Raamattu ajassamme

USKO JA EPÄUSKO (20. su helluntaista)

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

.

EVANKELIUMI: Joh 9:24-38

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.”

He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?”

He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.”

”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.”

Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.”

Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”,
mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

.

SAARNA

Evankeliumin kuvaama tilanne

Evankeliumiteksti kertoo uskon syntymisestä mutta myös epäuskosta, joka torjuu Jumalan armon ja hyvyyden. Usko avaa oven elämään, Jumalan luokse. Epäusko sulkee sen.

Jeesus oli parantanut syntymästään saakka sokeana olleen miehen ja antanut merkittävän todistuksen omasta arvovallastaan Jumalan lähettämänä Vapahtajana. Mutta nyt tämä parantunut mies joutui uskonnollisten vaikuttajien hampaisiin, mikä sinällään on hämmästyttävää: eikö heidänkin olisi pitänyt yhtyä iloon ja kiittää Jumalaa ihmeellisestä armosta ja voimasta?

Ennen sokea, mutta nyt parantunut mies kulki oman matkansa uskon syntymiseen. Hän kohtasi Jeesuksen, jota ei aiemmin tuntenut omakohtaisesti. Toki hän huhupuheita oli kuullut. Juuri tämä Jeesus kohtasi ja paransi miehen.

Kokemus oli miehelle melkoista myllerrystä. Hän sai hetkisen aikaa totuttautua näkevän elämään. Jeesus vetäytyi taustalle. Melko pian mies alkoi pohtia, kuka tuo hänen parantajansa oikein on. Mies vakuuttui, että Jeesus on Jumalan lähettämä ja puolusti häntä rohkeasti fariseuksia vastaan.

Kuitenkin vasta Jeesuksen kohtaaminen uudelleen avasi miehen sydämen ymmärtämään vielä syvemmin sen, että Jeesus on Herra, luvattu Messias. Silloin mies heittäytyi maahan ja kumarsi hänen edessään.

Sinun matkasi uskoon?

En tiedä, minkälaisen matkan sinä olet tehnyt uskon löytämiseen. Oletko saanut sen jo varhain äidinmaidossa ja kastevedessä, kun sydämeesi on annettu lapsen usko Jumalaan ja joka on sitten kasvanut vuosien myötä tietoiseksi luottamukseksi ja Jumalaan turvautumiseksi?

Vai oletko jossain vaiheessa menettänyt uskon niin, että enää lopulta et ole tiennyt, onko mitään Jumalaa edes olemassa? Itse olen kokenut elämässäni tuollaisen vaiheen noin 20-25-vuotiaana.

Joku puolestaan on saattanut ajautua kriittiseen mielialaan, jopa vihaankin, jossa kaikenlainen uskonnollisuus ja Jumalasta tai Jeesuksesta puhuminen on suorastaan ärsyttänyt.

Mitä usko ja epäusko tarkoittavat kristillisessä mielessä?

Uskoa ja epäuskoa voidaan kuvata elämän perussuuntana. Usko on sitä, että ihminen elää kääntyneenä kohti Jumalaa. Hän haluaa tietoisesti turvautua Jumalaan ja elää hänen varassaan.

Epäusko on sekin yhtä tietoinen, kokonaisvaltainen päätös siitä, että ihminen ei tarvitse Jumalaa. Tällöin ihminen kääntää selkänsä Jumalalle ja kulkee omia teitään hänestä välittämättä.

Kysymykset ja epäilykset

On tärkeää huomata, että kirkkaan uskon ja pimeän epäuskon väliin jää harmaata vyöhykettä, johon mahtuu paljon kysymyksiä ja epäilyksiä.

Jokaisella kristityllä uskovalla on kysymyksiä, jotka liittyvät Jumalaan ja elämään. Monesti epäilyksetkin saattavat täyttää mielen. Tämä on normaalia. Uskovan ihmisen kohdalla kysymykset ja epäilykset ovat hyödyllisiä, sillä ne johtavat etsimään vastauksia, jotka lopulta syventävät ja vahvistavat uskoamme.

Hyvä esimerkki on opetuslapsi Tuomas, joka esitti kiperiä kysymyksiä ja odotti konkreettisia vastauksia. Ilman hänen kysymyksiään Raamattuumme ei olisi koskaan kirjoitettu uskomme kannalta ratkaisevan tärkeitä Jeesuksen sanoja kuten ”Minä olen tie ja totuus ja elämä”.

Uskovan elämässä kysymykset ja jopa epäilykset ovat hyviä kasvun siemeniä. Sen sijaan epäuskoiselle ne ovat vain pinnallisia lisäsyitä olla uskomatta Jumalaan ja lyömäaseita Jumalaa, kristillisiä arvoja ja uskovia vastaan.

Uskomme joutuu kovalle koetukselle etenkin elämän vaikeina, pimeinä päivinä. Kun kohtaamme vastoinkäymisiä, ihmissuhdeongelmia, taloudellista puutetta, sairautta ja kuolemaa, on vaikea säilyttää luottamus Jumalan huolenpitoon.

Usein vasta, kun olemme käyneet tuon vaikean, sumuisen vaiheen läpi, huomaamme, että Jumala sittenkin oli kanssamme. Hän kantoi, piti huolen ja teki salattua työtään meissä. Jumala kasvattaa meitä hänen, itsemme ja elämän tuntemisessa, sekä valmistaa palvelemaan tehtävissämme.

Vastauksia

Kun kamppailemme kysymysten ja epäilysten kanssa, on tärkeää turvautua Jumalaan ja etsiä vastauksia. Niitä löydämme Raamatusta. Meidän tulee pyytää ymmärrystä rukouksessa ja pohtia kaikkea toisten uskovien kanssa. On hyvä lukea sellaisten asiantuntijoiden kirjoittamia kirjoja, jotka kunnioittavat Raamattua Jumalan pyhänä Sanana.

Ajan myötä monet asiat selkiytyvät, mikä vahvistaa uskoamme. Toki olemme niin suurten asioiden äärellä, että ymmärryksemme ei riitä käsittämään kaikkea. Siksi suurinta uskoa on se, että voimme turvallisin ja rehellisin mielin jäädä Jumalan armon ja rakkauden varaan, vaikka emme kaikkea käsitäkään.

Luottamusta ja turvautumista

Usko onkin syvimmiltään luottamusta ja Jumalaan turvautumista. Se ei ensi sijassa ole kaiken syvää ymmärtämistä. Pieni lapsikaan ei ymmärrä tästä ajallisesta elämästä vielä kovinkaan paljon, mutta silti hän voi elää turvallisin ja iloisin mielin rakastavien vanhempiensa huolenpidossa.

Juuri tästä on kysymys kristillisessä uskossa. Saamme luottaa Jumalan huolenpitoon elämän jokaisena hetkenä. Saamme olla Taivaallisen Isän lapsia.

.

Voimme tuntea Jumalan!

Samalla on todettava sekin, että vaikka ymmärryksemme on vajavaista, siitä huolimatta me tiedämme paljon Jumalasta, ihmisyydestä ja elämästä.

Modernissa teologiassa on muodikasta sanoa valheellisesti ja pettävästi, että Jumalaa ei muka voi tuntea tai että jokainen voi rakentaa ihan omanlaisensa uskon ja jumalan…

Tällaista opetusta tai ilmoitusta emme löydä Raamatusta. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan maailmaan julistamaan: Jumalaa ei voi tuntea! Rakenna oma epäjumalasi!

Vakavaa on se, että kirkkomme on jo monin paikoin ja pitkälti tämän vanhan eksytyksen lumoissa. Se julistaa sielunvihollisen valheita, eikä pitäydy Jumalan koko sanassa. Kun ihminen tai kirkko eksyy, siitä tulee sen myötä eksyttäjä.

Jotain hyvin samanlaista oli evankeliumin kuvaamassa tilanteessa, jossa arvostetut uskonnolliset vaikuttajat, fariseukset hyökkäsivät Jeesuksen persoonaa, opetusta ja toimintaa vastaan haluten mitätöidä sen, kuka hän todella on.

Oikea uskova ei hämäänny eikä lankea tällaisiin puheisiin. Valkoiset kaavut ja paimensauvat voivat olla jopa sielunvihollisen naamio. Ratkaisevaa on, se mitä julistetaan ja opetetaan. Kristuksen omat kuulevat Hyvän Paimenen äänen ja seuraavat häntä. Kristuksen ääni on Jumalan sanassa.

Vastoin aikamme valheita ja epäuskoa, me voimme tuntea Jumalamme, Luojamme syvällisellä ja luotettavalla tavalla, monesta syystä ja monin tavoin:

Luomisen kautta

Varmasti me voimme tuntea Jumalan! Hän on luonut meidät kuvakseen, kaltaisekseen ja siten antanut meille kyvyn siihen, että voimme elää läheisessä suhteessa hänen kanssa ja voimme tuntea hänet. Jumalan tavoin meillä on tietoisuus, persoonallisuus, ymmärrys, omatunto, tahto ja tunteet sekä kyky ajatella ja puhua. Siksi voimme tuntea Jumalan.

Toki on niin, että syntiinlankeemus ja synti meissä on rikkonut välittömän suhteemme Jumalan kanssa ja vääristänyt kykyämme ja haluamme tuntea Jumala. Juuri tästä kumpuaa epäusko ja kapina Luojaamme kohtaan. Me kaikki olemme syntisiä ja siksi näemme itsessämme epäuskon hedelmää ja vaikutusta. Olemme penseitä ja vastahakoisia.

Sanan kautta

Jumala ei kuitenkaan jättänyt meitä synnin ja pimeyden valtaan. Hän on antanut meille pyhän Raamatun. Sanansa ilmoituksen kautta Jumala korjaa kaikkea sitä, minkä syntiinlankeemus on turmellut. Sanassaan Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa tavalla, jonka voimme ymmärtää.

Raamattu on tavallista, ymmärrettävää arkikieltä ja hengellistä todellisuutta avataan usein arjen tuttujen esimerkkien valossa. Jumala puhuu meille ymmärrettävällä tavalla. Sanassa on Jumalan itsensä ääni ja voima.

Meidän tuleekin arvioida ja punnita uskoamme ja elämäämme Raamatun valossa, joka on ainoa luotettava ilmoitus Jumalastamme, koko elämästä, sen laeista ja tarkoituksesta. Raamattu ei ole vanhanaikainen, vaan ikiaikainen elämän ja rakkauden kirja.

Pyhän Hengen kautta

Jumala antaa sydämiimme Pyhän Henkensä, joka auttaa meitä tuntemaan Luojamme ja elämään hänen lapsinaan. Jumala on meitä lähellä. Hän antaa meille sisäisen kyvyn tuntea hänet. Emme ole yksin vajavaisen järkemme varassa. Pyhä Henki meissä tarttuu Jumalan sanaan, avaa sitä meille, tekee meissä työtä sen kautta ja rakentaa meitä uskovina ihmisinä.

Kristuksen kautta

Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen, jonka persoonassa, sanoissa ja teoissa voimme välittömällä tavalla nähdä ja tuntea Jumalan. Jeesus on tarkka kuva Jumalasta ja täynnä Jumalan sydämen sykettä meitä kohtaan.

Kaikki mitä Jeesus sanoo, tekee ja miten hän asennoituu meitä ihmisiä kohtaan, kertoo välittömällä tavalla Jumalasta. Kristuksessa Jumala on ikään kuin pienoiskoossa, meidän tasollamme tavoitettavissa, kohdattavissa ja ymmärrettävissä.

Kristuksessa olennaisinta on se, että hänessä Jumala itse on tullut kirkkaudesta luoksemme alhaisuuteen, sovittanut syntimme ristillä itsensä uhraten ja noussut kaiken voittajana kuolleista, jotta saisimme hänessä elämän ja autuuden. Sellainen on Jumala. Sellainen hän on sinuakin kohtaan.

Johtopäätös

On mieletöntä väittää, että ihminen ei voisi tuntea Jumalaa. Meillä on siihen kaikki edellytykset, jos vain siihen suostumme ja tartumme. Jumala itse kehottaa: Tuntekaa minut kaikilla teillänne!

.

Usko on lahja!

Usko on Jumalan antama lahja. Usko syntyy, kun Jumala tulee meitä lähelle – kasteen,
pyhän Sanan, Vapahtajan Jeesuksen ja Pyhän Hengen, seurakunnan ja ehtoollisen kautta.

Olemme kuin avoimia astioita, joihin vuodatetaan uskon lahja. Samalla on niin, että astiamme vuotaa koko ajan ja siksi tarvitsemme jatkuvaa täyttymistä Jumalan läsnäolossa.

Syvimmiltään me uskomme, koska Jumala on meissä läsnä. Hän on uskon iankaikkinen lähde. Kysymys on syvästä yhteydestä, suhteesta Luojaamme. Siitä avautuu myös elämämme tarkoitus. Kun opimme tuntemaan Luojamme, silloin opimme tuntemaan elämän, rakkauden ja ihmisyyden.

Jumalan sydän ja mittaamattomuus

Uskon kautta saamme tuntea Jumalan syvimmän sydämen. Samalla jää paljon tilaa ihmettelylle. Emme saata käsittää Jumalan rakkauden suuruutta, hänen olemuksensa mittaamattomuutta, hänen pyhyytensä täydellistä ehdottomuutta, iankaikkista taivasta ja loppumatonta kadotusta.

Voimme verrata Jumalan tuntemista maapalloon ja ympäröivään avaruuteen. Kotimme on tällä planeetalla ja voimme varsin hyvin oppia tuntemaan sen, mitä elämä on täällä. Sen sijaan äärettömän avaruuden edessä voimme vain hämmentyneinä ihmetellä ja arvailla.

Sama pätee Jumalan tuntemiseen. Hän ilmaisee meille syvimmän sydämensä, olennaisen itsestään. Sen myötä saamme kiittää ja julistaa: Sinä Herra olet Taivaallinen Isämme ja armollinen Vapahtajamme. Sinä olet kanssamme. Sinä pidät meistä huolen!

Samanaikaisesti Jumalan mittaamattomuuden edessä voimme vain huikaistua hämmentyneinä:
Kuinka suuri ja käsittämätön sinä Jumala oletkaan! Ehkä juuri siksi Jumala on luonut äärettömän maailmankaikkeuden ja huikaisevan tähtitaivaan, jotta sen valossa voisimme edes vähän aavistaa Jumalan loppumatonta suuruutta, voimaa ja kaikkivaltiutta.

Uskon ja epäuskon seurauksia

Uskon kautta me näemme, että Jumala on luonut kaiken ja että pieni ihminen on suuren Jumalan varassa. Hän pitää meistä huolen koko ajallisen elämämme matkan ajan ja vie meidät lopulta perille ikuiseen kirkkauteen ja onneen, jota emme osaa edes aavistella. Usko on valon, elämän ja rakkauden ikuinen tie.

Epäuskoinen on sokea. Hän hapuilee pimeässä, arvailee, tekee virhepäätelmiä ja monia, kohtalokkaan vääriä ratkaisuja. Kaikki näyttää sattumien summalle. Ihminen voi jopa rakentaa oman mielikuvitusjumalan, joka tarjoaa vain mielikuvitus pelastuksen. Epäusko sulkee ihmisen ikuiseen pimeyteen ja tarkoituksettomuuteen.

Usko on ovi vapauteen. Usko ja epäusko ovat vastakkaisia, toisensa poissulkevia. Usko kiinnittyy Jumalaan, epäusko kieltää ja torjuu hänet.

Ei ylpeilyä varten

Usko ei silti ole aihe ylpeilyyn ja itsemme korottamiseen. Uskon kohteena ei ole omat kykymme vaan suuri Jumala. Kaikki hyvä on lahjaa.

Uskovina emme ole parempia kuin toiset. Me kaikki olemme Jumalan edessä samalla viivalla. Kaikki olemme hänen luomiaan. Kaikki olemme omassa itsessämme yhtä syntisiä. Kaikki meidät on lunastettu yhtä kalliisti Kristuksen ristintyön ja ylösnousemuksen voimalla. Kaikille meille tarjotaan samaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja iankaikkisen elämän lahjaa.

Emme ole parempia mutta olemme paljon paremmassa asemassa, koska olemme armahdettuja, iankaikkisen elämän perillisiä.

Kaikille! Jokaiselle!

Tähän parhaimpaan asemaan, Jumalan lapseuden ja turvallisen, luottavaisen uskon omistamiseen kutsutaan kaikkia ihmisiä – minua, sinua, aivan jokaista.

Saat olla turvallisella mielellä. Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on tänäänkin sinun kanssasi ja pitää sinusta huolen.

Kun olemme itse saaneet kokea tämän parhaimman hyvän ja olemme mitä syvimmässä turvassa, haluamme kertoa siitä toisillekin. Maailma on täynnä hengellisesti sokeita ja muutoinkin rikkinäisiä ihmisiä. Jeesus haluaa kulkea heidänkin luokseen yhdessä sinun kanssasi.

Aina siellä, missä koetaan pieniä tai suurempia herätyksiä, sielunvihollinenkin aktivoituu. Se värvää ja lähettää kannattajansa mitätöimään ja torjumaan Jumalan armollista hyvää. Kaikkea sitä vastaan me saamme rohkeasti taistella uskon, rakkauden ja pyhyyden voimin.

Ole rohkea ja luja! Herra on kanssasi. Saamme rohkeasti julistaa ja opettaa koko Jumalan sanaa. Jumala takaa Sanansa ja antaa siihen voimansa. Voitto on Kristuksen ja me saamme olla voittajan, kaiken hyvän puolella, kun pysymme Sanassa ja palvelemme Herramme tahdon mukaan.

.

RUKOUS

Herramme, anna meille uskoa heittäytyä koko painollamme sinun varaasi.
Anna meidän uskoa, että

• silloinkin, kun me olemme heikkoja, sinä olet väkevä
• silloinkin kun me olemme kylmiä, sinä olet palava
• kun me väsymme, sinä kannat
• kun me lankeamme, sinä nostat
• kun meillä on ahdistus, sinä olet jo läsnä
• kun me emme saata ymmärtää, sinä tiedät ja voit kaiken.

Anna meidän uskoa, että sinun rakkautesi on suurempi kuin meidän syyllisyytemme
ja että vaikka kaikki muu pettäisi, sinun uskollisuutesi pysyy.

Herra, sinä olet uskomme alkaja ja täyttäjä. Sinun varaasi on hyvä jäädä.
Ole kiitetty, nyt, aina ja iankaikkisesti! Aamen.