Raamattu ajassamme

ANTAKAA TOISILLENNE ANTEEKSI! (23. su helluntaista)

Pyhän aiheena on anteeksiantamus ja keskinäinen rakkaus. Koko elämä perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tämä mahdollistaa sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.

Samalla on niin, että epäkohdat tulee ottaa esille asioiden korjaamiseksi. Henkilökohtaisen anteeksiannon rinnalla kulkee Jumalan säätämät menettelytavat, joita hoitaa esivalta. Tätä kuvaa evankeliumitekstin alussa mainittu prosessi puhuttelusta, todistajista ja hallinnosta.

.

EVANKELIUMI: Matt 18:15-22 (Matt 6:14-15)

Jeesus sanoi opetuslapsille:

    ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

    Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

    Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” –  ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.

.

Muut tekstit:

• 1 Moos 13:5-11,14-16 (Lootin ja Aabrahamin miesten riita, Aabrahamin nöyrä ratkaisu)
• 1 Piet 3:8-12 (Kehotus yksimielisyyteen ja keskinäiseen rakkauteen)

.

SAARNA / OPETUS

Johdanto

Saamme olla kristillisen uskon ja elämän ytimessä. Pohdimme anteeksiannon ja anteeksiantamattomuuden merkitystä. Minkälainen olisi maailmamme, jos kaikki antaisivat anteeksi?

Entä jos sotien taisteluhaudoista ei olisikaan noustu aseet tanassa valmiina tappamaan vihollisen, vaan jokainen olisi noussut pyytämään ja antamaan anteeksi? Kukaan ei olisi kuollut, haavoittunut ruumiillisesti tai särkynyt psyykkisesti – koko ihmiskunnan historian aikana.

Tai jos perheissä riidat olisi ratkaistu jo alkuunsa, silloin kun ne olivat vielä pieniä – ennen kuin ne kasvoivat suuriksi ja vaikeiksi? Millaista olisi elää täyden rakkauden ja anteeksiannon ilmapiirissä?

Niin, millainen on ihminen ja koko ihmiskunta? Ihmisen luontainen, syntinen tapa ratkaista asiat, on kosto. Kun minulle sanotaan pahasti, sanon takaisin. Kun minulle tehdään väärin, teen kahta pahemmin. Kun minut sivuutetaan kylmästi kuin olisin olematon, teen samoin.

Anteeksiantamattomuus ja kosto on tuhon tie ja sillä tiellä on ihmiskunta. Siihen nivoutuu ihmisen itsekkyys, joka haluaa itselleen parhaimmat palat toisista välittämättä.

Aabrahamin esimerkki

Vanhan testamentin lukukappaleessa saimme kuulla kertomuksen Aabrahamista ja hänen veljenpojasta Lootista. He olivat saapuneet Luvattuun maahan ja edessä avautui vehreä maa.

Tilanteessa Aabrahamin ja Lootin paimenet riitautuivat siitä, kenelle kuuluisivat parhaat maat. Lähi-idässä ratkaisu oli selvä. Aabraham oli suvun päämies ja hän valitsee ensin. Kun Loot halusi itselleen sellaista, mikä hänelle ei kuulunut, se oli merkki epäkunnioituksesta ja ahneudesta.

Aabraham olisi voinut käyttää suvereenilla tavalla suvun päämiehen oikeuksia. Mutta mitä hän teki? Ei sovi, että meidän välillämme on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme!

Aabraham antoi anteeksi ja halusi varmistaa sovinnon säilymisen antamalla Lootille etuoikeuden valita parhaaksi katsomansa maat. Tämä oli tavatonta ja ilmaisi jotain sellaista, minkä vain Jumala oli vaikuttanut hänen sydämessään.

Valtaan liittyy vastuu. On tärkeää huomata vallankäytön moninaiset seuraukset – hyvät ja huonot. Aabraham asetti ihmissuhteet materian edelle. Hän antoi anteeksi ja luotti, että Jumala pitäisi hänestä huolta. Aabraham näki, että maata oli joka suuntaan ja sitä riittäisi kaikille.

Loot valitsi maat, jotka hänestä näytti inhimillisesti parhaimmille. Myöhemmin tulee ilmi, että hänen valintansa oli kohtalokas. Nimittäin kerrotaan, että Loot muutti jatkuvasti leiripaikkaansa yhä lähemmäksi Sodomaa ja Gomorraa, jotka olivat turmeltuneita. Hiljalleen hän mukautui kaikkeen siihen ja lopulta menetti lähes kaiken, kun koitti Jumalan tuomion aika.

Aabraham sai Jumalalta suuren siunauksen. Hänestä pidettiin huolta. Tämä sama pätee tänäänkin.

Anteeksiantamisen vaikeus

Mutta miksi on niin vaikeaa antaa ja pyytää anteeksi? Siihen on kaksi perussyytä.

Ensimmäinen on se, että me ymmärrämme anteeksiannon usein lähes täysin väärin. Se on hyvin tyypillistä muutenkin kristinuskon ja Jumalan suhteen. Kun ihminen vieraantuu Jumalasta, jopa luopuu hänestä, hän ei enää tunne Luojaansa eikä ymmärrä elämän syvimpiä lainalaisuuksia. Joskus ihmisillä on jopa todella naiiveja käsityksiä.

Kun ymmärrämme anteeksiannon väärin, emme ole siihen halukkaita. Mutta siihen on lääke: saamme pohtia, mitä anteeksianto oikeasti on ja mitä se ei ole.

Toinen perussyy siihen, että on niin vaikeaa antaa ja pyytää anteeksi, on se, että me olemme itsekkäitä, syntisiä, toisinaan jopa pahoja. Meissä ei ole aitoa rakkautta.

Siihenkin ongelmaan on auttava lääke: nimittäin Jumalan armahtavan rakkauden voima Kristuksessa Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä.

Mahdoton muuttuu mahdolliseksi – sinunkin kohdallasi.

Mitä anteeksianto ei ole?

Mitä vääriä käsityksiä meillä siis on anteeksiantamisesta, jotka estävät meitä tai tekevät anteeksiannosta kovin vaikeaa?

1. Anteeksianto ei ole vääryyden hyväksymistä eikä sen väheksymistä eikä mitätöimistä. Vääryys pysyy ikuisesti vääryytenä, täysimittaisesti. Se, mitä toinen sanoi tai teki, oli todella väärin, mutta siitä huolimatta annan sen anteeksi. Tehtyä ei saa enää millään tekemättömäksi. Voimme vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen.
   
2. Anteeksianto ei ole alistumista, nöyristelyä tai suostumista uusien loukkausten kohteeksi. Meidän tulee rakastaa myös itseämme niin, että säilytämme peruskoskemattomuuden ja ihmisarvomme. Kukaan ei saa murtaa eikä murskata sinua. Vaikka annamme anteeksi, meidän tulee tarvittaessa suojella itseämme ja pitää riittävä turvaväli, mikäli olemme vakavan uhan edessä. Anteeksianto ei automaattisesti palauta täyttä luottamusta toista kohtaan. Anteeksianto ei ole suostumista hyväksikäytettäväksi.
   
3. Anteeksianto ei merkitse sitä, että asia olisi sillä käsitelty. Anteeksiannon yhteydessä asiasta on puhuttava ja sovittava. Mikäli asian laatu sitä vaatii, meillä on täysi oikeus ja jopa velvollisuus turvautua viranomaisiin ja saattaa asia jopa oikeuden käsiteltäväksi. Anteeksianto ei mitätöi oikeudenmukaisuutta.
   Anteeksiannon tulee johtaa myös konkreettiseen hyvittämiseen, mikä osoittaa, että katumus ja sovinto on aitoa. Jos kivitän kotisi ikkunat rikki, en pääse sillä, että vain pyydän muodon vuoksi anteeksi. Ikkunat pitää korvata ja sakkotuomio ilkivallasta on sekin todella terveellistä. Samalla anteeksianto on sekin todella tärkeää.
   
4. Anteeksianto ei ole tunteiden tukahduttamista. Kun meitä loukataan, meidän kuuluukin vihastua. Jumala on luonut meille tunteet käyttöä, sisimpämme hoitamista varten. Raamatussa jopa kehotetaan vihastumaan: Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskeutua vihanne ylle. (Ef 4:26). Vihastuminen on tervettä. Se on sydämen purkamista. Se on merkki toiselle, että raja on ylitetty. Tukahdutettu vihastuminen ja anteeksiantamattomuus johtaa katkeruuteen ja vihaan, joka on tuhoisaa. Lisäksi, kun olemme kokeneet jotain todella vaikeaa, se saattaa sattua kovana kipuna vielä pitkään, hyvin syvästi, joskus jopa vuosia. Mutta kun valitsemme anteeksiantamisen, tuo haava alkaa parantua ja sen tuottama kipu taittuu.
   
5. Anteeksianto ei ole kaiken unohtamista. Meidän muistimme koetusta, vakavasta vääryydestä ei nollaudu. Muisto ei katoa, mutta sen kipeä terä katkeaa. Moni ajattelee, että ei ole antanut anteeksi, koska vielä kantaa vaikeita muistoja. Muistaminen ja anteeksianto eivät ole sama asia. On sikäli hyvä, että muistamme asioita, jotta emme itse tekisi samaa vääryyttä uudelleen. Saatamme ajatella, että Jumala ei ole antanut meidän tekemää vääryyttä anteeksi, koska muistamme sen yhä edelleen, vaikka olemme jo tuhannesti pyytäneet sitä anteeksi. Kun pyydämme anteeksi, Jumala varmasti antaa anteeksi, sillä niin hän lupaa Sanassaan.

Mitä anteeksianto on?

Mitä anteeksianto sitten on? Jääkö enää mitään sisältöä jäljelle?

1. Anteeksianto on luopumista yksityisestä, henkilökohtaisesta kostosta. Tuomiovalta kuuluu Jumalalle ja hänen asettamalle esivallalle kollektiivisesti. Ei sinulle eikä minulle.
   
2. Anteeksianto on aktiivista pyrkimistä sovintoon, hyvien suhteiden palauttamiseen,
   sekä keskinäisen yhteyden luomiseen ja rakentamiseen.
   
3. Anteeksianto on vapauttamista. Se on syyllisen vapauttamista ikuisesta tuomiosta ja rangaistuksesta. Se on oman sydämen vapauttamista katkeruuden ja vihan myrkystä,
   jotka tuhoavat aina ihmisen sisimmän, ihmissuhteita ja lopulta koko elämän.
   Anteeksianto tuo eheyttä ja vahvistaa terveyttämme.
   
4. Anteeksianto on suostumista siihen, että elämme langenneen maailman todellisuudessa. Jokainen lähimmäisemme ja me kaikki olemme syntisiä, jotka yhä uudelleen sanomme ja teemme väärin. Emme voi paeta ja sulkeutua kammioon, sillä sielläkin me olisimme silmätysten oman katkeruuden ja vihamme kanssa.
   
5. Anteeksianto on valinta. Se on tahdon päätös: ensin turvautua Jumalaan ja sitten hänen voimallaan antaa ja pyytää anteeksi.
   
6. Anteeksianto on prosessi. Jos loukkaus on pieni, asia voi olla nopeasti ja suhteellisen kevyesti hoidettu. Jos loukkaus on vakava, se ottaa paljon aikaa ja vaatii monenlaista tukea – kuten keskustelua, rukousta, sielunhoitoa ja ammattiapua.

Miksi pitäisi antaa ja pyytää anteeksi?

Oikeastaan edellä on jo tullut siihen monia näkökulmia, joita ei kannata toistaa.

Kysymys on syvästi ja suuresti elämästä ja rakkaudesta. Aito, todellinen anteeksianto on elämää ja rakkautta. Se tuottaa aina hyvää. Sen takana on Jumalan siunaus, kuten Aabrahamin kohdalla.

Anteeksiantamattomuus johtaa elämän myrkyttymiseen ja tuhoon. Se kovettaa ja paaduttaa ihmisen. Hänestä tulee itsekeskeinen ja elämänasenteesta kriittinen ja negatiivinen. Ihminen on jääkylmä tai räjähtelevä pommi. Usein se johtaa tuhoisiin käyttäytymismalleihin ja riippuvuuksiin.

Meidän kaikkien tulee pyytää ja antaa anteeksi, koska me olemme tosiasiassa syntisiä. Juuri siksi me sanomme ja teemme väärin, koska se on meidän luontomme. Jotain on meissä mennyt vakavasti rikki. Raamatussa sitä kutsutaan syntiinlankeemukseksi. Kyse ei ole yksittäisistä sanoista tai teoista vaan koko ihmisen olemuksesta.

Tästä ongelmasta todistaa ihmiskunnan historia, nykytila ja kaikki tulevaisuuden uhkakuvat.
Meillä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Kaikkein tärkein syy anteeksiantoon on se, että meidän Luojamme antaa meille kaiken anteeksi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja sovituksen kautta. Ristillä Jumala ei mitätöinyt vääryyttä, vaan se nimettiin, tuomittiin ja siitä langetettiin täysimittainen rangaistus. Mutta sen kantoi Vapahtaja Jeesus Kristus – sinun ja minun puolesta.

Pyhyys, rakkaus, hyvyys, laupeus ja anteeksiantavaisuus on Jumalan, meidän Luojamme olemus ja luonne. Koska Jumala antaa meille valtavan paljon, kaiken anteeksi, meidänkin tulee antaa anteeksi lähimmäisellemme ja myös itsellemme. Näin me pyydämme Isä meidän -rukouksessa.

Rakkaudessaan Jumala haluaa rakentaa katkenneen yhteyden hänen ja meidän välille. Hän haluaa sen saman toteutuvan meidän ihmisten välillä. Hän tahtoo vapauttaa meidät valtavista taakoista.

Jumala kehottaa meitä anteeksiantoon hyvin vakavasti. Samalla hän haluaa antaa siihen voimansa, sillä me itse emme siihen pysty, emmekä sitä välttämättä edes tahdo.

Vasta kun joudumme kasvokkain sen kanssa, että meidän pinnallisten kulissiemme takana onkin tosiasiassa varsin itsekäs ja syntinen ihminen, vasta silloin ymmärrämme anteeksiannon syvän arvon – suhteessa Luojaamme, suhteessa lähimmäiseemme ja suhteessa itseemme.

Anteeksianto on ihanan vapauttavaa, uutta luovaa ja rakkauden täyttämää. Anteeksianto on todellista elämää. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta voimme rakentaa parempaa huomista.

Askeleita anteeksiantoon

Vielä, mitkä ovat konkreettiset, käytännölliset askeleet anteeksiantoon?

Meidän tulee kohdata ja ymmärtää oma tilamme Jumalan ja hänen Sanansa edessä. Pyydämme ja saamme Jumalalta kaiken anteeksi.

Tämän jumalallisen anteeksiannon varassa ja voimalla voimme antaa inhimillisesti anteeksi lähimmäisellemme ja vapautamme itsemmekin monista taakoista ja syyllisyydestäkin.

Päätämme siis antaa anteeksi ja pyydämme siihen Jumalalta apua ja voimaa. Saamme käyttää myös sovittelijaa, kuten Jeesus neuvoi. Sellaisen käyttäminen on yleistä Lähi-idässä ja Afrikassa, kuten myös rauhanneuvotteluissa ja perhetyössä.

Tärkeää on sekä siunata vastapuolta rukouksissa että myös pyytää, että tämä ymmärtäisi mahdollisen rikkomuksensa. Rukous sulattaa, vapauttaa ja parantaa sydämiä.

On huomattava sekin, että Jumala asettaa Sanassaan molemmille osapuolille aktiivisen velvollisuuden selvittää ja sopia asia. Tässä evankeliumitekstissä loukatun tuli mennä loukkaajan luokse. Vuorisaarnassa Jeesus kehottaa loukkaajaa menemään sopimaan asiansa ennen kuin tulee Herran temppeliin (Matt 5:23-24).

Kaiken lisäksi, meidän tulee antaa anteeksi, vaikka vastapuoli ei katuisi lainkaan eikä haluaisi ollenkaan sovintoa. Miksi ihmeessä? Koska silloin jäisimme kantamaan sisimmässämme katkeruutta ja vihaa, joka vain tuhoaisi meitä sisäisesti ja koko elämäämme.

Annan siis vääryyden anteeksi, koska Jumala tekee niin ja koska silloin pääsen itsekin vapaaksi ja saan elää rakkaudessa. Samalla saan luottaa siihen, että Jumala hoitaa, siunaa ja palkitsee minua. Aikanaan hän ottaa myös katumattoman loukkaajan kiinni ja tämä joutuu vastuuseen teoistaan.

Saamme jättää kaiken Jumalan hoitoon. Saamme myös ottaa vastaan kaiken sen hyvän hoidon ja tuen, mitä seurakunta ja yhteiskunta voi antaa, kun meitä on rikottu.

Anteeksianto on elämänmittainen prosessi. Se on elämäntapa. Me emme laske yksittäisiä kertoja vaan annamme anteeksi 77 kertaa eli jatkuvasti!

Vasta taivaassa tämä prosessi tulee valmiiksi. Vasta siellä me olemme eheitä ja synnittömiä. Vasta siellä saamme iloita täydestä rakkaudesta ja onnesta. Täällä vasta opettelemme rakkauden ja anteeksiannon ensi askeleita, ihan jokainen meistä.

Anteeksiantamus ei ole heikkoutta vaan vahvuutta. Vain riittävän vahva voi antaa anteeksi. Sellainen on Jumala. Ja vain hänessä mekin saamme voiman anteeksiantoon.

Ja vain siellä, missä kaksi tai kolme sopii keskenään ja elää anteeksiannossa, siellä itse Herra on keskellämme rauhanruhtinaana ja ehtymättömänä rakkauden lähteenä.

Niin… miten on: Haluatko sinä antaa ja pyytää anteeksi?

Raamatuntekstejä anteeksiannosta

• Rakastava isä, tuhlaajapoika ja hänen kovasydäminen veli
• Fariseus ja publikaani temppelissä: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
• Fariseus Simon ja syntinen nainen Jeesuksen jalkojen juuressa
• Kuninkaan palvelijan velan anteeksianto ja tämän anteeksiantamattomuus toista kohtaan
• Isä meidän -rukous: Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin meidänkin tulee antaa anteeksi lähimmäisellemme

.

RUKOUS

Vapahtajani, tee meistä rauhasi välikappaleita: niin että sinne,

missä on vihaa, toisimme sinun rakkautesi

missä loukkausta, toisimme anteeksiannon

missä epäsopua, loisimme yksimielisyyttä

missä erehdystä, osoittaisimme totuuden

missä epäilystä, auttaisimme uskoon

missä epätoivoa, nostaisimme luottamukseen

missä pimeyttä, toisimme sinun valoasi

missä surua, välittäisimme lohdusta ja iloa.

sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Mutta ennen tätä kaikkea: Herrani ja Vapahtajani, armahda minua syntistä, sovita minut!