USKONPUHDISTUKSEN MUISTOPÄIVÄ

Uskon perustus

Tämä pyhä omistetaan uskonpuhdistukselle. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

.

EVANKELIUMI: Joh 4:46-53

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.

     Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”

Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.”

     Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

.

Jer 3:14-15

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.”

.

Room 1:16-17

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

.

Ef 6:10-18

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Ottakaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.

 Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, Jumalan sana.  Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.

.

SAARNA

Uudistuminen vai luopuminen?

Vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää. Todellinen uskonpuhdistus koettiin 1500-luvulla, kun palattiin Jumalan sanaan ja Kristukseen. Väärä ihmiskeskeisyys- ja tekoisuus sai väistyä.

Nytkin puhutaan kirkon ja sen uskon uudistumisesta! Näin vaaditaan aikamme yhteiskunnassa, mediassa ja kirkon sisällä. Mitä moderni uskon uudistusvaade pitää sisällään?

Kirkon tulisi elää ajan hengessä. Raamattu pitää laittaa sivuun. Siitä leikataan irti keskeiset sanat kuten Jumala, Jeesus ja rakkaus, jotka selitetään aivan uudella tavalla, modernisti.

Suunta on päinvastainen: pois Jumalan sanasta ja Jeesuksesta. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että silloin ei enää ole kyse kristinuskosta, vaan sen vastauskosta.

Nimittäin Raamatussa kerrotaan, kuka ja millainen on Jumala, mitä Jeesus teki ja mikä on hänen merkityksensä ja mitä hän opetti, sekä mitä kristillinen rakkaus ja moraali ovat käytännössä. Raamatussa on ikiaikainen elämänlaki.

Keskeisistä perusasioista kristikunnassa on vuosituhantinen yksimielisyys ja etenkin apostolinen uskontunnustus on kristillisen uskon kiteytys. Juuri tässä muodossa kristillinen usko on valloittanut maailman. Ihmisiä on tullut uskoon, heitä on kastettu. On syntynyt seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä. Yhteiskunnat ovat elpyneet ja uudistuneet kristillisen sanoman ja rakkauden myötä.

Suomen kansa sai evankeliumin ja Sanan ohella oman kirjakielen raamatunkäännöstyön kautta. Kirkko opetti kansan lukemaan ja kirjoittamaan. Kirkko aloitti sosiaali-, terveydenhoito- ja sairaanhoitotyön. Kirkko ohjasi moneen hyvään. Naisen ja lapsen asema mullistui.

Ihmiset saivat sydämiinsä todellisen uskon, toivon ja rakkauden. Elämällä on sittenkin syvä tarkoitus! Kannattaa tehdä hyvää ja palvella Jumalaa ja lähimmäisiä. Emme tarvitse korvikkeita tai peukkuhuumeita elämän tyhjyyteen.

Nyt tämä kaikki on jo unohdettu. Kukaan ei puhu julkisuudessa Jumalasta. Kristillisten arvojen puolustajia vastaan nostetaan syytteitä, mikä on täysin poikkeuksellista länsimaissa, joissa vallitsee sanan- ja uskonvapaus, ainakin teoriassa.

Valtakirkko on jo pitkään uponnut liberaaliteologian pettävään suohon. Sen sanoma ei erotu maailman hengestä millään tavalla. Miten kirkko voi enää tällä tiellä enempää uudistua, siis muuttua vielä enemmän maailman näköiseksi?

Mitä tästä kaikesta seuraa? Jumala on elämän, rakkauden ja kaiken hyvän lähde. Kun tuo lähde suljetaan, jäljelle jää vain itsekkyyttä, ristiriitoja ja kuolemaa. Tällaisen maailman keskellä elämme. Ja kaikki menee koko ajan yhä pahemmaksi ja sekasortoisemmaksi.

Kun ihminen menettää uskon ja yhteyden Luojaansa, hän menettää samalla ymmärryksen omasta itsestään, identiteetistään, tarkoituksestaan, arvoista, vastuista ja elämän realiteeteista. Tätä listaa voisi tarkentaa ja yksilöidä loppumattomasti.

Enää ihminen ei tiedä, onko hän mies, nainen tai sukupuoleton, hetero- tai homo. Avioliittoja ei tarvita. Vauvoja saa abortoida mielin määrin. Eutanasia on näppärä keino tasoittaa vinoutunutta ikärakennetta ja karsia kustannuksia. Huumeita pitää laillistaa. Suomen kuvitellaan olevan pelastaja ilmastonmuutoksen edessä, vaikka maamme painoarvo on globaalisti mitätön.

Samalla ihmisten mieliin maalataan vääristynyttä todellisuuskuvaa, jossa liberaali Eurooppa ja sen johtajat ovat hyviksiä ja muut pahiksia. Ja kun oma äly ei riitä, turvaudutaan kaikessa tekoälyyn, jolla ei ole minkäänlaista moraalia, vastuuta eikä tarvetta pitäytyä totuudessa ja rakkaudessa.

Valitettavasti on todettava, että en tunne tällaista maata omakseni. Sama pätee osin valtakirkkoommekin, jonka pappina yhä olen. Olemme vieraita ja muukalaisia uskon esi-isiemme tavoin ja matkalla Luvattuun maahan. Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan:

Uskon kautta oli Abraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. (Hepr 11:8-10)

Tämä ajallinen matkamme ja tehtävämme on vielä kesken. Herra Jeesus antoi lähetyskäskyn ja valloitustehtävän. Meidän tulee julistaa evankeliumia ja Jumalan sanaa, sillä vain siinä on muuttava, uudistava, pelastava voima.

Herätys ja uskonpuhdistus

Rakkaudessaan Jumala antaa herätyksen aikoja. Sellaista tarvitsemme erityisen kipeästi juuri nyt – yksilöinä, kirkkona ja kansana. Vaikeiden aikojen keskellä uskovatkin kokevat hiipumista.

Tarvitsemme päivittäistä yhteyttä elävään Jumalaan. Meidän tulee ammentaa hänestä voimaa, rohkeutta ja rakkautta. Herramme Jeesus haluaa rohkaista meitä:

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman. (Joh 16:33)

Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme. (1 Joh 5:4)

Meidän uskomme kohteena ei ole oma minämme tai ihminen, vaan Kaikkivaltias Jumala. Siksi kristillinen usko on voittamaton elämässä, kuolemassa ja ikuisuudessa. Usko on elävää yhteyttä Luojaamme ja hänen varassaan lepäämistä ja elämistä.

Jumalan antaman herätyksen sisältönä on ikuinen evankeliumi hänen armostaan ja rakkaudesta Kristuksessa. Jumala tulee tänäänkin luoksemme Vapahtajana.

Jumalan läsnäolossa ihminen tajuaa syntisyytensä ja herää kaipaamaan armoa ja uutta elämää. Sen Jumala antaa lahjaksi ja sen varassa saamme elää joka päivä.

Herätyksen ja todellisen uskonpuhdistuksen hedelmänä Raamattu tulee rakkaaksi ja rukouselämä elpyy. Kun luemme ja kuulemme Jumalan sanaa, se aina uudistaa ja vahvistaa meitä. Sydän avautuu Jumalalle ja lähimmäiselle. Herätys laajenee.

Kansamme ja kirkkomme on kuilun partaalla. Mikään kevyt pintasilaus ei enää auta mitään. Päättäjätkin koettavat hillitä pelkkiä pintaoireita entistä kovemmilla lääkkeillä, vaikka itse sairaus jää hoitamatta, jolloin se pahenee päivä päivältä. Lopulta sairaus tuo kuoleman.

Kaiken keskellä on yhä Sanaan ja uskonpuhdistuksen perintöön pitäytyviä uskovia ihmisiä, seurakuntia, herätysliikkeitä ja järjestöjä. Niissä toteutuu profeetta Jeremiaan julistama Jumalan sana: Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.

Mekin saamme täällä Kokemäellä pitäytyä ja palata kristillisen uskon ja uskonpuhdistuksen ytimeen: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun perustuksella.

Siellä, missä nämä toteutuvat, siellä on pyhä, rakastava Jumala läsnä. Siellä on elämä ja autuus.

Raamattu on ikiaikainen elämänkirja. Jumala ei muutu. Ihminen ei muutu. Tänäänkin me olemme itsekkyyden, kärsimyksen, pahuuden ja kuoleman edessä. Näitä voimia ihminen ei kykene voittamaan. Haluaako hän edes sitä?

Aikamme ihmisten tulee kohdata todellisuus ja ymmärtää ihmisen avuttomuus ja pienuus todellisuuden haasteiden ja ikuisuuden edessä. On aika antaa kunnia Jumalalle, joka on kaiken elämän Luoja.

Elämän todellisuus yksilöiden kohdalla

Evankeliumitekstissäkin elettiin karun todellisuuden keskellä. Kuninkaan virkamiehen poika oli kuolemaisillaan. Kukaan ihminen ei voinut auttaa eikä pelastaa. Ainoa turva oli Jumala ja hänen lähettämänsä Vapahtaja, Jeesus Kristus.

Lähi-idässä ja esimerkiksi Etiopiassa ei ole häpeä turvautua Jumalaan. Usko on keskeinen perusasia. Kuolemaakaan ei tarvitse siivota pois näkyvistä ja mielistä. Todellisuus kohdataan Luojaan turvautuen ja luottaen.

Niinpä tuo virkamies oli varmasti heti rukoillut. Nyt mies näki Jeesuksessa Jumalan käden, joka ojentui konkreettisesti hänen puoleensa. Siihen käteen hän tarttui.

Virkamies pyysi Jeesusta tulemaan kotiinsa. Matkaa oli kävellen useiden tuntien verran. Jeesus torjui kutsun mutta ei apuaan. Hän julisti pojan parantuneeksi Sanansa voimalla.

Mies hyväksyi tämän oljenkorren, tarrautui Sanaan ja teki kotimatkansa sen varassa.

Näin Jumala antaa meillekin Sanansa turvaksemme. Jeesus ei kulje näkyvällä tavalla rinnallamme. Silti hän on kanssamme. Hän on edellämmekin. Hän on jo valmistanut kaiken. Tätä kaikkea merkitsee Jumalan sana. Siinä on turvamme. Siinä on ajallinen ja ikuinen elämämme.

Jo puolimatkassa virkamies sai kuulla kotoaan hyvän uutisen. Poika parantui juuri sillä hetkellä, kun Jeesus lausui sanat: Mene kotiisi. Poikasi elää!

Koko tämä prosessi synnytti uskon virkamiehessä ja hänen perhekunnassaan. Pojan sairaus pysäytti kiireiden keskellä, nöyrrytti ja kypsytti Jumalan kohtaamiseen. Oikealla hetkellä hän kohtasi Vapahtajan. Oikealla hetkellä hän sai kuulla parantavat, pelastavat sanat.

Mekin olemme monenlaisten prosessien keskellä. Niissä meidänkin tulee turvautua Jumalaan ja hänen Sanaansa. Olemme Jumalan käsissä, syvässä turvassa. Jumala tekee meissä työtään. Hän valmistaa meitä ajallista elämää, myös kuolemanhetkeä ja ennen kaikkea iankaikkista elämää varten. Meitä valmistetaan Jumalaa ja ihmisiä varten.

Kristillinen usko ei todellisuuden pakenemista vaan sen syvää kohtaamista. Vasta Jumalan kanssa, turvallisesti hänen armosylissään voimme kohdata kaiken silmästä silmään.

Jumala tulee lähellemme Kristuksessa ja sanoo elämän tuovan Sanan. Saamme ottaa sen iloiten vastaan ja jakaa sitä kaikille muillekin.

Rohkeasti Sanan varassa ja voimalla

Hyvää sanomaa saamme julistaa rohkeasti ja rakkaudella aikamme ihmisille ja koko kansalle. Olemme kaikessa elämän puolella. Paavalin sanoin:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room 1:16-17)

Evankeliumissa, Kristuksessa on ainoa pelastava voima itsekkyyden, kärsimyksen, pahuuden ja kuoleman voimien edessä. Vain Jumalalla on valta yli kaiken. Hän sanoi virkamiehen pojalle: Elä!

Ja niin hän sanoo jokaiselle, joka häneen turvautuu ja joka ottaa hänen Sanansa vastaan. Ja sen Sanan voimassa ja turvissa saamme tehdä kotimatkaa läpi kaiken sen, mitä tämä ajallinen elämä pitää sisällään. Ja tällä matkalla tuo Sana on pettämätön. Se antaa, mitä lupaa.

Tällä matkalla kohtaamme myös sielunvihollisen, joka jo paratiisissa kaikella valheen voimalla halusi eksyttää ja tuhota ihmisen. Sitä vastaan Jumala pukee meidät hengelliseen sota-asuun, eli Kristukseen, Jumalan sanaan ja Hengen voimaan.

Sitä sota-asua jokainen uskova tarvitsee tulevina päivinä. Muista, että valhe on sielunvihollisen tuhoväline. Se hallitsee valheen voimalla aikamme ihmistä, mutta meillä on ikiaikainen Jumalan sana ja sen myötä itse Jumala, meidän Luojamme, rakastava taivaallinen Isämme.

Tällaista isällistä rakkautta, lujuutta, huolenpitoa ja viisautta tarvitsee kansamme isätkin perheissämme ja kodeissamme. Paras isänpäivänlahja lieneekin rukoillen siunata isejä ja kiittäen muistaa myös heitä, jotka ovat jo edesmenneitä, kirkkauteen päässeitä.

Kun mekin pääsemme perille, saamme sulkea rakkaamme syliimme ja kokea kuinka elämä voittaa kuoleman. Tämä elämäntie perille saakka on Vapahtaja Jeesus Kristus ja sen valaisee Jumalan sana Pyhässä Hengessä kohti rakastavaa Isäämme, Jumalaamme.

.

RUKOUS

Herra Jumala,
sinä olet antanut meille pyhän sanasi
ja kutsunut viemään sen kaikkialle maailmaan.

Anna meidän luottavaisesti jättäytyä sanasi varaan ja
pitää siitä kiinni kaikissa elämämme tilanteissa ja vaiheissa.

Herätä meissä uskonrohkeutta julistaa sanaasi ja
varusta meidät voimallasi taisteluun pahan valtaa vastaan.

Puhdista meidät ja kirkkosi harhaopeista ja epäjumalien palvelemisesta. Tee meistä elävä Kristuksen seurakunta.

Kuule meitä Vapahtajamme ja Herramme kautta, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee aina ja ikuisesti.

Aamen.