Raamattu ajassamme

KIRKASTUSSUNNUNTAI

Kristuksen kirkastuminen oli taitekohta. Apostolit saivat nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.

Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.

.

EVANKELIUMI: Mark 9:2-8

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.

    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.

    Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

.

SAARNA

Kirkastusvuori-kokemuksia

Onko sinun elämässäsi ollut kirkastusvuori-kokemuksia? Jokin kohtaaminen, syvä perustavaa laatua oleva oivallus tai voimakas kokemus, jonka muistat läpi koko elämäsi ja joka on kantanut sinua läpi vuosikymmenten ja kenties läpi jonkin hyvin vaikean elämänvaiheen?

Jeesuksen kolme opetuslasta Pietari, Jaakob ja Johannes kokivat juuri sellaisen kirkastusvuorella. Kokemus oli voimakas ja hämmentävä. Se tallentui heidän mieliinsä ja sydämiinsä. Se kantoi läpi pimeiden päivien, kun Jeesus, heidän Herransa ristiinnaulittiin ja kun kaikki näytti olevan lopussa. Kokemus nosti heidät oikealla hetkellä jälleen takaisin elämään.

Kristuksesta loistanut kirkkaus ei sammunut, vaikka maailma pimeni hetkeksi ja usko tuntui raukeavan. Sitä samaa sammumatonta kirkkauden valoa mekin tarvitsemme.

Päämäärän kirkkaus kantaa läpi vaikeimpienkin vaiheiden. Kun suunnittelemme matkaa etelän lämpöön, ajatuksemme täyttää lomakohteen kauneus. Se auttaa voittamaan lentopelonkin. Matka suihkumoottoreilla varustetussa teräsputkilossa, 10 km korkeudessa, ahtaissa penkeissä, ilmakuopissa ja ravisteluissa, jännityksen ja ahdistuksenkin vallassa kannattaa sittenkin.

Jeesuksen opetuslapset saivat nähdä, kuulla ja kokea tulevan maailman kirkkauden. He näkivät Jeesuksen kirkastuneena, sekä Mooseksen ja Elian, ja kuulivat taivaallisen Isän äänen. Tähän kirkkauteen mekin olemme matkalla.

Kristuksen kirkkauden tunteminen

Kaikella valolla on lähteensä. Aurinko loistaa omaa kirkkauttaan ja sähkölamppu omaansa. Jumalan valtakunnan kirkkaus kumpuaa Jumalasta, Kristuksen kasvoista.

Kasvoissa on jokaisen syvin persoonallisuus. Tunnistamme ja tunnemme toisemme, kun näemme kasvot. Kasvot paljastavat myös sen, mitä ajattelemme ja tunnemme. Kasvot ovat sielumme peili.

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, mutta tuo kuva on himmentynyt, tummunut ja särkynyt synnin tähden. Vain Kristus on Jumalan täydellinen kuva. Vain hänet tuntemalla voimme tuntea Jumalan.

Kun katselemme ja kuuntelemme Jeesusta evankeliumien kertomuksissa ja koko Raamatussa, näemme Jumalan ja kuulemme hänen äänensä.

Tähän meitä kutsutaan tänäänkin. Oikeastaan koko elämä ja iankaikkisuus on Jumalan, meidän Luojamme tuntemista varten. Niin kuin pieni lapsi kasvaa ja oppii ymmärtämään, niin mekin saamme Jumalan lapsina kasvaa hänen tuntemisessaan. Samalla opimme tuntemaan itseämmekin yhä syvemmin.

Useimmiten kasvamme Jumalan tuntemisessa vähitellen, salatulla tavalla, silloin kun olemme Sanan ääressä, rukouksessa ja elämän erilaisissa tilanteissa. Joskus saatamme kokea jotain hyvin syvää ja voimakasta, joka antaa ymmärrystä siihen, kuka ja millainen Jumala on ja mitä hän tahtoo.

Usein me pyydämme Jumalalta vain aineellista hyvää tai hetkellistä helpotusta elämämme vaikeuksiin. Mutta kuinka usein me rukoilemme, että Jumala kirkastaisi meille kasvonsa ja että saisimme oppia tuntemaan häntä yhä syvemmin ja luottamaan häneen entistä enemmän?

Lopulta syvintä turvaa ja iloa ei tuokaan se, että elämä olisi helppoa ja mukavaa, vaan se, että tunnemme Luojamme ja että saamme levätä hänen sylissään – tuntui miltä tuntui tai tapahtui elämässä mitä tahansa.

Maailma on täynnä Jumalan lahjoja. Niillä on oma tarkoituksensa, mutta koskaan ne eivät saa korvata Luojamme tuntemista ja läsnäoloa. Elämän syvyys ja tarkoitus avautuu vain Jumalasta, kaiken Luojasta käsin.

Hän on se perusta, jonka varaan kaikki rakentuu. Siksi hänen nimensä on Minä Olen (hepreaksi JHWH, Jahweh). Hän on kaiken syvin sisältö, päämäärä ja täyttymys.

Jos me olemme Jumalan omia, meillä on kaikki. Jos meillä ei ole Jumalaa, meillä ei ole mitään. Ilman Jumalaa elämä on tyhjää ja mieletöntä. Se päättyy katastrofiin.

Elämän syvät realiteetit avautuvat usein vasta vuosien harharetkien ja pimeässä kulkemisen jälkeen, kun yllättäen saamme kohdata Jumalan armon ja kirkkauden. Vain Jumala antaa meille uskon, toivon ja rakkauden, ajallisen ja iankaikkisen elämän.

Siksi Jeesuksen opetuslasten kokemus kirkastusvuorella oli syvästi välttämätön. Hetkellisesti heille paljastui elämän perimmäinen todellisuus ja Jumalan syvin sydän. Siinä opetuslasten sydämiin annettiin niin syvää, joka kantoi läpi kaiken tulevan, ajallisten haasteiden ja tehtävien, perille kirkkauden täyttymykseen saakka.

Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta tuli kristillisen seurakunnan keskeiset johtajat, jotka rohkaisivat uskovia läpi vaikeiden vainojen vuosien. Heillä oli aivan erityinen tehtävä ja erityinen varustus tuota tehtävää varten. Siksi he tarvitsivat myös erityisiä hetkiä Herransa kanssa.

Hengellisiä kokemuksia…

Meille kullekin Jumala määritellyt ja mitannut omanlaisen elämänosan ja tehtävän. Saamme juuri sellaisia kokemuksia kuin Jumala on meille tarkoittanut ja hyväksi nähnyt.

Hengelliset kokemukset ovat tärkeitä. Jumalan läsnäolon ja vaikutuksia voi ajoittain tuntea ja kokea. Niistä Raamattu kertoo paljonkin. Ne rakentavat ja vahvistavat meitä. Ne perustuvat aina Jumalan sanaan ja ovat sanan moninaisia ilmentymiä.

Sanassaan Jumala kehottaa meitä muistelemaan kaikkea sitä, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme ja kertomaan kaikesta siitä lapsillemme. Jumalan teot ovat yhteistä perintöämme. Ne synnyttävät uskoa ja rohkaisevat turvautumaan häneen elämän kaikissa tilanteissa.

Kuitenkin jotkut vähättelevät hengellisiä kokemuksia ja pitävät niitä jopa uskon esteenä. Se on väärä asenne. Jos Jumala antaa meille erityisiä kokemuksia, silloin ne ovat tärkeitä ja siunattuja.

Toinen äärilaita on se, että uskomme perustuu pelkästään kokemuksiin Jumalan Sanan sijasta. Tosiasiassa elämä on varsin usein kovin arkista ja tavallista.

Etenkin äärikarismaattisuudessa jotkut alkavat kuvitella olevansa jatkuvasti täynnä Jumalan kirkkautta ja asettuvat toisten yläpuolelle ikään kuin vain heillä olisi todellinen hengellinen ymmärrys ja valta. Nämä henkilöt eivät piittaa seurakunnan järjestyksestä, vaan rakentavat omaa valtakuntaansa. Samanlaista itseriittoisuutta ilmenee muussakin epäterveessä hengellisyydessä.

Opetuslapsetkin kokivat kirkastusvuorihetken vain yhden kerran elämässään. Ei niitä ollut eikä tullut joka päivä. Sitä paitsi tuo hetki kohtasi heidät aivan yllättäen ja pyytämättä.

On siis pidettävä huoli siitä, että emme ala vaatimaan tai metsästämään hengellisiä kokemuksia. Jotkut kulkevat karismaattisesta kokouksesta toiseen ja haluavat elää jatkuvassa tunnehuumassa. Laskeutuminen arkeen on silloin vaikeaa.

Opetuslapsetkin kokivat jotain niin taivaallista, että olisivat halunneet jäädä siihen lopullisesti. Niinpä Pietari ehdottikin majojen rakentamista vuorelle.

Sellaisen sijasta Jeesus johdatti heidät alas vuorelta karun elämäntodellisuuden keskelle. Kirkastusvuorella saatu olikin matkaevästä, jota jakamaan Herra lähetti omansa.

Tie lopulliseen täyttymykseen ja kirkkauteen kulkee aina syvien laaksojen ja notkojen kautta.
Siellä ovat ne ihmiset, joita varten meidät on kutsuttu ja lähetetty.

… ja niiden arviointia

On oltava terveen varovaisia, sillä kaikki kokemukset eivät ole Jumalasta. Suurin osa kaikesta siitä, mitä koemme ja tunnemme, on tavallista arkea ja inhimillisiä psyykeen ilmiöitä.

Sellaisia ovat esimerkiksi unemme, jolla on luonnollinen tehtävä hoitaa mieltämme kaiken koetun keskellä. Unikirjat, joissa selitetään ja tulkitaan kaikkea mahdollista, kelpaavat takan sytykkeiksi. Toki Jumala voi joskus, kenties vain yhden tai muutaman kerran elämässämme puhua unenkin kautta. Sellaisen unen muistaa tarkoin ja siinä on vahva Jumalan äänen tuntu.

Moni on kiinnostunut yliluonnollisesta kuten itämaisesta mystiikasta, enkeleistä, parantajista, meedioista, ennustajista, muinaissuomalaisista uskonnoista tai jopa saatanan palvonnasta.

Pahuus kiehtoo ja kietoo syntistä ihmistä pauloihinsa. Pimeyden henkimaailma on todellinen. Se saattaa jäljitellä Jumalan toimintaa ja esiintyä valon enkelinä, mutta lopulta se on itse pahuus, joka eksyttää, turmelee ja tuhoaa ihmisiä.

Valvova, Jumalaa rakastava kristitty ei koskaan sekaannu sellaisiin. Kun luemme Raamattua, opimme tuntemaan Jumalaa ja meissä on Jumalan Pyhä Henki, saamme elää turvallisin mielin ja varjeltua pahan eksyttävältä voimalta.

Mikäli sinulla on tällaisia pimeyden henkimaailman kokemuksia ja yhteyksiä, niistä pitää irtisanoutua synnintunnustuksen ja synninpäästön sekä Jeesuksen nimen ja veren voimassa rauhallisesti rukoilemalla. Voimme avata ovia pimeyteen, mutta itse emme saa niitä enää kiinni. Sen voi tehdä vain Jeesus Kristus.

Kun elämme Jumalan yhteydessä, häneltä saadut kokemukset tekevät meistä nöyrempiä ja Jumalasta riippuvaisempia. Heräämme rukoilemaan ja lukemaan Sanaa. Kaipaamme uskovien yhteyttä ja kasvamme palvelemaan lähimmäisiämme.

Kokenut uskova ei ylpeile kokemuksistaan eikä tee niistä pyhyyden mittaria. Hän ei korota itseään toisten yläpuolelle. Saamme arvostaa tasapuolisesti kaikenlaisia hengellisiä lahjoja ja kokemuksia, joita Jumala antaa meille hyvin henkilökohtaisella tavalla.

Kaikki ne ovat yhteiseksi vahvistukseksi. Jumala valmistaa sinua tulevaa varten. Usein se tapahtuu aivan arkisesti ja huomaamatta. Hiljalleen kypsymme erilaisten asioiden tapahtumiselle. Toisinaan koemme jotain erityistä, jota emme ehkä täysin ymmärrä siinä hetkessä, mutta sen merkitys avautuu myöhemmin.

Kirkkauden lohdutus

Edessämme on iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, voittoja ja tappioita, elämää ja kuolemaa. Niinpä Jeesuksen kirkastuminen tulee merkittävällä tavalla meidänkin osaksemme.

Elämä ei pääty kuolemaan vaan sen takana on paljon suurempi, parempi ja kestävämpi todellisuus. Nykyinen maailma on väliaikaista, mutta sen takana oleva näkymätön maailma on iankaikkista.

Tulevassa ylösnousemuksessa meidänkin kuolevaiset ja vajavaiset olemuksemme puetaan
samankaltaiseen Kristuksesta loistavaan kirkkauteen. Kuten apostoli Paavali vahvasti vakuuttaa: ”Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin” (Room 8:18).

Kristuksessa meillä on käsittämättömän ihmeellinen kirkkaudella täytetty tulevaisuus!

Kirkkauden saviastiat

Vielä nyt kirkkaus on salattua ja näkymätöntä. Me olemme saviastioita, joita murretaan ajan saatossa. Näissä kuolevaisissa nahoissa asuu itse Herra Jeesus Kristus Pyhässä Hengessään.

Samalla tavalla vanhan liiton ilmestysmaja oli ulkoa päin katsottuna pelkkä autiomaan pölyssä harmaantunut teltta, mutta sen sisällä oli kaikkein pyhin liitonarkkuineen ja armoistuimineen.

Vain sellainen ihminen, joka halusi katsoa sisälle ja perehtyä asiaan, näki sisäisen todellisuuden ja kohtasi Jumalan läsnäolon. Sama on totta tänäänkin.

Kristuksen kirkkaus on maailmalle salattua. Se avautuu vain ottamalla Jeesus Kristus vastaan sydäntemme Herraksi ja Vapahtajaksi. Silloin tuo salattu kirkkaus asettuu meihin. Silloin saamme ihmetellä hänen läsnäoloaan ja voimaa. Silloin saamme levätä Jumalan armossa.

Mutta maailman pimeys syvenee päivä päivältä. Ihmiskunnan ja kenties oman elämämme vaikeimmat vuodet ovat vasta edessä. Mutta siinä emme ole yksin, sillä Kaikkivaltias on kanssamme.

Vahvistu Kristuksen kasvojen kirkkaudessa. Kohtaa turvallisin mielin kaikki se, mikä on sinun osaksesi mitattu. Luota Jumalan ihmeelliseen armoon. Riemuitse sanomattomassa ilossa, tulevassa Jumalan kirkkauden iankaikkisessa valtakunnassa. Aamen.

.

RUKOUS

Herra Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä ilmaisit vuorella rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen
taivaallisen valkeuden ja käskit meidän kuulla häntä.

Me rukoilemme sinua:
Valaise sydämemme sanallasi ja Hengelläsi,
niin että luotamme yksin Vapahtajamme
kuoleman ja ylösnousemuksen tuomaan pelastukseen.

Johdata meidätkin siihen kirkkauteen,
jonka annoit loistaa hänessä,
ja anna meidän olla hänen kanssaan
taivaallisessa valtakunnassasi.

Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.