KIRKASTUMINEN

 

Kirkastettu, täydellinen ihminen

Kirkastuminen merkitsee täydellisyyden koittamista. Synnin turmelema ihminen vapautuu lopullisesti ja täydellisesti synnistä. Hänet palautetaan alkuperäiseen puhtauteen, eheyteen, täyteyteen koko ihmisenä – hengellisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Ja vielä enemmän: uuden luomakunnan ja elämän kirkkaus on vielä suurempaa ja täydempää kuin aikaisemman. Jumala ei tyydy entisöimään vanhaa vaan tekee kaikesta vielä parempaa.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. (2 Kor 4:16-18)

Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa. (1 Kor 15:40-43)

Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. (1 Joh 3:1-2)

 

Kirkastuminen kuoleman hetkellä

Kun uskova ihminen kuolee, hänen ruumiinsa maatuu. Kuoleman hetkellä ihmisen ikuinen henki/sielu-persoona ohjataan taivaaseen odottamaan Kristuksen paluun hetkeä, ruumiin ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja uutta luomakuntaa. Kuoleman hetkellä ihminen vapautuu synnistä Kristuksen vanhurskaudessa. Ihminen kirkastuu henkensä/sielunsa osalta.

Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö. (Hepr 12:22-24)

 

Juuri tätä apostoli Paavalikin kaipasi, kun hän huokaili ajallisen elämän ja iankaikkisuuden välillä:

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme. sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. (2 Kor 5:1-8)

 

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. Ja minä tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää – temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. (2 Kor 12:2-4). Tässä Paavali kertoi nöyrästi itsestään, koska ei halunnut kerskua kokemuksellaan. Mahdollisesti hän kuoli kivittämisen hetkellä Lystrassa, mutta sitten Jumala herätti hänet takaisin elämään (Apt 14:19: Paavalia kivitettiin, ja hänet raahattiin kaupungin ulkopuolelle, koska hänen luultiin kuolleen.)

 

Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. (Fil 3:20)

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijoiden ja veljiensä luku. (Ilm 6:9-11)

 

Näin Raamattu opettaa yksiselitteisesti ihmisen ikuisesta sielusta/hengestä, jossa on ihmisen syvin persoonallisuus, tietoisuus, tahto ja tunteet. Ajallisessa elämässä ihminen on jakamaton kokonaisuus, mutta kuoleman hetkellä tämä jako tapahtuu.

Elämän perusta ei ole materiassa vaan Jumalassa, joka on Henki. Tämä antakoon meille paljon rohkaisua ja lohdusta tänne kuolemanvarjon laaksoon: Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä.

 

Kirkastuminen ruumiin ylösnousemuksessa

Vaikka ihmisen sielu/henki-persoona on kirkastunut, ihminen on yhä vajavainen, vailla ruumiillista olemusta. Sinällään ihminen ei välttämättä tarvitsisi ruumiin ylösnousemusta, sillä ovathan enkelitkin kirkkaita henkiolentoja. Mutta Jumala on viisaudessaan nähnyt hyväksi luoda ihmisen kolminaiseksi olennoksi, joka on yksi kokonaisuus, jolla on henki-sielu-ruumis.

Ruumiin ylösnousemuksesta opetetaan erityisesti Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15 luvussa. Siihen liittyvä opetus on tämän tekstin lopussa otsikolla: Täydentäviä näkökulmia kirkastumiseen Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen pohjalta.

 

Vanhan testamentin tekstejä ruumiin ylösnousemuksesta

Jes 26:19-20

Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.  Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.

 

Dan 12:2-3

Ja monet maan tomussa makaavista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. Ja taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

 

Hes 37:1-10

Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.”

Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.”

Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

Herra sanoi minulle: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.

 

Uuden testamentin tekstejä ruumiin ylösnousemuksesta

Matt 22:23,29-32

Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä…  Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niin kuin enkelit taivaassa. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.” 

 

Joh 5:28-29

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

 

1 Tess 4:13-18

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

 

Room 8:11,22-23

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

 

 

1 Kor 15 luku

Tästä tarkemmin opetuksen loppuosassa.

 

 

HENGELLISIÄ KOKEMUKSIA AJAN RAJAN TUOLTA PUOLEN

Tärkeimmät ja ainoat luotettavat kuoleman jälkeiset kokemukset on kirjattu Raamattuun. Jumala itse on ilmoittanut iankaikkisesta elämästä ja kertonut siitä joitakin yksityiskohtia. Lisäksi Jumalan omat ovat saattaneet nähdä taivaallisia näkyjä. Apostoli Paavali on itse käynyt taivaassa kuten edellä kerrottiin. Näiden osalta vain Raamatussa on Jumalan aitoustakuu.

Raamatun lisäksi monilla on kokemuksia kuoleman jälkeisestä elämästä. Niitä on voitu saada enkeli-ilmestysten, ruumiista irtaantumisen, hetkellisen kuoleman ja elvytyksen myötä, vainajahengen kohtaamisen kautta. Tällaisia kokemuksia on kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa.

Ominaista näille on moninaisuus ja ristiriitaisuus. Osa kokemuksista on ollut rauhan täyttämiä, mutta osa pelottavia. Osassa on kohdattu henkiolentoja, joiden viesti on ollut hyvin epäkristillinen. Raamatussa suuri osa tämän tyyppisistä kokemuksista nimetään synniksi. Ne ovat yhteyttä pimeyden henkiolentoihin, jotka kylvävät valhetta ja kapinaa Luojaa vastaan. Jumala kieltää kaikenlaisen yhteyden ja hakuisuuden henkiolentojen ja vainajien kanssa. Hyvin todennäköisesti tietyt vainajailmestykset ovat pimeyden olentoja, jotka vain tekeytyvät tutuksi kuolleeksi ihmiseksi. Niiden perimmäinen viesti on: elämä jatkuu eikä siihen tarvita Kristusta eikä Jumalaa.

Tällaisten vääristävien kokemusten ohella onneksi on myös Jumalasta lähtöisin olevia, lohduttavia kokemuksia. Vaikka uskomme ja lohdutuksemme syvin ja vankin perusta on Jumalan sanassa, Pyhä Henki voi antaa meille muutakin rohkaisua ja lohdutusta. Monet ovat saattaneet nähdä ikään kuin valokuvan läheisestään, joka on otettu taivaaseen. Kuollut läheinen onkin täynnä ihmeellistä elämää ja kirkkautta, iloa, rakkautta, hyvyyttä, pyhyyttä, onnellisuutta. Hän on täysin tunnistettavissa mutta ikään kuin miljoonakertaisesti kirkastettu ”painos”. Nähty kuva on ollut pelkkä kuva eikä siihen ole liittynyt minkäänlaista vuoropuhelua.

On myös melkoisia kokemuksia taivaassa käymisestä. Niissä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti erikoisista asioista, joita taivaassa on. Aika usein ne tuntuvat epäuskottavilta ja jotkut niistä ovatkin paljastuneet sepitetyiksi. Apostoli Paavali tyytyi sanomaan omasta kokemuksestaan, että hänet temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. On myös sillä tavoin pelkistettyjä taivaskokemuksia, että niitä voi pitää melko luotettavana.

 

 

KRISTUKSESSA VARMA KIRKASTUMINEN

Ihmisen pelastuminen on kokonaan Jumalan teko. Se alkaa Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta ja tahdosta; sitä valmistellaan vanhan liiton esikuvien ja ennustusten kautta; sen ratkaiseva murroshetki tapahtuu Jumalan ihmiseksi tulemisessa Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa; sen vaikutukset alkavat yksilöihmisten uskoontulon ja kasteen myötä; sen myötä ihminen uudestisyntyy ja otetaan Jumalan lapseksi sovituksen, lunastuksen ja vanhurskautuksen tähden; sen varassa ja voimalla ihminen elää ajallista pyhityselämää armahdettuna syntisenä – kunnes koittaa täydellisyys, kirkastumisen hetki.

Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltä määrännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. (Room 8:29-30)

 

Kristuksessa olemme pelastuneita jo nyt, vaikkakin pelastuksen täydellisyys koittaa vasta kirkkaudessa. Siksi saamme elää täydellisen turvassa, syvässä uskonvarmuudessa ja ilossa. Jeesus pelastaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema:

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh 11:25-26)

Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”. (1 Kor 15:54)

 

 

UNIVERSAALI KIRKASTUMINEN

Jumalan pelastusteko koskettaa koko luomakuntaa. Ihmisen syntiinlankeemus johti koko luomakunnan kuolemankierteeseen. Synnin sovitus ja lunastus antavat perustan uudelle, kirkastetulle, täydelliselle luomakunnalle. Jotta pelastus olisi täydellinen, sen pitää koskettaa ihmistä ja koko luomistyötä. Täydellinen ihminen voi elää onnellisena vain täydellisessä ympäristössä. Siihen viittaavat useat raamatuntekstit ja varsinkin Ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua. Tästä tarkemmin seuraavassa opetuksessa.

 

 

KAIKEN PÄÄMÄÄRÄ ON SAAVUTETTU

Jumalan luomistyö särkyi ja elämän tarkoitus hämärtyi syntiinlankeemuksessa. Sitä seurasi äärimmäisen raskas historiallinen vaihe, jonka keskellä Jumala teki ihmeellisen pelastustekonsa. Iankaikkisuuden näkökulmasta ajallinen kärsimys jää äärimmäisen lyhyeksi hetkeksi iankaikkisuuksien keskellä. Ajallisesta näkökulmasta katsoen on vaikea ymmärtää moniakin asioita. Iankaikkisuudessa nämä kysymykset jäävät vaille merkitystä sen kirkkauden rinnalla, jota saamme kokea, kun pelastus täydellistyy.

Näin meillä on paras mahdollinen tulevaisuus, mitä voimme edes kuvitella. Vaikka et saisikaan mitään lottovoittoa, niin Kristuksessa saat käsittämättömän paljon enemmän: iankaikkisen elämän.

Iankaikkisen elämän ytimessä on välitön yhteys Luojaamme. Saamme nähdä hänet Kristuksen kasvoissa ja haavoissa kuten Ilmestyskirja kertoo. Vasta silloin elämän salaisuus avautuu. Vasta hänen kasvojaan katselemalla tunnemme itsemmekin ja löydämme elämän tarkoituksen.

 

 

TÄYDENTÄVIÄ NÄKÖKULMIA KIRKASTUMISEEN ENSIMMÄISEN KORINTTILAISKIRJEEN POHJALTA:
Ylösnousemuksen ”tekninen” toteutuminen (1 Kor 15:35-58)

”Joku ehkä kysyy: Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on? – Mikä järjetön kysymys!” (35-36)

 

Ylösnousemususko ja järki

Ihminen, joka luottaa pelkästään järkeensä, joutuu nopeasti ahtaalle ja umpikujaan elämän suurissa kysymyksissä. Moni ihminen ei halua uskoa Jumalaan, koska siihen liittyy niin monia asioita, joita ei voi inhimillisesti ymmärtää. Korinttilaisissa oli tätä samaa vikaa. Kun ihminen mittaa olemassaoloa vain omalla järjellä, maailmasta tulee hyvin pieni paikka. Pienimmällään se on oman navan kokoinen. Nykyihminen hädin tuskin käsittää, että elämme maapallolla, jossa on monia eri maita ja kansoja. Kohti avaruutta ihmisen käsityskyky hiipuu valonnopeudella. Mitä onkaan ääretön avaruus? Mitä on ikuisuus? Miten kaikki sai alkunsa? Miten elämä on mahdollista? Mikä on kaiken tarkoitus? Mihin kaikki päättyy?

Ihminen joutuu erittäin vakaviin ongelmiin, jos hän pitää totena ja todellisuutena vain sen, minkä järjellä voi ymmärtää. Silloin ihminen ei voisi pitää todellisuutena maailmankaikkeutta, aikaa, elämää ja lopulta omaa itseäänkään. Emmehän me pysty järjellämme käsittämään, että keskiverto aikuisessa ihmisessä on noin 100 000 miljardia solua ja jokaisessa solussa on noin 3,2 miljoonaa koodikirjainparia dna-kierteinä. Ja tämä ihmeellinen kokonaisuus saa alkunsa yhdestä solusta, kasvaa valtavaksi kokonaisuudeksi ja toimii täydellisen harmonisesti yhteen! Ihmisen järki ei ole lopulta todellisuuden mittari. Maailma oli olemassa jo ennen kuin meitä oli. Se on olemassa silloinkin kun me nukumme tai olemme kuolleet. Todellisuus on suurempi kuin järkemme!

Sama pätee Jumalaan ja Jumalan tekoihin – kuten luomiseen, Jumalan ihmiseksi tulemiseen Kristuksessa, ristinkuolemaan, ylösnousemukseen, Kristuksen paluuseen ja uuteen luomakuntaan. Nämä kaikki ovat todellisuutta täysin riippumatta siitä, mitä me ymmärrämme. Koska emme voi niitä käsittää pelkästään itsestämme käsin, tarvitsemme Jumalan antamaa kokemuksellista ymmärrystä Jumalan todellisuudesta ja Pyhän Hengen avaamia näkökulmia. Silloin saamme ikään kuin asettua Jumalan valtaistuimelle ja katsoa koko maailmankaikkeutta syvällisesti ja laajasti. Kristillinen usko avaa todellisuuden mutta pelkkä järki kaventaa, vääristää ja mitätöi sen. Tavallisessa arkielämässä tarvitsemme inhimillistä järkeä, koska siihen sen kapasiteetti on tarkoitettu. Siinäkin pärjäämme huonolla menestyksellä, jos elämme ilman Jumalaa.

 

Kysely ja luottamus

On inhimillistä, että Jumalan lapsukaiset kyselevät paljon. Kyselykausi auttaa oppimaan ja voi johtaa käsittämättömän viisaan ja voimakkaan Jumalan kunnioittamiseen ja ylistämiseen, hiljaisuudessakin. Vanhan testamentin Job joutui kohtaamaan yli inhimillisen ymmärryksen käyvän Jumalan oman elämänsä kärsimysten keskellä. Job mittasi kaikkea omalla ymmärryksellä, mutta joutui umpikujaan. Job sanoi: 

Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat liian ihmeellisiä… Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job 38:2-3, 42:3-6)

Toisinaan Jumala vastaa ja antaa ymmärrystä, toisinaan meidän tulee vain luottaa Jumalaan, vaikka emme saisi suoria vastauksia emmekä ymmärtäisi yhtään mitään. Suuri Jumala pitää huolen lapsistaan. Valitettavan usein teologit ja uskovat päätyvät kiistelemään sellaisista asioista, mitä Raamattu ei edes kerro. Niistä ihminen osaa luoda mitä monimutkaisimpia järjenpäätelmiä.

• Inhimillisestä näkökulmasta ylösnousemusta on mahdotonta käsittää ja siksi se tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
• Jumalallisesta näkökulmasta ylösnousemus on ”helppo nakki” ja äärimmäisen luonnollinen itsestäänselvyys! Maailmankaikkeuden luominen oli sentään paljon isompi juttu.

 

Paavalin kuvauksia ylösnousemuksen ”luonnollisuudesta” ja välttämättömyydestä, sekä ylösnousemusruumiin erilaisuudesta (15:37-50)

• Kylväminen: siemen on haudattava maahan, jotta siitä voi kasvaa kasvi! Siemen on ajallinen ruumis ja kasvi on hengellinen ruumis. Maahanpano on kuolema ja itäminen ja kasvu on ylösnousemus. Jokainen ruohonkorsi julistaa ylösnousemuksen ihmettä!
• Jos on erilaisia ajallisia ”ruumiita” (ihminen, eläimet, kalat, linnut), niin toki sitten voi olla myös erilaisia taivaallisia ruumiita! Ihan yksinkertainen juttu!
• Jos on erilaisia tähtiä taivaalla, niin ihan yhtä helposti voi olla erilaisia maallisia ja taivaallisia olemuksia, joilla on oma kirkkautensa. Simppeli homma!
• Jos oli ensimmäinen ihminen (Aadam), joka oli maallinen ja josta toiset maalliset periytyvät, niin ihan yhtä lailla on uusi ensimmäinen ”ylösnousemus-ihminen” (Kristus), josta taivaalliset ihmiset saavat muotonsa! Helppoa kuin heinänteko!

Näin Paavali yrittää armollisesti selittää meille, että ylösnousemustodellisuus on Jumalan näkökulmasta aivan luonnollinen ja itsestään selvä asia. Meidän tulee uskoa siihen levollisesti ja luottavaisesti, vaikka emme kykene ymmärtämään elämää ajan rajan toisella puolella. Eikä meidän edes kuulu sitä ymmärtää, koska silloin emme kykenisi elämään tässä ajassa ja maailmassa.

Tätä voisi verrata pieneen vauvaan, joka on äidin kohdussa. Vauva ei huolehdi elämästä kohdun ulkopuolella. Hän ei kykene sitä käsittämään ennen kuin hän syntyy. Toki hän kuulee ääniä, tuntee äidin liikkumisen ja kokee tunteita, mutta ne ovat vasta pieniä välähdyksiä tulevasta. Samalla tavalla mekin olemme vielä tämän maailman kohdussa ennen kuin synnymme iankaikkisuuteen. Jotakin saamme jo nyt aavistaa tulevasta, mutta tämä todellisuus on nyt meidän maailmamme.

 

Metamorfoosi ylösnousemuksen kuvana:

• maassa mateleva ruma toukka muuttuu upean kauniiksi, lentäväksi perhoseksi
• geologiassa kivilajin kiderakenne ja sen mineraalikoostumuksen muuttuminen korkeassa lämpötilassa ja paineessa
• kirjallisuudessa tarina ihmisen muuttumisesta toisenlaiseksi

 

Ylösnousemusruumis on osin samanlainen ja osin erilainen kuin nykyinen ruumiimme

Tästä parhaan kuvan meille antaa Jeesuksen ilmestymiset. Ylösnoussut Jeesus oli yleensä tunnistettavissa ulkomuotonsa perusteella. Häntä voitiin koskettaa ja hän saattoi syödä ja olla kanssakäymisessä ajallisten ihmisten kanssa. Silti hän ei ollut sidottu katoavan maailman materiaalisiin esteisiin vaan ikuisuusolentona hän saattoi kulkea oven läpi ja ilmestyä minne tahtoi. Tuleva ylösnousemusruumis on paljon moni-ilmeisempi ja kyvykkäämpi kuin nykyinen.

Inhimillinen ihminen näkee elämän vain materiassa, mutta todellisuudessa elämä onkin hengessä. Ajallinen materia on elämän yksi, väliaikainen ilmiasu. Elämän perusta ei ole materiassa vaan Jumalan Hengessä, joka on kaiken elämän lähde ja perusta. Siksi Jeesus sanoi: Henki on se, joka tekee eläväksi, ei pelkkä liha mitään hyödytä.

Älä siis huolehdi ja pelkää, että elämä loppuu fyysisen ruumiin sammumiseen ja maatumiseen. Elämä on hengessä ja elämä jatkuu hengessä, vaikka fyysinen ruumis kuolee. Toki se merkitsee elämän luonteen muuttumista ja lopulta ylösnousemuksessa sen täydellistymistä.

 

Ylösnousemus tapahtuu atomin värähdyksen nopeudella (50-52)

”Nyt ilmoitan salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.” (51-52). Tuo silmänräpäys on sanatarkasti ”atomin värähdys / pienin jakamaton hetki” (atomos). Ylösnousemuksen nopeus kuvastaa Jumalan ääretöntä, meille täysin käsittämätöntä voimaa ja kykyä. Jumalassa on paljon enemmän voimaa kuin maailmankaikkeuden tähdissä yhteensä.

”Liha ja veri eivät voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa eikä katoava katoamattomuutta”. Ajallinen ruumis ja syntinen luontomme eivät sovi ikuiseen, täydelliseen ja toisenlaiseen todellisuuteen. Siksi meidän on muututtava ja suostuttava muuttumiseen Kristuksessa!

 

Miten voimme soveltaa ylösnousemusta arkielämäämme? (53-58)

Me saamme olla turvallisella mielellä. Kaikki on Jumalan käsissä. Kuolemakin on vain Jumalan työväline, jolla hän haluaa varmistaa, että mahdollisimman moni pääsee osalliseksi kirkkaudesta. Kuolema pakottaa ihmistä etsimään Luojaansa ja turvautumaan häneen. Ajallisen elämän prosesseissa ja kuolemassa Jumala valmistaa ihmistä iankaikkisuutta varten.

Meillä on käsittämättömän upea tulevaisuus. On hyvä elää, kun tietää, että on matkalla parhaaseen kotiin. Siitä kannattaa pitää kiinni – maksoi mitä maksoi. Kristillinen toivo tarkoittaa ehdottoman varmaa Jumalan lupauksen ja suunnitelman lopullista ja täydellistä toteutumista. Meidät on ankkuroitu taivaaseen eikä mikään eikä kukaan voi tuota ankkuriketjua katkaista.

Saamme elää kiitollisina. Kaikki on Jumalan lahjaa ja armoa, jonka hän antaa meille Kristuksen kautta. Kiittämistä on tärkeää opetella ja harjoitella joka päivä. Kiittäminen on aiheellista, koska kaiken olemme saaneet lahjaksi. Kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Kun harjoittelemme kiittämistä, harjoittelemme onnellisuutta. Kiitos avaa näkemään kaiken hyvän.

Meidän kannattaa ahkeroida, sillä työ Herrassa kantaa aina hedelmää – ajallista ja ikuista. Se, mitä sinä näin teet, on tärkeää, hyödyllistä ja tuo iloa. ”Olkaa vahvoja ja järkähtämättömiä, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan” (58)