MITEN YMMÄRTÄISIN RAAMATTUA?
Erityisiä ohjeista Raamatun kirjallisuuslajien tulkintaan. Osa III: Kielikuvat.

 

Raamatussa käytetään monia erilaisia kielikuvia, lyhyempiä ja pitempiä. Ne ovat tyypillisiä itämaisessa kerronnassa, joka oli vallalla myös Lähi-idässä ja juutalaisten keskuudessa.

 

Vertailevat kielikuvat

Vertaileva kielikuva on lyhyt vertaus. Niitä on erityyppisiä:

• Vertailu käyttämällä ”kuin” sanaa. Minä lähetän teidät kuin lampaat (Luuk 10:3; Mark 4:31; Matt 24:27)
• Metafora, jossa käytetään suorasukaisesti sanaa ”on”. Jumala on kallio (Ps 18:3). Sillä ei tarkoiteta, että Jumala on kiveä. Kuvaus ilmaisee iskevästi, että Jumala on yhtä vahva ja kestävä kuin kallio. Vastaavasti Raamatussa sanotaan, että Jumalan on aurinko, kilpi, jne.
• Jumalaa verrataan ihmiseen: sanotaan, että hänellä kasvot, silmät, suu, käsivarsi, selkä, jne – mutta silti Jumala on Henki ja näkymätön eikä hänellä ole näitä fyysisesti kuin ihmisellä. Vertailun tarkoitus on auttaa ihmistä hahmottamaan Jumalaa – onhan ihminen kuitenkin luotu Jumalan kuvaksi, joten nämä kyllä ilmentävät Jumalaa.
• Asioita, esineitä ja eläimiä verrataan ihmiseen: himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin (Jaak 1:15), rikokset todistavat meitä vastaan (Jer 14:7), vuoret ja kukkulat riemuitsevat, puut taputtavat käsiään (Jes 55:12). Niitä ei tule ymmärtää kirjaimellisesti mutta kuvaus auttaa meitä ymmärtämään esimerkiksi hengellistä asiaa tai prosessia maallisen, tutun kuvauksen kautta.

 

Korvaavat kielikuvat

Korvaavassa kielikuvassa tietty nimi korvataan toisella: yksi nimeltä mainittu esi-isä kuvaa laajemmin jälkeläisiä ja kattaa kaikki perilliset (Aamos 7:9), kirjoittajan nimen mainitseminen tarkoittaa itse asiassa kaikkia hänen kirjoituksiaan (Luuk 16:29), nimet Israel, Juuda ja Siion kuvaavat koko Jumalan kansaa – välillä langenneena, välillä kuuliaisena

Korvaavassa kielikuvassa tietty osa voi kuvata kokonaisuutta: sanat pää tai sielu kuvaavat koko ihmistä, mies tai ihminen voi tarkoittaa koko ihmiskuntaa.

Vastavuoroisesti kokonaisuus voi kuvata pienempää osaa: sana ”kaikki” ei aina tarkoita aivan kaikkia vaan jotain tiettyä ryhmää tai monta ihmistä. Esimerkiksi sanottiin, että koko Juuda tuli häntä kuulemaan. Tämä tarkoittaa, että merkittävän paljon tuli – ei absoluuttisesti kaikki.

 

Vastakohta ja tarkoituksellinen liioittelu

Niiden tarkoituksena on tehostaa ja korostaa sanottua. Näitä ovat mm:

• ironia: Job 12:12; Matt 23:32; Hes 20:39
• liioittelu: Gal 4:15; Matt 5:30 (hakkaa kätesi ja jalkasi irti, revi silmä päästäsi jne.)

 

Symbolit

Symboli edustaa tai kuvaa tekstissä jotakin muuta asiaa kuin mikä on sanottu. Symboleja voivat olla mm. henkilö, esine, paikka ja asia. Symboleista mainittakoon leipä, veri, viini, suola, valo, pimeys, Gehenna (helvetti), leijona, aamutähti, siemen, maito, vesi jne.

Se, mitä symboli tekstissä tarkoittaa, selviää tekstin asiayhteyden mukaisesti. Symbolin ymmärtämisessä tärkeää olisi, että annamme ensin symbolin puhua meille sellaisenaan. Mitä esimerkiksi leipä tai valo merkitsee meille. Miltä ne tuntuvat ja kuinka tärkeitä ne ovat? Vasta sitten voi siirtyä miettimään symbolin hengellistä merkitystä: sitä, että Jeesus antaa hengellisen sydämen ravinnon ja elämän, valo paljastaa pahuuden ja synnin, sekä näyttää oikeaa, hyvää tietä.

Huomaa myös, että tietty symboli voi toisessa tekstissä kuvata jopa päinvastaista: esimerkiksi leijona kuvaa yhdessä tekstissä Jeesusta ja toisessa saatanaa. Tekstit on saatettu kirjoittaa aivan eri vuosikymmenillä ja eri paikassa. Lisäksi sama symboli voi ilmentää sen erilaisia puolia: Jeesus on Kuningas ja saatana on peto.

 

Esikuvat

Esikuvat ovat hyvin yleisiä varsinkin Vanhassa testamentissa, jossa on monenlaisia esikuvia Messiaasta, hänen persoonasta, tehtävästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, sekä ikuisesta kuninkuudesta.

Niinpä monet Vanhan testamentin tunnetut henkilöt, asiat, toimitukset ja tapahtumat edustavat Jeesusta ja hänen rooliaan ja tekojaan. Esimerkiksi mainittakoon Joosef, Nooa, Mooses, Jeremia, ilmestysmaja, karitsan veri ja muut eläinuhrit, temppeli, pappeus, exodus, luvatun maan valloitus, pronssikäärmeen korottaminen, kallioon iskeminen, jne.

Alkuperäinen esikuva ja sen toteutuma Jeesuksessa muistuttavat paljon toisiaan, mutta eivät täysin. Esikuva on kuin karkea pienoismalli tai varjo itse suuresta todellisuudesta.

Esikuvien tulkinnassa on tärkeää keskittyä vain keskeisiin piirteisiin. Usein Uusi testamentti selittää esikuvan. Meidän ei tule laajentaa tulkintoja eikä keksiä niitä itse, mikä johtaisi mielivaltaiseen Raamatun selittämiseen ja jopa harhaoppeihin. Ne voivat kuvata kristillistä oppia, mutta eivät koskaan perusta sitä. Kristillisen uskon perusteet opetetaan selkeästi ja suorasanaisesti Raamatussa.

 

Vertaukset

Erityisesti Jeesus käytti vertauksia, joissa kuvataan arkielämän tyypillinen tilanne, jonka avulla opetetaan jokin hengellinen tai moraalinen totuus. Vertauksissa on kolme tärkeää osatekijää, jotka ovat tausta, kertomus ja sovellus.

Vertausten tulkinnassa on hyvä

• etsiä keskeinen totuus, johon yksityiskohdat liittyvät; vertauksissa on keskimäärin 1-3 pääopetusta, jotka liittyvät toisiinsa ryppääksi
• muistaa, että yleisin pääteema on Jumalan valtakunta
• ettei keksi merkityksiä jokaiselle yksityiskohdalle ja hengellistä kaikkea
• huomata, että usein vertauksen sovellus kerrotaan suoraan
• huomioida, mihin Jeesuksen palvelutyön vaiheeseen vertaus sijoittuu – alkuvaiheen suosioon, hylkäykseen, matkaan Jerusalemiin tai viimeiseen viikkoon; usein vertaus puhuu näistä vaiheista ja siten ihmisten suhtautumisesta Jumalaan
• eläytyä ensin rauhassa vertauksen arkikuvaukseen (sisäistä se) – ennen kuin siirryt sen hengelliseen opetukseen; vasta arkikuvauksen syvällinen kokeminen voi avata hengellisen merkityksen

 

Allegoria

Raamatussa allegoria on hyvin harvinaista, vaikka se oli katolisen kirkon päätulkintatapa. Allegoriassa tekstin tai kertomuksen monille tai jokaiselle yksityiskohdalle keksitään toinen, kätketty merkitys. Käytännössä teksti siis laitetaan sanomaan aivan muuta kuin mitä se oikeasti ja yksinkertaisesti tarkoittaa.

Kun Raamatussa käytetään allegoriaa, se ilmaistaan selkeästi samoin kuin sen merkitys. Katso mm. Snl 5:15-19; Joh 15:1-10; Ef 6:10-17; Hes 17:1-21. Esimerkiksi Paavali vertasi allegorian avulla Haagaria ja Saaraa sekä Ismaelia ja Iisakia väärään ja oikeaan uskonnollisuuteen (Gal 4:21-31).

Raamatun äärellä on tärkeää, että emme anna omin päin Raamatun kertomuksille ja asioille kätkettyjä merkityksiä! Sen sijaan saamme ammentaa aitoa elämää suoraan Jumalan Sanasta sellaisenaan. Elämme Sanan, emme mielikuvituksemme varassa.