1-2 Kuningasten kirjat olivat alun perin yksi yhtenäinen kirja, joka jaettiin kahteen osaan. Ne seuraavat suoraan Samuelin kirjojen kuvaamaa historiaa.

Kuningasten kirjat kertovat

• kuningas Salomon vaiheista ja merkityksestä
• Israelin jakautumisesta Salomon jälkeen
• pohjoisen Israelin radikaalista luopumuksesta ja joutumisesta pakkosiirtolaisuuteen v. 722 eKr.
• eteläisen Juudan paremmasta vaelluksesta, joka sekin ajan rapautuu ja koituu Juudan tuhoksi ja pakkosiirtolaisuuden ajaksi v. 587 eKr. alkaen.

Kuningasten kirjat on pitkälti kirjoitettu tapahtuma-aikanaan, mutta lopulliseen muotoonsa ne on koottu pakkosiirtolaisuuden aikana. Tarkoituksena oli antaa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa eläville vastaus, miksi kävi niin kuin kävi. Ajattele, jos Suomi valloitettaisiin, sen kaupungit tuhottaisiin ja kansa vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen Siperiaan vailla toivoa kotiin pääsystä. Silloin varmasti etsittäisiin vastausta siihen, miksi näin tapahtui. Mitkä syyt johtivat siihen? Mitä olisimme voineet tehdä toisin? Onko Jumala hylännyt meidät? Voisiko hän vielä pelastaa ja antaa uuden alun?

Israelin kuningasten aikana profeettojen merkitys nousi keskeiseksi Jumalan ja kansan välisessä suhteessa. Kun kuninkaat ja papisto eivät hoitaneet tehtäviään ja kansa oli eksynyt, tarvittiin julistajia, jotka kutsuivat kansaa parannukseen ja takaisin liittoon. Merkittäviä profeettoja olivat Elia ja Elisa, jotka vaikuttivat pohjoisten heimojen parissa. He eivät kirjoittaneet omaa profeettakirjaa kuten esimerkiksi Jooel, Jesaja, Miika ja Jeremia. Vanhan testamentin profeettakirjat liittyvät pääosin juuri näihin tapahtumiin, mutta muutamat niistä myös pakkosiirtolaisuuden ja sen jälkeisiin aikoihin. Profeettakirjat tulisi asettaa Raamatun historiallisten kirjojen rinnalle ja lukea niitä yhdessä.

 

 

KUNINGAS SALOMO  (1 Kun 1-11 luvut; 2 Aikakirja 1-9 luvut; Korkea Veisu, Sananlaskut ja Saarnaajan kirja)

Daavidin kuninkuuden myötä Israel oli vahvistunut merkittävästi. Se koki myös taantumista, kun Daavidin vakavan synnin tähden alkoi repivä tuhon kierre. Tilanne tasaantui ja korjautui jonkin verran. Salomo sai hyvän lähtökohdan. Hänen ensimmäiset vuosikymmenet olivat rauhan, viisauden, menestyksen ja rakentamisen aikaa. Sitten Salomokin turmeltui, mikä herätti kansan vihan ja kapinamielen. Tuloksena oli jakautunut kansakunta. Salomon kuninkuus kattoi vuodet 970–930 eKr. Hänen merkittävin saavutus oli Jerusalemin temppelin rakentaminen vuosina 966–959 eKr. Salomo oli kaikessa hyvässä Kristus-Kuninkaan esikuva, Rauhanruhtinas.

 

SALOMON LÄHTÖKOHTA, VIISAUS JA LOISTO (1-4 luvut)

Kun Daavidin ja Batseban esikoinen menehtyi, antoi Herra lohdutuksen ja uuden lapsen. Hänen nimensä oli Salomo (2 Sam 12:24-25). Profeetta Naatan nimettiin hänen opettajakseen. Nimi Salomo juontuu shalom-sanasta, joka merkitsee rauhaa, siunausta, onnellisuutta, kaikkien tarpeiden täyttymistä. Nimi kuvaakin osuvasti Salomon kuninkuutta ja Israelin erityistä rauhan aikaa. Sellaisena hän oli myös Messiaan, todellisen Rauhanruhtinaan esikuva. Teksti kertoo, että Salomo sai kokea erityistä Herran rakkautta. Se olikin tarpeen, sillä olihan hänen vanhempiensa suhde monien mielestä kiistanalainen. Lisäksi Daavidin poikien välillä oli kilpailua ja valtakamppailua. Salomo tarvitsi erityistä siunausta turvallisuutensa ja tulevan tehtävänsä tähden. Siitä Herra piti huolen.

Kun Daavid oli tullut jo vanhaksi ja heikoksi, hänen toinen poikansa Adonia halusi nousta kuninkaaksi (1-2 luvut). Vallanperimysjärjestyksessä kuninkuus kuuluisi hänelle, mutta Herra oli määrännyt, että Salomo oli hänen valittunsa. Näin Adonia nousi Herraa vastaan. Kuitenkaan hän ei voinut muuttaa kohtaloa. Salomo voideltiin samanaikaisesti kuninkaaksi ja istui isänsä valtaistuimelle. Toisen juonen jälkeen Adonia tapettiin. Salomo myös tapatti joitakin muitakin vastustajia, joten hänenkin kuninkuutensa alku oli verinen.

Mitä ohjeita Daavid antoi pojalleen Salomolle? Hän käski olemaan luja ja vahva, sekä seuraamaan kaikessa Herran lakia ja säädöksiä (2:1-4). Kuuliaisuus olisi ehdoton ehto kuninkuuden säilymiselle Daavidin suvussa. Salomo tarvitsi lujuutta, koska hän oli elänyt melko helpon nuoruuden hovissa. Häneltä puuttui erämaan ja sotien tuoma kokemus. Entä mikä on tärkein elämänohje, minkä me jätämme uudelle sukupolvelle?

Melko pian itse Herrakin ilmestyi Salomolle (3:5-15): ”Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin”. Melkoinen kysymys! Mitä sinä toivoisit? Mitä juuri nyt kaipaat eniten? Salomon vastaus oli hurskas ja hyvä: hän pyysi viisautta hallitakseen kansaa oikein. Se lienee parhaimpia pyyntöjä, mitä hallitsija voi pyytää Jumalalta. Jumala oli mielissään ja teki Salomosta maailman viisaimman hallitsijan ja ihmisen. Tuo viisauden laji suuntautui kuitenkin hallitsemiseen ja elämän lainalaisuuksien ja ilmiöiden ymmärtämiseen. Salomo ei oppinut tuntemaan Jumalaa riittävän syvästi ja niinpä hän myöhemmin luopui Herrasta. Suurinta viisautta on tuntea Jumala ja elää hänen armossa ja pyhyydessä. Kuitenkin Salomon pyyntö oli sinällään hyvä ja mieluisa. Lisäksi Jumala lupasi antaa paljon rikkautta ja kunniaa. Herra myös muistutti häntä tahtonsa seuraamisesta.

Seuraavat tekstit kertovat esimerkkejä Salomon viisaudesta:

• kahden äidin kiista syntyneestä lapsesta > ”Salomon tuomio” (3:16-28)
• hallinnon järjestäminen (4:1-19)
• valtakunnan laajuus (4:20-21)
• rikkauden hankkiminen (4:22-28)
• viisauden maine kautta silloisen maailman (4:29-31)
• 3000 sananlaskua ja 1500 laulua (4:32)
• luonnontieteellinen viisaus (4:33)
• kansojen edustajia tuli kuulemaan hänen viisautta (4:34)

Salomo kirjoitti Vanhaan testamenttiin kuuluvat kolme kirjaa. Korkea Veisun hän kirjoitti todennäköisesti nuoruudessaan; Sananlaskut keski-ikäisenä kuninkaana ja Saarnaajan kirjan vanhoilla päivillään. Saarnaajan kirja valottaakin, millaista on elää rikkauksien keskellä ilman Jumalaa – kaikki on turhuutta! Kirjan viisaana lopputulemana on, että ainoa järkevä tapa elää on: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa!” (Saarnaja 12:13-14).

Salomon hallinta-aikana hetkellisesti täyttyi Herran antama lupaus ihanasta elämästä Luvatussa maassa (5 Moos 8:7-9). Herra täyttää aina lupauksensa. Lisäksi Salomo oli esikuva Jeesuksesta, joka tulisi hallitsemaan näkyvällä tavalla kansojen keskellä. Tuolloin häntä tullaan kuulemaan kaikkien kansojen parista. Lue Jesajan kirjan 2:1-5. Salomon rauhan valtakunta oli esikuva tulevasta ikuisesta, yltäkylläisestä elämästä uudessa luomakunnassa.

Salomon viisaudessa ilmeni pari säröä. Hän hankki sellaista rikkautta, joka oli kielletty. Lukuisat hevoset ja vaunut Herra kielsi nimenomaisesti (5 Moos 17:16). Ne tuudittivat ihmisen väärään turvallisuuteen ja johtivat vääriin liittoihin. Salomo liittoutui Egyptin kanssa ottamalla ajan tavan mukaisesti faaraon tyttären vaimokseen (3:1). Parhaat hevoset ostettiin Egyptistä. Mutta yksin Herra saattoi varjella kansan. Nyt Suomikin haluaa kaatua YYA-sopimuksen turvista Naton syliin. Vuosia sitten näin voimakkaan unen, jossa Suomen kansa pelkäsi hillittömästi Venäjän ilmavoimien hyökkäystä. Jännitys oli aivan äärimmillään. Silloin koneet tulivat, mutta ne eivät olleet venäläisiä vaan jenkkejä. Kansa oli tyrmistynyt – ei voi olla totta! Suomi on suuressa vaarassa ajautua suurvaltojen taistelutantereeksi. Olemmeko jo ajautumassa kohti mittavaa kriisiä?

 

JERUSALEMIN TEMPPELI (5-9 luvut)

Salomon viisauden ja rikkauden ohitse nousee Jerusalemin temppelin rakentaminen. Jo Daavid halusi tehdä sen, mutta hänen kätensä olivat liian veriset (1 Aikakirja 22:8-9). Sen sijaan hänen poikansa saisi rakentaa temppelin. Nyt Salomo ryhtyi tuohon mittavaan, seitsemän vuoden mittaiseen projektiin (1 Kun 5-7 luku). Daavid oli jo pitkälti koonnut rakennustarpeita ja tehnyt suunnitelmia (1 Aik 28:11-12). Salomo hankki viisaasti ammattimiehiä kuhunkin tehtävään ja organisoi rakennushankkeen taitavasti.

Temppelin perusrakenne myötäili ilmestysmajan mallia. Siitä tuli kaksi kertaa laajempi ja kolme kertaa korkeampi. Temppelin sisäpuoli päällystettiin kauttaaltaan puhtaalla kullalla. Tuohon aikaan Israelilla oli rikkauksia niin paljon, että hopea oli arvotonta. Temppelirakennusta kiersi varastotilat kiinteästi sen kyljessä. Liitonarkki, jossa olivat laintaulut, sijoitettiin kaikkein pyhimpään. Esipiha-alueesta tuli laaja ja siinä oli kaksi osastoa – yksi papeille ja yksi kansalle. Myöhemmässä temppelissä, jota Herodeskin laajensi oli kolme esipihaa – kolmas oli pakanakansoille.

Temppeli julisti Jumalan läsnäoloa kansansa keskuudessa. Jumala on pyhä Herra, jota voi lähestyä vain uhrien kautta. Ilmestysmajan jumalanpalvelusjärjestys säilyi, vaikka saikin nyt paljon loisteliaampia muotoja. Temppeli on myös esikuva Kristuksesta, jossa on Herran täydellinen läsnäolo. Syntiemme tähden se murskattiin ja täydellinen sovitus saavutettiin. Niinpä me emme enää tarvitse tällaista temppelirakennusta, koska Jeesus Kristus on sen täyttymys. Toki kokoontumispaikkoja tarvitsemme kuten kirkkoja, rukoushuoneita ja seurakuntataloja.

Hienon temppelin rakentamisen jälkeen kornia oli, että Salomo rakensi itselleen vielä suuremman linnan ja toisen samanlaisen egyptiläiselle vaimolleen (7:1-12). Sen rakentaminen kesti 13 vuotta. Salomo toteutti monia suuria rakennushankkeita ympäri valtakuntaansa ja rakensi jopa suuren laivaston hankkimaan rikkauksia.

Kun temppeli valmistui, se vihittiin suuren juhlan myötä käyttöön (8 luku). Silloin Herran kirkkaus täytti temppelin kaikkein pyhimmän, kun liitonarkki oli asetettu paikoilleen (8:9-11). Herra asuu kansansa keskuudessa. Lukemattomien uhrien jälkeen Salomo rukoilee ja kiittää Herraa julkisesti: ”Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen puoleen. Kuulu rukoukset, jotka rukoillaan tähän paikkaan päin kääntyneinä. Kun teemme syntiä, kuule anteeksipyyntömme ja päästä ahdistuksista (tiivistys)” (8:27-28,29-53). Salomo ymmärsi oikein Jumalan äärettömyyden. Häntä ei voida sitoa rakennuksiin, mutta hän voi olla läsnä temppelissä. Hän on läsnä myös seurakunnassa ja uskovien sydämissä!

Tapahtuman jälkeen Herra ilmestyi toistamiseen Salomolle ja lupasi säilyttää nimensä ja läsnäolonsa temppelissä ja kuulla kansan rukoukset, jos he olisivat kuuliaisia Herralle (9:1-9): Mutta jos te käännytte pois minusta, ettekä noudata säädöksiäni, niin minä hävitän Israelin tästä maasta ja temppelin; ja Israel tulee sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille” (9:6-7).

Vakava varoitus ei ollut turha. Israel luopui Herrasta, joutui pakkosiirtolaisuuteen ja temppeli tuhottiin maan tasalle (400 vuotta myöhemmin)! Ihminen, joka luopuu Herrasta, tulee ihmisten pilkan kohteeksi – tuommoinen uskova… Kirkko, joka luopuu Herrasta, tuhoutuu. Missä me olemme menossa? Missä tilassa kirkkomme on?

 

SABAN KUNINGATAR (10 luku)

Saban kuningattaren vierailua ja Israelin käsittämättömän suurta rikkautta kuvataan 10. luvussa. Saban kuningatar on perinteisesti ymmärretty sijoittuneen nykyisen Etiopian alueen tienoille 3000 vuotta sitten. Salomon ja Saban kuningattaren jälkeläiset ovat hallinneet tuota valtakuntaa aina keisari Haile Selassien päiviin saakka (ei puhdaslinjaisesti). Etiopia on Afrikan vanhin valtio ja säilynyt vapaana ilman siirtomaavaltaa. Toisen tulkinnan mukaan Saba sijoittui Arabian niemimaan eteläisiin osiin.

 

SALOMON LUOPUMUS JA RAPPIO (11 luku)

 Salomon elämän ja kuninkuuden loppuvaiheita kuvaa 11 luku. Se paljastaa karulla tavalla Salomon luopumuksen ja sen syyt. Hän otti 1000 vaimoa, jotka houkuttelivat palvomaan heidän epäjumaliaan. Rakensipa Salomo heille epäjumalantemppeleitäkin. Tämä kaikki oli vastoin Herran käskyä (11:2). ”Salomo teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä…Niin Herra vihastui Salomoon ja sanoi: Koska et ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun käskyjäni, minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen palvelijallesi.” (11:6,9-11). Kuitenkin Herra siirsi tuomion Daavidin tähden Salomon kuolemaan saakka. Daavidin ja Jerusalemin tähden Herra myös säilytti kuninkuuden Juudaan sukukunnassa.

Tästä alkaen Salomon valtakunta alkoi säröillä. Vastustajia nousi, mikä ei ollut lainkaan ihme (11:14-40). Pohjoisten heimojen kuninkaaksi oli nousemassa Jerobeam Herran suosiolla ja Salomon poika Rehabeamista tuli Juudaan kuningas (11:40-43).

Salomo kuoli hallittuaan Israelia 40 vuotta. Hän hallitsi vuosina 970-930 eKr. Salomoon päättyi Israelin yhtenäisyyden ja suuruuden aika. Edessä oli valtakunnan jakautuminen, sisällissodat, muut sodat ja vaikeudet, moraalinen rappio, epäjumalanpalvelus, sekä lopulta niiden tuho – ensin pohjoisen Israelin ja sitten Juudaan.

 

MAALLINEN JA TAIVAALLINEN KUNINKUUS

 Kaikkiaan Israelin toiveista saada kuningas jää ristiriitainen olo. Toisaalta se oli kapinaa Jumalaa vastaan, mutta toisaalta kuninkuuden kautta meille piirretään monta tärkeää (esi)kuvaa Herrastamme Kuninkaana. Lienee niin, että ristiriitainen suhtautuminen on oikea ymmärrys asiasta. Maallinen kuninkuus on aina epätäydellistä ja turmeltunuttakin. Tämä ristiriita poistuu, kun katsomme täydellistä, taivaallista Kuningasta ja Herraa, Jeesusta Kristusta.

Meillä on turvallinen armoistuin, jota lähestyä – se on Kristuksen risti, jossa kaikki meidän syntimme annetaan anteeksi ja jossa me saamme uuden sydämen. Varokaamme Saulin tietä; taistelkaamme kuten Daavid ja jos/kun lankeamme syntiin, jättäytykäämme rehellisesti Herran armon varaan; ja rakentakaamme rauhaa ja menestystä kuten Salomo, mutta varoen rikkauden ja moraalittomuuden ansoja. Kaikessa saamme turvautua todelliseen Daavidin Poikaan, kuningasten Kuninkaaseen, Rauhanruhtinaaseen Jeesukseen Kristukseen. Hän antaa meille ikuisen asuinsijan hänen yltäkylläisessä, päättymättömässä, kuninkaallisessa valtakunnassaan!

 

Avaimia Raamattuun

• Raamattu opettaa meitä positiivisten ja negatiivisten mallien kautta – niitä ovat Samuel, Saul, Daavid ja Salomo. Voimme samaistua heihin ja oppia heistä.
• Raamatun monet henkilöhahmot osaltaan voivat olla esikuvia Messiaasta – Samuel profeettana, Daavid voittoisana kuninkaana ja Salomo viisaana rauhanruhtinaana. Näin Kristus tulee meitä vastaan monin eri tavoin Vanhan testamentin sivuilla. Samalla on ymmärrettävä, että nämä esikuvat olivat samalla vajavaisia, syntisiä ihmisiä – Kristus puolestaan on ainoa synnitön, täydellinen ihminen, itse Jumala.
• Raamattu kuvaa karulla tavalla elämää, maailman menoa ja jopa uskovien syntejä. Niinpä Raamattu on syvästi koskettava kirja, joka ei maalaile satulinnoja tästä maailmasta, mutta kuitenkin haastaa meitä elämään ainoan Jumalan yhteydessä ja armossa – rakastaen ja palvellen.
• Kuninkuus- ja valtakuntateemat ovat keskeisiä läpi Raamatun. Ne saavat täyttymyksensä Jeesuksessa, tulevassa 1000-vuotisessa valtakunnassa ja uudessa luomakunnassa. Niiden täyttymystä odottivat opetuslapsetkin, mutta hieman etuajassa. Kerran me saamme katsoa ja ihmetellä täyttymystä!

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen

• Jukka Norvanto, Paimenpojasta kuninkaaksi, 1-2 Samuelin kirja (perussanoma)
• Jukka Norvanto, Salomosta Sidkiaan, 1-2 Kuninkaiden kirja (perussanoma)