Raamattu ajassamme

KAHDEN VALTAKUNNAN KANSALAISENA (24. su helluntaista)

Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Samalla hän on maallisen yhteiskunnan jäsen. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää.

Maallinen tai hengellinen esivalta saattaa irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se ajaa omaa etuaan, rikkoo Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estää evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää yksilöinä ja yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä. Esivalta on aina vastuussa omasta vallankäytöstään ja sen seurauksista.

Vääristynyt yhteiskunnallinen laki tai tapa ei vapauta ketään perimmäisestä vastuusta Luojan edessä. Jumalan tahdon noudattamiseen sisältyy siunaus, mutta sen rikkomiseen kirous.

.

EVANKELIUMI: Luuk 12:4-7

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta
ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.

Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia
kuin kaikki varpuset.”

.

SAARNA

Kun on turva Jumalassa

Raamattu on täynnä valoja ja varjoja, elämää ja kuolemaa, epätoivoa ja toivoa, kaiken romahtamista ja kaiken löytämistä. Sellaista on ihmisenkin elämän matka. Mitä kauemmin elämme, sitä enemmän kohtaamme kaikkea.

Ihmisen polku kulkee kehdosta hautaan ja taivaan portille. Vuosiin ja vuosikymmeniin mahtuu paljon. Sen ovat isämme ja äitimme nähneet ja kokeneet. Suomi ja maailma ovat muuttuneet. Mutta ihminen ei syvimmiltään muutu mihinkään. Mitä ”viisaammaksi” hän tulee, sitä enemmän kaikki menee pieleen.

Se, mitä jää käteen, on pienen ihmisen turva ikiaikojen Jumalassa, hänessä, joka on luonut kaiken, jonka varassa kaikki pysyy voimassa ja jonka luokse me olemme matkalla hyvään täyttymykseen. Tällä kotimatkalla Jumala on kanssamme jokaisella askeleella, jos sen hänelle suomme. Hän voi kuljettaa meidät läpi syvimpienkin vaikeuksien ja pimeimpienkin vaiheiden takaisin elämään.

Israelin kansan kokemus

Sen koki Israelin kansa profeetta Jeremiaan aikana. Herra lähetti sanansa pakkosiirtolaisuuteen joutuneelle kansalleen Jeremiaan kirjeen kautta:

Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillenne vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. (Jer 29:4-7)

Tuo kansa oli luopunut Herrastaan, menettänyt siunauksen ja turvan. Sen tähden se joutui kohtaamaan suurvalta Babylonian, joka valloitti Luvatun maan ja tuhosi Jerusalemin temppelin. Kaiken lisäksi kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen 70 vuoden ajaksi.

Se oli juutalaiselle kansalle kuin kaiken loppu. Mutta sittenkin siihen kätkeytyi uuden elämän alku ja uusi tulevaisuus Herrassa. Kansa ymmärsi lankeemuksensa, palasi Herran armon ja siunauksen alle. Pakkosiirtolaisuudessa kansa uudistui, kokosi pyhät kirjoitukset ja opetteli elämään niiden mukaan. Perustettiin synagogia, joista tuli juutalaisuuden hengellisiä keskuksia.

Juutalaisen sydämissä oli syvä kaipaus takaisin kotiin, mutta Jumala rohkaisi heitä asettumaan uuteen kotimaahansa, rakentamaan taloja, perustamaan perheitä, rukoilemaan uusien kotiseutujen puolesta ja toimimaan kaikin tavoin niiden parhaaksi.

Mekin kaipaamme parempaan. Onko se lapsuuden koti, paratiisisaari vai taivaan kirkkaus, mikä itse kullakin? Meidät on asetettu tähän maailmaan ja elämään ikään kuin pakkosiirtolaisina vieraalla maalla monenlaisten vaikeiden olosuhteiden keskellä.

Varsinkin tällaisina pimeinä aikoina olisi houkutus käpertyä omaan kuplaansa, unohtaa ympäröivä todellisuus, toiset ihmiset ja Jumalakin. Sellainen lamaannuttaa ja tuo taantumuksen ja pimeyden.

On tärkeää säilyttää kaiken keskellä kirkas toivo ja vahva usko Jumalaan, joka antaa meille uuden päivän ja koko tulevaisuuden. Sellaista toivoa edusti edesmennyt presidentti Martti Ahtisaarikin, jonka kuolemasta tulee nyt kolme vuotta. Mauno Koivistokin (k. 2017) osoittautui uskon mieheksi, jonka taskussa ja elämässä kulki Raamattu, etenkin rintamalla.

Piispa Eero Huovinen toimitti Ahtisaaren siunaamisen ja siinä epäselväksi ei jäänyt se, että elämän, lahjat ja kutsumuksen antaa Luojamme ja Herramme. Jumalan siunauksen alla ihminen pystyy jopa ihmeisiin – kukin kutsumuksensa ja tehtävänsä mukaan.

Kristillinen seurakunta maailman keskellä

Tässä samassa todellisuudessa elää kristillinen seurakunta. Jumalan kansa elää maailman ja sen myrskyjen keskellä. Jumalan läsnäolo ja tahto pitäisi näkyä kaikkein kirkkaammin juuri kristillisessä seurakunnassa ja ulottaa vaikutuksensa sen kautta koko yhteiskuntaan. Ovathan seurakunta ja uskovat maailman valo ja suola – Herrassa.

Kristillinen kirkko on yhteiskunnan moraalinen selkäranka. Mutta jos tuo selkäranka rappeutuu ja romahtaa, kaatuu koko yhteiskuntakin. Sama tapahtuu paikallisestikin.

Meillä on elämän sana – evankeliumi Vapahtajasta ja hänen hyvästä tahdostaan kaikkia kohtaan. Seurakunnan tärkein tehtävä on kertoa Jeesuksesta, opettaa kestäviä ja kantavia elämänarvoja, sekä palvella rakkaudessa.

Apostoli Paavali lisäsi tähän tehtävään rukouksen. Hän neuvoi ja rohkaisi nuorta seurakunnan pastoria Timoteusta:

Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1 Tim 2:1-4)

Nämä kristillisen seurakunnan tehtävät ovat tänäänkin voimassa. Saamme rukoilla esivallan puolesta, jotta se toimisi Jumalan tahdon mukaisesti yhteiseksi parhaaksemme.

Kristillinen seurakunta koostuu jokaisesta meistä, jotka uskomme häneen ja olemme kastettu hänen nimeensä. Tehtävämme ja vastuumme on yhteinen. Silloin saamme yhteisesti ja tasapuolisesti nauttia siunauksistakin.

Raamatussa kaikki on tasapainossa. Meidän tulee palvella ja tehdä työtä. Kun olemme sairaina tai meistä riippumattomasta syystä työttöminä, yhteiskunta ja perheemme pitävät meistä huolta.

Kristillinen seurakunta on levähdys- ja rakentumispaikka haasteiden ja murheiden keskellä. Jumalan sanan, rukouksen ja ehtoollisen lahjan myötä saamme voimaa, suuntaa ja rohkeutta.

Uskovien turva vaikeiden aikojen keskellä

Evankeliumitekstissä Jeesus puhui erityisen vaikeista vainojen ajasta. Monesti saamme nauttia ja iloita vapaasti kristillisen uskon tuomista siunauksista. Suomi nousi rukousten ja siunatun työn kautta sotien raskaista vuosista ennen näkemättömään aineelliseen hyvinvointiin.

Mutta menestyksensä myötä Suomen kansa on ylpistynyt. Se on pitkälti unohtanut Luojansa. Kristillinen usko on lähes kielletty päiväkodeissa, kouluissa ja laitoksissa. Mitä siitä seuraa? Sukupolvia, jotka eivät enää tunne Luojaansa. Sellainen sukupolvi ja ihminen varmasti kadottaa tarkoituksensa, identiteettinsä ja kaiken, mikä on tärkeää.

Hengellinen luopumus johtaa moraalin turmeltumiseen, ahneuteen, epätasa-arvoon, hyväksi käyttämiseen, ristiriitoihin, väkivaltaan ja sotiin. Koko ajan pahentuvia oireita hoidetaan entistä kovemmilla lääkkeillä, joilla on entistä pahempia sivuvaikutuksia.

Itse perussairaus jää hoitamatta ja se etenee kiihtyvällä vauhdilla tuottaen lopullisen kuoleman. Perussairaus on Jumalan hylkääminen ja elämänlähteen menettäminen. Viimeinen vaihe ennen tuhoa on kaaos, jota antikristillinen yhteiskunnasta ja sen esivalta yrittää hallita diktatuurilla.

Silloin alkaa pahimmat vainot juutalaisia ja kristittyjä kohtaan, kuten natsit tekivät. Samaa on koettu kommunistisissa maissa ja islamin vaikutuspiirissä. Sillä samalla tiellä on aikamme äärihumanismi ja ääriliberaalit mellakoineen.

Monet aikamme kristityt elävät vainottuina. Heitä oli 1900-luvulla enemmän kuin koskaan ennen yhteensä. Mutta siitä ei juuri puhuta. Vainot ja vaikeneminen – ne molemmat kertovat, että aikamme on jo pimeä – täällä Suomessakin.

Miten pitäisi elää yhteiskunnassa, joka rajoittaa ja kieltää kristillistä uskoa ja jossa vainotaan uskovia, jotka pitävät kiinni kristillistä arvoista ja turvautuvat Jeesukseen, Vapahtajaan, joka on ainoa tie Isän luokse taivaan kotiin?

Vainot tuovat pelkoa ja se lamauttaa. Jeesus kuitenkin sanoo, että älä pelkää vainoa ja vainoajia. He voivat kyllä tuoda paljon pahaa, mutta Jumalalla on kaikkeen viimeinen sana. Jumala antaa elämän ja nostaa kuolleistakin.

On tärkeää pitää katseemme Jumalassa ja luottaa hänen pyhään Sanaansa. Kristityt ovat aina kulkeneet vastavirtaan. Kala, joka lipuu veden mukana, on usein kuollut kala. Elävä kala on voimakas ja se kulkee päämääräänsä.

Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Eikä Jumalan pelko ole pakoon juoksemista, vaan kunnioitusta, nöyryyttä ja häneen turvautumista. Saamme tulla Jumalan syliin.

Mutta ketä sinä eniten pelkäät ja kunnioitat? Seuraatko Jumalan, kavereiden, valemedian, viihdeteollisuuden, maallisten tähtien tai jonkun muun tahtoa? Pelkäätkö kavereiden tai sukulaisten reaktiota tai ihmisten mielipiteitä?

Oikeastaan on todella yllättävää, miten julmasti maailma torjuu Jumalan ja haluaa tappaa hänen lähettiläänsä Pojasta alkaen. Sen kokivat profeetat, itse Vapahtaja, apostolit, herätysjohtajat ja uskovat läpi vuosisatojen. Vaino on tullut maalliselta ja uskonnolliselta taholta.

Heidät on leimattu rikollisiksi ja heitä on syrjitty ja vainottu sanallisesti, väkivalloin ja jopa tappamalla. Jopa itse Luojamme lyötiin ristille kapinallisena ja rikollisena tuomittuna. Jeesus sanoo, että hänen seuraajilleenkin on luvassa jotain samankaltaista. Niin kuuluukin käydä tässä maailmassa, mutta vielä enemmän Jeesuksen seuraajille kuuluu ikuinen autuus ja ilo.

Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä. (Matt 5:11-12)

Kaikesta huolimatta meidän ei tarvitse pelätä. Olemme parhaalla asialla ja Jumala on kanssamme.

Saamme olla rohkeita. On todella vapauttavaa ja rohkaisevaa näyttää värinsä. Olen uskova. Turvaudun Jumalaan. Luotan Raamattuun, koska siinä on elämän laki ja se on täynnä toivoa ja hyvää tarkoitusta. En kulje ihmisten mielipiteiden ja maailman halujen mukaan. Silti tiedän, missä mennään ja luovin sen mukaisesti, välttäen karikoita ja pyrkien Jumalan asettamaan päämäärään.

Kristillinen usko ei taivu langenneen maailman sääntöihin ja ihanteisiin. Kristillinen usko on aina ainoa todellinen elämän tuova vaihtoehto. Se on ainoa tie taivaaseen. Ei ole muuta mielekästä ja järkevää tapaa elää kuin yhdessä Jumalan kanssa.

Ihminen on kuolevainen ja tämä maailma katoaa. Jumala on ikuinen. Hänessä on ikuinen elämä. Hänessä ajallinenkin saa täyden arvon ja merkityksen.

Kahden valtakunnan kansalaisina

Olemme kahden valtakunnan kansalaisia. Jumala säätää ajat ja rajat elämälle, sinulle ja minulle, Suomelle ja aikamme suurvalloille.

Näiden rajojen sisällä me elämme ja toimimme. Kaikessa olemme vastuussa etenkin Jumalalle, kaiken Luojalle. Esivalta on Jumalasta ja siksi lähtökohtaisesti meidän tulee olla sille alamaisia.

Apostoli Paavalilla oli Rooman kansalaisoikeudet ja hän käytti niitä Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Eläkäämme yhteiskuntamme lakien mukaisesti, mikäli ne eivät sodi Jumalaa ja elämän pyhyyttä vastaan. Esivallalla on silläkin velvollisuutensa: pitää huolta kansalaisistaan.

Jumalan Sanan laki on paljon korkeampi kuin maallinen laki, joka ohjaa vain ihmisten ulkonaista käyttäytymistä. Jumalan laki ohjaa sisintämme – ajatuksiamme, asenteitamme ja arvojamme. Niistä kumpuavat sanamme ja tekomme.

Jumalan lain päämääränä ja täyttymyksenä on rakkaus. Jumalan valtakunnan perustuslakina on Raamattu, Kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky. Sen kuninkaana on taivaallinen Isämme Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa ja me olemme hänen lapsiaan.

Isänpäivä

Isänpäiväkin on käsillä. On hyvä muistaa, että maamme ja kotiemme isät ovat rakentaneet maatamme vuosien ja vuosikymmenten ajan. On tärkeää kunnioittaa ja osoittaa arvostusta ja rakkautta heitä kohtaan. Olkoon tämä isänpäivä siunattu ja täynnä hyviä ja lämpimiä hetkiä.

Samalla saamme kiittää taivaallista Isäämme, joka on rakkaudessaan kärsivällinen ja hyvä meitä kaikkia kohtaan. Hän on täydellinen ja siksi me olemme hyvässä turvassa. Kun maailman pimenee, Isän Jumalan kirkkaus ja rakkaus loistaa sydämiimme.

Olkaa siunattuja, Jumalan valtakunnan lapset aikamme maailman keskellä!

.

RUKOUS

Rakas taivaallinen Isä.

Me kiitämme sinua siitä, että olet tehnyt meistä taivaan kansalaisia
ja kirjoittanut lakisi sydämiimme.

Anna sen ohjata meitä niin,
ettei mikään elämämme alue jäisi pimentoon.

Opeta meitä noudattamaan tahtoasi
ja toteuttamaan rakkautta ja totuutta
kaikissa tehtävissä, jotka olet meille uskonut.

Varjele meitä käyttämästä asemaamme
toisten alistamiseen tai nöyryyttämiseen.

Ohjaa totuudellasi ja rakkaudellasi kaikkea vallankäyttöä,
ja auta meitä toimimaan yhteisissä asioissa
lähimmäistemme ja koko yhteiskunnan parhaaksi.

Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.