VEKARAPOSTIA ETIOPIASTA

 

Ensimmäinen lasten lähetyskirje: Matkalla Etiopiaan!

Heipä hei! Tervetuloa mukaan jännittävälle matkalle Afrikkaan. Olet varmastikin kuullut, että Afrikassa on leijonia, kirahveja, apinoita ja paljon muuta mukavaa. Ihmisetkin ovat paljon tummempia kuin me. Siellä on myös aina kesä – lämmintä riittää ja auringonpaistetta. Afrikassa on monta maata ja yksi niistä on Etiopia. Suomesta sinne Afrikkaan ja Etiopiaan asti on pitkä matka. Kävellen tai autolla sinne ei oikein pääse. Parasta on lentää lentokoneella.

Ennen kuin pääsemme lentokoneeseen pitää pakata paljon tavaraa mukaan, varsinkin jos meinaa asua Afrikassa oikein pitkän aikaa. Kaksi ja puolivuotias Miikael-vekarallekin on varattu paljon vaatteita ja leluja mukaan. Samoin Johannes-vekaralle, joka on vasta 10 kk vanha. Miikael ja Johannes eivät ole koskaan käyneet Afrikassa, joten luvassa on jännittäviä aikoja. Poikien äiti on Mirja-Riitta ja isä on Kimmo.

Monen viikon ja päivän valmistelun jälkeen on aika lähteä lentokentälle. Iso taksiauto tulee hakemaan ja kaikki ahtautuvat siihen – lapset, vanhemmat ja tavarat. Kohta olemme isolla, isolla lentokentällä, jossa on paljon ihmisiä, vilskettä ja vilinää, sekä tietysti niitä lentokoneita. Oletko sinä koskaan ollut siellä? Ainakin olet nähnyt lentsikan lentävän korkealla taivaalla. Pian mekin lennämme siellä niin kuin linnut.

Vihdoin astumme sisälle lentokoneeseen, etsimme paikkamme ja asetumme siihen. Jokaiselle on ihan oma penkkinsä – tosin Johannes saa istua äidin sylissä. Kohta moottorit käynnistyvät ja kone alkaa rullata kiitoradan päähän nousua varten. Nyt onkin yhden tosi tärkeä jutun vuoro. Kannattaa nimittäin rukoilla. Pyydämme, että Taivaan Isä varjelee lentomatkamme ja antaa monta enkeliä suojaksemme, että kaikki menisi hyvin. Nyt tulikin turvallinen olo.

Lentokoneen ohjaaja kokeilee siipien toimintaa ja kone lähtee liikkeelle. Vauhti kiihtyy, kiihtyy, kiihtyy ja humps – kone nousee ilmaan. Kone nousee yhä korkeammalle ja korkeammalle. Talot näyttävät täältä korkealta kuin pieniltä tulitikkulaatikoilta. Vai mitä Miikael? Hei, sinähän nukut. Pitkä odottelu taisikin viedä voimat ja nyt on aika nukkua. Lentokoneessa onkin hyvä nukkua, sillä siellä on tasainen humina ja korkealla taivaalla ei ikkunastakaan enää näy mitään mielenkiintoista, sillä olemme jo pilvien yläpuolella.

Nukkuessa voikin jo matkustaa unien maailmassa sinne Afrikkaan ja Etiopian maahan. Nyt siellä voi nähdä kaikki ne jännittävät asiat, joita on pitkään odottanut: eläimiä, viidakkoa, ihmisiä, kyliä ja kaupunkeja. Matkalla ehtii myös lukemaan kirjoja ja tutustumaan muihin matkustajiin.

No, niin. Alamme olla jo lähellä määränpäätämme. On aika aloittaa laskeutuminen korkealta taivaalta maata kohden. Välillä korvatkin menevät lukkoon, kun tulemme hiljalleen alaspäin. Laskeudumme pilvien läpi ja maakin näkyy taas. Pienet talot alkavat suurentua silmissä. Vauhtimme hiljenee ja pyörät koskettavat maata. Pomps. Jarrut kirskuvat ja nyt olemme turvallisesti maassa. Miikaelia ja Johannesta ei itkettänyt yhtään, vaikka isi ja äiti niin luulivat. Kyllä kannatti rukoilla. Taivaan Isä piti meistä hyvää huolta. Kiitos siitä!

Nyt olemme saapuneet Afrikkaan – aivan kummalliseen ja erilaiseen maahan, mutta siitä kerromme seuraavalla kerralla. Heipä hei! Ja muistetaan rukoilla joka päivä – isin ja äidin, sukulaisten, ystävien, kaikkien ihmisten ja itsemmekin puolesta.

Terveisin Miikael ja Johannes vekarat