Raamattu ajassamme

.

JEESUS ANTAA ELÄMÄN (17. su helluntaista)

Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman. Kerran luomakunta vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.

.

EVANKELIUMI: Joh 11:21-45

Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.”

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”

    Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.     Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.”

   Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät,
syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”,
he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.”
Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”

    Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”

    Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet
kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

    Monet juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

.

SAARNA

Tuttu, vieras kuolema

Jeesuksen aikana Israelissa kuolema oli tuttu, arkipäiväinen vieras. Sitä ei peitelty vaan kohdattiin avoimesti. Vainajat haudattiin nopeasti lämpimässä ilmastossa. Kyläläiset kokoontuivat suurella joukolla valittajaisiin ja hautajaissaattoon. Itku ja valitus oli kovaäänistä.

Tätä samaa sain kokea Etiopiassa lähetystyössä. Asuimme paikallisen sairaalan vieressä ja tie ruumishuoneelle kulki meidän talomme edestä. Useimmiten ihmiset kuolivat kotimajassaan. Ei ollut muita saattohoitopaikkoja. Heti kuoleman jälkeen väki kokoontui yhteen ja meteli oli aivan valtava. Todellinen vastakohta suomalaisiin hautajaisiin verrattuna. Täällä olemme pääosin hiljaa. Kyyneliä pidätellään. Siellä kaikki ryöpsähtää täysillä ulos.

Etiopiassa ja Israelissa kuolemaa pidettiin luonnollisena, Jumalan tahtona. Asia käsiteltiin nopeasti. Silti lapsen tai nuoren kuolema saattoi koskettaa syvästi. Varsinkin jos leskiäiti menetti ainoan lapsensa, suru ja huoli oli valtava. Nyt tässä tilanteessa menehtyi Martan ja Marian veli, kenties vielä kohtuullisen nuori mies, koska hänen kuolemansa koettiin ennen aikaisena.

Meillä länsimaissa kuolemaa pelätään ja se häivytetään pois silmistämme laitoksiin ja kauniiseen arkkuun, joka koristellaan kukkasin. Tuhkaaminen vie lopullisenkin uhan tunnun, kun arkkua ei lasketa kylmään maahan. Samalla on saattanut kadota taju elämästäkin.

Perimmäisenä syynä tähänkin kuoleman ja jopa elämän torjumiseen on ihmisten vieraantuminen Jumalasta. Kun ei ole omakohtaista, perimmäistä, todellista kantavaa turvaa, silloin ei ole eväitä kohdata koko todellisuutta.

Ei-uskova ihminen pakenee ja elää kuolemattomuuden illuusiossa, hyvin pinnallisesti. Silti syvällä sydämessään ihminen pelkää kuolemaa, mutta painaa tuon pelon alitajunnan syövereihin. Jonkun arvion mukaan jopa puolet ihmisen henkisistä voimavaroista kuluu tuon pelon tukahduttamiseen ja elämän täyttämiseen kaikella muulla tuon pelon peittämiseksi.

Ihminen ei uskalla pysähtyä todellisuuden eteen. Mutta ajoittain Jumala pysäyttää ihmisiä, kansoja tai jopa koko ihmiskunnan, koska nämä ovat valinneet kuoleman tien. Siltä tieltä Jumala kutsuu ja kääntää takaisin ikuisen elämän tielle. Siksi vakavatkin pysäytykset ovat syvimmiltään Jumalan armoa ja rakkautta, jotta ihminen välttyisi pahimmalta ja saisi lopulta parhaimman.

Sitä paitsi Jumala on säätänyt kuoleman, jotta synti ja pahuus eivät hallitsisi ikuisesti. Lopulta vain kuolema pysäyttää ihmisiä etsimään Jumalaa. Tähän sisältyy paradoksi. Kun ihminen kohtaa sen, mitä pakenee – Jumalan, elämän ja kuoleman – hän saakin armon, voiton kuolemasta ja syvän tarkoituksen ja mielekkyyden elämälleen.

Jumalallinen ihme

Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Tämän ruumis oli jo mädäntymistilassa. Kyseessä on valtava, ennen näkemätön ihme. Kaikkiaan Jeesus herätti vain muutamia kuolleita. Sen tarkoituksena oli todistaa, että hän oli Jumalan Poika ja että hänellä on kaikkivaltius Isältä.

Nämä tapaukset olivat vasta esimakua tulevasta. Kerran hän herättäisi kaikki ihmiset kuolleista – yhdet perimään ikuisen elämän, toiset näiden oman valintansa mukaisesti ikuisen kadotuksen.

Nähdessään tämän tunnusteon monet uskoivat häneen. Samalla se oli lopullinen uhka Jeesuksen vihollisille. Nyt Jeesuksen suosiota ei voisi kaataa enää mikään – paitsi hänen eliminoiminen. Tästä lähtien vahvistui päätös Jeesuksen surmaamisesta, mistä kerrotaan myöhemmin.

Kun länsimaissa maallistunut, epäuskoinen ihminen selittää kaikki ihmeet tyhjiksi, Jeesuksen aikalaiset ja monet aikamme ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on Jumalan suvereeni teko.

Usko Jumalaan oli arkipäivän todellisuutta, syvä itsestään selvyys. Se auttoi myös kohtaamaan kuoleman todellisuuden ja elämään kuoleman varjon laaksossa.

Mutta miten ihmeessä Jumala voisi herättää kuolleen, vaikka ruumis on jo mädäntymässä? Eihän se ole mahdollista. Jumalattoman ihmisen käsitys todellisuudesta, elämästä ja Jumalasta on olemattoman kapea ja vääristynyt.

Oletko koittanut koskaan nostaa esimerkiksi 20 kg painoa? Jos jaksat nostaa sen, etkö silloin jaksa nostaa myös 1 kg painon? Jos Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden tyhjästä ja antanut elämän miljardeille olennoille, eikö hän silloin kykene myös herättämään kuolleen elämään!

Tämä on Jumalalle helppoa. Hänessä on voimaa enemmän kuin koko maailmankaikkeuden tähtijärjestelmissä yhteensä. Ne ovat vain taiteilijan impressionistinen sutaisu universumin kankaalla. Jumala on paljon, paljon, paljon suurempaa, voimallisempaa ja ihmeellisempää.

Jumala on kaiken Luoja. Hän on itse elämä. Syvimmiltään elämä ei ole materian vaan Jumalan varassa, joka on Henki. Jumalalla ei ole materiaalista, luotua olemusta, mutta silti Hän on tietoinen, toimiva persoona, joka elää ja on kaiken elämän lähde ja perusta.

Luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen Jumala puhalsi ihmiseen elämänhengen, ts. sielun ja hengen. Mekin olemme Jumalan tavoin kolminaisia: meillä on henki, sielu ja ruumis. Jumala on kolminainen. Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Samalla olemme yksi kokonaisuus.

Sielussa on syvin persoonallisuutemme ja tietoisuutemme. Hengen avulla voimme elää Jumalan yhteydessä – tai pahimmillaan yhteydessä pimeyden voimiin. Ruumiimme on ikään kuin ”auto”, jolla liikumme tämän maailman keskellä aistien ja kokien sen todellisuuden.

Kun ihminen kuolee ruumiillisesti, hänen persoonansa (sielu-henki) irtautuu ruumiista ja siirtyy rajan toiselle puolelle. Kun Jumala herättää ihmisen kuolleista, tämän sielu palaa ruumiiseensa. Jumala elvyttää ja uudistaa ruumiinkin. Kerran hän kirkastaa ihmisen aivan uusiin sfääreihin.

Kuoleman rajan tuolla puolen

Vaikka emme näe kuoleman tuolle puolen, siitä on monenlaisia kokemuksia. Moni on kokenut esimerkiksi sydämen pysähdyksessä ja elvytyksessä, että on irtautunut ruumiistaan ja käynyt ajan rajan tuolla puolen tietoisena kaikesta.

Eräs tuttunikin kertoi tällaisesta. Operaatiossa hänen sydämensä pysähtyi ja hän katsoi kaikkea katon rajasta. Kun hänet elvytettiin, hän palasi ruumiiseensa. Merkittävää hänen kohdalla oli se, että hän oli jehovantodistaja. He kieltävät erillisen ihmisen sielun olemassaolon. Kun ihminen kuolee, häntä ei enää ole. Mutta toisin kävi. Jehovantodistajat ovat tässäkin väärässä.

Parhaimman ja luotettavimman tiedon näistä asioista ja kokemuksista saamme aina Raamatusta. Siinä itse Luoja kertoo, mitä on kuoleman jälkeen. Vain Raamatun ilmoitus on varma ja tarkka.

Kuolemassa ihmisen persoona (sielu-henki) jatkaa olemassaoloa, vaikka ruumis maatuu. Jumalaan turvautuneet pääsevät ns. ”kolmanteen taivaaseen / paratiisiin”, joka on autuaan ihana olotila.

Siellä odotetaan Herran Jeesuksen tulemusta ja sen myötä nykyisen maailmanhistorian tulemista päätökseen, ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota, jonka kautta pääsemme uuteen luomakuntaan. Tästä tulevasta ihanuudesta ja sen odotuksesta kertoo mm. Room 8:18-23.

Jumalan hylänneet vainajat ovat tuonelassa, jota seuraa ikuinen kadotus Jumalan rakastavista kasvoista. Ihminen on ikuisuusolento. Hänen ikuisuutensa on joko taivaassa tai kadotuksessa.

Kenties Lasaruskin sai kokea hetken taivaan ihanuudesta. Hänellä saattoi olla paljon ihmeellistä kerrottavaa. Lisäksi kokemus Jeesuksen ihmeellisestä voimasta avasi uuden näkymän elämään, kuolemaan ja ikuisuuteen.

Tämä tuli kuitenkin vasta luopumisen kautta. Lasaruksen oli ensin kuoltava ja läheisten oli koettava raskas menetys. Mutta siihen tilanteeseen tuli Vapahtaja Jeesus, joka sanoi olevansa ylösnousemus ja elämä.

Lohdutus

Tässä ajassa kohtaamme kuoleman useaan otteeseen. Moni läheisemme menehtyy ja kerran mekin olemme kuoleman edessä. Vaikka Jeesus herätti muutaman ihmisen kuolleista ja historian saatossa on muitakin samanlaisia kokemuksia esimerkiksi suurten herätysten puhjetessa, pääsääntö edelleen on se, että tässä maailmassa lopulta kuollaan.

Silti Jeesuksen sanat hänen ylösnousemusvoimastaan ovat yhä edelleen totta. Sanansa mukaisesti hän herättää kaikki kuolleista. Jo nyt synnin, kuoleman ja pahan valta on murrettu. Niillä ei ole lopullista hallintavaltaa.

Kuoleman hetkellä Jumalan lapsi pääsee kotiin kirkkauteen, Elämään. Aikojen lopulla hänet puetaan ikuiseen, kirkastettuun ylösnousemusruumiiseen.

Jumalan läsnäolo sydämissämme Pyhässä Hengessä, Sanan lupaukset ja Kristuksen sovitustyö ja ylösnousemus, sekä monet tunnusteot ja vahvistavat kokemukset kantavat ja lohduttavat meitä
jo nyt. Voimme kohdata Jumalan, elämän, kuoleman ja ikuisuuden turvallisin mielin.

Kuolema ei enää tee tyhjäksi elämäämme ja kaikkea sitä hyvää, mitä teemme ajassa. Terapeutti-pastori Erik Ewaldsin mukaan kuolema on kruunu, joka kruunaa ajallisen elämän ja pukee ihminen uuteen, ikuiseen elämään. Kuolema on viimeinen ajallinen palvelutehtävä.

Siinä ihmistä valmistetaan ikuisuutta varten. Siinä puhutellaan vakavasti jäljelle jääviä, jotta he muistaisivat ajallisen elämän rajallisuuden ja turvautuisivat ikuiseen Jumalaan.

Jumalaan turvautuva saa syvän lohdutuksen. Se ei ole surun pois ottamista vaan sen syvällistä läpikäymistä yhdessä Jumalan kanssa, hänen hoidossaan. Surulta katkeaa tuskallisin terä ja siitä tulee ajan myötä syvästi hoitavaa, kovuutta rikkovaa ja uutta luovaa.

Jumala mittaa kullekin päivälle surun valtamerestä sen pisaran, jonka voimme kunakin päivänä kantaa ja kestää. Se ei ole tuskallista, vaan hoitavaa surua, joka tuo rauhan.

Tämän sain kokea, kun 29-vuotias vaimoni kuoli pari vuotta häidemme jälkeen, 30 vuotta sitten. Hän pääsi sanomattomaan kirkkauteen, josta näin lohduttavan näyn. Minä sain lohdutuksen täyden surutyön myötä Jumalan läsnäolossa. Tämä lohduttava kokemus kantaa tänäänkin.

Ymmärrän sen, että varsinkin lapsen menettäminen tai julma väkivallan teko yms. jättää todella vaikeita haavoja kannettavaksi. Mutta Jumala on suurempi ja hänessä on kaiken tällaisenkin keskellä perimmäinen turva ja voima parantaa kaikkein vaikeimmat ja kipeimmät haavat. Se, mikä on ajassa haavoitettu ja särjetty, on ikuisessa rakkauden sylissä parannettu.

Syvin turvamme on Jumalassa

Ihminen luottaa tieteeseen, mutta valitettavasti se ei voita kuolemaa – eikä itsekkyyttä eikä pahuutta. Parhaimmillaan lääketieteen avulla voi parantaa yksittäisen sairauden tai lievittää kipuja. Iän myötä solumme eivät uudistu vaan vanhenevat ja kuolevat. Sille tiede ei voi mitään.

Vääjäämättä kuolemme. Siksikin tarvitsemme Jumalaa. Varsinkin kriisien keskellä, yksilöinä ja koko yhteiskuntana. Tarvitsemme Jumalaa koko elämän, kuoleman ja ikuisuuden edessä.

Elämämme syvin turva ja täyttymys on yksin Jumalassa. Hän kantaa syvimmässäkin ahdistuksessa ja vie varmasti perille. Hänen varassaan on turvallista elää. Hänen varassaan suhteemme läheisiin ja lähimmäisiin voi olla tasapainoinen. Asiat asettuvat oikeille paikoilleen.

Martta, Maria ja Lasarus olivat kiitollisia ja ymmärsivät, että heidänkin elämänsä on Jumalan hyvissä käsissä. Jumala pitää huolen elämässä, kuolemassa ja iankaikkisuudessa.

Mutta sen rakkauden ja huolenpidon hinta on Jumalalle kallis. Hän tuli ihmiseksi, sovitti syntimme ristille ja kantoi täyden rangaistuksen synneistämme. Mutta kaiken voittajana hän nousi riemullisesti ylös kuolleista ja avasi kaikille tien taivaisiin, ikuiseen, täydelliseen elämään.

Tähän turvaan meidänkin on hyvä jättäytyä. Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?

.

RUKOUS

Jeesus, kuoleman voittaja.
Sinulla on elämän ja kuoleman avaimet.

Me elämme kivun ja kuoleman maailmassa,
mutta sinä olet kulkenut yli rajan.
Sinä nousit haudastasi ja elät ikuisesti.

Kiitämme, että kuolema on voitettu.
Kiitämme, että pimeydellä ei ole valtaa meihin.

Ota meidät hauraat, syntiset, kuolevat ihmiset sinun armohoitoosi.
Anna syntimme anteeksi ristintyösi tähden ja hallitse meitä Herrana ajasta iäisyyteen.

Kiitos, että tänäkin päivänä annat valosi ja lohdutuksesi
kuoleman ja raskaimmankin surun keskelle.

Herra, sinä annat meille iäisen elämän!
Ylistys, kiitos ja kunnia sinulle!

Aamen.