VALVOMISEN SUNNUNTAI: Kymmenen neitsyttä

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.

Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3: 13).

.

EVANKELIUMI: Matt 25:1-13

Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen.

Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.

Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.

Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’

Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

.

SAARNA

Johdanto

Elämässä tarvitsemme monenlaista valmistautumista. Mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä huolellisemmin valmistaudumme. Kun meille tulee vieraita, valmistaudumme siihen miettimällä tarjoiluja. Varsinkin hääjuhlia valmistellaan huolella jo kuukausia etukäteen.

Valmistaudumme ennakkoon työtehtäviimme, sekä talven tuloon vaihtamalla talvirenkaat, kenties hankkimalla polttopuita. Sotaankaan ei kannata lähteä soitellen, paraatipuvut repussa, mutta muu varustus rempallaan. Meille annetaan myös ohjeita kriisien varalle.

Huonosti ja nolosti käy, jos emme valmistaudu ja ole hereillä silloin, kun pitää. Sama pätee suhteessamme Jumalaan. Siinä panokset ovat paljon korkeammat. Kyseessä on elämä – ajallinen ja iäinen. Jumala kehottaa ottamaan huomioon, että hän on olemassa ja että ajallisella elämällä on ylittämätön raja niin yksilöiden kuin koko ihmiskunnankin kohdalla.

Jumala tarjoaa meille hyvää. Ajallisen elämän päätteeksi hän lupaa viedä meidät kirkkauteensa ikuiseen elämään ja ilojuhlaan, jota vertauksen häät kuvaavat. Tarjolla on siis parasta mahdollista.

Kukapa hääjuhlista kieltäytyisi? Kukapa ei valmistautuisi huolella tulevaan – toimimalla järkevästi jo tässä hetkessä?

Raamatussa kerrotaan, että hääjuhla alkaa, kun Kristus tulee takaisin. Milloin se tapahtuu, sitä emme tiedä. Se voi tapahtua äkisti, mutta siihen voi kulua pitkä aika.

Keskeinen kysymys meille kristityille on, miten voimme elää ja käyttää odotusajan viisaasti, Jumalan mielen mukaisesti? Vertaus vastaa siihen tavallaan. Siinä kerrotaan kymmenestä neitseestä, joista viisi oli viisasta ja viisi tyhmää. Voimme käyttää odotusaikamme oikein tai väärin.

Juutalaiset häät

Vertauksen taustana on juutalainen hääjuhla. Jeesus opetti taivaan valtakunnasta tutun esimerkin kautta. Vertaus antoi mahdollisuuden eläytyä kerrottuun. Kuulija asettui hääseurueeseen ja koki riemun sulhasen saapuessa, mutta myös kauhistui sitä, että hän jäisikin ulos juhlista pimeyteen.

Millaiset juutalaiset häät olivat? Mikä oli morsiusneitojen rooli? Yhä tänään juutalainen häätraditio on pitkälti samanlainen kuin muinoin. Samankaltaista näin myös Etiopiassa, jossa olimme lähetystyössä. Monissa maissa eletään yhä perinteisellä tavalla.

Juutalaisuudessa avioliitto on elämän, tulevien sukupolvien ja koko juutalaisen kansan perusta. Samoin on ymmärretty kristillisyydessäkin parin tuhannen vuoden ajan. Miehen ja naisen välinen avioliitto on elämän perusyksikkö, lasten paras koti.

Ennen vihkimisseremoniaa sulhanen ja morsian laittautuvat omissa kodeissaan. Talot ovat täynnä läheisiä. Sitten sulhanen lähtee ystäviensä kanssa noutamaan morsianta tämän kotoa. Kun morsian on (vihdoin) valmis, hänet nostetaan ratsun selkään ja sulhanen ystävineen muodostaa hänen ympärilleen riemuitsevan saattojoukon. Näin he saapuvat vihkimisseremoniaan.

Juutalainen pari vihitään chupan eli vihkikatoksen alla yhteisasumisen vertauskuvana. Katos symbolisoi hääparin ensimmäistä yhteistä kotia. Katos on käännetty kohti Jerusalemia.

Morsian on pukeutunut pitkään, valkoiseen pukuun ja huntuun. Sulhanen poistaa hunnun morsiamen kasvoilta. Sitten sulhanen pujottaa sormuksen. Tämä on häiden tärkein hetki.

Samalla luetaan avioliitto-sopimus, jossa mies ja nainen esittävät ikuiset rakkaudenlupauksensa toisilleen. Puolisot allekirjoittavat avioliittosopimuksen, ketubban.

Sulhanen polkee viinilasin rikki liiton merkiksi. Lasin polkeminen symbolisoi Jerusalemin temppelin hävittämistä. Ilon hetkellä historiallinen menneisyys on läsnä.

Vihkiseremonian jälkeen hääpari lähtee pitkänä kulkueena kaupunkiin, jossa matkan varrelta poimitaan vieraita mukaan hääjuhlaan. Hääkulkue on odotettu näky koko kylässä tai kaupungissa. Tavallisesti hääkulkueessa on kymmenen lamppua. Lamput voivat olla myös soihtuja.

Lisäksi on tapana, että tienvarsille kerääntyy nuoria neitoja, jotka tahtovat tulla hääjuhliin mukaan. Neidoilla on öljylamput tai soihdut mukanaan, jotta hääpari huomaisi heidät ja he saisivat kutsun tulla mukaan kulkueeseen, joka veisi heidät ihanaan hääjuhlaan.

Pimeään aikaan kaikki siveät naiset kantavat lamppua mukanaan. Öljylampulla he eivät valaise vain tietä vaan myös kasvonsa. Kunniallisen naisen kasvot tunnistetaan eikä hän jää pimeyteen.

Koska hääseurueen tulo voi viipyä, on viisasta varustautua huolella. On hyvä varata mukaan öljypullot, joiden öljyllä voi täyttää lampun. Odotus huipentuu sulhasen (ja morsiamen) saapumiseen. Väsymys vaihtuu iloon ja juhlariemuun.

Hääjuhla pidetään morsiamen isän tai sulhasen talossa, jonne hääateria ja juhla valmistetaan. Hääjuhla on riemullinen tapahtuma, josta kukaan ei halua jäädä pois. Lopuksi sulhanen vie morsiamen juhlallisin menoin kotiinsa.

Tämä on kulttuurinen tausta Jeesuksen vertaukselle kymmenestä neitseestä. Viisi heistä oli viisasta. Viisaat pitivät lamppunsa valmiina ja pääsivät juhlaan.

Viisi oli tyhmää ja jäivät ulkopuolelle. He olivat välinpitämättömiä, eivätkä viitsineet varustautua ja valmistautua juhlaan. Menettely kuvastaa heidän asennetta juhlan päähenkilöitä kohtaan. Juuri siitä on syvimmiltään kyse: mikä on suhtautumisemme Jumalaan, hänen tahtoonsa ja tekoihinsa.

Vertaus huipentuu sulhasen saapumiseen. Silloin viisaat virittävät lamppunsa palaviksi, mutta tyhmillä ei ole enää öljyä. He haahuilevat pimeässä. Sillä välin hääseurue kulkee ohitse.

Tyhmät neidot myöhästyvät ja ovi on mennyt pysyvästi kiinni. Heille ei avata. He kuulevat sanat: Minä en tunne teitä! Heidän kasvojaan ei nähty pimeässä. He osoittivat epäkunnioitusta, eivätkä olleet arvollisia juhlaan.

Vertauksen näkökulmia

On hyvä huomata, että Jeesus käyttää esimerkkeinä tasapuolisesti miehiä ja naisia. Jumala loi miehen ja naisen kuvakseen, yhtä arvokkaiksi. Mies ja nainen yhdessä muodostavat täyden kuvan Jumalasta. Raamattu on täydellisen tasa-arvon kannalla. Kristillinen tasa-arvo ei kumoa miehen ja naisen erilaisuutta ja erilaisia tehtäviä.

Jeesuksen vertauksista tulee etsiä suuria merkityksiä, päälinjoja, ei pikkutarkkoja yksityiskohtia.

Vertaus korostaa Jeesuksen seuraamisen ja uskon henkilökohtaisuutta. Kukaan toinen ei voi korvata toista. Kukaan toinen ei voi valmistautua toisen puolesta. Opetuslapseus on aina hyvin henkilökohtainen suhde.

Vertauksessa nousee esille sitoutumisen pitkäaikaisuus ja pitkäjänteisyys. Uskovan tie on elämänmittainen prosessi. Kun Jeesus viittaa pitkään odotukseen ja pimeään aikaan, on syytä ottaa se todesta, sekä elää ja valmistautua sen mukaisesti.

Vertaus on haaste odottaa Messiaan saapumista. Välinpitämätön ei odota, ei kaipaa eikä valmistaudu. Uskovalle se on odotettu, iloinen asia. Ajallinen kärsimys vaihtuu ikuiseen iloon.

Toinen, Messiaan saapumiseen verrattava hetki on oman kuolemamme kohtaaminen. Silloin on oltava valmiina iäisyyteen eli suhde Jumalan kanssa kunnossa. Kuolemassa ihminen siirtyy joko taivaaseen Kristuksen kasvojen armoaurinkoon, tai tuonelaan, jossa on vain pimeyttä.

Vertaus kertoo pelastuksen ovesta, joka johtaa Jumalan valtakuntaan ja ikuiseen elämään. Tuo armon ovi on avoinna hyvin pitkään mutta lopulta se sulkeutuu.

Lopulta tyhmäkin tajuaa, Herran tulemuksen hetkellä, että oli kammottavan väärässä. On kohtalokas virhe kääntää selkä Luojalle, sillä vain hänessä on elämä.

Jumala kutsuu ihmisiä vapaaehtoisen rakkauden valtakuntaan. Jumala ei ole tyranni. Jumalan valtakunta on aidon, vapaaehtoisen rakkauden valtakunta – ei pakkovalta. Ihmisen saa valita. Rakkaudessaan Jumala valitsee jokaisen ihmisen elämään ja pelastukseen, mutta ei siihen pakota.

Vertaus heijastaa Jeesuksen pettymystä sen suhteen, ettei läheskään kaikki ihmiset ole valmiita tulemaan Jumalan valtakuntaan, vaikka hän tarjoaa parasta mahdollista.

Entä mitä nuo lamput ja öljy sitten merkitsevät?

Niitä on aina haluttu selittää ja ymmärtää hengellisesti. Ne ovat arkielämästä tuttuja välineitä. Kyse on ensisijassa valmistautumisesta, vakavasti ottamisesta, hääjuhlan päähenkilöiden kunnioittamisesta ja syvästä halusta päästä mukaan juhlaan. Viisas valmistautui häihin ja toimi sen mukaisesti, konkreettisesti.

Mutta voimme kyllä halutessamme antaa näille yksityiskohdille tutun ja turvallisen hengellisen selityksen. Lampuista loistava valo on Jumalan sanan valoa ja Kristuksen kirkkautta. Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Näitä kaikkia tarvitsemme uskovan arkielämässä. Se on selvä.

Valo valaisi neitsyeen kasvot. Hän ei jäänyt pimeyteen vaan kulki kunniallisesti. Meidänkin tulee elää kristittyinä kasvot ja sydän avoimina, kunniallisesti, pyhästi ja rakkaudellisesti. Elämme Jumalan sanan valossa, Kristuksen armossa ja Pyhän Hengen voimassa. Emme kätkeydy pimeyteen. Siellä ei odoteta Kristuksen saapumista eikä taivaallisia juhlia.

Viisaus käytännössä

Mutta miten voimme valmistautua kuten viisaat – uskovina ja aitona kristillisenä seurakuntana?

Monella tutulla tavalla: uskomalla evankeliumiin ja elämällä Sanan mukaisesti armon varassa. Uskonelämään kuuluvat Jumalan sana, rukous, uskovien yhteys, ehtoollisen lahja ja lähimmäisten palvelu omilla lahjoilla. Kristillisen uskon kohteena on Sulhanen, Messias, Jeesus Kristus, Vapahtajamme ja Herramme.

Kyse on siis aivan tavallisesta, arkisesta kristillisestä elämästä. Tosin elämme hyvin vakavaa ja vaarallista aikaa, jolloin pimeys sakenee ja monien lamput ovat sammumassa. Uni hiipii silmään.

Mitä pimeämmäksi aikamme käy, sitä lähempänä on Sulhasen saapuminen ja sitä kirkkaampana loistavat lamppumme, kun elämme Sanaa kuunnellen lähellä Herraa ja Hengessä rukoillen.

Taivasjuhliin Kristukselle kihlattuina

Kaikki ovat tervetulleita taivasjuhliin. Raamatun voimakkaimpia taivaskuvia pelastuksesta onkin juuri hääjuhla. Etenkin Ilmestyskirjassa puhutaan tulevista Karitsan häistä.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia!
Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina,
hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.

Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. (Ilm 19:7-9)

Mutta ennen taivasjuhlia elämme vielä kihlausaikaa. Perinteinen tapa on se, että kihlapari asuu erillään hääjuhlaan saakka. Kihlaus on vakava ja sitova lupaus avioitua. Kihlapari elää toisilleen uskollisina, odottaen ja valmistellen hääjuhlaa sekä tulevaa yhteistä kotia ja elämää.

Tämän mukaisesti meidät on seurakuntana kihlattu Kristukselle eli Jumalalle kuuluviksi ja omistautuneiksi. Kristillinen kaste on tämän kihlauksen merkki ja usko on sen mukaan elämistä.

Näin Paavalikin kirjoittaa: Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. (2 Kor 11:2; Ef 5:25-27)

Hääjuhla alkaa, kun morsian on valmiina. Kun pelastukseen säädettyjen määrä täyttyy, Kristus saapuu ja noutaa seurakunnan taivaalliseen hääjuhlaan (Room 11:25). Silloin tapahtuu Kristuksen omien ylösnousemus ja kirkastuminen. Samoin kirjoittaa apostoli Johannes:

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä. (1 Joh 3:2-3)

Meidät kaikki on kutsuttu yhteiseen suureen perhejuhlaan. Sitä saamme aistia ja maistia jo täällä ajassa, mutta kerran täydellisesti tulevassa taivaallisessa hääjuhlassa.

Autuas olet sinä, joka olet kutsuttu Karitsan hääaterialle!
Autuas olet sinä, joka valvot ja odotat viisaiden tavoin!

.

RUKOUS

Kaikkivaltias, pyhä Jumala.
Sinä olet ajan ja ikuisuuden Herra, sinun tiedossasi ovat elämämme päivät.

Opeta meitä käyttämään oikein tämä lyhyt aika, jonka olet antanut elettäväksemme.

Auta valvomaan, rohkaise rukoilemaan.

Anna kestävyyttä, ettemme lakkaisi odottamasta, vaan olisimme valmiina, kun Herramme Jeesus Kristus saapuu kirkkaudessaan.

Tätä rukoilemme hänen nimessään.
Aamen.