IHMINEN EI MUUTU

 

Raamattua syytetään vanhanaikaiseksi, ajastaan jälkeen jääneeksi kirjaksi. Ajatellaan, että ihminen ja olosuhteet ovat muuttuneet niin paljon, että Raamatulla ei ole enää mitään olennaista sanottavaa. Vaihtoehtoisesti Raamattu ja kristinusko pitäisi päivittää aivan uuteen, moderniin uskoon. Onko todella näin?

 

Tosiasiassa ihminen ja ihmisen perustarpeet ja -haasteet eivät ole muuttuneet olennaisesti. Ihminen syntyy, elää muutaman vuosikymmenen ja kuolee. Hän tarvitsee ravintoa, lämpöä, turvallisuutta, työtä ja toimeentuloa, ihmissuhteita ja Jumalaa. Ihminen kamppailee yhä tänäänkin itsekkyyden, ahneuden, sorron, väkivallan, sotien, luonnon saastumisen, sairauksien ja kuoleman keskellä. Ihminen ei yhä tänäänkään ole löytänyt tieteen keinoin elämälle mielekästä tarkoitusta ja tulevaisuutta.

Vaikka ihminen on viimeisen sadan vuoden aikana saavuttanut huikean määrän tietoa ja keksinyt sovelluksia, se ei ole vapauttanut ihmistä edellä luetelluista ongelmista. Usein on käynyt jopa päinvastoin. Uudet keksinnöt ja sovellukset ovat johtaneet valtavaan teollistumiseen, ennen näkemättömään kuluttamiseen, luonnon saastumiseen, hirvittävään aseteknologiaan ja globaaliin tuhoutumisen vaaraan. Viisas, moderni ihminen kykenee tuhoamaan elämän maapallolta muutamassa tunnissa – tai ainakin sadassa vuodessa, mikä sekin on äärimmäisen lyhyt aika historian valossa.

On todettava, että ihminen on yhä tänään itsekäs, ahne, pahansuopa, väkivaltainen, sairauksia kantava ja kuoleva. Ihminen ei ole muuttunut olennaisessa mielessä viimeisen 3000 vuoden aikana eikä hän muutu tulevaisuudessakaan. Tosiasiassa ihmiselämän edellytykset kapenevat ja ovat suunnattomassa vaarassa joka hetki yhä enemmän ja enemmän.

 

Raamattu käsittelee juuri näitä ihmisyyden muuttumattomia perustarpeita ja -haasteita ajattomalla tavalla. Elämän Luoja pureutuu juuri näihin olennaisiin ongelmakohtiin syvällisesti ja ratkaisevalla tavalla. Kun ihminen silottelee pintaa ja yrittää hoitaa oireita, Jumala käy ytimeen ja parantaa itse sairauden.

Se, mikä on aina ollut syntiä, on tänäänkin syntiä. Synti on rikos Luojaa, elämää ja ihmisyyttä vastaan. Elämä ja sen lait kumpuavat elämän Luojasta. Samoin on rakkauden laita. Sekin kumpuaa siitä, millainen Jumala on. Rakkauden olemus ei muutu syntisen ihmisen halujen vuoristoradassa.

Yhä tänäänkin ihminen ja ihmiskunta elää kapinassa Luojaansa vastaan. Juuri tästä on syvimmiltään kysymys kaikessa kärsimyksessä, pahassa ja kuolemassa, mitä joudumme kokemaan. Raamattu käsittelee erityisesti tätä kapinaa, sen seurauksia ja ratkaisua.

Väittäessään Raamattua ja perinteistä kristillistä uskoa vanhanaikaiseksi, ihminen jatkaa kapinaansa. Tällä hän yrittää näennäisesti mitätöidä Raamatun ja sen ajattoman sanoman. Tällä ihminen pettää vain itseään. Jumalan sana on aina voimassa, vaikka ihminen sen kieltäisi. Inhimillinen raadollisuus ja kuolevaisuus eivät väisty hylkäämällä elämän Luoja.

 

Jumalan sana yhä tänään asettaa ihmisen vastuuseen Luojansa edessä ja tuomitsee hänet oikeudenmukaisesti. Samalla Jumalan sana tarjoaa ihmiselle armahdusta ja uudistumista Kristuksessa Jeesuksessa.

Raamattu on kuin lääkäri, joka tekee karun mutta pätevän diagnoosin ihmisen sairaudesta ja tilasta. Ihminen on kuolemansairas. Jokainen.

Raamattu on samalla lääkäri, jolla on parantava lääke ja hoito. Kristus Jeesus on sovittanut syntimme ja hänen ylösnousemuksensa avaa meille yhteyden Jumalaan ja iankaikkiseen elämään. Tämän lääkkeen ja hoidon vastaanottaminen alkaa parantaa juurisairautta. Paraneminen ei tapahdu heti vaan vaiheittain. Alkaneen parantumisen myötä oireetkin lievittyvät. Täydellinen parantuminen koetaan uudessa, täydellisessä luomakunnassa.

 

Kun nyt elämme todellisuutta, jossa ihminen ei muutu – omin voimin, Kristuksessa saamme lahjaksi sen, että ihminen muuttuu täydellisesti – Jumalan voimasta.

Tätä tarjoaa Jumala! Entä mitä tarjoavat ne ihmiset, jotka väittävät Raamattua ja Jumalaa vanhanaikaiseksi? Milläpäs voitat itsekkyyden? Milläpäs lopetat saastumisen ja sodat? Milläpäs voitat kaikki sairaudet? Milläpäs voitat kuoleman? Milläpäs voitat Jumalan, jonka eteen kerran käymme?