KANSAINVÄLINEN EVANKELIKAALINEN LIIKE
Syntyhistoria
Kansainvälisen evankelikaalisen liikkeen juuret ulottuvat 1600/1700-lukujen taitteeseen ja pietismin syntyyn. Siinä korostetaan henkilökohtaista uskonelämää, evankeliointia ja lähetystyötä.
Evankelikalismi vaikuttaa vahvimmin angloamerikkalaisessa maailmassa. Englannissa ja Pohjois-Amerikassa koettiin mittavia herätyksiä mm. John Wesleyn, Jonathan Edwardsin ja herrnhutilaisten toiminnan myötä. 1800-luvulla syntyi merkittävää lähetysherätystä ja monia maailmanlaajuisia kristillisiä järjestöjä ja herätysliikkeitä, jotka järjestäytyivät seurakunniksi.
Liike pitäytyi tiukkaan fundamentalistiseen raamatuntulkintaan mutta 1900-luvulla se on keskittynyt enemmän evankeliumin julistamiseen mm. evankelista Billy Grahamin esimerkin mukaisesti. Liikkeen kenties merkittävin oppilaitos on Fullerin Teologinen seminaari. Sen voimatekijöihin voidaan lukea mm. Campus Crusade for Christ, World Vision, Operaatio Mobilisaatio ja Gideonit.
Evankelikalismi kasvaa vahvasti Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Koska liike on varsin väljä, sen kannattajien määrää on melko mahdotonta laskea. Erään arvion mukaan liike vaikuttaa noin 200 maassa ja sillä on noin 600 miljoonaa kannattajaa.
Eräänä evankelikaalisuuden ilmentymänä voidaan pitää Lausannen liikettä. Sen taustalla oli Billy Grahamin näky ”yhdistää kaikki evankelikaalit yhteiseen tehtävään evankelioida koko maailma”. Lausannen kokoontumisessa vuonna 1974 tuotiin esille käsite ”tavoittamattomat kansanryhmät”. Konferenssissa muotoiltiin Lausannen julistus. Lausennen jatkoa ovat olleet kokoontumiset Manilassa / Lausanne II (1989) ja Kapkaupungissa / Lausanne III (2010). Lausannen liike korostaa lähetystyön perusteita: Raamatun arvovaltaa, Kristuksen ainutlaatuisuutta ja evankeliumin julistamista niille, jotka eivät ole sitä kuulleet.
Suomessa evankelioivaa herätyskristillisyyttä edustavat vapaat kristilliset suunnat sekä ev.lut. kirkon piirissä lähinnä ns. viidesläiset (viides herätysliike): Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto, OPKO, Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat ja Suomen Evankelinen Allianssi. Nämä viimeksi mainitut sitoutuvat luonnollisesti luterilaiseen tunnustukseen, mutta painottavat samalla evankelikaalisuuden perusteesejä.
Luonne
Evankelikalismi on tunnustuksiin sitoutumaton, kirkkokuntien rajat ylittävä liike. Siksi se on erotettava Suomen ev.lut. kirkon evankelisesta herätysliikkeestä (Sley ja Slef), joka sitoutuu vahvasti luterilaiseen tunnustukseen.
Kansainvälisen evankelikaalisen liikkeen kannattajia on useimmissa kirkkokunnissa ja varsinkin vapaissa kristillisissä suuntauksissa. Liikkeen keskeisiä periaatteita ovat
- Raamatun auktoriteetti ja riittävyys
- Pelastuksen ainutlaatuisuus Kristuksen ristinkuoleman kautta
- Henkilökohtaisen kääntymyksen tarpeellisuus
- Evankelioinnin välttämättömyys, kiireellisyys ja tärkeys
Liike sivuuttaa pitkälti kirkkojen ulkonaisen järjestyksen merkityksen eikä korosta tiettyä tulkintaa sakramenteista. Näin liike voi toimia monissa kristillisissä kirkkokunnissa ja suuntauksissa noudattaen paikallisia korostuksia.
Liikkeen nykyisten linjausten perustana on ns. Lausannen julistus ja sitä täydentävät Manilan julistus sekä Kapkaupungin sitoumus, jotka löydät tämän sivuston kohdista
- Kristillinen seurakunta / Julistukset
- Evankeliointi ja lähetystyö / Julistukset
Nettisivut
Suomen Evankelinen Allianssi edustaa kattavimmin kansainvälistä evankelikaalista liikettä. Sillä on samannimiset nettisivut suomenevankelinenallianssi.fi