LUPAUKSET TÄYTTYVÄT!  (Jouluaatto)

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä.

.

JOULUEVANKELIUMI: Luuk 2:1-14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

.

Jes 11:1-5

Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,
viisauden ja ymmärryksen henki,
taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena
ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

.

Miika 5:1-4

Sinä Betlehem, sinä Efrata,
sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa!
Mutta sinun keskuudestasi
nousee Israelille hallitsija.
Hänen juurensa ovat muinaisuudessa,
ikiaikojen takana.
Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi,
kun synnyttäjä synnyttää.
Sitten israelilaisten luokse palaavat
heidän jäljelle jääneet veljensä.
Hallitsija on nouseva
ja kaitseva heitä Herran voimalla.
Herra, hänen Jumalansa,
antaa hänelle vallan ja kunnian.
He saavat elää rauhassa,
sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka.
Hän tuo rauhan.

.

Jer 23:5-6

– Tulee aika, sanoo Herra,
jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso.
Hän on kuningas,
joka hallitsee viisaasti
ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.
Hänen aikanaan Juuda saa avun
ja Israel elää turvassa.
Häntä kutsutaan tällä nimellä:
”Herra on meidän vanhurskautemme”.

.

JOULUAATON HARTAUS

Odotus täyttyy

Pieni lapsi seisoo ikkunan edessä ja katsoo ulos: Äiti, milloin sataa lunta? Äiti, milloin on joulu? Tämä kaihoisa kysymys nousi lapsen huulille lokakuun alkupäivinä. Edessä oli vielä pitkä odotus, ainakin lapsen sydämessä.

Tänään tuo odotus on päättymässä. Joulurauha on julistettu koko maahan perinteiseen tapaan Suomen Turusta. ”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla”. Joulurauha on julistettu yli 700 vuoden ajan, katkeamattomana perinteenä aina 1300-luvulta saakka.

Näitä perinteitä ja tunnelmia kuvaavat monet tutut joululaulumme. Kenties maisemat ja olosuhteet ovat muuttuneet, mutta joulun syvä, hyvä ydin pysyy aina samana.

On hanget korkeat nietokset. Vaan joulu, joulu on meillä.
On kylmät paukkuvat pakkaset. Ja tuimat pohjolan tuuloset
Vaan joulu, joulu on meillä.

Talvet ovat kesyyntyneet, mutta onneksi tänä jouluna luonto on puettu kauniiseen lumiharsoon. Paukkupakkasiakaan ei ehkä kaivata, varsinkin kun ajattelemme sähkölaskua.

Joulu tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen, juhlaan ja lepoon – kaiken työn ja kiireisen jouluvalmistelun jälkeen. Kenties kinkku on jo paistettu ja joulukuusi koristeltu. Onko lämmin joulusauna valmisteilla täksi illaksi vai vasta huomenna?

Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo.

Muistoihimme kuuluvat omat lapsuutemme joulut, vanhemmat ja isovanhemmat. Niihin tunnelmiin kuuluvat joululaulujen klassikot, jotka saavat nyt tänä aikana, monenlaisten kriisien ja sodan varjon aikana aivan uutta syvyyttä ja merkitystä.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Moni kaipaa ja rukoilee rauhaa maan päälle. Syntiinlankeemus kertoo ihmisen kapinasta ja halusta sotia – ei vain Luojaansa vaan myös toisia ihmisiä ja samalla, vääjäämättömästi itseäänkin vastaan.

Jouluevankeliumi kertoo Vapahtajasta, joka tuo sovinnon, rauhan ja rakkauden, joka aidosti välittää kärsivistä, heistä, joilla nyt on vaikeaa – Ukrainassa ja täällä Suomessakin

Elämä on välillä hyvin karua ja kylmää. Joulun odotukset eivät aina toteudu. Ristiriidat saattavat painaa mieltä. Läheinen on ehkä sairaana tai hiljattain menehtynyt. Haudoilla kynttilöiden valo kertovat näistä edesmenneistä rakkaista. Moni on yksin.

Joulun hyvä sanoma kutsuu meitä kulkemaan hetken matkaa lähimmäistemme rinnalla.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa. Järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa
Varpunen pienoinen syönyt kesä einehen. Järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttö-kulta. Tule varpu riemulla ota siemen multa.
Joulu on koditon, varpuseni onneton. Tule tänne riemulla ota siemen multa.

Puutteenalaisia on monia, ja siksi tarvitaan meitä pieniä, jotka näemme ja huomaamme, ja autamme omalta osaltamme. Pelastusarmeijan auttava työ on varmasti monille se tuttu hyvä tapa auttaa ihmisiä, samoin seurakuntiemme diakoniatyö ja perinteisten lähetysjärjestöjen monet tärkeät kohteet ja työmuodot. Voit muistaa orpolapsityötä Etiopiassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta tai hyvää raamatunjulistustyötä Suomen Raamattuopiston kautta.

Jumala lupaa pitää meistä huolta ja tähän samaan hän kutsuu meitäkin. Siinä on syvä joulumieli ja rakkaus.

Seimeltä ristille

Joulun sanoma vie meidät seimen luokse. Katsomme suloista seimen lasta. Vastasyntynyt lapsi on aina käsittämätön ihme. Sitä on Vapahtajammekin syntymä, vielä suuremmissa määrin.

Tätä kaikkea ihmetteli Maria yhdessä Joosefin, paimenten ja enkelien kanssa. Mitä Maria tunsi sydämessään pitäessään tätä lasta sylissään, rintaansa vasten?

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan? Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Itse Jumala, kaiken Luoja, Jumalan Poika astuu alas kirkkaudesta ja iankaikkisuudesta meidän keskellemme. Hän syntyy neitseestä ja tulee seimen lapseksi. Seimen lapsi, lupausten täyttymys  täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala.

Sitä emme saata ymmärtää, mutta Jumala itse vakuuttaa ja vahvistaa sen sydämiimme Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta. Juuri siitä on kysymys kristillisessä uskossa. Itse Jumala antaa läsnäolonsa kautta sydämiimme syvän vakuuttumisen ja uskon lahjan.

Vaikka emme silloinkaan voi täysin ymmärtää, voimme aavistella. Jeesuksen syntymällä, Jumalan ihmiseksi tulemisella on tärkeä tarkoitus. Vapahtajan syntymän myötä:

1. Luojamme tulee luoksemme ja samaistuu meihin syvimmällä mahdollisella tavalla. Hän kokee ihmisyyden ilot ja surut. Juuri ihmisenä Luojamme sovittaa rikkomuksemme Golgatan ristillä. Siksi hän on Vapahtaja, joka tuo meille rauhan Jumalan, lähimmäisten ja oman itsemme kanssa.
   
2. Saamme myös kirkkaimmin nähdä Jumalan rakastavat kasvot ja syvimmän sydämen. Jeesuksessa Jumala katsoo meitä ja tulee luoksemme. Mitä Kristus on, mitä hän tekee ja sanoo, sitä kaikkea on Jumalamme. Kristuksessa on Jumalan syvin persoona kiteytyneenä tavalla, jonka me ihmiset voimme käsittää ja ymmärtää.
   
3. Kristuksessa ikuinen kumartuu ajallisen puoleen, ääretön äärellisen, ja täydellinen epätäydellisen puoleen. Niin kuin isä tai äiti kumartuu pienen lapsensa puoleen, ottaa syliin, katsoo silmiin ja rakastaa, niin meidänkin Jumalamme kumartuu meidän puoleemme Kristuksessa Jeesuksessa.

Vapahtajan syntymä kertoo Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan. Juuri siksi hän tarjoaa meille läsnäoloaan, armoaan, rakkauttaan, tarkoitusta, siunausta ja varjelusta.

Seimen lapsi oli vasta Jumalan pelastustekojen alku. Hänestä tuli ristinmies, joka täytti tehtävänsä ja lunasti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja pahan lopullisesta vallasta.

Tämä kaikki kätkeytyy seimen lapseen, kun katsomme häntä. Siitä kertoo myös tuttu joululaulu:

Heinillä härkien kaukalon, nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie, kohta luokse vie, rakkautta suurinta katsomaan.

Ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven tie, kohta luokse vie, rakkautta suurinta katsomaan.

Vapahtaja on meille joulun ja koko elämän suuri lahja. Häneen on kätkettynä kaikki elämän siunaukset, ajallinen ja iankaikkinen. Hän on elämää valaiseva kirkkaus, joulun tähti, kaiken pimeyden keskellä.

Siksi suuri enkeleiden joukkokin ylisti tätä suurinta ihmettä ja lahjaa:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Ehkä jotain samaa ylistyksen ja kiitoksen riemua tavoittaa yksi hienoimmista joululauluista, Oi Jouluyö. Se soitettiin historian ensimmäisessä radiolähetyksessä vuonna 1906.

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan.
Synteimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristinkuoleman.

Jo toivon säde hohtavainen loistaa, nyt yllä maan ja merten aavojen.

Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa.
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten. Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.

Majatalossa ei ollut tilaa

Vapahtajan kirkkauteen, hänen syntymäänsä sisältyy myös elämän nurja puoli. Majatalossa ei ollut tilaa. Hän syntyi eläinten tallissa ja hänet käärittiin kapaloon ja laitettiin seimeen.

Onko Vapahtajalla todellista tilaa meidän sydämissämme, kodeissamme ja elämässämme? Hän ei tullut vain seimen lapseksi vaan koko elämämme Vapahtajaksi ja Herraksi.

Tämä on se syvin ja ratkaisevin kysymys – ei vain jouluna, vaan koko elämässä. Hyvä uutinen on se, että Vapahtaja on syntynyt meitä varten, sinulle ja minulle.

Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa.
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa.

Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää.
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää

Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt.

Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on.

Jumala, meidän Luojamme antaa itsensä ja kaiken tarvittavan meille lahjaksi.  

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa meille kaikille!

.

RUKOUS

Pyhä Jumala, taivaallinen Isä.
Me katsomme ihmettä:
Iisain suvun kannosta nousee verso,
seimeen syntyy sinun Poikasi,
maailman Vapahtaja.

Kiitämme sinua siitä,
että hänen syntymässään
sanasi lupaukset ovat toteutuneet.

Anna meille elämä hänen elämästään,
niin että sydämessämme puhkeaisi
taivaallinen elämä ajallisen keskellä
ja me kantaisimme uskon, toivon ja rakkauden hedelmää.

Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.