ILMESTYSKIRJA: Karitsa avaa kuusi sinettiä (6 luku)

Siirrymme hetkeen, jossa Jumala paljastaa tulevaisuuden keskeisiä näkymiä ja tapahtumia. Seitsemällä sinetillä sinetöity kirjakäärö pitää sisällään koko tulevaisuutta koskevan ilmoituksen. Sinettien alla ovat seitsemän pasuunan (torven) soittoa ja seitsemän vihan maljaa.

 

Ilmestyskirjan sinetit, pasuunat ja vihan maljat noudattavat selkeää logiikkaa ja järjestystä

• Seitsemän sinettiä: 1-4 sinetit koskettavat ¼-osaa maata; 5. sinetti koko ajanjaksoa ja 7. sinetti pitää sisällään seitsemän pasuunan tapahtumat
• Seitsemän pasuunaa: 1-6 pasuunat koskettavat 1/3-osaa maata ja 7. pasuuna pitää sisällään seitsemän vihan maljaa
• Seitsemän vihan maljaa tuovat tuomion koko maailmalle ja ihmiskunnalle

 

Tärkeitä huomioita Ilmestyskirjan rakenteesta

• Ihmiskunnan kokemat ahdistukset ja tuomiot kasvavat: 1/4 > 1/3 > koko maailma
• Osa ahdistuksista on ihmisten itsensä aiheuttamaa ja valitsemaa – Jumala vain antaa niiden tulla esille eikä korjaa tai pidätä niiden vaikutuksia; osa on Jumalan tuomioita
• Viides sinetti: uskonmarttyyrit – koskenee koko tulevaa ajanjaksoa
• Kuudes sinetti: suuri maanjäristys – on joko paikallinen voimakas tapahtuma tai sitten mahdollisesti se on sama kuin seitsemäs vihan malja
• Tämä kehittyvä rakenne kertoo Jumalan pitkämielisyydestä: Hän ei tuhoa maailmaa vaan puhuttelee ihmisiä ja kutsuu parannukseen ensin ”lievemmillä” keinoilla
• Koko ajan on läsnä Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa – Hänessä on pelastus jokaiselle, joka vain tahtoo ottaa pelastuksen vastaan
• Jokaisen sinetin, pasuunan ja vihan maljan alla on jokin seuraus tai tapahtuma. Ne eivät voi alkaa ennen kuin Jumala & Kristus antaa siihen luvan. Kaikki on Jumalan kontrollissa.

 

 

6 LUKU: Karitsa avaa kuusi sinettiä

Neljä ratsua ja ratsastajaa (6:1-8)

Neljä ratsua ja ratsastajaa kuvaa maailman voimia ja tapahtumia. Ne eivät ole persoonattomia sillä niiden takana on aina ihmisiä – omistajia, toimijoita ja ostajia. Ratsujen ja ratsastajien taustalla on myös Jumalan ja pimeyden valtojen toimintaa. Kun neljä ensimmäistä sinettiä avataan, kuuluu jumalallinen ääni, joka sanoo: Tule! Mitään ei voi tapahtua ilman Jumalan sallimusta. Kaikki on hänen kontrollissa. Sallimus ei silti tarkoita, että Jumala tahtoisi sitä pahaa, mitä maailmassa tapahtuu. Paha haluaa pahaa mutta Jumala haluaa kääntää hyvään, jollei muuten niin sallimalla pahan, jonka tähden ihmiset etsisivät turvaa Jumalasta.

Koska ihmisellä on vapaus, hän saa usein toimia niin kuin tahtoo. Jumala estelee meitä, kun olemme tekemässä väärin. Lopulta hän antaa meidän tehdä tahtomme mukaan, mikäli sinnikkäästi pyrimme siihen, mikä on väärin. Pahinta ihmiselle on se, että Jumala sanoo: Ihminen, tapahtukoon sinun syntinen tahtosi. Parasta oni, että ihminen sanoisi: Jumala, tapahtukoon sinun hyvä tahtosi. Kun Jumala sanoo ”Tule!”, hän sallii sen pahan, mikä on ihmisessä ja paholaisessa, nousta esille. Silloin ihminen joutuu kokemaan ja ymmärtämään, mihin itsekäs tahtominen johtaa. Jumala rajoittaa sen vallan tässä vaiheessa koskemaan vain neljäsosaa maata.

Samankaltaisia ratsuja näki myös profeetta Sakarja ilmestyksessään. Silloinkin niiden merkitys oli samansuuntainen, vaikkakin ne olivat osin erilaisia kuin Johanneksen näkemät. Selityksenä on se, että Sakarjan näky koski osin eri aikaa ja tapahtumia kuin Ilmestyskirjan. Siksi ratsut olivat osin erilaisia. (Sak 1:8-11). Niiden yhtäläisyydet kuvaavat sitä, että historian tapahtumat toistavat itseään, vaikkakin niiden voimakkuus kasvaa nykyaikaa kohden. Ilmestyskirjalla on syvä yhteys Vanhaan testamenttiin ja sen profeetallisiin ilmoituksiin.

 

Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: ”Tule!” Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana hän lähti uusia voittoja kohti. (6:1-2)

Valkoinen hevonen ja ratsastaja, jolla oli jousi ja seppele – kaksi tulkintaa:

• Kristus ja evankeliumi. Tämä kuvaa evankeliumin voittokulkua läpi historian. Jousi on Raamatussa vain harvoin kuva Jumalan kansan voitosta. Jakeessa 6:8 ratsastajien valta rajoitetaan neljäsosaan maata. Kuitenkin evankeliumi on tarkoitettu koko ihmiskunnalle.
• Antikristus ja valkoinen valhe. Päästäkseen valtaan Antikristuksen on ensin lumottava kansat valkoisilla valheilla, lupaamalla kaikenlaista hyvää. Hän on hyvin karismaattinen ja vaikuttava persoona, koska häneen on asettunut saatana. Hyvä esimerkki karismaattisesta johtajasta on Usan presidentti Barak Obama. Hän ei ole Antikristus. Hänen kautensa on päättymässä (pettymykseen, koska suuret lupaukset ja odotukset eivät täyttyneetkään).

Voimme hyväksyä molemmat tulkinnat valkoisesta hevosesta ja ratsastajasta – emmekä poikkea Raamatun kokonaisilmoituksesta. Evankeliumi leviää ympäri maailman, mutta sielunvihollinen jäljittelee Kristusta ja tarjoaa korvikkeeksi Antikristusta ja väärää evankeliumia (= valkoinen väri). Seppele / kruunu on Ilmestyskirjassa kaikilla kolmella: Kristuksella, lohikäärmeellä ja pedolla.

Milloin nämä tapahtuvat tai alkavat tapahtua? Näky koski tulevaisuutta Johanneksen ajasta katsoen eli aikaisintaan vuodesta 95 jKr. lukien. Tähänkin ehdottaisin kahta vaihtoehtoa, joista en osaa sanoa, kumpi on oikeampi:

• Heti Johanneksesta alkaen: Evankeliumi ja väärä evankeliumi, Kristus ja antikristillisyys tekevät molemmat työtään läpi kristikunnan historian. Vastaavaan tapaan sotia, köyhyyttä, nälkää, kulkutauteja yms. on läpi historian.
• Vasta aivan viimeisinä, hyvin vaikeina aikoina historian lopulla: Tällöin valkoinen ratsu ja ratsastaja on Antikristus. Muut ratsut ja ratsastajat tulevat hänen perässään. Se, mitä on koettu läpi historian, on vasta ”esitäyttymystä” eli jotain samankaltaista kuin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ei vielä täydellä voimalla ja kirjaimellisesti.

Mikäli peilaamme tapahtumia esimerkiksi 1900-luvun tapahtumiin, voisimme ajatella, että seuraavat kolme ratsua ja ratsastajaa olisivat:

• tulipunainen hevonen = kommunismi, maailmansodat ja muut sodat
• musta hevonen = 1930-luvun syvä lama ja muut lamavuodet eri vuosikymmeninä
• tuhkanharmaa hevonen = tautiepidemiat, esim. Aids, malaria, ebola

 

Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: ”Tule!” Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin iso miekka. (6:3-4)

Kaiken perimmäisenä vaikuttajana on saatana, joka yllyttää ihmiset tappamaan. Sen päämääränä on varastaa ihmisen elämä, tappaa hänen ruumiinsa ja tuhota hänen iankaikkisuutensa. Kristus on sen sijaan tullut, jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Saatana ei pysty toimimaan suoraan vaan se tarvitsee kätyreikseen ihmisiä – heidän kätensä ja jalkansa. Samalla tavalla Kristus tarvitsee meitä. Kumman palvelukseen me antaudumme?

Sotia on ollut aina, mutta niiden tuhovoima on kasvanut ihmiskunnan ”kehittyessä”. Ensimmäinen maailmansota tuotti 16,5 miljoonaa kuolonuhria. Toinen maailmansota 50-70 miljoonaa ja  kommunismi eri puolilla maailmaa jopa 100 miljoonaa uhria (näistä osa maailmansotien aikana).

Vielä 1900-luvun alussa oli vallalla suuri optimismi: ihminen rakentaa 1000-vuotisen rauhan-valtakunnan maan päälle ja ihmisestä tulee hyvä. Tämä harhaluulo romuttui täydellisesti. Nykyään sellaista toivotaan, mutta siihen ei uskota. Ihminen ei muutu. Hän on kyvykäs, mutta moraaliton. Sota on luopuneen ihmiskunnan syvimpiä tragedioita. Se ei kosketa vain kuolleita vaan kaikkia ihmisiä hyvin traumaattisella tavalla, mikä jättää jälkensä vuosikymmeniksi.

Koska pahuuden valta on rajattu, meidän tulee ponnistella aina ja kaikkialla rauhan hyväksi.
Se on mieluisaa Jumalalle. Ihmisten ja ihmiskunnan kyky riippuu sen suhteesta Luojaansa. Talvisodassa Suomen kansa polvistui ja sai pitää itsenäisyyden. Presidentti Martti Ahtisaari on niittänyt mainetta rauhanvälittäjänä. Hän on hyvällä asialla, mutta silti hänen menestyksensä ei perustu hänen kykyihinsä vaan Jumalan armoon ja vaikutukseen. Rauhan saavuttaminen on laaja yhteinen ponnistus, joka on yhteistyötä. Monet rukoilevat rauhan puolesta.

 

Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: ”Tule!” Siinä samassa näin mustan hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli kädessään vaaka. 6 Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan noiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: ”Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa. Öljyyn ja viiniin älä koske.” (6:5-6)

Lama, köyhyys ja nälänhätä ovat ihmiskunnan todellisuutta. Denaari oli miehen päiväpalkka. Päivän työllä perhe pystyy ostamaan yhden mitan vehnää tai kolme mittaa ohraa. Kaikki ansio menee ruokaan eikä vatsa täyty. Lama, köyhyys ja nälänhätä luovat edellytyksiä väkivallan nousulle, koska elämälle ei ole mielekkäitä edellytyksiä. Lisäksi sota pahentaa tilannetta ja kansan jälleenrakentaminen on pitkä ja vaikea prosessi. Vakava lama 1930-luvulla loi edellytykset natsismin nousulle. Toinen syy oli Saksan tappio ensimmäisessä maailmansodassa, jolloin kansan itsetunto ja ylpeys murenivat. Tilalle jäi häpeä. Niinpä Hitler lupasi leipää, kunniaa ja valtaa. Sama prosessi on Venäjällä. Neuvostoliitto romahti eikä perestroikka tuonut kaikille hyvinvointia. Niinpä diktatuurille on sosiaalinen tilaus. Yhteiskuntien rappion taustalla on aina syvä loittoneminen elävästä Jumalasta. Tilalle tulee itsekkyys ja pahuus. Uskovien passiivisuus nopeuttaa prosessia. Maksamme hinnan välinpitämättömyydestä. On pidettävä kiinni kristillisestä uskosta ja arvoista omassa elämässä, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Se on paras lääke rakkaudettomuuteen.

Lama, köyhyys ja nälänhätä ovat osa tulevaisuuttamme. Ne eivät katoa. Maailman muuttuessa entistä epävakaammaksi eriarvoisuus lisääntyy. Tämä luo monenlaista jännitettä ja pohjaa uusille, entistä vakavammille sodille.

Öljyyn ja viiniin älä koske! Sotien ja katovuosien keskellä oliivipuut ja viiniköynnökset tuottavat satonsa ilman hoitoa. Ne antavat lisäravintoa nälän keskellä. Toinen tulkinta: moottoreissa käytettävä öljy ja polttoaine ovat tärkeitä yhteiskunnassa – monet sodat käydään öljyn saamiseksi ja öljykenttiä varjellaan viimeiseen asti; lisäksi halpa viina on keino pitää kansan tyytyväisenä; kolmas tulkinta: öljy ja viini kuvaavat Israelia ja seurakuntaa; nyt ne vielä pääosin varjeltuvat.

 

Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon sanovan: ”Tule!” Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema (Rutto), ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin. (6:7-8)

”Kuolema” on epätarkka käännös. Raamatussa tuo sana käännetään useimmiten sanalla rutto. Tuhkanharmaa värikin sopii hyvin kulkutautiin. Neljäsosa maata kuului näiden ratsujen ja ratsastajien valtapiiriin – pahalla on rajansa.

Vakavia kulkutauteja on koettu historian saatossa monia. Mustasurma, Aids, ebola, lintu- ja sikainfluenssa jne. Antibiootit ovat menettämässä tehonsa, koska niitä käytetään holtittomasti kehitysmaissa. Sairauksien aiheuttajat tulevat immuuneiksi, koska hoito keskeytetään liian nopeasti oireiden helpottuessa. Virukset muuntautuvat. Tappava sairaus, joka tarttuu huonosti, voi muuttua herkästi tarttuvaksi. Ihmiskunta on jatkuvasti vakavien uhkien edessä, varsinkin kun ihmiset matkustavat ympäri maailmaa. Ebolakin saattaa levitä laajasti ja nopeasti. Lääketiede tulee aina jälkijunassa ja sen hyödyt koituvat lähinnä rikkaiden hyväksi.

 

Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?” Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä. (6:9-11)

Viides sinetti paljastaa Jumalan kansan marttyyrit. Heihin voitaneen lukea kristittyjen ohella juutalaisetkin, koska heitä on vainottu heidän asemansa tähden (Jumalan valittuna kansana). Marttyyreja on lukemattoman paljon. Yllättävää on, että 1900-luvulla kristittyjä surmattiin uskonsa tähden enemmän kuin koko historiassa yhteensä siihen mennessä. Kansainvälisen tilaston mukaan marttyyreja oli 1900-luvulla noin 26,6 miljoonaa (David Barret).

Kristittyjen vaino Suomessa

Suomessa marttyyrius on lähes vieras asia. Vuonna 2014 surmattiin kaksi Kansanlähetyksen naislähettiä Afganistanissa. Suomi on pitkään ollut hyvin myönteinen kristinuskolle ja sen arvo ja siunaus on ymmärretty. Toisaalta kristillisyys on vähentymässä niin voimakkaasti, että aitoa kristillisyyttä vastustetaan monin eri tavoin. Tämä ilmenee moninaisena syrjintänä.

Ne, jotka väittävät olevansa suvaitsevaisia, ovatkin hyvin suvaitsemattomia. He eivät suvaitse Luojaamme, kristillistä rakkautta ja ihmisyyttä, eivätkä elämän koskemattomuutta, arvoa ja pyhyyttä. Onkin erikoista, että nämä liberaalit – ovat he sitten ateisteja, ”kristittyjä” tai muiden ismien edustajia – kannattavat ”vapauden ja rakkauden” nimissä seuraavia asioita: 1) abortti eli lastemme surmaaminen (yli 600 000 lasta Suomessa 1970 alkaen); 2) seksuaalisuuden vapaa harjoittaminen ilman sitoutumista, edes avioliittoon; 3) ihmisyyden erikoiset muodot, jotka eivät turvaa lasten oikeutta isään ja äitiin; sekä 4) eutanasia.

Kirkkokin suhtautuu kristilliseen uskoon ja moraaliin latteasti. Tulisiko kirkon terävöittää julistustaan? Tarjotaanko vain laastareita syvien, tulehtuneiden haavojen päälle? Ainoa parantava lääke on evankeliumi, joka syväpuhdistaa, vapauttaa syvimmästä syyllisyydestä, luo ja turvaa uutta elämää. Laki paljastaa synnin, jotta evankeliumi voisi pelastaa, vapauttaa, parantaa ja vahvistaa. Jos rohkeasti julistamme lakia ja evankeliumia, tulemme kohtaamaan jyrkkääkin vastustusta, mutta hiljalleen Sana vie voiton ja tervehdyttää ihmisen, seurakunnan ja yhteiskunnan. Jos näitä välineitä ei käytetä, ihmiset, seurakunnat ja yhteiskunnat turmeltuvat ja tukahduttavat viimeisenkin kristityn. Jäljelle jää vain pahuutta.

Viides sinetti poikkeaa neljästä ensimmäisestä sikäli, että se koskettaa koko kristikunnan historiaa kenties Stefanoksesta aivan viimeiseen marttyyriin asti. Ilmestyskirjan valossa viimeisinä aikoina marttyyrien määrä moninkertaistuu. Jokainen uskova joutuu vakavaan vaaraan ja moni kuolee.

Marttyyrit elävät!

Marttyyrien sielut olivat alttarin alla. Vanhan liiton temppelissä oli eläinuhrien alttari (3 Moos 4:7). Alttarin alla oleminen kuvastaa ainakin kahta asiaa:

• he ovat erityisessä tallessa ja Jumalan huomassa
• he ovat ”kiitosuhri” – he osoittivat kuolemallaan syvää uskollisuutta, rakkautta ja kiitollisuutta Herraansa kohtaan

Kuoltuaan ihminen ei lakkaa olemasta vaan hänellä on ikuinen sielu, jossa on hänen syvin persoonansa, tietoisuutensa, tahtonsa ja tunteensa. Lokakuun 8 pvä 2014 luin uutisen tähän asti laajimmasta, monikansallisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin 2000 henkilöä, jotka olivat kokeneet sydämen pysähtymisen ja elvytyksen (Englantilainen Southamptonin yliopisto). Heistä 40 %:lla oli selkeitä kokemuksia, joissa he näkivät mitä huoneessa tapahtui (olivat irti ruumiistaan) ja kokivat hyvin kirkasta valoa tai syvää vettä. Itsekin tiedän läheisiä, jotka ovat kokeneet saman.

Elämän perusta ei ole materiassa vaan Jumalassa, joka on Henki. Jumala on elävä ja elämä. Hänellä ei ole fyysistä ruumista. Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja siksi meillä on ikuinen henki-sielu. Fyysinen ruumis on tarkoitettu ajallista elämää varten. Uusi kirkastettu ylösnousemusruumis on tarkoitettu iankaikkisuutta varten.

Marttyyrit puettiin valkoiseen vaatteeseen eli vanhurskautettiin olemuksellisesti Kristuksen vanhurskaudella. Nyt me olemme armahdettuja syntisiä. Meissä on uusi luomus ja vanha syntinen luonto. Ruumiin kuolemassa uskova otetaan taivaaseen, jossa kaikki on täydellistä. Siksi ihminen kokee tuossa vaiheessa sisäisen olemuksensa vanhurskautumisen. Silloin meissä ei ole enää syntisyyttä vaan pelkästään täydellistä puhtautta, rakkautta, hyvyyttä ja pyhyyttä.

Oikeudenmukainen kosto, tuomio?

Kuinka kauan kestää, että sinä kostat veremme?  Saammeko uskovina pyytää, että Jumala kostaa? Saamme ja niin meidän tuleekin tehdä. Sana kosto tulisi kääntää tuomita oikeudenmukaisesti. Aina kun Raamatussa tulee vastaan sana kosto, lue sen tilalle oikeudenmukainen tuomio. Silloin ymmärrät, mistä on kysymys. Etenkin Psalmeissa on monia ns. kostopsalmeja.

Kun pyydämme, että Jumala kostaa / tuomitsee oikeudenmukaisesti, emme ota oikeutta omiin vajavaisiin käsiimme. Saamme vuodattaa sydämemme tuskan Jumalalle ja kokea keventymistä ja parantumista. Vaikka julistamme armoa, se ei tarkoita oikeudenmukaisuuden hylkäämistä. Armahdus ja anteeksianto ovat omien pahojen tekojen kohtaamista silmästä silmään, niiden avointa tunnustamista ja häpeämistä; se on armon ja uuden elämän kaipaamista. Lisäksi yhteiskunnan tulee pitää yllä oikeutta ja järjestystä. Jos se ei tee sitä, Jumala pitää siitä huolen. Marttyyrien kokema väkivalta ja murha on äärimmäisen väärin. Heillä on oikeus huutaa kostoa, oikeudenmukaisen tuomion toteutumista. Viimeinen tuomio takaa, että kaikki vääryys tuomitaan.

Sallimuksen siunaus

Miksi Jumala sallii uskovien marttyyrikuoleman? Sallimus ei tarkoita, että Jumala tahtoo sitä. Kun Jumala antaa ihmisille vapauden toimia, se johtaa vääjäämättä siihen, että vapaudessaan he toimivat itsekkäästi ja joutuvat ristiriitoihin. Jumalalla on kuitenkin kyky kääntää äärimmäinen paha äärimmäiseksi hyväksi. Vapahtaja Jeesus Kristus sovitti ristinkuolemallaan koko maailman. Marttyyrien veri on usein evankeliumin etenemisen ja uusien seurakuntien syntymisen siemen. Tällainen sitoutuminen Kristukseen on voimakkain mahdollinen todiste uskon aitoudesta ja sen iankaikkisuusvoimasta. Lisäksi, uskovalle kuolema on voitto: hän pääsee tästä kurjasta maailmasta ikuiseen ja täydelliseen rakkauteen ja kirkkauteen.

Marttyyrikuolema ja sen uhka oli hyvin akuutti Rooman keisareiden vainoissa, nimikristillisten kirkkokuntien vainoissa, muslimien ja äärihindujen käsissä, ja sitä se tulee olemaan etenkin silloin, kun Antikristus nousee valtaan. Marttyyrius varjostaa kristittyjen olemassaoloa ja elämää monissa meidän aikamme maissa. Oikea suhtautuminen kuolemaan ja ajallisen elämän rajallisuuteen olisi terveellistä meillekin. Siksi meidän kannattaisi jo nyt rukoilla oman kuolemamme puolesta: Anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo (Pyhän Hengen kirkkorukous).

 

VERTAILUA: Ilmestyskirjan sinetit ja Jeesuksen puhe lopunajoista

Kun Jeesus saapui Jerusalemiin kuollakseen ristillä meidän puolestamme, hän puhui nykyisen maailman lopusta. Kun opetuslapset ihastelivat temppelin valtavia kiviä ja loistoa, Jeesus totesi, että edes kiveä ei jää kiven päälle. Nämä sanat toteutuivat jo vuosina 70 ja 135 jKr.

Kun vertaamme Jeesuksen puhetta ja sinettien sisältöä, huomaamme niiden samanlaisuuden. Raamattu on yhtenäinen kirja. Samoja asioita ei silti toisteta sanasta sanaan vaan niihin voi tulla uusia, ajankohtaisia näkökulmia. Jeesuksen lopunajallinen puhe on kolmessa evankeliumikirjassa:
Matt 24, Mark 13 ja Luuk 21 luvussa. Seuraavassa vertailu on Luukkaan pohjalta:

• Luuk 21:8 (eksytys ja väärät kristukset) vrt. 1. sinetti (valkoinen hevonen)
• Luuk 21:9-10 (sanomia sodista) vrt. 2. sinetti (punainen hevonen)
• Luuk 21:11 (nälänhätää) vrt. 3. sinetti (musta hevonen)
• Luuk 21:11 (rutto) vrt. 4. sinetti (harmaa hevonen)
• Luuk 21:12 (vaino) vrt. 5. sinetti (marttyyrit)
• Luuk 21:11,25-26 (maanjäristyksiä) vrt. 6. sinetti (suuri maanjäristys)

 

KUUDES SINETTI

Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan.

Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: ”Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut — kuka voi sen kestää?” (6:12-17)

Ihmiskunnan loppu on käsillä. Tuho alkoi syntiinlankeemuksessa. Nyt tuo prosessi on tulossa sen huipentumaan. Ihminen – ilman Jumalaa tuhoutuu. Kuudes sinetti on (mahdollisesti) sama kuin mitä seitsemäs vihan malja pitää sisällään (Ilm 16:17-21). Vrt. Hoos 10:8 ja Luuk 23:27-31.

Onko kyseessä laajamittainen ydinsota, joka vaikuttaa siihen, miten me näemme taivaan ja sen tähdet? Ovatko putoavat ”tähdet” ydinräjähdysten tiivistämiä jättirakeita (jopa 50 kg painoisia)? Aiheuttavatko sadat ydinräjähdykset maapallon sisäisen epävakauden? Maapallo on sisältä kuuma tulipallo, josta vain pinta on jäähtynyt. Onko ihmisen näkemys maailmankaikkeuden rakenteesta väärä? Varmaa on vain se osa tähtitieteen tuloksista, joka perustuu optiseen mittaukseen. Kaikki muu on teoriaa. Esimerkiksi valo ei kulje suoraan vaan sen kulku vääristyy tähtien ja galaksien vaikutuksesta. Onko maailmankaikkeus kokonaisuus, jossa maapallolla on keskeinen rooli? Vaiko onko niin, että Jumala päättää pysäyttää koko maailmankaikkeuden suvereenilla voimallaan?

Monet ovat varautuneet sotiin kaivamalla pommisuojia. Venäjällä on maanalaisia kaupunkeja. Vaikka ihmiset piiloutuvat, he eivät ole suojassa. Jumalaa ei voi paeta elämässä eikä kuolemassa.

Lopulliseen tuhoon liittyy ymmärrys siitä, että Jumala on tulossa. Tähän asti on vakuuteltu: ei ole Jumalaa, kaikki on meidän käsissämme, olkaa rauhassa ja eläkää niin kuin ennenkin. Nyt Jumala ilmaisee läsnäolonsa ja ihmiskunta on täynnä kauhua: Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Jumalan viha huipentuu viimeiseen tuomioon ja ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Lue 2 Pietarin kirje 3:10-13.

 

KUKA VOI SEN KESTÄÄ? – on tärkein mahdollinen kysymys Jumalan ja Karitsan vihan edessä!
Vastaus annetaan heti seuraavassa luvussa, jossa kuvataan kahta suurta pelastuneiden joukkoa.