YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA (1. Su pääsiäisestä)

Päivän latinalainen nimi ”niin kuin vastasyntyneet” nousee 1. Piet. 2:2 sanoista ja viittaa pääsiäisenä kastettuihin. Kasteen ja tämän sunnuntain yhteys ilmenee myös toisessa nimessä ”valkoisten vaatteiden sunnuntai”. Kannettuaan koko ”valkoisen viikon” kasteessa saamaansa valkoista vaatetta kastetut pukeutuivat nyt jälleen tavalliseen arkiasuun.

Heidän tehtävänsä oli tästä lähtien todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.

.

EVANKELIUMI: Joh 21:1-14

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta.

Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.

Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

.

SAARNA

Ammattikalastajien turhautuminen

Koolla oli oman aikansa ammattikalastajia. He olivat juuri kokeilleet parhaat kalapaikat ja hyödyntäneet oikean kalansyöntiajan. Kaikki oli mennyt hukkaan. Ei mitään saalista.

Miehet olivat varmasti hyvin turhautuneita. Mistään ei tule mitään. Jeesuskin kuoli, ilmestyi kyllä mutta katosi taas eikä tästä kalastamisestakaan tule mitään. Mitä mieltä tässä kaikessa on?

Eikä tilannetta parantanut yhtään se, että joku vielä heitti herjaa rannalta. Kokeilkaa veneen oikealta puolelta! Mitä väliä sillä on, kummalle puolelle kapeaa venettä verkon laskee ja sitä paitsi kalansyöntiaika on jo ohi!

Ihmiselämän turhautumisen kokemuksia

En tiedä, minkälaisia vastoinkäymisiä ja turhautumista sinä olet kokenut elämässäsi. Ainakin itselläni on ollut sellaisiakin kausia, vaikka kuinka eletään Jumalan armollisessa johdatuksessa.

Elämään mahtuu monia unelmia – maallisia ja hengellisiä. Joskus osa niistä toteutuu, mutta osa saattaa jäädä toteutumatta. Varsinkin kun menee huonosti, neuvojia riittää helposti. Moni saattaa ajatella, että usko tekee elämästä helppoa ja yksinkertaista. Mutta matkaan mahtuu mutkia.

Suunnitelman mukaan

Jeesus oli jo monesti selittänyt kaiken, melkeinpä rautalangasta vääntäen ja lisäksi ilmestynytkin opetuslapsille. Luvattua Pyhän Hengen vuodatusta ei vielä ollut tapahtunut. Opetuslapset elivät nyt välivaihetta.

Jeesuksen seuraaminen oli aiemmin ollut konkreettista. Siinä hän oli paikalla – lihana ja verenä. Häneen saattoi koskea ja hänen kanssaan voi jutella kasvoista kasvoihin. Nyt Jeesus oli vain hetkellisesti ilmestynyt muutaman kerran ja sitten taas kadonnut. Vaikka Jeesus oli heille hyvin tuttu ja läheinen, hän oli nyt ottamassa etäisyyttä.

Silti heidän tuli tunnistaa Vapahtajan ääni, sanat ja teot – vaikka se tapahtuisi etäänä tai toisten ihmisten kautta. Ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen välillä oli 40 päivän välivaihe, jonka aikana Jeesus ilmestyi hänen seuraajilleen. Kun Jeesus lopullisesti astui taivaisiin, hän ei ole enää ruumiillisesti keskellämme.

Mutta Vapahtajan ruumiillisen läsnäolon korvaamiseksi opetuslapsille ja meille kaikille on vuodatettu ja annettu Pyhä Henki, joka on itsensä Kristuksen ja Jumalan läsnäoloa.

Sittenkin, vielä kerran

Jostain syystä kertomuksen kalamiehet heittivät vielä kerran verkon veteen. Oliko rannalta kuuluneessa äänessä sittenkin jotain tuttua vai oliko siinä jumalallista vetovoimaa niin, että he toimivat vastoin inhimillistä järkeä, joka sanoi, että kalaa ei enää tulisi.

Jotkut ovat pohtineet, etä olivatko opetuslapset palanneet takaisin vanhaan ammattiinsa, epäuskoisina siitä, että mitään hyvää hengellistä enää tapahtuisi. Jeesus oli antanut lähetyskäskyn, mutta voimaa, uskallusta eikä viisautta sen toteuttamiseen ei tuntunut olevan. Emme tiedä, oliko näin vai olivatko he vain satunnaisesti kalassa. Ruokaakin tarvitaan.

Jumalan läsnäolo

Tapahtuma kertoo, että Jumala on läsnä ihmisen arjessa ja työssä. Hän haluaa pitää huolta siitä, että on meillä leipää ja kalaa – sopivasti syötävää. Jumala antaa elämän edellytykset, mutta niiden käyttämisessä on ihmisellä oma vastuunsa ja osansa.

Ruoka ei putoa lautaselle suoraan taivaasta. Verkot oli valmisteltava, vene työnnettävä veteen, oli soudettava, heitettävä verkkoa ja nostettava kalaa. Mutta silti siinä oli mukana Jumalan siunaus. Ilman Jumalan armoa, läsnäoloa ja siunausta ei ole hyvää, mielekästä, ravitsevaa elämää.

Kun mietit elämääsi, tulevaisuutta, valintoja ja haasteita, kannattaa rukoilla ja turvautua Jumalaan. Jos jokin ei onnistu, kannattaa kokeilla toisella tavalla. Tähänkin pätee tuttu rukousvastausten kaava. Toisinaan apu tulee heti, joskus vähän myöhemmin ja usein jollakin toisella tavalla.

Jumala määrää tahdin

Toki me haluaisimme valjastaa Jumalan täyttämään kaikki toiveemme tässä ja nyt. Jos Jumala olisi käskettävissämme, opetuslapset olisivat tyhjentäneet koko Galilean järven kaloista jo viikossa. Hetkellisesti rahaa olisi tullut mukavasti, mutta sitten kaikki olisi loppunut kuin seinään.

Jumala on mitannut maapallomme luonnonvarat niin, että ne riittävät kaikille, kun niitä käytetään kohtuullisesti ja tasajaon periaatteella. Jonkin laskelman mukaan me suomalaiset käytimme jo meille kuuluvan osuuden jo maaliskuun loppuun mennessä. Tosiasiassa me ylikulutamme maapallon luonnonvaroja aivan liikaa.

Voimme todeta, että rakkaudessaan Jumala on mitannut meille kaikkea vähintäänkin sopivasti ja kohtuullisesti. Hän siunaa työmme ja varamme, mutta ei välttämättä niin kuin me haluaisimme.

Hengellisestikin – niin omassa elämässä kuin palvelutyössä – olemme täysin riippuvaisia Jumalasta. Opetuslapsilla ei ollut mitään omia resursseja lähteä toteuttamaan lähetyskäskyä, sillä helluntai ja Pyhän Hengen voima ei vielä ollut tullut.

Silti he olivat olleet Vapahtajan koulussa jo monen vuoden ajan. Siinä oli kertynyt aika paljon hyvää matkaevästä. Luokallekin taisivat jäädä useammankin kerran. Mutta kun Jumalan aika täyttyy, silloin alkaa tapahtua.

Ihmisten touhuilua

Valitettavasti kirkkokuntien ja kristillisten liikkeiden piirissä on monenlaista omavoimaista ja omaviisasta touhuilua. Kun ihmisestä tehdään kaiken keskipiste, mitta ja perusta Jumalan sijasta, tapahtuu kaikenlaista epäkristillistä, suorastaan antikristillistä.

Silloin olisi parempi vain mennä kalaan ja pysytellä maallisissa ammateissa kuin mestaroida Jumalan nimissä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Silloin sokea taluttaa sokeaa ja molemmat putoavat samaan kuoppaan.

Aikamme vakavien kriisien keskellä valtakirkkomme on kummallisen hiljaa. Puuhaillaan kaikkea muuta, mutta kansaa ei herätellä kääntymään Jumalan puoleen ja rukoilemaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa kukaan ei puhu Jumalasta mitään, ainakaan julkisuudessa. Samanaikaisesti kriisit vain pahenevat vakavalla tavalla.

Jumala kyllä haluaisi auttaa. Hän kyllä tietää, missä kala liikkuu ja miten hommat pitäisi hoitaa. Opetuslapset olivat käyneet jo sen verran Jumalan koulua, että he olivat alkaneet ymmärtää, että elämä on Jumalan käsissä ja että Jumalaan kannattaa turvautua. Siksi opetuslasten vene täyttyi kalasta ja elämä hymyili jälleen – eikä vain kalansaaliin tähden, vaan etenkin Herran kohtaamisen vuoksi.

Opetuslapset olivat viisaan rehellisiä. Omassa voimassa he eivät yrittäneet valloittaa Israelia tai koko maailmaa. Parempi oli mennä kalaan ja odottaa Jumalan aikaa (jonka tulemiseen he eivät välttämättä jaksaneet uskoa).

Toki Pietarissa löytyi vanhaa särmää, kun hän heittäytyi veteen ja ui rantaan. Ei uskoon tuleminen ihmisen perusluonnetta muuta, mutta kyllä se silti jalostaa ihmistä jossain määrin Kristuksen kaltaisuuteen eli siihen, jollaiseksi meidät on luotu ja tarkoitettu.

Ainutlaatuisina elämän keskellä

On tärkeää, että uskallamme olla sellaisia kuin olemme. Ei tarvitse mennä samaan muottiin kuin toiset. Jumala on luonut meidät erilaisiksi monestakin syystä.

• Ensinnäkin Jumala on niin mittaamaton, että tarvitaan useampi miljardi ihmistä kuvastamaan sitä, minkälainen persoona Jumala on.
• Toiseksi Jumala loi meidät yhteisöllisiksi, jolloin tarvitsemme toisiamme erilaisina ihmisinä.

Tällä erilaisuudella en tarkoita mitään synnillisiä muotoja ja ilmentymiä. Synti nimittäin rikkoo ja vääristää Jumalan alkuperäistä luomistyötä ja tahtoa meissä. Kun tulemme Kristuksen luokse, Jumalan armon ja rakkauden hoidettaviksi, hän aloittaa meissä hyvän työnsä.

Saamme olla Jumalan lapsia ja kasvaa hänen huomassaan. Ajan myötä hän valmistaa meidät palvelutyöhön, joka on osa elämämme tarkoitusta. Jumala siunaa arkielämäämme, työtämme ja hengellistä kutsumustamme.

Silloin kun hän näkee hyväksi, hän antaa meillekin Pietarin kalansaaliita, jotka ylittävät kaiken inhimillisen suorituskyvyn ja mahdollisuudet. Niitä ei tosin tapahdu joka päivä, sillä suurin osa elämästä on tavallista arkea. Se on pääsääntö. Sen lomaan mahtuu ihmeitäkin.

Jumala tekee ihmeitä, milloin haluaa – ei huvin vuoksi vaan tietyn, tärkeän tavoitteen toteuttamiseksi. Saamme iloita tavallisesta arjesta ja ihmeistä – niistä molemmista.

Lähellä Jeesusta

Tärkeää kertomuksessa oli se hetki, kun opetuslapset tulivat rannalle, Jeesuksen luo. Silloin heidät ravittiin sisäisesti ja ruumiillisesti. Meillekin on tärkeää tulla lähelle Jeesusta silloin kun hän kutsuu.

Juuri nyt aikamme vakavien kriisien ja sodankin keskellä Jumala huutaa myrskyävän ihmiskunnan rannalla: Tulkaa minun luokseni, niin saatte todellisen turvan, rauhan ja elämän!

Jumalan voimme kohdata jumalanpalveluksissa, rukouksissa, Sanan ääressä, ehtoollisessa, luonnon keskellä, kotona tai missä tahansa. Nämä kohtaamiset ovat kullanarvoisia. Ne pitävät meitä hengissä ja virvoittavat.

Siksi emme saa laiminlyödä seurakuntayhteyttä, rukousta, Sanan ääressä olemista ja palvelemista. Kaikki tulee Jumalalta mutta meillä on oma vastuumme Jumalan lahjojen hyödyntämisessä.

Vasta sitten meistä tulee Ylösnousseen todistajia

Vasta kun me itse olemme kohdanneet Vapahtajamme ja tulleet hänen ravitsemiksi, hoitamiksi ja rohkaisemiksi, meistä tulee hänen todistajiaan. Silloin meillä jotain aitoa ja todellista kerrottavaa.

Minäkin sain kohdata hänet aikuisiällä 33 vuotta sitten. Se kohtaaminen muutti paljon. Monet pelot väistyivät. Sain tarkoituksen ja suunnan. Minusta on pidetty huolta hyvinä ja vaikeina aikoina. On annettu iloa ja kyyneleitäkin, jotka ajallaan on pyyhitty pois.

Tulevana viikkona vietämme isäni hautajaisia. Hän oli levoton kyselijä ja etsijä, joka kenties löysi rauhan ja levon Jumalan armossa.

Jumalan kohtaaminen antoi aikanaan hyvin levollisen uskon minunkin sisimpääni. Se on Jumalan Hengen työtä ja säilynyt tasaisena kaikki nämä vuodet.

Näin meidät kaikki, juuri sellaisina kuin nyt olemme, kutsutaan ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtaja luokse. Rakkaudessaan Jumala ei jätä meitä itsekkäiksi, syntisiksi ja kuolevaisiksi. Hän aloittaa meissä hyvän työn, joka täydellistyy tulevassa kirkkaudessa.

Aikamme kriisien, uhkakuvien, pimeyden ja valheiden keskellä turvallinen suhde Herraan on entistä tärkeämpää. Olemme sittenkin hyvissä käsissä, Jumalan armollisissa ja voimallisissa käsissä tapahtui mitä tahansa. Ne kantavat yli kuolemankin perille kirkkauteen saakka.

Saamme elää rohkeasti ja iloiten. Vapahtajamme ja Jumalan todellisuuden kohdanneina, vajavaisina, armahdettuina meidät myös lähetetään ihmisten keskelle, heidän rinnalleen.

Meillä on vietävänä ja kuulutettavana ainutlaatuinen, elämän tuova, pahuuden ja kuoleman voittava sanoma ristiinnaulitusta, ylösnousseesta Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Hän tahtoo kohdata sinutkin!

.

RUKOUS

Herra, sinä katsot meitä ja elämäämme.
Me emme aina tunne ja tunnusta sinua.

Kiitos, että tulet meitä lähelle ja kutsut yhteyteesi.
Kiitos, että sinä ohjaat ja neuvot meitä.
Kiitos, että ravitset henkemme, sielumme ja ruumiimme.

Kiitos, että sinä synnytät meissä uutta ylösnousemuselämää Vapahtajan ristin voimassa.
Lähetä meidät kertomaan sinusta ja kutsumaan yhteyteesi,
jotta jokainen saisi turvan ja tarkoituksen.

Anna meille voimaa, viisautta ja rakkautta palvellaksemme
sinua ja lähimmäisiämme.

Kallis Vapahtajamme. Kiitos, että pidät meistä huolen.
Kiitos, että kuljet edellämme, johdatat ja viet perille taivaan kotiin.

Aamen.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet.

Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika ja että ristillä tapahtui synnin, kuoleman ja pahan voittava, pätevä sovitus.

.

EVANKELIUMI: Joh 20:1-10

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan:
”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”

Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle.

Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään.

Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

.

1. Kor 15:1-8,11

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

      – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
           niin kuin oli kirjoitettu,
      hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
           niin kuin oli kirjoitettu,
           ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.

    Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
    Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

.

JEESUS ON NOUSSUT KUOLLEISTA VOITTAJANA!

Ylösnousemuksen juhla

Olemme kristikunnan suurimmassa juhlassa, pääsiäisaamussa. Kristus on noussut ylös, kuten Kirjoituksissa luvattiin. Raskas pitkäperjantai vaihtui sapattilauantain hiljaisuuteen ja nyt varhaisen sunnuntaiaamun järisyttävään kirkkauteen.

Pitkäperjantai ja pääsiäisaamu kuuluvat yhteen. Vapahtajan oli kuljettava ristintie. Juuri ristillä tapahtui keskeinen Jumalan pelastusteko. Jeesus sovitti täydesti meidän kaikkien rikkomukset ja synnit. Hän kantoi rangaistuksen, jotta meillä olisi autuus ja elämä. Tämän täyttymyksen vääjäämättömänä seurauksena oli ylösnousemus.

Synnin palkka on aina kuolema, mutta vanhurskauden seurauksena on aina elämä. Kun Jeesus sovitti meidät, sinut ja minut, hän mursi synnin ja kuoleman vallan. Kun rangaistus on kärsitty, tämän kuolemanvarjon maan, synnin, pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman keskelle on avattu avoin ovi vapauteen, ikuiseen, täydelliseen elämään.

Emme kulje kohti kaiken loppua, vaan kaiken täyttymystä, todellisen, iäisen elämän alkua! Elämällä on sittenkin syvä tarkoitus ja mielekkyys, jota kuolema ei tee tyhjäksi.

Jumala on kaiken tämän yläpuolella. Kuolema on vain se viimeinen vaihe ja työväline, jolla Jumala valmistaa ja siirtää meidät ikuiseen elämään. Kun olemme Jumalassa, olemme jo nyt sisällä elämässä, jota kuolema ei voi enää murtaa.

Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleita, emme voisi olla varmoja sovituksestakaan. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleita. Ylösnousemus on vakuutus Kristuksen sovitustyön pätevyydestä.

Ylösnousemus on osallisuutta tulevaan kirkkauden valtakuntaan. Siksi Jeesus nousi kuolleista kirkastettuna. Hänen ruumiinsa on paljon enemmän kuin vain ajallinen ruumis. Se on iankaikkista elämää varten täydellistetty, kuolematon, kirkkaudella täytetty.

Jeesuksen ylösnousemuksen myötä mekin saamme kerran nousta kuolleista ruumiillisesti, kirkastettuina. Kristuksessa saamme olla matkalla kohti valoa, elämää ja ikuista autuutta. Juuri tämän armonihmeen äärellä kristikunta viettää suurta juhlaa.

Mutta osaako aikamme nykyihminen iloita tästä? Kelpaako evankeliumi, sanoma armosta, rakkaudesta ja elämästä? On tarjolla niin paljon muutakin.

Aikamme ihminen elää kummallisessa ristiriidassa. Yhtäältä hän ajattelee ihmisen olevan lähes kuolematon, viisas, oman onnensa seppä. Elämä jatkuu loppumattomasti. Mutta toisaalta ihminen pelkää kuolemaa, kohtaa rikkinäisyyttä, rajallisuutta, itsekkyyttä, pahuutta ja kärsimystä.

Aikamme ihminen kulkee kohti epämääräistä tulevaisuutta. Kaikki näyttää päättyvän pimeään, kauhistuttavaan kuolemaan, joka vie mielekkyyden parhaimmiltakin onnen hetkiltä. Vaikka ihminen saavuttaa uutta tietoa, hän ei kykene voittamaan itsekkyyttä, pahuutta ja kuolemaa.

On valtava ero siinä, kuljemmeko kohti pimeää rotkoa, pitkin tietä, joka kapenee ja rapautuu jokaisella askeleella – vai kuljemmeko kohti kotia, kaiken hyvää täyttymystä. Minkälainen tulevaisuus edessäsi häämöttää? Mitä kohden sinä kuljet? Minkä varaan sinun elämäsi ja olemassaolosi rakentuu – ihmisen vai Jumalan?

Vallankumous

Jeesuksen opetuslapset kulkivat ihmettä seuraten. Jeesuksen julistus, opetus ja ihmeet tekivät heihin syvän vaikutuksen.

Matkan varrella opetuslapset rakensivat omia pilvilinnoja. He saisivat parhaat paikat ja edut Messiaan seuralaisina. Meilläkin on ajallisia unelmia, ehkäpä myös hengellisiä. Ehkä jotain on toteutunut, mutta sittenkin elämä kulkee liian usein eri tavoin kuin toivomme.

Kun he lähestyivät Jerusalemia, pahin tapahtui. Heidän Kuninkaansa surmattiin ristillä ja heidän unelmansa romahtivat. Hirvittävä pelko ja tyhjyys täytti sydämet.

Mutta sitten koitti ihmeellinen pääsiäisen aamu. Naiset toivat kiireesti sanoman: Hän on noussut ylös! Jeesus elää! Alkoi Pietarin ja Johanneksen kilpajuoksu haudalle. Ja pian kaikki opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Herransa, koskea häntä ja aterioida yhdessä hänen kanssaan.

Kaiken lisäksi heidät puettiin Jumalan Hengellä, voimalla korkeudesta. Pelko väistyi ja evankeliumi levisi kaikkialle tuoden syvän vallankumouksen monien ihmisten sydämiin ja yhteisöihin.

Mekin saamme kokea saman, kun kohtaamme ristiinnaulitun, ylösnousseen Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen. Hän tuo armon, rakkauden ja elämän kaiken ajallisen, kaiken pimeydenkin keskelle.

Monet saavat kasvaa tässä todellisuudessa jo pienestä pitäen, läpi koko elämänsä. Monet saavat tulla varovaisin askelein hänen luokseen. Monet saavat kokea yhdessä hetkessä tuon muuttavan ylösnousemuksen voiman.

Olennaista on se, että lopulta me olemme hänessä ja hän meissä. Silloin emme ole enää matkalla kohti pimeyttä, kaiken loppua. Silloin olemme matkalla kohti kotia, kaivattua kaiken täyttymystä.

Alkupaloja

Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on lopullinen ja täydellinen vastaus ja ratkaisu ihmiskunnan syvimpiin ongelmiin. Kyse ei ole ilmastonmuutoksen voittamisesta, reilummasta resurssien tasajaosta, paremmasta rokotteesta tai Ukrainan sodan loppumisesta, vaan paljon suuremmasta ja syvemmästä, iankaikkisesta, täydellisestä elämästä.

Jumala kertoo, että ratkaiseva voitto on jo saavutettu Kristuksessa ja ikuinen rauha on solmittu. Mutta tämä nykyinen maailma katoaa ja se joutuu kohtaamaan katkeraan loppuun saakka synnin ja pahuuden seuraukset. Liian harva suostuu rauhaan Jumalan kanssa.

Luvattu täydellinen koti on taivaissa ja uudessa luomakunnassa, joka ei ole ihmiskäsin rakennettu. Siellä ei enää ole syntiä, kärsimystä eikä kuolemaa. Siellä kaikki kyyneleemme pyyhitään pois. Siellä meidät parannetaan ja saamme täyttyä ylösnousemuksen kirkkaudesta, voimasta ja riemusta.

Jo täällä ajassa saamme monia nauttia alkupaloja, jotka vahvistavat meitä niin, että pääsemme kerran perille. Saamme jo nyt vakuuttua tulevasta hyvästä, jotta voimme kohdata luottavaisesti kaiken sen, mitä ajallisen elämämme matkaan vielä kuuluu.

Alkaen meistä kaikille kansoille

Evankeliumin työ alkaa aina meistä itsestämme, ja sen jälkeen mekin saamme opetuslasten tavoin viedä kirkasta toivon sanomaa pimeyden kriisiyttämän maailman keskelle.

Saamme kohdata ristiinnaulitun, ylösnousseen Vapahtajan omakohtaisesti, Jumalan Hengen kirkastamana, Raamatun Sanan ilmoittamana, kasteen ja ehtoollisen lahjassa, rukouksessa, moninaisissa palvelutehtävissä ja elämän vaiheissa ja käänteissä. Saamme opetuslasten tavoin kasvaa hänen tuntemisessaan ja ihmetellä Jumalaa ja hänen tekojaan.

Maailma on täynnä huonoja uutisia. Ei näitä ongelmia ratkaise hallitus, eduskunta, EU eikä Nato. Kaikki on vain oireiden jälkihoitoa. Mutta evankeliumi vie ratkaisevaan ytimeen. Meillä on hyvä sanoma rakastavasta, pyhästä Jumalasta, joka antaa tulevaisuuden ja toivon. Sitä saamme julistaa kaikille ihmisille. Kutsumme kaikkia ylösnousseen Vapahtajan seuraan, taivasmatkalle, kohti kotia.

Ylösnousemuksen ihme

Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Luojaamme, uskon luottamuksesta. On paljon mitä emme todellisuudessa ymmärrä. Me emme ymmärrä Jumalan luomistyön ihmettä. Sama pätee ylösnousemuksen ihmeeseen.

Monet sanovat, että eivät usko ihmeisiin. Mutta koko elämä, olemassaolo ja ihmisyys on suurta ihmettä. Ainoa järkevä, looginen perusta sille on Jumala, joka on kaiken luoja ja ylläpitäjä.

Ei Jumala tarjoa meille teknisiä selityksiä siitä, miten hän tekee kaiken. Mutta hän antaa elämän ja ennen kaikkea itsensä. Hän ottaa meidät lapsikseen ja syliinsä. Hän antaa läsnäolonsa ja rakkautensa. Hän kasvattaa meitä, lähettää palvelutehtäviin, kulkee rinnallamme ja kerran vie perille taivaan kotiin.

Ylösnousemus on selittämätön, käsittämätön ihme, mutta silti se on totta ja vaikuttavaa todellisuutta. Jumala itse vakuuttaa siitä ja toimii Jeesuksen persoonan, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voimassa.

Jumala, maailma ja elämä on täysin totta riippumatta siitä, mitä me ymmärrämme. Mutta voimme kokea tuon koko todellisuuden ja levätä Jumalan iankaikkisilla käsivarsilla. Kaikessa elämme uskon varassa. Yhdet uskovat Jumalaan. Toiset uskovat, että Jumalaa ei ole. Yhdet ovat matkalla iankaikkiseen elämään, toiset eivät.

Ristintietä kohti kirkkautta

Opetuslapset kohtasivat ylösnousseen Herran ja lähtivät iloiten liikkeelle. He olivat kulkeneet ristiltä ylösnousemukseen aamuun.

Samoin mekin. Joudumme kulkemaan ristintietä kohti kirkkautta. Pimeys maailmassa tihenee, mutta samalla Jumalan salattu kirkkaus ja koti-ikävä kasvaa meissä.

Ylösnousemusvoima ei tee meistä inhimillisesti vahvoja. Mutta juuri heikkoina, hauraina, rikkinäisinä, sairaina, kuolevina emme enää luota itseemme vaan turvaudumme Jumalaan. Heikkoina me olemme väkeviä Kristuksessa.

Tätä matkaa teemme ylösnousseen askelissa. Hän kulkee edellämme, rinnallamme ja takanamme. Emme ole koskaan yksin. Pääsemme perille johonkin sellaiseen, mitä silmä ei ole nähnyt, korva ei kuullut eikä ymmärrys voi käsittää.

Ristiinnaulittu Kristus Jeesu on ylösnoussut!
Hän on turvamme elämässä, kuolemassa ja iankaikkisuudessa.

.

RUKOUS

Suuri Jumalamme ja Isämme,
   sinä annoit Poikasi ylösnousemuksessa
   koittaa uuden luomisen aamun.

Herran päivä on tullut,
   pelastuksen lähde auennut.

Olet liittänyt meidätkin kasteen ja uskon kautta
   Kristuksen voittosaattoon.

Ylistämme sinua tänä pääsiäisaamuna
   ja iloitsemme pelastuksen lahjasta.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen,
   meidän Herramme tähden,

joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa
   elää ja hallitsee aina ja ikuisesti.

Aamen.

.

.

YLÖSNOUSSEEN KOHTAAMINEN (2. pääsiäispäivä)

Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät hänen kuolleista nousemisestaan ja jatkuvasta läsnäolostaan. Seurakunta elää Ylösnousseen seurassa.

.

EVANKELIUMI: Luuk 24:13-35

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.”

Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.”

Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

.

HARTAUSPUHE

Ylösnousseen kohtaamisia elämässä, kuolemassa ja iankaikkisuudessa

Kristus on noussut ylös! Johanneksen mukaisessa evankeliumitekstissä Magdalan Maria sai ensimmäisenä kohdata ylösnousseen Herran. Maria tunsi rakkaan Jeesuksen äänen, vaikka ulkomuoto ei enää ollutkaan sama kuin hän viimeksi näki: ruoskittuna ja ristillä murtuneena, tuskin enää ihmisen kaltaisena. Nyt Jeesus oli kirkastettu ja eheä, mutta käsien ja jalkojen arvet olivat yhä nähtävillä.

Kun Jumala kutsuu, sinäkin saat sydämessäsi kuulla tutun äänen. Äänen, joka tuo sinulle rauhan ja turvan elämääsi. Minä se olen, älä pelkää!

Evankeliumitekstissä Jeesus myös varoitti Mariaa: Älä koske minuun! Oikeastaan tuo kreikankielinen sana pitäisi kääntää: ”Älä takerru minuun”, älä takerru minun fyysiseen läsnäoloon, sillä kohta minä nousen taivaaseen.

Me ihmiset mielellämme takerrumme vain näkyvään. Elämän onnen luullaan löytyvän materiasta ja tavarasta. Silti köyhä voi olla paljon onnellisempi kuin maailman rikkain ihminen. Yhteys Luojaan tuo elämän syvimmän turvan ja onnen.

Kuoleman edessäkin meidän oma näkökykymme loppuu: tässäkö kaikki oli? Voiko olla elämää kuoleman jälkeen, ilman materiaa, ilman ruumista?

Jumala on olemukseltaan Henki. Hänellä ei ole eikä hän tarvitse elääkseen materiaa tai fyysistä ruumista. Ihminen on Jumalan kuva – meillä on fyysinen ruumis, mutta myös aineeton sielu ja henki. Elämän perusta ja olemus eivät ole materiassa vaan Jumalassa. Kristuksessa meidät on liitetty ikuiseen Jumalaan. Hänessä me elämme, vaikka ruumis kuolisikin.

”Me tiedämme, että Jumala, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa. Sen tähden me emme menetä toivoamme. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Me emme kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.” (2 Kor 4:14-18)

Tämä nykyinen maailma käy kohti loppuaan. Sen päätös on lähellä. Mutta se on uuden alku.
Katso: vanha on kadonnut ja uusi on tullut sijaan! Jumala luo uutta, paljon parempaa.

Nyt me elämme vielä välivaihetta – kahden huipentuman välissä. Ensimmäinen pääsiäinen on takana, mutta täydellisen vapautuksen päivä on vielä edessä.

Kristuksessa olemme jo nyt uusia luomuksia, mutta vanha seuraa meitä vielä varjona. Kuitenkaan tuo synnin varjo ei ole meidän todellinen, syvin olemuksemme ja persoonamme, vaan tuo uusi – se mitä, sinä olet Kristuksessa.

Me takerrumme menneeseen ja näkyvään, mutta se katoaa kuin uni aamun koittaessa. Aamu sarastaa, todellinen elämä alkaa. Luonto herää, kuolema väistyy. Siemen, joka on haudattu maahan, murtautuu läpi maan roudan, versoo ja sen kukat puhkeavat kukkaan. Meistä ylösnousemus on mahdoton ja käsittämätön, mutta se on elämän laki. Jokainen ruohonkorsikin julistaa ylösnousemuksen ihmettä.

Kristus on esikoisena kaikista noussut kuolleista. Hän on keskellämme, hän on meissä Pyhän Henkensä kautta, hän kulkee sinun kanssasi, hän vie perille! Ole turvallisella mielellä. Jumalan kaikki lupaukset ovat iäti totta. Lepää ja iloitse hänessä! Herra Jeesus, täytä meidät sinun läsnäolollasi! Uusi aika on koittanut.

”Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!
Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua kunnioittavat.
Sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun.
Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät sinun turviisi.”

.

RUKOUS

Herra, meidän Jumalamme.

Me kiitämme sinua Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta.
Kiitos, että murhe on kääntynyt riemuksi,
tappio voitoksi.

Vakuuta meille Henkesi kautta,
että ylösnoussut Vapahtaja
kulkee kanssamme joka päivä,
myös murheen ja epäilyn hetkinä.

Liitä sydämemme ja ajatuksemme
yhteiseen uskoon, toivoon ja ylistykseen.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.