Kirjoittaja

Juho Sankamo
Teol.tri, pappi, Suomen Raamattuopiston työntekijä

juhosplog.plogspot.fi

 

 

AJATON VAI AJASSA ELÄVÄ KIRKKO?

 

Kirkon historiassa on aina pohdittu sitä, mikä on aidon ja alkuperäisen kristinuskon suhde nykyiseen uskoon. Mehän tunnustamme uskovamme apostolisen kirkon, emme tämän ajan ja hengen mukaiseen kirkkoon. Aika ja maailma muuttuvat koko ajan.

Kirkon muuttumattomuus ei tarkoita paikalleen pysähtymistä. Jos haluat, että hieno vanha talo pysyy entisessä loisteessaan, sitä pitää rempata ja maalata jatkuvasti. Karl Adam kirjoittaa mielestäni varsin osuvasti siitä miten kirkon muuttumattomuuteen ja muutokseen voisi suhtautua:

We Catholics acknowledge readily… that Catholicism cannot be identified simply and wholly with primitive Christianity, not even with the Gospel of Christ, in the same way that the great oak cannot be identified with the tiny acorn.

Apostolinen perinne, dna, siemen säilyy, puu kasvaa. Taivaan linnut löytävät levon sen oksien varjosta. Joka tapauksessa moni kristillinen kirkkokunta seilaa nykyään valtavalla vauhdilla maailman tuulissa. Onko se Pyhän Hengen johdatusta, onko se johdonmukaista kehitystä tradition ja Raamatun sanan pohjalta, että naisia vihitään pappeuteen ja että homoja vihitään avioliittoon?

Näin tehdään Ruotsin kirkossa, ja tulevaisuudessa todennäköisesti myös Suomen ev.lut. kirkossa. Ihminen voi olla Ruotsin kirkon jäsen vaikka häntä ei olisi kastettu. Voiko ihminen olla kristitty ilman kastetta? Ei voi. Ruotsin kirkon mielestä, kyllä voi.

Viimeisin villitys, josta olen kuullut, on se, että Briteissä jotkut anglikaanit olisivat tekemässä Jumalalle, Herralle, taivaan Isälle ja Pojalle, sukupuolenvaihdosta. Hänestä haluttaisiin naismaisempi tai vähintäänkin sukupuolineutraali. Feminismin näkökulmasta Isä, Abba ja Jumalan Poika ovat tietysti ärsyttävän patriarkaalisia nimikkeitä. Persoonapronomini He halutaan vaihtaa muotoon She – Ruotsinkielessä voitaisiin tietysti ottaa käyttöön sukupuolineutraali Hen -muoto.

Julkaisen tässä lopussa pienen vertailutekstin. Se ei ole minun omasta kynästäni, vaan alla oleva kirjoitus on erään toisen kirjoittajan hengen tuote. Tuossa kirjoituksessa tulee mielestäni hyvin esille tämä perinteen ja nykyisyyden välinen jännite ja ristiriita:

 

”Kristinuskon de facto -peruskäsityksiä nyt ja ennen

 

 Tuonpuoleinen:

–        Nyt: Symbolinen, tämänpuoleinen korostuu.

–        Perinne: Jumala on luonut näkyvän ja näkymättömän maailman. Näkyvä on katoava, näkymätön ikuinen.

Kristinuskon ydin:

–        Nyt: Lähimmäisenrakkaus, suvaitsevaisuus.

–        Perinne: Jeesus on kuolemalla ja ylösnousemuksella ansainnut pelastuksen syntisille.

Suhde muihin uskontoihin:

–        Nyt: Ei olennaista rajanvetoa.

–        Perinne: Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

Lähetystyö:

–        Nyt: Kulttuurivaihtoa, avunantoa.

–        Perinne: Raamatun opetusta ja evankeliumin julistusta.

Uskontunnustus:

–        Nyt: Henkilökohtainen kustomointi.

–        Perinne: Yhteisöllinen, staattinen muotoilu.

Armo:

–        Nyt: Lupa syntiin.

–        Perinne: Synnit anteeksi.

Ihmiskuva:

–        Nyt: Vastasyntynyt on tabula rasa ja pohjimmiltaan hyvä.

–        Perinne: Ihminen on syntymästään perisynnin turmelema.

Omatunto:

–        Nyt: Ihmisen omatunto ohjaa raamatuntulkintaa.

–        Perinne: Raamattu ohjaa ihmisen omatuntoa.”