VANHAN TESTAMENTIN SYNTY JA LUOTETTAVUUS

 

Perinteinen käsitys

Perinteisesti on ymmärretty, että Raamatun kirjat ovat pitkälti juuri niiden nimeä kantavien henkilöiden kirjoittamia. Esimerkiksi Mooseksen viisi kirjaa ovat Mooseksen laatimia ja tuottamia. Jeesuskin vahvisti tämän käsityksen.

Mooses kasvoi Egyptin faaraon hovissa 40 vuoden ajan ja hän sai aikansa parhaan huippukoulutuksen, joten hänellä oli erinomainen taito kirjoittaa kyseiset kirjat. Hän ei tietenkään ole kirjoittanut kaikkea vaan on osittain koonnut perimätietoa etenkin Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumista.

Lähi-idässä on ollut ja on yhä poikkeuksellisen tarkka ulkoa muistamisen perinne. Nykyäänkin järjestetään mm. Koraanin ulkoa lausumisen kilpailuja, joissa osallistujat muistavat koko kirjan sanasta sanaan. Lisäksi pyhiin kertomuksiin on aina liittynyt erityinen kunnioitus.

Mooses on siis koonnut ja kirjoittanut näiden kirjan tapahtumat joko itsenäisesti tai kirjureita avuksi käyttäen. Viidenteen Mooseksen kirjaan on lisätty Mooseksen elämän viimeiset tapahtumat näiden kirjureiden toimesta.

Myöhemmin kun Vanhan testamentin kirjoja on koottu yhteen lopulliseksi kaanoniksi pakkosiirtolaisuuden aikana 400-luvulla eKr., niihin on tehty toimituksellisia tarkennuksia. Esimerkiksi paikkakuntien nimiä on muutettu vastaamaan sen hetkistä tilannetta: muinaiset entiset nimet on vaihdettu nykyaikaisiksi. Joihinkin teksteihin on lisätty selventäviä huomautuksia kuten esimerkiksi: ”tuohon aikaan Israelissa ei ollut kuningasta”. Tällainen päivittäminen on luonnollista eikä se muuta itse sanoman sisältöä – ennemminkin se antaa mahdollisuuden ymmärtää sitä paremmin.

Vastaavasti profeetta Jesajan kirjaa on pidetty hänen itsensä laatimana ja toimittamana. Jesaja toimi Juudan kuningashuoneen hoviprofeettana jopa 60 vuoden ajan. Hänen saamansa profetiat ajoittuvat siis hyvin pitkälle ajalle. Jopa 60 vuoden aikana jokaisen kirjallinen tyyli muuttuu ja kehittyy. Lisäksi oli tavanomaista käyttää kirjureita, joista jokaisen oma tyyli ja ilmaisutapa poikkeavat toisistaan. Sanelu ei ollut aina sanatarkkaa vaan hyvä kirjuri saattoi saada vapautta muokata sanottua sujuvaksi ilmaisuksi.

Perinteisen käsityksen mukaan voimme siis olla hyvin luottavaisia, että Vanhan testamentin kirjoitukset ovat luotettavia. Suullinen traditio on säilynyt ja kirjattu tarkasti muistiin. Kirjallinen toimitustyö on sanoittanut tarkasti halutut tapahtumat ja sanomat.

Esimerkiksi Israelin ja Juudan kuninkaiden historia ja teot on kirjattu äärimmäisen rehellisesti. Kun yleensä kuninkaiden ja hallitsijoiden teot kuvataan suurena menestyksenä, Raamatussa tuodaan esille myös kuninkaiden lankeemukset, epäonnistumiset ja tappiot. Varsin usein heistä todetaan: ”Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä”.

Sama pätee Raamatun uskonsankareihin. Kun uskonnoissa pyhistä ihmisistä tehdään virheettömiä pyhimyksiä, Raamatussa paljastetaan myös heidän syntisyytensä. Tämä tapahtuu niin karulla tavalla, että monet ovat yrittäneet piilotella näiden uskonsankareiden lankeemuksia. Muslimeille Raamattu onkin pyhien miesten häväistyskirja, jonka huipentumana on Jumalan ihmiseksi tulo ja ristinkuolema. Kuitenkin kaikessa tässä on Raamatun syvä kosketuspinta meidän elämäämme ja aikaamme.

Kaiken luotettavuuden syvimpänä takeena on Jumalan vaikutus. Juuri Jumala on ohjannut tätä mittavaa Vanhan testamentin ja myös Uuden testamentin syntyprosessia sen alusta loppuun saakka. Siinä hän on käyttänyt hyvin erilaisia ihmisiä. Niinpä Raamatun kirjoituksissa näkyy kunkin persoona, kyvyt ja taipumukset.

Raamattu on kuin suuri sinfonia. Sitä soittaa lukuisa määrä soittajia erilaisilla soittimilla. Kullakin on oma osuutensa ja äänensä. Jokaisen persoonallisuus antaa oman jälkensä soittoon. Jumala on tämän sinfonian säveltäjä, tuottaja ja kapellimestari. Hän on valinnut jokaisen soittajan tarkoituksensa mukaisesti. Kyseessä on elävä prosessi ja elävä tulos. Jumala ei käyttänyt mekaanista tietokonetta Raamatun kirjoittamiseen vaan eläviä, persoonallisia ihmisiä.

Vanhassa testamentissa on kaikkiaan 39 kirjaa. Uudessa testamentissa on 27 kirjaa ja kirjettä. Raamatussa on yhteensä 66 kirjaa eli kyseessä on pieni kirjasto yksissä kansissa.

Vanha testamentti voidaan jakaa neljään pääosaan:

• Laki: Mooseksen kirjat
• Historia: Joosua, Tuomarit, Ruut, Samuel, Kuninkaat, Esra, Nehemia, Esteri ja Aikakirjat
• Psalmit ja viisauskirjallisuus
• Profeettakirjat
  • 4 suurta profeettaa
  • 12 pientä profeettaa

Juutalaisuudessa käytetään kolmijakoa: laki, profeetat ja kirjoitukset. Heidän alkuperäisen jaottelun mukaan Vanhan testamentin kirjoja on 24, koska Samuelin kirjat, Kuninkaiden kirjat, Esran & Nehemian kirjat sekä Aikakirjat ovat kukin yksi kokonaisteos – meillä ne on jaettu kahteen osaan. Lisäksi juutalaiset lukevat 12 pientä profeettaa yhdeksi kirjaksi.

Vanhan testamentin vanhimpana kirjana on pidetty Jobin kirjaa, joka ajoittuu patriarkkojen aikaan eli 2000 eKr. paikkeille. Lopullisen muotonsa se on saattanut saada 1500 eKr. paikkeilla. Historialliset kirjat ovat syntyneet pitkälti omana aikanaan. Aikakirjat on kaikkein nuorin Vanhan testamentin kirja ja se onkin laadittu ikään kuin kertauskurssiksi ja pakkosiirtolaisuuden syiden pohdinnaksi. Merkittävä osa Psalmeista on kuningas Daavidin ja sananlaskuista kuningas Salomonin laatimia. Profeettojen sanomat on kirjattu ylös heidän elinaikanaan, mikä on varsin luonnollista.

Juuri pakkosiirtolaisuus oli aikaa, jolloin Vanhan testamentin kaanon sai lopullisen muotonsa. Kun Jerusalemin temppeli oli tuhottu ja papiston rooli oli heikentynyt, syntyi erityinen kirjanoppineiden luokka. Israelin kansalle oli annettu valtavia lupauksia suuruuden ajasta, mutta nyt näytti, että kaikki oli menetetty. Kansa oli kaukana kotimaastaan ja temppeli tuhottu. Vastaus löytyisi vain pyhistä Kirjoituksista. Tuhon syynä oli kansan vakava luopumus. Mutta senkin yli välkkyi toivo: Jumala armahtaa, palauttaa kansansa kotimaahan, antaa sille temppelin, luvatun Messiaan ja lopulta luvatut suuruuden päivät.

Kaikki tämä tapahtuikin – aina Messiaaseen asti. Kuitenkin hänen hylkäämisensä johti uuteen, maailmanlaajaan pakkosiirtolaisuuteen aina 2000 vuoden ajaksi. Hämmästyttävällä tavalla juutalaiset kuitenkin ovat säilyttäneet identiteettinsä ja toivonsa: Ensi vuonna Jerusalemissa! Tämä toivo on saanut pontta, kun Israelin valtio perustettiin uudelleen vuonna 1948 ja mittava paluumuutto alkoi.

Vanhan testamentin kaanon saavutti lopullisen hyväksyntänsä 100-luvulla eKr. Sitä käyttävät nykyiset protestanttiset kirkot, mutta katoliset ja ortodoksit käyttävät laajennettua versiota, joka sisältää ns. apokryfikirjoja. Näillä ei ole Jumalan sanan veroista asemaa ja luotettavuutta.

Vanhaa testamenttia ryhdyttiin kääntämään kreikaksi jo 200-luvulla eKr. Kreikka oli vuosisatojen ajan hallitseva kulttuurikieli ja siksi oli tärkeää kääntää Kirjoitukset useimpien ymmärtämälle kielelle. Tätä käännöstä kutsutaan Septuagintaksi. Sen käännöstä paranneltiin ja sen myötä syntyi eri kreikankielisiä versioita.

Septuaginta oli monien ensimmäisten kristittyjen Raamattu. Se on käytössä yhä ortodoksisessa kirkossa Vanhan testamentin laitoksena. Lännessä vakiintui vuosisatojen ajaksi latinankielinen versio. Nyttemmin Vanhan testamentin käännökset pyritään tekemään suoraan hepreankielestä.

Uudessa testamentissa on useita lainauksia juuri tästä kreikankielisestä käännöksestä.

Vanhan testamentin luotettavuuden kannalta merkittävä oli ns. Qumranin kirjakääröjen löytyminen. Niiden joukossa on lähes kaikki Vanhan testamentin tekstit. Ne ajoittuvat aikaan ennen Kristuksen syntymää ja niiden myötä päästi käsiksi lähes 1000 vuotta vanhempiin kopioihin kuin aiemmin. Niiden vertailu osoitti, että pyhien Kirjoitusten kopiointi oli ollut äärimmäisen tarkkaa. Ne eivät olleet muuttuneet tuhannen vuoden aikana.

Kaikkiaan voimme todeta, että Vanha testamentti on Jumalan sana. Jumala on ohjannut koko sen syntyprosessin ja käyttänyt siinä monia ihmisiä, joiden inhimillisyys näkyy teksteissä. Siksi se on myös inhimillistä sanaa. Sitä ei ole kirjoitettu mystisellä, taivaallisella kirjoituksella vaan tavallisella arkikielellä tavallista arkielämää varten. Pyhä, rakastava Jumala ilmestyy raadollisen ihmiselämän keskellä.

 

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,  ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2 Tim 3:14-17)

* * * * *

Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.

Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. (2 Piet 1:19-21)

 

 

Liberaaliteologian käsitys

Liberaaliteologialla tarkoitan tässä sellaista Raamatun tutkimusta ja tulkintaa, jossa Raamattua pidetään pelkästään ihmisen tuotoksena. Sen mukaan Raamattu ei ole Jumalan antama ilmoitus. Sen kuvaukset Jumalasta, Jeesuksesta, elämän oikeasta ja väärästä, synnistä, sovituksesta ristillä, ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta jne. ovat pelkästään kunkin ajan ihmisten pohdintaa jumaluudesta ja perimmäisistä asioista. Niissä ei ole totuutta. Mekin voimme liittyä tähän pohdintojen ja ihmettelyn ketjuun. Kukaan ei ole sen enempää väärässä. Vain Raamattu on väärässä. Siksi siihen ei saa vedota.

Tällaisen liberaaliteologian yksinomaisena pyrkimyksenä on murentaa Raamatun luotettavuus ja arvovalta sekä tuoda sen tilalle oma uskonnollinen totuutensa jumaluudesta, ihmisyydestä ja elämästä.

Siksi sen ”tieteellisenä” lähtökohtana on se, että mitään Jumalaa tai jumaluutta ei voida ottaa huomioon tutkimuksessa ja tulkinnassa. Maailmankaikkeus on suljettu kokonaisuus. Koska Jumalaa ei voida ottaa lukuun, Raamattu ei voi olla jumalallinen kirja. Se on siis puhtaasti ihmisen kirjoittama.

Vanhan testamentin kirjat eivät ole syntyneet niiden nimeä kantavien tekijöiden toimesta vaan vasta paljon myöhemmin ja hyvin vapaasti laadittuna ja muokattuna. On ollut ajan tarpeita, joita vastaamaan niitä on laadittu. Mooses ei ole kirjoittanut Mooseksen kirjoja. Kenties koko Moosesta ja Israelin syntyvaihetta Egyptissä ja exodusta ei ole koskaan edes ollutkaan. Jesajan kirjassa on ainakin kolmen eri ”Jesajan” tuotoksia. Profeettakirjojen ennustukset on sepitetty jälkikäteen, kun ne ovat vasta tapahtuneet – tosin ongelmaksi jää, että niissä on yhä merkittäviä ennustuksia, jotka koskettavat meidänkin aikaamme… Kristukseen viittaavia ennustuksia ja esikuvia on vaikea löytää lainkaan…

Kaikella tällä pyritään sanomaan, että Vanha testamentti ei ole Jumalan sana eikä luotettavaa kuvausta. Lähtökohtaisesti kaikki Raamatun kuvaukset ovat epäluotettavia, ellei nimenomaan toisin todisteta. Raamattu ei kelpaa historialliseksi lähteeksi kuten kaikki muut ajan teokset kelpaavat…

Liberaaliteologinen tutkimus on tyhjänpäiväistä saivartelua. Se on kuin pilkkoisi kauniin kukkasen pieniksi hiukkasiksi. Jokaista hiukkasta tutkitaan omien lähtökohtien ja tarkoitusperien mukaisesti. Lopulta sanotaan pilkotun tomuläjän äärellä: Ei tämä mikään kukka ole…

Jeesus vastasi ja sanoi heille: Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. (Matt 22:29)

Liberaaliteologia on epäuskon teologiaa. Sen juuria voidaan vain arvailla. Onko Jumala todella sanonut? Täytyy todella ihmetellä, mitä mieltä on käyttää aikaansa sellaiseen, mitä ei pidä totena? Miksi ei aivan avoimesti kerrota, että tarkoituksena on luoda aivan uusi uskonto, jossa käytetään kristinuskon tuttuja nimiä ja termejä, mutta joille annetaan aivan vieras sisältö Raamattuun verrattuna?

 

Aito Raamatun tutkimus ja tulkinta on positiivisen avoin sille, että kyseessä on Jumalan sana. Kullakin kirjalla on tärkeä tehtävänsä Raamatun koko kaanonissa. Niissä kaikissa puhutaan samasta Jumalasta jostain tietystä näkökulmasta. Raamatussa on monia johdonmukaisia kehityslinjoja mm. vanhasta liitosta uuteen liittoon. Raamatun punainen lanka on Jumala, joka ilmestyy luvatussa Messiaassa ihmisten pelastajaksi.

Samalla Raamatun inhimillistä puolta voidaan tutkia vapautuneesti. On tärkeää tuntea heprean ja kreikan kielet, kuvattujen aikojen historiaa ja kulttuuria jne., kirjojen rakenteita ja syntyä jne.

Perinteinen teologia on uskon teologiaa. Sen juuret on Jumalassa.