KAKSI TAPAHTUMAA: Aiheena Aikakirjat molemmissa
Ti 13.5. klo 18 Maskussa, Lemun Rukoushuoneella, Kirkkotie 219 (Tutustu samalla Hannulan herätyksen synnynsijoihin ja tunnelmalliseen Rukoushuoneeseen).
Ke 14.5. klo 18 Ryttylän kirkossa: Alkuhartaus, opetus ja keskustelua
.
JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ (Äitienpäivä)
Päivän Psalmista 66:1 saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa.
Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.
Sydämelliset onnittelut ja siunauksen toivotukset Äitienpäivänä!
.
EVANKELIUMI: Joh 16:16-23
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?” ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.
Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
.
SAARNA
Syntymisen ja elämän kivut
Päivän raamatunteksteissä puhutaan kaipuusta, ikävästä, tuskasta ja ilosta. Ne ovat läsnä meidänkin elämässämme ja ajassamme.
Jeesus vertasi Jumalan valtakunnan tulemista synnytykseen ja sen kipuihin. Vapahtajan tie veikin ristille, mutta sitten koitti ylösnousemuksen kirkas aamu.
Ristin kipua ja uuden syntymisen iloa mekin koemme. Taivaan kansalaisia syntyy vain kärsivän maailman keskellä. Tämän tietävät erityisesti äidit, jotka ovat synnyttäneet lapsia.
Haave lapsesta on hyvä ja oikea, mutta lapsi syntyy aina kivun ja tuskan kautta. Joskus raskauskin voi olla haastava. Kun lapsi on syntynyt, siihen liittyy voipunutta iloa ja helpotusta. Aina kaikki ei mene hyvin, sillä lapsi voi olla sairas tai äidillä voi puhjeta synnytysmasennus.
Elämä on kooste iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Siinä on kaikki mahdolliset värit. Lapsen kasvatus ja huolenpito on sekin pitkä prosessi, joka antaa ja ottaa.
Ilot, haasteet ja murheet muuttuvat lapsen kasvaessa. Eivätkä ne pääty aina aikuistumiseenkaan. Isä, äiti, kasvattajat tietävät tämän varsin omakohtaisesti.
Sittenkin tarkoitus
Voisimme kysyä, miksi ihmeessä hankimme lapsia, varsinkin tällaiseen maailmaan?
Perimmäinen vastaus perheen perustamiseen löytyy sanoista ”usko, toivo ja rakkaus”.
- Rakkaus on halua synnyttää hyvää ja pitää toisista huolta.
- Usko on luottamusta Jumalaan, joka pitää ihmisestä huolta kaikissa tilanteissa.
- Toivo on iankaikkisen elämän näkemistä Jumalan valtakunnassa, yli kuolemankin.
Lapsia kannattaa hankkia uskon, toivon ja rakkauden tähden. Jumalalla on aina viimeinen mahtisana yli kaiken ajallisen ja vaikeankin. Se on Elämä!
Jumala antaa elämän ja lapset. Jumalan huomassa voimme ottaa vastaan lapsemme. Samassa sylissä voimme kantaa myös lapsettomuuden surun. Tähän syliin voimme sulkea lastemme koko elämän ja itsemme, epätäydellisinä vanhempina.
Vaikka tässä maailmassa nähdään ja koetaan ahdistuksia ja jopa tragedioita, kuten Ukrainassa, voimme sittenkin luottaa. Jumala tahtoo jokaiselle hyvää ja antaa jokaiselle ikuisen, täydellisen elämän. Jumala on rakkaus. Hän tahtoo sulkea jokaisen syliinsä.
Suhteellinen aika
Elämää voimme pohtia ja ihmetellä ajallisesta ja iankaikkisesta, ihmisen ja Jumalan näkökulmasta. Jeesuskin puhui ajasta. ”Vielä vähän aikaa” ja sitten tapahtuu jotain merkittävää.
Aika on hyvin suhteellinen käsite. Kun koemme jotain hyvää ja mielenkiintoista, aika suorastaan lentää. Kun meillä on ahdistusta tai kipua, aika matelee piinaavan hitaasti.
Elämämme alkuvaiheissa tuntuu, että ihmiselämä on pitkä, melkeinpä loputon. Mutta sen loppumatkalla huomaamme sen rajallisuuden. Etenkin ikuisuuden näkökulmasta ajallinen elämämme on kuin silmänräpäys.
Ajallisessa elämässä kokemamme kipu ja ahdistus ovat todellisia. Kun pieni lapsi itkee, se tuntuu pahalta. Mutta useimmiten äidin syli on jo lähellä. Siinä sylissä lapsi rauhoittuu ja löytää turvan.
Jumala kohtaa ajallisen elämän tuskamme ja huokailumme juuri näin. Hän näkee, kuulee ja välittää. Hän ottaa itkevän lapsensa syliinsä. Siihen kuluu – Jeesuksen sanoin – vielä vähän aikaa ja sitten murhe muuttuu iloksi.
Iankaikkisuutta varten
Koska ikuinen elämä on loppumattoman pitkä, me tarvitsemme lyhyen kokemuksen siitä, mitä tapahtuu silloin, kun emme luota emmekä turvaudu Jumalaan. Synti tuhoaa elämän ja sen mielekkyyden. Vasta tämän kokeminen antaa meille vertailukohdan siihen, mitä on täydellinen, hyvä, rakkauden täyttämä elämä.
Tässä ajallisessa elämässä pidämme kaikkea hyvää itsestään selvyytenä. Mutta kun menetämme terveyden, sairaanhoidon palvelut, tutun työn, taloudellisen vakauden, leivän itsestään selvyyden, sähkön tai jopa rauhan, vasta silloin ymmärrämme niiden arvon ja sen, että tämä hyvä on peräisin Jumalalta, kaiken Luojalta.
Samalla tavalla opetuslapsetkin olivat menettämässä jotain suunnattoman arvokasta – heidän Mestarinsa. Jeesuksen ja opetuslasten askeleet olivat jo kulkeneet kohti Jerusalemia. Jeesus oli jo puhunut hänen tulevasta kuolemasta ja valmistanut opetuslapsia tulevaa varten.
Jeesus puhui ylösnousemuksestakin. Mutta ensin oli kuljettava syvimpään pimeyteen. Vasta sen jälkeen kirkas aamuaurinko voi nousta. Läksy oli vaikea: ensin on kuoltava, jotta voi nousta ylös.
Opetuslapset olivat laittaneet Jeesukseen lähinnä ajallisen toivon. Jeesus oli suosittu opettaja, parantaja ja hyvä Messias-hahmo, joka antaisi lähipiirilleen erityisen aseman ja juutalaiselle kansalle sen odotetun kunnian ja loiston. He olivat seuranneet Jeesusta kolmen vuoden ajan ja asettaneet häneen kaikki odotuksensa. Nyt tuo kaikki oli romahtamassa.
Heidän oli mahdotonta ymmärtää, mitä Jeesukselle oli tapahtumassa. Vielä vaikeampaa oli se, miksi näin tapahtuisi. Juuri miksi-kysymysten kanssa joudumme pienelle paikalle, kun katsomme kaikkea ympäröivää.
Vaikka ihminen ei saata ymmärtää eikä hyväksyä, Jumala vie tahtonsa ja suunnitelmansa vääjäämättä läpi. Hän tietää, ymmärtää ja rakastaa. Hän on myös pyhä Jumala.
Ihmisen osa on ymmärtää se, kenessä on meidän ajallinen ja ikuinen turvamme. Se riittää.
Ristin kautta tapahtunut synnytys oli vaikea, mutta sen tuloksena oli elämä. Sen koki Jeesus, opetuslapset, me ja koko ihmiskunta. Risti johtaa meidät elämän lähteelle, Jumalan luokse.
Epäuskoa, uskoa ja koti-ikävää
Mutta ihminen, joka ei tunne Luojaansa, kulkee kapenevaa ja murenevaa polkua. Rakkaus on vain hetken tunne, joka katoaa. Elämässä ei olekaan syvintä mielekkyyttä. Kuolema nielee kaiken.
Uskovan sydämeen on jo laskeutunut taivas, Jumalan todellisuus. Se on kuin äidin syli. Siinä Jumala on tullut lähelle, syvälle sisimpäämme. Hänen läsnäolostaan kumpuaa usko, toivo, rakkaus, rauha ja varmuus syvimmästä turvasta ja taivaan todellisuudesta.
Siksi voimme elää turvallisin mielin, vaikka emme kaikkea ymmärräkään. Samalla koemme ajoittain ahdistusta ja kärsimystä synnin ja rakkauden tähden. Synnin, koska se turmelee kaiken hyvän. Rakkauden, koska sen tähden me välitämme ja kannamme todellista huolta kärsivästä maailmasta ja hetkittäin myös uhraudumme sen eteen – niin kuin Jumala tekee Kristuksessa.
Ajassa koemme kärsivää rakkautta, mutta iäisyydessä iloitsevaa rakkautta.
Ei siis ihme, että kaipaamme perille kotiin taivaaseen. Vaikka ajassa on paljon hyvääkin, täällä ei ole mitään taivaaseen verrattavaa. Pimeyden keskellä on tärkeää säilyttää kirkas, toivorikas näky: oli ajassa mitä tahansa, meillä on paras mahdollinen tulevaisuus kirkkaudessa.
Jumalakin ikävöi täydellisyyden koittamista. Hän kaipaa lapsiaan kotiin. Hänen sylinsä on avattu sinua ja minua varten. Äiti ja koti ovat kuvia Jumalan ikuisesta armosylistä.
Äiti, koti ja taivas
Kotia rakennamme jo täällä ajassa. Äitiä pidetään usein kodin luojana, hengettärenä. Äiti ja koti kuuluvat yhteen. Millainen äiti, sellainen koti. Sama pätee tietysti iseihin.
Kasvattajan tehtävä on äärimmäisen tärkeä ja vastuullinen tehtävä. Liian harvoin äidit, isät, kasvattajat saavat kiitosta työstään. Kasvattajakin tarvitsee myötätuntoa, hellyyttä ja lepoa.
Saamme muistaa äitejä, jotka ovat kulkeneet monenlaisten hetkien läpi. Monesti he ovat tehneet parhaansa. Silti kokemus riittämättömyydestä voi hetkittäin nousta päällimmäiseksi tunteeksi. Se on terveellistäkin, mutta tärkeintä on elää armon varassa.
Saamme muistaa ja elää todeksi, että armon sylissä, Kristuksessa, me kelpaamme, meitä hoidetaan ja meistä iloitaan. Kaikella on syvä tarkoitus, joka johtaa iloon.
Kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.
Vielä nyt matkamme ja tehtävämme on vielä kesken. Armollisia sylejä kaivataan kodeissa, seurakunnissa ja koko yhteiskunnassa. Olkoon meidänkin sylimme sellainen.
Suljemme kaikki äidit rukouksiimme, kiitosten ja siunausten sanoin.
.
Virrestä 467:
Oi Jeesus, siunaa äitiä,
suo rauhan, onnen päiviä.
Pois pyyhi murheen kyyneleet.
Hyväksi kaiken, Jeesus, teet.
Näin ole hyvä äidille
ja turva meille kaikille.
Suo, ettei meitä mikään saa
sinusta, Jeesus, erottaa.
.
ERITYINEN ÄITIEN RUKOUS
Pyhä, armollinen Jumala.
Kuule ensimmäistä äitiä Eevaa ja meitä.
Herätä meidätkin ihmettelemään elämän ihmettä,
jonka näemme lasten kasvoissa.
Muista perheitä, jotka kamppailevat kateuden,
kiistojen ja väärinkäsitysten takia.
Armahda ja paranna sydänten haavoja.
Kuule Saaraa ja meitä.
Muista äitejä, jotka ovat iäkkäämpiä, mutta
jotka ovat vastuussa lasten ja lastenlapsien kasvatuksesta.
Anna voimaa ja herätä kunnioitusta heitä kohtaan.
Kuule Sarpatin leskeä ja meitä.
Muista äitejä ja lapsia, jotka kärsivät puutteessa,
koska maassa on nälänhätä, kuivuutta, tulva tai sota.
Tuo apusi hädän keskelle.
Kuule Syyrian foinikialaista naista ja meitä.
Muista äitejä, joiden lapset ovat sairaita ja
jotka yrittävät kaikkensa auttaakseen lapsiaan.
Tule auttajaksi ja turvaksi.
Kuule Jaakobin ja Johanneksen äitiä ja meitä.
Muista äitejä, jotka ylihemmottelevat lapsiaan ja
antavat kaiken, mitä lapset vaativat.
Opeta kohtuullisuutta ja rakkaudellisten rajojen tärkeyttä.
Kuule Jeesuksen äitiä Mariaa ja meitä.
Muista äitejä, jotka ovat menettäneet lapsensa.
Anna syvä lohdutuksesi.
Kuule Timoteuksen äitiä ja meitä.
Muista äitejä ja kasvattajia, jotka opettavat lapsilleen Jeesuksesta.
Siunaa kotimme Sanasi tuntemisella.
Kuule kaikkia äitejä ja meitä.
Kiitos äitiyden ja vanhemmuuden ilosta.
Kiitos jokaisesta syntyneestä lapsesta.
Anna voimia arjen pyörittämiseen ja levon hetkiä sen keskelle.
Kuule lasta kaipaavia naisia ja meitä.
Muista naisia, jotka eri syistä eivät voi tulla äidiksi.
Täytä elämä syvällä tarkoituksella, jonka vain sinä voit meille antaa.
Aamen.
.
.
.
.