ILMESTYSKIRJA: TAIVAALLINEN VALTAISTUIN ja KARITSA, joka on arvollinen avaamaan kirjakäärön (4-5 luku)

 

Ilmestyskirjassa ensimmäisessä luvussa kohtasimme koko luomakunnan Herran, Jeesuksen Kristuksen. Hän on nyt ilmestynyt kirkastettuna ja korotettuna Herrana ja Kuninkaana. Sellaisena hän on Juudan Leijona. Samalla hän on yhä edelleen Karitsa, jossa on kuolinhaavat, joiden kautta hän on sovittanut ja lunastanut koko maailman. Karitsana hänet kuvataan ja mainitaan Ilmestyskirjassa peräti 26 kertaa! Vaikka Ilmestyskirja on täynnä raskaita kuvauksia ja Jumalan vihaa, syvimmiltään Jumala tahtoo armahtaa ja uudistaa luomakuntansa.

Kahdessa seuraavassa luvussa kohtasimme seitsemän seurakuntaa, jotka kukin saivat seurakunnan Kristukselta henkilökohtaisen sanoman. Ne saivat kehuja ja moitteita. Voittajalle luvattiin taivaallinen palkinto, iankaikkinen elämä. Seurakuntien saamat sanomat ovat ajattomia ja universaaleja. Ne soveltuvat meihinkin ja aikamme seurakuntiin.

Kolmen alkuluvun jälkeen alkaa uusi vaihe. Kristus käski apostoli Johannesta seuraavasti: Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva. (jae 19)

• Se, mikä nyt on = Kristuksen ilmestyminen ja sanomat seitsemälle seurakunnalle
• Se, mikä on myöhemmin tapahtuva = pääosin kaikki, mitä on 4. luvusta alkaen

Tästä eteenpäin Johannes kuvaa tulevaisuutta (noin vuodesta 95 jKr. alkaen). Jumala on
kaiken Herra. Hän on ajan, historian ja tulevaisuuden Herra. Vain Jumala tietää tarkasti, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kukaan muu ei siihen kykene luotettavalla tavalla. Raamatusta ja varsinkin Ilmestyskirjasta saamme lukea täydellisen luotettavan ja varman ”tulevaisuusselonteon” ja aivan ilmaiseksi. Käsissämme on ainutlaatuinen ja äärimmäisen tärkeä kirja. Sen raameissa on meidänkin elämämme ja iankaikkinen tulevaisuutemme.

 

 

4 LUKU: Taivaallinen jumalanpalvelus

 

Sitten näin tämän: taivaan ovi oli auki, ja kuului sama ääni, jonka olin edellisellä kerralla kuullut — kuin olisi torveen puhallettu. Se sanoi minulle: ”Nouse tänne! Minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.” (4:1)

Taivaan ovi oli auki. Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä temppelin esirippu repesi ja tie avautui kaikkein pyhimpään – taivaaseen Jumalan yhteyteen ja läsnäoloon – josta temppeli oli vain maan-päällinen esikuva ja varjo. Taivaaseen kukaan ajassa elävä ei voi omin voimin päästä eikä nousta. Pelastuksessa se on puhdasta armoa ja Johanneksenkin kohdalla se tapahtui Jumalan voimasta.

Ilmestyskirjassa sana ”seurakunta” esiintyy vain 1-3 luvuissa ja aivan lopussa seurakuntaan viitataan, kun puhutaan ”Karitsan hääjuhlasta” ja ”morsiamesta”, joka laskeutuu alas taivaasta. Seitsemän seurakunnan kohdalla toistuvat sanat: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille”. Mutta tämän jälkeen sanotaan vain: ”Jolla on korvat, se kuulkoon” (13:9).

Katoaako seurakunta? Kun Johannekselle sanotaan ”nouse tänne”, kuvaako se myös seurakunnan ottamista taivaisiin? Uuden testamentin opetuksista on rakennettu teoria, jonka mukaan seurakunta otetaan taivaaseen ennen aivan viimeisiä tapahtumia ja tuomioita. Tätä kutsutaan
”ylöstempaukseksi”. Jeesus puhui kahdenlaisista ihmisistä, joista toinen otetaan ja toinen jätetään (Matt 24:40-41). Paavali opetti ylösnousemuksesta, että Kristuksen tulemuksessa elossa olevat kokevat äkillisen muuttumisen ja kuolleet nousevat (1 Kor 15:51-52; 1 Tess 4:13-18).

Kristuksen tulemus on kaksiosainen: ensimmäinen tulemus Vapahtajana ja toinen tulemus Herrana ja Kuninkaana. Alun perin juutalaiset odottivat Messiaan tulemusta tavalla, joka olisi ollut yksi tiivis kokonaisuus. Messias olisi ottanut välittömästi uskonnollisen, poliittisen ja sotilaallisen herrauden. Tapahtui kuitenkin toisin ja Kristuksen tulemus on kaksiosainen ja näiden välillä on ainakin 2000 vuoden välijakso.

Ylöstempauksen, ylösnousemuksen ja Kristuksen tulemuksen välisestä suhteesta on kolme eri perusteoriaa: 1) ylöstempaus ennen ”vihan aikaa”, 2) ylöstempaus vihan ajan puolivälissä ja 3) ylöstempaus vihan ajan päättyessä Kristuksen näkyvään tulemukseen, jolloin ylöstempaus ja ylösnousemus olisivat käytännössä samanaikaisia tapahtumia.

Mikä näistä on oikea tulkinta? Niitä kaikkia voidaan perustella Raamatulla. Tosiasiassa me emme tiedä varmasti. Jos tietäisimme, me laskelmoisimme. Siksi Jeesus sanoi myös näin: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. (Mark 13:35). Olennaista ei lopulta ole se, milloin seurakunta pääsee taivaaseen, vaan se, että se lopulta pääsee sinne.

Me voimme rukoilla ja luottaa kaikessa Herraan. Emme voi laskelmoida emmekä ripustautua yhden tulkinnan varaan. Tehtävämme on olla valveilla ja pitää kiinni uskosta: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän! Myös Paavali kirjoitti: Minä tahdon tuntea Kristuksen ja ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. (Fil 3:10-11).

 

Siinä samassa olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde. (4:2-3)

Ihminen ei itse voi nousta taivaaseen eikä nähdä sinne. Vain Jumalan Henki voi tehdä sen mahdolliseksi. Paavalikin koki taivasmatkan – joko aivan fyysisesti tai sitten hengessä koettuna
(2 Kor 12:1-4). Lisäksi muutamat vanhan liiton profeetat kokivat ja näkivät vastaavaa. Heitä olivat Jesaja, Hesekiel ja Daniel. Ilmestyskirja ei ole uusi ilmoitus vaan se rakentuu sille, mikä on aina ollut olemassa ja koettuna kautta historian. Siksi me emme saa koskaan hyväksyä ”uusia ilmoituksia”, jotka eivät perustu Raamattuun. Lue Jes 6:1-3, Hes 1:1-28 ja Dan 7:9-10.

Valtaistuin on Jumalan läsnäolon ja vallan kiteytys. Jumala on ääretön eikä Hän siinä mielessä ”mahdu” istumaan valtaistuimella eikä hän sellaista itse tarvitse. Kuitenkin suhteessa luotuun – enkeleihin ja ihmisiin – valtaistuin on välttämätön. Rajalliset luodut voivat kohdata äärettömän Luojan vain rajallisella tavalla. Siksi myös Jumalan oli välttämätöntä tulla ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Hänessä on koko Jumalan syvin persoonallisuus tiivistyneenä tavalla, jonka me voimme käsittää ja kohdata. Jumalalla on kasvot. Hän istuu valtaistuimella.

Valtaistuimella istuvasta ja valtaistuimesta loisti jumalallinen kirkkaus. Kukin väri (jaspis, karneoli ja smaragi) voi kuvastaa jotakin tiettyä Jumalan ja Kristuksen ominaisuutta. Jumala on tehnyt ja ilmoittanut kaiken tarkoituksenmukaisesti. Kuitenkaan emme voi rakentaa Jumalan tuntemista arvailujen varaan. Siksi on parempi vain ihmetellä näitä värejä ja pitäytyä Raamatun selkeään opetukseen. Sateenkaari oli myös Nooan saaman liiton merkki: Jumala ei enää koskaan hukuttaisi maailmaa vedenpaisumukseen. Sateenkaari merkitsee Jumalan armoa ja suosiota.

 

Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele. (4:4)

Keitä ovat nämä vanhimmat? Asiasta on kolme perustulkintaa: 1) johtavia enkeleitä, 2) Israelin kantaisät ja apostolit (12 + 12 = 24), taikka 3) koko seurakunta, joita vanhimmat symbolisoivat.
Itse pidän näitä vanhimpia apostoleina ja Israelin kantaisinä (Jaakobin 12 poikaa). Näin ihmiskunta on edustettuna Jumalan edessä vanhan ja uuden liiton johtajien kautta.

Valkeat vaatteet ovat Kristuksen vanhurskaus. Autuas vaihtokauppa on sitä, että me annamme Jeesukselle syntimme ja hän antaa meille armonsa ja puhtautensa. Kultaseppele/kruunu on voittajan ja hallitsijan merkki. Se kertoo myös, että Kristus on voittanut meille iankaikkisen elämän.

Sana ”vanhin” on kreikaksi presbyteros. Siitä tulee sanat ”presbyteerit” eli vanhimmat, sekä ”präst / priest” eli vanhin eli pappi. Presbyteerisissä seurakunnissa maallikkovanhimmat toimivat yhdessä pastoreiden kanssa. Sellaisia seurakuntia ovat reformoidut kirkot Usassa ja Skotlannissa, sekä helluntaiseurakunnat Suomessa ja Etiopian luterilainen Mekane Yesus -kirkon seurakunnat.

Valtaistuimet merkitsevät valtaa hallita. Luodessaan ihmisen Jumala antoi nykyisen maailman hallintaamme. Iankaikkisuudessakin Jumala delegoi valtaansa meille ihmisille. Tällaista valtaa luvattiin myös monissa Vanhan ja Uuden testamentin ennustuksissa. Osa näistä ennustuksista toteutuu jo maan päällä Tuhatvuotisessa valtakunnassa ennen ikuisuutta.

 

Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä (4:5)

Jumalalla on ehdoton ja täydellinen auktoriteetti yli kaiken luodun. Jumala on pyhä Herra, jota tulee kunnioittaa ja kumartaa. Vrt. Mooses Siinain vuoren juurella (2 Moos 19:16-19). Seitsemän soihtua ja henkeä symbolisoi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on läsnä kaikkialla. Pyhä Henki on jakamaton kokonaisuus, mutta rajallinen luotu ihminen ei voi nähdä ja ymmärtää hänen täyteyttään ja äärettömyyttään. Siksi Jumala tässäkin ilmestyy rajatulla tavalla – seitsemänä soihtuna ja henkenä. Maapallolla on seitsemän mannerta, joten Herra on läsnä niissä kaikissa.

 

ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri. (4:6)

Raamatussa meri kuvastaa myrskyisiä ja pelottavia tapahtumia sekä ihmiskunnan levottomuutta ja kapinaa Luojaansa vastaan. Lue Jes 17:12-13 ja Ps 89:10. Mutta Jumala hallitsee kansoja ja luonnon kaikkia voimia. Hän tyynnyttää ne kuten Jeesus tyynnytti Gennesaretin järven tuulet ja aallot (Mark 4:37-41).

Lasinen, kristillinen meri kuvastaa: Jumalan lopullisen ja täydellisen hallintavallan alla kaikki on rauhallista, levollista, tyyntä, kirkasta ja turvallista. Meri ei enää myrskyä eikä ole pimeä syöveri, johon voisi hukkua. Uudessa luomakunnassa nykyistä merta ei enää ole (Ilm 21:1). Harmi – ajattelevat kalamiehet ja purjehtijat. Ei huolta, Jumala on suunnitellut jotain paljon parempaa!

 

Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka olivat täynnä välkehtiviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat: — Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva. (4:6-8)

Ilmestyskirjassa numeroilla on oma erityinen merkityksensä. Se on niitä täynnä. Numerologia ei kuitenkaan koskaan korvaa Raamatun suoraa ja selkeää ilmoitusta ja puhetta; se korkeintaan voi sitä täydentää ja silloinkin on pysyttävä tiukasti raamatullisissa puitteissa. Numerojen mahdollisia merkityksiä: 1 = Jumala / 3 = kolminaisuus / 4 = luomakunnan luku / 6 = ihmisen luku (epätäydellisyys) / 7 = täydellisyyden luku, Kristuksen luku / 10 = kokonaisuus / 24 = kokonaisuus.

Nämä neljä olentoa ovat luomakunnan edustajia, jotka palvovat Luojaansa. Luomakunta on tarkoitettu jatkuvaan vuorovaikutussuhteeseen Luojansa kanssa. Kun Luoja vaalii sitä, luomakunta kiittää Häntä. Kiittäminen ja palvominen ovat Jumalan läsnäolossa lepäämistä. Se on täydellisen ihailemista. Tässä maailmassa ihmiset ihailevat vajavaisia ja turmeltuneita julkkiksia.

Neljä olentoa – mitä ne ovat ja mitä ne kuvastavat? Niitä tai muita samankaltaisia olivat nähneet profeetat Jesaja ja Hesekiel (Jes 6:1-3 ja Hes 1:4-24). Niitä on kutsuttu kerubeiksi. Kullakin niistä oli luomakunnasta tuttu pää, joiden on ajateltu kuvastavan neljää evankeliumikirjaa:

• Leijona = Matteuksen evankeliumi, jossa Kristus on juutalaisten Kuningas
• Härkä = Markuksen evankeliumi, jossa Jeesus on kärsivä palvelija
• Ihmiskasvot = Luukkaan evankeliumi, jossa Jeesus kuvataan täydellisenä ihmisenä
• Lentävä kotka = Johanneksen evankeliumi, jossa Kristus on Jumalan Poika, ylhäinen Jumala

Nämä piirteet kertovat yleisemminkin luomakunnasta, jota Luoja hallitsee. Leijona on voiman ja vallan symboli; härkä on sitkeyden ja ahkeruuden symboli; ihminen on Jumalan kuvaksi luotu persoona; lentävä kotka symbolisoi taivasta ja korkeutta.

 

Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan — hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat: — Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu. (4:9-11)

 

Miksi meidän tulisi kiittää, palvoa ja ylistää Jumalaa?

Jumala on luojamme ja isämme. On aiheellista kiittää elämän lahjasta ja kaikista siihen liittyvistä siunauksista. Hän on ihmeellinen, täydellinen, hyvä, pyhä, puhdas, rakkaus ja elämä. Hänen tuntemisensa herättää ylistyksen ja palvonnan. Tämä tapahtuu vailla ehtoja – Jumala on kaiken ylistyksen ja palvonnan arvoinen riippumatta siitä, mitä hän antaa meille. Voimme ylistää häntä ahdistustenkin keskellä kuten marttyyrit varman kuoleman edessä.

Kiittäminen ja palvominen on Jumalan syliin tulemista. Jumala asuu kansansa kiitoksen ja ylistyksen keskellä. Jumalan läsnäolossa on hyvä olla. Ylistys ja palvonta on Jumalan katselemista ja hänen kuvansa kaltaisuuteen muuttumista.  Lue 2 Kor 3:17-18.) Meihin virtaa Jumalasta rakkautta, iloa, hyvyyttä, onnellisuutta, rauhaa, voimaa ja kaikkea hyvää. Kun katsomme televisiosta vääryyttä ja pahuutta, me muutumme tämän kuvan kaltaisuuteen. Kumpi on parempi? Mutta kiittäessä, ylistäessä ja palvoessa me saamme kokea eheytymistä, parantumista ja vahvistumista, sekä elämämme tarkoituksen selkiytymistä ja syventymistä: Sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.

Meidän tulisi kiittää, ylistää ja palvoa Jumalaa kodeissa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa joka päivä. Jotta voisimme kiittää ja palvoa vilpittömästä, on ajoittain hyvä pysähtyä miettimään elämää syvällisesti: mitä se merkitseekään meille, että saamme olla Jumalan armossa ja hänen lapsiaan? Mitä merkitsee hänen läsnäolonsa, apunsa ja lahjansa? Silloin löydämme monia hyviä syitä kiittää ja ylistää, vaikka elämässämme olisi paljon vaikeuksiakin. Yhteiskuntakin on olemassa Jumalan tahdosta. Siinä tulisi olla tilaa sen Luojalle ja kiitokselle.

 

Sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu. Jumala on luonut sinutkin! Sinä olet olemassa Jumalan tahdosta. Sinun persoonallasi, olemassaolollasi ja elämälläsi on syvä, ikuinen tarkoitus. Sinut on luotu Jumalan kuvaksi. Sinussa on jotain samaa kuin Jumalassa: olet persoona, sinulla on tietoisuus, tahto ja tunteet, sinulla on kykyjä ja taitoja, sinä olet ikuinen. Sinä olet suunnattoman arvokas. Sinä olet ihmeellinen taideteos. Kukaan ei ole vahinko tai ei-toivottu. Ja vaikka olisimme sellaisia ihmisille, emme koskaan ole sitä Jumalalle. Luojamme rakastaa meitä ja pitää meistä huolen.

• Jes 49:15-16: Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
  Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.
• Ps 27:10: Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.

Uskomme usein sen valheen, että emme ole arvokkaita. Mitä kauempana olemme Jumalasta, sitä tyhjemmäksi ja pimeämmäksi elämä voi muuttua. Toisinaan tunteemme ja olosuhteet hallitsevat meitä niin, että mittaamme kaikkea niiden mukaan. Jumalan rakkaus on silti totta. Jumala rakastaa meitä ikuisella rakkaudella Kristuksessa Jeesuksessa. Hänessä Jumalan rakkaus on aina voimassa.

 

Mitä Jumalan täydellinen hallintavalta merkitsee meille tänään ja tulevaisuudessa?

Jumalassa on ajallinen ja ikuinen turvamme. Tapahtui maailmassa tai elämässämme mitä tahansa, Jumalalla on kaikki hallinnassa. Hän määrittää rajat kärsimykselle, vääryydelle, pahuudelle ja kuolemalle. Ne on jo kukistettu Kristuksen ristintyön ja ylösnousemuksen kautta. Vaikka kohtaamme raskaita kokemuksia, ne vetävät meitä lähemmäksi Jumalaa, turvapaikkaamme.

Jumalan hallintavalta ei tarkoita pakkovaltaa. Jumala ei pakota luotuaan hänen yhteyteensä ja tahtoonsa. Enkelit ja ihmiset saavat valita, mutta ovat silti vastuussa valinnoistaan ja niiden seurauksista. Jumala sallii ihmisten toimia kuten he haluavat. Juuri sen tähden maailmassa on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Jumala sallii tämän, mutta ei tahdo sitä. Jumala ei väkisin muuta meitä hankalia ihmisiä, ellemme siihen suostu.

Uskovina me tunnustamme Jumalan hyvyyden ja oman pahuutemme. Me kaipaamme Jumalan antamaa hyvää elämää, vaikka samanaikaisesti syntisinä me kapinoimme sitä vastaan ja elämme synnissä. Uskovina emme voi täysin määrin nauttia synnistä, vaan heräämme katumaan sitä ja pyytämään uudistumista. Usein me vain väsymme ja turrumme kaikkeen. Kuitenkin lopulta kaipuumme täyttyy ja Jumala rakkaudessaan valtaa, puhdistaa ja kirkastaa meidät.

Jokainen vallankäyttäjä on viime kädessä Jumalan suvereenin vallan alla. Jokainen joutuu tekemään tilin teoistaan. Valta ei ole Usalla eikä Venäjällä, tai superrikkailla, jotka määräävät taloutta ja rahavirtoja. Valta ei ole Antikristuksen eikä saatanan. Valta ei ole luomakunnan voimilla, myrskyillä, sairauksilla tai kuolemalla. Nekin ovat Jumalan työkaluja. Jumala voi kääntää pahan hyväksi, tappion voitoksi, kuoleman elämäksi. Hän on Ainoa Valtias, Kaikkivaltias Herra!

 

 

5 LUKU: Karitsa ja sinetöity kirjakäärö

 

Neljännessä luvussa kuvattiin valtaistuinta, mutta sillä istuvan hallitsijan hahmo jäi epäselväksi. Juuri tällainen on Jumala: ihmissilmällä emme voi häntä nähdä, koska Hän on ääretön Henki. Mutta silti – saamme tuntea Jumalan persoonan ja saamme kuvan Hänen ominaisuuksista. Jumala ilmoittaa itsensä Sanassa ja Kristuksessa. Kuva taivaallisesta jumalanpalveluksesta ilmentää Luojan ja luodun välistä läheistä yhteyttä ja vuorovaikutusta. Luoja antaa elämän ja luotu kiittää ja ylistää.

Viidennessä luvussa huomio kiinnittyy toiseen hahmoon ja henkilöön: Hän on Herra Jeesus Kristus. Vain hän on arvollinen avaamaan sinetöidyn kirjakäärön.

Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. (5:1)

Sinetöity kirjakäärö muistuttaa roomalaista testamenttia, joka sinetöitiin seitsemällä sinetillä. Ainoastaan testamentin toimeenpanija sai murtaa sinetit ja panna testamentin täytäntöön. Tämä sinetöity kirjakäärö on Jumalan kirjoittama. Se oli hänen kädessään. Hän oli sen sulkenut ja sinetöinyt. Se on Jumalan Sana. Kukaan ei voi sitä muuttaa. Ja koska kirjakäärö pitää sisällään kuvauksen tulevaisuudesta, se merkitsee sitä, että Jumala on kirjoittanut ja kenties määrännyt tulevaisuutemme – ainakin osan siitä.

Miten Jumala voi tietää tulevaisuuden? Onko Hän määrännyt kaiken, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Onko meillä mahdollisuus valita vai olemmeko ennalta ohjelmoituja? Haluaako Jumala kaiken sen pahan, mitä maailmassa tapahtuu? Näihin kysymyksiin meillä ei ole tyhjentäviä vastauksia. Kuitenkin Sana antaa tärkeitä näkökulmia. Jumala tuntee luodun – Hän tuntee pyhät enkelit, langenneet enkelit ja syntisen ihmisen. Tuntemuksensa perusteella Jumala kykenee ”ennaltatietämään”, miten käyttäydymme kussakin tilanteessa. Lisäksi Jumala määrittelee elämälle ja historialle tietyt rajat: ihmisen syntymä, persoona, kyvyt ja maksimaalinen elinikä; kunkin yhteiskunnan maantieteelliset ja ajalliset rajat jne.

Niinpä Ilmestyskirjan ja Raamatun ennustuksissa Jumala ilmoittaa tulevaisuuden ennalta tietämyksensä ja suvereenien päätöstensä mukaisesti. Jumala piirtää suuret raamit, mutta ei määrää yksittäisten ihmisten perimmäisiä valintoja. Meillä säilyy yksilöinä tietty tärkeä valinnanvapaus ja sen myötä aito vastuu. Sen sijaan islamin mukaan allah on määrännyt hyvän ja pahan. Muslimin on alistuttava kohtaloonsa. Hänellä ei ole mahdollisuutta valita elämäntietään eikä päättää ikuisuudestaan.

 

Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: ”Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?” (5:2)

Kenellä on oikeus avata roomalainen testamentti? Sillä, jonka testamentin antaja on nimennyt toimeenpanijaksi – hän on henkilö, joka on erityisen luotettava ja tärkeä. Nyt tämä haaste kuulutetaan koko luomakunnalle. Onko ketään sellaista?

 

Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen. Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen. (5:3-4)

Seitsemällä sinetillä varustettu kirjakäärö on evankeliumin ohella maailmanhistorian tärkein ilmoitus. Edes pyhät enkelit eivät voineet sitä avata. Tässä vaiheessa, noin v. 95 jKr. ihmiskunnan ja koko luomakunnan tulevaisuus oli osin salaisuus. Vain Jumala tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Jumala näki hyväksi, että tulevaisuuden tapahtumat paljastuvat ja tarkentuvat vasta nyt. Toki jo Vanhassa testamentissa oli monia viimeisiä aikoja ja ikuisuutta koskevia ennustuksia.

Jumala paljastaa tulevaisuudesta vain sen, minkä Hän näkee hyväksi. Me haluaisimme tietää kaiken pikkutarkasti. Jos tietäisimme, emme kykenisi elämään tätä päivää. Saattaisimme odottaa jotain tiettyä hyvää tulevaisuudesta tai pelätä ikävää tulevaisuuden tapahtumaa niin, että lamaantuisimme. On parempi, että emme tiedä kaikkea.

Silti moni ihminen käy ennustajalla tai haluaa ”enkelioppaan”, joka neuvoo kaikessa. Tämä on kapinaa Jumalaa ja elämää vastaan. Meidän ei tule etsiä tietoa tulevaisuudesta muualta kuin Jumalalta ja sen mukaan, mitä ihminen voi järjellään päätellä loogisesti. Suurin osa ennustajista on kaupallista humpuukia, jossa ei ole mukana mitään yliluonnollista. Mutta jotkut ennustajat, meediot ja okkultistit ovat pimeyden henkivallan ohjauksessa. Heillä on yliluonnollisia kykyjä. Ks. Paavalin kohtaaminen ennustajan kanssa (Apt 16:16-18).

Kun avaamme sydämemme ja mielemme ovia pimeyteen, emme saa niitä itse kiinni. Meistä tulee pimeyteen sidottuja. Mutta Kristus Jeesus on voittanut pimeyden vallat. Hänen nimensä ja verensä voimasta saamme anteeksi ja pääsemme vapaaksi. Jos sinullakin on tällaisia kokemuksia, tunnusta ne synniksi ja anna Kristuksen sulkea kaikki pimeyden ovet!

Kristittyinä meidän tulee tyytyä ensisijassa Jumalan Sanaan, toiseksi omaan järkeemme ja kolmanneksi Pyhän Hengen armolahjoihin kuten profetioihin ja tiedonsanoihin. Jumala ei anna suoria vastauksia kaikkeen. Elämä on prosessi, jossa me olemme itse aktiivisesti mukana, teemme päätöksiä ja kannamme niistä vastuun. Emme voi etsiä kaikkeen yliluonnollista johdatusta ja piiloutua armolahjojenkaan taakse. Meidän ei tule tehdä yhtäkään ratkaisua pelkästään profetian, tiedonsanan tai näyn perusteella, koska ne voivat olla vajavaisia tai jopa vääriä. Parhaimmillaan ne rohkaisevat, herättävät ajattelemaan tai varottavat. Päätöstemme on oltava kokonaisvaltaisia ja punnittuja Jumalan Sanalla, terveellä maalaisjärjellä, sekä Pyhän Hengen vaikutuksella ja lahjoilla.

Parhaat rukouksemme ovat lopulta: 1) Tapahtukoon Sinun tahtosi, 2) Anna minulle syntiselle anteeksi, ja 3) Vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä. Jumala johdattaa ja vaikuttaa salatulla tavalla ja olosuhteiden kautta. Hän ei sanele meille kaikkea. Raamatussa on monia suoria ohjeita ja kieltoja, mutta paljon myös yleisiä periaatteita ja arvoja, joita meidän tulisi soveltaa elämän moninaisissa ja monimutkaisissa tilanteissa.

Apostoli Johannes koki tilanteen vakavaksi ja hän itki katkerasti. Eikö ihmiskunnan hätään olisikaan lopullista ratkaisua? Jäisikö kaikki kesken ja käsittelemättä?

 

Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: ”Älä itke. Juudan heimon LEIJONA, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.” Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi KARITSA. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää — ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä. (5:5-7)

Jeesus on Vapahtaja ja Herra. Hän on syntien sovittaja ja kirkastettu Kuningas. Hän on Karitsa ja Leijona. Hän on ihminen ja Jumala. Tällä Kuninkaalla on historialliset juuret: Jeesus polveutui inhimillisesti Juudan sukukunnasta, johon kuului kuningas Daavid. Kantaisä Jaakobin antama siunaus Juudalle sisälsi ennustuksen Messiaasta. Lue 1 Moos 49:9-11, Jes 11:1-5,10 ja Jes 53:7.

Ilmestyskirjan Kristus ei ole kuka tahansa ”Jeesus” vaan Vanhan testamentin ennustama, evankeliumikirjojen todistama ja Uuden testamentin kirjeiden selittämä Jeesus Kristus. Jeesus (= Pelastaja, Vapahtaja) on hänen henkilönimensä ja Kristus (= Messias, Voideltu) on arvonimi. Monissa kulttuureissa ihmisillä ei ole sukunimeä vaan he saavat pelkän etunimen ja sukunimen virkaa toimittaa joko isän nimi tai paikkakunta. Jeesus on Nasaretilainen ja Jumalan Poika. Hän on Raamatun lupaama Messias-Kuningas, joka tuo pelastuksen ja ottaa näkyvän hallintavallan.

Monet uskonnot ja aatteet ovat tehneet Jeesuksesta mielivaltaisesti heidän oppinsa mukaisen hahmon, vailla dokumentteja ja kestäviä todisteita. ”Jeesus” saattaa olla profeetta (Islam), henkisyyden opas (New Age), valaistunut guru (itämaiset uskonnot), arkkienkeli Miikael (jehovantodistajat), ensimmäinen jumalaksi kasvanut ihminen (mormonit), superparantaja ja ihmeiden tekijä (voimaevankeliointi), raha/terveys/ menestyssampo (menestysteologia), esimerkillinen ihminen jonka yliluonnolliset piirteet ovat keksittyjä (liberaaliteologia), hippi, poliittinen vallankumouksellinen, marxilainen, jne.

Kuningas on Karitsa: Hänessä on yhä ristiinnaulitsemisen jäljet ikuisena merkkinä Jumalan armosta ja rakkaudesta – Luoja tuli ihmiseksi ja ihmisenä kärsi ristinkuoleman puolestamme! Jeesus kuvataan Ilmestyskirjassa useimmiten juuri Karitsana (26 kertaa)!

Seitsemän sarvea kuvaa täydellistä valtaa ja seitsemän silmää Kristuksen kaikkinäkevyyttä Pyhässä Hengessä. Jumala on kolmiykseinen – Isä ja Poika ja Pyhä Henki (1 x 1 x 1 = 1). Lisäksi Jumala on tullut ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Miten voimme ymmärtää tämän kaiken? Jumala vakuuttaa meitä läsnäolonsa ja Sanan kautta. Omistamme uskolla tämän todellisuuden. Meidän järkemme ei lopulta ratkaise, mitä maailmassa on olemassa. Maailma oli olemassa jo ennen meidän syntymäämme. Maailma on täynnä asioita, joita emme juuri ymmärrä – edes omaa itseämme, mutta silti ne ovat todellisia. Olennaista on levätä Jumalassa. Hän tietää ja ymmärtää kaiken – Isänä, Poikana, Pyhänä Henkenä ja ihmiseksi tulleena Kristuksena Jeesuksena.

Kristus on täydellinen yhdysside ikuisen, äärettömän Jumalan ja rajallisen ihmisen välillä. Jeesus on Jumala ja ihminen. Tämäkin lienee syy siihen, miksi vain Hän on arvollinen avaamaan sinetöidyn kirjakäärön. Vain Hän on Jumalan tehtävään tarkoittama toimeenpanija.

 

Kun Karitsa otti kirjan, ne 4 olentoa ja 24 vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia. He lauloivat uuden laulun: — Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kielistä, kansoista ja maista. Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä. (5:8-10)

Karitsa otti sinetöidyn kirjan Jumalan kädestä. Hetki oli erityisen tärkeä ja juhlallinen – kuten perinnönjakotilaisuudessa, jossa salaperäinen testamentti kiinnostaa kaikkia perillisiä. Nyt se otetaan esille ja väki kohisee.

Kristuksen palvonta todistaa siitä, että Hän on Jumala(n Poika). Vain Jumalaa saa palvoa – ei ketään eikä mitään muuta. Kun apostoli Johannes halusi heittäytyä mahtavan enkelin edessä polvilleen, se kiellettiin häneltä (Ilm 22:8-9). Vain Jumala saa palvoa: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee jumalankuvaa. Älä kumarra äläkä palvele niitä! (1-2 käskyt). Jehovantodistajat kieltävät Kristuksen jumaluuden. Siksi heillä onkin Raamatun äärellä monta vaikeaa kohtaa selitettäväksi.

Kristuksen uskollisuus historian raskaimmassa tehtävässä teki hänet arvolliseksi ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen. Jeesuksen kamppailu ja tuska alkoivat Getsemanen öisessä puutarhassa ja huipentui ristinkuoleman synkimpään pimeyteen, jossa hän huusi: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! Kristus koki helvetin ikuiset kauhut meidän kaikkien puolesta ja eron Isästä. Jeesus olisi voinut luopua sovitustyöstä ja ottaa kuninkuuden itselleen voimalla ja vallalla. Kuitenkin hän alistui – kuin karitsa – ja täytti tehtävänsä nöyrästi ja uskollisesti.

Kristuksessa meidät (kristillinen seurakunta) on otettu kallisarvoiseen asemaan ja tehtävään. Olemme Jumalan lapsia, perheväkeä ja kansaa. Meidät on oksastettu jaloon öljypuuhun eli Kristukseen. Me olemme Kuninkaan lapsia ja Ylimmäisen papin jälkeläisiä. Siksi syvimmiltään olemme kuninkaallisia ja Jumalan pappiskansaa maan päällä. Olemme Kristuksen lähettiläitä: lähettiläs edustaa lähettäjäänsä tämän arvovallalla. Silti – kristittyinä meitä poljetaan ja syrjitään ja halveksitaan tässä maailmassa. Niin tehtiin myös Kristukselle.

Niin kuin Jumala antoi nykyisen maailman ihmisen hallintaan, saamme hallita tulevaakin – kenties ensin 1000-vuotisessa valtakunnassa ja sitten iankaikkisuudessa.

Kultamalja oli täynnä pyhien rukouksia: Jumala kuulee rukouksemme, hän ottaa ne lukuun ja tallettaa sydämeensä. Hän vastaa, kun on oikea aika, täydellinen hetki.

 

Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenen-tuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä: — Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. (5:11-12)

Tässä Johannes näki valtavan joukon enkeleitä, joiden määräksi ilmoitettiin 10 000 x 10 000 x 1000 x 1000 = 100 000 miljardia. Kreikankielessä suurin lukusana on 10 000, joten lukumäärä joudutaan ilmoittamaan kertolaskun avulla. Lukumäärä on joko täsmällinen tai vertauskuvallinen tarkoittaen laskemattoman suurta joukkoa. Jokaiselle ihmiselle riittää oma suojeluenkelinsä. Enkeleillä näyttää olevan oma hierarkiansa ja niillä on erilaisia tehtäviä. Profeetta Daniel näki vastaavaa (7:10).

Vaikka enkelit ovat todellisia ja ne palvelevat Jumalaa ja toimivat täällä ihmisten keskellä, Jumalan tarkoitus on, että emme näe niitä. Jumala on tarkoittanut, että ajallisessa elämässä eletään ajallisten aistien varassa. Ainoa yliluonnollinen yhteys on suoraan Jumalaan Kristuksen kautta. Poikkeuksellisissa ja hyvin tärkeissä tilanteissa saatamme näkyvästi kohdata enkelin. Ne ovat kertaluontoisia kokemuksia elämämme aikana.

Sen tähden kaiken maailman enkeliterapiat, -energiat ja -oppaat ovat pelkästään langenneiden enkeleiden eli paholaisen joukkojen toimintaa. Ne vievät ihmisen pimeyteen, vaikka usein ne esiintyvät ”valkeuden enkeleinä” (2 Kor 11:13-15). Yliluonnollisuus ei todista, että sen lähde olisi Jumalassa. Pysykäämme erossa kaikesta pimeydestä, sillä ne suistavat meidät ikuiseen helvettiin! Tällaista langenneiden enkeleiden palvontaa esiintyy toisinaan myös kristittyjen parissa kuten tapahtui myös Kolossan seurakunnassa, jota Paavali varoitti. Lue Kol 2:18-19.

Pyhät enkelit palvovat Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa. He antavat Kristukselle seitsenkertaisen ylistyksen ja kunnian: Kristus on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden, voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. Meidän maailmassa Jeesus on halveksittu ja pilkattu. Lue Psalmin 2. Hyvä on sen osa, joka turvautuu Poikaan, Jumalan Karitsaan. Olkoon se meidänkin osamme. Pitämällä kiinni Jumalan Sanasta, kunnioitamme Poikaa, sillä juuri Sana ilmoittaa Hänet ja Jumalan.

 

Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat: — Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ne neljä olentoa sanoivat: ”Aamen”, ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan. (5:13-14)

Valtaistuimella istuva ja Karitsa yhdessä saavat palvonnan ja kunnian. Tässä on kuva Luojan ja luodun täydellisestä yhteydestä, rakkaudesta ja syvästä onnellisuudesta. Kiittävä ja ylistävä ihminen on onnellinen. Hän on parhaimmassa, iankaikkisessa turvassa. Jos pidämme tällaista ylistämistä vastenmielisenä, asenne nousee synnillisestä luonnostamme ja siitä, että täällä maan päällä koemme kaiken kovin vajavaisesti. Vasta taivaassa pystymme ja haluamme nauttia Jumalan läsnäolosta, rakkaudesta ja hyvyydestä täysin siemauksin. Saamme harjoitella taivaallisia taitoja jo maan päällä sekä nauttia iankaikkisuuden ensihedelmistä.

Aamen = totisesti on näin!