JEESUS – MAAILMAN VALO  (Loppiainen)

Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

.

EVANKELIUMI: Matt 2:1-12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”

Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
      sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

.

SAARNA

Vanhan ja uuden taitekohdassa

Olemme jälleen hyvin tutun raamatunkertomuksen äärellä. Itämaan viisaat miehet tulevat kumartamaan Jeesus-lasta Betlehemiin tähden opastamana.

Tuon ajan olosuhteissa ja välineillä satojen kilometrien matka oli haastava. Mikä sai lähtemään vaikealle matkalle, mitä he halusivat löytää ja miten se muutti heidän elämänsä?

Tuo matka merkitsi heille paljon. Siitä tuli taitekohta menneisyyden ja uudenlaisen tulevaisuuden välillä. Täällä Suomessa mekin olemme juuri aloittaneet vuoden 2026. Tuntuu, että olemme jälleen taitekohdassa, kun katsomme maailman menoa. Silti vain harva haluaa tarkistaa omaa kurssiaan ja etsiä elämäänsä Jumalan tahtoa ja johdatusta.

Mutta itämaan matkaajat olivatkin viisaita. Heitä johdatti pyhät Kirjoitukset ja kirkas tähti. Entä minkälainen tähti johdattaa meitä pimeän ja epävarman kriisiajan keskellä? Mikä on meidän elämämme kiintopiste? Mikä onkaan elämämme tarkoitus?

Mikä on kaikkein tärkein?

Itämaan viisailla oli mielenkiintoista tutkittavaa ja koettavaa, mutta mikään ei antanut syvintä tyydytystä eikä ratkaisua ihmistä painavan pahuuden ja kuoleman voittamiseksi.

Todennäköisesti heillä oli kosketuspinta juutalaisten jälkeläisiin, jotka olivat joutuneet Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen ja jääneet sinne asumaan vuosisatojen ajaksi. Juuri Babyloniassa he kokosivat ja viimeistelivät pyhät Kirjoitukset, Vanhan testamenttimme.

Näin heillä oli jo Kirjoitusten pohjalta alustava tieto tulevasta Messiaasta, juutalaisten kuninkaasta, joka tulisi hallitsemaan kaikkia maailman kansoja. Esimerkiksi Jesajan profetia kertoi tulevasta kirkkauden Kuninkaasta näin:

– Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

Ja jo vuosisatoja ennen sitä lausuttiin tämäkin tuttu ennustus: Tähti nousee Jaakobista, valtiaan sauva Israelista (4 Moos 24:17).

Luotu osoittaa Luojaan

Pyhien Kirjoitusten ohella tähdetkin kertoivat samaa. Tähdillä, planeetoilla ja niiden keskinäisillä suhteilla oli oma merkityksensä. Jumala puhuu ihmiselle luomistekonsa kautta. Kuten Psalmissakin sanotaan: Taivaat julistavat Jumalan kunniaa (Psalmi 19:2).

Luomakunnan tutkimisen tulisi herättää ihailua, ihmetystä ja kyselyä siitä, kuka onkaan kaiken takana. Ne ovat suuntaviittoja Luojamme luokse. Suuntaviitat ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole itse päämäärä, täyttymys.

Moni on pysähtynyt kesken matkan katsomaan ja palvomaan luotua – mahtavia luonnonilmiöitä, ja vaikkapa kiviä, puita, eläimiä tai ihmistä. Tämä johtaa kuitenkin yritykseen korvata Luoja luodulla. Siihen lankeaa modernikin ihminen aivan huomaamattaankin.

Moderni taikausko

Monenlainen taikausko on läsnä korkean teknologiankin maissa. Sen sain havaita omin silmin, kun kävin Japanissa tutustumassa sikäläiseen elämään ja sen keskellä tehtävään lähetystyöhön. Taikausko sekä henkien ja kuolleiden esi-isien palvonta on arkipäivää.

Kuitenkaan siitä ei löydy rauhaa eikä kestävää onnellisuutta. Kovan suorittamisen keskelle japanilaiset tarvitsevat armon löytämistä. Siksi Japanissakin tehdään lähetystyötä – jotta he saisivat armon, rauhan ja levon yhteydessä Luojaansa.

Paljon samankaltaista löytyy Suomestakin. Monet lehdet ovat täynnä horoskooppeja, ennustajia, parantajia ja epämääräisiä hoitomuotoja. Jotkut joogaavat ja etsivät jumaluutta itsestään, jopa kirkossakin.

Mitä enemmän vieraannumme Luojastamme, sitä enemmän tilalle tulee luodun palvonta.
Ja sitä enemmän hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi, koska elämän syvin turva ja täyttymys jää löytämättä. Vain Luoja antaa elämän.

Unet ja niiden tulkinta

Loppiaispäivän evankeliumissa tulee esille, että luonnon ohella Jumala saattaa puhua ihmiselle unien kautta. Tästä on Raamatussa moniakin esimerkkejä:

• Vanhan testamentin kertomuksissa tällainen on tuttua, mutta silti kunkin ihmisen kohdalla ainutkertaista.
• Uudessa testamentissa joulun tapahtumiin liittyen Jumala puhui erityisesti Joosefille, jonka tuli ottaa vaimokseen Maria, paeta Egyptiin ja palata sieltä.
• Samoin Jumala varoitti itämaan viisaita palaamasta Herodeksen luo.
•  Jumalasta peräisin olevat unet osuvat erityisen tärkeään tilanteeseen jumalallisten suunnitelmien täyttymisessä ja yksittäisen ihmisen, perheen tai kansan elämässä.

Unet voivat kiehtovia tai ahdistaviakin. Monilla saattaa olla unikirjoja, joissa selitetään unia ja annetaan niille merkityksiä, jotka ohjaavat tulevaisuuden valintoja. Mutta valveutuneina kristittyinä meidän on ymmärrettävä, että unet voivat nousta kolmesta eri lähteestä.

1. Unet ovat pääsääntöisesti luonnollisia prosesseja, jotka Jumala on meihin luonut. Ihmismieli prosessoi unessa päivän kokemuksia, tuntemuksia, toiveita ja pelkoja. Niitä ei tule tulkita unikirjoilla eikä niiden pohjalta tule tehdä elämänvalintoja.
   .
2. Jumala voi puhua unienkin kautta. Kun uni on Jumalasta, sen merkitys ja viesti on selvä kuten Joosefin ja näiden itämaan viisaiden miesten kohdalla. – – – Jumalan antamia erityisiä unia osuu elämään vain muutamia ja silloinkin tärkeisiin elämänvaiheisiin. Eräänä aamuyönä sain kuulla vahvat Jumalan sanat: ”Afrikkaan minä sinut lähetän”. Muutama vuosi myöhemmin lähdin lähetystyöhön Etiopiaan. – – – Samoin Jumala on puhutellut muslimeja, kun he ovat nähneet Jeesuksen unessa tai ilmestyksessä. Tällaiset kokemukset ovat kuitenkin harvinaisia.
   .
3. Persoonallinen pahakin on vakavaa todellisuutta. Se voi hyökätä raskaiden unien ja painajaisten kautta luoden pelkoja, ahdistusta ja pimeyttä. Se särkee perusturvan ja luottamuksemme Jumalaan ja toisiin ihmisiin. – – – Jos olet harjoittanut okkultismia yms., olet silloin avannut pimeydelle oven sisimpääsi. Silloin paha voi syöttää vääristäviä ajatuksia ja unia mieliimme. – – – Ihminen voi avata oven pimeyteen, mutta sitä ei saa itse enää kiinni. Ainoastaan Vapahtajamme Herra Jeesus voi vapauttaa sellaisesta. Se tapahtuu rauhallisesti ja turvallisesti synnintunnustuksen ja -päästön kautta.

Jumala riittää!

Jumalan luomistyö on täynnä hyviä lahjoja, joista saamme iloita ja nauttia. Me emme tarvitse pimeyden palveluksia. Elävä Jumala puhuu meille mielellään Sanansa kautta ja ohjaa elämäämme. Hän ottaa läsnäoloonsa Sanansa, kasteen ja ehtoollisen lahjan kautta. Sen kokivat itämaan viisaatkin.

Mutta tuokioksi itämaan viisaatkin erehtyivät. He etsivät uutta Kuningasta Herodeksen luota, mikä oli kovin inhimillistä. Ihminen ihailee maallista loistoa ja kunniaa. Jumala on tietysti niin suuri ja pyhä, ja hän ilmestyy vain kuninkaallisen loiston keskelle.

Yllätys oli varmasti melkoinen, kun he lopulta päätyivät vaatimattomaan asuintaloon, joka oli pienessä kylässä nimeltä Betlehem (”Leivän talo”). Mutta mistä he tiesivät olevansa oikeassa paikassa, oikean kuninkaan luona?

Heillä oli monta todistetta!

• Pyhät kirjoitukset kertoivat Messiaan syntymisestä Betlehemissä.
• Jumala johdatti heitä erityisen, ainutlaatuisen tähden avulla.
• Heillä oli sisäinen kutsumus, mikä vahvistui Jeesus-lapsen kohtaamisessa.
• Monet kertoivat samansuuntaisista kokemuksista. Paimenille oli ilmestynyt joukko enkeleitä, jotka lauloivat Jumalan kunniaa ja käskivät mennä lapsen luokse.

Näin Jumala vakuuttaa monin tavoin ja herättää uskon.

Erilaisia kokemuksia Jumalasta

Miltähän paimenista tai itämaan miehistä tuntui, kun he astuivat huoneeseen ja näkivät köyhän oloisen perheen: Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen? Mikä vakuutti lopullisesti?

Mekin saamme kokea elämässämme hetkittäin Pyhän Hengen ihmeellisiä vaikutuksia ja kosketuksia, kun kohtaamme pyhän Jumalan ja hänen rakkautensa. Jumala kyllä ilmaisee itsensä ja vakuuttaa, että hän todella on.

Kristillinen usko ei perustu mielikuvitukseen, toiveajatteluun vaan Jumalan todelliseen läsnäoloon, Sanaan ja armovälineisiin. Mutta vaikka saamme joskus erityisiä kokemuksia, silti Jumalan lapsena eläminen on pääosin tavallista arkielämää – ilman sen suurempia tuntemuksia ja kokemuksia.

Niitä ei voi vaatia Jumalalta eikä hakea merten takaa suurten julistajien luota. Niitä saamme vain Kristuksen ja hänen ristinsä juurella arkisen elämämme keskellä kotona, luonnossa, seurakunnassa – sitten ja siten kuin Jumala näkee hyväksi.

Jumala kätkeytyy vaatimattomaan

Itämaan viisaat miehet kokivat Pyhän Hengen kosketuksen. He kumarsivat lasta ja antoivat hänelle kalliita, kuninkaallisia lahjoja: kultaa, suitsukkeita ja mirhaa.

Mutta inhimillisesti he näkivät tavallisen lapsen vaatimattomassa talossa ja köyhän pariskunnan, Marian ja Joosefin. Se oli varmasti hämmästyttävää, mutta silti lohdullista.

Jumala ilmestyy meille vaatimattomissa puitteissa, tavallisen elämän keskellä. Hän itse tuli tavalliseksi ihmiseksi, ilman syntiä. Hän eli tavallista elämää Nasaretin puuseppänä, hän kärsi ristillä ja kuoli. Pinnallisesti hän näytti pelkältä ihmiseltä. Mutta kaikki, mitä hän sanoi ja teki, kertoi paljon suuremmasta – Jumalasta, joka on tullut ihmiseksi keskellemme.

Kristuksessa loistaa Jumalan kirkkaus, jonka saattaa kohdata, kokea ja ehkä vähän ymmärtääkin, kun sydän avautuu Jumalan todellisuudelle. Sama salattu kirkkaus, Jumalan läsnäolo voi astua meidänkin sydämiimme – kuten apostoli Paavali todisti: Hän on Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Kun Kristus on sydämissämme, meillä on aarre saviastiassa, vajavaisessa, kuolevaisessa olemuksessamme. Samanlainen oli vanhan liiton ilmestysmajakin, joka oli pölyinen teltta ulkoa päin katsottuna, mutta sisällä täynnä Jumalan aarteita ja läsnäoloa.

Kultaa, suitsukkeita ja mirhaa

Jeesus-lapselle tuotiin parasta, mitä tuo aika tunsi. Mekin saamme antaa sydämemme kunnioituksen Herrallemme, sillä silloin olemme ymmärtäneet hyvän asemamme hänen ominaan.

Lahjat kuvastivat Jeesuksen olemusta ja tehtävää. Hän on kuningasten Kuningas, Messias, Herra (kulta). Hän on ylimmäinen pappi, joka rukoilee puolestamme (suitsukkeet). Hän on syntiemme sovittaja, ristinmies, kärsivä Vapahtaja (mirha).

Kristuksessa me tulemme osallisiksi näistä parhaista lahjoista. Hän on kuninkaamme, ylimmäinen pappimme ja sovittajamme.

Nautimme siunauksia Kaikkivaltiaan siipien suojassa. Kun Jumala antaa, me saamme vuorostamme tuoda kiitoslahjamme hänelle ja palvella lähimmäisiämme.

Nämä kolme kallisarvoista lahjaa voivat merkitä myös:

• puhdasta Jumalan sanaa, joka ei pala tulessakaan (kulta)
• rukousta, hengellistä elämää ja Jumalan läsnäoloa (suitsukkeet).
• lohdutusta, rohkaisua ja kestävyyttä kärsimysten, ahdistusten, vainon, sairauksien ja kuoleman keskelle (mirha).

Niitä me tarvitsemme läpi koko elämämme matkan ja niitä saamme, kun nöyrästi kumarramme Herraamme ja Vapahtajaamme. Hän varmasti pitää meistä huolen.

Kristuksen varassa eläen ja palvellen

Loppiaisena meitä kutsutaan täyttymään Jumalan salatulla kirkkaudella Kristuksessa ja viemään sanomaa kaikille, jotka etsivät elämän tarkoitusta ja sen antajaa, Luojaamme.

Jumala ei vaadi mitään, mitä meillä ei ole. Hän antaa ja me saamme jakaa. Kristuksen kirkkaus kutsuu palvelemaan lähellä ja kaukana, varsinkin lähetystyön ja diakonian kautta.

Tähti johdatti viisaat miehet pienen lapsen luokse. Jumalan rakkauden tähti ohjaa meitä erityisesti lasten luokse. Esimerkiksi Etiopiassa tehdään arvokasta kummilapsityötä, jossa autetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Tämänkin olen nähnyt omin silmin ja saanut olla mukana Jumalan armotyössä vuonna 2006 perustetun orpolapsikeskuksen ja kummityön kautta. Sama työ jatkuu yhä Lähetysyhdistys Kylväjän tukemana.

Maailman lapset tarvitsevat rakkautta. Muutamalla eurolla voimme antaa paremman elämän. Muutaman kirjeen ja pienen lahjan myötä he voivat tuntea merkitystä ja arvoa. Rukouksin voimme laskea Jumalan siunaavat ja varjelevat kädet heidän ylleen.

Ennen kaikkea saamme todistaa Kristuksesta, maailman valosta tämän pimeän ja toivottoman maailman keskellä. Hänen tähtensä johtaa tänäänkin perille kotiin!

.

RUKOUS

Taivaallinen Isä, joka johdatit idän tietäjät Betlehemin seimelle,
opasta myös meidät sanasi valossa Jeesuksen luo.

Avaa silmämme ja sydämemme, että näkisimme hänen kirkkautensa.
Anna kansamme sydämiin herätys.

Auta meitä pysymään hänen yhteydessään,
niin että voimme heijastaa hänen valoaan
ja julistaa sanomaa hänestä lähellä ja kaukana oleville.

Herätä ja varusta meidät kirkkaudellasi
palvelemaan kaikkia ihmisiä, varsinkin lapsia.
Siunaa kristillistä lähetystyötä ja diakoniaa.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta.

Aamen.

.

HERRAN HUONEESSA  (2. su Joulusta)

Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin (Luuk 2:41-52) aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Jeesuksen myöhempiä käyntejä Jerusalemin temppelissä kuvaavat Johanneksen tekstit.

Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä.

.

EVANKELIUMI: Joh 10:22-30

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.”

 Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.

Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

.

SAARNA

Seitsemän temppeliä

Jeesus tuli Herran huoneeseen, Jerusalemin temppeliin – olihan hän itse temppelin todellinen Herra. Temppeli oli tarkoitettu kansojen rukoushuoneeksi, Jumalan Sanan kuulemisen paikaksi ja pyhien uhrien toimituspaikaksi. Toisin sanoen se oli erityinen Jumalan kohtaamisen huone.

Temppelin käyttötarkoitus oli kuitenkin hämärtynyt. Tiedämme, että temppelistä oli tehty meluisa markkinapaikka. Kun itse Herra tuli puhumaan, kuulijat olivat hämmentyneitä. He eivät tienneet, kuka hän oli ja mitä hän oikein opetti. He eivät tunteet Herraansa, joka oli tullut temppeliinsä.

Nyt käsillä oli Jerusalemin toisen temppelin (uudelleen)vihkimisen vuosijuhla, Hanukka. Australiassa juuri tämä juhla ja sen väki otettiin islamistisen terroristisen vihan kohteeksi.

(1) Ilmestysmaja

Kivitemppelin alkuperäisenä versiona oli liitonmaja, jota kutsuttiin myös ilmestysmajaksi. Se oli kankaasta, puusta ja jalometalleista tehty teltta. Ulospäin se näytti mitättömälle, mutta sisältä päin se oli täynnä Herran läsnäoloa ja hengellisiä salaisuuksia.

Syntisen ihmisen tie pyhän Jumalan eteen kulki sovituksen kautta. Juuri sitä tuo ilmestysmaja ilmensi kaikessa. Se oli taivaallisen pyhäkön maanpäällinen, vajavainen kuva.

Ilmestysmaja kulki kansan mukana Mooseksen päivistä läpi erämaavaelluksen Luvattuun maahan. Vasta Daavid toi ilmestysmajan pysyvästi Jerusalemiin ja valmisteli kivisen temppelin rakentamista.

(2) Ensimmäinen temppeli

Kun aika koitti, kuningas Salomo rakensi kiinteän, loisteliaan kivitemppelin Jerusalemin kaupunkiin. Itselleen hän rakensi kaksi kertaa suuremman palatsin, jossa hän piti haaremiaan… Sellainen on ihminen. Liitto ei ollut Salomon vaan Herran varassa.

Jumala on ihmeellinen armossaan ja pyhyydessään. Herran kirkkaus täytti temppelin ja hän halusi sen olevan kaikkien kansojen rukoushuone. Salomon temppelin aika oli 1000 – 586 eKr. mutta näiden vuosisatojen aikana temppeli näki ja koki kovia. Salomon luopumuksen tähden kansa jakautui pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan.

Pohjoisia heimoja oli 10. Koska Jerusalemin temppeli jäi Juudan puolelle, kuningas pelkäsi menettävänsä kansansa tuen, koska heidän olisi pitänyt käydä Jerusalemissa palvomassa Herraa.

Niinpä pohjoisen kuningas rakennutti kaksi epäjumalanpalveluspaikkaa ja aloitti vuosisataisen epäjumalanpalveluksen. Tämä johti koko 10 heimon turmeltumiseen ja tuhoon suurvalta Assyrian hampaissa vuonna 722 eKr. Nämä heimot pitkälti katosivat.

Sen sijaan Juuda (ja Benjamin) elivät lähempänä Herraa. Sen ytimenä oli Jerusalemin temppeli. Kansan elämä vaihteli hyvästä luopumukseen. Lopulta uusi suurvalta Babylonia tuhosi Jerusalemin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen 586 eKr. Temppeli hävitettiin. Tämä oli kansallinen katastrofi.

(3) Toinen temppeli

Pakkosiirtolaisuudessa osa kansasta uudistui ja vahvistui palaamaan takaisin omaan maahansa. He rakensivat toisen kivitemppelin vuonna 516 eKr. Se oli vaatimaton, mutta täytti tehtävänsä.

Israelin kansa oli heikko ja naapurivallat hallitsivat sitä. Yksi pahimmista oli Syyria ja sen kuningas Antiokhos IV Epifanes. Hän häpäisi temppelin vuonna 167 eKr. rakentamalla sinne Zeuksen alttarin ja uhraamalla siellä sikoja. Tämä aika kesti runsaat kolme vuotta.

Tästä alkoi ns. makkabelaiskapina ja -aika. Temppeli puhdistettiin ja pyhitettiin uudelleen käyttöön vuonna 165 eKr. Juuri tämän tapahtuman vuosijuhlaa vietettiin, kun Jeesus tuli Jerusalemin temppeliin. Juhlan nimi on Hanukka.

Makkabealaisaikana valta oli juutalaisten käsissä, mutta varsin pian temppelin hallinta siirtyi kreikkalaisuutta ihaileville ylipapeille, joista juontuu saddukealaisuus ja aikamme liberaaliteologia.

Näihin aikoihin Rooma oli jo kasvattanut vaikutusvaltaansa. Se valloitti Israelin ja Jerusalemin vuonna 63 eKr. Valloituksen myötä Rooma nimitti Juudan ylipapit ja hallitsi juutalaista kansaa.

Vasallikuninkaaksi nousi vuonna 37 eKr. Herodes Suuri, joka aloitti toisen temppelin mittavat restaurointityöt. Temppeliä ehostettiin vuosikymmenten ajan ja siitä tuli loistelias.

Tähän restauroituun, ns. toiseen temppeliin astui Herra. Vaikka temppeli oli komea, sen käyttö oli osin turmeltunutta. Kun juutalaiset torjuivat Messiaansa, roomalaiset saivat tuhota temppelin vuonna 70 jKr. Muodollinen ei korvaa sydämen todellisuutta.

(4) Kristus täydellisenä temppelinä

Jerusalemin temppeli oli taivaallisen kuva ja kuvasti syntisen ihmisen tietä pyhän Jumalan yhteyteen. Siksi Herra Jeesus Kristus oli tuon vajavaisen täydellinen täyttymys. Kun hän antoi ruumiinsa ristille sovitusuhriksi, meille avautui avoin tie Jumalan luokse.

Siksi Jeesus sanoi, että hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä rakennan sen kolmessa päivässä. Sen hän teki nousemalla ruumiillisesti ylös kuolleista, mikä oli osoitus sovituksen pätevyydestä ja lain täyttämisestä.

Kristus on ikuinen Jumalan temppeli. Sitä hän on tälläkin hetkellä taivaissa ja sitä hän on taivaallisessa Uudessa Jerusalemissa. Siellä ei ole enää kivitemppeliä vaan Herra itse. Hänestä loistaa Jumalan kirkkaus. Näin kerrotaan Ilmestyskirjan 21 luvussa.

(5) Seurakunta temppelinä

Maan päällä Herran temppelin muodostaa kristillinen seurakunta. Se on Kristuksen ruumis maan päällä. Me Kristukseen kastetut ja häneen uskovat olemme Pyhän Hengen temppeli yhteisönä ja jokainen meistä on siinä hengellisenä kivenä. Olemme kuninkaallinen papisto, Herran kansa.

Tämän seurakuntatemppelin kausi on kestänyt lähes 2000 vuotta. Huomaa, että Jeesus ei käskenyt rakentaa yhtäkään fyysistä temppeliä, kirkkoa eikä rukoushuonetta. Sen sijaan hän käski julistaa evankeliumia, opettaa Sanaa, kastaa, muodostaa hengellisiä yhteisöjä, joissa kokoonnutaan yhteen Sanan, rukouksen ja ehtoollisen äärelle ja jotka palvelevat kaikkia ihmisiä.

(6) Kolmas temppeli

Kun seurakunta-aika päättyy, juutalaiset rakentavat Jerusalemiin kolmannen kivitemppelin. Heillä on valmiit suunnitelmat, rakennusaineet, temppelivälineistö, asusteet ja kaikki tarvittava.

Ilmeisesti he saavat siihen mahdollisuuden Lähi-idän rauhansopimuksen myötä. Kolmannen temppeli aika lienee noin seitsemän vuotta, jolloin siinä toimitetaan vanhan liiton aikaisia uhreja.

Lähi-idän rauha katkeaa, kun muslimit hyökkäävät Israeliin ja alkaa Googin sota, josta kerrotaan Hesekielin kirjan 38–39 luvuissa. Sen jälkeen Antikristus astuu temppeliin ja julistaa olevansa jumala. Jeesus ja Paavali ennustivat tämän.

Siitä alkaa lopullinen vihanaika, joka on juutalaiselle kansalle ns. Jaakobin ahdistus (Sakarjan kirja) ja koko ihmiskunnalle äärimmäisen tuhon aikaa. Silloin Ilmestyskirjan viimeiset ja kauheimmat ennustukset toteutuvat. Tuolloin itse Herra Jeesus ilmestyy taivaasta (Ilm 19 luku).

(7) Tuhatvuotisen valtakunnan temppeli

Herran tulemuksen myötä alkaa tuhatvuotinen valtakunta. Jerusalemiin rakennetaan vielä yksi temppeli, jota profeetta Hesekiel kuvaa kirjansa loppuluvuissa. Tänä aikana Israelille annetut lupaukset täyttyvät. Kristillinen seurakunta on taivaissa. Siksi tämä ajanjakso maan päällä jää meille salaisuudeksi, sillä se ei ole meidän osamme, vaan Israelin.

Ikuinen elämä

Kun tuhatvuotisen valtakunnan aika päättyy, Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Sen keskuksena on Uusi Jerusalem ja Karitsa, Jeesus Kristus, joka on Herran ikuinen temppeli.

Oman sydämemme temppeli

Kun Herra saapui temppeliinsä, vain harva tunsi hänet ja kuuli hänessä tutun Jumalan äänen. Miten on meidän sydämissämme ja elämässämme? Kun Herra tulee lähelle, tunnistammeko hänet? Kuulemmeko hänen Sanaansa ja otamme sen vastaan Herran pyhänä sanana?

Onko Jeesus tervetullut elämäämme, sydämiimme ja koteihimme? Saako hän aidon hallintavallan ylitse kaiken? Vai torjummeko hänet vieraana, koska me olemme hänestä vieraantuneet ja rakastuneet syntiin, joka täyttää sydämemme?

Parannus ja hengellinen elämä alkaa omasta sydämestä. Sitä emme voi itse puhdistaa, uudistaa ja elävöittää. Sen voi tehdä vain Jumala, joka luo elämän. Sitä varten hän lähetti meille Vapahtajan. Kun synti turmelee ja kuolettaa meidät, Vapahtaja tuo sovituksen, armon, elämän ja rakkauden.

Jumala on luonut meidät läsnäolonsa paikaksi. Kun Jumala saa tulla sydämiimme, elämä alkaa virrata elvyttäen meitä hänen luomistahtoonsa. Tulemme osallisiksi sovituksesta ja meidät liitetään Jumalan perheväkeen, kristilliseen seurakuntaa, Kristuksen ruumiiseen.

On aika astua Sanan peilin eteen ja antaa Pyhän Hengen valaista ja täyttää sisimpämme Herramme ja Vapahtajamme voimassa. Tehköön ja uudistakoon hän meidät eläväksi Herran huoneeksi.

Paikallinen seurakunta temppelinä

Jumala ei luonut ihmistä yksinäiseksi vaan yhteisölliseksi. Ihmisyys toteutuu vain, kun elämme kasvokkain Luojamme ja lähimmäistemme kanssa. Vasta silloin olemme täysiä ihmisiä.

Kun me elämme kastettuina uskossa, meidät on liitetty Herran kansaan, seurakuntaan. Sillä on monia paikallisia ilmentymiä. Suomessa on kullakin paikkakunnalla luterilainen seurakunta.

Lisäksi saattaa olla useamman herätysliikkeen toimintaa sekä ns. vapaiden suuntien seurakuntia. Niitä ovat helluntailaiset, vapaakirkolliset, adventistit, metodistit ja baptistit. Sen sijaan jehovan-todistajat ja mormonit eivät ole kristillisiä, vaan ne ovat eksyttäviä harhaoppeja.

Luterilaisia on maailmanlaajuisesti 70 miljoonaa, kun taas helluntailais-karismaattisia on yli 500 miljoonaa. Riippumatta suuntauksesta sydämen kristityt rakastavat toisiaan, vaikka eivät kaikessa olekaan samaa mieltä. Vaikeat ajatkin yhdistävät uskovia.

Valitettavasti jotkut elävät menneisyydessä ja puhuvat pahaa, vaikka omassa pesässä on selvitettävää. Eräänkin seurakunnan joulujuhlassa pilkattiin toisen seurakunnan väkeä ja käytettiin Herrasta halventavaa nimitystä sen pastorin suulla. Palautteeseen tämä pastori ei vaivautunut vastaamaan. Aika paljon tämä pastori näin paljasti omasta sydämen tilastaan.

Juutalaiset pitivät itseään Herran kansana ja pelastuneina, koska olivat ulkonaisesti ympärileikattuja. Silti juutalaiset eivät tunteneet Herraansa ja torjuivat hänet. Minkään seurakunnan jäsenyys ei merkitse elävää suhdetta Herraan tänäkään päivänä.

Moni aikamme seurakunta on samassa tilassa kuin nämä juutalaiset. Kussakin suuntauksessa on omat haasteensa ja ongelmansa. Kasvua ei ole juuri missään. Tämä on vakavaa todellisuutta monin paikoin. Jos seurakunnan keskuksena ei ole Jeesus eikä Jumalan sana saa olla kaiken läpäisevänä voimana, seurakunta on kuolemassa.

Ensi sijassa on elvytettävä kotiseurakuntaa, mutta jos se ei ole mahdollista, on etsiydyttävä elävien vesien äärelle. Mutta mikäli on elämänkipinöitä, niitä on vahvistettava. Moni lähtee seurakunnasta liian kevyesti ja kiertelee paikasta toiseen noukkien rusinat pullasta sitoutumatta itse vastuuseen.

Meidän tulee valvoa sydämiämme ja yhdessä kantaa vastuuta seurakuntamme hengellisestä terveydestä ja hyvinvoinnista. Jos kuulet väärää opetusta, puutu siihen. Ota asia esille, keskustele, rukoile.

Viime kädessä äänestä jaloillasi. Tule vain sellaiseen, mikä on kristillisen uskon mukaista ja elämää rakentavaa. Älä mukaudu liberaaliin, lakihenkiseen tai äärikarismaattiseen myrkkyyn.

Elävässä paikallisseurakunnassa julistetaan tervettä evankeliumia, opetetaan pyhää Sanaa ja palvellaan ihmisiä kunnioittavasti. Siinä kaikilla on tärkeä paikkansa ja tehtävänsä.

Liberaaliteologian pettävä harha

Erityisesti on ymmärrettävä, että luterilaista kirkkoamme pääosin hallitseva liberaaliteologia ei ole lainkaan kristinuskoa. Se on 200 vuotta vanha harhaoppi eli lyhytaikainen ja länsimaihin rajautuva ilmiö kristinuskon pitkässä historiankaaressa.

Aito kristinusko on jo 2000 vuotta vanhaa ja peräisin jo aikojen alusta, Jumalan iankaikkisesta sydämestä. Siinä Jumala on kaiken Luoja ja Herra, ja ihminen on luotu ja langennut olento, mutta silti Jumalalle mittaamattoman arvokas ja rakas.

Kristillinen usko on levinnyt räjähdysmäisesti juuri alkuperäisessä, aidossa muodossa. Siinä on Jumalan voima. Sen sijaa liberaali usko on sisäisesti tyhjää ja perustuu pelkästään syntiseen ihmiseen ja saatanaan. Sillä on vain voima tyhjentää kirkot ja seurakunnat.

Luterilaisen kirkon tila on vakava. Sen työntekijöistä (arvioni mukaan) jo 75 % on liberaaleja. Raamattu on heille vieras ja väärintulkittu kirja. Kirkon koulutukset ovat humanistisia. Vain harvoin, jos koskaan luetaan Raamattua ja otetaan vakavasti sen sanoma. Moraalikysymyksissä käytetään runsaasti Setan materiaaleja.

Kirkolliskokousten jäsenten enemmistö muuttaisi radikaalilla tavalla kirkkolain ja Raamatun aseman kirkon uskon perustana. Vain määrävähemmistö vielä estää ev.lut. kirkon lopullisen turmeltumisen. Siksi tulevat vaalit tänäkin vuonna ovat jälleen elämän ja kuoleman kysymys.

Samanaikaisesti kirkon piirissä on yksittäisiä uskovia, työntekijöitä ja seurakuntia, jotka elävät Jumalan sanan mukaisesti. Kaikki ei ole turmeltunutta. Sitä, mikä on hyvää ja oikeaa, pitää vaalia.

Mittaamattoman paljon hyvää on tehty aidon kristillisen uskon synnyttämän rakkauden voimalla. Niistä media ei kerro mitään. Koko yhteiskuntamme hyvinvointi rakentuu kristilliselle uskolle ja sen vuosisataiselle perinnölle ja hedelmälle. Nyt se on katoamassa ja olemme vakavassa tilanteessa.

Herran huoneen uudistuminen uskonpuhdistuksessa

Aikoinaan luterilaisuus syntyi katolisen kirkon keskellä. Katolisuus oli voimakkaasti vääristynyttä: siinä panostettiin ulkonaiseen loistoon, latinankielisyyteen, ihmisten ansioihin ja pyhimysten, erityisesti Marian palvontaan. Pelastuksen saattoi jopa ostaa rahalla.

Kun Luther julisti kaikkea tätä vastaan, katolinen kirkko julisti hänet kirkonkiroukseen. Mutta Luther oli Jumalan ase. Syntyi uskonpuhdistus. Kristuksen risti ja Raamattu kaivettiin uudelleen esiin kaiken ulkonaisen kimalluksen ja ihmistekoisen uskonnollisuuden keskeltä.

Uskonpuhdistuksen perusteesiksi muotoutui: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Sanan perustalla! Tämä motto on voimassa tänäänkin.

Elämme massiivista kristillisyyden alasajon aikaa Suomessa. Suomen kansa on kuilun partaalla, vaikka Stubb kehui kaiken olevan kunnossa ja lupasi rauhan tällekin vuodelle lapsekkaassa puheessaan uutenavuotena. Rauha, rauha, vaikka rauhaa ei ole.

Jumala on antanut herätyksen aikoja muutamien vuosikymmenten välein. Edellisestä on jo paljon aikaa, mutta uusi herätys on tulossa. Sen ensihumina on jo kuultavissa. Se tulee voimalla ja muuttaa monien sydämiä. Taipuvatko ne vasta raskaimman kautta?

Vaikka kristinusko kielletään, ihmisten todellinen tarve ei vähene vaan kasvaa. Vain Jumala voi antaa elämän ja rakkauden yli synnin, pahan ja kuoleman voimien. Ei kukaan eikä mikään muu.

Pimeyden, sekasorron ja ahdistusten keskellä tämä käy yhä ilmeisemmäksi. Synkän pimeyden keskellä jo pienikin valo tuo suuren toivon. Evankeliumia kannattaa ja pitää julistaa.

Kristus yhä tänään kumartuu kaikkein pienimmän ja syntisimmän ihmisen puoleen. Hän ojentaa kätensä, tarjoaa armonsa ja rakkautensa. Hän on valmis nostamaan ylös, antamaan kaiken täydellisesti anteeksi ja johtamaan uuteen elämään, armon varassa.

Hän on voimallinen puhdistamaan ja uudistamaan paikallisia seurakuntia ja kokonaisia kirkkokuntiakin. Kuka uskoo ja kuka kääntyy, siinä suuri kysymys.

Hyvän Paimenen ääni: Sana!

Jumala tiesi, missä tilassa oli Israelin kansa. Juuri sitä varten hän lähetti profeettoja ja oman Poikansa Vapahtajaksi. Tämän Jumala teki rakkautensa ja nimensä kunnian tähden.

Jumala tietää nytkin, missä tilassa on meidän sydämemme, kotiseurakuntamme, kirkkomme ja kansamme. Hän ei hätkähdä syntejämme ja luopumustamme.

Kaiken ulkonaisen, maallisen, materialismin, viihteen, humanismin ja liberaaliteologian tilalle tarvitaan Jumalan pyhää Sanaa – sen julistamaa elämänlakia ja täydellistä armonevankeliumia. Vain siinä on Jumalan ääni, jonka voimme tunnistaa. Kristus tuli opettamaan meitä!

Sanansa voimalla Jumala luo elämän ja ihmisen kuvakseen. Vain Sanansa voimalla hän synnyttää uskon ja hengellisen elämän. Vain Sanansa voimalla Jumala rakentaa seurakuntia ja levittää pelastuksen sanoman kaikille kansoille.

Sana ilmoittaa ja ilmaisee Jumalan. Sana kaataa itsetehdyt epäjumalat ja mielikuvituksen tuotteet. Sana paljastaa synnin ja pahan luomat harhaopit. Sana pelastaa ihmisen takaisin elämään. Sana pitää meidät elämän tiellä.

Ne ovat sanoja, jotka ohjaavat oikeaan, varjelevat pahalta, tarvittaessa nuhtelevat ja vetävät parannukseen, julistavat synnit anteeksi ja vakuuttavat Jumalan ikuista rakkautta juuri sinua kohtaan. Nuo sanat on talletettu Raamattuun.

Kun tulemme lähelle Sanaa ja Kristusta, tulemme lähelle toinen toisiamme ja hänen rakkautensa alkaa yhdistää meitä. Silloin löydämme yhteisen kristillisen uskon.

Jumalan Sanan ohjauksessa voimme rakentaa Herran huonetta, joka ei olekaan kivistä tehty kirkkorakennus vaan elävä yhteisö, jossa jokainen uskova on tärkeällä paikalla ja tehtävässä.

Herra sanoi ylipappi Joosualle: Näin sanoo Herra, Sebaot: Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani.

Todellinen Jumalan seurakunta on siellä, missä uskotaan Jumalan ilmoituksen mukaisesti. Sellaista seurakuntaa palvelevat ja johtavat henkilöt, jotka kunnioittavat Jumalan Sanaa ja elävät kristillisen uskon mukaan.

Todellisia teologeja ja kristinuskon asiantuntijoita kasvaa vain Raamatun äärellä. Kun ymmärrät evankeliumin ja Jumalan antaman elämänlain, ja sovellat niitä omaan elämääsi, olet hengellisesti kasvanut Jeesuksen opetuslapsi ja korkeasti oppinut teologi.

Elävä usko merkitsee oman pienuuden ymmärtämistä, suureen Jumalaan turvautumista, sekä Sanan kalliista aarteesta kiinni pitämistä ja sen jakamista kaikkien kanssa. Armahdettuna syntisenä toiselle syntiselle.

Vain Kristuksessa Jeesuksessa ja pyhässä Sanassa olemme ikiturvassa, Jumalan kämmenellä.
Siitä meitä ei kukaan koskaan riistä pois. Kun sydämemme täyttyy Jumalan armosta, rakkaudesta ja pyhyydestä, saamme riemuita yhdessä Psalmin kirjoittajan kanssa:

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!

Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,
kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
  Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,
  kun tulen elävän Jumalan eteen.

Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.

  Miten onnellisia ovatkaan ne,
  jotka saavat asua sinun huoneessasi!
  He ylistävät sinua alati.

Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla.
  Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella
  kuin asun jumalattomien katon alla.

Herra Jumala on aurinko ja kilpi,
hän lahjoittaa meille armon ja kunnian.

(Psalmi 84:2-5,11-12)

.

RUKOUS

Jeesus, Jumalan Poika.
Sinä tahdoit jo lapsena viipyä temppelissä taivaallisen Isäsi luona.

Herätä meissäkin halu etsiä hänen läheisyyttään
maailman kiireen ja hälinän keskellä.

Tee meistä elävän Jumalan palvelijoita,
jotka kuuntelevat avoimin sydämin hänen sanaansa
ja antavat sen tulla todeksi jokapäiväisessä elämässään.

Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

Aamen.