Uuden elämän ja sen lakien opettelua Siinain juurella (3 Moos 1-27)
3 Mooseksen kirjan alkuperäinen nimi on Leviticus, mikä viittaa jumalanpalvelukseen ja leeviläisten tehtäviin. Kirjan kaksi pääteemaa ovat 1) tie Jumalan yhteyteen ja 2) elämä Jumalan yhteydessä. Niissä käsitellään pyhyyttä, syntiä ja sovitusta. Pyhyys kuuluu jumalanpalvelukseen ja arkielämään. Tapahtumat sijoittuvat Siinain vuoren juurelle, jossa kansa viipyy vuoden verran.
Siinain vuorella Israel on solminut liiton, saanut lain ja jumalanpalvelusjärjestyksen. Aika ei ollut lähteä suin päin liikkeelle. Egyptin orjuudessa kansa tunsi vain sen tavat eikä sillä ollut kykyä itsenäiseen elämään. Erityisen tärkeää Israelin kansalle oli kasvaa moraalisesti. Egypti ja ympäröivä yhteiskunta vaelsi hekumallisesti ja itsekkäästi epäjumalia palvellen. Lopulta ne vihittiin tuhon omiksi. Niinpä Israelin tuli viipyä vuoden ajan Siinain vuoren juurella ja opetella elämään Jumalan pyhänä pappiskansana. Mekin tarvitsemme tällaisia erityisiä kasvun ja vahvistumisen aikoja Jumalan Sanan ja rukouksen äärellä, yksinäisyydessä ja yhdessä toinen toistemme kanssa.
Koko 3 Mooseksen kirja on lain opiskelua. Puolet siitä liittyvät jumalanpalveluselämään (kuinka lähestyä pyhää Jumalaa) ja puolet arkielämään. Tarkat ohjeet kertovat siitä, että Jumalaa ei voi palvella miten vain huvittaa. Se sisältää opetusta mm. viidestä erilaisesta uhrista, joista osa oli sovitusuhreja ja osa oli kiitoslahjoja Jumalalle. Niiden lisäksi tulivat ohjeet kymmenyksistä ja anneista. Kaiken huipentumana oli vuotuinen Suuri sovituspäivä, joka kuvastaa Kristuksen ristiinnaulitsemista. Kaikella on syvä tarkoituksensa. Jumala on järjestyksen Jumala. Pappien ja jumalanpalvelijoiden tulee pyhittyä palvelusta varten. Syntinen ihminen tarvitsee sovitusta ja pyhitystä.
Kirjan jälkimmäinen puolisko opettaa, miten elää arkielämää pyhän Jumalan yhteydessä. Siellä on määräyksiä mm. puhtaista ja saastaisista eläimistä, synnytyksestä, tarttuvista taudeista ja niiden hoitamisesta, talojen homevaurioista, sukupuolisiveellisyydestä, sosiaalisesta huolenpidosta, oikeudenmukaisuudesta, muukalaisten ja orjien ihmisarvosta ja oikeuksista, vahingonkorvauksista ja rangaistuksista.
3 Mooseksen kirja säätelee Israelin kansan juhlia, jotka olivat iloksi ja kiitokseksi työteliään arjen keskelle. Näitä juhlia olivat sapatti, pääsiäinen, ohrantähkäjuhla, viininkorjuujuhla, uudenvuodenjuhla, suuri sovituspäivä ja lehtimajanjuhla. Näihin juhlien henkeen liittyvät ohjeet sapattivuodesta ja riemuvuodesta.
”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” on yksi 3 Moos kirjan ydinajatuksista, joka kiteyttää Kymmenen käskyn lain hengen. Kirjan lopussa kerrotaan kuuliaisuuden siunaukset ja tottelemattomuuden kiroukset. Rakkaus ja pyhyys ovat elämän sisältö ja tarkoitus. Ne tuovat onnen ja hyvinvoinnin. Niiden rikkominen tuottaa paljon surua, tuskaa, kärsimystä, vahinkoa ja kuolemaa.
Vaikka 3 Mooseksen kirja on melkoinen laki- ja ohjekirja, Uusi testamentti viittaa siihen erityisen paljon. Se sisältää elämänlakia, joka soveltuu meihinkin. Kristillinen moraali pohjautuu Vanhaan testamenttiin ja viime kädessä Jumalaan. Jumala ja hänen hyvä tahtonsa eivät muutu. Sen sijaan monet jumalanpalveluksen ja uhrien vanhatestamentilliset säännökset olivat vain esikuvia Kristuksesta. Kun täydellinen on tullut, esikuvia ei enää sellaisenaan tarvita. Toki nekin avaavat ja kirkastavat synnin ja armon todellisuutta.
Entä miten on meidän kohdalla? Lähestymmekö Jumalaa omien ansioiden voimalla vaatien siunauksia elämäämme vai turvaudummeko Kristuksen sovitustyöhön kaikissa tilanteissa? Uudessa liitossa me kaikki olemme hengellisiä pappeja sukupuolesta, iästä tai koulutuksesta riippumatta: lue 1 Piet 2:9-10. Toki seurakunnassa on myös erityisiä palveluvirkoja kuten apostolit, profeetat, evankelistat, opettajat ja pastorit. Hengellisinä pappeina jokainen uskova voi (1 Piet 2:5) antaa ja toimittaa hengellisiä uhreja, joita ovat rukous, palvelu, vähäosaisista huolehtiminen, lahjat jne.
Annammeko siis Jumalalle ja hänen valtakuntansa rakentamiseen kunnollisia lahjoja – aikaamme, kykyjä ja varojamme? Entä vietämmekö aikaa Jumalan kasvojen edessä rukoillen, Sanan peiliä katsellen, Elämän leipää nauttien ja Herraa ylistäen? Miten huomioimme lähimmäisemme ja miten rakennamme yhteiskuntaamme? Lue Room 12:1-2. Saako Jumalan rakkaus varjella ja uudistaa meitäkin?