JOHANNEKSEN ENSIMMÄINEN KIRJE

Kirjoittaja: Apostoli Johannes
Aika: 90-luvun alku (Efeso)
Sanoma: Oikea usko, rakkaus ja moraali verrattuna harhaoppeihin
Vastaanottajat: Vähä-Aasian seurakunnat yleisesti

 

TARKOITUS

Jotkut uskovat ja seurakunnat olivat ajautuneet hengelliseen kriisiin, koska niiden käsitys kristillisestä uskosta oli muuttunut radikaalisti. Monet harhaopettajat olivat julistaneet synkretististä kristillisyyttä, jossa oli aineksia juutalaisuudesta, kristillisyydestä ja hellenismistä. Osa uskovista oli liittynyt heihin ja seurakunta oli joutunut sisäiseen hajaannukseen.

Miten tuttua tämä onkaan meidänkin aikanamme!!! Hyvin moni aikamme teologi on eksynyt pois Raamatusta ja kristillisestä uskosta. He ovat kreikkalaisen filosofian ja humanismin läpäisemiä niin syvästi, että he tulkitsevat Raamatun ja uskon niiden läpi antaen niille aivan uuden merkityksen – jopa siinä määrin, että kyse ei ole enää lainkaan kristillisestä uskosta. Lue tästä enemmän kohdasta ”Uskon perusta ja puolustaminen” ja sen alakohdasta ”Klassinen ja liberaali usko”.

Tämän harhaopin myötä kirkkomme on vakavalla tavalla joutunut sisäiseen hajaannukseen niin, että se on vaarassa sortua. Johanneksen ensimmäinen kirje on kenties kaikkein ajankohtaisin ja tärkein Raamatun kirjoitus ajallemme. Toinen aihetta sivuava tärkeä kirjoitus on Ensimmäinen kirje Korinttilaisille. Siitä on perusteellinen luentosarja kohdassa ”Korinttilaiskirjeet”.

Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä käydään vakavaa rajanvetoa totuuden ja valheen välillä. Se piirtää kirkkaalla tavalla koko Raamattuun pohjautuvan totuuden:

• Jumalasta ja Kristuksesta
• Pyhästä Hengestä
• Ihmisestä ja synnistä
• Kristillisestä moraalista ja rakkaudesta, joissa pidetään kiinni käskyistä
• Vanhurskaudesta ja pyhästä elämästä
• Seurakunnasta ja keskinäisestä yhteydestä
• Harhaopettajista, antikristuksista ja vääristä hengistä
• Iankaikkisesta elämästä

Nämä totuudet toimivat samalla kristillisen uskon testinä. Aikamme liberaali ”kristillisyys” paljastuu niiden valossa vääjäämättä harhaopiksi.

 

 

HUIPPUKOHTIA

 

Kirjeen tarkoitus
Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. (1:1-4)

Totuus Jumalasta ja valossa vaeltamisesta
Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1:5-7)

 

Totuus ihmisestä vrt. niihin jotka kieltävät ihmisen turmeltuneisuuden:
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. (1:8-10)

Totuus syntien sovittajasta vrt. niihin joiden mukaan sellaista ei tarvita
Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (2:1-2)

 

Totuus kristillisestä moraalista vrt. käskyjen kieltäjiin:
Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (2:3-4) Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat. (5:3)

Totuus uskovien yhteydestä ja rakkaudesta vrt. uskovien vainoon:
Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita. Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. (3:11-15)

Totuus Jumalan rakkaudesta, vrt. humanistiseen ja hedonistiseen ihmisrakkauteen
Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme. (3:7-11)

 

Totuus Kristuksesta vrt. antikristuksiin:
Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin.

Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole lähtöisin totuudesta. Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus? Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän. (2:18-25)

 

Totuus Pyhästä Hengestä ja Kristuksen inkarnaatiosta vrt. pimeyden valhehenkiin:
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa. Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (4:1-6)

 

Totuus iankaikkisesta elämästä vrt. niihin jotka puhuvat ikuisesta elämästä ilman Kristusta:
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapseni, pysykää erossa vääristä jumalista! (5:20-21)

Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. (3:1-2)

Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. (5:11-12)

 

 

TAUSTA

Johannekselta on kolme kirjettä, jotka ovat kieleltään, tyyliltään, teologiselta sisällöltään ja käsitteiltään samankaltaisia keskenään sekä suhteessa Johanneksen evankeliumiin. Vaikka ensimmäisessä kirjeessä ei suoraan mainita kirjoittajan nimeä, se oli alkuperäisille lukijoille täysin selvä ja tuttu. Kirjoittaja käyttää itsestään nimitystä ”se tietty vanhin, vanhus”. Johannes eli yli 90-vuotiaaksi ja oli pitkään ainoa elossa ollut apostoli. Hän oli seurakunnan ”isä”. Hän asui viimeiset vuotensa Efesossa ja joutui hetkeksi karkotetuksi Patmos-saarelle, jossa hän sai tunnetun ilmestyksensä, joka on kirjoitettu Ilmestyskirjaksi.

Tässä kirjeessä ei ole kirjeelle tyypillistä aloitusta ja lopetusta, minkä vuoksi on ajateltu, että teksti on ollut saarna tai opillinen tutkielma. Joka tapauksessa ”kirje” on kiertänyt seurakunnissa ja se kopioitiin laajalti. Kenties se oli tarkoitettu juuri tällaiseen yleiseen käyttöön eikä siinä siksi ollut terveisiä tietylle seurakunnalle. Toisinaan kopioista jätettiin tarkoituksellisesti pois alku- ja lopputerveiset, jotka oli osoitettu vain yhdelle tietylle seurakunnalle.

 

 

RAKENNE

Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä ei ole selkeää perinteistä jäsennystä. Kysymys on enemmänkin spiraaleista, joissa muutamat teemat toistuvat yhä uudelleen ja syventyvät. Teemat vaihtuvat liukuvasti. Seuraavassa yksi mahdollinen tapa jäsentää kirjettä:

 

Alkusanat 1:1-4

Yhteys Jumalaan ja valkeudessa vaeltaminen 1:5 – 2:17

• yhteys Jumalaan ja synti
• Jumalan tunteminen merkitsee käskyjen pitämistä
• vanha ja uusi käsky
• kaikki hyvä

Taistelu antikristuksia, väärää kristologiaa ja syntiä vastaan 2:18 – 3:24

• antikristukset
• vanhurskaus ja kirkkauden toivo
• kristitty ei elä synnissä
• veljesrakkaus
• rakkauden hedelmä
• armahdettu sydän

Usko Kristukseen ja rakkaus 4:1 – 5:12

• henkien koetteleminen
• Kristuksen tunnustaminen
• Jumalan rakkaus synnyttää rakkautta
• uskon voitto
• kolme todistajaa

Päätössanat 5:13-21