UNIVERSAALI SEURAKUNTA / KIRKKO

Yksi – pyhä – yhteinen – apostolinen

 

 

USKONTUNNUSTUSTEN VALOSSA

• Apostolinen uskontunnustus: Ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden.
• Nikean uskontunnustus: Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. 

 

 

RAAMATUN PERUSTEKSTIEN VALOSSA

 

Seurakunnan perustus

”Entä te?”  kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?”  Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt 16:15-20)

Apostoli Paavali: Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (1 Kor 3:10-11)

 

Lähetyskäsky

Jeesus tuli opetuslasten luokse ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  (Matt 28:18-20)

 

Alkuseurakunta

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.  Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä, jotka pelastuivat. (Apt 2:42-47)

 

 

EFESOLAISKIRJEEN VALOSSA

 

Kristus on seurakunnan pää ja seurakunta on Kristuksen ruumis (Ef 1:22-23)

Apostoli Paavali kuvaa, kuinka Jumala nosti Kristuksen kuolleista ja asetti hänet valtaistuimelle oikealle puolelleen. Herra Jeesus on siten koko maailmankaikkeuden hallitsijan asemassa. Kaikki vallat ja voimat ovat hänen alaisuudessaan. Kristus on seurakunnan pää (1:22) ja seurakunta on Kristuksen ruumis (1:23). Pää ohjaa ja määrää, mitä ruumis tekee. Herra Jeesus Kristus ohjaa ja määrää seurakunnan elämää ja työtä. Kristus asuu seurakunnassa, joka koostuu uskovista. Hänen läsnäolonsa täyttää sen kokonaan (1:23). Seurakunnan sielu ja elämä on Kristus ja Kristuksen kautta Jumala. Kristus täyttää seurakunnan Pyhän Hengen kautta ja seurakunta on Pyhän Hengen temppeli (1 Kor 3:16-17). Näin Jumalan vaikutus maailmassa ilmenee ja toimii erityisesti seurakunnan kautta. Seurakunta itsessään on vajavainen, mutta silti siinä on salatulla tavalla Jumalan Hengen läsnäolo ja voima (2 Kor 4:6-7).

 

Seurakunnan ykseys ja yhteys moninaisuuden ja vajavuuden keskellä (Ef 2:18-22 ja 4:1-6)

Seurakunnan ykseys
Seurakunta on Jumalan perhe (2:18-22). Sillä on valtavan paljon yhteistä. Seurakunnalla on yksi ja yhteinen Isä. Sillä on sama Henki. Sen jäsenet kuuluvat Jumalan kansaan. Vaikka se on kansa, se on samalla jotain vielä syvempää ja läheisempää: se on perhe. Sillä on yksi ja yhteinen perustus, joka on apostolien ja profeettojen opetus ja ilmoitus Kristuksesta. Seurakunta muodostaa pyhän temppelin Herrassa. Jokainen uskova on hengellinen kivi temppelissä. Lopulta seurakunta on Jumalan asumus, läsnäolon paikka Hengessä.

Seurakunnalla on yhteinen kutsumus ja hengellinen elämä (4:1-6). Sen tulee elää pitkämielisessä ja kärsivällisessä rakkaudessa ja nöyryydessä. Jumalan Henki luo jatkuvasti keskinäistä yhteyttä ja rauhaa. Seurakunta muodostaa yhden kokonaisuuden kuin ihmisruumiin, jossa kaikki kuuluu yhteen ja palvelee kokonaisuutta (1 Kor 12:12-26). Uskovien tehtävät vaihtelevat, mutta arvo on sama. Seurakunnalla on yhteinen päämäärä ja toivo. Se kulkee yhtä matkaa samaan suuntaan. Sillä on yksi ja yhteinen usko ja uskon kohde: Jumala – Kristuksen ja Sanan kautta. Seurakuntaa yhdistää yksi todellinen kaste, joka on kristillisen armoliiton merkki. Seurakunta palvelee yhtä ja ainoaa Jumalaa.

Universaali ja paikallinen
Seurakunta perustuu Kristuksen sovitustyöhön ja Pyhän Hengen vuodatukseen ensimmäisenä kristillisenä helluntaina. Se koostuu kaikista Kristukseen uskovista apostoleista alkaen aina tähän päivään asti ja aina Kristuksen tulemukseen saakka. Seurakunta kattaa koko maanpiirin. Tämä on universaali seurakunta. Suurin osa uskovista on jo perillä taivaassa, joten seurakunta on taivaassa ja maassa. Silti se on yksi kokonaisuus.

”Evankeliumin kautta Jumala erottaa jokaisesta kansasta eräitä, jotka kääntyvät ja uskovat evankeliumiin. Tätä kääntyneiden joukkoa voimme pitää maan päällä olevana Kristuksen seurakuntana, kirkkona. Kristinopin mukaan taas seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Tunnustuskirjat tarkentavat tätä määritelmää alleviivatessaan, että kirkko on pyhien ja tosiuskovaisten yhteisö ja että tässä elämässä on myös teeskentelijöitä ja jumalattomia sekaantunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon.

Mikään määritelmä ei ole kaiken kattava. Vaikeimmin määriteltävissä ja rajattavissa on se todellinen, keskuudessamme elävä maailmanlaaja ihmisten joukko, joka on kääntynyt ja uskonut evankeliumiin. Sen Jumala on erottanut evankeliumin kautta eri kansoista ja kielistä omaksi kansakseen. Tämän joukon jäseniä on kaikkialla siellä, missä on eri nimisiä ja kokoisia, selvästi tai vähemmän selvästi järjestäytyneitä kristittyjen ryhmiä, seurakuntia, kirkkoja. Mutta yksikään näistä ryhmistä ei ole kuitenkaan varsinainen Kristuksen seurakunta maan päällä. ”Ekklesia ylittää kaikkien kirkkojen ja niihin verrattavien kristillisten yhdyskuntien rajat, se murtaa kaikki inhimilliset ryhmittelyt, ja siitä syystä sen jäseniä ei voida koskaan oikein merkitä kirjoihin ja luetteloihin” (Tiililä). Kristuksen todellinen seurakunta jää salaisuudeksi monella tavoin tässä ajassa ja kuitenkin se on joka hetki käsin kosketeltavana ja siksi aina alttiina vainottavaksi.” (rovasti Olavi Peltola)

Seurakunta ilmenee myös paikallisella tasolla tietyssä paikassa tiettynä aikana. Esimerkiksi Efeson seurakunta oli paikallinen ilmentymä universaalista seurakunnasta. Ihanteena on, että kullakin paikkakunnalla olisi yksi ja yhteinen seurakunta. Se koostuisi kaikista läsnä olevista uskovista. Mutta usein on väistämätöntä, että seurakunta on hajautunut ja joustava. Paikallisen seurakunnan koko ei saisi olla liian suuri. Jäsenmäärän kasvaessa suureksi seurakunta voi toimia useammassa eri paikassa. On hyvä, että seurakuntakodissa ihmiset voivat tuntea toisensa. Toisinaan kansallisuudet, kielet, kulttuurit ja historialliset syyt vaativat, että seurakunta koostuu vain yhdestä kansallisuudesta. Ristiriidat ja käytännön seikat tulisivat liian vaativiksi. Lisäksi jokaisella on luovuttamaton perusoikeus kuulla Jumalan Sanaa omalla kielellään. Tärkeää on, että erilaiset seurakunnat voivat kasvaa ja levitä keskinäisessä sovussa ja siunaavassa mielenlaadussa. Lisäksi rajatussa mielessä seurakunnaksi voidaan kutsua uskovien hetkellistä kokoontumista (Matt 18:20).

Seurakunnan pirstoutuminen
Jumalan seurakunta on yksi ja yhteinen, mutta käytännössä se on pirstoutunut kirkkokunniksi ja erilaisiksi kristillisiksi suuntauksiksi. Osaksi tämä johtuu erilaisista kulttuureista ja olosuhteista. Tämä osoittaa, että seurakunta on oikealla tavalla joustava ja sopeutuva. Tässä mielessä kysymys on hyvästä asiasta ja Jumalan tarkoituksesta. Osaksi pirstoutuminen on synnin ja saatanan hedelmää. Uskovat ovat riitautuneet ja ajautuneet opillisesti eri suuntiin ja menettäneet keskinäisen yhteyden ja rakkauden.

Kukin kirkkokunta, suuntaus ja liike uskoo ainakin joistakin asioista hieman eri tavoin ja niiden tavat voivat olla erilaisia. Joidenkin kohdalla herää kysymys, ovatko ne enää lainkaan kristillisiä kirkkoja tai liikkeitä. Useimmat kuitenkin pitävät kiinni kristinuskon ytimestä, jolloin ne ovat luonnollisesti kristillisiä. Onkin tärkeää osata erottaa toisistaan ydinasiat ja vähempiarvoiset, usein toimintatapoihin liittyvät seikat.

 

Seurakunta on Kristuksen morsian, rakastettu (Ef 5:22-33)

Ikuinen mutta vapaaehtoinen rakkausliitto
Avioliitto on esikuva Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Avioliitto solmitaan ajaksi, mutta armoliitto ikuisiksi ajoiksi. Kristus on kuin aviomies, joka rakastaa morsianta, seurakuntaa niin paljon, että on valmis kuolemaan sen tähden (5:25,32). Seurakunta on puolestaan morsian, jonka tulee olla kuuliainen sulhaselle, Kristukselle (5:22-27). Uskovat seurakuntana on kihlattu Herralle maanpäällisen elämän ajaksi ja varsinainen avioliitto alkaa taivaassa Karitsan häissä (Ilm 19:7-9). Kihlausaika on ikään kuin koeaikaa, mutta avioliitto on purkamaton ja pysyvä.

Tämä kertoo Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Jumala rakastaa sinua ja minua, jokaista ihmistä. Hän on osoittanut syvän rakkautensa uhrautumalla ja antamalla anteeksi yhä uudestaan ja uudestaan. Jumala on uskollinen, vaikka me olemme uskottomia. Mutta jos ihminen purkaa kihlauksensa armoliittoon, Jumala hylkää ihmisen eikä pakota häntä siihen. Jumala on rakkaus eikä hän siksi voi pakottaa ihmistä rakkauteen, joka perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Jumalan rakkaus koskettaa ja vaikuttaa voimakkaasti, mutta ei pakota. Jumalan rakkauden hylännyt ihminen valitsee Jumalan pyhän tuomion, joka on väistämätön.

Päämääränä täydellisyys
Jumala on tehnyt kaikkensa, jotta ihminen pelastuisi ja vapautuisi synnin tuomasta tuhosta. Hän on uhrautunut syntisen ihmisen puolesta ristillä ja tahtoo pelastaa hänet takaisin elämään rakkautensa tähden (5:25). Ihminen on synnin likaama ja turmelema, mutta Jumala pyhittää ja puhdistaa hänet vedellä pesten, Sanansa kautta (5:26). Jumalan päämääränä on täydellinen puhtaus, synnittömyys (5:27). Hän on se, joka pyhittää ja puhdistaa ihmisen ja seurakunnan. Ihminen itse ei siihen kykene. Jumalan Sana on sovituksen ohella toinen voimallinen puhdistusväline: laki paljastaa lian, synnin, ja evankeliumi tuo puhdistuksen, anteeksiannon ja uuden elämän.

Ajassa vajavainen, rikkinäinen ja syntinen
Seurakunnasta tulee täydellinen, mutta vasta taivaassa. Maan päällä seurakunta on aina vajavainen, rikkinäinen, hajanainen, riitaisa, syntinen, mutta armahdettu ja Kristuksen läsnäololla täytetty. Synti väistyy vasta täydellisyyden alkaessa taivaan paratiisissa. Morsian puetaan häävaatteeseen vasta hääpäivänä – ei ennen sitä: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Morsiamen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen” (Ilm 19:7-8).

Näin Jumala rakastaa meitä ja koko seurakuntaa ikuisella, armahtavalla rakkaudellaan. Mitä parempaa voisikaan toivoa? Jumala, Luojamme on anteeksiantavainen ja hän on uhrautunut puolestamme, koska rakastaa meitä suunnattomasti. Hän on kaikkivaltias ja hän on luvannut pitää meistä huolen nyt, aina ja iankaikkisesti. Mikä turvallisuus ja mikä tulevaisuus, sillä rakkaus on kaiken täyttymys – Jumalan ja ihmisen välillä sekä ihmisten kesken.

 

 

SEURAKUNTA PERUSTUNTOMERKKIEN VALOSSA

 

Evankeliumi, kaste ja ehtoollinen

Evankeliumi, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on kristinuskon ydin. Jumalan Sanan keskuksena on evankeliumi, jota seurakunnan tulee jatkuvasti julistaa ja seurata. Kaste ja ehtoollinen ovat kristillisiä toimituksia, jotka perustuvat Herran Jeesuksen käskyyn (Matt 28:19; 1 Kor 11:23-26). Ne tulee toimittaa Raamatun opettamalla tavalla. Niiden keskuksena on Kristuksen sovitustyö ja Jumalan armo, joten niitä kutsutaan sakramenteiksi eli armovälineiksi. Uskon ja kasteen kautta ihminen liitetään Jumalan ja seurakunnan yhteyteen. Ehtoollinen vahvistaa yhteyttä Jumalan ja kristittyjen kanssa.

Jumalan sana

Seurakunta on Jumalan, joka rakentaa sen pyhällä Sanallaan. Sanassa on kaikki olennaiset määräykset, ohjeet ja lupaukset seurakunnan ja yksittäisen kristityn elämän rakentamiseksi. Kirkko tai seurakunta, joka väheksyy Sanaa ja toimii sitä vastaan, menettää vaikuttavuutensa ja lopulta myös kristillisen uskonsa ja sen myötä asemansa osana todellista Jumalan universaalia seurakuntaa.

Jumalanpalvelus ja muut toimitukset

Jumalanpalvelus ja uskovien kokoontumiset ovat osa seurakunnan näkyvää olemusta ja toimintaa. Seurakuntaa ilmentävät muutkin kristilliset toimitukset, vaikka niillä ei ole kasteen ja ehtoollisen asemaa. Niitä ovat tehtäviin siunaaminen, konfirmaatio, vihkiminen ja hautaan siunaaminen.

Diakonia ja lähetystyö

Seurakunta on Jumalan rakkaudessa palveleva yhteisö. Se on kutsuttu palvelemaan kaikkia ihmisiä, erityisesti heitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Seurakunta tähyilee myös kauas. Se lähettää lähetystyöhön ja tukee sitä lähellä ja kaukana.

Arvo- ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Evankeliumin ohella seurakunta julistaa elämän oikeaa ja väärää, sekä avaa rakkauden ja pyhyyden lähteet koko yhteiskunnan rakentamiseksi. Kristityt on lähetetty hengellisiksi ja maallisiksi vaikuttajiksi.

Risti, kärsimys, vaino ja voitto

Kristillinen seurakunta on vajavainen ja syntinen. Siksi se voi elää vain ristin varassa, joka tuo armon ja elämän. Anteeksiantamuksen lisäksi risti kuolettaa syntistä luontoa. Tämä merkitsee sisäistä kamppailua ja kärsimystä. Lisäksi seurakunta kohtaa ulkopuolista vastustusta, pilkkaa ja vainoa, mikä sekin tuo ristin varjon seurakunnan ylle. Samalla seurakunta on syvästi turvassa, sillä Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallat. Tämä voitto vahvistaa ja kantaa sisäisesti. Lopulta se muuttuu näkyväksi voitoksi Kristuksen tulemuksessa. Maan päällä ristintien kulkeminen takaa myös sen, että seurakunta voi tulla kaikkein heikompien ja huonoimmassa asemassa olevien rinnalle. Maan päällisen loiston keskeltä se ei siihen taipuisi.

 

 

YHTEENVETO

 

Kristillinen seurakunta on

• Kristuksen perustama, hänen opetustensa, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen varassa elävä yhteisö
• Pyhän Hengen täyttämä ja ohjaama
• Jumalan Sanaan ja siten apostoliseen opetukseen perustuva
• armovälineillä varustettu
• universaali: ajallisesti ja maailmanlaajuisesti; se on tarkoitettu kaikille
• yksi kokonaisuus: se koostuu kaikista Kristukseen uskovista ja häneen kastetuista
• elävä organismi: se koostuu ihmisistä, joilla on oma paikkansa ja tehtävänsä
• paikallisesti moni-ilmeinen
• pyhä, koska Kristus pyhittää sen omalla pyhyydellään
• hauras, särkyvä ja ristiriitainen, koska se koostuu syntisistä ihmisistä
• julistava ja palveleva
• rakentava arvoyhteisö
• taisteleva, koska se joutuu käymään joka hetki taistelua syntiä, saatanaa ja kuoleman voimia vastaan
• kärsivä, koska se elää synnin vaivaamassa todellisuudessa
• vainottu, koska saatana ja sen kanssa liitossa olevat ihmiset vihaavat Kristusta ja hänen seuraajiaan
• ristin varjossa kulkeva
• voittava, koska Kristus on voittanut nämä viholliset täydellisesti; voitto tulee näkyväksi vasta Kristuksen tulemuksessa, ylösnousemuksessa, viimeisessä tuomiossa ja uudessa luomakunnassa