MARKUKSEN EVANKELIUMI: Jeesuksen opetukset III  (9-12 luvut)

 

10. Kuka on suurin?

”Mistä te keskustelitte matkalla? He olivat vaiti, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin…” (9:33).

Kuinka inhimillistä on keskinäinen vertaaminen! Sitä teemme jokainen. Olen huonompi tai parempi kuin tuo toinen. Tämä maailma perustuu vertailuun ja mittaamiseen. Kuka ansaitsee parhaiten, kuka on kaunein, nopein, ovelin, viisain? Mikä onkaan ihmisarvo tällaisen keskellä? Lopulta mahtavinkin vanhenee, sairastuu ja kuolee.

Entä Jumalan maailmassa? Siinä jokainen on suunnattoman arvokas. Onhan ihminen Jumalan luoma, kalliisti lunastama ja kerran kirkastama! Sen suurempaa arvoa ei voi löytää. Jumalan valtakunnassa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä. Jumalan silmissä jokainen tehtävä on yhtä arvokas. Jumala valmistaa jokaisen ihmisen kunkin tehtäväänsä varten armosta.

Inhimillisesti ajatellen opetuslasten kiistely oli luonnollista, mutta jumalallisesti ajatellen se oli syntiä, joka nousi ihmisen omasta rikkinäisyydestä ja arvottomuuden kokemuksesta, sekä ylpeydestä. Vaikka ihminen tulee uskoon, hän siirtää inhimillisen ajattelunsa hengelliseen maailmaan. Uskovanakin hän vertailee, mutta saa kuitenkin Jumalan armosta opetella uudenlaista ajattelua. Juuri tässä koulutuksessa opetuslapset olivat – niin kuin mekin jatkuvasti.

Jeesus opettaa kristillistä elämänasennetta sanoen: ”Jos joku teistä tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein viimeisin ja kaikkien palvelija” (9:35).

Haluatko olla viimeinen tai kaikkien palvelija? Jeesus oli – hän ei puhunut mitään, mihin hän itse ei olisi ollut valmis. Jeesus palveli kaikkia elämällään ja ristinkuolemallaan, vapaaehtoisesti – vaikka hän on Herra Jumala.

Palveleminen ei tarkoita orjuutta, jossa ihminen alistuu toisten hyväksikäytettäväksi. Palveleminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluun toteuttaa rakkautta, hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Mikä tahansa toiveiden täyttäminen ei ole palvelua. Jeesuskaan ei suostunut leipäkuninkaaksi, sotapäälliköksi, viihdyttäjäksi, helpon elämän tuojaksi. Jeesus toteutti aina Jumalan tahtoa.

Jumalan silmissä ensimmäinen on se, joka kristillisen rakkauden hengessä ottaa toiset huomioon, luopuu tarvittaessa eduistaan, jos se johtaa johonkin vielä parempaan, ja joka palvelee toisia. Tämä vaatii ihmisen uudestisyntymistä, Pyhän Hengen voimaa ja Jumalan Sanan ohjausta.

Palveleminen on rakkautta ja toteuttaa elämän tarkoitusta. Rakkaudellinen palvelu herättää vastarakkautta. Palvelusta ei makseta palkkaa vaan siinä itsessään on jo palkka: rakkaus ja elämä. Palvelu ei ole velvollisuus vaan etuoikeus. Moni saattaa uuvuttaa itsensä palvelulla. Uupuminen on merkki siitä, että ihminen menee yli vaaditun ja ponnistelee omavoimaisesti. On tärkeää levätä ja nauttia Jumalan luomasta elämästä ja toteuttaa omiakin haaveita ja unelmia. Jeesus lupaakin: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.

 

Jeesuksen toinen opetus koski lapsia: ”Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut.” (9:36)

Tämä on havaintoesimerkki edelliseen opetukseen. Nykyään lapsia arvostetaan paljon. Lasten etu halutaan laittaa ensimmäiseksi. Silti moni lapsi jää vanhempien tai toisen vanhemman tai jonkun muun aikuisen riitojen, vallankäytön, himojen, välinpitämättömyyden satuttamaksi. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa ja monissa maissa nykyäänkin lapset ovat kaikessa viimeisiä. Lapset ovat vanhempien eläkevakuus, lisätyövoima ja joskus lapsi myydään työ/seksiorjaksi muualle. Lasten tuli ehdottomasti ja kaikessa totella vanhempiaan, tehdä nurisematta raskaat työt ja olla hiljaa.

Nyt opetuslasten tulee asettua lapsen asemaan, viimeiseksi, kaikkien palvelijaksi. Se, mikä ei ollut arvostettua, onkin nyt opetuslasten paikka ja tehtävä! Jeesus osoitti, että lapsi ei ole arvoton, vailla rakkautta ja huolenpitoa. Lapsi ei myöskään saa olla orja ja kaikkein viimeisin. Jeesus käskee rakastamaan lapsia. Joka rakastaa lasta ja pitää häntä kallisarvoisena, kuulee Jumalaa ja noudattaa hänen tahtoaan. Ja silloin hän ottaa vastaan itsensä Jumalan Kristuksessa.

”Sitten hän otti lapsen (syliinsä) ja asetti hänet heidän keskelleen.” (9:36). Tuo alkukielen sana tarkasti käännettynä merkitsee ”ottaa syliinsä, syleilyynsä”. Jeesus osoitti sydämellistä rakkautta lasta kohtaan ja teki hänestä uskovien esikuvan. Näin Jeesus käänsi inhimillisen arvoasteikon päälaelleen: lapsi onkin esimerkillinen ja hyvin tärkeä. Tässä yhteydessä Jeesus ei puhu pelastuksesta vaan lapsen arvosta.

Kristillinen opetus onkin muuttanut voimakkaasti lapsen asemaa kristillisissä maissa. Lasten etua halutaan pitää esillä ja puolustaa. Meille lapsen arvo onkin jo itsestään selvyys, vaikka elämässä se ei aina toteudu. Näin näemme Jeesuksen opetusten valtavan voiman ja Jumalan hyvyyden.

 

11. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta

Jeesus asetti lapset uskomme esikuviksi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt 18:1-3)

”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi,
hän ei pääse sinne sisälle. Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heidät”. (Mark 10:13-16)

Miksi lapset ovat esimerkillisiä? Raamatun opetuksen ja elämän arkikokemuksen valossa lapset ovat luontaisesti avoimia Jumalan rakkaudelle ja Sanalle. He luottavat Jumalaan ja ovat hänestä riippuvaisia kuten suhteessaan omiin vanhempiinsa. He ovat valmiita ottamaan todesta niin vanhempiensa kuin Jumalan sanan. Kunpa me aikuisetkin olisimme sellaisia!

Usko tuleekin Jumalan Sanan ja evankeliumin kuulemisesta. Lapsi kaipaa tätä kuulemista. Hän ottaa Sanan ja Kristuksen vastaan automaattisesti kunhan hän vain saa siihen mahdollisuuden. Sanan vastaanottaminen sydämeen on aitoa uskoon tulemista ja siinä kasvamista.

Usein kuitenkin lapsen uskoa pidetään huonompana kuin aikuisten uskoa, jopa riittämättömänä. Kuitenkin lapsen usko on täysivaltaista kristillistä uskoa. Sen kautta lapsi elää Jumalan yhteydessä, hänen lapsenaan. Hän on Kristuksen sovitustyön kautta armahdettu ja pelastettu. Lapsen usko välittää saman Jumalan todellisuuden ja armon kuin aikuisen usko.

Lapsen usko poikkeaa aikuisen uskosta siinä, että se ei ole niin käsitteellistä ja tarkasti tiedostavaa. Tämä liittyy lapsen luonnolliseen kehitykseen. Kristillisen uskon tiedostaminen ja ymmärtäminen muuttuu lapsen ja nuoren luonnollisten kehitysvaiheiden mukaisesti. Pienen lapsen ajattelu on vielä konkreettista ja lapsenomaista. Lapsi ei pysty aikuisen ajatteluun, uskon analysoimiseen ja prosessointiin. Sama pätee syvästi kehitysvammaisiin ja dementoituneisiin, koomassa oleviin tai kuoleviin ihmisiin. Heidän uskoaan voidaan verrata lapsen uskoon, koska heillä ei ole normaalia aikuisen kykyä ymmärtää ja käsitellä asioita. Heidän uskonsa on täysivaltaista kristillistä uskoa. Nukkuvakin ihminen uskoo täysivaltaisesti, vaikka ei sitä käsittelekään valveillaolon kaltaisesti.

Usko on syvimmiltään luottamista – ei niinkään ymmärtämistä. Edes me aikuiset emme pysty ymmärtämään elämän ihmettä ja Jumalan äärettömyyttä (avaruuden mittaamattomuutta, dna:n toimintaa, solujen määrää tai Jumalan olemuksen äärettömyyttä, Kristuksen ihmiseksi tulemista tai sovitustyön ja Jumalan rakkauden syvyyttä). Me luotamme, vaikka emme täysin ymmärrä. Vasta usko, jonka kautta Jumala itse valaisee järkeämme, voi antaa ymmärrystä.

Luota ja turvaa Jumalaan niin kuin lapsi! Tämän varaan voit myös rakentaa aikuisen uskon vahvuudet: tarkemman ja tiedostetumman käsittämisen ja soveltamisen elämään.

 

Ajatuksia lapsikasteesta
Jeesuksen sanat luetaan luterilaisessa kastehetkessä: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä! Luterilaisuudessa lapsikastetta pidetään tärkeänä. Vapaissa suunnissa tätä kritisoidaan voimakkaasti ja se torjutaan. Kasteen ajatellaan kuuluvan vain aikuiselle, joka on jo tehnyt tietoisen uskonratkaisun ja päätöksen seurata Jeesusta. Raamattu ei ota kantaa tähän kysymykseen. Siinä opetetaan, että kaste ja usko ovat välttämättömiä pelastumiselle; kaste pitää tehdä ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä”; kasteessa käytetään vettä ja kaste perustuu Jeesuksen käskyyn. Kasteen siunauksiin kuuluu syntien anteeksiantamus ja Pyhän Hengen lahja. Raamattu ei ota kantaa kasteen tekniseen suorittamiseen ja siihen, missä iässä tai missä vaiheessa kaste pitäisi suorittaa. Raamatun pohjalta voidaan perustella molemmat kasteet: lapsikaste ja ns. uskovien kaste. Teksti ei liittynyt alkuperäisessä tilanteessa lasten kastamiseen vaan siunaamiseen.

Lasten kastamiseen riittää Jeesuksen antama lähetyskäsky. Kun lapsia kastetaan, tulee huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksesta, jotta heidän uskonsa ei kuole. Lapsikaste on täysivaltainen kristillinen kaste Jumalan edessä. Vapaiden suuntien tapa kastaa uudelleen jo kastettuja ihmisiä on turha. Sen hyöty voi olla siinä, että ihminen saa tietoisen kokemuksen kasteesta, mikä voi vahvistaa hänen uskoaan. Usein kasteeseen liitetään opetus, että kaste on ihmisen kuuliaisuuden teko Jumalalle eikä Jumalan pelastava lahja. Tällainen opetus on vastoin Raamatun perusopetusta: ihminen pelastuu yksin armosta, Kristuksen tähden, yksin Jumalan tekona. Mihinkään kasteriitaan meidän ei kannata lähteä. Saamme olla veljiä ja sisaria Herrassa!

 

12. Rikas nuorukainen

”Kuka sitten voi pelastua?” (10:17-27)

Kun vain lapsen kaltainen – siis heikoin, köyhin, avuttomin, ei itseensä luottava, ei omilla ansioilla elävä – voi pelastua, rikkaan on mahdotonta pelastua! Näin me olemme oppineet jo pitkään. Sen sijaan Jeesuksen aikana ja monessa uskonnossa nykyäänkin ja menestysteologiassa rikkautta ja menestystä pidetään merkkinä Jumalan mielisuosiosta. Rikkaalla on parhaat mahdollisuudet pelastua. Jeesuksen kohtaama rikas mies lisäksi väitti noudattavansa kaikkia Jumalan käskyjä! Hän oli todellinen pelastettujen tienraivaaja, ykkönen, Jumalan suosikki. Hänellä oli varma pelastus!

Mutta nytpä Jeesus torjuu rikkaan miehen: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan” (10:25). Jeesuksen vastaus oli tyrmistyttävä, jos kaikkein otollisinkaan ei voinut pelastua, niin kuinka sitten kukaan toinen!

Rikas mies pyrki noudattamaan Jumalan lakia. Hän ajatteli pystyvänsä siihen. Tosiasiassa Jumalan lain sisältö, tarkoitus ja päämäärä on rakkaus. Käskyt opettavat, mitä rakkaus on käytännössä. Kun Jeesus käski rikkaan miehen lahjoittamaan koko omaisuutensa köyhille ja seuraamaan häntä, paljastui rikkaan miehen rakkaudettomuus. Hän rakasti rahaa ja piti rahaa itseään varten. Jeesus ei ryhtynyt paljastamaan, mitä muita käskyjä rikas mies oli rikkonut. Hän tyytyi paljastamaan räikeimmän epäkohdan rikkaan miehen sydämessä ja elämässä. Rikas mies oli syntinen siinä missä muutkin. Hän ei voinut pelastua omilla teoillaan tai rikkaudellaan.

Rikkaus ei välttämättä ole merkki Jumalan siunauksesta vaan ahneudesta. Rikkaus voi olla myös Jumalan lahja, johon liittyy Jumalan antama oikea sydämen asenne ja viisaus käyttää rikkautta Jumalan mielen mukaisesti, lähimmäisten parhaaksi.

Entä pitääkö meidän myydä kaikki omaisuutemme ja lahjoittaa se köyhille? Pitääkö meidän ryhtyä köyhiksi ja kerjätä ruokaa toisilta? Jos haluat osoittaa täydellistä rakkautta, niin kyllä sinun pitää lahjoittaa omaisuutesi köyhille. Jeesus osoitti täydellistä rakkautta. Hän astui alas taivaallisesta kirkkaudesta keskelle kurjaa maailmaa. Hän luopui kaikesta, jopa niin syvästi, että antoi oman henkensä ristillä kaikkien hyväksi. Hän antoi kaiken ja lahjoitti kaiken meille köyhille.

Jos sinä olet täydellinen, niin myy kaikki, lahjoita varasi köyhille, täytä kaikki Jumalan käskyt jokainen sekunti ja kaikkialla, tee kaikki puhtaasta sydämen rakkaudesta – ei siksi, että saisit itsellesi pelastuksen tai jonkin siunauksen! Silloin olet täydellinen ja ansaitset pelastuksen.

”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle kaikki on mahdollista.” (10:27)

Vain Kristus oli ja on täydellinen ihminen ja Jumala. Sellaisena hän hankki meille pelastuksen lahjan, jonka me saamme puhtaasta armosta, Jumalan rakkaudesta Jeesuksen ristintyön tähden.

 

13. Viettelykset ja helvetti (9:42-50).

Jeesus varoittaa kolmesta asiasta: 1) älä viettele toisia, varsinkaan lapsia, 2) älä itse tule vietellyksi, 3) enemmän kuin mitään muuta varo joutumasta helvettiin.

Älä viettele / hyväksikäytä toisia
Jumala antaa ihmiselle oman elintilan ja vapauden tehdä pahojakin asioita. Tämä ei koskaan tarkoita, että Jumala tahtoo pahaa. Kun lapset aikuistuvat, he saavat elää oman tahtonsa mukaan. Samaan tapaan Jumala antaa lapsilleen vapauden tehdä lähes, mitä haluavat. Vapauteen liittyy kuitenkin aina vastuu. Ihminen lopulta joutuu aina ja kaikesta vastuuseen Jumalan edessä.

Koska ihminen on syntinen, hän haluaa vetää toisetkin mukaan syntiin. Koska uskovatkin ovat syntisiä, meissä kaikissa on sama paha taipumus. Jeesus korostaa vastuutamme erityisesti suhteessa niihin, jotka ovat lapsia tai lasten tavoin avuttomia, heikkoja, tahdottomia. Kuka ikinä tällaisen ihmisen viettelee syntiin, pois uskosta tai muutoin käyttää häntä hyväkseen, joutuu erityisen raskaaseen vastuuseen Jumalan edessä. Aikuinen ihminen sen sijaan yleensä kykenee pitämään puoliaan. Älä siis ikinä, millään tavalla viettele lapsia, vammaisia, avuttomia yms!

Näitä surullisia esimerkkejä on kristikunnan piirissä, varsinkin katolisessa kirkossa, jonka papeilta vaaditaan naimattomuutta, vaikka heillä ei ole siihen kykyä. Lopulta pappi alkaa käyttää hyväksi lapsia, koska ei hillitse himojaan. Katolisuudessa on pitkä perinne ja kierre, jossa miespappi käyttää hyväksi poikia. Tämä rikkoo pojan identiteetin. Kun hyväksikäytetty poika kasvaa aikuiseksi, hän alkaa käyttää hyväksi uusia poikia. On huomattava, että Raamattu ei aseta naimattomuutta papin ihanteeksi, vaan sen, että pastori on naimisissa ja omaa lapsia (1 Tim 3:2,4-5).

Näitä surullisia esimerkkejä hyväksikäytöistä on myös luterilaisuudessa. Varsinkin jos paikallinen yhteisö on hyvin sisäänpäin lämpiävä ja eristäytyvä, tällaista voi esiintyä herkemmin. Suljetussa yhteisössä ei uskalleta puhua ja sen johtajia ihannoidaan väärällä tavalla.

Älä antaudu synnillisille himoille
Jeesus opettaa ehdottomalla tavalla: on parempi hakata kädet ja jalat poikki ja repiä silmät päästä kuin antaa synnille valta ja joutua lopulta helvettiin! Tämä on totta, näin olisi parempi. Mutta miten tämä opetus tulee ymmärtää? Pitääkö meidän tehdä niin? Se olisi jo myöhäistä. Synti on jo saanut tehdä tuhotyötään meissä. Me olemme jo matkalla kohti helvettiä. Me joutuisimme ilman käsiä, jalkoja ja silmiä helvettiin. Näin oli myös Jeesuksen kuulijoiden kohdalla. Se olisi myöhäistä.

Radikaalilla esimerkillä Jeesus korostaa synnin hirvittävää vakavuutta. Koska me olemme syntisiä ja olemme aina eläneet synnissä, emme pidä sitä vakavana asiana vaan jopa normaalina ja hyvänä. Siitä huolimatta, mitä me ajattelemme, Jumalan edessä synti on äärettömän vakava asia. Synnin vakavuuden paljastaa kaikki se hirvittävä kärsimys ja pahuus, mitä ihmiskunnan historia tuo esille. Synnin tuhovoimaisuus ei ole vain Jumalan mielipide vaan karua todellisuutta. Synnissä itsessään on valtava negatiivinen vaikutus. Sen lisäksi tulee Jumalan oikeudenmukainen tuomio. Maallisessakin yhteiskunnassa rikosta seuraa rangaistus. Sama pätee jumalallisessa järjestyksessä.

Jumalan armo, Sana ja Henki antavat meille mahdollisuuden elää niin, että synnin vaikutus heikkenee meissä, vaikkakaan ei poistu. Vaikka synti tuntuisi kuinka hyvältä tahansa, se aina lopulta rikkoo meitä ja lähimmäisiämme. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa.

Varo joutumasta helvettiin
Synnin lopullinen palkka on ikuinen kuolema helvetissä. Moni kieltää helvetin olemassaolon. Asia ei ratkea kenenkään mielipiteen tai huutoäänestyksen perusteella. Helvetti on olemassa, jos Jumala niin päättää. Ja Jumala näyttää näin myös päättäneen. Eniten helvetistä puhuu itse Vapahtaja. Jokainen joka haluaa ottaa Jeesuksen opetukset vakavasti vaikkapa lähimmäisen rakkaudesta, joutuu ottamaan vakavasti myös hänen opetuksensa helvetistä.

Helvetti on paikka, jonne joutuvat saatana ja hänen joukkonsa. Sinne joutuvat myös kaikki ne ihmiset, jotka ovat hylänneet Jumalan armon Kristuksessa. Vaikka Jumala tarjoaa täydellistä ja ikuista elämää taivaassa, monet eivät sinne halua. Jumala on tehnyt kaikkensa, jotta yksikään ihminen ei joutuisi helvettiin. Hän on kuollut ristillä puolestamme ja kokenut helvetin tuskan, ettei meidän tarvitsisi kokea sitä milloinkaan. Helvetti on lopulta ihmisen oma, tietoinen valinta.

Helvetissä ihminen kokee kahdenlaisesta tuskaa: ”helvettiin, missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu” (9:48). Helvetissä ihminen on tietoisessa tilassa. Se on ”kadotusta” Jumalan kasvojen edestä. Helvetissä ihmisen syntinen luonto on himojen ja vihan vallassa. Siellä ei ole mitään rakkautta eikä hyvyyttä. Ihmisen syntinen luonto kalvaa hänessä madon lailla, mutta helvetissä ihminen ei voi enää tyydyttää syntisiä himojaan. Helvetissä on läsnä myös Jumalan pyhyyden tuomio: tuli, joka ei sammu. Se on jotain, mikä korventaa ihmistä ja painaa raskaana hänen yllään.

Helvetti on ikuinen eikä sieltä pääse koskaan pois. Tämän edessä voi vain olla kauhistuneen hiljaa. Kumman valitsemme: suunnattoman armon, hyvyyden, onnen vai käsittämättömän kauhistuksen? Kun ihminen valitsee armon ja rakkauden, hän on turvassa. Silloin ei tarvitse elää helvetin pelossa hetkeäkään. Turva Jumalassa on täydellinen. Hän on rakastava Isä, joka ei milloinkaan aja sinua pois vaan päinvastoin: pitää sinusta herkeämättä huolta.

”Jokainen ihminen suolataan tulella. Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää rauhassa keskenänne” (9:49)

Tuli tarkoittanee tuomiota. Jokainen ihminen joutuu tuomiolle – joko viimeiselle tuomiolle tai Kristuksen ristin tuomiolle. Kun ihminen kääntyy, hän tulee Kristuksen ristin juurelle. Hänen syntinsä käsitellään tuomioistuimessa, Kristuksen ristillä. Synnit tuomitaan ja rangaistus langetetaan. Rangaistuksen kärsii Vapahtajamme Jeesus Kristus. Ihminen kohtaa syntisyytensä, syyllisyytensä ja Jumalan tuomion, vaikka Kristus sen kantaakin. Uskovaa puhdistetaan jatkuvasti pyhällä tuomion tulella ja Kristuksen sovintoverellä. Armo julistaa anteeksiantamusta, puhdistusta ja pyhitystä. Tämä johtaa lopulta kirkastumiseen ja taivaaseen.

Suola varjelee meidät synnin mädännäisyydeltä ja antaa moraalista makua elämäämme. Kristillisyys ei ole mautonta, väritöntä tai hajutonta. Siinä on Kristuksen tuoksu ja Jumalan sanan voima. Sen paras maku on rakkaus, jota meidän tulee erityisesti vaalia keskinäisissä suhteissamme.

Tietty heikkolaatuinen, mutta yleisessä käytössä ollut suolalaatu saattoi menettää suolaisuutensa ja makunsa. Näin käy kristitylle, joka hiljalleen antaa synnille vallan elämässään ja vieraantuu Kristuksesta. Lopulta hän saattaa tietoisesti hylätä Jumalan.

 

14. Kysymys avioerosta

Jeesuksen aikana avioerot olivat yleisiä. Juutalaisuudessa vaikutti kaksi koulukuntaa. Rabbi Hillel tarjosi vapautta erota miltei mistä syystä tahansa, mistä tuli vallitseva käytäntö. Tiukemman rabbi Shammain opetuksen mukaan avioero oli mahdollista vain erityisellä, nimenomaisella Kirjoituksiin perustuvalla syyllä, joista merkittävin oli aviorikos. Avioerossa mies kirjoitti erokirjan ja vaimon piti muuttaa pois. Erokirja mahdollisti uudelleen avioitumisen. Tämä oli Mooseksen säätämä laki (5 Moos 24:1-4). Eroaminen ei ollut Jumalan käsky vaan myönnytys tilanteeseen, jossa avioliiton edellytykset olivat lakanneet. Ero johtui ihmisten rakkaudettomuudesta, ts. syntisyydestä.

Raamatussa on kahdenlaista Jumalan lakia. Tärkein on ehdoton moraalilaki, jota on suurin osa opetuksesta. Yhteiskunnan toimintaan liittyen Jumala antoi säätää myös lakeja, joissa otettiin huomioon ihmisen synnin tuoma reaalitodellisuus. Vaikka ehdoton laki piirsi täydellisyyden mallin, sitä ei kyetty saavuttamaan. Synnin tähden tarvittiin lakeja, jotka ohjasivat, miten tuli toimia, kun synti rikkoi elämää. Ankarin ajallinen laki oli kuolemanrangaistus mm. aviorikoksesta, murhasta tai noituudesta. Lievemmät lait käsittelivät muita rangaistuksia, vahingonkorvauksia, avioeroa jne. Nämä lait eivät kumoa ehdotonta lakia, mutta säätelevät ajallista elämää, jossa synti tekee tuhojaan. Sellaisia lakeja meillä on paljon Suomessakin.

Kun ajan henki teki avioerot jo pääsäännöksi, Jeesus kumosi vapaan hilleliläisen ajatuksen vapaasta eroamisesta ja korotti Jumalan alkuperäisen tahdon (ihanteen) pääsäännöksi: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (10:9).

Jeesuksen opetuksen valossa aviorikos, siis pettäminen on (ainoa) pätevä peruste avioerolle ja uudelleen avioitumiselle. Tämä voidaan tulkita kahdella tavalla: 1) Jeesus opetti ehdottomalla tavalla ja sulki muut vaihtoehdot pois, 2) Jeesus piti aviorikosta keskeisenä perusteena, mutta ei käsitellyt kaikkia mahdollisia tilanteita. Raamatun mukaan muita eroperusteita voivat olla hylkääminen tai täydellinen laiminlyönti. Voimme miettiä väkivallan, huumeiden yms. merkitystä.

 

15. Opetuslasten tuleva palkka (10:28-45).

Paljonko sinä haluat palkkaa Jumalalta? Jos autat lähimmäistäsi, minkä siunauksen siitä haluat? Jos annat rahaa lähetystyölle, minkä korvauksen pyydät Jumalalta? Me elämme kulttuurissa, jossa kaikki punnitaan saatavalla hyödyllä.

Kun Jeesus haastoi rikkaan miehen luopumaan kaikesta, opetuslapset saattoivat iloiten huomata, että hehän olivat jo luopuneet kaikesta ja seuranneet Jeesusta (10:28-31). Mitä siitä saa palkaksi?

Jeesuksen seuraamisesta koituu aina hyötyä. On siunattu rakastaa ja auttaa lähimmäistään. Siinä itsessään on jo palkka. Näin ihminen saa jo tässä ajassa satakertaisesti takaisin. Hän saa uusia ystäviä, sisaria ja veljiä, ja saa kulkea monissa seikkailuissa Jumalan kanssa. Kaikki on lahjaa Jumalalta. Suurin armopalkka on iankaikkinen elämä. Sen on Kristus ansainnut meille lahjaksi.

Jeesuksen seuraamiseen kuuluu myös vainot. Jokainen kristitty, joka antaa suolan näkyä ja tuntua, kohtaa pilkkaa, syrjimistä, vainoa, jopa väkivaltaa ja kenties marttyyrikuoleman. Kristitty marttyyri kuolee rakastaessaan ihmisiä ja tehdessään hyvää. Muslimimarttyyri kuolee vihatessaan ja tappaessaan ihmisiä. Jos et ole uskovana koskaan kohdannut mitään negatiivista reaktiota, sinulla on syytä huolestua. Oletko koskaan edes kertonut uskostasi ja Jumalan tahdosta kenelläkään?

Tähän keskusteluun liittyi Jaakobin ja Johanneksen röyhkeä pyyntö päästä korkeimmille valtaistuimille (10:35-45). He olivat vallanhimonsa ja ylpeytensä valloissa. Jeesuksen vastauksesta voidaan päätellä jumalallinen periaate: mitä kirkkaampi kruunu, sitä kovempi kärsimystie. Lisäksi kunkin asema on Jumalan päätöksen ja suunnitelman varassa, ei ihmisen.

Haluaisitko sinä päästä näkyvään, korkeaan, ihailtuun tai kunnioitettuun asemaan yhteiskunnassa tai seurakunnassa? Mitä kirkkaampi kruunu, sitä kovempi kärsimystie. Maailmassa ihaillaan valtaa, mainetta, rahaa jne. Jumalan valtakunnassa ihaillaan nöyryyttä, rakkautta, palvelevaa mielenlaatua. Tästä Vapahtajamme, Kärsivä Palvelija antoi syvimmän ja suurimman esimerkin:

Evankeliumin ydinajatus: ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (10:45)

 

16. Kysymys ylösnousemuksesta

Saddukeukset, joihin myös ylipapit kuuluivat, ihailivat kreikkalaista filosofiaa ja kulttuuria. He olivat kiinnostuneita hyvästä, mukavasta elämästä. He pohtivat Kirjoitusten (Vanhan testamentin) moraaliopetuksia tästä näkökulmasta. Sen sijaan he torjuivat merkittävän osan Kirjoitusten yliluonnollisesta ulottuvuudesta kuten ajatuksen ylösnousemuksesta ja enkeleistä. He ovat kuten meidän aikamme liberaaliteologit, jotka hallitsevat kirkkoamme ja yliopistojemme teologisia tiedekuntia. Liberaaliteologit ihailevat juuri tuollaista kreikkalaispohjaista ajattelua.

Tilanteessa Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisen alla. Vastakkainasettelu Jeesuksen ja uskonnollisten johtajien välillä oli kärjistymässä äärimmilleen. He halusivat saada vain muodollisen ja julkisen syyn tappaa Jeesus. Niinpä Jeesuksen luona kävi useita seurueita tässä tarkoituksessa.

Saddukeukset luulivat olevansa ovelia ja he sepittivät kuvauksen, joka heidän mielestään osoitti ylösnousemuksen mahdottomuuden. Jos nainen on aviossa perä jälkeen seitsemän veljeksen kanssa, niin kenen puoliso hän on taivaassa? Hyvin naiivia ajattelua.

Jeesus vastaa suorasukaisesti saddukeusten perusongelmaan: ”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?” (12:24)

Kun ihminen kuolee ja menee taivaaseen, hän on kuin enkeli taivaassa. Iankaikkisuudessa ihminen ei enää elä avioliitossa. Ylösnousemuksessa ihminen puetaan kirkkauteen ja täydellisyyteen, jossa hän ei enää kaipaa maallista, vajavaista rakkautta. Täydellinen rakkaus on paljon suurempaa.

 

17. Kysymys tärkeimmästä käskystä

Jeesuksen luo tuli vilpitön kyselijä, joka oli kirjanoppinut (ja fariseus). Hän kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (12:28-31) – vrt. 5 Moos 6:4 ja 3 Moos 19:18

Jumala on rakkaus ja hänen tahtonsa on rakkaus. Jumala loi ihmisen rakkaudesta käsin rakkautta varten. Rakkaus on Jumalan ja ihmisen välisen suhteen täyttymys. Sama pätee ihmisten välisiin suhteisiin. Rakkauden laki oli ensimmäisten ihmisten sydämissä ennen syntiinlankeemusta. Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti rakkauden ja hänen sydämensä vääristyi itsekkääksi.

Jumalan lain tarkoituksena on opettaa, mitä rakkaus on käytännössä – suhteessa Jumalaan, ihmisiin ja luomakuntaan. Rakkaus on pyhyyttä, hyvän ja oikean noudattamista sekä armahtavaisuutta ja uhrautuvuutta. Rakkaudella on pysyvä ja luovuttamaton sisältö. Rakkaus kumpuaa Jumalan olemuksesta. Ihminen haluasi antaa sille toisen sisällön, joka istuisi ihmisen itsekkääseen luonteeseen.

Jeesuksen opetus rakkaudesta on Vanhan testamentin moraalilain ydin ja henki. Jumalan rakastaminen on hänen kunnioittamistaan, häneen turvautumista, hänen tahtonsa kuuntelemista ja seuraamista parhaansa mukaan, hänen rukoilemistaan ja hänen armonsa pyytämistä. Kymmenestä käskystä kolme ensimmäistä liittyvät ensisijaisesti Jumala-suhteeseen. Seitsemän muuta puhuvat ihmisten välisistä suhteista. Nämä ovat samalla kokonaisuus: lähimmäisen rakastaminen lähtee oikeasta suhteesta Jumalaan ja lähimmäisen rakastaminen on myös Jumalan rakastamista. Rakkauden kaksoiskäsky on tiivistelmä kaikesta Jumalan tahdosta ja moraalilaista. Sitä on kutsuttu myös rakkauden kolmoiskäskyksi: rakasta Jumalaa, lähimmäistäsi ja itseäsi.

Rakkaus on myös Uuden testamentin sisältö. Kristus on sen täyttymys, josta käsin voimme entistä paremmin elää rakkaudessa. Rakkaus on Jumalan valtakunnan laki.

Jeesuksen luokse tullut kirjanoppinut oli ymmärtänyt olennaisen ja kuunteli mielellään Jeesusta. Siksi hän oli Jeesuksen sanojen mukaan ”lähellä” Jumalan valtakuntaa (12:34). Hän oli avoin Jumalan läheisyydelle ja rakastavalle vaikutukselle.

Opetuksessa Jeesus myös vahvisti juutalaisen monoteismin, uskon yhteen Jumalaan: Jumala on ainoa / yksi. Me uskomme yhteen Jumalaan. Hepreassa tuo sana on ”ahad”, joka on monikollinen yksikkö. Se voi tarkoittaa esimerkiksi viinirypäleterttua, joka on yksi terttu mutta jossa on monta rypälettä. Ehdoton yksikkömuoto olisi ”jahid”. Jumalasta yhtenä ja ainoana Jumalana puhutaan aina sanalla ”ahad”, mikä viittaa Jumalan sisäiseen moninaisuuteen, eli kolminaisuuteen. Yleisin Jumalasta käytetty nimi ”Elohim” on samaan tapaan monikollinen. Jumala on yksi – Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki (1 x 1 x 1 = 1).

 

18. Kuka Kristus on / alkuperä

Kun Jeesus opetti Jerusalemin temppelissä, häntä olivat kuuntelemassa fariseukset (Matt 22:41) ja kansanjoukko. Fariseukset vastustivat Jeesusta, mutta kansa kuunteli häntä mielellään (12:37). Nyt Jeesus kysyi kuulijoiltaan: ”Daavid itse sanoo Kristusta (Messiasta) Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?” (12:35-37). Jeesus lainaa Ps 110 sanoja.

Oli yleisessä tiedossa Kirjoitusten pohjalta, että luvattu Messias polveutuisi Daavidin suku-linjasta. Silti juutalaisten ymmärrys siitä, kuka Messias todella on, oli hyvin vajavainen. Toki ymmärrettiin, että hän on ihminen, mutta hänen jumalallinen alkuperänsä oli kätketty salaisuus. Tämä salaisuus avautui Jeesuksen persoonassa, elämässä, opetuksissa, teoissa ja tulevassa ristinkuolemassa.

Huomaa, että Jeesus ei anna omaan kysymykseensä suoraa vastausta. Hän jätti asian ihmisten mietittäväksi ja löydettäväksi. Se ei tarkoittanut, että ihminen voi keksiä siihen, minkä vastauksen tahansa. Vain yksi vastaus olisi oikein. Sen ihminen löytäisi ja ymmärtäisi, kun hän tutustuisi Jeesukseen ja hyväksyisi hänet omakohtaiseksi Vapahtajaksi ja Herraksi. Jeesus on itse Herra Jumala (Jahweh = Minä Olen), joka on tullut ihmiseksi. Hän on jumalallisena Daavidin Herra ja ihmisenä Daavidin poika, hänen jälkeläisensä.

Juutalaisuudessa oli yleisenä tapana kutsua ihmistä jonkin aiemman, kuuluisan esi-isän pojaksi, esim. tyyliin ”me olemme Aabrahamin lapsia”. Virallisia sukuluetteloitakin saatettiin lyhentää, mutta merkittävimmät henkilöt mainittiin nimeltä.

Jeesus kysyi samaa opetuslapsiltakin: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?… Entä te? Pietari vastasi: Sinä olet Kristus.” (8:27-30). Matteus kertoo Pietarin koko lauseen: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt 16:16). Tällöin Jeesus kielsi asian julkisen kertomisen. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus oli vasta tulossa. Salaisuus paljastuisi pian. Entä kuka Jeesus on sinulle?