KARISMAATTISUUDEN HARHARETKET

Tapani Suonto / One Way Mission

 

Olen tehnyt 20 vuotta työtä seurakunnista syrjäytyneiden, hengellisesti kodittomien ihmisten auttamiseksi. Yksi kodittomuuden aiheuttaja on ollut epäraamatullinen karismaattisuus, joka tuottaa pelkoa ja turvattomuutta ihmisissä ja saa heidät vetäytymään seurakuntayhteydestään.

Tässä artikkelissa haluan antaa yksinkertaisia vastauksia niille, jotka tämän hämmennyksen keskellä ovat arkoina ja haavoittuneina jääneet yksin.

 

Mustavalkoinen elämäntulkinta

Monet tulkitsevat tänä päivänä koko elämää mustavalkoisesti ns. perkele-Jumala -akselilla. Kaikki hyvä on Jumalasta ja kaikki paha on perkeleestä. Se johtaa saatana-keskeisyyteen, jossa kaikki ongelmat selvitetään henkiä ulos ajamalla.

Kun Matti sairastui vaikeasti, hän lähti hakemaan apua seurakunnasta. Muutamat saarnamiehet ajoivat hänestä ulos tuota tautia saatanana, siinä kuitenkaan onnistumatta. Edes ulkomaiset julistajat eivät kyenneet häntä parantamaan ja Matti alkoi vajota epätoivoon. Kukaan ei kyennyt vapauttamaan häntä saatanan vallasta. Joka yö, kun Matti meni nukkumaan, hän tiesi, että saman peiton alla oli myös perkele. Aikaisemmin hän oli kärsinyt vain sairautensa tuottamasta kivusta, mutta nyt hän oli jatkuvassa tuskatilassa kuvitellessaan, että perkele asuu hänen ruumiissaan. Aikaisemmin hän oli iloinnut kipujensa keskellä siitä, että Jeesus oli Hänen turvansa ja Kristuksessa hänen ei tarvinnut pelätä mitään. Nyt tuo rauha oli poissa ja tilalla jatkuva ahdistus. Hän jäi pois hengellisistä kokouksista, koska nekin vain lisäsivät ahdistusta. Hän alkoi toivoa kuolemaa ja suunnitella itsemurhaa.  Miksi kukaan ei kyennyt ajamaan Matista ulos saatanaa? Sielun vihollista on vaikeata ajaa ulos ihmisestä, jossa sitä ei ole.

Pekka oli joutunut suureen ahdistukseen omassa seurakunnassaan. Siellä uskottiin yleisesti, että sairaudet ovat perkeleitä. Jopa seurakunnan kahvijonossa hänen selkänsä takana ihmiset komensivat hänestä ulos henkiä. Hän alkoi voida niin pahoin, että pakeni lopulta paniikissa ulos ja soitti minulle pyytääkseen apua.

Olin kerran seuraamassa sivusta, kun eräästä nuoresta ajettiin ulos seksuaalisia haluja saatanana. Mikä tahansa kiusaus, sairaus tai ongelma voidaan nähdä perkeleenä ja vastaus on silloin hyökkäys saatanaa vastaan. Elämä ei ole kuitenkaan näin mustavalkoista ja ongelmat eivät selviä näin helposti. Saatanan ulos ajaminen ihmisistä, joissa sitä ei ole, johtaa vain suuriin ahdistuksiin, masennustiloihin ja jopa itsetuhoon.

Eräs tunnettu norjalainen evankelista sanoi kerran: ”Aikaisemmin ihmiset tulivat maailmasta seurakuntiin hakemaan apua, nyt he menevät seurakunnista maailmaan psykiatrien luokse hakemaan apua, kun sielu on mennyt täysin hajalle.”  Jotta näin ei pääsisi enää tapahtumaan, meidän on palattava raamatullisuuteen.

Jeesuksesta sanotaan: ”Henget Hän ajoi ulos sanalla ja kaikki sairaat Hän paransi.” Raamattu ei kerro ainoatakaan tapausta, missä esimerkiksi Pietari olisi sairastunut ja Paavali olisi tullut ajamaan Pietarista ulos saatanaa. Ei sanota, että alituisesti toistuvien vatsavaivojesi vuoksi käske veljiä ajamaan sinusta ulos perkele. Paavali antoi Timoteukselle hyvin erilaisen neuvon: ”Juo vähän viiniä”. Eivät kaikki vaikeudet ole perkeleitä eikä kaikkeen ole vastauksena perkeleen ulos ajaminen.

 

Rauhan voi antaa vain Rauhan Ruhtinas

Minulla oli nuorena mopedi. Kun sen kytkin hajosi, ei sinne mennyt perkelettä. Se hajosi siksi, että olin käyttänyt sitä liian kovakouraisesti. Kun se saatiin taas toimimaan, ei sinne mennyt Jumala. Sinne laitettiin uusi kytkinlevy.

Me ihmisetkin voimme mennä epäkuntoon monella tavalla, ei siihen aina tarvita perkeleitä.  Olin itse aikanaan suurissa ahdistuksissa erään julistajan väitettyä, että minun sairauteni on perkele, joka on ajettava ulos. Menin Herran eteen ja paastosin yhden päivän pyytäen häneltä vastausta. Illalla kesken askareiden Pyhä Henki laskeutui uskomattomalla voimalla päälleni ja valtava rauha täytti sydämeni. Tuon rauhan keskeltä kuulin sanat: ”Sinussa ei asu saatanaa ja kaikki sairaudet eivät ole demoneja.” En ole koskaan elämässäni kokenut sellaista rauhaa. Se ei ollut kotoisin tästä maailmasta. Tuo rauha lepäsi ylläni useita tunteja.

Seuraavana päivänä oli Perjantai Kristukselle -ilta teltassa Mäntymäen kentällä. Kokouksen jälkeen myöhään yöllä menimme vielä rukoilemaan silloisen Vapaakirkon pastorin kanssa. Kesken rukouksen hän alkoi profetoida: ”Minä olen puhunut sinulle rauhani kautta ja tulen jatkossakin puhumaan sinulle rauhani kautta.” Rauha on jotain sellaista, mitä ei perkele kykene matkimaan. Jeesus on Rauhan Ruhtinas.

Evankeliumi on ilosanoma, joka perustuu Kristuksen täydelliseen voittoon. Perkele on voitettu Golgatalla, ja kun me olemme Kristuksessa, me olemme turvassa. Pelkäävän, sielunvihollista kauhistuvan ihmisen sydän voi täyttyä rauhalla, kun hän ymmärtää, että Jeesus on voittanut sielunvihollisen. Tuosta totuudesta kumpuaa se suuri ilo ja voima, joka saa meidät liikkeelle kertomaan Kristuksesta myös muille. Perkele voi kyllä riehua ympärillämme ja aiheuttaa erilaisia ongelmia, mutta meihin sillä ei ole mitään valtaa, kun olemme vilpittömästi Kristuksessa.

 

Saatanan vallassa vai saatanan kiusaama?

Eräs mies osallistui jokaviikkoisiin karismaattisiin kokouksiin. Hänestä oli ihana käydä joka viikko puhdistautumassa erilaisista hengistä, joita hänestä ajettiin säännöllisesti ulos. Meidän ei tarvitse joka viikko juosta puhdistautumassa hengistä, kun uskomme totuuden Raamatusta. Kun me olemme vilpittömästi Kristuksessa, olemme täysin turvassa.

Raamatusta löytyy yksi esimerkki opetuslapsesta, johon meni perkele. Hän oli Juudas Iskariot. Juudas oli elänyt vilpillisesti jo vuosia. Hän kavalsi opetuslasten varoja ja oli epärehellinen. Tuo valheellinen elämä avasi tien sielunviholliselle. Jos hän olisi elänyt parannuksessa tai aikanaan kuunnellut Pyhän Hengen varoittavaa ääntä ja palannut totuuteen, ei hänen olisi tarvinnut joutua perkeleen talutusnuoraan. Juudas luopui Jeesuksesta, käänsi selkänsä Vapahtajalle ja vasta silloin häneen meni perkele.

Eräs pastori sanoi: ”Ei sillä niin väliä ole, ovatko ne henget ihmisen sisällä vai ulkopuolella. Pääasia, että ihminen vapautuu.” Juuri se, missä saatana pesii, on erittäin olennainen asia meidän turvallisuutemme kannalta. Ovatko nuo henget ihmisen sisällä vai kiusaamassa ulkopuolelta? Jokainen Jumalan lapsi joutuu kokemaan monenlaista ulkopuolelta tulevaa perkeleen kiusaa. Sitä ei tarvitse pelätä kun ymmärtää, että vihollisella ei ole meihin mitään valtaa. On suuri ero olla saatanan vallassa tai saatanan kiusaama. Väärä opetus tuottaa valtavasti ahdistusta. Siksi on tärkeätä palata Raamatun turvalliselle perustalle.

 

Suurta on pysyä pystyssä

Eräs pastori sanoi kerran: ”Odotan Jumalalta sellaista voimaa, että kun rukoilen, kaikki kaatuvat.”

Me emme pyri siihen, että kaikki kaatuvat. Me pyrimme siihen, että kaikki pysyvät pystyssä. Jos tavoittelemme kaatumisia ja muita ilmiöitä, avaamme tietä jokaisessa ihmisessä piilevälle sielullisuudelle. Jos pyrimme pysymään pystyssä, on suurempi todennäköisyys saada kokea Pyhän Hengen todellista vaikutusta. Jos et kaadu, älä itse heittäydy selällesi. Jos joku ei kaadu kun rukoilet, älä tönäise häntä nurin.

On totta, että Pyhä Henki voi kohdata ihmisen niin, että hän kaatuu maahan. Mutta se ei ole vielä varma Pyhän Hengen merkki.

Kun Saulus (Paavali) kaatui Damaskon tiellä, Jeesus sanoi: ”Nouse ja seiso jaloillasi.” (Apt. 26:16.) Jeesus haluaa kohdata meidätkin Pyhässä Hengessä, jotta voimme seisoa lujina ja täyttää tehtävämme Jumalan palvelijoina.

Jeesus ei sanonut: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja kaatakaa kaikki ihmiset.” Kaatumisesta on tullut voitelun ja voiman merkki. Raamattu ei korota tällaista ilmiötä suureen arvoon. Siksi ei meidänkään tule tehdä niin, vaan pyrkiä pysymään pystyssä.

Älä ymmärrä minua väärin. Arvostan kaikkia, jotka rukoilevat sairaiden puolesta ja ovat heille avuksi. Mutta älä sitä ihaile, että ihmiset kaatuvat. Ei se ole suurta. Suurta on pysyä pystyssä, täyttyä Hengellä ja tuottaa todellisia Hengen hedelmiä. Ne ovat rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, itsensä hillitsemistä jne. Ne ovat todellista Hengen hedelmää, eivät ihmeet ja voimalliset tapahtumat.

 

Odota ihmeiden sijasta Herraa

Kun Mooses ylensi käärmeen erämaassa, ja suuria ihmeitä tapahtui, Israel teki käärmeestä epäjumalan. Kansa palvoi tuota käärmettä eikä enää etsinyt Herraa. Lopulta Hiskia tuli ja löi tuon käärmeen, Nehustanin, kappaleiksi.

Meidän ei tulisi opettaa ihmisiä odottamaan ihmeitä vaan odottamaan Herraa. Kun aikanaan nuorena uskovana aloin odottaa Herraa, ei se vienyt minua karismaattisiin kokouksiin. Se vei minut Helsingin kaduille. Tällä tiellä olen saanut kokea monia Jumalan ihmeitä. Olen saanut elää rikkaan elämän, enkä vain katsella sivusta, miten Jumala toimii toisten elämässä.

Suurta ei ole juosta kokouksissa kaatumassa. Suurta on palvella Herraa uskollisesti: rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiä.

 

Sota henkivaltoja vastaan

Monet uskovat, että meidän tehtävämme on hyökätä henkiolentoja vastaan ja saada tässä sodassa voitto. Sitten alkaa herätys. Jotkut jopa irtoavat ruumiistaan ja sotivat henkimaailmoissa.

Demonista sodankäyntiä ihaillaan ja sen eksperttejä pidetään hyvin hengellisinä. Eräs pastori sanoi: ”Tiedän maailmassa kymmeniä tunnettuja pastoreita, jotka ovat joutuneet mielisairaalaan ryhdyttyään tähän henkivaltojen sotaan. Se on vain merkki siitä, että ollaan oikealla tiellä, kun perkele vihaa tätä yli kaiken.”

Minä väitän, että se on merkki siitä, että ollaan astuttu alueelle joka ei meille kuulu. Kun pysymme raamatullisina ja olemme Pyhän Hengen johdatuksessa, ei meille voi käydä huonosti. Jotain on vakavasti pielessä, jos ihmiset tuhoutuvat palvellessaan Jumalaa.

Perkele on kyllä olemassa. Sitä tulee myös vastustaa, mutta olennaista on, miten se tapahtuu. Jeesus ei sanonut, että menkää kaikkeen maailmaan ja sitokaa kaikki henkivallat. Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Perkele on jo voitettu Golgatalla. Sen pää on murskattu. Kun me korotamme Kristuksen voittoa ja ylistämme Jeesusta, perkele pakenee. Raitista sodankäyntiä on julistaa Kristuksen voittoa ja ylistää Jumalaa.

Kaksi uskovaa nuorta manasi kerran koko yön perkelettä esiin ja ilmestymään heille. He uhosivat voimaa, uskoa ja rohkeutta. Aamulla heidät löydettiin asunnostaan shokkitilassa, syvän järkytyksen kokeneina. Molemmat joutuivat mielisairaalaan. Toinen pääsi pois muutaman kuukauden kuluttua, toinen jäi hoitoon pitkäksi aikaa.

Ei perkele ole jokin räsynukke, jota voi heitellä miten huvittaa. Pietari kirjoittaa: ”Enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.” (2 Piet.2:11)

Raamattu ei kerro, että Jeesus sitoi viikkokausia perkelettä Jerusalemissa tai että Paavali opetti Timoteusta monin uusin metodein taistelemaan saatanan henkivaltoja vastaan. Sieltä löytyy vain muutama jae: ”Vastustakaa perkelettä… ” Miten me sen teemme, on hyvin tärkeä asia, jotta emme joudu itse vaikeuksiin. Parasta hengellistä sodankäyntiä on se, että varjelemme sydämemme puhtaina, korotamme Jeesusta ja ylistämme Häntä. Kiinnitämme katseemme Häneen ja sitten julistamme evankeliumia.

Meidän suurin vihollisemme ei ole saatana, ei tämä maailma eikä edes naapuriseurakunta. Meidän suurin vihollisemme on meidän lihamme. Kun se pysyy ristillä, me olemme voittoisia ja voimallisia. Kun Kristus saa hallita meitä ja olemme täynnä Pyhää Henkeä, me olemme voimallisia myös tässä taistelussa henkivaltoja vastaan.

 

Juudan jalopeura

Istuin kerran eräässä konferenssissa, kun takaani alkoi kuulua voimakasta murinaa ja karjahduksia. Aivan salin takarivissä istui joukko nuoria miehiä, jotka karjuivat kovaan ääneen. Ylistyshetken loputtua edessäni istunut nainen kääntyi ympäri ja sanoi haltioituneena: ”Kyllä oli, veljet, väkevää murinaa.”

Raamattu kutsuu Jeesusta Juudan jalopeuraksi. Nämä karismaatikot uskovat, että kun he murisevat ja karjuvat kuin leijonat, Pyhä Henki alkaa toimia ja sairaita paranee. Eräs seurakunta on jo kuuluisa karjumisestaan ja joku sairaskin on parantunut.

Miksi minä en karju tai murise kuin leijona rukoillessani? Katson Raamatusta, murisiko Jeesus rukoillessaan sairaiden puolesta. Murisiko Paavali tai Pietari Uudessa testamentissa? Jos he eivät murisseet, ei minunkaan tarvitse murista.  Tulee päivä, jolloin astun Kristuksen valtaistuimen eteen. Oletetaanpa, että Hän silloin kysyy minulta, miksi et murissut kuten toiset, vaikka olit kuullut sairaidenkin paranevan. Mitä minä silloin vastaan Hänelle? Sanon, että miksi et itse murissut. Minä seurasin sinun esimerkkiäsi. Kuljin sinun jalanjäljissäsi.

 

Profeetat ja profetiat

Eräs nainen oli ollut 20 vuotta profeetan talutusnuorassa. Saarnamies hallitsi profetioillaan hänen tunne-elämäänsä, avioliittoaan ja kukkaroaan. Nainen oli täysin riippuvainen profetioista ja profeetan mielipiteistä, kunnes hän 20 vuoden kuluttua tajusi, miten häntä oli johdettu harhaan.

Jotain on vialla, jos ihminen on riippuvaisempi profetioista kuin Jumalan Sanasta. Me emme tarvitse joka päivä profeetan lohdutusta ja rohkaisua, kun uskon kautta otamme vastaan Pyhän Hengen lohdutuksen suoraan Raamatusta. Kyllä Pyhä Henki puhuu profetian lahjan kautta tänäänkin, mutta se ei saa tulla tärkeämmäksi kuin Jumalan Sana. Profetoimista älkää halveksuko, sanoo Raamattu. Profetioilla tulee kuitenkin olla oikea painoarvo elämässämme. Kaikki profetiat eivät ole Jumalasta.

Kun ystäväni sairastui aikanaan, monet kävivät profetoimassa ihmeellisiä asioita hänen elämäänsä. Yksikään niistä ei toteutunut vaan hän kuoli. Ei Jumala epäonnistunut hänen elämässä. Profeetat epäonnistuivat ja puhuivat omia toiveitaan. Katteettomat profetiat tuottavat valtavasti pettymyksiä ja jopa luopumusta, kun ihmiset masentuvat ja katkeroituvat väärien profetioiden rauetessa tyhjiin. Vähän aikaa profetiat innostavat, mutta jos ne eivät toteudu, ne tuottavat surullista hedelmää.

Muuan pastori vieraili Amerikassa tutustumassa erääseen karismaattiseen profeetta-liikkeeseen. Vietettyään aikaa profeettojen kanssa hän joutui sanomaan heille: ”Tiedättekö te, että se henki joka teidän kauttanne vaikuttaa, ei ole Pyhä Henki.” Yllättäen hänelle vastattiin: ”Kyllä me tiedämme sen, mutta se on erittäin luotettava.” Heidän julkituomansa profetiat täyttyivät usein sanatarkasti, mutta se ei ollut Pyhä Henki vaan tietäjähenki. Yhdelle liikkeen profeetoista sanottiin: ”Sinun ei tule enää profetoida julkisesti, vaan palvella henkilökohtaisesti pastoreita ja seurakuntien työntekijöitä.” Tunnettu julistaja Michael Harry kertoo, että kyseinen profeetta on sen jälkeen rukoillut mm. satojen englantilaisten pastoreiden puolesta.  Eivät kaikki ihanat profetiat ole Jumalasta. Siksi Raamattu sanoo: ”Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta.”

 

Voimalliset kokemukset

Olin äskettäin eräässä karismaattisessa kokouksessa. Kun julistaja mainitsi puheessaan sanan Pyhä Henki, joukko eturivissä istuvia naisia lensi selälleen ja alkoi kirkua kovalla äänellä. Miksi minä en ala huutaa ja kirkua kesken raamattutunnin? En tee niin, koska en löydä sellaista Raamatusta. Raamattu ei kerro, että kesken Paavalin opetuksen Timoteus olisi lentänyt selälleen ja alkanut karjua.

Vuosia sitten olin mukana eräässä kokouksessa, jossa ulkomainen julistaja kertoi näystä, jonka hän uskoi saaneensa Pyhältä Hengeltä. Tuossa näyssä suuri joukko ihmisiä makasi lattialla täristen ja kouristellen. Hänelle sanottiin, että ne jotka nyt makaavat lattialla, Jumala tulee asettamaan tärkeään tehtävään ja ne jotka eivät siihen suostu, hän tulee siirtämään sivuun valtakuntansa työstä.  Olin noina aikoina joskus koko päivän autiolla saarella ja kiersin rantoja aamusta iltaan rukoillen. Minä kuuluin niihin, jotka Jumala tulisi siirtämään sivuun. Meidän työmme oli silloin suurissa vaikeuksissa ja näytti sammuvan kokonaan. Olin silloin hyvin yksin, sillä Jumalakin oli monien mielestä hyljännyt minut.  Kun kaikki näytti jo lopullisesti sammuvan, Pyhä Henki sanoi: ”Älä lopeta, Minä muutan vielä kaiken.” Niin Hän myös teki ja uudisti koko työmme.

Jumala ei ole koskaan hyljännyt minua siksi, että rakastan Raamattua ja pyrin olemaan sille uskollinen hintaa kysymättä. Olen niin pieni ja yksinkertainen ihminen, että en kykene lähtemään kaikkiin aikamme erilaisiin virtauksiin mukaan, jos en löydä niitä Raamatusta. Minulle ei riitä se, että joku ulkomainen julistaja on vakuuttunut näkyjensä aitoudesta. Elämä on opettanut erään karun tosiasian: kaikki mikä kiiltää, ei ole kultaa. Kaikki, mikä ei ole raamatullista, raukeaa lopulta tyhjiin.

 

Me olemme vastuussa

Eräs nainen oli hyvin innostunut menestysteologiasta. Hän uskoi, että hän ei koskaan sairastu ja kun hän kuolee, hän vain nukahtaa 70-vuotiaana. Joskus hän yritti minuakin käännyttää tähän voimalliseen oppiin. En hänen mielestään ymmärtänyt oikein Jumalan Sanaa. Hän joutui itse myöhemmin uskossaan syvään kriisiin, erosi seurakunnastaan ja lähti maailmaan. Äskettäin hän totesi elämästään: ”Minusta tuntuu, että olen valehdellut koko elämäni.”

Minulle ei riitä se, että tänään salit ovat täynnä ja ihmiset ovat innostuneita. He voivat tulla luokseni 20 vuoden kuluttua ja kysyä: ”Miksi sinä opetit minua sillä tavalla, vaikka niin ei sanota Raamatussa?”

Kerran minut kutsuttiin tapaamaan erästä vakavasti sairasta pastoria sairaalaan. Hänellä olisi minulle jotain asiaa. Kun istuuduin pastorin vuoteen viereen, hän sanoi ensimmäisenä: ”Miksi et, Tapani, varoittanut minua voimakkaammin, kun huomasit minun menevän harhaan?” Mies oli elämän ja kuoleman rajoilla ja tekemässä tiliä menneestä. Hän koki, että hänen palvelustehtävänsä oli jäänyt kesken ja Jumala oli siirtänyt hänet sivuun.  Olin pari vuotta aikaisemmin kirjoittanut hänelle pitkän kirjeen ja yrittänyt neuvoa häntä, mutta hän ei uskonut sanojani. Kenellekään toiselle en ole elämässäni kirjoittanut niin pitkää kirjettä. Tein kaiken varoittaakseni häntä. Istuessani vuoteen vieressä olin kiitollinen Jumalalle siitä, että aikanaan olin tehnyt sen, mitä Pyhä Henki oli kehottanut.

Moni Jumalan palvelija ei ymmärrä vastuunsa vakavuutta. Me teemme kaikki kerran tiliä Jumalan edessä siitä, miten me hänen seurakuntaansa opetamme ja johdamme. Jos me pysymme Raamatussa, hän on vastuussa sanoistamme. Jos me teemme ja puhumme omiamme, me itse olemme yksin vastuussa.

 

Luota Raamattuun

Tämän karismaattisen kaaoksen keskellä sinä tarvitset argumentit, joiden avulla tutkia, mikä on oikeata ja mikä väärää. Nuo argumentit löydät Raamatusta. Joku saattaa esimerkiksi kertoa sinulle löytäneensä uuden voimallisen opin: hän seisoo käsillään rukoillessaan. Miten silloin toimit? Ota Raamattu ja katso, seisoiko Jeesus, Paavali tai Pietari käsillään. Jos kukaan ei seissyt käsillään, ei sinunkaan tarvitse. Jos Jeesus kysyy sinulta kerran, miksi et seissyt käsilläsi, vastaa Hänelle: ”Miksi et itse seissyt. Minä seurasin sinun esimerkkiäsi.”

 

Väärä raamatullisuus

Moni perustelee uusia oppeja Raamatulla, mutta ottaa vain yhden jakeen ja nojautuu siihen. Emme me voi ruveta esimerkiksi karjumaan kuin leijona vain siksi, että Raamatusta löytyy maininta Juudan jalopeurasta. Oikea raamatullisuus on sitä, että avaat Uuden testamentin ja tutkit, miten siellä Pyhä Henki toimi ja mitä apostolit opettivat. Jos he eivät karju, ei sinunkaan tarvitse.

 

Kokemuksen teologia

Eräs aikamme suuri virhe on tehdä kokemuksesta teologiaa. Kun jonkun opin vaikutuksesta sairas paranee tai ihminen kokee jotain taivaallista, se riittää todistukseksi siitä, että oppi on raitista. Perkeleen yksi yleisimpiä tapoja johtaa ihmisiä harhaan on tuottaa samanlaisia kokemuksia kuin Pyhä Henki vaikuttaa.  Ihmeet eivät koskaan riitä todistukseksi siitä, että julistettu oppi on oikeata. Jumala ei armolahjojansa kadu. Julistaja voi opettaa täysin väärin, mutta Jumala toimii armossaan siitä huolimatta parantaen ja hoitaen ihmisiä.

 

Turvallinen perusta

Kaiken karismaattisen kaaoksen keskellä on mahdollista elää rauha sydämessä ja turvassa kaikelta harhalta. Sitä varten sinulle on annettu Jumalan Sana. Raamattu piirtää karismaattisuudelle turvalliset rajat. Se, mitä ei löydy Raamatusta, ei ole tämänkään päivän ihmiselle tarpeellista.

Jos sinulla on ahdistavia kokemuksia tai koet pelkotiloja, koska olet elänyt epäraittiin karismaattisuuden keskellä, käännä katseesi Raamattuun. Kiitä Jumalaa siitä, että juuri sinua varten Hän on antanut Raamatun. Rakastu tuohon kirjaan ja nosta se yläpuolelle kaiken muun. Hän puhuu sinulle Sanansa kautta, sillä Hän rakastaa sinua. Mitä enemmän Pyhä Henki saa avata sinulle näitä kirjoituksia, sitä turvallisemmalla mielellä saat vaeltaa.

Monet loukkaantuvat minuun lukiessaan tämän artikkelin. En ole kirjoittanut tätä kuitenkaan arvostellakseni muita vaan auttaakseni niitä, jotka ovat suurissa ahdistuksissa. Olen halunnut samalla määritellä sen kristillisyyden rajat, josta itse olen vastuussa.

Meidän tulee muistaa myös rakastaa heitä, jotka ovat eksyneet epäraamatullisiin oppeihin. Eivät he ole meidän vihollisiamme. Moni harharetki johtuu siitä, että ihminen on vielä lapsi Kristuksessa. Meidän tulee rukoilla heidän puolestaan, että he saavat kasvaa täysi-ikäisiksi ja oppivat erottamaan hyvän pahasta ja oikean väärästä. On myös hyvä muistaa, että on kirjoitettu: kaikki me jossain kohden erehdymme.

Tapani Suonto