TUNNELIVAELLUS -runo
.
Läpi pimeän tunnelin
minut veit
niin lempeästi
sinä sen teit
.
Oli turvallista vaeltaa
perässäsi askeltaa
Sauva välillämme
ohjaamassa
oppaankätesi
toisessa päässä…
.
Näin ääneti
peräkkäin kuljettiin
oli koskettavaa se niin…
valo kun alkoi kajastaa
kyyneleeni
virtasi valtoimenaan…
.
Saavuimme ulos maisemaan
valoa tulvivaan ihanaan
Kallankukkia kyynelin kastelin
poismennyttä rakkainta muistelin…
.
Sinä enkelioppaani ihmetellen
poskisuudelmalla
kyyneleet kuivaten
annoit sydämeeni lohdutuksen
.
josta yhä iloitsen
sinusta kiittäen
elämääsi siunaten
.
***
Eila Ruponen: Maassa ja taivaassa -runokirja
(ks. lisätietoja kohdasta ”Opetusmateriaali” sivun alalaidasta)