Kiitollisuus

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää kaikille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Jumalan tarkoitus on auttaa ihmiset oikeaan suhteeseen hänen kanssaan ja sen myötä hyvään, kiitollisuuden sävyttämään elämään, vaikeuksienkin keskellä.

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin.

Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda.
Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.

    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.”

Jeesus sanoi: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.

    Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun
ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon.

Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.

Tahdotko tulla terveeksi?

Jeesus paransi miehen, joka oli sairastanut 38 vuotta ja ollut tuon ajan lähes liikuntakyvyttömänä. Hän oli vain maannut ja odottanut ihmettä, joka tuntui aina osuvan jonkun toisen kohdalle, mutta ei hänen. Tuo 38 vuotta oli pitkä aika. Mutta nyt Jeesus tuli kohdalle ja paransi hänet.

Kertomuksessa ei kerrota tästä miehestä paljoakaan, mutta voinemme olettaa, että parantuminen herätti paljon riemua ja ihmettelyä. Varmaankin hän oli kiitollinen.

Parantuminen merkitsi myös heräämistä vastuuseen – omasta ja lähimmäisten elämästä.

Siksi Jeesus kysyi, haluaako mies tulla terveeksi. Jumala ei tee hyvää väkisin. Hän ei väkisin tuppaudu kenenkään elämään ja sydämeen. Miehen vastaus ei ollut suora mutta ymmärrettävä. Hän pyysi apua, jotta pääsisi kuohuvaan veteen.

Mies ei ymmärtänyt, että Jeesus parantaisi hänet siinä hetkessä. Sen sijaan hän oli kiinni vanhassa uskomuksessa, että enkeli laskeutuisi vesialtaaseen ja parantaisi sen ihmisen, joka ensin astuisi veteen. Ehkä Jumala olikin parantanut yhden kerran tuohon tapaan ja nyt monet odottivat saman uusiutuvan. Me emme tiedä.

On kuitenkin suuri ero elää uskomusten tai aidon kristillisen uskon varassa. Uskomuksissa ja taruissa ihminen luottaa johonkin sellaiseen, mikä ei ole totta tai on hyvin epätodennäköistä.
Se on kuin odottaisi lottovoittoa, jota todennäköisesti ei koskaan saa.

Sen sijaan kristillinen usko perustuu siihen, että Jumala on ja hän pitää kiinni lupauksistaan. Se on mittaamattomasti enemmän kuin lottovoitto ja on absoluuttisen varma täysosuma.

Jumala on luotettava ja sen, minkä Jumala lupaa, sen hän myös tekee. Ei kuitenkaan meidän aikataulumme ja meidän määräystemme mukaisesti. Toisinaan Jumala voi yllättää nopeastikin. Toisinaan hän antaa odottaa niin pitkään, että kaikki toivo on rauennut jo vuosia sitten –
mutta sitten Jumala toimii yllättäen ja vastaa rukouksiimme.

Sairauksien ja kärsimyksen juuri

Miksi kertomuksen mies oli sairastunut? Tässä melko harvinaisessa tapauksessa Jeesus antoi ymmärtää, että mies oli tehnyt syntiä, jonka suorana seurauksena oli sairastuminen.

Jeesus sanoi: Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.
Jos me uhmaamme terveitä elämän lakeja, sen seurauksena saattaa olla onnettomuus, sairastuminen tai jopa kuolema. Väärät elintavat ja vääryys altistavat sairauksille ja pahalle.

Sairauden tai onnettomuuden syynä ei aina välittömästi ole synti. Mutta toki nimenomaan syntiinlankeemus on kaiken kärsimyksen, pahan ja kuoleman perimmäinen syy.

Menikö elämä hukkaan?

Miksi mies joutui sitten olemaan sairaana noinkin pitkään? Emme tiedä, koska sitä ei kerrota.
Ehkä mies olisi palannut samaan väärään elämäntapaan, jos hän olisi parantunut aikaisemmin. Kenties hän tarvitsi näin pitkän ajan, jotta hän voisi ymmärtää, että hän ei todellakaan halua kokea samaa enää koskaan uudelleen.

Me ihmiset olemme jääräpäisiä. Jumala voi joutua kypsyttelemään meitä usein vuosikymmenten ajan ennen kuin ymmärrämme ihmisen pienuuden ja syntisyyden, ja turvaudumme hyvään Jumalaan, joka sittenkin tietää elämästä enemmän kuin me. Valitettavasti liian monet eivät nöyrry edes oman kuolemansa edessä.

Menikö kertomuksen miehen elämä hukkaan? On pitkä aika olla 38 vuotta vakavasti sairaana. Vastaus riippuu näkökulmasta. Pelkästään inhimillisestä näkökulmasta voimme ajatella näin.
Sen mukaan on vain tämä näkyvä ajallinen elämä, tässä ja nyt. Ei ole mitään muuta.

Jumalan näkökulmasta on toisin. Mies sai kenties parikin vuosikymmentä lisää ajallista elämää, armon perustalla, uudesta ihmeellisestä lähtökohdasta käsin: Jumalan kohdanneena. Ehkä hän oppi olevansa täysin riippuvainen Jumalasta. Mies sai uuden ajallisen elämän, mutta ennen kaikkea hän sai lahjaksi iankaikkisen, täydellisen elämän tulevassa kirkkaudessa.

Miten selviämme vastoinkäymisissä?

Entä miten on meidän kohdallamme, kun kohtaamme vakaviakin vastoinkäymisiä, sairautta tai onnettomuuksia? Hämmästyttävää on se, miten ihminen takertuu ajalliseen, turmeltuneeseen, kärsimyksen sävyttämään elämään ja lykkää Jumalaan turvautumisen viimeiseksi keinoksi.

Sairastunut kokeilee ensin kaikki muut keinot. Ensin hän sinnittelee, josko tämä menisi ohi. Sitten otetaan vitamiineja ja lisäravinteita, ehkä hämäriäkin luontaistuotteita. Jossain vaiheessa pitää mennä lääkäriin. Jos uutiset ovat kovin huonoja, apua etsitään henkiparantajilta ja reikihoidosta (pimeyden voimilta). Vasta kun ahdistus käy sietämättömäksi, saattaa Jumalakin kelvata.

Pettävintä on, jos ihminen kokee hetkellistä helpotusta ja jättää turvautumatta Jumalaan.  ”Pääasia, että paranee – oli keino mikä tahansa”. Tämä on monen logiikka. Ihminen on valmis myymään sielunsa hetkellisen hyvänolon tunteen ja helpotuksen vuoksi, ja hylkäämään Luojansa ja sen myötä ajallisen elämän todelliset siunaukset ja iankaikkisen elämän.

Jumala ei tietenkään ole sellaista lääketiedettä vastaan, joka perustuu hänen luomiensa mekanismien hyväksikäyttöön. Minkäänlaista puoskarointia Jumala ei siunaa.

Nöyrä rukous ei sulje pois lääketieteen järkevää käyttöä. Sellaisessa rukouksessa emme voi luvata kenellekään varmaa parantumista emmekä koskaan käske jättämään lääkkeitä tai hoitoja väliin. Niistä päättää lääkäri, jolla on oma tärkeä tehtävänsä ja tonttinsa.

Jumalalla on sitten oma, perimmäinen osansa. Hän toimii usein salatulla tavalla kaiken takana, suurena ylilääkärinä. Hän päättää viime kädessä, kuka paranee ja kuka ei. Jokaiselle ihmiselle on määrätty tietty maksimaalinen elinikä, jota emme voi ylittää.

Olemme tämän särkyneen ja kärsivän maailman osana. Mutta silti saamme olla turvallisesti Jumalan sylissä. Inhimillisesti joudumme kohtaamaan tuskaa, ahdistusta ja kamppailuja kipujen, toivottomuuden ja masennuksen kourissa. Mutta mitä enemmän käännämme katsettamme Jumalan puoleen, sitä enemmän voimme kokea selittämätöntä rauhaa, turvaa ja kiitollisuutta.

Elämän vaikeudet voivat olla jopa ratkaisevan tärkeitä mahdollisuuksia aivan uuteen. Ne voivat olla syvää oppimista Jumalasta, elämästä, ihmisyydestä ja omasta itsestä. Koetut haasteet auttavat ymmärtämään lähimmäisten ahdistuksia ja asettumaan heidän rinnalleen. Niiden kautta voimme kasvaa ymmärtäväisiksi vastuunkantajiksi ja lähimmäistemme auttajiksi, seurakunnassakin.

Olennaista kaiken koettavan ja kohdattavan keskellä on se, että turvaudumme Jumalaan ja annamme itsemme ja elämämme hänen käsiinsä. Jumalan varassa eläminen antaa syvimmän rauhan, josta kumpuaa tyytyväisyys ja kiitollisuus. Elämällä on sittenkin syvä tarkoitus, joka avautuu askel askeleelta ja täyttyy kerran kirkkaudessa.

Onkin syytä kysyä, miten voisimme elää tasapainoisesti ja suhteellisen tyytyväisinä elämämme läpi, jossa kohtaamme niin monenlaista. Hyvään elämään lienee moniakin neuvoja, mutta yksi on ylitse kaiken muun.

(1) Oikeanlainen suhde Jumalaan, Luojaamme

Kun olemme oikeassa suhteessa Luojamme kanssa, silloin olemme parhaimmassa mahdollisessa turvassa. Elämällä on tarkoitus ja silloin olemme matkalla kohti kaiken täyttymystä. On hyvä tehdä elämänmatkaa, kun tietää, että Jumala on matkassa mukana. On hyvä tehdä pitkääkin elämänmatkaa, kun tietää, että kerran pääsemme kotiin.

Yhteys Jumalaan antaa suurimman mahdollisen ihmisarvon. Me olemme Jumalan luomia ja lunastamia. Jumala on maksanut meistä jokaisesta mittaamattoman hinnan. Olemme arvokkaita, tärkeitä, ainutlaatuisia.

Niinpä: ainoa mielekäs ja järkevä tapa elää on elää Jumalan, elämän Luojan ja lähteen yhteydessä. Saamme kasvaa hänen tuntemisessa. Sen myötä epämääräiset ja epävarmat uskomukset vaihtuvat levolliseksi uskoksi, joka on Jumalan läsnäoloa meissä. Usko on lepäämistä Jumalassamme.

(2) Kiitollisuus

Oikeanlaatuinen suhde Jumalaan johtaa toiseen laadukkaan elämän ohjeeseen eli kiitollisuuteen.

On hyvä huomata, että kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Kiitollinen ihminen elää avoimin mielin, sydämin ja silmin. Hän huomaa elämän monet lahjat, arvostaa niitä ja osaa elää tarvittaessa niukkuudessakin.

Hyvä esimerkki on Suomessakin vieraillut entinen Uruguayn presidentti José Mujica (2010-2015).
– Presidenttinä hän pukeutui kuten kuka tahansa vanhempi mies ja kadunkulkija. Hän asui vaatimattomassa 45 neliön peltikattoisessa asunnossa eikä presidentinlinnassa. Hän ei käyttänyt loisteliaita virka-autoja vaan ajoi vanhaa kuplavolkkaria ja tankkasi sen itse. 9000 euron palkastaan hän piti itsellään 800 euroa, mutta loput 8200 euroa hän antoi hyväntekeväisyyteen.

Presidentti Mujica sanoi näin: En minä ole köyhä, vaan ne, jotka pyytävät ja haluavat lisää. Minulle tulee surku kaikkia, joiden suurin huoli on omaisuuden kartuttaminen ja maallinen menestys.

Kiitollinen ihminen on tyytyväinen ihminen – jopa vaikeuksienkin keskellä. Kiitollisuus ei tarkoita, että kuvittelisimme kaiken olevan hyvin. Silti on niin, että meillä on paljon hyvää. Kiitollisuus onkin elämän monien hyvien lahjojen huomaamista, niiden arvostamista ja niiden antajan kiittämistä. Tämä asenne ja elämän lahjojen runsaus antaa voimaa kestää vaikeuksia, puutettakin.

Liian helposti me turrumme kaikkeen hyvään. Pidämme perusterveyttä, ruokaa, puhdasta vettä, asuntoa, lämpöä, vaatteita, kaunista luontoa, yhteiskunnan palveluja itsestään selvyytenä. Ja kun pidämme niitä itsestään selvyytenä, emme huomaa niiden arvoa ja hukkaamme kiitollisen elämänasenteen. Silloin katsomme vain siihen, mitä meiltä puuttuu tai mikä on huonosti.

Vaikka elämässämme olisi läsnä kaikki elämänvärit, me katsommekin herkeämättä vain siihen mustaan elämänkorttiin, joka meille on annettu.

Mutta mikä voi vapauttaa meidät tällaisesta negatiivisuudesta? Rukous ja kiittäminen:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Rukouksessa saamme jakaa elämämme murheet ja taakat Jumalan kanssa. Silloin Jumala joko vapauttaa meidät ahdistuksistamme tai antaa meille voimaa kestää sitä, kulkea sen läpi ja ehkä jopa kokea kasvamista ihmisinä.

Rukouksessa saamme kiittää Jumalaa hyvistä elämänlahjoista. Onkin tärkeää harjoitella kiittämistä joka päivä. Kun opettelemme kiittämistä, me alamme huomata elämässämme monia asioita, jotka ovat hyvin. Voimme nähdä kaikki elämän värit. Mustakin on mukana, mutta ei enää hallitsevana.

Silloin elämä tasapainottuu. Näet hyvät asiat elämässäsi. Kiität niistä ja koet niistä onnellisuutta. Samalla saat voimaa kestää niitä asioita, jotka ovat huonosti.

Ja on hyvä muistaa, että Suomeen syntyminen ja täällä asuminen on lopulta valtava lottovoitto. Suomi on puitteiltaan hyvä maa asua ja elää, ellemme sitä turmele.

(3) Lähimmäisten auttaminen

Meitä ei ole luotu yksinäisyyteen eikä vain itseämme varten. Ihmisyys toteutuu suhteessa Luojaan, lähimmäiseen ja itseemme. Suhteiden ytimenä on rakkaus kristillisen moraalin mukaisesti.

Kristitylle lähimmäisen kohtaaminen ja auttaminen on itsestään selvyys. Auttamisen ja palvelun motiivina ei ole hyötyminen vaikkapa siunausten muodossa vaan pyyteetön, vilpitön rakkaus. Auttamisessa ja kohtaamisessa on jo itsessään siunaus, joka tuo onnea molemmille osapuolille.

Rakkaudessa eläminen ei ole tylsää. Maailma on täynnä rakkautta, tukea, rohkaisua kaipaavia ihmisiä. Ilman rakkautta käperrymme median ääreen ulkopuolisina seuraamaan kauniiden ja rohkeiden pinnallista elämää. Mutta kun Jumalan rakkaus saa täyttää meidät, maailma ja elämä rävähtää auki – haasteita ja tekemistä riittää.

Maailmamme on täynnä Betesdan lammikoita ja niiden vieressä olevia Jumalaa ja lähimmäistä kaipaavia ihmisiä. Vain sokea ei näe. Vain rakkaudeton ei välitä. Vain sisäisesti kuollut ei osaa elää.

Jumalalle kiitos!

Jumala on rakkauden ja elämän ainoa lähde. Saakoon hän kohdata ensin meidät ja parantaa meidät lamaannuksesta. Saakoon hän täyttää meidät rakkaudellaan ja synnyttää meissä uutta elämää ja syvää kiitollisuutta. Saakoon hän lähettää meidät viemään evankeliumia sanoin ja teoin.