KUNINKAASI TULEE NÖYRÄNÄ (1. Adventtisunnuntai)

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana. Hän lähestyy kansaansa antaakseen pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin.
Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

 

EVANKELIUMI: Luuk 19:28-40

Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy,
miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”

    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka
he olivat nähneet. He huusivat:

      – Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

 

Muut tekstit: Jesajan kirja 49:8-10 ja Ilmestyskirja 3:20-22

 

SAARNA

Jumala kumartuu puoleemme Kristuksessa

Iloa, riemua, onnea! Siinä on ensimmäisen adventin hyvä henki ja sanoma. Jumala tulee ihmistä lähelle. Hän on kumartunut pienen ihmisen puoleen tulemalla itse pieneksi. Tämä tapahtui silloin, kun hän syntyi ihmiseksi, vaatimattoman perheeseen, vaatimattomaan majapaikkaan. Kohti joulun ihmettä olemme käymässä.

Jumala kumartuu puoleemme Jeesuksessa Kristuksessa. Hän – vaikka oli Herra ja Kuningas – palveli pyyteettömästi kansaa opettaen, parantaen, armahtaen, antaen ihmisarvon ja uuden elämän, tehden ihmeitä ilman määrää. Tätä samaa hän tekee tänäänkin.

Jumala kumartui puoleemme erityisesti Golgatan ristillä kärsiessään ja kuollessaan meidän syntisten puolesta. Tätä kohden Jeesus oli kulkemassa aasilla ratsastaen, Jerusalemin kaupungissa.

Tämä kaikki on Jumalan suurta rakkauden missiota. Hän tekee kaiken sydämestään, sinua ajatellen ja muistaen, sinua rakastaen. Mitä enempää voisimmekaan pyytää tai odottaa Luojaltamme?

Ihmisten etäisyydet

Mutta meidän maailmamme on täynnä herroja, hallitsijoita, diktaattoreita, jotka eivät nöyrry palvelemaan kansaa. Heille ihmiset ovat vain välineitä oman itsensä ja asemansa korottamiseen.

Moni tavallinenkin ihminen keskittyy liian usein vain omaan onneensa. On liian helppoa olla välinpitämätön ja pysytellä vain omien ystävien ja vertaistensa joukossa. Monenlaisia muureja ja raja-aitoja on rakennettu ihmisten välille, jotka sulkevat meidät itsekkyyteen.

Jumala sen sijaan tulee luoksemme. Hän laskeutuu täydellisestä kirkkaudesta, pyhyydestä ja puhtaudesta keskelle kärsivää, pimeää maailmaa, aivan jokaisen luokse. Sinunkin luoksesi.

Jumala keskellämme

Jumala lupaa auttaa, armahtaa ja pelastaa. Hän tekee ihmeitä – näkyviä ja näkymättömiä. Useimmiten Jumala kätkeytyy karuun ristinevankeliumiin. Ensin risti, vasta sitten tuleva kirkkaus.

Evankeliumiteksti kertoo opetuslapsista, jotka olivat nähneet Jeesuksen ihmeelliset teot. He olivat kulkeneet Jeesuksen matkassa. He olivat olleet lähellä ja saaneet nähdä, kuinka Jeesus paransi sairaita, ajoi riivaajia pois ja herätti kuolleita. Jeesuksen sanat ja opetukset olivat ylimaallisia.

Ja siksi, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, monet ylistivät häntä ja tervehtivät Messiaana, pyhien kirjoitusten lupaamana Pelastajana. He olivat omakohtaisesti ja syvästi vakuuttuneet. He iloitsivat.

Tänäkin päivänä Jeesus kulkee maailman keskellä. Hän vaikuttaa kristillisessä seurakunnassa ja aina siellä, missä ollaan Sanan ääressä, rukoillaan ja kaivataan häntä.

Yhä tänään Vapahtaja tekee ihmeellisiä tekoja. Moni uskova voisi kertoa oman, henkilökohtaisen todistuksen siitä, miten Herra on johdattanut, auttanut ja kantanut etenkin silloin, kun omat voimat ovat ehtyneet. Jumala on ollut läsnä arjessa ja juhlassa.

Ihmeistä suurin on se, kun ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi ja yhteyden Luojaansa, Taivaalliseen Isään. Sen merkitystä emme voi edes ymmärtää.

Elämän pirstoutuneet palaset alkavat hiljalleen korjaantua ja loksahtaa paikalleen. Ajallisen elämän tarkoitus täyttyy päivä päivältä. Ja saamme vielä paljon enemmän: saamme Kristuksessa lahjaksi iankaikkisen elämän. Ajattele: ikuisen, loppumattoman, täydellisen, ikionnellisen elämän! Olemme matkalla taivaan kotiin.

Samalla ihminen voi löytää jo täällä maan päällä hengellisen kodin, ystäväjoukon. Yksinäisyys onkin aikamme suurimpia ongelmia. Se korostuu etenkin nyt, korona-aikana, kun monenlaiset rajoitukset ja suositukset ohjaavat elämäämme. Niiden keskellä onkin tärkeää löytää hyviä tapoja muistaa läheisiä ja tuttuja – aavistuksen etäämmältä.

Mutta syvässä mielessä ihminen on yksinäinen, jos hänen suhteensa Jumalaan on katkennut. Moni pohtii, onko mitään Jumalaa edes olemassa. Moni on päättänyt, että ei halua Jumalaa elämäänsä. Mutta silloin ihminen on lopulta yksin – elämän, kuoleman ja iankaikkisuuden edessä.

Jumala kutsuu ihmisiä ja seurakuntia

Suuri ilosanoma onkin se, että Jumala, meidän Luojamme on lähellä. Hän tahtoo tulla koteihimme ja sydämiimme läsnäolevaksi elämän, rakkauden ja hyvyyden lähteeksi.

Jumalan nöyryyttä osoittaa sekin, että hän ei tule väkisin kenenkään elämään ja sydämeen. Siksi hän kolkuttaa yksittäisten ihmisten, seurakuntien ja yhteiskuntien ovia ja kutsuu yhteyteensä.

Juuri tätä Uuden testamentin lukukappaleena kuultu Ilmestyskirjan teksti (3:20-22) kuvaa osuvasti:

Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Dramaattista tässä on se, että itse kaiken Luoja, Kristuksessa Jeesuksessa, on suljettu ulkopuolelle. Hän on ulkopuolella ihmisten sydämiä, koteja, yhteiskunnallista päätöksentekoa ja jopa joitakin seurakuntia.

Nämä sanat Jeesus nimittäin sanoi Laodikean seurakunnalle, joka ulkonaisesti oli rikas ja mahtava, mutta sisäisesti penseä, köyhä, kurja, sokea ja alaston. Laodikean seurakuntaa on usein pidetty vertauskuvana viimeisten aikojen syvässä luopumuksessa elävästä nimikristillisestä kirkosta. Sillä on kyllä vaurautta, komeat kirkot, valkoiset juhla-asut ja ylevä liturgia. Mutta se on hylännyt Jumalan sanan ja korvannut sen humanismilla. Seurakunnan Herra on suljettu ulkopuolelle.

Syvä ongelma on siinä, että ihminen ei voi antaa itselleen elämää. Ihminen ei voi synnyttää itse itseään ajalliseen elämään eikä iankaikkiseen elämään. Sen voi tehdä vain kaiken Luoja. Ja sen hän tekee aina Sanansa voimalla. Humanismi on vain kauniita sanoja ilman mitään katetta. Se murenee tyhjäksi ja katoaa kuin hiekka tuuleen. Jumala on ikikallio.

Ihminen ja seurakunta ilman Jumalan sanaa on jo kuollut, mutta Jumala voi herättää kuolleita. Tässä on aikamme ihmisen suuri mahdollisuus. Tänäänkin Jumala kutsuu yhteyteensä.

Suhde Jumalaan on syvästi moraalinen valinta. Jumala on rakkaus, pyhä, hyvä. Ihminen sen sijaan on itsekäs, monin tavoin altis pahaan.

Jos ja kun ihminen avaa sydämensä ja elämänsä Jumalalle, hän tulee rakkaudessaan ja vakuuttaa sinut niin syvästi, että tiedät ja tunnet hänen läsnäolonsa. Sitten hän kasvattaa luottamaan hänen Sanaansa niin, että voit elää luottavaisin ja turvallisin mielin Sanan varassa, vaikka sydämen tuntemukset ja elämän kokemukset vaihtelevatkin, välillä kuin vuoristoradalla.

Tätä Jumalan ja Sanan todellisuutta tarvitsee etenkin länsimainen kirkko, joka on jo monin paikoin, hyvin vakavalla tavalla maallistunut. Ilmestyskirjan mukaan viimeisinä aikoina elää Laodikean rinnalla se todellinen Kristuksen kirkko, josta itse Herra sanoo näin (Ilm 3:7-11):

Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut minun sanani varteen etkä ole kieltänyt minun nimeäni.

Koska sinä olet ollut kärsivällinen ja pitänyt minun sanastani kiinni, niin minä myös varjelen sinua ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maailman koettelemaan sen asukkaita. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Kun turvaudumme Jumalaan ja pidämme kiinni hänen Sanasta, hän varjelee meidät elämään ja saamme pysyä käyttökelpoisina Jumalan työtovereina. Saamme loistaa Kristuksen salattua valoa pimeyden keskellä.

Tehtävä

Meitä kutsutaan elämään valossa, aikamme pimeyden keskellä. Siinä on elämän siunaus meille itsellemme ja monille muille. Meillä on tehtävä, kuten Jesajan kirjassa meille sanottiin (49:8-10):

– Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua.

Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa,
jotta saattaisit ennalleen maan,
jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,
jotta sanoisit vangituille: ”Lähtekää”,
ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!”

Alun perin nämä sanat annettiin valitulle kansalle Israelille. Sen tehtävänä oli loistaa majakkana Jumalan valoa kansojen keskellä. Kansat saivat tulla Jerusalemin temppeliin rukoilemaan ainoaa tosi Jumalaa. Kuitenkin Israelin kansa kääntyi sisäänpäin ja halusi omia pelastuksen yksin itselleen. Niinpä se menetti tehtävänsä toistaiseksi.

Syvässä mielessä tämän liiton lupaukset täytti juutalainen mies, Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Hänessä täyttyvät kaikki Jumalan lupaukset. Hänessä alkoi uusi liitto.

Vapahtaja valtuutti ja käski omiaan, kristillistä seurakuntaa täyttämään tätä kutsumusta ja tehtävää. Saamme yhdessä Herramme kanssa, Pyhän Hengen voimassa, Jumalan sanan mukaisesti rakentaa parempaa maailmaa, toteuttaa oikeudenmukaisuutta ja tasajakoa ihmisten kesken. Saamme vapauttaa ahdistusten, vaikeuksien, kärsimyksen ja pahan vangitsemia ihmisiä. Saamme kutsua ihmisiä tulemaan pimeydestä valoon.

Tässä suuressa tehtävässä sinullekin on tarkoin mitattu oma paikkasi ja tehtäväsi. Elämällä on tarkoitus. Pienestä rakentuu suurta. Ajassa sanotut rohkaisun sanat ja tehdyt hyvät teot kantavat ikuisuuksiin.

Hyvän, rohkaisevan sanan sanomiseen kuluu vain muutama sekunti, mutta nuo sanat voivat kantaa lähimmäistämme vuosien, jopa vuosikymmenten ajan.

Ja kun näin elämme ja teemme, tulee todeksi tuon Jesajan kirjan lupaus: Heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.

Kivetkin huutavat

Kun Jumala lupaa ja tekee näin paljon hyvää, miksi joku vielä vastustaa? Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Jos Jeesuksen seuraajat vaikenevat, kivetkin huutavat. Aivan liian usein me vaikenemmekin. Kansamme on luisumassa pois elävän Jumalan sylistä.

Silloin kivet alkavat huutaa. Luonto järkkyy, maa järisee, meri myrskyää, tulivuoret purkautuvat, meteoriitit iskevät, kulkutaudit jylläävät. Näin luomakuntakin vaatii ihmiskuntaa pysähtymään ja tunnustamaan Luojansa ja turvautumaan häneen.

Jumala tekeekin maailman keskellä sekä oikean käden että vasemman käden työtä. Hän kulkee keskellämme nöyränä julistaen armoa, rakkautta ja elämää Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen hahmossa ja ristin varjossa.

Samalla hän hallitsee kaikkea suvereenisti. Hän asettaa ajat ja rajat. Hän tuomitsee pahuuden ja langettaa ajallisia tuomioita. Mutta niidenkin syvimpänä tarkoituksena on rakkaus. Jospa edes ne pysäyttäisivät ennen kuin on liian myöhäistä.

Kohti iloa

Rakkaus on Jumalan syvin olemus ja loppumaton tahto. Siihen kytkeytyy ilo – ilo kaikesta hyvästä ja oikeasta. Tätä iloa ja rakkautta on julistaa ensimmäinen adventti. Siihen mekin saamme yhtyä nöyrin sydämin. Saamme tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi ja toivottaa hänet tervetulleeksi koteihimme, seurakuntiimme ja Suomen kansan keskelle.

Hänen lahjaansa maamme itsenäisyyskin. Historiamme saatossa on koettu armon ja herätyksen aikoja, jotka ovat tuoneet paljon hyvää. On myös koettu mitä ankarimmat kurituksen ja nöyrtymisen ajat – jolloin kansamme on joutunut tunnustamaan tosiasiat ja polvistumaan kaiken Luojan eteen, joka yksin voi antaa tulevaisuuden ja toivon. Juuri sellaista koemme nyt koronan ja monien muiden haasteiden edessä.

Eteemme on valmisteltu selkeä elämäntie. Sen on jo kulkenut Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Hän ratsastaa nöyrästi aasintamman varsalla.

Silloin koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:

      – Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!

Jumala on kanssamme. Hän tulee luoksemme, hän rakastaa, armahtaa ja pelastaa meidät. Hän tuo iankaikkisen elämän, rauhan ja ikionnen. Tämä on adventin ja joulun suuri sanoma, joka huipentuu pääsiäisen ajan tapahtumissa. Tie kirkkauteen kulkee aina ristin kautta, tänäänkin.

Siunattu olet sinä Vapahtajamme Jeesus Kristus,
joka tulet Herramme, Jumalamme nimessä ja voimassa!