ELÄMÄN LEIPÄ (4. paastonajan sunnuntai)
Tätä pyhää on sanottu puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Se on eräänlainen levähdyspaikka, virvoittava keidas paastonajan erämaavaelluksella. Pyhää kutsutaan myös leipäsunnuntaiksi, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.
.
EVANKELIUMI: Joh 6:1-15
Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
.
Muut tekstit:
5. Moos 8:2-3
Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.
1. Kor 10:1-6
Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät.
.
SAARNA
Näkökulmaa Etiopiasta
Leivästä on kyse. Olin perheeni kanssa vajaan neljän vuoden ajan Etiopiassa lähetystyössä. Siellä elämä oli jokapäiväistä toimeentulosta huolehtimista ja selviytymistä. Etiopialainen leipä, injera (amharaksi) ja buddeena (oromoksi), tuli tutuksi. Se valmistetaan teff-heinäkasvin siemenistä, joista paistetaan 40 cm levyinen lettuleipä. Sitä nautitaan tulisen liha-, kana- tai kasviskastikkeen kera. Vielä illallakin vatsassa kuumotti mukavasti. Leipä oli hyvää, vaikka ei kovin ravitsevaa.
Länsimaista leipää saattoi löytää vain yhtä tai kahta laatua. Meillä Suomessa leipiä on joka lähtöön, varmastikin sata erilaista. Hyllyt pursuavat niitä. Puutetta ei ole – toisin kuin siellä Etiopiassa.
Vaikka Etiopiassa puutetta riitti, hengellisesti monet etiopialaiset olivat ravittuja. Heille Jumalan olemassaolo ja henkilökohtainen suhde Häneen oli itsestään selvyys. Kun kerran mainitsin ystävilleni – ikään kuin salaa – että meillä länsimaissa monet eivät usko Jumalaan, reaktio oli epäuskoista naurua. Sellainen ei mahtunut heidän käsitysmaailmaansa.
Kun etiopialaiset ovat aineellisen puutteensa keskellä kohtuullisen tyytyväisiä, me suomalaiset olemme yltäkylläisyytemme keskellä kohtuullisen tyytymättömiä. Miten tämä on mahdollista? Eikö raha, omaisuus, sosiaaliturva ja viikonlopun viihdykkeet tuokaan elämän syvintä onnea? Miksi meillä on paljon masennusta, alkoholiongelmia, jopa itsemurhia?
Entä suhteemme kuolemaan? Etiopiassa kuolema on jokapäiväinen, avoimesti kohdattu, näkyvä vieras. Meillä Suomessa se on kätketty laitoksiin. Ajallinen leipä on kyllä tarpeen, mutta se ei kanna kuoleman yli. Ajallinen leipä on ravitsevaa, mutta se ei tuo syvintä tyydytystä ja iloa elämään. Moni etsii tuota tyydytystä ja iloa katoavista, hetkellisistä asioista.
Oletko sinä löytänyt syvimmän tyytyväisyyden ja perusrauhan elämän ja kuoleman edessä?
Leipäihmeen syvällinen ja moni-ilmeinen merkitys
Ruokkimisihme kertoo Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta, sekä Jeesuksen messiaanisesta voimasta ja tehtävästä. Hän on Elämän leipä, joka tulee taivaasta tuomaan ihmisille elämän. Hän pitää myös huolen ihmisen jokapäiväisistä tarpeista. Leipä oli Lähi-idässä perusruoka, usein päivän ateria. Meillekin Jeesus tahtoo antaa elämän sydämillemme ja ruumiillemme.
Ruokkimisihmeistä kerrotaan kaikissa neljässä evankeliumikirjassa. Ne ovat tärkeitä tapahtumia. Tosiasiassa ruokkimisihmeitä tapahtui ainakin kaksi (Mark 6:30-44 ja 8:10).
(1) Ensimmäisessä tapauksessa Jeesus on Galileassa juutalaisten keskuudessa, josta Johanneskin kertoo. (2) Toisessa tilanteessa Jeesus on pakanoiden asuttamalla Dekapolin (kymmenkaupunki) alueella. Nämä kaksi ruokkimisihmettä kuvastavat sitä, että niin juutalaiset kuin pakanatkin on kutsuttu osallisiksi elämän leivästä, Kristuksesta. Hän on koko maailman Vapahtaja.
Tuohon aikaan oli tapana laskea ihmiset perheen pään, miehen mukaisesti. Kun Jeesus ruokki 5000 ja 4000 miestä, se oli perhekuntien lukumäärä. Kaikkiaan paikalla oli siis paljon enemmän väkeä, pitkälti yli 10 000 kun mukaan lasketaan naiset ja lapset.
(1) Ensimmäisessä tapauksessa ihmisillä oli lähinnä ”pikkunälkä”, sillä he olivat vain vajaan päivän reissulla kuuntelemassa Jeesuksen opetuksia. Siinä Jeesus halusi ruokkimisihmeen kautta opettaa, että hän on elämän leipä.
(2) Toisessa tilanteessa ihmiset olivat olleet jo kolmisen päivää Jeesuksen opetettavana. Heillä oli jo todellinen nälkä omien eväiden loputtua. Tässä tilanteessa Jeesus kantoi huolta myös heidän fyysisestä jaksamisestaan.
Ruokkimisihmeitä on usein nykyajan hengessä selitetty niin, että pikkupojan esimerkki rohkaisi ihmisiä kaivamaan piilotetut eväät esille ja jakamaan niistä kaikille. Raamatunteksti ei tue tällaista tulkintaa. Mistään muusta ruuasta ei ollut puhetta. Kun Jeesus oli siunannut leivät ja kalat, hän jakoi näistä yhä uudelleen ja uudelleen. Alkukielen sana merkitsee juuri tällaista jatkuvaa jakamista yhä uudestaan ja uudestaan.
Kun ihmiset olivat ravitut, ruuan tähteitä kertyi vielä melkoinen määrä. Niilläkin on oma vertauskuvallinen merkityksensä. Ensimmäisessä tapauksessa kerättiin tähteitä 12 pikkukorillista (Israelin 12 sukukuntaa) ja toisessa 7 isoa, miehenmentävää korillista (täydellisyyden luku ja kuva pelastuksen laajuudesta, joka kattaa pakanatkin).
Ruokkimisihme osaltaan ohjaa kristittyjä huolehtimaan puutteenalaisista lähimmäisistä. Se kertoo diakoniatyön tärkeydestä. Samalla on pidettävä huolta, että ihmisen sydämen nälkä saa hengellistä ravintoa. Diakonia ei saa kuihtua pelkäksi fyysiseksi auttamiseksi. Sana ja rakkauden teot kuuluvat aina yhteen.
Jeesus on Elämän leipä, joka antaa meille todellisen elämän kokonaisvaltaisesti. Hänellä ravittuna voimme ravita toisiakin. Kunpa nauttisimme sitä sielumme kyllyydestä. Kunpa se kelpaisi kaikille ihmisille!
Leipä katoaa
Tätä todellista elämän leipää syövät monet etiopialaiset, mutta aivan liian harvat suomalaiset. Profeetta Aamos maalaa eteemme hyvin huolestuttavan näyn tulevaisuudesta:
”Koittaa aika, jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää vaan Herran Sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat ja harhailevat etsimässä Herran Sanaa, mutta eivät löydä” (8:11-12).
Käykö tämä Suomessa toteen? Maamme on kiihtyvää vauhtia luopumassa kristillisistä, elämää suojelevista arvoista ja uskosta. Kirkkokin on jakautumassa kahtia – toisille Raamattu on vanha satukirja, toisille elämän perustuslaki. Raamattu ja kristillinen usko siivotaan pois päiväkodeista, kouluista, oppilaitoksista, työpaikoilta ja koko yhteiskunnasta.
Mutta tuoko tämä onnea ja vapautta? Miten kävi Neuvostoliitossa? Moraali, hyvinvointi ja elämän mielekkyys romahtivat. Suomessa hyvinvointi on saavuttanut ja ylittänyt huippukohdan. Nyt mekin olemme kiihtyvässä alamäessä – sitä mukaa kuin kristillisyydestä luovutaan.
Hengellisen leivän katoaminen johtaa ajan myötä myös tavallisen leivän katoamiseen. Silloin tulee nälkä. Silloin Vapahtaja saattaa jälleen kelvata. Mutta onko silloin jo liian myöhäistä? Onko jo kuljettu liian syvälle pimeyteen?
Sielumme kyllä pelastuu aina ja varmasti, kun turvaudumme Jeesukseen. Ruumiimme tai ainakin hyvät elinolosuhteet saattavat olla mennyttä. Kannattaa pysähtyä ajoissa ja kääntyä takaisin kotiin. Kotona on tarjolla leipää ja kaikkea hyvää.
Kristuksessa on kaikki olennainen
Jeesus Kristus on katoamaton elämän leipä. Hän avaa yhteyden todelliseen Jumalaan! Kun ”syöt häntä” eli otat hänet uskossa vastaan, silloin te sulaudutte yhteen. Kaste ja ehtoollinen ovat osaltaan tämän syvimmän yhteyden rakentamista ja kokemista.
Sanan, kasteen, ehtoollisen ja uskon kautta sinä olet liitetty iankaikkiseen persoonaan, jonka tahdosta olet olemassa, jonka varassa elät ajallisen elämäsi ja jonka luokse olet matkalla ikuiseen, täydelliseen elämään.
Kristuksessa ihmisen elämällä on perusta, tarkoitus ja hyvä, paras mahdollinen tulevaisuus. Sinullakin! Tämän ehdottoman todellisuuden varassa voimme kohdata ajallisen elämän kaikki ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset, elämän ja kuoleman.
Ihmisestä itsestä tätä voimavaraa ei löydy. Väärät luulottelut, uskomukset ja toiveet romahtavat kovien realiteettien edessä, mutta Kristus kestää, koska hän on todellinen elämän leipä. Kristus kestää kantavana voimana silloinkin, kun elämme vaikeita vaiheita, jolloin kuljemme läpi sumun, pimeyden ja hämmennyksen. Sielläkin hän on kanssamme ja johdattaa lopulta valoon – kunhan vain huudamme häntä avuksi.
Kaiken koettavan keskellä Jumalan hyvä, pyhä laki ohjaa oikeaan ja paljastaa syntisyytemme. Kun ajaudumme umpikujaan, Kristus on Jumalan pelastava armon tuoja. Hän kuoli ristillä ja sovitti syntimme. Hän nousi kuolleista, jotta mekin saisimme elää uutta elämää yhdessä hänen kanssaan ajassa ja iäisyydessä.
Ajassa saamme maistaa tulevan elämän alkupaloja. Iäisyydessä eteemme katetaan mittaamaton juhlapöytä. Jeesus on elämän leipä. Hän on kaiken elämän perusta, sisältö, voima ja täyttymys.
.
RUKOUS
Kiitos, että juuri minä olen sinulle tärkeä.
Tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni.
Anna kaikki syntini anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.
Ota minut lapseksesi.
Siunaa ja varjele minua. Hoida rakkaudellasi.
Näytä paikkani ja tehtäväni tässä elämässä.
Pidä huoltani kaikista läheisistäni.
Vie meidät kerran Sinun luoksesi kotiin.
Aamen.