JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ (3. su pääsiäisestä)

Päivän nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa.

Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

.

EVANKELIUMI: Joh 17:11-17

Jeesus rukoili ja sanoi: 

”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.

Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.

En pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

.

SAARNA

Jumalan Sana johdattaa meidät kotiin!

Evankeliumin sanat ovat osa Jeesuksen rukousta Getsemanen puutarhassa – vain hetkeä ennen kuin hänet vangittiin, ristiinnaulittiin ja kuoli syntiemme tähden. Jeesuksen rukous päättyy sanoihin: Sinun sanasi on totuus.

Minkä varaan sinä asetat itsesi elämän, kuoleman, aikamme kriisien ja sotien keskellä? Jeesus oli oman ajallisen kuolemansa edessä, mutta hän lepäsi Jumalan sanassa, joka on totuus.

Sana on täydellisen luotettava. Se kertoo perimmäisen, ikuisen totuuden Jumalasta, armosta, rakkaudesta, pelastuksesta ja ikuisesta elämästä. Se kestää kaiken ja kantaa iäisyyksiin saakka.

Jeesukselle Jumalan sanan luotettavuus oli itsestään selvyys. Jeesus oli itse tuo elävä Sana, joka oli tullut Isän luota. Hän tiesi sen myös inhimillisenä ihmisenä. Jumalaan, kaiken Luojaan voi luottaa kokosydämisesti – silloinkin, kun paha ja kuolema näyttää saavan ensimmäisen erävoiton.

Vaikka maailma olisi täynnä pimeyttä, pahuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, se ei kerro mitään Jumalasta, vaan maailmasta. Ihminen ei ole enää eheä ja virheetön Jumalan kuva. Siksi tarvitsemme Jumalan sanan, jossa hän ilmoittaa itsensä ja kertoo meille, minkälainen hän on.

Kun katsomme maailmaa, haasteita ja kuoleman todellisuutta, joudumme helposti epätoivoon. Kun katsomme Jumalaan hänen Sanansa valossa, saamme olla turvallisella mielellä. Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Hän kulkee rinnallamme ja vie meidät kotiin.

Voiko Raamattuun luottaa?

Mutta ihminen, joka ei tunne Jumalaa, saattaa kysyä: Onko Raamattu totta? Moni ajattelee, että Raamatusta voi olla ihan mitä mieltä tahansa ja sitä saa tulkita miten kukin tahtoo. Toki jokaisella on ajattelun, mielipiteen ja uskonnon vapaus. Mutta tulkinta voi olla oikea tai väärä.

Raamattuun suhtaudutaan hyvin eri tavoin: joillekin se on satukirja, toisille vanhanaikainen ja ahdistava, kolmansille mielenkiintoinen ja jopa elämää avaava, ja on niitäkin ihmisiä, joille Raamattu on koko elämän ja perimmäisen totuuden ja hyvyyden kirja, pyhä Jumalan sana.

Mitä sinä ajattelet Raamatusta?

Sinun sanasi on totuus, sanoi Jeesus. Vasta Raamatun tarkka tunteminen avaa mahdollisuuden arvioida sitä. Monilla on todella lapsellisia ja naiiveja mielikuvia Raamatusta, koska he eivät tunne Raamatun sisältöä. Raamattu on vain kirjahyllyn koriste, avaamaton, tuntematon kirja.

Ennen kuin Raamattua voi arvioida ja arvostella, siihen on tutustuttava syvällisesti. Se onkin vuosien rupeama, mutta voin sanoa ja suositella, että se kannattaa. Moni kiperäkin kysymys voi saada vastauksen Raamatun sivujen äärellä.

Raamatun perusidea on, että se on tarkoitettu juuri sinun elämääsi ja sen eri tilanteisiin ja kysymyksiin. Kun Raamattu saa puhutella meitä, se koskettaa syvälle sydämeen ja yllättäen huomaamme, että olemmekin Jumalan puhuteltavana.

Yksityisesti meillä on vapaus suhtautua Raamattuun, miten haluamme. Mutta entä sitten kristillinen seurakunta, kirkkokunta tai luterilainen kirkkomme?

Viime vuosina on puhuttu kirkon moniäänisyydestä ja erilaisista raamatuntulkinnoista. Yhtäältä sanotaan, että moniäänisyydelle on tilaa, mutta usein käytännössä näyttääkin siltä, että nimenomaan perinteinen tapa ymmärtää Raamattua on hyvin epätoivottavaa.

Silloin tahallaan unohdetaan, että Jeesus itse edustaa perinteistä tulkintaa ja että juuri sellaisena kristinusko levisi radikaalilla tavalla ympäri maailmaa. Onhan siinä Jumalan läsnäolo ja voima!

Mitä Raamattu itse sanoo itsestään ja sen tulkinnasta?

Siellä, missä kristillinen usko leviää vauhdilla, Raamattua aina tulkitaan tutulla perinteisellä tavalla, niin kuin alusta asti on ollut. Raamattu on Jumalan sana ja siksi siinä on Jumalan voima. Jumala puhuu ja toimii juuri Raamatun sanan voimalla. Sana koskettaa ja muuttaa ihmisiä ja yhteisöjä.

Siellä, missä kirkot tyhjenevät, eli länsimaissa, on pitkälti omaksuttu liberaaliteologia, jonka mukaan Raamattu on pelkästään ihmisten sanoja. Siinä ihmisestä tehdään jumala. Raamatusta ei tarvitsekaan välittää, vaan ihminen saa vapaasti keksiä, millainen on Jumala ja mitkä ovat elämän ja rakkauden lait.

Silloin kirkko sulautuu syntiseen maailmaan. Se ei enää uudista maailmaa, vaan maailma muuttaa kirkon turmeltuneen ihmisen kuvan kaltaiseksi. Sellainen ei enää ole Kristuksen kirkko.

Raamattu on tavallista arkikieltä. Sen kieli ja sanoma on yleensä yksiselitteistä ja ymmärrettävää. Raamatun sanassa toteutuu sama kuin Kristuksessa. Jumala tulee ihmiseksi ihmisten keskelle tavalla, jonka ihmiset voivat ymmärtää ja ottaa vastaan.

Jumala puhuu meille Sanassaan. Raamatussa ei pohdita tai todistella Jumalan olemassaoloa, vaan siinä Herra puhuu meille. Hyvänä esimerkkinä on ensimmäinen käsky, jonka varassa on jokaisen ihmisen elämä: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei pidä olla muita jumalia”.

Jumala puhuu meille suoraan. Lisäksi Raamatussa on kuvauksia ja historiallisia kertomuksia siitä, miten Jumala toimii yksilöiden, perheiden, sukujen ja kansojen kohdalla. Monet niistä on tuttuja kehityskertomuksia ja kuvauksia ihmisten elämänkaaresta: yhdet löytävät yhteyden Jumalaan ja saavat lopulta siunauksen; mutta toiset torjuvat Luojansa ja ajautuvat lopulta perikatoon.

Raamatun, Sanansa kautta Jumala julistaa kaikkien aikojen ihmisille ikuista, muuttumatonta totuutta, elämänlakia oikeasta ja väärästä, rakkaudesta ja itsekkyydestä, hänen armostaan ja rakkaudestaan Kristuksessa Jeesuksessa, evankeliumissa.

Koko Raamattu on Pyhän Hengen innoittama ja johtama. Ja kuten Jeesus sanoi: Sinun sanasi on totuus. Jumala puhuu Sanansa kautta sinullekin elämän syvistä totuuksista. Sanansa kautta Jumala haluaa lahjoittaa sinulle ikuisen elämän! Jumalan, Sanan ja pelastuksen voi myös torjua.

Entä mitä Kirkkolaki ja Kirkkojärjestys sanovat Raamatusta?

Moderni kirkko väittää, että Raamattua voi tulkita miten haluaa. Mutta se on vastoin Raamattua, Jumalan pyhää sanaa ja kirkkomme virallista, lakiin ankkuroitua oppia ja perustaa.

Pappisvalassa jokainen pappi on antanut pyhän lupauksen sitoutua Raamattuun. Samoin piispat. Silti valtaosa rikkoo lupauksensa ja julistaa aivan jotain muuta vastoin Raamattua, Kirkkolakia ja lupaustaan. Näin tehdessään he valehtelevat Jumalan nimissä ja tosiasiassa ovat perustaneet uuden uskonnon, joka on kristinuskon vastauskonto kuten islam tai jehovantodistajien oppi. Se on puettu humanismin kultakäätyihin, mutta sellainen on antikristuksen kirkko.

KIRKKOLAKI 1 ja 2 §:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. (1 §) Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa. (2 §).

KIRKKOJÄRJESTYS 1 §:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin.

Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Pappislupauksessa vihittävä pappi antaa pyhän lupauksen Jumalan ja ihmisten edessä:

Tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan
sotivia oppeja.

Selkeä johtopäätöksemme on tämä: Kirkkolaki määrittää, että kirkon perustuslaki on Raamattu, joka on Jumalan pyhä Sana. Raamattu on kaiken auktoriteetti. Kirkon olemassaoloa ja tarkoitus on sen varassa. Kirkon tehtävä on julistaa Jumalan Sanaa – ei ihmisten ajatuksia tai toiveita.

Sanansa kautta Jumala lupaa meille elämän ja autuuden. Jumala on kaiken Luoja ja Herra. Hänellä on kaikki valta. Hän pitää sanansa. Ihmisellä ei ole mitään siihen verrattavaa sanottavaa.

Raamatussa hyvin vakavasti varotetaan vääristä profeetoista ja vääristä paimenista. Sellaisia voivat olla jotkut kirkon työntekijät, papit, piispat tai maallikkojulistajatkin. Tarkkaa siis, ketä kuuntelet!

Miten julistaja arvostaa Raamattua ja sen ilmoitusta? Mikä on oikeaa rakkautta ja mikä ei? Miten tulee suhtautua ihmisarvoon, kristilliseen avioliittoon, elämän pyhyyteen ja koskemattomuuteen, sukupuolisuuteen ja seksuaalietiikkaan? Entä miten julistaja suhtautuu synnin todellisuuteen, ihmisen vajavuuteen, Jeesuksen sovittavaan ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, takaisin tuloon, viimeiseen tuomioon, taivaaseen ja kadotukseen?

Nämä testikysymykset ovat selkeitä ja konkreettisia. Niiden valossa paljastuu, onko julistajan sanoma Jumalasta vai ei. Jumalan lapsi kyllä tuntee Hyvän paimenensa äänen, etenkin tutun Jumalan sanan valossa.

Raamattu ankkuroituu ihmiskunnan ja Jumalan todellisuuteen. Raamattu ei puhu utopioita eikä jää teoriaksi. Synti, paha ja kuolema ovat todellisia. Siksi Jumala tulee läsnäolevaksi todellisuuteen ja tarjoaa todellista pelastusta ja elämää juuri siten kuin Raamattu kuvaa ja ilmoittaa.

Liberaaliteologia tarjoaa aivan avoimesti pelkkiä mielikuvitusharjoituksia ja kielipelejä, joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Sillä on leikki Jumala, leikki Kristus, leikki rakkaus ja leikki pelastus. Jäihin hukkuvalle liberaaliteologi tarjoaa mielikuvaleikin pelastuksesta ja lähtee pois. Jumala sen sijaan pelastaa ihmisen Kristuksessa konkreettisesti ja todellisesti synnistä, pahasta ja kuolemasta.

Pimeyttä ja ristiriitoja

Jeesus lausui – Sinun sanasi on totuus – viimeisenä yönä ennen hänen ristiinnaulitsemistaan Getsemanen puutarhassa. Hetkeä myöhemmin Jeesus vangittiin yön pimeydessä.

Pimeys sai hetkeksi näennäisen vallan. Ylipapit ja Suuri neuvosto, eli silloinen kirkolliskokous piispoineen, hallitusjäsenineen ja maallinen hallitusvalta (Rooma) yhdessä tuomitsivat Jeesuksen.

Vakava kysymys on, saako pimeys meidän aikanamme sellaisen vallan, niin että Jeesus vangitaan, häväistään, naulitaan ristille ja haudataan pois näkyvistä? Tarkoittaa siis Jumalan sanan, Raamatun laittamista sivuun ja sen avainsanojen selittämistä humanistisesti, täysin vastoin sanojen oikeaa ja alkuperäistä merkitystä. Kun Raamattua ei opeteta, kansa ja sen johtajat vieraantuvat Jumalasta.

Jeesus, hänen sanansa ja Raamattu ovat aina herättäneet ristiriitoja. Meidän aikanamme näennäisesti varotaan, ettei ketään loukata uskonnollisilla kysymyksillä. Siksi uskovien pitäisi olla hiljaa. Valtakirkko julistaa hajutonta, mautonta ja väritöntä ”hyvän mielen -evankeliumia”, jossa ei ole enää mitään jäljellä oikeasta Jumalasta, Jeesuksesta, rakkaudesta ja pyhyydestä.

Evankeliumi, Jumalan valtakunta ja todellisuus ovat silti vahvasti läsnä keskellämme. Ei Jumalasta pääse eroon. Hänen edessään on jokainen ihminen, ennemmin tai myöhemmin. Vielä nyt Jumala lähestyy meitä armahtavana Vapahtajana, joka sovittaa syntimme ja antaa uuden elämän ylösnousemuksensa, Pyhän Hengen lahjan ja Sanansa kautta.

Jumalan Sana yhteyden perustana ja kristityn tuntomerkkinä

Jeesus rukoili, että hänen kansansa olisi yhtä. Tämä rukous on syvässä mielessä toteutunut, sillä Kristuksen seurakunta on jo nyt universaali Jumalan valtakunta hänen omiensa sydämissä.

Samalla tämä työ on yhä kesken. Kristittyjä erottaa välimatkojen lisäksi erilaiset kulttuuriset ja kansalliset taustat, osin myös erilaiset kiistakysymykset. Tässä on positiivinen ja negatiivinen puoli.

Jumalan luomistyö on moni-ilmeinen ja rikas. Siksi Kristuksen seurakuntakin on moninainen. Se on hyvä asia. Samalla ihmisten syntisyys rikkoo näkyvää yhteyttä ja ykseyttä.

Siihen Jeesuksella on tasan yksi ratkaisu. Jeesuksen mukaan yhteyden perusta on aina Jumalan Sana. Siksi Jeesus rukoili vielä: ”Pyhitä heidät totuudella, joka on sinun Sanasi”.

Aikamme liberaaliteologinen ekumenia rakentaa ”yhteyden” ehtoollispöydän äärelle, jonne jokainen voi tulla riippumatta siitä, mitä uskoo ja miten suhtautuu Raamattuun. Se laittaa Raamatun sivuun ja korvaa sen humanismilla. Sellainen ei ole Herran Jeesuksen tarkoittamaa oikeaa yhteyttä. Sellaiseen Kristus ei sitoudu ja siksi meidänkään ei tule siihen eksyä.

Jumalan Sana on Kaikkivaltiaan Kuninkaan puhetta ihmiselle, hänen pyhä lakinsa. Se on hänen valtakuntansa perustuslaki. Se on rakastavan Isän, Hyvän Paimenen ääni. Siksi yhteyden perustana on hänen sanansa, ts. hän itse. Joka ottaa vastaan Jumalan sanan, ottaa vastaan hänet. Jumalan sana on Jeesuksen opetuslasten luovuttamaton tunnusmerkki ja ainoa yhteyden perusta.

Jumalan sanan mukaan eläminen herättää vihaa. Siksi Jeesus puhui rukouksessa maailman vihasta: ”Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan.”

Jeesus ei rukoillut, että Jumalan lapset ja maailman lapset olisivat yhtä. Se olisi täysin luonnotonta, koska heillä on eri isä, erilaiset arvot, elämänihanteet ja tavat. Oikea Kristuksen seurakunta ei voi olla yhtä antikristillisen luopiokirkon kanssa, joka on maailma, uskonnollisissa kaavuissa.

Jumalan Sanan varassa kohti kuolemaa

Sinun sanasi on totuus. Sen varaan Jeesus asettautui ehdottomalla luottamuksella. Kun Jeesus lyötiin ristille, ironista on se, että juuri maailman osoittama viha täytti Raamatun ilmoituksen ja ennustuksen Messiaan uhrikuolemasta ja juuri tuolla vihallaan se paljasti ihmisen turmeltuneisuuden ja kapinallisuuden omaa Luojaansa vastaan.

Kun Jeesuksen opetuslapset kohtasivat ristiinnaulitun, ylösnousseen Vapahtajan ja saivat sydämiinsä Jumalan läsnäolon Pyhässä Hengessä, hekin olivat valmiita asettamaan koko elämänsä Luojansa varaan. He olivat valmiita kärsimään, taistelemaan ja jopa kuolemaan totuuden puolesta, sillä he tiesivät olevan rakastavan, hyvän Jumalan asialla ja matkalla iäiseen kotiinsa.

Maailmassa ja elämässä on paljon hyvää Jumalan luomistekoa ja hänen läsnäolonsa siunausta. Samalla on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa, että kaipaamme jonnekin parempaan. Sydämissämme kannamme etäistä muistoa paratiisista, paikasta, jossa kaikki on hyvin. Se on kuin lämmin muisto rakastavan äidin, isän, puolison tai lähimmäisen turvallisesta sylistä.

Kannamme koti-ikävää, mutta matkamme on vielä kesken. Matkareitti on valaistu Jumalan sanalla. Matkalla kohtaamme monenlaisia ihmisiä ja tilanteita. Saamme palvella toisiamme sanoin ja teoin.

Saamme kutsua Vapahtajan yhteyteen, kokemaan todeksi Jumalan todellisuuden, hänen armonsa ja rakkautensa. Vain hänen yhteydessään elämämme tarkoitus voi toteutua. Vain hänen varassaan pääsemme perille kotiin. Siitä meille kertoo Jumala omassa hyvässä sanassaan, joka on totuus.

Saamme katsoa Vapahtajaamme, joka rukoili meidän puolestamme: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla. Pyhitä heidät totuudella. Sinun sanasi on totuus.”

Totuus on ainoa turvallinen ja kestävä perusta tälle elämälle. Totuus kertoo ihmisen pienuudesta ja itsekkyydestä. Totuus ilmoittaa Jumalan iankaikkisen rakkauden ja armon meitä kohtaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Armo ja totuus kuuluvat yhteen. Ne johdattavat meidät perille kotiin, jonne ikävöimme. Siellä kohtaamme kasvoista kasvoihin hänet itsensä, joka on Totuus.

Tämä kaikki tuo ILON, syvimmän ja aidoimman riemun siitä, että synti, paha ja kuolema on voitettu ja käsillä on ikuinen, täyteläinen elämä Jumalan rakkaudessa ja toistemme kanssa.

”Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu, eikä kuihdu.
Se on varattuna meille taivaissa ja voimallaan Jumala varjelee meidät uskossa niin että me saavutamme pelastuksen”. (1 Piet 1:4)

Tartu totuuden Sanaan ja kaikkiin Jumalan lupauksiin, niin sinulla on Kristuksessa Jeesuksessa ajallinen turva ja ikuinen elämä. Rakenna Sanan varassa aitoa, Jumalan mielenmukaista yhteyttä. Elä rohkeasti totuuden sanan varassa, sillä maailmamme on täynnä valheita ja pettäviä lupauksia.

Anna Jumalan armon Kristuksessa Jeesuksessa täyttää sinut kaikella hänen hyvyydellään, ilolla ja rohkealla mielellä – Jumalan kunniaksi ja kaikkien yhteiseksi parhaaksi!

.

RUKOUS

Taivaallinen Isä, kiitos, että sinun Sanasi on totuus.
Opeta meitä rakentamaan elämämme sen varaan.

Kiitos ihmisistä, jotka elävät nimesi voimassa elämän ja taistelevat totuuden puolesta.

Anna meillekin uskoa ja rohkeutta julistaa Sanaasi.
Anna meillekin rakastavaa alttiutta palvella sinua ja lähimmäisiämme.

Pyhitä meidät Sanallasi ja vie meidät perille taivaan kotiin!
Aamen.