JEESUS ILMAISEE JUMALALLISEN VOIMANSA (2. su loppiaisesta)

Kaanan häitä kuvaava teksti oli aikoinaan yksi loppiaisen aiheista. Kun kertomus tietäjistä liitettiin keskiajalla loppiaiseen, evankeliumiteksti Kaanan häistä sijoitettiin toiseen loppiaisen jälkeiseen sunnuntaihin. Näin kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta hänen julkisen toimintansa alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja.

 

EVANKELIUMI: Joh 4:5-26

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.

Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.

Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”

Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

 

SAARNA

Kirkkoherra Keijo Rainerma Kankaanpään kirkossa

PIDÄMME TOMUN – HEITÄMME POIS KULLAN?

”Totuus on tarua ihmeellisempää”, olet kuullut sanottavan. Syy tähän lienee siinä, että tarun olemme sepittäneet mielemme mukaiseksi, kokoiseksi ja meille sopivaksi. Totuus, jos sen kohtaisimme, yllättää. Totuus on sodan ensimmäinen uhri, sanotaan, ja voimme jatkaa myös Somen (sosiaalisen median), sillä totuuden jälkeisessä ajassa (post thruth) jokaisella on oma totuutensa.

Jeesus näki tämän murhenäytelmän tapahtuvan yhä uudestaan. Ihmiset tulivat hänen luokseen, mutta sen sijaan, että he olisivat tarttuneet aarteeseen, jota hän tarjosi, he takertuivat vähäpätöisyyksiin ja lähtivät pois. Onneksi evankeliumi kertoo tapauksista, joissa näin surullisesti ei käynyt, vaan aarre ja sen mukana uusi elämä löytyi. Tänään on yksi näistä, samarialaisen naisen todistus, esimerkkinä ja kutsuna meille.

Ravi Zacharias kertoo kirjassaan ”Jeesus ja muut jumalat” (Perussanoma 2016) perheensä vierailusta Englannin Bedfordissa. Kaupungin sydämessä seisoo suuri John Bunyanin, kuuluisan 1600-luvun runoilijan patsas. Kirjallisuutta tuntevat tietävät, että vaikka Bynyan on kuollut, hänen upea teoksensa ”Kristityn vaellus” on elossa ja kirja on käännetty useammille kielille, kuin mikään muu kirja koko historian aikana Raamattua lukuun ottamatta.

Ravi kertoo: Vaelsimme halki Bunyanin muistoksi rakennetun museon. Eri maista tulevat kävijät näkivät mm kirjan kaikilla niillä kielillä, joille se oli käännetty. Pois lähtiessä totesin neuvontatiskillä palvelevalle virkailijalle: ”Eikö ole ihmeellistä, kuinka tuo kattilanpaikkaajan kirjoittama yksinkertainen pieni kirja on noussut maailmanlaajuiseen suosioon?” Hetken hiljaisuuden jälkeen virkailija sanoi: Se on varmaan totta, vaikka minun on tunnustettava, etten ole lukenut kirjaa.” ”Miksi et?” ”Kai se on minusta liian vaikea.”

Kuinka osuva kuva itse aiheutetusta köyhyydestä. Ihminen voi pidellä käsissään aarretta tiedostamatta sitä ja tuijottaa pelkkää käärepaperia. Pidämme itsellämme tomun ja heitämme kullan menemään. Hyvin surullista tämä on evankeliumin äärellä, jossa, niin se väittää, kysymys on elämämme syvimmästä tarkoituksesta, siitä miksi olemme täällä ja ikuisesta osastamme, siitä mihin menemme täältä. Olkoon esimerkkinä joulun aikaan lehden yleisönosaston viesti, joka asetti joulupukin ja Jeesuksen taruolentoina samalle viivalle. Tai, kun kohtaa kuulemme Jeesuksen ehtoollisen asettavan sanan ”ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini” ja joku tavoittaa ajatuksen kristittyjen vastenmielisestä kannibalismista.

Totuus on tarua ihmeellisempi

Yritämme nyt purkaa käärepaperia nähdäksemme tarujemme yli suureen totuuteen.

Ennen kuin Johannes merkitsi muistiin päivän keskustelun, hän oli jo kuvannut Jeesuksen tekemän ihmeen: Kaanan vesi oli muuttunut viiniksi. Kohta keskustelun jälkeen Jeesus paransi 38 vuotta sairastaneen halvaantuneen. Sitten Jeesus ruokki pojan vähäisillä eväillä tuhannet kuulijansa ja kävelee vetten päällä.

Runoilija Alexander Pope kuvasi veden muuttamiseen viiniksi kätkeytyvän kauneuden: ”Itsestään tietoinen vesi kohtasi herransa ja punastui.” Tämän kuvan avulla voisimme selittää muutkin ihmeet.  Vioittunut ruumis korjautuu tekijänsä käskystä. Maailmankaikkeuden Luoja, joka loi kaiken tyhjästä, moninkertaisti leipää ihmisjoukolle.

Olisiko joka aika hitaasti tapahtuva ihme, jotenkin helpompi toteuttaa kuin hetkessä tapahtuva? Olisiko hänelle, joka loi veden, suuri asia lukita veden molekyylit kantavaksi matoksi?

Ajattele tätä hetken verran. Parissa kulauksessa vettä (18 ml) on 6 x 10 potenssiin 23 H2O-molekyyliä. Kuinka paljon se on? Hyvä tietokone voi suorittaa 10 miljoonaa laskua sekunnissa. Sellaisella tietokoneella menisi kaksi miljardia vuotta laskea 6 x 10 potenssiin 23 laskutoimitusta.

Kuvataan asiaa toisella tavalla: Viidensadan paperiarkin pino on viidestä seitsemään senttiä korkea. Kuinka korkea olisi 6 x 10 potenssiin 23 paperin pino? Sellainen pino yltäisi maasta aurinkoon yli miljoona kertaa.

Jumala on pakannut pariin kulaukseen vettä niin monta molekyyliä! Totuus on tarua ihmeellisempää! Unohda tarut! Kohtaa totuus! Hörppäät pari kulausta vettä, nielaiset ihmeen!

Juo ihmeessä vesi, mutta älä selitä mitään sattumasta, luonnonvalinnasta ja vuosimiljoonista. Se on aivan liian suurta tarua veden molekyyleihin puhumattakaan muista kauniin, järkevän ja tarkoituksenmukaisen maailman ja elämän ihmeistä.  Tällä kertaa Jeesus ottaa elämälle välttämättömän veden selittämään suurempaa janoa ja vastausta janoomme.

Keskipäivän aikaan Lähi-Idän aurinko hehkui kuumuutta. Patikoinnista uupunut Jeesus istahti Jaakobin kaivolle Sykar -nimisen kaupungin lähellä. Siellä kaivo on tänäkin päivänä. Samarialainen nainen osui siihen noutamaan vettä. Syntyi keskustelu, jonka kuulimme. Ensin Jeesus on naiselle juutalainen, sitten profeetta ja lopulta: ”Olisiko hän Messias?”

Jeesus sanoi: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”

Maailmassa riittää janoa ja nälkää, veden ja leivän tarvetta ja paljon muutakin janoa ja nälkää. Uskotko, että kylläisyys löytyy. Oletko sinä jo siinä elämän kohdassa, jossa voit sanoa: Riittää, kaikkea on kyllin? Entä sitten? Jaakobin tai Kuninkaanlähteen vedestä Jeesus kääntää nyt ajatuksesi ja mielesi lähteeseen, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Ihmeestä, jota juot monikertaisesti suurempaan ihmeeseen, lahjaan, jonka voit ottaa vastaan.

Syyllisyys ja paha olo

Jumalan lahjaa ja sitä, kuka hän on, Jeesus lähestyy vielä toisestakin suunnasta. ”Mene hakemaan miehesikin tänne”, Jeesus sanoo yllättävästi. Elämä ei ollut mennyt niin kuin kuvitteli. Totuus oli tässäkin tarua ihmeellisempää.

Onko elämässäsi sellaista, minkä et toivoisi paljastuvan? Entä jos puolisosi, lapsesi, työnantajasi, ystäväsi, viranomaiset saisivat tietää? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ajatuksesi, sanasi ja tekosi tallentuvat kuin videonauhalle? Jopa ateistilla on syyllisyyden tunto Jumalan edessä, jota hän ei tunne eikä tunnusta.

Nainen ei ollut syntinen vain vertauskuvallisesti, vaan hän oli tehnyt jotakin peruuttamatonta. Hän oli reaalisyntisiä. Reaalisyntinen on sellainen, joka on pilannut omaa ja toisten elämää, terveyttä, omaisuutta niin, ettei sitä voi korjata. Puhumattakaan siitä kaikesta hyvästä, jota olet jättänyt tekemättä ja jättänyt jopa elämäsi tärkeät ihmiset rakkautta vaille.

Ihmiset nauttivat paljastaessaan toisiaan, mutta kiistävät ja kieltävät, kun heidät paljastetaan. Jeesus ei ottanut asiaa puheeksi nöyryyttääkseen, vaan koska hänellä oli vastaus reaalisyntisen epäonnistumiseen, häpeään ja syyllisyyteen. Kuinka helppoa ja hoitavaa olikaan puhua Jeesuksen kanssa rukouksesta ja muusta.

Jumalan sanan saarna ja sanokaamme Jeesus itse painaa sormensa elämämme mustelmaan, kipeään kohtaan, mätään paikkaan. Ja kun saa syntinsä ja syyllisyytensä anteeksi, aukeavat ikuisen elämän onnelliset lähteet.

Kun opetuslapset palaavat kaivolle eväineen ja ryhtyvät lounastamaan, heillä ei taida olla aavistustakaan, kuinka suuria asioita kaivolla on tapahtunut. Ja kohta koko Sykarin kaupunki on liikkeellä? Miksi? Koska he janoavat sitä samaa pelastusta, jonka naapurin nainen on saanut kokea.  He näkevät muutoksen naisesta, he kuulevat sen hänen sanoistaan.

• Nainen tuli ämpäreineen. Jeesus lähetti hänet takaisin elävän veden lähde mukanaan.
• Nainen tuli halveksittuna ja hyljeksittynä. Jeesus lähetti hänet takaisin Jumalan hyväksymänä.
• Nainen tuli haavoitettuna ja särkyneenä. Jeesus lähetti hänet takaisin hoidettuna eheytymään.
• Nainen tuli täynnä kysymyksiä. Jeesus lähetti hänet antamaan vastauksia muille. 
• Tullessaan nainen eli hiljaisen epätoivon täyttämää elämää. Takaisin hän lähti tulvillaan toivoa.

Mikä sinun elämäsi täyttää? Kenelle elämäsi elät ja kenelle kuolet?

Keijo Rainerma

 

RUKOUS

Jeesus Kristus, Herramme.
Maan päällä ollessasi sinä ilmaisit
monin tavoin kirkkautesi.

Elämän arjessa meiltä hämärtyy usein se,
että sinä elät ja teet työtäsi meissä ja muissa.

Ravistele meidät hereille Henkesi avulla
ja vahvista uskoamme rakkautesi voimaan.

Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.

 Aamen.