ILMESTYSKIRJA: Tuhatvuotinen valtakunta ja Viimeinen tuomio (20 luku)

 

Kristus on palannut maan päälle. Paha on kukistettu ja edessä on uusi, parempi aika.

 

 

TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA  (Millenium)

Raamatussa on monia ennustuksia, jotka viittaavat erityiseen rauhanaikaan maan päällä. Silloin Messias hallitsee ja Israelilla on erityinen asema kansojen keskellä. Israelin saamat lupaukset ovat käyneet toteen. mutta on myös syntiä ja kuolemaa. Täydellisyys ei ole vielä tullut. Ilmestyskirjan pohjalta tätä aikaa voidaan kutsua tuhatvuotiseksi valtakunnaksi. 1000 vuotta mainitaan 6 kertaa.

Tuhatvuotista valtakuntaa on tulkittu kolmella eri tavalla. Tuhatvuotinen valtakunta / ajanjakso…

• kuvaa seurakunta-aikaa Kristuksen tulemukseen asti (A-millenialismi)
• kuvaa maailman muuttumista hiljalleen täydelliseksi ja kun tuo täydellisyys on saavutettu, Kristus saapuu maan päälle (Postmillenialismi)
• kuvaa konkreettista 1000 vuotta kestävä aika maan päällä, joka alkaa Kristuksen toisesta tulemuksesta (Premillenialismi)

Kaksi ensimmäistä tulkintaa sortuvat, koska ne ovat ristiriidassa Raamatun ja todellisuuden kanssa. Maailma on muuttumassa pahemmaksi, saatana riehuu yhä voimakkaammin ja lopullinen tuho on edessä. Seurakunta-aika ei ole ollut erityistä rauhanaikaa – päinvastoin: tänä aikana on käyty historian suurimmat sodat. Sama pätee utopiaan maailman muuttumisesta hyväksi. Koska Raamatun tulkinnassa pääsääntönä on aina kirjaimellinen tulkinta, näyttää selvältä, että tämä tuhatvuotinen erityinen aika toteutuu konkreettisesti.

Erityisesti juutalaisuudessa ajatellaan, että Jumala loi maailman 6 päivässä ja lepäsi 7. päivän, jota 1000-vuotinen valtakunta kuvastaa – levon ja rauhan aikaa. Kahdeksas päivä on iankaikkisuus.

 

20 LUVUN ALKUOSA: Tuhatvuotinen valtakunta

Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin 1000 vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin 1000 vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.

Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa 1000 vuotta. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin 1000 vuotta oli täyttynyt.

Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa 1000 vuotta.

Kun 1000 vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti. (Ilm 20:1-10)

 

 Vanhatestamentillinen tausta: Tuhatvuotinen valtakunta on…

Rauhan, oikeudenmukaisuuden ja parantumisen aikaa

• Miika 4:1-8
• Jes 32:15-18 ja 40:1-2
• Aamos 9:9-15

Ilon ja runsauden aikaa

• Jes 61:2-9
• Joel 2:21-27 ja 4:17-20

Israelin ja Jerusalemin kunnian aikaa

• Sefanja 3:14-20
• Sak 8:2-8,20-23 ja 9:9-10 ja 14:10-11,16-21
• Jes 11:6-10 ja 65:18-25

Temppelin ja jumalanpalveluselämän aikaa

• Hes 40 – 48 luvut

Vanhan testamentin ennustuksissa voi olla moniakin tasoja. Ne voivat viitata 1) hengellisessä mielessä seurakunta-aikaan, 2) konkreettisemmin Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948 tai 3) iankaikkiseen elämään mm. taivaallisessa Jerusalemissa. Silti näiden ennustusten varsinainen toteutuminen kuuluu 4) tuhatvuotiseen valtakuntaan nykyisen maan päällä.

 

Uuden testamentin valossa

Uudessa testamentissa on erittäin vähän mainintoja 1000-vuotisesta valtakunnasta, koska se ei varsinaisesti kuulu seurakunnan elämään ja tulevaisuuteen.  ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Jeesus vastasi opetuslapsille: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt 1:6-8).

Me emme tule asumaan 1000-vuotisessa valtakunnassa vaan taivaassa! Meille seurakunta-ajan uskoville tuleva 1000-vuotinen valtakunta julistaa, että kaikki Jumalan lupaukset käyvät toteen ja että Jumala pitää huolta kansastaan.

 

Kooste tuhatvuotisesta valtakunnasta

• se perustetaan Kristuksen tulemuksessa
• sen alussa on kansojen tuomio (Matt 25:31-46), joka samalla kuvaa viimeistä tuomiota
• pedon valtakunnan aikana kuolleet marttyyrit herätetään ja he hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa (he ovat osallisia ns. ensimmäisestä, pyhien ylösnousemuksesta)
• Kristus hallitsee – joko maan päällä Jerusalemissa tai sitten taivaasta käsin
• seurakunta lienee taivaassa ja juhlii Karitsan häitä
• Israel on kansojen keskus ja Jerusalem on maailman pääkaupunki
• Jumalan lupaukset Israelille toteutuvat kirjaimellisesti
• se on rauhan valtakunta ja kaikki aseet tuhotaan
• maa puhdistetaan saasteista ja on erittäin hedelmällinen ja tuottaa runsasta satoa
• asukkaina ovat ne, jotka selvisivät vihan ajan tapahtumista sekä kaikki ne, jotka syntyvät valtakunnan aikana; seurakuntakauden uskovat on otettu taivaaseen
• ihmiset ovat terveitä ja hyvinvoivia; he elävät pitkään, mutta myös kuolevat
• ihmiset ovat yhä syntisiä, mutta sen valta on pienempi
• saatana on sidottu 1000 vuoden ajan, mutta päästetään lopuksi vapaaksi
• saatanan villitsemät kansat hyökkäävät Jerusalemiin mutta ne tuhotaan
• saatanan rajallinen valta päättyy lopullisesti ja se heitetään ikuiseen tulijärveen

Huom. jehovantodistajat opettavat, että ikuinen elämä toteutuu nykyisen maan päällä, mutta he sekoittavat sen tuhatvuotiseen valtakuntaan, joka on vain välivaihe. He kieltävät ihmisiltä uudestisyntymisen, kirkastumisen ja pääsyn taivaaseen. Heille paratiisi on pitkälti sellaista elämää kuin nyt koemme. Ihmiset elävät perheinä ja saavat lapsia. Muslimien paratiisi on samantapainen.

 

Tuhatvuotisen valtakunnan suhde todellisuuskäsitykseemme

Jeesuksen toinen tulemus ja 1000-vuotinen valtakunta paljastavat, että ihmisen ja tieteen nykyinen käsitys todellisuudesta on kapea ja osittain väärä. Vaikka tieteessä halutaan tutkia ja tuntea todellisuutta, siinä lähtökohtaisesti Jumala suljetaan pois. Silloin tiede ja ihminen menettävät perimmäisen ja syvimmän totuuden ja todellisuuden. Silloin ihminen ja tiede rakentavat vääriä perusteorioita ja lähtökohtia tieteelliselle tutkimukselle. Väärät lähtökohdat johtavat vääriin tulkintamalleihin, vääriin tulkintoihin ja vääriin lopputuloksiin. Jumala suljetaan pois myös ”tieteellisestä” raamatuntutkimuksesta. Koska Jumala suljetaan pois, Raamattua ei oteta vakavasti. Kaikki kaventuu lopulta ihmisen toiminnaksi.

Ihmisen (tieteen) rajoittuneisuudesta huolimatta olemassaolon ja elämän perusta on Jumalassa. Hän on luonut kaiken Sanallaan ja voimallaan. Nykyisellä maailmalla on yliluonnollinen alku ja yliluonnollinen päätös. Kaikki pysyy voimassa Jumalan varassa. Jeesuksen tulemuksessa näkymätön Jumala toimii näkyvällä, yliluonnollisella tavalla. Samalla yliluonnollisella voimalla hän puhdistaa maailman tuhatvuotista valtakuntaa varten. Tuhatvuotisessa valtakunnassa ihmiset saavat kokea ikuisen Jumalan suurta rakkautta, rauhaa, parantavaa ja eheyttävää voimaa. Silti – se on vasta esimakua tulevasta täydellisyydestä.

Kun tuhatvuotinen valtakunta päättyy, sen myötä päättyy nykyisen maailman olemassaolo. Siirtyminen uuteen taivaaseen ja maahan tapahtuu Viimeisen tuomion kautta. Vasta silloin synti lakkaa ja täydellisyys alkaa. Silloin myös Isä meidän rukous saa täydellisen vastauksen.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

 

 

VIIMEINEN TUOMIO ja TULINEN JÄRVI

 

20 LUVUN LOPPUOSA: Viimeinen tuomio

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. (Ilm 20:11-15)

 

Vapaus, vastuu, oikeudenmukaisuus ja tuomio

Jumala antoi ihmiselle vapauden valita, mutta siihen liittyy aina todellinen vastuu. Vaikka tässä maailmassa vastuu ja oikeus eivät toteudu, lopulta ihminen jää kaikesta kiinni, jopa pienimmästä sanasta. Vapauteen aina liittyy vastuu Luojan edessä. Viimeisellä tuomiolla vastuu realisoituu. Viimeisellä tuomiolla oikaistaan kaikki vääryys, sekä kaikki väärät ja vajavaiset tuomiot.

Kun rukoilemme, että Jumala ottaisi pahuuden pois maailmasta, pyydämme syvimmiltään viimeisen tuomion toteutumista. Meidän kannalta siinä on yksi suuri ongelma: mekin olemme syntisiä ja kannamme itsessämme pahuutta. Yleensä näemme vääryyttä ja pahuutta muissa, mutta emme itsessämme. Kokeneina uskovina olemme oppineet tuntemaan syntisyyttämme, mutta silti emme koe sitä kovin vääräksi ja tuomittavaksi – järjen tasolla kyllä, mutta kokonaisvaltaisesti ei.

Viimeinen tuomio täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ja varjelee Jumalan pyhänä, puhtaana ja oikeudenmukaisena. Jos Jumala katsoisi yhdenkin synnin läpi sormiensa, hän itse turmeltuisi. Nyt maailmankaikkeudessa säilyy yksi puhdas oikeuden, hyvyyden ja puhtauden lähde.
Se on meille iankaikkinen turva. Ilman sitä olisimme ikuisesti synnin ja pahuuden orjia.

Viimeinen tuomio varjelee tulevan uuden maailman synnittömänä ja täydellisenä. Se on ikuisen onnellisuuden tae. Juuri synti toi kärsimyksen ja kuoleman maailmaan. Uudessa taivaassa ja maassa, paratiisissa ei ole enää syntiä eikä sen myötä kärsimystä eikä kuolemaa.

Viimeinen tuomio on kuin lääkärin tekemä lopputarkastus, jossa ihminen magneettikuvauksella siivilöidään läpikotaisin ja jokainen syöpäsolu tunnistetaan. Yksikin syöpäsolu voi lopulta tuhota koko ihmisen. Sama pätee syntiin. Taivaaseen pääsee vain täydellisen terve, ts. synnitön ihminen…

 

Kuka voi kestää viimeisellä tuomiolla, pyhän Jumalan edessä?

Ihmiset sanoivat: ”Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut — kuka voi sen kestää?” (Ilm 6:12-17)

Vastauksena on Ilmestyskirjan kuvaama suuri pelastuneiden joukko: Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: — Pelastuksen tuo Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsa! — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.  Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin. (9:9-10,14)

Jumalan pyhän ja täydellisen tutkinnan kestää vain sellainen ihminen, joka on turvautunut Kristukseen Jeesukseen. Viimeisellä tuomiolla, kun nimemme huudetaan ja meidät kutsutaan esille, meillä on Puolustusasianajaja, jonka nimi on Kristus Jeesus, Jumalan Poika. Kun nimemme lausutaan, Kristus astuu esille Isän eteen ja sanoo: tämän lapsen asia on jo käsitelty, ratkaistu ja tuomittu!  Tämä lapsi on vapaa. Hänet on kirkastettu täydellisen pyhäksi ja kelvolliseksi. Silloin meille sanotaan: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. (Matt 25:34).

 

Maailman historiassa on vain kaksi lopullista ja täydellistä tuomiopaikkaa:

• Golgatan risti, jossa Jeesus (Jumala itse) sovittaa kaikki syntimme ikuisiksi ajoiksi, täydellisesti ja kertakaikkisesti.
• Viimeinen tuomio, jossa ihminen seisoo pyhän Jumalan edessä joko omien ansioiden (ts. syntien) varassa tai sitten Vapahtajan turvissa

Jeesukseen turvautuva ihminen on tullut pyhän Jumalan eteen sellaisena kuin on, syntiensä kera. Hänet tuomitaan ristin juurella, mutta Kristus asettuu sijaiskärsijäksi ja kantaa syntiemme ikuisen rangaistuksen. Jeesukseen turvautuva saa kaiken anteeksi ja hänen hyväksi luetaan Kristuksen täydellinen elämä ja rakkaus. Tämä on autuas vaihtokauppa: me annamme Jeesukselle syntimme ja Jeesus antaa meille täydellisyytensä. Golgatan ristin juurella meille julistetaan pitävä ennakkopäätös: Armahdettu!

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon / sovitukseen Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2 Kor 5:19-21)

 

Elämä armon varassa

Jeesuksessa elävä ihminen elää jatkuvassa armahduksessa, puhdistuksessa ja uudistuksessa. Se on jokahetkinen, jatkuva prosessi, joka on osittain tiedostamatonta ja tiedostettua. Meidät tuomitaan ja armahdetaan joka hetki – kunnes kerran Jumala muuttaa olemuksemme täydellisen puhtaiksi, vailla syntiä.

Armo ei tarkoita synnin hyväksymistä vaan päinvastaista: synnit käsitellään ja tuodaan valoon joka hetki; ne saavat täyden tuomion Kristuksen sovitustyön kautta. Sanonta – Sen, minkä valo paljastaa, veri puhdistaa – on jokahetkistä todellisuutta uskovan elämässä. Sanontaa voisi vielä jatkaa: … ja Pyhä Henki kaiken uudeksi kaunistaa.

 

Elämän kirja ja Tekojen kirjat

Kristuksella on käsissään ”(Teurastetun Karitsan) Elämän kirja”, jossa lukee jokaisen Jumalan lapsen nimi – jokaisen, joka on tunnustanut syntinsä ja turvautunut Kristukseen Jeesukseen. Itse ajattelen, että tähän kirjaan Jumala on jo ennen maailman perustamista kirjoittanut jokaisen ihmisen nimen. Vasta kun ihminen hylkää Jumalan armon Kristuksessa lopullisesti, hänen nimensä pyyhitään siitä pois.

Viimeisellä tuomiolla, mikäli ihmisen nimeä ei löydy Elämän kirjasta, avataan hänen osaltaan Tekojen kirja. Jokaisen ihmisen jokaisesta ajatuksesta, sanasta, teosta ja tekemättä jättämisestä on piirtynyt tieto henkilökohtaiseen tekojen kirjaan. Lue Matt 25:31-46. – – – Nykyisen tietotekniikan aikakaudella tätä ei ole vaikea ymmärtää. Moni ihminen kuoleman lähestyessä näkee koko elämänsä kulkevan ikään kuin ”filminä” silmiensä edessä. Kenties meidän sielumme on kuin tietokone, johon kaikki tiedot tallentuvat. Sielumme on ikuinen eikä katoa, vaikka ruumis kuolee. Lisäksi taivaassa on miljardeja enkeleitä, joiden tehtävänä voi olla kirjoittaa elämästämme täydellisen tarkka kirja.

 

Oikeudenmukainen tuomio

Koska kaikki on talletettu ja tiedossa tarkasti, Jumalan antama tuomio perustuu faktoihin. Se on täydellisen oikeudenmukaisen tuomion edellytys. Jumalan edessä ihmisen parhaimmatkin teot ovat lopulta itsekkyyden sävyttämiä. Lue Jes 64:5 ja Room 3:10-20. Vain Kristus on täydellinen ja vain hänen tekonsa voi pyhittää ihmisen täydelliseksi. Ihminen on läpikotaisin syntinen ja siksi synti tuntuu niin luonnolliselta, että emme koe siinä mitään pahaa. Silti synti tuomitaan Luojan edessä. Synti on elämän ja rakkauden rikkomista sekä kapinaa Luojaa vastaan.

Tuomion perimmäisenä syynä on ihmisen luopumus Jumalasta ja armahtavan rakkauden torjuminen. Jumala on antanut parhaansa – elämän ja rakkauden, mutta ihminen halveksii sitä. Juuri epäusko on synnin perimmäinen olemus ja juuri. Epäusko on tietoinen, lopullinen päätös hylätä Jumala. Se on kapinaa elämää, rakkautta ja hyvyyttä vastaan. Epäusko erottaa ihmisen Jumalasta ja kaikesta hyvästä. Ilman Jumalaa ihminen elää synnin vallassa ja turmeluksessa, sekä liitossa pahan kanssa. Tästä synnistä ja sen hedelmästä ihminen joutuu täyteen vastuuseen.

 

Viimeinen tuomio on välttämätön koska…

• se varjelee Jumalan pyhänä, hyvänä ja rakkautena eikä hän itse turmellu > turva meille!
• se varjelee iankaikkisen elämän täydellisen hyvänä ja puhtaana > turva meille!
• se täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ja oikaisee vääryyden
• se osoittaa, että Jumala välittää ja rakastaa erityisesti heitä, joita on poljettu maailmassa

 

 

HELVETTI, KADOTUS

Koska Jumalasta luopunutta ihmistä ei voi päästää taivaaseen turmelemaan sitä, hänelle on oltava jokin muu paikka. Ja olisihan taivas kapinalliselle ihmiselle omanlainen ”helvetti”, sillä hänhän vihaa jo maan päällä kaikkea ”jeesustelua, hurskastelua, kristillistä moraalia, armoa ja jumalallista rakkautta”. Taivas olisi hänelle ikuista kärsimystä. Samalla hän pilaisi toisten taivaan.

Näille ihmisille Vapahtaja Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (Matt 25:41)

 

Rangaistuksen paikka

Raamatun mukaan ihminen on iankaikkisuusolento, joka elää ikuisuutensa joko taivaassa tai helvetissä. Helvetti on rangaistuksen paikka, jossa ihminen kärsii lakkaamattomasti. Hän kärsii kahdesta syystä: 1) Jumalan pyhä tuomio on hänen yllään, 2) ihminen on yhä syntinen, mutta hän ei enää voi toteuttaa syntisiä haluja ja himoja. Hän haluaa, mutta ei saa.

Siksi Jeesus sanoi: Jos kätesi / jalkasi / silmäsi viettelee sinua, hakkaa tai repäise se pois. Onhan parempi, että pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet/jalat/silmät tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.”

• Mato = ihmisen syntinen luonto, joka kalvaa
• Tuli = Jumalan tuomio ja rangaistus(Jes 66:24)

 

Helvetistä varottaminen on rakkautta

Vapahtaja Jeesus puhui helvetistä kaikkein eniten ja selkeimmin. Jumalana Jeesus tiesi mistä puhui. Hän näki tuon todellisuuden edessään. Joillekin Jeesus on vain kaikkien Vapahtaja, joka pelastaa jokaisen ihmisen ja siunaa synnit. Raamatun Jeesus puhui aivan toisin.

Helvetistä puhuminen on Jumalan tahto ja rakkautta. Kristillisen kirkon ja uskovien tehtävänä on tuoda tämä näköala esille. Jumala kertoo meille ihmisille helvetistä, koska silloin me

• tiedämme tulevaisuuden faktat ja vaihtoehdot
• voimme tehdä vastuullisen päätöksen ja kantaa sen mukaisen vastuun
• saatamme varjeltua tältä kauhistuttavalta kohtalolta, kun osaamme varoa sitä
• turvaudumme Jumalan armoon ja rakkauteen
• löydämme ikuisen elämän ja rakkauden

Helvetti ei ole julistuksemme ja toimintamme keskus vaan yksi ”reunus”. Ensisijaisesti ihminen tulee uskoon Jumalan armon ja rakkauden koskettamana. Silti ajallisen kuoleman ja ikuisen kadotuksen pelolla on jokin merkitys tässä prosessissa. Olisihan se äärimmäinen katastrofi joutua helvettiin ikuisiksi ajoiksi! Sitä todellisuutta ei tule koskaan unohtaa. Uskovinakin, kun joskus olemme joko hyvin pettyneitä tai joutumassa syvään luopumuksen syöksykierteeseen, tietoisuus helvetistä on kuin viimeinen hätäjarru, joka estää hyppäämästä pois Jumala luota.

 

Monia eri nimityksiä

Toinen kuolema viittaa ensimmäiseen kuolemaan eli fyysiseen ruumiin kuolemaan. Syvimmiltään kuolema tarkoittaa ”eroa” Jumalasta, joka on elämä. Se alkaa hengellisestä kuolemasta eli siitä, että ihminen torjuu Jumalan ajallisesta elämästään, jolloin ihmisen sisimmässä ei ole Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa. Fyysisen kuoleman kohtaa jokainen ihminen. Toinen kuolema on kahden edellisen summa: hengellinen + fyysinen kuolema = ikuinen, toinen kuolema. Toisen kuoleman vastakohtana on ikuinen elämä Jumalan yhteydessä paratiisissa.

Kadotus merkitsee Jumalan rakkauden kasvojen ja siunauksen kadottamista. Ihminen on erossa Jumalasta. Hän on sen myötä kadottanut elämän ja rakkauden lopullisesti. Kadotus ei tarkoita olemattomuutta. Voimme esimerkiksi kadottaa avaimet, vaikka ne ovat yhä olemassa. Helvetti kuvaa pohjatonta, tietoista kärsimystä. Nimitys juontaa Jerusalemissa olleeseen laaksoon, jota käytettiin kaatopaikkana, jossa jätteet poltettiin. Sieltä nousi jatkuva savu. Tulinen järvi kuvaa samaa. Juutalaisille meri oli vieras elementti ja pelottava paikka, jossa saattoi hukkua. Kaikki nämä erilaiset termit korostavat saman asian eri puolia.

 

Tuomion ylösnousemus

Viimeisen tuomion yhteydessä tapahtuu ns. toinen ylösnousemus eli tuomion ylösnousemus. Kaikki kuolleet saavat ylösnousemusruumiin. Ainakin uskovilla se on kirkastettu, taivaallinen ruumis. Tuomiolla ihminen joutuu ruumiillisesti vastuuseen siitä, mitä on ruumiissaan tehnyt maan päällä. Helvetin tuli tuottaa kärsimystä, mutta ei tuhoa ihmistä olemattomaksi. Kahdesta ylösnousemuksesta puhui jo profeetta Daniel (12:1-3).

 

Kauhein ajateltavissa oleva tulevaisuus

Helvetti on ikuisen olemassaolon ja kärsimyksen paikka eikä sieltä pääse enää koskaan pois. Tämä on kauhistuttavin, käsittämättömin, sietämättömin asia, mitä voi edes ajatella – eikä sitä pysty edes ajattelemaan kuin vain hetkellisesti ja pinnallisesti. Jos jotain voisimme poistaa Raamatusta ja tulevaisuudesta, se olisi varmasti helvetti. Ei ole lainkaan ihme, että adventistit, jehovantodistajat ja liberaalikristityt tulkitsevat helvettiä joko niin, että ihminen palaa siellä hetkessä poroksi ja hänen olemassaolonsa ja tietoisuutensa lakkaa, taikka että ajatus helvetistä hylätään täydellisesti.

Itsekin tahtoisin selittää helvetin olemattomaksi, mutta en voi, koska Jumala ilmoittaa sen Sanassaan niin selvästi. En voi. Oma järkemme tai tahtomme ei määritä todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

 

Rakastava Jumala ja helvetti?

On äärimmäisen vaikeaa sovittaa yhteen ajatus hyvästä ja rakastavasta Jumalasta sekä helvetistä. Emme voi sitä ymmärtää, mutta silti molemmat ovat totta: Jumala on rakkaus ja pyhä. Jo luomisessa Jumala teki ihmisestä peruuttamattomasti ikuisuusolennon. Kun ihminen lankesi syntiin ja hylkäsi Luojansa, ihminen turmeltui.

Jumala teki kaikkensa pelastaakseen ihmisen: Hän tuli ihmiseksi, kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme. Hän antoi rakkautensa ihmiselle. Jeesus huusi riipaisevasti puolestamme: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Hän koki ja kärsi ikuisen rangaistuksen puolestamme. Edes Jumalalla ei ole mitään suurempaa ja parempaa annettavaa.

Kun ihminen hylkää Jumalan, hän hylkää parhaimman, mitä on koko maailmankaikkeudessa. Lopulta hänelle jää vain helvetti. Kun ihminen ei päästä Jumalaa sydämeensä vapauttamaan ja puhdistamaan häntä synnistä, synti jää ihmisen olemukseen ikuisiksi ajoiksi. Jumala ei silti anna ihmiselle enää mahdollisuutta toteuttaa syntisyyttään ja kylvää pahuutta ympäriinsä kuten nyt tapahtuu. Ihminen on suljettava ”vankilaan”. Ihmisen on kärsittävä rangaistus.

Helvetti on jumalallinen välttämättömyys, jota Jumala itse ei ensisijaisesti tahdo, mutta jonka ihminen valitsee torjumalla Luojansa armon ja rakkauden.

 

Ei pakopaikkaa

Taivas ja maa pakenivat eikä niille löytynyt enää sijaa (-38 käännös). Viimeisen tuomion edellä nykyinen maailmankaikkeus katoaa. Sitä ei enää tarvita, sillä Jumala luo uuden ja täydellisen. Jäljellä on vain suuri valkoinen valtaistuin ja valtavat kansanjoukot Jumalan ja Kristuksen edessä.

Kukaan ei voi enää piiloutua ja paeta ”pensaikkoon” kuten Aadam ja Eeva tekivät paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Monenlaisia ”pensaita” ja ”viikunanlehtiä” ihmisillä onkin riittänyt. On ollut tuhansia erilaisia tee-se-itse-pelastus uskontoja ja maailmanparannus-ismejä, sekä loputon määrä selityksiä ja valheita. Edes kuolemakaan ei pelasta. Itsemurha ei vie vapauteen ja vastuuttomuuteen. Kuolema, tuonela ja meren syvyydetkin luovuttavat kuolleensa Jumalalle.

 

 

ROHKAISUN JA TURVAN SANOJA!

Kristukseen turvautuville viimeinen tuomio merkitsee lopullista vapahdusta ja täydellisyyden alkamista. Heidän kohdallaan toteutuvat monet lohdulliset Raamatun sanat ja lupaukset. Saamme luottaa niihin jo tänään. Jumala pitää lupauksensa ja varmasti armahtaa meidät Kristuksen tähden!

• Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. (2 Kor 4:16-18)
• Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: — Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1 Kor 15:52-57)
• Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm 21:4)
• Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 8:1)
• Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. – – Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. – – Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana kaikkea muutakin? – – Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala — mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme! – – Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 8:1,28-39)

Jumala on sovittanut kaiken ja jokaisen ihmisen – sinutkin! Turvaudu Kristukseen Jeesukseen. Hän armahtaa sinut ja varjelee sinut kadotukselta. Hän sanoo meille joka päivä: Älä pelkää! Tule rohkeasti ristin juurelle Jeesuksen luokse ja hän antaa sinulle armon ja elämän.

 

SYNNINTUNNUSTUS

Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala, että olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen. Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein. En ole rakastanut sinua koko sydämestäni enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni. Tiedän, että syntini tähden olen ansainnut ikuisen kadotuksen, jos tuomitset minut pyhyytesi ja vanhurskautesi mukaan. Mutta sinä, rakas taivaallinen Isä, olet luvannut armahtaa kaikki, jotka tahtovat tehdä parannuksen ja pakenevat uskossa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen turviin. Tähän laupeuteesi minä luotan ja rukoilen: Anna syntini anteeksi nimesi tähden.

 

SYNNINPÄÄSTÖ

Kaikkivaltias, armollinen Jumala on suuressa laupeudessaan armahtanut meitä. Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden hän antaa meille synnit anteeksi ja lahjoittaa elämän ja autuuden. »Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.»

»Älä siis pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.»

»Ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi.» Hänen palvelijanaan julistan sinulle tämän synninpäästön – Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.