MARKUKSEN EVANKELIUMI: Jeesuksen opetukset I

 

1. Pelastus ja ilosanoma syntisille

”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” (2:17)

Ateriayhteys merkitsi erittäin läheistä keskinäistä yhteyttä ja ystävyyttä. Se, että Jeesus aterioi publikaanien ja syntisten kanssa, oli vastoin farisealaista hurskausajattelua. Fariseukset pitivät Jeesusta syntisenä, joka saastui ja samastui syntisiin. Jeesus ajatteli toisin.

Lyhyt tilannekuvaus ja Jeesuksen vastaus paljastavat ja opettavat monia keskeisiä asioita:

• farisealainen itsepetos: kuvitelma siitä, että ihminen voisi olla puhdas, ts. (lähes) synnitön
• farisealainen ylpeys ja kovuus: me olemme parempia ihmisiä!
• Jumalan/Jeesuksen rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan
• pelastus on yksin armosta; se on Jumalan teko – ei ihmisen teko
• pelastuakseen ihmisen tulee ensin tunnustautua syntiseksi

Vastauksessaan Jeesus ei julistanut fariseuksia terveiksi ja vanhurskaiksi. Heidän kovuutensa ja rakkaudettomuutensa paljastui heidän asenteissaan ja sanoissaan. Fariseuksilta tämän totuuden ymmärtäminen kesti kuitenkin paljon pitempään; monet heistä torjuivat totuuden ja halusivat tappaa sen paljastajan, Jeesuksen.

Jeesuksen esimerkki ja sanat haastavat meitä:

• ymmärrämmekö me oman syntisyytemme ja tarpeemme kohdata Parantaja?
• mikä on asenteemme toisia ihmisiä, varsinkin uskosta osattomia kohtaan?
• miten me toimimme evankeliumin työssä, missä liikumme, keitä kohtaamme?
• mikä on todistuksemme keskipiste – omat hurskaat tekomme vai Kristus?

 

2. Paasto

”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa? Eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän kanssaan. Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat” (2:18-22)

Jumala oli säätänyt vain yhden paastopäivän koko vuodessa. Se oli suuri sovituspäivä. Lisäksi kansaa kehotettiin paastoamaan, kun sitä oli kohdannut tai sitä oli uhkaamassa kansallinen tai henkilökohtainen onnettomuus, sota yms. Paasto oli luonnollinen, kun itkettiin vainajaa. Paastoa tarvittiin myös silloin, kun kansa oli synnin vallassa ja Jumala lähetti profeettansa julistamaan palaamista liiton mukaiseen elämään. Paastoon tuli liittyä rukous, katumus ja parannus.

Sen sijaan fariseukset paastosivat kaksi päivää viikossa, maanantaisin ja torstaisin. He tekivät paastosta ulkonaisen esityksen heidän hurskaudestaan. Kuitenkin profeetat vastustivat ulkokultaisuutta ja kehottivat kansaa harjoittamaan laupeutta, hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja armollisuutta. Paasto ilman aitoa pyrkimystä elää oikein on turhaa itsepetosta. Johannes Kastajan opetuslapsetkin paastosivat. Johannes Kastaja oli parannussaarnaaja. Oli aidon parannuksen ja herätyksen aika. Paasto sopi hyvin hänen toimintaansa.

Paasto kuuluu monen kirkkokunnan viikoittaiseen ja vuosittaiseen kalenteriin. Luterilaisuudessa paastosta puhutaan vähän, vaikkakin ennen joulua on ns. pikkupaasto ja ennen pääsiäistä 40 pv paastonaika. Ilmeisesti vain harvat sitä noudattavat – eikä Jumala sitä millään tavalla vaadi.

Paaston tarkoitus on keskittyä Jumalaan ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Paastossa raivataan tilaa enemmän rukoukselle, Sanan lukemiselle, uskovien yhteydelle ja lähimmäisten palvelemiselle. Paastossa voidaan vähentää ruuan määrää, tv:n katselua, tietokoneen äärellä oleskelua, muuta sellaista, joka vie paljon aikaa ja energiaa. Paasto voi katkaista omia syntitottumuksia ja Jumalaan keskittyminen voi lisätä Pyhän Hengen vaikutusta ihmisen elämässä. Aito Jumalan vaikutus tulee ilmi lisääntyneenä rakkautena lähimmäisiä kohtaan – ei ylpeytenä.

Paasto auttoi myös tilanteessa, jossa opetuslasten oli vaikea ajaa riivaajaa ulos. ”Tämä laji ei lähde muuten kuin paastolla ja rukouksella” (Mark 9:29). Paasto ei ole jokin metodi, jolla karkotetaan riivaajia. Paasto yksinkertaisesti lähentää ihmistä Jumalaan niin, että hänen luottamuksensa, uskonsa vahvistuu ja samalla hänen rukouksestaan tule voimakkaampi.

Kun fariseukset moittivat Jeesusta siitä, että hänen opetuslapsensa eivät paastoa, Jeesus totesi paastoamisen olevat nyt täysin luonnotonta. Hän antoi siitä kolme esimerkkiä: 1) Jeesus on sulhanen ja opetuslapset ovat häävieraita. Kesken hääjuhlan paastoaminen olisi järjetöntä. Nyt oli ilon aika! 2) Vanha viitta ja sen paikkaaminen kutistamattomalla kankaalla olisi tyhmää. 3) Vanhat leilit ja uusi viini eivät sovi yhteen. Näin Jeesus opettaa arkielämän esimerkkien kautta, että paastoaminen on väärin tässä tilanteessa. Opetuslasten kohdalla aito sydämen paaston aika koitti, kun Jeesus vangittiin ja naulittiin ristille. Silloin he todella paastosivat. Jumala kyllä johdattaa meitä elämässämme tilanteisiin, joissa mekin joudumme paastoamaan opetuslasten tavoin.

 

3. Sapatti

”Jeesus sanoi: Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (2:23 – 3:6).

Jo alussa Jumala sääti lepopäivän ja pyhitti sen. Ihminen on luotu sellaiseksi toiminnoiltaan, että hän tarvitsee yhden lepopäivän joka viikko. Sapatti oli yksi keskeinen Jumalan kansan tunnusmerkki ympärileikkauksen ohella. Lepopäivän pyhittäminen on kolmas käsky (2 Moos 35:2). Sapatti alkoi perjantai-illasta ja päättyi lauantai-iltaan. Lauantai on siis juutalaisten sapattipäivä. Kristuksen ylösnousemuksen myötä kristillinen seurakunta alkoi kokoontua sunnuntai-aamuisin yhteen. Pyhäpäivä siirtyi sunnuntaiksi. Kun lauantai oli luomakunnan lepopäivä, sunnuntai oli uuden aikakauden ensimmäinen päivä, ylösnousemuspäivä.

Farisealaisuudessa ja juutalaisuudessa sapatista tehtiin erittäin keskeinen ja sen noudattamiseen laadittiin lukemattomia pikkutarkkoja ohjeita. Tämän tähden sapatti menetti tarkoituksensa olla vapauden, ilon, levon ja Jumalan läsnäolon päivä. Siitä tuli taakka ja rasite, jonka noudattamista fariseukset vahtivat silmä kovana.

Jeesuksen aikana elettiin siis aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin nykysuomessa. Silloin sapatti oli äärimmäisen pyhä ja säännelty; nyt pyhäpäivä on menettänyt merkityksensä yhteiskunnassa ja uskovatkin noudattavat sitä hyvin lepsusti ja menettävät sen myötä suuren siunauksen. Entä miten ja milloin sinä vietät pyhäpäivää? Mitä teet lepopäivänä ja mitä et tee? Osaatko iloita siitä? Olisiko silloin hyvä liikkua luonnossa, puuhailla pihalla, harrastaa rakkaita asioita, viettää aikaa perheen kanssa, tavata ystäviä, mutta ennen kaikkea tulla yhteiseen jumalanpalvelukseen, rukoilla ja lukea Sanaa. Pyhäpäivä olisi hyvä aloittaa lauantai-iltana, jotta lepopäivästä tulee täyden vuorokauden mittainen. Sunnuntai-iltana ajatukset alkavat jo liikkua seuraavan päivän ja viikon töissä ja asioissa.

Kun Jeesus kulki viljapellon halki opetuslastensa kanssa, he käsin taittoivat tähkäpäitä ja söivät siemeniä. Fariseusten mukaan tämä oli syntiä. Jeesus oli asiasta eri mieltä ja vetosi Daavidin esimerkkiin. Sapattina nälän kärsiminen ei ollut tarkoituksenmukaista. Syöminen kuului sapatin henkeen eivätkä opetuslapset eivätkä Daavid miehineen rikkoneet sapatin henkeä ja tarkoitusta vastaan. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Lisäksi Jeesus, Jumalana oli sapatin asettaja ja sen myötä hän tunsi sen syvimmän tarkoituksen. Siksi hän oli sapatin Herra.

Fariseusten väärä uskonnollisuus ja kovuus tulivat erityisesti esille, kun Jeesus paransi sairaan synagogassa sapattina. Lähimmäisen rakastaminen, auttaminen, jopa pelastaminen hädässä on aina voimassa, jopa ja erityisesti sapattina. Tietyissä ammateissa työpäivä osuu sunnuntaille. Tämä on hyväksyttävää niin hoito/poliisi/ pelastustoimi/seurakunta yms. työssä. Sen sijaan kaupallinen työ sunnuntaina on lepopäivän rikkomista. Tämä on tietysti hankalaa, kun kaupat saattavat edellyttää sunnuntaityötä. Lähtökohtaisesti sellaiseen ei tule ryhtyä.

 

4. Opetus pahoista hengistä ja Pyhän Hengen pilkasta

”Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia”.

Juutalaisuudessa, kristillisyydessä ja kaikissa uskonnoissa pidetään itsestään selvänä sitä, että on olemassa todellinen henkimaailma. Tämä on hyvin monien kansojen ja ihmisten omakohtainen kokemus. Ainoastaan länsimaisessa ateismissa kieltäydytään uskomasta Jumalaan ja henkimaailmaan. Ajatellaan, että sivistyksen myötä pakanallinen taikausko jää pois. Kuitenkin esimerkiksi Japanissa, korkean sivistyksen ja teknologian maassa usko henkimaailmaan on arkipäivää. Samoin länsimaissa monet ihmiset – sitä mukaan kuin he luopuvat kristillisyydestä, he kiinnostuvat itämaisesta henkisyydestä, okkultismista jne.

Riivaajat ovat alunperin Jumalan luomia enkeleitä, jotka ovat luopuneet Jumalasta arkkienkeli Lusiferin johdolla. Ne ovat turmeltuneita, alkuperäisen hyvyyden menettäneitä henkiolentoja, joilla ei ole fyysistä, aineellista ruumista. Niitä on todennäköisesti miljoonia, sillä Jumalan luoma enkeli-maailma on suuri. Saatana ja sen enkelit eivät voi enää kääntyä vaan lopulta ne joutuvat helvettiin.

Koska riivaajat ovat luotuja olentoja, ne ovat rajallisia voimaltaan, kyvyiltään ja olemukseltaan. Ne ovat voimakkaampia kuin ihmiset, mutta eivät verrattavissa Jumalaan ja hänen voimaansa.

Riivaajat voivat toimia vain Jumalan sallimissa rajoissa. Ne haluavat kapinaa ja tuhoa. Jumala antaa pahan toimia, jotta ihminen näkisi kapinansa seuraukset mahdollisimman selvästi ja katkerasti ja jotta ihminen juoksisi turvaan Jumalan syliin. Saatana on Jumalan kahlekoira, Lutherin sanoin.

Riivaajien hallinta-alue on ”pimeys”, jossa on niiden oma valtakuntansa. Tämän pimeyden valtakunnan alaisuuteen ne yrittävät orjuuttaa jokaisen ihmisen. Lähtökohtaisesti jokainen ihminen on Jumalan suojeluksessa. Ilman uskoa, yhteyttä Jumalaan, ihminen on altis pimeydelle. Vasta kun ihminen itse päättää ryhtyä yhteyteen pimeyden kanssa, hän menettää suojansa ja hänestä tulee pimeyden sitoma ja orjuuttama, jopa riivattu.

Riivattu ihminen menettää hallintavaltansa omaan itseensä, koska demoni(t) kontrolloi häntä. Tällöin ihmisen persoonallisuus tukahtuu, särkyy ja muuttuu. Ihminen sairastuu psyykkisesti, usein myös fyysisesti. Suomessa riivatuksi tuleminen on todella harvinaista, koska maamme on ollut pitkään kristillinen ja sen kansalaiset kastettuja. Saatanan hallintavalta on kuitenkin kasvamassa, koska ihmiset ovat vieraantumassa kristillisyydestä ja palaamassa (uus)pakanuuteen.

Jeesuksen toiminnassa Jumalan hyvä Pyhä Henki ilmeni äärimmäisen selvästi. Jeesuksen opetukset, rakkauden teot, parantamisihmeet ja muut ihmeet olivat kaikille ilmeisiä. Pyhän Hengen voimalla Jeesus myös ajoi riivaajia ulos. Kuitenkin Jerusalemista tulleet kirjanoppineet syyttivät, että tämä voima, joka hänessä vaikutti, oli saatanallista. Tämä oli erittäin vakava asia, sillä Jeesuksen voima oli hyvin kirkkaasti Jumalan voimaa.

”Se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin” (3:29).

Jeesus varoitti kirjanoppineita äärimmäisestä vaarasta. Vaikka kaikki tiesivät, että Jeesus toimi Jumalan Pyhässä Hengessä, kirjanoppineet väittivät Pyhää Henkeä saatanaksi.

Jos ihminen, joka tietää ja tuntee Jumalan, torjuu hänen rakkautensa ja hyvyytensä päättäväisesti, tietoisesti, lopullisella tavalla ja lisäksi vielä herjaa Häntä saatanaksi, syyllistyy ikuiseen syntiin. Tällainen ihminen on jo valinnut oman puolensa, hän on syvästi paatunut ja sydämessään vihaa hyvää Jumalaa. Hän ei enää halua eikä edes voi pelastua. Jumala on jo tarjonnut parhaimman rakkautensa ja ihminen hylkää sen. Tällainen ihminen joutuu kadotukseen.

Jokainen ihminen saattaa ajatuksissaan jonain hetkenä herjata mielessään Jumalaa ja jopa Pyhää Henkeä. Tällainen ajatus saattaa olla saatanan syöttämä eikä ihminen hyväksy sitä. Ajatus saattaa nousta ihmistä itsestään, syntisestä luonnosta. Tällaisia ajatuksia tulee ja menee. Varsinkin ahdistuneella tai mielenterveysongelmista kärsivällä saattaa olla ajatuksia, joiden kanssa hän kamppailee. Tällöin ei ole kysymys Pyhän Hengen pilkasta, joka on paljon syvempi ja perustavaa laatua oleva pysyvä vihanasenne Jumalaa kohtaan.

Niin kauan kuin ihminen huolestuu siitä, onko hän tehnyt Pyhän Hengen pilkan, niin kauan hän saa olla täysin turvassa ja varma, ettei ole pilkannut Jeesuksen tarkoittamalla tavalla. Vasta kun ihminen on lopullisessa paatumuksessa, hän ei enää välitä lainkaan asiasta. Huoli on merkki synnintunnosta ja Pyhän Hengen armollisesta työstä ihmisessä. Niinpä yksittäisiin ajatuksiin ei kannata lainkaan takertua. Sen sijaan voimme varjella mielemme niin, että kapinalliset ajatukset eivät ala hallitsemaan meitä. Lutherin sanoin: päämme yli lentäviä lintuja emme voi estää, mutta voimme estää, että ne eivät rakenna pesää meidän päämme päälle.

Kun Jeesus karkotti riivaajia ihmisestä, hän teki sen Jumalan voimalla. Kyseessä ei ollut pelkästään vapauttamisihme vaan samalla aina parantumisihme. Riivaaja on peto, joka raatelee ihmisen sisimmän. Pedon poistuminen ei vielä paranna haavoja ja syviä pelkoja. Jeesuksen rakkaus paransi nämä syvät haavat niin, että ihminen palautui normaalitilaan ja kykeni jatkamaan elämää. Jeesus ei jättänyt vapautettua heitteille vaan varmisti, että hänestä pidetään huolta.

Riivaajien kanssa ei koskaan saa keskustella eikä niiden nimiä kysellä, vaikka Jeesus tekikin niin. Jeesus on itse Luoja, joka voi keskustella luodun enkelin, jopa riivaajan kanssa. Jeesusta ne eivät voi pettää – kuten ne usein yrittivät kehuessaan Jeesusta (tai Paavalia) julkisesti. Kaikki riivaajien puheet ovat petosta. Meidän ei tule koskaan etsiä riivaajia tai riivattuja ihmisiä. Meidän ei koskaan tule tutustua saatanan salaisuuksiin ja maailmoihin. Kaikki kanssakäyminen niiden kanssa vääristää Jumala-suhdettamme ja muuttaa meitä pimeyden kaltaiseksi. Paras tapa vastustaa vihollista on keskittyä Jumalaan ja Raamattuun.

Meidän aikanamme toimii ns. voimaevankelistoja ja parantajia, jotka Jeesuksen nimessä ”ajavat riivaajia ulos”. Monet heistä ovat valheellisia pettäjiä, jotka sanoessaan toista, tekevät toista. Lue Jeesuksen vakavat sanat Matt 7:15-23. Älä ole sinisilmäinen, herkkäuskoinen kristitty vaan harkitseva, uskova kristitty! Erityisen vakavaa on riivaajien ajaminen ulos ihmisistä tai uskovista, jotka eivät ole riivattuja. Uskova ei voi olla riivattu, sillä hänessä on Pyhä Henki. Väite riivauksesta ja henkimaailman hyökkäys ihmisen päälle näennäisen ”riivaajan ulosajamisen” varjolla on äärimmäistä hengellistä väkivaltaa, joka tuhoaa ihmisen Jumala-suhteen, hänen mielenterveytensä ja koko elämän – jos mahdollista. Juuri tämä on saatanan päämäärä ja taktiikka.

Väärät voimaevankelistat / parantajat voi tunnistaa siitä, että 1) heidän julistuksensa evankeliumista keskittyy vain ihmeisiin ja supervoimaan eikä Jumalan rakkauteen Kristuksessa, 2) he ovat usein lakihenkisiä, 3) he alistavat ihmisiä ja käyttävät heitä itsensä korottamiseen, 4) he rahastavat ihmisiä, 5) ihmiset ajautuvat epäterveeseen uskoon ja äärimmäisyyksiin.