoisuus tuo lohtua pitkään syksyyn tai talveen.
Tarvitsemme rinnallemme ihmisiä, jotka ensilumen lailla rohkaisevat ja kannustavat meitä: ”Kuljetaan yhdessä eteenpäin. Kyllä tähän jokin ratkaisu keksitään.” Rohkaisijan mieli saattaa olla yhtä tyhjä kuin autettavankin, mutta hän haluaa luoda toivoa pimeyden keskelle ja usein siinä onnistuukin.
Vanhassa testamentissa profeetta Jesajan kirjassa (9 luku) puhutaan kansasta, joka vaeltaa pimeydessä ja näkee suuren valon. He asuvat kuoleman varjon maassa, mutta heille loistaa valkeus. Sen jälkeen kerrotaan maailman Vapahtajan syntymästä. Tämän kaiken täyttymyksenä Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, se ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12)
Saamme elämämme pimeyden keskellä huutaa avuksi tuota ihmeellistä valoa: ”Auta minua! Älä jätä minua yksin!” Ja Jeesus ojentaa sinulle kätensä ja vakuuttaa: ”Älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi, missä ikinä oletkin.”
Valoa tunnelin päähän tuovat myös iankaikkisen Jumalan sanat: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Älä menetä elämäsi pimeimmällä hetkellä toivoasi. Käänny Luojasi puoleen, usko ja luota Häneen. Hän antaa apunsa sinulle juuri oikeaan aikaan. Hänellä on rauhan ja rakkauden ajatukset sinua kohtaan.
Seurakuntapastori Pirkko Koivunen