ANSAITSEMATON ARMO (3. Su Loppiaisesta)

Päivän latinankielinen nimi septuagesima (70.) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on alkanut papiston paasto. Seurakuntaakin kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.

.

EVANKELIUMI: Matt 19:27-30

Pietari sanoi Jeesukselle:
”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”

    Jeesus sanoi heille:
    ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.
    Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. 
     Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

.

SAARNA

Antamisesta ja saamisesta, sijoittamisesta ja tuotoista on kysymys. Kun ennen elettiin nuukasti, nykyajan ihminen elää keskellä kulutusyhteiskuntaa. Se, mikä hankitaan työllä, kuluu nopeasti.

Mutta onneksi postilaatikkoihimme putoilee joka päivä mitä erilaisimpia, innostavia säästö- ja sijoitusvinkkejä. Vain tänään erikoistarjouksella, maksa 100 euroa, niin säästät 20 euroa! Osta kaksi, saat kolmannen kaupan päälle. Mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät! Eikö olekin valtavan hienoa! Kiireesti vain säästämään ja sijoittamaan super-hyper-säästömarketteihin.

Joskus kuitenkin herää hienoinen epäilys, että meitä viilataan linssiin… Mutta onneksi meillä on tänään kirkossa pettämättömän erikoistarjous! Saat ansaitsematonta armoa ilman mitään määrää – eikä maksa paljon!

Niinhän evankeliumitekstissä sanottiin: ”Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän”.

Omista ansaitsematon armo – ensin luovut vain kodista, perheestäsi ja koko omaisuudestasi…

Jeesushan tässä nimenomaan vaatii ja edellyttää: Jos et luovu tästä kaikesta, et voi seurata minua etkä voi päästä Jumalan valtakuntaan! Jotenkin tuntuu, että evankeliumiteksti ja päivän teema ”ansaitsematon armo” ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään.

.

Mistä on kysymys? Miten haastetta kuuluisi lähestyä? Ensin armon näkökulma!

Otetaan kaksi näkökulmaa. Ensimmäisessä näkökulmassa pohdimme armon lajeja. Niitä ovat halpa armo, kallis armo ja tee-se-itse armo.

(1) Halpa armo on sellaista, että se ei muuta ihmistä millään tavalla. Sillä ei ole mitään vaikutusta. Ihminen elää miten lystää eikä Jumalakaan piittaa siitä tuon taivaallista. Vaikka ihminen olisi kastettu tuhat kertaa, mutta jos hän ei halua elää Jeesuksen opetuslapsena ja seuraajana, kasteestakaan ei ole mitään hyötyä.

Kristillinen kaste on toki valtavaa armon todellisuutta. Se on kuin luottokortti, jossa on kaikki tarvittavat varat ajallista ja iankaikkista elämää varten. Mutta ongelma on siinä, että ihminen ei ota uskossa tuota mittaamatonta lahjaa käyttöön. Silti hän ajattelee pääsevänsä taivaaseen, jos sellaista ylipäätään on. Tämä on kuva maallistuneesta, liberaalista yhteiskunnasta.

(2) Kallis armo on puolestaan sellaista, että Jumalan kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ihmisen. Kasteessa annettu armo ja pelastus tulevat käyttöön uskon kautta. Kun ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi ja Pyhän Hengen sisimpäänsä, hänen elämänsä perussuunta ja sisältö muuttuvat.

Kastetusta uskovasta ei tule missään määrin synnitöntä, mutta ymmärrys Jumalan tahdosta, rakkaudesta, oikeasta ja väärästä syvenee. Synti tuo murhetta, mutta anteeksiantamus iloa ja uutta elämää. Hyvät teot ovat kaiken saadun hyvän seurausta. Taivaaseen kukin pääsee vain Jeesuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen voimassa.

(3) Kolmatta kutsun tee-se-itse armoksi. Joskus voimme kuulla pyhitysliikkeistä, joiden mukaan ihmisen tulisi täydellistyä jo täällä maan päällä synnittömäksi, jotta hän voisi pelastua. Jeesuksen sovitustyö, kristillinen kaste ja lahjaksi saatu usko eivät riitäkään.

Kaiken lisäksi tarvitaan ihmisen äärimmäisiä ponnistuksia ja ehdotonta uhrautumista. Kun näin yrittää kaikkensa, joku saattaa nipin napin kurottautua taivaaseen.

Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu radikaalista muuttumisesta. Hänen tähtensä on luovuttu läheisistä ja omaisuudesta. Kyseessä ei todellakaan ole halpa, välinpitämätön armo.

Mutta eivätkö nämä Jeesuksen sanat ole aivan liian kallista armoa, suorastaan mahdottoman kova vaatimus? Eihän armo ole enää silloin armoa vaan ansiota?

Raamatun tulkinta

Vastaus kysymykseen riippuu tulkinnasta – siitä, miten Raamattua tulee tulkita. Raamattua voi tulkita oikein tai väärin. Monet haluavat tulkita tahallaan väärin eivätkä ymmärrä, mistä on kysymys. Välillä mekin joudumme tiukoille, vaikka haluaisimme vilpittömästi ymmärtää oikein.

Jos luemme pelkästään yksittäisiä Raamatun lauseita ilman, että kiinnitämme huomiota sen asiayhteyteen ja koko Raamatun perusopetukseen, saatamme päätyä kummallisuuksiin ja jopa harhaoppeihin. Kun taas luemme Raamattua kokonaisuutena ja käytämme lain ja evankeliumin lukutikkua, pysymme oikealla tiellä ja tasapainossa.

Jeesuksen sanojen taustatilanne

Juuri ennen evankeliumitekstimme keskustelua, eräs rikas nuorukainen kyseli, miten hän voisi päästä taivaaseen. Nuorukainen kuvitteli, että oli pitänyt kaikki käskyt – mutta erehtyi raskaasti.

Jumalan antamien käskyjen ytimenä, henkenä ja syvänä tarkoituksena on rakkaus ja sen toteuttaminen käytännössä. Tosiasiassa nuorukainen rakasti omaisuuttaan enemmän kuin toisia ihmisiä. Rikkaan velvollisuus oli auttaa köyhiä, mutta hän ei ollut siihen syvästi valmis.

Niinpä Jeesus ei alkanut väittelemään käskyjen pitämisestä vaan osui suoraan nuorukaisen pahimpaan ongelmaan. Jeesus kehotti nuorukaista myymään kaiken omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille. Mutta sitä mies ei halunnut tehdä, sillä hän rakasti omaisuutta, mutta ei ihmisiä.

Mekin voimme kysyä itseltämme: Kumpi on tärkeämpi – tavarat vai ihmiset? Paljostako olemme valmiita luopumaan?

Silloin Jeesus sanoi rikkaasta miehestä opetuslapsille: ”Ihmiselle pelastuminen on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista”. Ihminen on täysin avuton, itsekkyyteensä sidottu, syntinen ja kuolevainen, mutta Jumala on kaikkivaltias elämän antaja.

Raamatun perussanoma pelastuksesta

Raamatun perusilmoitus on, että ihminen on syntiinlangennut niin syvästi, että hän ei pysty muuttamaan itseään syvällisellä tavalla ja pelastamaan itseään millään muotoa. Tiikeri ei pääse eroon juovistaan ja tappajanvaistostaan, eikä syntinen ihminen voi tehdä itsestään täydellistä rakkauden ja pyhyyden täyttämää olentoa. Sen voi tehdä vain ihmisen Luoja.

Koko Raamatun luovuttamaton ilmoitus on tämä: Pelastus ja sen mukainen elämä tulevat yksin Jumalalta. Tämä on evankeliumi, ilosanoma.

Jumala tekee sen, mikä on meille mahdotonta. Hän tulee ihmiseksi ja kärsii ristillä rangaistuksen meidän puolestamme, jotta me saisimme kaiken anteeksi ja sen myötä uuden elämän. Voiko Jumalalta vaatia tai edes toivoa mitään suurempaa?

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:8-10)

Jumalan armo on kallista – hänelle itselleen. Hän yksin on maksanut täyden hinnan. Siksi se on kallisarvoista meillekin. Emme väheksy sitä vaan annamme sen syvämuuttaa meitä ja elämäämme. Tunnustamme kaikki omat yrityksemme toivottomiksi ja turvaudumme kaikessa Jeesukseen.

Apostoli Paavalin esimerkki

Apostoli Paavalikin oli opetellut tätä kaikkea. Hän oli koko farisealaisen elämänsä ponnistellut äärimmilleen, jotta voisi ansaista Jumalan mielisuosion. Samaa äärimmäistä itseruoskintaa harjoitti aikanaan myös Luther lähestulkoon henkihieväriin saakka.

Mutta kun Paavali kohtasi Kristuksen Damaskoksen tiellä, hän joutui syvään murrokseen, jossa tajusi vanhan elämänsä olleen säälimättömän ylpeyden, häpeän, vihan ja toivottomuuden täyttämää. Nyt Kristuksessa hän kohtasi täydellisen armon ja rakkauden. Siitä alkoi uusi elämä. Siksi Paavali julisti kaiken inhimillisen ponnistelunsa turhaksi ja vääräksi (Fil 3:7-9):

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen , sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. 

Vihan ja tuomion julistajasta tuli armon, rakkauden ja Jumalalta tulevan pyhyyden apostoli, Paavali. Siinä oli avain myös Lutherin kääntymykseen ja koko uskonpuhdistukseen.

Kun näin ymmärrämme ja tulkitsemme Raamattua, huomaamme, että pelastus on aina ja täydellisesti Jumalan armolahja. Sen saamme omaksemme, kun Vapahtaja tulee lähellemme ja kutsuu meitä. Silloin vanha jää taakse ja alkaa uusi.

Tätä samaa olen kokenut minäkin ja moni muu. Kun kohtasin Kristuksen, sain osakseni kalliin armon, joka muutti minua ja elämääni monella tavalla. Lakimiehestä tuli evankeliumin palvelija ja sain lähteä myös lähetystyöhön Etiopiaan. Paljon jäi taakse, paljon tuli uutta. Osa vanhasta sai jalostua uudeksi Jumalan käsissä. Armo kutsuu sinuakin seuraamaan ja rakastamaan!

.

Toinen näkökulma: läheisistä luopuminen

Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla opetuslapseni.

Perheen ja suvun arvo

Lähi-idässä perhe ja suku on koko elämä. Yksinäinen ihminen on kuollut ihminen. Näin on myös Afrikassa ja Aasiassa. Siihen liittyy syvästi vanhempien, varsinkin perheen pään kunnioitus. Sen lisäksi on vahva, rikkomaton keskinäisen huolenpidon velvoite. Esimerkiksi Etiopiassa kukaan ei ole yksin sairaalassa, vaan hänellä on aina yksi tai useampi läheinen hoivaamassa häntä yötä päivää.

Nyt Jeesus vaati rikkomaan tämän perinteen, joka tosiasiassa perustuu Jumalan luomistekoon. Varmasti on Jumalan tahto, että pidämme toistamme huolta ja rakastamme lähimmäisiämme!

Valitettavasti varsinkin Suomessa tästä on ajauduttu jo kovin kauas. Yksinäisiä on yli miljoona. Lähimmäisyys on ulkoistettu viranomaisille ja laitoksille. Jos on puutteita, vika on hallituksessa.

Jeesuksen hämmästyttävää vaatimusta hankaloitti sekin, että hän oli tuolloin vain noin 30-vuotias nuorukainen. Nyt hän vaati kuulijoita luopumaan rakkaistaan ja asettamaan hänet auktoriteetiksi kunnioitetun, harmaahapsisen isän sijaan. Lähi-idässä tällainen vaatimus on mahdoton. Siihen ei voi suostua. Moni oli totaalisen järkyttynyt kuultuaan Jeesuksen vaatimuksen.

Mistä on kysymys? Onko Jeesus täysin hairahtunut? Vai onko hän itse Luoja, joka vaatii pitämään häntä ylimpänä auktoriteettina ja turvana, Jumalan välittömänä edustajana tai jopa itse Jumalana?

Ensimmäinen käsky

Jos asetamme jonkun läheisen ihmisen elämässämme kaikkein tärkeimmäksi, tämä syrjäyttää Jumalan. Ensimmäinen käsky on yhä tänäänkin tämä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Tähän perustuu kaikki, koko elämä.

Jos elämämme perustana, auktoriteettina ja täyttymyksenä on joku tai jokin muu kuin Jumala, silloin teemme tästä epäjumalan ja menetämme sen hyvän, minkä Jumala haluaisi meille antaa. Tosiasiassa kukaan toinen ei voi antaa meille elämää kuin ainoastaan Jumala.

Aabrahamin ja Iisakin esimerkki

Otetaan valaiseva esimerkki. Miksi Jumala käski Aabrahamia uhraamaan Iisakin? Sillä oli toki suuri vertauskuvallinen merkitys: Jumala uhraa rakkaan Poikansa ristillä.

Todennäköisesti oli niin, että Iisakista oli tullut Aabrahamin elämän keskiö. Se oli monin tavoin huono asia. Se johti Iisakin lellimiseen, mikä vääristi Iisakia ihmisenä. Aabraham ei enää luottanut Jumalan hyvyyteen vaan ajatteli oman hyvyytensä olevan Iisakille parempi. Aabraham rakensi oman ja perheen elämän Iisakin eikä Jumalan ympärille. Se oli johtamassa katastrofiin.

Siksi Aabraham joutui uhraamaan Iisakin Jumalalle. Kun hän teki sen sydämessään, Jumala sai jälleen nousta Aabrahamille todelliseksi Jumalaksi, kaikkein tärkeimmäksi.

Silloin Aabraham sai Iisakin takaisin. Hänen ei tarvinnut tappaa poikaansa. Se ei koskaan ollut Jumalan tarkoitus. Riitti, että hän luovutti pojan ja sydämensä Jumalan hyviin käsiin. Nyt Jumala sai johdattaa Aabrahamin ja Iisakin elämää. Vain Jumalan kämmenellä olemme turvassa.

Meidän läheisemme

Juuri tästä on kysymys, kun Jeesus kutsuu seuraamaan häntä ja luopumaan rakkaista läheisistä!

Vaarana on, että inhimilliset tavat ja tottumukset syrjäyttävät Jumalan. Sama on totta kaikkialla. Esimerkiksi Japanissa ihminen voi kiinnostua kristillisyydestä ja käydä seurakunnassa vuosikausia, mutta hän ei mene kasteelle, koska rikkoisi vanhempien ja vainajien kunnioittamisen perinteen.

Meidän tulee todellisesti luopua jokaisesta rakkaasta ihmisestä – vanhemmista, puolisosta, lapsista, ystävistä – niin, että kukaan heistä ei ole Jumalan paikalla. Vain silloin olemme oikeassa suhteessa Jumalaan ja oikeassa suhteessa lähimmäisiimme ja itseemme.

Joissakin tapauksissa Jeesuksen kutsu voi merkitä konkreettista kotoa pois lähtemistä ja Jeesuksen seuraamista esimerkiksi lähetystyössä. Ero rakkaisiin voi kestää kuukausista vuosiin. Tämä voi olla raskas uhraus, mutta sen takana on Jumalan hyvä tarkoitus, huolenpito ja siunaus. Samalla Jumala pitää huolta kutsutusta ja myös kotiin jäävistä läheisistä.

Lupaus satakertaisesta siunauksesta

Kun ihminen näin luopuu kaikesta ajallisesta ja asettaa Jumalan kaikkein tärkeimmäksi, hän saa jo ajassa satakertaisen siunauksen. Tämä toteutuu monella eri tavalla.

Kun luovutamme itsemme ja rakkaamme Jumalan käsiin, hänen rakkautensa saa laskeutua yllemme. Saamme heidät takaisin kuten Aabraham sai Iisakin.

Kaiken lisäksi saamme elää seurakunnan yhteydessä. Kristillinen seurakunta on Jumalan perheväkeä. Saamme oppia tuntemaan monia uusia ihmisiä. Voimme saada hengellisiä äitejä ja isiä, veljiä ja sisaria ja nuorempia, joita voimme osaltamme tukea elämän tiellä.

Paikallisen seurakunnan ohella saamme avata lähetystyön kautta ikkunoita kauas maailmaan. Saamme tutustua eri maiden kristittyihin. Saamme kuulla monta mielenkiintoista elämäntarinaa. Saatamme itsekin käydä tutustumassa ja saada vieraita sieltä kaukaa.

Näin Jeesuksen lupaus toteutuu jo ajassa. Tätä kaikkea olen kokenut Suomessa, Etiopiassa, Japanissa, Kiinassa, Venäjällä ja Israelissa. Vaikka jouduimme jättämään läheisemme ja kotimme neljäksi vuodeksi, saimme paljon uutta ja saimme palata takaisin läheistemme luokse.

Etiopiassa kaiken helmenä oli orpolapsikeskuksen perustaminen 60 lapselle. Saimme eräällä tapaa 60 lasta (nyt jo yli 300 lasta). Tätä kaikkein arvokkainta lapsityötä tehdään ympäri maailmaa. Tule sinäkin kummiksi orpolapselle ja anna hänelle uusi elämä!

.

Kutsu ja haaste

Jeesus puhuu meille todellisia, syviä elämän sanoja. Hän tulee lähelle Vapahtajana. Hän tekee mahdolliseksi sen, mikä on meille mahdotonta. Hän vetää meitä magneetin tavoin, koskettaa rakkaudellaan ja muuttaa meitä – kuten Erkki Lemisen runossa kuvataan:

Ei käskemällä parannukseen saa. Se tapahtuu, kun Herra armahtaa, kun mieli hiljenee ja kuuntelee ja sydän rakkaudelle aukenee. Jo Herra armahda ja hiljennä.

Ei käskemällä rakkautta saa. Se tapahtuu, kun Herra rakastaa, kun rikkoneelle anteeksi annetaan. Herra minua rakastaa ja armahtaa.

Tähän rakkauteen meitä rohkaistaan myös Anna-Mari Kaskisen sanoin:

Tartu käteen Jumalan, tartu siihen, mikä kestää. Astu kalliolle, joka pettää ei voi. Tartu käteen Jumalan. Älä minkään anna estää. Kuule, kuinka sydämesi sykkii ja soi.

Niin, mikä on elämäsi tärkein ja rakkain? Onko se Jumala, vai jokin ajallinen? Missä on elämäsi syvin turva ja tarkoitus? Miten sinä haluat palvella lähimmäisiäsi?

Onko jotain, josta voisimme luopua? Olemmeko uskaltaneet antaa kaiken hyvän Jumalan käsiin? Miten voisimme antaa aikaamme, läsnäoloamme, osaamistamme ja varojamme – jotta rakkaus ja tasauksen periaate voisi toteutua paremmin tässä maailmassa?

Kirkon monipuolinen lähetystyö on hyvin tehokas ja luotettava kanava ihmisten auttamiseen. Tiedän kokemuksesta ja olen omin silmin nähnyt, kuinka me suomalaiset voimme auttaa lähimmäisiämme kymmen- tai jopa satakertaisesti esimerkiksi Etiopiassa.

Jo pieni summa on suuri siellä kaukana. Mutta mitä tapahtuisi, jos uskallamme antaa – ei vain ylimääräisestä vaan joskus myös kipeästikin uhraten, rakkauden tähden?

Silloin toteutuu Jeesuksen sana: Antaessaan saa. Rakkaus ja palveleminen ovat elämän tarkoitus ja täyttymys. Sitä varten on Yhteisvastuukeräys. Saamme olla yhdessä Jumalan kanssa rakentamassa toivoa ja tulevaisuutta, ja rikastua itsekin, kun elämään avautuu uusia ikkunoita maailmankyliin.

Älkää laittako toivoanne epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksi. Rikastukaa hyvistä teoista, olkaa anteliaita ja jakakaa omastanne. Näin te kokoatte itsellenne aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saatte todellisen elämän. (1 Tim 6:17-19).

Taivaallinen perintö

Näin meistä tulee viisaita kuluttajia, säästäjiä ja sijoittajia. Mitä enemmän me annamme, sitä enemmän me säästämme – todellisia aarteita taivaalliselle pankkitilille. Siellä korkoprosentti on huimaava. Eikä taivaallinen rakkauden pörssi romahda koskaan.

Jeesus lupasi meille ikuisen elämän – nimenomaan perintönä. Se on aina ansaitsematon lahja: joku toinen on sen ansainnut ja koonnut. Tuleva perintö on kirjoitettu testamenttiin, Uuteen testamenttiin. Testamentissa edunsaajana olet juuri sinä (Joh 3:16):

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, ettet sinäkään, joka häneen uskot, joutuisi kadotukseen, vaan saisit iankaikkisen elämän.

Tämän perinnön koroilla saamme elää jo nyt. Täysimääräisesti saamme sen käyttöömme, kun Herra istuu kirkkauden valtaistuimelleen tämän maailmanajan päättyessä.

Lopulta vanha katoaa ja uusi elämä puhkeaa täyteen kukkaan. Mutta ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.

.

RUKOUS

Vapahtajamme Jeesus, kiitos, että kuolit meidän puolestamme, sovitit syntimme ja annoit meille elämän.

Astu sydämiimme, kosketa ja hoida meitä. Anna rakkautesi uudistaa meitä.
Anna meille rohkeutta antaa kaikki sinun käsiisi, luopua vanhasta ja astua uuteen.

Avaa sydämemme tuntemaan Sinut ja palvelemaan lähimmäisiämme lähellä ja kaukana. Kutsu, varusta ja lähetä sinun valtakuntasi työhön.

Varjele meidät niin, että kerran pääsemme taivaallisen armoistuimesi eteen
nauttimaan iankaikkisestä elämästä – yksin armosi tähden.

Aamen.