KRISTUKSEN TODISTAJAT (Tapaninpäivä)
Toinen joulupäivä, ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä, muodostaa vastakohdan ensimmäiselle joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.
.
EVANKELIUMI: Luuk 12:8-12
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.
Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.”
.
2. Aikakirja 24:18-21
Kansan luopumuksen vuoksi Jumala vihastui Juudaan ja Jerusalemiin. Vaikka hän lähetti asukkaiden keskuuteen profeettoja, joiden tuli saattaa heidät takaisin Herran luo, he eivät kuunnelleet profeettojen varoituksia.
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: ”Näin sanoo Jumala: ’Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.’ Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.”
Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla.
.
Apostolien teot 6:8-15, 7:51-60
.
SAARNA
Joulun ilosta, herttaisen lapsen syntymästä joudumme laskeutumaan nopeasti karuun elämänarkeen. Tämän päivän raamatuntekstit puhuvat voimakkaasti siitä, mitä Vapahtajan seuraaminen voi tuoda tullessaan: mittaamattoman hyvän ohella tämän maailman vainon.
Jouluilon jälkeen nykymaailmassakin on koettu nimenomaan Tapaninpäivänä monia katastrofeja. Järkyttäviä maanjäristyksiä, tsunami (2004), myrskyjä ja muuta.
Elämme kuolemanvarjon laaksossa. Juuri sen keskelle tarvitsemme ikuista evankeliumia. Vain Jumala antaa ajallisen ja ikuisen elämän, siksi häntä ei kannata torjua.
Uskonnolliset vainoajat silloin ja nyt
Maailmassa kohtaamme kaikenlaista ikävää. Etenkin uskovat kokevat ajoittain vakavaakin vainoa.
Vanhassa testamentissa kerrottiin Sakarjasta (2 Aikakirja 24:18-21), joka kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla. Monet profeetat kokivat saman kohtalon.
Uuden testamentin puolelta kuulimme Stefanuksesta, ensimmäisestä kristillisen seurakunnan marttyyrista (Apt 6-7 luvut). Hänetkin kivitettiin uskonsa tähden aikansa uskonnollisten johtajien toimesta. Järkyttävää.
Näiden tapahtumien edessä törmäämme siihen hätkähdyttävään tosiasiaan, että kristittyjen vakavimmat vainot nousevat ns. Jumalan kansan ja kirkon sisältä. Etenkin liberaali uskonnollinen johto ja farisealainen lakihenkisyys nousevat Jumalan sanaa ja evankeliumia vastaan.
Tämä on erityisen ajankohtaista nyt, kun piispat vainoavat elävää kristillisyyttä, joka on oikeastaan ainoa foorumi, joka kokoaa runsaasti kaikenikäisiä yhteen Sanan ja ehtoollisen äärelle.
Samalla piispat lupaavat valheellisesti jumalansa siunauksia synnin harjoittamiselle ja suorastaan yllyttävät sellaiseen – vastoin kirkon omia päätöksiä ja lakeja, Raamatusta puhumattakaan. Lisäksi he suosivat epäjumalanpalvelusta kirkoissamme – mm. hindulaisuutta (jooga), buddhalaisuutta (mindfulness) ja okkultismia kuten vapaamuurariutta.
Kummastako tällainen toiminta kumpuaa: Jumalasta vai paholaisesta? Mitä sinä vastaat?
Entä milloin piispat ovat kehottaneet kansaamme lukemaan säännöllisesti Raamattua, turvautumaan Jeesukseen, rukoilemaan ja elämään raamatullisten kristillisten arvojen mukaisesti? Milloin he ovat puolustaneet syntymättömiä lapsia abortteja vastaan? Jne.
Toinen vakava kysymys kuuluu, ovatko näin toimivat piispat Herran Jeesuksen alaisia piispoja vai hänen vihollisiaan? Muodollinen kirkkolaitoshan ei ole mikään Kristuksen seurakunta tai Jumalan valtakunta, varsinkin jos Raamattu ja sen sanoma on laitettu sivuun.
Tehdessään laittomuuksia ja suositellessaan samaa toisillekin, he ovat menettäneet kaiken arvovaltansa ja tosiasiallisen oikeuden edellyttää toisilta yhtään mitään. Hehän rikkovat kirkkolakia, sen tunnustuspykälää, kirkkojärjestystä, pappisvalaansa ja piispanvalaansa, sekä tietysti Raamattua vastaan.
Siinä mielessä esimerkiksi ”piispantarkastukset” ovat lähinnä julkea näytös, jota peliä moni kyllä pelaa mielellään. Ovathan monet samassa liberaalissa hengessä, jossa Raamattu ei varmastikaan ole mikään auktoriteetti.
Tämä ei ole historiallisesti mitenkään uutta tai kummallista, sillä hehän vaalivat oppi-isiensä perintöä. Jo vanhan liiton aikaiset uskonnolliset johtajat vainosivat Herran sanansaattajia, etenkin pohjoisen Israelin alueella ja ajoittain eteläisessä Juudassakin. Siksi heidät marssitettiin etunenässä pakkosiirtolaisuuteen.
Ja olivathan juuri ylipapit ja saddukeukset, silloisen kirkolliskokouksen ylin kerma, itse Herraa Jeesusta vastaan. Juuri hehän hankitsivat maallisenkin vallanpitäjän ja vieläpä kansan äänekkäimmät rääväsuut samaan mukaan: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!
Eivätkä he jättäneet rauhaan Jeesuksen seuraajiakaan. Alkuseurakunta joutui ankaran vainon kohteeksi ja he joutuivat pakenemaan Jerusalemista.
Mutta se vain johti Kristuksen evankeliumin nopeampaan ja laajempaan leviämiseen. Ja olihan Herran Jeesuksen tapattaminen sekin pimeydelle täysi katastrofi – siihen kun kätkeytyi Jumalan pelastussuunnitelma, syntiemme sovitus ja ikuisen elämän lahja.
Aikanaan Rooma laittoi koko juutalaisen kansan tilille luopumuksestaan, kun Jerusalem ja temppeli tuhottiin, ja Israelin valtio lakkautettiin lähes 2000 vuoden ajaksi. Jumalaa ei voi paeta – ei ajassa eikä varsinkaan viimeisellä tuomiolla.
Kuitenkin tämä sama joukko halusi ja yhä haluaa esiintyä todellisena Jumalan edustajana maan päällä. Ulkonaiset vallanmerkit ovat vahvasti esillä, mutta sydän on täynnä pimeyttä.
Paholainen rakastaa valtaa. Se haalii itselleen keskeiset valtaistuimet, joista käsin se yrittää alistaa kaiken muunkin valtaansa. Sille ihminen on vain pelinappula, joka ajallaan tuhotaan.
Säälittävää, että nämä sokaistuneet itseään rakastavat hölmöt palvelevat pimeyttä omaksi ja toisten tuhoksi. Kaiken lisäksi he niittävät jokaisesta sanastaan ja teostaan Jumalan pyhän tuomion, sillä Kristus ja hänen ristinsä ei heille kelpaa.
Mekin olemme syvimmiltään yhtä syntisiä, mutta ymmärrämme sen järkyttävän voiman ja siksi me tunnustamme synnin synniksi, turvaudumme Jeesukseen ja kaipaamme uutta elämää hänessä. Siksi hän on Vapahtajamme ja Puolustajamme viimeisellä tuomiolla.
Jos Raamatun Kristus olisi heidän sydämissään, he rakastaisivat uskovia veljiä ja sisaria, ja julistaisivat lyhentymätöntä Jumalan sanaa ja evankeliumia kansallamme, joka on kuilun partaalla. Nyt he eivät välitä, vaan ovat suorastaan työntämässä heitä pimeyden ja tuomioiden syövereihin.
Näin Jumalan kansalla on ollut liian usein ja liian monta huonoa johtajaa.
Onneksi on niitä hyviäkin, jotka ovat nöyrtyneet Jumalan edessä, tunnustaneet Raamatun Jumalan pyhäksi Sanaksi, julistaneet evankeliumia, hoitaneet sieluja ja olleet rohkeasti etummaisina pitämässä kristillisen uskon ja rakkauden puolta, vaikka kuinka myrskyäisi ja puhaltaisi vastaan. He ovat järkähtämättä pitäneet kiinni apostolisesta uskontunnutuksesta.
Kirkon piirissä vaikuttaa monia herätysliikkeitä ja lähetysjärjestöjä, sekä yksittäisiä henkilöitä, jotka haluavat pitäytyä Raamattuun ja evankeliumiin sellaisenaan kuin se on annettu. Yhä enemmän nämä liikkeet, järjestöt ja uskovat joutuvat kokemaan syrjintää, vainoa ja monenlaisia kivittämisiä.
Arkkipiispakin keksii poskettomia valheita siitä, miten mukamas amerikkalainen ääriuskonnollisuus vaikuttaa Suomen herätysliikkeisiin. Haloo. Missä on alkeellisinkin historian ja kristillisen uskon tuntemus? Herätysliikkeemme ovat vuosisatoja vanhoja ja nuorimmatkin yli 50 vuotta vanhoja. Eivät ne ole miksikään muuttuneet eivätkä saaneet vaikutteita 2020-luvun amerikkalaisuudesta.
Entä eikö arkkipiispa ole isänmaallinen? Näinä aikoina tarvitsemme erityisesti isänmaallisuutta, jolla puolustetaan kotia, kristillistä uskoa ja isänmaata. Mitään ihmisyyttä alentavaa ja turmelevaa liberaalia antihumanismia sen sijaan ei tule puolustaa, sillä juuri sen tähden me olemme kuilun partaalla.
Piispojen ongelma on siinä, että he itse hylkäävät Raamatun ja sen Jumalan, mutta herätysliikkeet eivät. Jumala on lihaksi tullut sana Kristuksessa ja Raamatun ilmoituksessa. Jumala itse ilmoittaa itsensä ja tahtonsa. Joka hylkää Jumalan sanan, hylkää Jumalan.
Tämä perusongelmahan pitää sitten peittää valheilla ja leimata tuttu, perinteinen, suomalainen katekismuskristillisyys ääriajatteluksi! Piispathan itse elävät ajan hengessä kääntyen kuin tuuliviirit kumartaen marginaalisen ääriliberaalin valhehumanismin perään.
Lisäksi ja kaiken perustaksi arkkipiispa väittää, että Jumala muuttuu koko ajan ja siksi hänkin on luopunut peruskristillisyydestä, jota hän noudatti vuosikymmenten ajan.
Raamatussa sanotaan, että Jumala ei muutu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sama pätee Herraan Jeesukseen (Hepr 13:8).
Malakian kirjan 3:6-7 sanoo: Minä, Herra , en muutu, ettekä tekään, Jaakobin lapset, ole muuttuneet: isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Profeetta moittii etenkin Juudan papistoa ja kansaa.
On jälleen kysyttävä vakavasti, kumpaa minun ja meidän pitäisi tässäkään uskon peruskysymyksessä uskoa – Jumalaa vai höpöjuttuja, joita pimeyden sylttytehtaat suoltavat päivittäin?
Syyllistyykö arkkipiispa ja piispat suoranaiseen eksytykseen? Jos missi sai potkut silmien venyttelystä, niin eikö tässä olla aivan eri sfääreissä – ajallisen ja ikuisen elämän kysymyksissä!
Rakennammeko kalliolle vai hiekalle? Myrskyt kyllä tulevat, mutta yksi kestää ja toinen sortuu.
Olen syvästi kiitollinen Raamatusta. Kaiken tämän pimeyden, valheen, epävakauden, yhteiskunnan romahtamisen ja sotien keskellä on ikiaikainen, muuttumaton, hyvä, pyhä Jumala. Hänessä on syvä turva ja hänessä on luvassa ikuinen elämä, kun tämä nykyinen maailma on jo väistymässä.
Miljoona kertaa mieluummin toimitan jumalanpalvelusta herätysliikkeiden messuyhteisöjen kanssa kuin niiden kanssa, jotka elävät julkeassa luopumuksessa uskovia vainoten ja Kristuksen sanaa pilkaten.
Kumman kelkkaan siis kannattaa hypätä?
Valejumalan, joka siunaa kaikkea itsekkyyttä, pahuutta ja pimeyttä, jota maailmamme on täynnä, vai elävän Jumalan, joka tuomitsee synnin synniksi, mutta ihmeellisessä armossaan Kristuksen Jeesuksen ristissä sovittaa ja antaa anteeksi tuoden uuden, aidon, hyvän elämän – lahjaksi?
Valintani on selvä. Toivottavasti sinunkin!
Kristinuskon mullistava voima ja rakkaus on vain sen alkuperäisessä muodossa. Sellaisena se on levittäytynyt ympäri maailman.
Vastavuoroisesti, liberaali ja lakihenkinen kristillisyys on tyhjentänyt kirkot länsimaissa. Liberaali kristillisyys on vain tyhjä kuori vailla aitoa sisältöä. Sisäinen tyhjyys on siinä täytetty pimeydellä.
On vakavaa ja kohtalokasta, että yhteiskuntamme ja osin kirkkommekin on katkaisemassa ne juuret, jotka ovat tuoneet sille elämän, hyvinvoinnin, rakkauden ja iankaikkisen elämän.
Nykyajan vieraantunutta ihmistä, kirkkoa ja yhteiskuntaa voitaisiin verrata kypsymättömään nuoreen, joka on saanut kodissaan kaiken hyvän hoivan ja ylläpidon nuoruutensa päiviin saakka. Ovet paukkuen nuori lähtee kotoaan, pitäen kaiken saamansa, kokemansa, jopa isänsä ja äitinsä halpana – kohti uutta, itsekeskeistä elämää.
Mutta kun puulta katkaistaan juuret, se kuolee. Kun ihminen kieltää Luojansa, hän menettää sekä ajallisen että ikuisen elämän.
Se on elämän muuttumaton, syvä laki.
Valtakoneisto vainoajana
Jumalan kansan historia todistaa, että uskovien vaino nousee usein kristillisen kirkon sisältä. Mutta sen lisäksi vaino voi nousta kristillisen kirkon ulkopuolelta.
Jo Rooman valtakunnassa monet keisarit vainosivat juuri kristittyjä koko sotakoneistonsa voimalla. Vasta keisari Konstantinus Suuren myötä kristinusko sai vapauden vuonna 313 jKr.
Mutta pian, jo 300-luvun lopulla, heiluri heilahti toiseen äärimmäiseen asentoon, kun kristinuskosta tehtiin Rooman valtakunnan ainoa sallittu uskonto ja keisarista tehtiin Jumalan sijainen maanpäälle, josta paavius juontuu.
Näin vainotusta tuli vainooja. Tosin kysymys oli siitä, että kirkon valta joutui jälleen niiden käsiin, jotka eivät olleet sydämeltään kristittyjä.
Saatana pukeutuu jopa ”kristukseksi”, yleväksi keisariksi, paaviksi, pikkupiispoiksi ja -papeiksi, mustamaalatakseen ja turmellakseen ainoan pelastuksen tien, Kristuksen.
Jumalalla voima kääntää ahdistus hyväksi
Ulkoinen vaino useimmiten kääntyy sitä itseään vastaan. Kristittyjen rohkeus kuolemankin edessä on ollut voimakkain mahdollinen todistus kristillisen uskon luotettavuudesta.
Juuri vainojen keskellä kristityistä tuli kuuluisia Rooman valtakunnassa. Heidän rohkeutensa, julistuksensa ja alttiutensa palvella pyyteettömästi lisäsi kristittyjen määrää räjähdysmäisesti. Samankaltaista vainoa kristityt kokevat nykyään erityisesti islaminuskoisissa maissa.
Sanonta kristillisen seurakunnan siemen on marttyyrien veressä, on osoittanut todeksi monin paikoin läpi historian, aina alkuseurakunnasta meidän aikaamme saakka.
Todistustehtävän ohella vainoilla on uskovia puhdistava merkitys. Kun vainot alkavat, ihmiset, jotka ovat vain muodollisesti kristittyjä, karistavat nopeasti kristillisyyden kuoret yltään.
Mutta uskovia vainot ja ahdistukset vetävät usein lähemmäksi Jumalaa. Ja mitä lähempänä elämme Jumalaa, sitä enemmän hän saa tehdä meissä uudistavaa, hyvää työtään.
Nykyajan kristillisyys uskovienkin kohdalla saattaa olla varsin löysää pullamössökristillisyyttä. Elämä pyörii oman mukavuuksien ympärillä. Seurakuntaan osallistutaan laiskasti.
Sananjulistus on enemmän viihdettä ja arvostelun kohde kuin oman sydämen tutkistelua ja kasvua Herrassa. Rahat käytetään omaan elämään eikä Jumalan valtakunnan edistämiseen, vaikkakin ne näytösluonteiset roposet annetaan kolehtihaaviin.
Vainojen keskellä karisee pullamössöily. Rukous, Sana ja uskovien yhteys alkaa maistua kummasti. Jälleen saatetaan erottaa valo ja pimeys. Harmaa sumussa sombailu jää taakse.
Sydämessä herää omakohtainen ymmärrys toisia vainottuja ja ahdistuksissa eläviä kohtaan. Pelon tilalle tulee rohkeus elää ja taistella Jumalasta kumpuavan rakkauden, elämän ja ihmisarvon puolesta.
Nykyajan kristittyjen vaino
Helposti ajattelemme, että vainot ovat pitkälti vain historiaa, mutta tosiasiassa ne ovat totta nykyäänkin. Kolme tilastollista faktaa meidän ajastamme:
- 1900-luvulla kristittyjä on surmattu uskonsa tähden enemmän kuin koskaan aiemmin
- esimerkiksi vuonna 2013 vainottuja kristittyjä oli enemmän kuin 100 miljoonaa
- uskonsa tähden surmatuista 75 % on nimenomaan kristittyjä; erityisesti siis kristityt ovat vakavien vainojen kohteena
Näistä tosiasioista vain harva haluaa kantaa huolta. Vaikka EU väittää olevansa ihmisoikeuksien puolustaja, se ei piittaa kristittyjen vainosta. Eikä Suomen eduskuntakaan. Eikä juuri luterilainen kirkkommekaan.
Päinvastoin: Suomi on kääntymässä antikristilliseksi. Kristillinen usko kielletään käytännössä lähes kaikkialla. Raamattuun vetoavia haastetaan oikeuteen. Tämä on vakavan luopumuksen ja tuhon tie kaikille. Vain Jumalassa on todellinen elämä.
Vainottujen auttaminen
Entä sinä ja minä? Miten me suhtaudumme kristittyjen veljien ja sisarten vainoon ja hätään?
Ajattelemme helposti, että emme halua kuulla näistä synkistä asioista. Ja jos emme niistä tiedä, silloin meidän ei tarvitse niistä välittääkään.
Mutta sydämen kristittyinä meidän tulisi välittää. Vainotuilla tulisi olla sija meidän sydämissämme. Heprealaiskirjeessä 13:3 Jumala kehottaa meitä: Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.
Miten voimme välittää käytännössä, konkreettisesti?
Meidän tulee suostua tulemaan tietoiseksi siitä ikävästä todellisuudesta, että kristittyjä vainotaan. Meidän tulee rukoilla heidän puolestaan. Meidän tulee ilmaista kantamme heidän puolestaan julkisuudessa ja vedota päättäjiin. Meidän tulee tukea sellaista työtä, jossa toimitaan juuri näiden vainottujen puolesta.
Stefanus-Lähetys / Marttyyrien ääni ja Open Doors
Eräs sellainen järjestö on Marttyyrien ääni. Järjestöllä on oma lehti ja nettisivustonsa. Aiemmin sen nimi oli Stefanus-lähetys.
Kotimainen järjestö kuuluu kansainväliseen Marttyyrien ääni -nimiseen kattojärjestöön. Sen perusti Richard Wurmbrand. Hän asui Romaniassa ja oli menestyvä juutalainen liikemies. Sairastuttuaan hän muutti pieneen vuoristokylään, jossa uskova puuseppä johdatti Richardin Jeesuksen omaksi. Yhdessä vaimonsa kanssa hän alkoi evankelioida kansaa.
Saksalaismiehityksen aikana he menettivät monia läheisiään ja olivat usein kuolemanvaarassa. Sodan päätyttyä kommunismi valtasi maan ja Richard joutui uskonsa tähden 14 vuodeksi vankilaan.
Näistä vankilakokemuksistaan hän on kirjoittanut kirjan ”Kidutettu Kristuksen tähden”. Tuo kirja on kirjoitettu kynällä, sydänverellä ja kyynelillä.
Vapauduttuaan he aloittivat vuosikymmeniä kestäneen työn vainottujen kristittyjen hyväksi. Tähän työhön liittyy Marttyyrien ääni -järjestö. Samalla tärkeällä ja hyvällä asialla on Open Doors, joka on sekin maailmanlaajuinen järjestö.
Uskonnonvapaus perusoikeutena
On myös hyvä muistaa, että ihmisen perusoikeuksiin kuuluu positiivinen vapaus harjoittaa ja ilmaista uskontoa. Se taataan meille kansainvälisissä sopimuksissa ja maamme perustuslaissa.
YK:n ihmisoikeusjulistus, artikla 18: Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapaus. Tämä vapaus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen, sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla, sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
Vaikka Suomessa kristittyjä tosiasiassa kielletään toimimasta monissa yhteyksissä, se on laitonta. Meillä on positiivinen oikeus harjoittaa ja ilmaista uskoamme missä tahansa. Pidetään siitä kiinni. Mitä enemmän meitä kielletään, sitä enemmän julistakaamme sanoin ja teoin!
Kristityn todistus ja lähimmäisen rakkaus
Juuri näin meidän on hyvä toimia kristittyinä. Julistaa evankeliumia, opettaa kristillisiä arvoja ja toimia lähimmäisen parhaaksi. Mitä aktiivisempia olemme, sitä enemmän kristillisyys saa tuoda maailmaan todellista rakkautta ja elämää.
Silloin toteutuu myös Jeesuksen sana: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä.”
Silloin myös pääsemme osallisiksi niistä juurista, jotka ovat tuoneet elämän läpi historian ja jotka antavat elämän myös meille, aina ikuisuuksiin saakka.
Ja vaikka toisinaan kokisimme syvää heikkoutta ja Pietarin tavoin – maailman hiilivalkeiden ääressä – kieltäisimme Herramme, katumuksen ovi on aina avoinna. Pietarin tavoin voimme saada anteeksi.
Ja juuri anteeksiantamuksen kokeneena meistä voi tulla levollisempia ja rohkeampia. Voimme oppia turvautumaan syvemmin Jumalaan, Pyhän Hengen läsnäoloon ja voimaan.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Täällä Suomessa olemme kristittyinä saaneet elää melko helppoa elämää. Hyvinvoinnissamme meidän tulee huolehtia heistä, jotka elävät vainojen ja ahdistusten keskellä.
On myös viisasta valmistautua tulevaan. Ajat ovat nyt muuttumassa ennennäkemättömällä tavalla antikristilliseksi ja vihamieliseksi. Näin tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla, varsinkin jos kristityt ovat hiljaa ja antavat yhteiskunnan muuttua antikristilliseksi.
Meidän tulee rukoilla ja elää aktiivisina kristittyinä. Saamme olla levollisia. Jumala pitää meistä huolen niin elämässä kuin kuolemassa. Emme ole koskaan yksin. Pyhä Henki on kanssamme.
Ja lopulta, vaino ei olekaan pahin uhka , vaan liberaali, yksilökeskeinen, kulutusjuhliin tottunut pullamössökristillisyys, joka tekee meissä kaikissa kuolettavaa työtään.
.
RUKOUS
Rakas Vapahtaja,
sinun tiesi kulki seimestä Golgatalle kärsimyksen varjossa.
Ristisi julistaa rakkautesi voittoisaa sanomaa.
Sinä lähetit opetuslapsesi kuin lampaat susien keskelle.
Uskollinen todistajasi Stefanos kivitettiin.
Lukemattomien marttyyrien veri on vuotanut hänen jälkeensä
todistuksena uskollisuudesta sinua kohtaan.
Pue meidätkin uskon taisteluvarustukseen,
että jaksamme rohkeasti tunnustaa sinua.
Ole rinnallamme, kun valhe ja viha nousevat meitä vastaan.
Anna meidän saada voiton seppele kirkkaudessa kaikkien pyhiesi kanssa.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Aamen.