Keijo Rainerma: Arvot – aarteemme
(Kustannus Oy Uusi tie, 2007)

 

ÄLÄ TEE AVIORIKOSTA!

Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, ja hän siunasi heidät (1 Moos 1:27-28). Miehen ja naisen erilaisuus ja sukupuolisuus ovat Jumalan luomia lahjoja. Syntiinlankeemuksen jälkeen siitä on tullut myös tehtävä: miten miehenä voisin olla enemmän mies ja miten naisena enemmän nainen? Jumala haluaa luomistyönsä mukaista erilaisuutta, vastustaja samanlaisuutta. Edes paratiisissa ”puolen” ei ollut hyvä olla yksinään. Hän ikävöi toista puolta, ykseyttä. Ihmisen ikävään Jumala antoi toisen ihmisen, poistamaan ikävän ja yksinäisyyden ja täyttämään puolisonsa tarpeet. (1 Moos 2:18)

Mikään muu suhde, ei edes suhde vanhempiin, saa olla puolisoiden välistä suhdetta tärkeämpi. Puolisoiden julkiset lupaukset ja julkinen sitoutuminen toisiinsa tekevät kaikille selväksi heidän liittymisensä yhteen. Sukupuoliyhteys konkretisoi yhdeksi tulemisen (1 Moos 2:24).

Syvimmiltään seksuaalisuuden kysymykset ja avioliiton ilot ja surut ovat palautettavissa Raamatun perussanoihin miehestä ja naisesta ja heidän suhteestaan. Miehen ja naisen välisen rakkauden, hellyyden, romantiikan ja seksin Keksijä ja Luoja tarkoitti tuon kaiken sukupuolisuuden toteutumaan yksiavioisesti ja avioliitossa miehen ja naisen välillä. Tätä julistaa kuudes käsky, joka tarkoittaa samaa kuin ”ole uskollinen aviopuoliso!”

 

Ole uskollinen jo nyt!

Uskollisuuden käsky on radikaali ”ei” kertakäyttösuhteille ja esiaviollisille suhteille, koska ne eivät täytä Jumalan käskyä eivätkä ihmisen syvimpiä toiveita ja tarpeita. Sukupuolisuus on hieno ja herkkä alue ihmisessä. Se tarvitsee ympärilleen luottamusta, turvallisuutta ja kunnioitusta, syvää sitoutumista toiseen ihmiseen. Kaikkea tätä varten Jumala tarkoitti avioliiton.

Aikamme viihteellinen ja tiedollinen seksitulva ei ole samaa kuin seksuaalinen kypsyys. Monet luulevat, että seksuaalisuus voidaan irrottaa ihmisen kokonaispersoonasta saatavilla olevaksi piristäväksi kokemukseksi. Nuoret houkutellaan uskomaan, että sukupuoliyhteys on suurin piirtein samaa kuin voileivän syöminen. Todellinen rakkaus kunnioittaa toista odottamalla ja varaamalla koko seksuaalisen pääomansa aviopuolisolleen.

Itsestä ja ympäristöstä tulevat paineet taloudellisten tosiasioiden ohella ahdistavat yhteen sellaisiakin, jotka eivät pidä laillistamatonta suhdetta eli avoliittoa Jumalan tahdon mukaisena. Edes kihlauskaan ei poista kristityn omantunnon syytöksiä. Odottamisen ilo menetetään, pääoma tuhlataan syyllisyyden ilmapiirissä ja pahimmassa tapauksessa kihlaus purkautuu.

 

Eikö käsky kieltänyt ”huoruuden”?

Koskeeko uuden Katekismuksen kuudes käsky vain avioliitossa olevia? Eikö vanha ilmaisu ”älä tee huorin” ollut laajempi? Käsky koskee yhtä hyvin ennen avioliittoa olevia kuin avioliiton ulkopuolisiakin suhteita. Käsky asettaa kunnioituksen ja suojelemisen vaatimuksen koskemaan jokaisen ihmisen sukupuolista loukkaamattomuutta. Jokainen on jonkun mahdollinen aviopuoliso.

Vuorisaarnassa Jeesus selittää, että aviorikoksen voi tehdä himoitsevalla katseella tai sydämellä (Matt 5:28). Siveettömyys syntyy sydämessä (Matt 15:19-20). Kristillisessä alkuseurakunnassa epäjumalanpalvelus ja haureus olivat vaikeimmin kitkettäviä syntejä pakanuuden jäljiltä.

Seksuaalikielteisyyttä ovat homous ja lesbous, koska nekin ovat pyrkimystä sukupuolisuuden toteuttamiseen ilman sukupuolta. Vääristyneen seksuaalisuuden taustalla voi olla varhaislapsuuden identiteettivaurio, jonka ovat aiheuttaneet isän etäisyys ja äidin sitovuus. Kesken jäänyt samaistuminen omaan sukupuoleen voi tapahtua vielä aikuisiälläkin.

Homoseksuaalia on tuettava kohtaamaan erilaisuutensa ja näkemään siitä aiheutuvat elämän rajoitukset ja mahdollisuudet, mutta myös rohkaistava etsimään tietä eheytymiseen. Kristillinen seurakunta on syntisten sairaala ja parantava yhteisö, joka vetää puoleensa monenlaisten ongelmien kanssa kamppailevia ja auttaa heitä parannuksen ja paranemisen tielle, vaikka se tekisi kipeääkin.

 

Avioero ja uusi liitto

Miten vaimoaan pettävä ja lähiympäristölleen valehteleva mies voisi pitää lupauksensa ja osoittaa korkeaa moraalia yksityiselämänsä ulkopuolellakaan? Raamattu asettaa seurakunnan paimenen testiksi hänen perhe-elämänsä (1 Tim 3:1-7). Miksipä sama kriteeri ei kävisi laajemminkin yhteisiä asioita hoitaville?

Avioliittoa ei ole tarkoitettu kestämään eliniän ainoastaan lupauksen varassa. Avioliitot eivät kariudu siksi, että olisi menty naimisiin väärän ihmisen kanssa, vaan siksi, että aviopuolisot eivät ole täyttäneet toistensa tarpeita. Koska mies ja nainen ovat erilaisia, puolison tarpeita ei voi tietää, elleivät molemmat kerro odotuksistaan toisilleen. Jos joku puolison keskeisistä tarpeista on täyttämättä ja jos tyytyväisyyttä on teeskenneltävä, suhde kylmenee ja puoliso altistuu ulkopuolisille houkutuksille.

Vaikka Raamattu tinkii elinikäisen liiton ihanteesta uskottomuustapauksessa, silloinkin se korostaa armon, anteeksiantamuksen ja uuden alkamisen mahdollisuutta (Matt 19:3-12). Ero on aina kipeä puolisoille, kohtalokas lapsille ja koskettaa myös muita. Noin puolet eronneista katuu vuoden tai parin sisällä. On kestämätöntä, jos kirkko hylkää heikomman osapuolen ja kiirehtii vihkimään puolisonsa ja lapsensa hylänneen uuteen avioliittoon. Samalla se tulee rakentaneeksi ylittämättömän esteen mielenmuutokselle ja todelliselle uudelleen alkamiselle eli palaamiselle puolison ja perheen luo, vaikka entinen perhe sitä odottaisikin.

 

(Kuudes käsky, sivut 50-54)