HYVÄÄ JA SIUNATTUA ÄITIENPÄIVÄÄ!

Monta onnentoivotusta, äiti sulle annan,
iloa, onnea riemukasta, sylin täydeltä kannan.

* * * * *

Teillä maailman liukkahilla
äiti seuraa lastansa aatoksilla
ja eksyksissä kun harhailemme,
hän huutaa taivasta turvaksemme.

Oi äiti, siunattu on sun virkas!
Se murheen yössä on tähti kirkas
ja lohtu aikojen vaihteluissa
ja itsekkäiss’ elon taisteluissa.
Sun sydämeesi saa liittyä,
sen rakkaudesta saa lämmintä!

Sä, Herra, palkitse äidin vaivat!
Sun taimes hoitoa hältä saivat;
sun suuren lempesi kirkkaudesta
nään säteen äitini katsehesta.

– Sakari Topelius –

.

RUKOUKSEN SUNNUNTAI  (5. su pääsiäisestä)

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Kristittyjen rukouskulkueita järjestettiin Roomassa 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin.

Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana.

.

EVANKELIUMI: Matt 6:5-13

Jeesus opetti ja sanoi: ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

Rukoilkaa te siis näin:

      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.

      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”

.

SAARNA / OPETUS

Tunnettu raamatunopettaja ja Lähi-idän kulttuurin asiantuntija Kenneth E. Bailey avaa meille seuraavassa Isä meidän rukouksen syvyyksiä ja hätkähdyttävyyttä. (”Jeesus – Lähi-idän asukkaan silmin”, Perussanoma):

Yleistä taustaa

Jeesuksen aikana oli tapana kunnioittaa hallitsijoita pitkillä litanioilla, joissa lueteltiin heidän saavutuksia ja erinomaisia ominaisuuksia. Tapa on säilynyt Lähi-idässä meidän päiviimme saakka.

Jeesus aloitti rukouksen shokeeraavasti ”Isä” … meidän. Vain yksi sana ja millainen sana! Tällä Jeesus osoitti Jumalan kaikkien kansojen ja ihmisten Jumalaksi, kun taas juutalaiset pitivät Jumalaa heidän yksityisomaisuutena.

Hurskaat juutalaiset kuten Daniel tapasivat rukoilla kolmesti päivässä: aamulla, iltapäivällä ja illalla. Jeesus ei mainitse mitään ajankohdista. Jumalaa voi rukoilla milloin vain. Jeesus ei kumoa juutalaisten tapaa mutta ei myöskään anna sen rajoittaa rukouselämää.

Jeesuksen äidinkieli oli aramea, joka oli tavallisen kansan puhekieli. Juutalaisten virallinen hengellinen kieli oli heprea. Kristikunnassa liturginen kieli on myöhemmin ollut kreikka ja latina.

Sana Abba (Isä) on nimenomaan arameankielinen sana, jollaisena evankelistat ovat sen halunneet välittää kaikille osana kreikankielistä tekstiä, koska sana oli niin vakiintunut, tunnettu ja tärkeä. Jeesus puhui arameaa ja opetti sillä kielellä.

Jeesuksen pitäytyminen arameankielessä oli mullistavaa. Hän korotti sillä kunkin kansan tavallisen kielen merkitystä. Jumalan Sana kuuluu ihmiselle omalla kielellään. Uskonpuhdistuksen suuri voima oli siinä, että luovuttiin latinasta, jota juuri kukaan ei ymmärtänyt, ja siirryttiin kansankieliin. Luther käänsi Raamatun saksaksi ja sitä ennen oli jo tehty englanninkielisiä käännöksiä.

Juutalaisten tärkeimmässä päivittäisessä 18 kohdan rukouksessa Jerusalemin temppeli oli keskeisellä sijalla. Isä meidän -rukouksessa on yhtäläisyyksiä, mutta siinä luovutaan temppeli-keskeisyydestä. Jeesus opetti, että Isää tulee rukoilla Hengessä ja totuudessa ilman paikkasidonnaisuuksia (samarialaiselle naiselle kaivolla).

Jeesuksen opetus rukouksesta oli erittäin mullistavaa. Jeesus…

• varoitti tyhjän hokemisesta, mikä oli tyypillinen tapa rukoilla
• varoitti esiintymisestä kadunkulmissa kuten fariseukset tekivät
• avasi tietä kansankielisyydelle Jumalan Sanan, rukouksen ja jumalanpalveluksen osalta
• rukoili Jumalaa shokeeraavan lyhyesti ja läheisesti sanalla Abba, Isä
• avasi Jumala-yhteyden kaikille kansoille eikä vain juutalaisille
• vapautti rukouksen ajan ja paikan sidoksista kohti todellista ydintä, Jumalaa

.

ISÄ MEIDÄN -rukous

Isä meidän, joka olet taivaissa

Abba, Isä -sanaa käytettiin maallisista isistä, opettajista ja arvohenkilöistä. Sana Abba kutsuu syliinsä kaikkia ihmisiä. Etenkin uskovat ovat Jumalan lapsia ja siksi he saavat puhutella Jumalaa isäksi. Tähän läheiseen yhteyteen kutsutaan kaikkia ihmisiä evankeliumin kautta.

Vaikka Jumala Isänä on esikuva maalliselle isyydelle, Jumalaa ei tulisi ymmärtää maallisten isien kautta, koska maallinen isyys on vajavaista ja synnin vääristämää. Monille ihmisille sana isä voi olla jopa negatiivinen, koska on kokenut huonon isäsuhteen.

Baileyn mukaan paras kuva siitä, millainen Isä Jumala on, avautuu kertomuksessa tuhlaajapojasta. Kertomuksen isä on täydellinen isä, joka on suuri vastakohta tuon ajan kulttuurille ja siitä nousevalle isän arvovallalle ja toiminnalle. Tuhlaajapojan isä on täynnä armoa ja rakkautta. Kun hän juoksee poikaa vastaan läpi kylän, hän rikkoo kaikki aikansa normit. Tämä isä ottaa pojan takaisin, pukee hänet juhla-asuun, antaa sormuksen ja järjestää hänelle suuret juhlat.

Juuri tällä tavoin Jumala suhtautuu syntiseen ihmiseen, joka suostuu palaamaan Isän luokse. Sen sijaan isoveljen edustama lakihenkinen uskonnollisuus on valmis tuomitsemaan syntisen ihmisen ikuisiksi ajoiksi. Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus Kristuksessa on rajoittamatonta ja täydellistä.

Vaikka Jumalaa kutsutaan Isäksi, on hänessä feminiinisiäkin piirteitä. Siksi Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotka yhdessä ovat kokonainen Jumalan kuva. Kun uskovat rukoilevat ”Isä meidän”, heidän tulee nähdä veljet ja sisaret lähellä ja kaukana. Jumalan kansa on suuri perheväki.

Isä meidän -sanat kuvaavat, että Jumala on lähellä meitä. Hän jakaa meidän elämämme. Silti hän on Isä meidän, joka on taivaissa. Jumala on Luoja, joka on luonut kaiken. Jumala on lähellä ja kaukana. Hän on kaikkialla läsnäoleva persoona.

Rukouksen aloituslauseen jälkeen tulee kuusi pyyntöä, joista

• kolme ensimmäistä keskittyy Jumalaan ja ovat ”sinä” pyyntöjä
  • Jumalan nimen pyhittäminen
  • Jumalan valtakunnan tuleminen
  • Jumalan tahdon toteutuminen
• kolme viimeistä keskittyvät arkielämän tarpeisiin ja ovat ”me” pyyntöjä
  • jokapäiväinen leipä
  • anteeksianto ja ihmissuhteet
  • vapaus pahasta

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Jumalan nimi edustaa kaikkea sitä, mitä nimen omistaja on. Nimi on samalla Jumalan olemuksen sanallinen tiivistymä. Koska Jumala on jo pyhä, rukous tarkoittaa, että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi ihmisten sydämissä, elämässä ja koko maailmassa. Tätä ihminen ei voi toteuttaa, sillä vain Jumala on pyhä ja vain hän voi pyhittää ihmisen. Jumala pyhittää meidät pelastustekojensa kautta. Hes 20:41-42; 5 Moos 7:6, 26:18.

Profeetta Jesaja koki vahvasti Jumalan pyhyyden ja pyhittävän vaikutuksen (Jes 6:1-10). Jesaja näki näyssä pyhän Jumalan valtaistuimellaan ja koki itsensä epäpyhäksi, syntiseksi, joka ei voi kestää pyhän edessä. Silloin Jumala lähetti enkelin, joka puhdisti hänet tulesta temmatulla kekäleellä (kuva Kristuksesta ristillä). Vasta tämän jälkeen Jumala kysyi Jesajaa tehtävään, johon hän suostui.

Jumalalla on sisäinen rakkauden ja pyhyyden ristiriita, kun hän katsoo syntistä ihmistä. Rakkaus vaatii pelastamaan mutta pyhyys tuomitsemaan. Jumala ratkaisee ristiriidan ristillä, jossa Jeesus Kristus sovittaa syntimme ja lunastaa meille elämän Jumalan rakkauden voimassa.

Tulkoon sinun valtakuntasi

Bailey esittelee kolme peruskäsitystä historiasta:

1. Historialla ei ole merkitystä. Kukaan ei ohjaa sitä. Kaikki päättyy hiljaiseen hiipumiseen ja ikuiseen pimeyteen. Länsimainen materialismi ja naturalismi.
2. Historia toistaa itseään kehämäisesti ilman tarkoitusta. Kreikkalainen filosofia.
3. Historia on kuin nuoli, joka lentää täsmällisesti tarkoitettuun maalitauluunsa, joka on Herran päivä. Jumala ja Raamattu. Kaiken keskellä pieni ihminen ei kykene hahmottamaan suurta historiallista kuvaa. Hän voi vain luottaa, että kaikki on Jumalan kädessä.

Jumalan valtakunta -teema pitää sisällään kolme vastakohtaa:

1. Jumalan valtakunta on jo tullut Kristuksessa mutta silti se on vielä tulossa.
2. Jumalan valtakunta on lähellä ja kaukana.
3. Jumalan valtakunnan tulemiseen liittyy tietyt merkit, mutta silti sen tulemisen hetki on salaisuus, jonka tietää vain Isä.

Paradoksit, jotka ovat saman totuuden vastakkaisilta näyttäviä puolia, ilmaisevat koko totuuden. Yhdessä setelissä tai kolikossa on kaksi erilaista puolta. Jotta raha olisi aito, tarvitsemme yhden rahan, jossa on nämä molemmat puolet yhtä aikaa. Näitä arkielämän esimerkkejä on lopulta lukematon määrä ja paljon monimutkaisempiakin.

Teologiassa vain toisen totuuden pitäminen johtaa toisen totuuden hylkäämiseen ja väärään teologiaan ja väärään toimintaan. Kristillisessä uskossa on monia paradokseja, jotka yhdessä muodostavat koko totuuden.

Kristus on ihminen ja Jumala. Samoin myös Raamattu on inhimillinen ja jumalallinen. Harhaopeissa Kristus on esimerkiksi vain Jumala tai ihminen, taikka Raamattu on vain Jumalan tai vain ihmisen sanaa. Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa ja siinä näkyy samalla koko inhimillinen todellisuus ja kunkin kirjoittajan persoona ja (kirjalliset) kyvyt.

Jumalalle paradoksit eivät ole ongelma, sillä ne ovat luonnollinen osa ääretöntä jumaluutta ja luomistyötä, koko elämää.

Jumalan valtakunta on tullut ihmisten keskelle Sanassa, Kristuksessa, armovälineissä ja Pyhässä Hengessä, joka on uskovissa ja Kristuksen seurakunnassa. Jumalan valtakunta vaikuttaa sisäisesti. Jumalan valtakunta tulee täydellisessä, ulkonaisessa voimassa vasta Herran päivänä. Jumalan valtakunta on ajallisesti ja paikallisesti jo lähellä mutta samalla kaukana.

Tässä todellisuudessa – Kristuksen läsnäolossa ja lopullisen valtakunnan odotuksessa – Jumalan kansa on aina elänyt. Jo alkuseurakunta koki elävänsä lähellä Herran tulemusta. Silti Jeesus oli kertonut vertauksia Jumalan valtakunnasta, joissa isäntä lähti kaukaisille maille hyvin pitkäksi ajaksi ennen kuin palaisi takaisin.

Jumalan valtakunnan moraalilaki on se, mitä Jeesus opetti. Sen ytimessä on 10 käskyä ja rakkaus Jumalaa, ihmistä ja luomakuntaa kohtaan. Valtakuntaan pääsee sisälle vain Kristuksen kautta.

Rukoillessamme Jumalan valtakunnan tulemista pyydämme

1. Jumalan vaikutusvallan kasvua meissä ja kristillisessä seurakunnassa
2. Jumalan vaikutusvallan kasvua yhteiskunnissamme meidän ja seurakuntien kautta sekä myös suorana Pyhän Hengen vaikutuksena
3. Jumalan valtakunnan lopullista ja täydellistä tulemista aikojen lopulla

Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa

Jumala tahtoo hyvää ja rakkauden toteutumista kaikkialla. Rukous osoittaa, että ihminen tunnustaa ja ymmärtää Jumalan olevan historian peräsimessä. Jumalalla on kaikki valta ja voima. Jumala voi toteuttaa tahtonsa.

Jumala on rajoittanut toimintaansa niin, että Hän ei pakota ihmistä toimimaan tahtonsa mukaan. Ihminen voi valita. Valintaan ja vapauteen liittyy aina vastuu. Syntiinlankeemuksessa ihminen valitsi olla tottelematta Jumalaa. Ihminen valitsi sen, mikä ei ole hyvää, rakkautta ja elämää.

Siksi meidän on vapaaehtoisesti rukoiltava ja pyydettävä, että Jumalan hyvyys, rakkaus ja elämä tulisi meidänkin osaksemme tähän nykyiseen maailmaan.

Tärkein, mitä Jumala tahtoo, on sielujen pelastuminen. Tärkeää on, että Jumalan muukin hyvä tahto voisi toteutua maan päällä. Sen hyvän toteuttamisessa Jumala tahtoo käyttää meitä perheissä, kouluissa, työpaikoilla ja koko yhteiskunnassa.

Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on Jumalan tahdon toteutuminen. Pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on ihmisen syntisen tahdon toteutuminen. Jumalan Sanasta voimme varmistua siitä, mikä on oikeaa ja hyvää, ja mikä on väärää ja pahaa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

Juutalaisessa rukouksessa pyydetään Jumalaa siunaamaan sato. Leipä on Lähi-idän asukkaiden tärkein ravinto ja siten se on Raamatussakin kaiken ruuan vertauskuva ja edustaja.

”Tänä päivänä” keskittää huomioon tähän päivään – ei kaukaiseen tulevaisuuteen, josta emme tiedä mitään varmuudella.

Sana ”jokapäiväinen” on vaikea kääntää, koska tätä kreikankielistä sanaa ei tunneta missään muussa yhteydessä. Bailey tukee sanalle merkitystä, joka tarkoittaa ”loppumatonta” leipää. Se tarkoittaa leipää, joka riittää tänään ja tulevaisuudessa, ajallisesti ja määrällisesti. Tämä merkitys kattaa tärkeimmät varhaiskristilliset tulkinnat sanasta.

Tässä rukouksessa pyydämme perusruokaa – ei herkkuja. Pyydämme ruokaa – ei itsellemme – vaan meille, yhteisöllisesti. Leivän saamme Jumalalta lahjana. Emme voi pakottaa viljaa kasvamaan vaan Jumala antaa kasvun ja ruuan. Sen hankkimisessa ja jakamisessa meillä on oma osamme.

Ajalliset perustarpeemme ovat osa ihmisyyttä ja elämää. Jumala on luonut koko ihmisen ja koko elämän. Saamme pyytää Luojaltamme siunausta ajalliseen elämäämme, joka on tärkeä.

Anna meille meidän velkamme / syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meille velassa / meitä vastaan rikkoneet

Juutalaisuudessa anteeksiantamus liitettiin rukouksissa vain ihmisen suhteeseen Jumalaan, mutta ei ihmistenvälisiin suhteisiin. Jeesus sen sijaan säännönmukaisesti puhuu anteeksiantamisen merkityksestä sekä Jumala-suhteessa että ihmissuhteissa.

Jeesus opetti tästä mm. vertauksessa armottomasta palvelijasta, joka itse sai anteeksi valtavan suuren velan mutta ei halunnut antaa toiselle anteeksi tämän hyvin pientä velkaa (Matt 18 luku).

Tässä rukouksessa meidän tulisi antaa lähimmäiselle anteeksi kaikissa tapauksissa, jopa riippumatta siitä, onko lähimmäinen edes pyytänyt anteeksi.

Rukouksessa puhutaan sekä velasta että synneistä riippuen siitä, luemmeko Matteuksen vai Luukkaan evankeliumikirjaa. Todennäköisesti Jeesus on käyttänyt arameansanaa khoba, joka sisältää molemmat merkitykset, jotka ovat pitkälti synonyymejä. Kreikaksi ei ole sanaa, joka kattaa molemmat. Niinpä Matteus käyttää sanaa velka ja Luukas käyttää molempia sanoja erikseen.

Jos merkityksiä halutaan eritellä, voidaan niiden välille tehdä seuraava ero: a) velka tarkoittaa velvollisuuksia Jumalaa ja ihmisiä kohtaan, mutta jotka olemme laiminlyöneet; b) synti tarkoittaa aktiivista pahan tekemistä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Viime kädessä molemmat ovat syntiä ja rakkaudettomuutta. Niistä molemmista tarvitsemme anteeksiantoa.

Isä meidän -rukous on jokapäiväinen rukous sen kaikilta osilta. Tarvitsemme leivän tavoin anteeksiantamusta joka päivä niin Jumalan edessä kuin ihmissuhteissakin läpi koko elämän. Ilman anteeksiantoa ihmissuhteet hajoavat ja katkeavat. Anteeksiantamus on ainoa kestävä tapa elää tässä maailmassa. Ilman anteeksiantoa on vain katkeruutta, vihaa ja loppumatonta kostoa.

Anteeksiantamus ei tarkoita vääryyden hyväksymistä tai mitätöimistä tai yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta luopumista. Anteeksiantamuksen periaatetta tulee noudattaa erityisesti yksittäisten ihmisten välisissä suhteissa. Yhteiskunnan asiana on pitää oikeutta kunniassa.

Monet pitävät anteeksiantamista heikkoutena mutta se on suurta vahvuutta.

• Jotkut pitävät kiinni kunniastaan ja taistelevat oikeuden puolesta eivätkä anna anteeksi.
• Kristitty kuitenkin antaa anteeksi ja taistelee oikeuden puolesta. Siinä on suuri ero!

Lähtökohtaisesti kaikki anteeksiantamus ja voima siihen kumpuaa Jumalasta. Kun ihminen saa kohdata Jumalan anteeksiantamuksen kohdallaan, se on uudistava ja mullistava voima, joka mahdollistaa anteeksiannon myös ihmissuhteissa. Kun on itse saanut paljon, voi siitä antaa toisillekin. Tämä marssijärjestys on evankeliumia, suuri ilosanoma.

Mikäli taas luemme ja ymmärrämme niin – että ensin meidän tulee antaa anteeksi lähimmäiselle, jotta Jumala sen jälkeen antaisi meille anteeksi – tämä on lakia. Lain tarkoitus on osoittaa, että anteeksiantamus on välttämätöntä. Tämän edessä joudumme toteamaan, että emme siihen pysty. Jäljelle jää vain Jeesuksen ristin juurelle tuleminen.

Emme saa katkaista näitä kahta ulottuvuutta toisistaan. Jos Jumala antaa minulle anteeksi niin paljon, miksi en antaisi toisellekin anteeksi? Anteeksiantamus liittyy vahvasti rakkauden kaksoiskäskyyn, jossa rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen on liitetty läheisesti yhteen.

Anteeksiantamisen prosessiin on hyvä kuulua rukous rikkoneen ihmisen puolesta. Kun Job rukoili kolmen väärämielisen ja syyttävän ystävän puolesta, Jumala käänsi Jobin kohtalon.

Vain Jumala voi muuttaa minua ja rikkomuksen tehnyttä ihmistä. Rukous on paras tapa herättää muutokseen. Rukous sulattaa omaa vihaa ja antaa näkökulmia siihen, miksi toinen on toiminut väärin. Jumala ei lopulta väkisin muuta kenenkään sydäntä, jos ihminen siitä kieltäytyy. Rikkoja saattaa jäädä vihamieliseksi ja yhtä lailla rikottu voi jäädä katkeruuden ja koston valtaan.

Pitkäkestoinen viha tuhoaa lopulta sen kantajan, mutta anteeksiantamus ja rakkaus tuovat elämän. Vihastuminen, joka kohdistuu vääryyteen, on tervettä ja oikeutettua.

Äläkä saata meitä kiusaukseen / koettelemukseen vaan päästä meidät pahasta

Sana ”kiusaus” tarkoittaa myös ”koettelemusta”. Niiden ero on merkittävä, sillä Jumala voi kyllä sallia koetuksen mutta hän ei koskaan kiusaa tai johdata ketään kiusaukseen. Jumala ei tahdo, että ihminen tekee syntiä (1 Moos 22 luku ja Jaak 1:13).

Mitä tarkoittaa: älä saata meitä koettelemukseen?

1. luottavaista huokaisua Jumalan puoleen pyhiinvaeltajan rukouksen tavoin: ”Herra, uskomme, että johdat meitä, koska vain sinä tunnet tien, jota meidän on kuljettava”
2. pyyntö: älä salli meidän joutua tai mennä kiusauksiin / koetuksiin, koska meissä ihmisissä on sisäinen halu ja pyrkimys (syntinen luonto) joutua synnin teille; siksi tarvitsemme varjelusta itsetuhosta ja altistumisesta saatanalle
3. pyyntö varjeltua saatanan hyökkäyksiltä, joita varmasti tulee – Jobin esimerkki ja Jeesuksen sanat Pietarille ennen Getsemanea (Luuk 22:31-32)

Pyyntö päästä pahasta voi tarkoittaa vapautumista:

1. pahasta henkilöstä, lähinnä saatanasta
2. pahasta yleisellä tasolla

Tätä vapautumista saamme pyytää jokaiselle päivälle ja sen lopullista täyttymystä aikojen lopulle.

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen!

Vertaa 1 Aikakirjan 29:11-13. Tämä rukouksen päätös on uskon, kunnioituksen ja ylistyksen ilmaus.

Uskovan rukous ei pääty toivottomuuteen vaan varmuuteen siitä, että hyvä Jumala kuulee rukouksemme ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla.

Rukoile sinäkin Isä meidän – sydämestäsi, pohdiskellen ja luottavaisesti!

.

ISÄ MEIDÄN

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
    myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä
    meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
    niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
    jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,
    vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta
    ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.