VEKARAPOSTIA ETIOPIASTA

 

Kolmas lasten lähetyskirje: Kyläilymatka!

Tervepä teille! Miikael ja Johannes vekarat taas kirjoittelevat Etiopiasta. Täällä on monilla lapsilla aivan samanlainen nimi kuin meillä. Arvaapa miksi? Ne ovat tuttuja nimiä Raamatusta. Raamattu on iso kirja, jossa Jumala, Taivaan Isä puhuu meille ihmisille. Hän haluaa opettaa paljon hyviä asioita – miten meidän tulisi elää ja rakastaa toinen toisiamme. Raamatussa myös ihmisten nimet kertovat jotakin. Esimerkiksi Miikael tarkoittaa hepreankielellä ”Kuka on kuin Jumala? Kuka on Jumalan vertainen?”. Johannes puolestaan merkitsee kreikankielellä ”Jumala on armollinen”. Etiopiassa käytetäänkin paljon Raamatussa esiintyviä nimiä, sillä monet täällä kunnioittavat Jumalaa ja rukoilevat häntä. Taivaan Isä onkin elämämme kaikkein tärkein asia.

Tänään on jännä päivä, sillä saamme mennä kylään etiopialaiseen kotiin. Meidät ja kaksi muuta perhettä on kutsuttu syömään! Millaistahan se etiopialainen ruoka oikein onkaan? Minkälainen koti heillä mahtaa olla?

Lähdemme matkaan maastoautollamme ja ajamme ylös ja alas kuoppaista tietä. Ensin on asfalttia, mutta sitten sekin loppuu. Käännymme asuinkortteliin, jossa on matalia ja pieniä taloja aivan kylki kyljessä toisiaan vasten. Jätämme automme ja jatkamme jalkaisin eteenpäin. Polku vie hyvin jyrkästi alaspäin ja pitää tarkasti katsoa, ettei kompastu irtokiviin ja kaadu. Isi ja äiti kantavat meitä osan matkaa. Vastaan juoksee joukko eri-ikäisiä poikia. He hymyilevät korviaan myöten ja vilkuttavat iloisesti, vaikka ovatkin ihan likaisissa ja vähän rikkinäisissäkin vaatteissa.

Talot ovat kyhätty sekalaisista pellinpaloista, laudoista, tiilistä, savesta – voikohan noissa ihan oikeasti asua? Niissä on kaksi pientä huonetta: olohuone ja makuuhuone. Joissakin on vain yksi huone. Keittiö on ulkona katoksessa. Sisällä haisee vähän ja siellä on aika pimeää. Tämä koti on niitä siisteimpiä ja parhaimpia, tietää ystävämme. Täällä asuvat isä, äiti, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Perheen isä on tehtaassa työssä ja äiti on kodinhoitajana naapurimme perheessä. Heillä on jopa vesihana, sähköä, radio ja pieni televisio. Läheskään kaikilla ei sellaisia ole. Yhdellä pojalla näin pienen lelun – auton, jossa oli vain etupyörät. He olivat iloisia ja onnellisia.

Luulenpa, että heidän ilonsa johtui yhdestä aika tärkeästä jutusta. Huomasimme nimittäin, että heidän kotinsa seinällä oli Jeesuksen kuva! He tuntevat Jumalan, lukevat Raamattua ja rukoilevat joka päivä, ja siksi he olivat onnellisia. Onkohan teidän kotona Jeesuksen kuvaa tai ristiä seinällä? Entä rukoillaanko teillä Taivaan Isää? – Hei, nyt on ruokarukous, sillä kohta syömme.

Ensin kuitenkin pesemme kätemme. Talon tytär kiertää pesuvadin, saippuan ja vesikannun kanssa vieraat ja jokainen saamme pestä liat pois. Se onkin tärkeää, ettemme tule kipeäksi. Ruokakin maistuu paremmalle. Pöytä on katettu täyteen kaikenlaista herkkua. Mitä täällä onkaan? Tuo näyttää niin kuin letulle, mutta se onkin vähän hapanta ja makeaa, hyvin ohutta leipää. Sen päälle laitetaan joko liha- tai kanakastiketta, joka on maustettu punapippurilla. Näitä kutsutaan inseraksi ja wotiksi. Ruoka syödään sormin. Lettuleipää taitetaan palanen ja sen sisälle laitetaan lautaselta muuta ruokaa ja sitten vain suuhun. Onpa hyvää! Pippuri on väkevää ja otsalle tulee hikeä.

Lautasella on myös raasteita ja erittäin maukkaita pikkuperunan kokoisia paistoksia, joiden sisällä on porkkanaa tai jotain muuta. Juomaksi on limsaa ja kivennäisvettä. Ruokaa syödään paljon ja vähän pitää jättääkin lautaselle merkiksi siitä, että nyt olemme ihan täynnä. Juomme vielä kupin etiopialaista kahvia, joka on väkevämpää kuin Suomessa. Kahvi on muuten täältä peräisin. Sitten vielä kiitämme ”amasekanal” ja sanomme ”konso” (hyvää). Halaamme, annamme suukon poskelle molemmin puolin kolmesti ja lähdemme kotiin. Heipä hei taas!

Miikael ja Johannes vekarat