TULISESSA AHJOSSA
.
Kiitos Herra, että saan
eteesi tulla uudestaan,
heittäytyä taakkoineni
ansiotta synteineni
veresi puhdistettavaksi
muuttua lapsenkaltaiseksi.
* * *
Kiitos Herra, että varassasi
aina saan olla turvissasi
kasvaa Sinun koulussasi,
oppia aakkosia sanasi
juosten, kävellen, ryömien,
monin tavoin kompastellen.
* * *
Kasvukivut ovat toisinaan
tuntuneet kovilta aikoinaan,
tuli on polttanut ahjossasi
epäpuhtaudet sisältäni.
Olen joutunut itsetutkisteluun,
syiden ja seurausten tarkasteluun.
* * *
Omat voimat kokonaan katosivat,
hyvät luulot itsestä poistuivat,
näkökykyni alkoi kehittyä,
uusi näkökulma ilmestyä.
Ahjossa opin vähitellen
itsekkyyteni mielettömyyden.
* * *
Kovassa tulisessa ahjossasi
näin syntisen olemukseni,
ylpeyteni monet puolet,
raadollisuuteni pahat nuolet,
ei ollut puolustautumista,
tarvitsin suunnanmuutosta.
* * *
Tuli jatkoi polttamistaan
pintaa syvemmältä ilmaisuaan,
en voinut vastaan pyristellä,
koko skaala piti läpikäydä.
Kovuuteni oli ilmiliekeissä
kuonan oli täysin lähdettävä.
* * *
Ensin taistelin sitä vastaan,
pala palalta murruin uudestaan,
särkyminen kesti aikansa,
kunnes tyydyin koetukseensa.
Tämäkään ei vielä riittänyt,
ennen kuin olin tahtonsa ymmärtänyt.
* * *
Hiljaisuuden koulussa opin,
kun siinä tarpeeksi kauan olin,
kuuliaisuuden alkeita,
nöyryyden ensi askeleita,
riippuvaisuutta Kristuksesta,
rististä ja ylösnousemusvoimasta.
* * *
Koetuksen helteet jatkuivat,
äärimmäiset keinot ilmaantuivat,
ymmärsin paremmin rajallisuuteni,
avuttomuuteni ja armottomuuteni.
Tarvitsin Jeesusta kaikkeen joka hetki
apuaan joka punainen minuutti.
* * *
Apu alkoi kelvata minulle,
kun tuli poltti syvemmälle.
En uskaltanut elää ilman Häntä,
etten olisi pahoittanut mieltänsä.
Pyysin apuaan asenteisiin, suunnitelmiin,
ajatuksiin, sanoihin ja toimintoihin.
* * *
Huokaisin jatkuvasti puoleensa,
tahdoin elää Kristus-riippuvaisena.
Halusin olla yhtä mieltä kanssaan
tulisestakin ahjosta minua kohtaan.
Annoin Hänelle luvan hallita kaikkea,
ajatusteni, luonteenikin ailahtelua.
* * *
Opin jotakin jaloudesta, pyhyydestä,
Herran armon äärettömyydestä,
majesteettisuudesta, ihanuudestaan,
Isän rakkauden luonteestaan.
Näin Hänen hallintavoimansa
kipeiltä tuntuvissa tilanteissa.
* * *
Muutos alkoi ilmetä sisälläni,
tahdoin tulensa polttavan kuonani,
vaikka se tuottaisi tuskaa lisää,
tahdoin päästä lähemmäksi Isää.
Isän rakkaus tulen keskellä
tuli tuntuvaksi Kristuksen ristillä.
* * *
Tulen jälkeen oli tyyntä, hiljaista,
yliluonnollista Herran läsnäoloa.
Tällaista yhteyttä kanssansa
ei ollut ennen edes ajatuksissa,
todellista rauhaa ja lepoa,
sisimmässä soi kultatiukunsa.
* * *
Nyt en kaihda enää tultansa,
vaan janoan tahtonsa toteutumista,
mitä se sitten merkitseekin,
se on minulle tarpeen vastakin.
Kiitän Herraa joka tilassa,
Hän on kanssani aivan kaikessa.
.
Maija Vekara