MARKUKSEN EVANKELIUMI: Jeesuksen opetukset II  (4-8 luvut)

 

5. Vertauksia Jumalan valtakunnasta

Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta käyttämällä erityisesti vertauksia. Matteus tuo niitä esille laajemmin kuin Markus.

 

Kylväjä-vertaus (4:1-20)

Jumalan valtakunnan kansalaisia ovat yksittäiset ihmiset. Mutta miten heistä tulee valtakunnan kansalaisia? Jumalan sanan kylvämisen, istuttamisen ja kasvun kautta. Niin kuin luonnollinen ihminen saa alkunsa ihmissiemenestä, hengellinen ihminen saa alkunsa Jumalan sanan siemenestä. Jeesus on tuon sanan kylväjä ja Jumala antaa sille haluamansa kasvun.

Vertaus on tuttu ja Jeesus selittää sen selkeästi opetuslapsille. Sanan siementä kylvetään neljänlaiseen sydämen maaperään:

• tien vierustat, joissa linnut (saatana) syö siemenet heti alkuunsa: ihminen on välinpitämätön ja piittaamaton
• kallioperä, jossa ei tapahdu juurtumista: ihminen pitää asiaa myönteisenä, mutta ei ota sitä kovin vakavasti; vaikeudet ja häpeä uskovan leimasta saavat hänet luopumaan heti
• orjantappuroiden seassa kasvu tukahtuu: he kenties nipin napin säilyvät uskovina tai luopuvat lopulta, koska ajallinen on heille iankaikkista tärkeämpää; heidän uskonsa ei tule esille eivätkä he kanna kristillistä vastuuta
• hyvä maaperä antaa 30 / 60 / 100-kertaisen sadon: ihmisen sydämessä sana saa kasvaa ja tuottaa jopa yliluonnollisen suuren sadon

Jeesuksen tarkoitus ei ole jaotella ihmisiä lopullisesti eri luokkiin ja tuomita heidät. Jeesus tahtoo, että ihmiset tiedostaisivat, että Jumalan sana ja kristillinen elämä tulee ottaa vakavasti. Ihmisten tulee pohtia, mihin ryhmään he tällä hetkellä saattavat kuulua. Tämän tulisi johtaa siihen, että ihminen pyytää Jumalaa muokkaamaan heidän sydämiään niin, että he voisivat muuttua hyväksi maaperäksi. Hengellinen kasvu on Jumalan työ, mutta ihmisen tulee suostua siihen.

 

Vertaus itsestään kasvavasta viljasta (4:26-29)

Vaikka ihminen jo tuntee paljon luomakunnan salaisuuksia kuten kasvien ja ihmisen solurakenteita ja toimintaa, silti elämä on käsittämätön ihme. Samanlainen ihme tapahtuu hengellisessä heräämisessä, uskoon tulossa, kasvussa, uskovana elämisessä, kuolemassa, ylösnousemuksessa ja lopullisessa kirkastumisessa. Me tiedämme monia asioita, mutta syvällisesti emme niitä ymmärrä. Tähän meidän ei tarvitse juuttua. Saamme iloiten elää ihmeellistä elämää ja täyttää tehtävämme maailmassa. Kristillisen seurakunnan ja uskovien tehtävänä on julistaa ja opettaa Jumalan sanaa, joka tuottaa kaiken elämän ja kasvun, minkä tarvitsemme. Näin odotettu Jumalan valtakunta ilmestyy maailman keskelle salattuna ja kerran näkyvänä elonkorjuussa.

 

Vertaus sinapinsiemenestä (4:30-32)

Kun juutalaiset odottivat Jumalan valtakunnan saapumista näkyvästi, suurena vallankumouksena, Jumalan valtakunta saapuukin kuin pieni sinapinsiemen. Se kasvaa kuitenkin poikkeuksellisen suureksi, melkein kuin puuksi, jonka oksien suojiin taivaan linnut tekevät pesänsä.

Jumalan valtakunta näyttää, ainakin aluksi, mitättömältä ja vähäpätöiseltä. Jumalan valtakunnan työ on usein pienten alkujen päiviä, joista voi kasvaa suurta ja merkittävää. Jeesus on vertauksen sinapinsiemen, joka haudataan maahan ja joka on halveksittu monien silmissä. Kuitenkin Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta 12 opetuslapsen joukko onkin saanut seurakseen yli 2,3 miljardin kristityn joukon ja kristillinen usko on vaikuttanut moniin kansoihin.

Sinapinsiemenen kasvu on yliluonnollisen suurta. Linnut, jotka pesivät oksien suojissa, on tulkittu kahdella, vastakkaisella tavalla. Juutalaisen ajattelun mukaan linnut ymmärrettiin pakanakansoiksi, jotka saivat osansa ja suojansa Jumalan kansan yhteydessä. Toisen tulkinnan mukaan linnut – kuten aiemmassa vertauksessa nimettiin – ovat paholaisen joukkoja, jotka pesiytyvät kristikunnan kaavun alle tekemään omaa myyräntyötään. Kristikunnan historian valossa molemmat tulkinnat ovat oikein: pakanat ovat päässeet mukaan seurakuntaan, joka koostuu kaikista kansoista; lisäksi kristikunta taistelee jatkuvasti sisäisiä harhaoppeja ja vinoutumia vastaan. Paha on todella pesiytynyt kristikuntaan ja jopa ottanut siitä monin paikoin vallan. Lopunaikana muodostuu ns. porttokirkko, joka on nimellisesti kristillinen, mutta sisäisesti pahan vallassa oleva luopiokirkko.

 

Vertausten tarkoitus ja sanan oikea kuuleminen (4:10-12,21-25,33-34)

Vertausten ensisijainen tarkoitus on opettaa ihmisiä tuntemaan Jumalan valtakuntaa. Arkielämän tuttu kuvaus avaa hengellistä todellisuutta, Jumalan valtakunnan luonnetta. Tuttu selittää tuntematonta. Tutun arkisen ja tuntemattoman hengellisen välillä on yhteys. Tuttuus ei silti riitä vaan lisäksi vertauksen ymmärtämiseksi tarvitaan: 1) sydämen nöyryyttä ja avautumista Jumalan edessä ja 2) Pyhän Hengen antamaa viisautta.

Opetuslapsille Jeesus selitti vertausten merkityksen. Opetuslapsillakin oli vaikeuksia ymmärtää vertauksia, koska he turvautuivat ensisijassa luonnolliseen järkeensä ja koska he olivat hitaita oppimaan elämään Pyhän Hengen vaikutuksessa. Sellaisiahan me kaikki olemme. Yhä tänäänkin Jeesus opettaa meitä Pyhän Hengen välityksellä, taivaasta käsin.

Sen sijaan muut ihmiset, jotka eivät sydämestään olleet valmiita kuulemaan Jumalaa, jäivät vaille lopullista selitystä ja ymmärrystä. Jotkut saattoivat tulla kuulemaan uteliaisuuttaan, viihteenä, päivän politiikan kuumana juttuna tai juorupalstojen ykkösaiheena. Moni loukkaantui Jeesuksen opetuksiin ja toimintaan. Jeesus häiritsi tuttua elämää ja väitti ihmisiä syntisiksi, jopa Jumalan kansan ulkopuolisiksi, vaikka he olivat juutalaisia. Koska heidän sydämensä oli kova, se jopa kovettui lisää. He näkivät ja kuulivat ulkonaisesti, mutta sisäisesti he olivat sokeita ja kuuroja.

Jumala haluaa aidon sydämen kääntymyksen. Näin se, jolla on, annetaan lisää. Päivä päivältä hän oppii uutta ja uusi vaikuttaa uudistavasti ihmisen elämään. Sen sijaan Jumalan kieltäjältä otetaan lopulta pois se vähäinenkin inhimillinen ymmärrys ja elämä. Kaikki on lahjaa ja lainaa Jumalalta.

 

6. Perinnäissäännöt (Mark 7:1-13)

Kullakin kansalla ja ihmisellä on omat perinnäissääntönsä, aiemmilta sukupolvilta perityt arvot, tavat ja toimintamallit. Tämä on inhimillistä ja luonnollista. Ongelma syntyy silloin, kun inhimilliset tavat ovat vastoin Jumalan tahtoa, elämänlakeja, jotka tähtäävät hyvään elämään. Erityinen ongelma niistä syntyy silloin, kun niitä pidetään Jumalan sanaa tärkeämpinä ohjeina.

Juutalaisilla oli paljon perinnäissääntöjä. Erityisesti fariseukset olivat niitä ahkeria laatimaan, vaatimaan niiden noudattamista kaikkien kohdalla ja vahtimaan tätä kaikkea. Monesti isien perinnäissäännöt muodostuivat pikkutarkoiksi ja irtautuivat Kirjoitusten tarkoituksesta.

Esimerkiksi Mooseksen laissa oli kyllä käsien pesuun liittyviä ohjeita, mutta ne olivat vain papeille. Kyseessä oli ensisijassa rituaalinen puhtaus, jossa pesemisen kautta ihminen ”puhdisti” itsensä synneistä ja tuli kelvolliseksi toimittamaan papin tehtävää. Fariseukset laajensivat ohjeen koko kansaa koskevaksi ja säätivät monia pesuohjeita eri tilanteisiin. Tähän jatkuvaan pesemiseen liittyi se harhaoppi, että ihminen on sisäisesti puhdas ja vain jokin ulkonainen voi hänet saastuttaa.

Jeesus ei näitä pesuohjeita opettanut opetuslapsilleen eivätkä he niitä noudattaneetkaan, mikä ärsytti fariseuksia suunnattomasti. Jeesus ja opetuslapset olivat kauheita syntisiä tämän tähden!

Toinen esimerkki koski korbania, uhrilahjaa. ”Hurskas” juutalainen saattoi antaa lupauksen, että hän lahjoittaa temppelille tietyn omaisuuden, joka jää hänen kuoltuaan jäljelle. Tästä hän oli ylpeä ja piti lahjoitustaan mielellään esillä, jotta ihmiset kunnioittaisivat häntä. Lahjalupaus esti omistajaa käyttämästä luvattua omaisuutta muuhun tarkoitukseen. Vaikka omat vanhemmat kärsisivät köyhyydestä, hän olisi ”vapaa” vastuustaan. Tuolloin ei ollut eläkejärjestelyitä tai sosiaalihuoltoa. Ajan tapa oli, että lapset pitivät huolta ikääntyvistä vanhemmistaan. Korbanin lupaaminen oli siis usein vastoin ihmisen velvollisuutta huolehtia lähimmäisestään.

Jeesus sanoi: ”Näin te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jota te opetatte. Ja paljon muutakin samanlaista te teette” (7:13). ”Te tekopyhät!” (7:6). Tekopyhä-sana tarkoitti ”näyttelijää”. Fariseukset näyttelivät olevansa hurskaita ja pitivät hurskaita näytelmiään tapojensa ja rituaaliensa muodossa.

 

Meidän perinnäissääntömme yhteiskunnassa, kirkossa, herätysliikkeissä ja kodeissa

Entä me… Millaisia perinnäissääntöjä meillä on? Minkälaisilla yhteiskunnallisilla, kirkollisilla tai herätysliikepohjaisilla säädöksillä ja tavoilla me teemme Jumalan tahdon?

Suomen lain mukaan lapsen saa tappaa äidin kohtuun. Ja hyvin olemme sitä noudattaneet. Peräti 600 000 lasta on surmattu viimeisen 40 vuoden aikana. Tänäkin vuonna 10 000. Laitosmaisesti, järjestelmällisesti, tehokkaasti, siististi. Ja siitä maksetaan palkkaakin. Abortin vastustamisesta saa korkeintaan huonoa mediajulkisuutta. Mitä sinä olet tehnyt näiden pienten lasten pelastamiseksi?

Meillä on hyvin kehittynyt sosiaalihuolto. Vanhukset laitetaan vanhainkoteihin ja sairaat sairaaloihin. Heitä hoitavat palkatut ihmiset. Omaiset ovat näin pitkälti ulkoistaneet oman vastuunsa vanhemmistaan ja läheisistään. Näin mekin saatamme rikkoa Jumalan käskyä, kunnioita isääsi ja äitiäsi. Samalla valitamme verojen suuruutta ja vaadimme helppoa elämää.

Kirkko kyllä muodollisesti sitoutuu Raamattuun ja sen opetuksiin (kirkkolaki ja kirkkojärjestys). Silti kirkko usein vaihtaa Jumalan sanan erehtyvään inhimilliseen ajatukseen ja tapaan. Kirkon teologien peruskoulutus tapahtuu maallisissa yliopistoissa, joissa suhtaudutaan kielteisesti Raamattuun ja joissa valmennetaan lähinnä tutkijan tehtäviin – ei seurakunnan pastorin tehtävään. Tämä on perussyy sille, että kirkko on altis toimimaan Jumalan sanan vastaisesti, ajan hengen mukaisesti. Lisäksi kirkko noudattaa 500 vuotta vanhoja jumalanpalvelusperinteitä vaikka ne ovat monille vieraita ja pitävät ihmiset poissa kirkoista. Evankeliumin ja Jumalan sanan sisältöä ei tule muuttaa, mutta menetelmien tulee olla ihmisille tuttuja ja ymmärrettäviä.

Vaikka herätysliikkeet ovat syntyneet sitä varten, että vanhoihin muotoihinsa kangistunut kirkko saisi tuoretta, Sanan mukaista elämää ja Henkeä, nekin luovat omat perinteensä. Herätyksen aikana on oma voimakas ilmapiirinsä ja toimintatavat, jotka jäävät elämään vuosikymmeniksi. Herätysliikkeen johtajien sanontatavat jäävät elämään. Paavo Ruotsalainen / Fredrik Hedberg / Lars Levi Lestadius / Frans Hannula / Urho Muroma / Niilo Ylivainio (jne.) sanoi ja teki juuri näin. Meidän tulee tehdä samoin. Vain tämä on Jumalan tapa toimia. Vain tämä on oikea oppi! Vain näin tulee uskoon! Vain näin pysyy pyhänä!

Kussakin herätysliikkeessä ja vapaissa suunnissa tällaisista ulkonaisista perinteistä tulee normeja. Niillä mitataan hurskautta ja hengellisyyttä. Niillä arvioidaan, kuka on tosi uskova ja kuka ei. Niillä suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Ihminen on tervetullut, jos hän omaksuu niiden perinnäissäännöt.

Kun näin tapahtuu, herätysliike omassa ehdottomuudessaan nousee Jumalan sanaa ja tahtoa vastaan. Niistä voi tulla farisealaisia pyhimyskerhoja, jotka unohtavat lähimmäisen rakkauden ja kaventavat evankeliumin, jopa estävät sen leviämisen. Herätysliikkeestä voi tulla muinaismuisto, vanhojen perinnäissääntöjen museo.

Lisäksi kullakin suvulla, perheellä ja ihmisellä on omat tapansa, jotka voivat olla aivan hyviä tai sitten sellaisia, jotka tekevät Jumalan hyvän tahdon tyhjäksi. Niitä onkin hyvä käydä läpi silloin tällöin omassa elämässä.

Kullakin aikakaudella on omat tapansa ja niiden myötä haasteensa uskoville. Meidän aikamme täyttää yksilöllinen kulutuskulttuuri sekä viihde. Nämä ohjaavat meitä itsekeskeisyyteen ja usein moraalittomuuteen. Kaiken keskellä olisi tärkeää kysyä: ruokkiiko tämä asia / tapa syntistä luontoani vai uutta minääni Kristuksessa Jeesuksessa? Vastaus on helppo, mutta oikein toimiminen on vaikeaa. Omat tapamme ovat meissä syvässä. Niitä on vaikea muuttaa. Helposti kulutamme aikamme pinnallisuuksiin. Entä jos viettäisimme tämän ajan läheistemme kanssa, rukoillen, leväten, lukien hengellistä kirjallisuutta, ulkoillen, lähimmäisten kohdalla pysähtyen…

 

7. Mikä saastuttaa ihmisen?

”Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää. Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos.” (7:14)

Ihminen ajattelee: olen pohjimmiltani hyvä ihminen. Saatan kyllä tehdä virheitä ja olla joskus itsekäs, mutta se on oikeastaan vain normaalia. Tämän ajatuksen ihminen siirtää uskontoihin. Minä olen pohjimmiltani hyvä ja voin elää hurskaasti. Siksi minulle kuuluu ”pelastus” – oli se sitten mitä tahansa kussakin uskonnossa tai elämänfilosofiassa.

Näin ajateltiin myös juutalaisuudessa ja farisealaisuudessa, vieläpä kansallishenkisesti: me olemme Jumalan kansa, me olemme hyviä – pakanat ovat saastaisia ja pahoja. Siksi heidän tuli varjella itsensä kaikelta ulkonaiselta saastumiselta – saastaisista eläimistä, ihmisistä, asioista ja tavoista.

Todellisuudessa, mitä lähempänä ihminen on Jumalaa, sitä syntisempänä ihminen näkee itsensä. Mitä kirkkaampi valo, sitä selvemmin näkyy kaikki likaisuus. Jokainen joka pitää itseään pyhänä, hurskaana ja uskonnollisena ihmisenä – muuten kuin Kristuksen sovitustyön ansiosta – on kaukana pyhästä Jumalasta ja sokaistunut omalle syntisyydelleen.

Oletko sinä syntinen? Oletko koskaan aidosti ja syvästi tunnustanut sitä itsellesi ja toisille? Peilaa itseäsi Jumalan hyviin käskyihin. Oman syntisyyden kohtaaminen ja hyväksyminen voi tapahtua vain Jumalan armosylissä. Se on ainoa paikka, jossa ihminen voi kohdata ja hyväksyä totuuden, turvallisesti. Jumalan armosylissä syntistä ihmistä ei hylätä, ei pilkata eikä tuomita kadotukseen. Synti on toki tuomittavaa, mutta Jumalan armo vapauttaa synnin syyllisyydestä, hallintavallasta ja lopulta sen olemassaolosta. Kristuksessa Jeesuksessa sinä saat kaiken anteeksi. Kristuksessa Jeesuksessa sinä saat muuttua ja kerran Jumalan voimasta saat pukeutua täydelliseen puhtauteen ja pyhyyteen, taivaassa.

 

8. Fariseusten ja Herodeksen hapatus

”Olkaa varuillanne ja karttakaa niin fariseusten kuin Herodeksenkin hapatusta.” (8:15)

Leivässä käytetty pieni hapatejuuri vaikutti niin, että koko taikina ja leipä tulivat hapatetuksi. Pieni annos riitti vaikuttamaa suureen kokonaisuuteen. Hapatus tarkoittaa tässä pahuutta, syntiä ja Jumalan vastaisuutta.

Fariseuksilla tämä ilmeni uskonnollisessa muodossa, joka vääristi Jumalan sanan, oikean käsityksen Jumalasta ja ihmisen syntisyydestä, sekä pelastustiestä. Fariseukset olivat lakihenkisiä, ts. he kuvittelivat pelastuvansa omaehtoisella lain noudattamisella. – – – Herodes puolestaan edusti maallista loistoa, rikkautta ja synnillistä himoa, jossa ei oikeastaan välitetä mitään Jumalan laista. Herodes ja hänen kannattajansa elivät laittomuudessa, piittaamattomuudessa.

Kumpikin oli vääristynyt elämäntapa ja vääristynyt suhde Jumalaan. Hapatteen tavoin ne voivat turmella kaiken: armo vääristyy armottomuudeksi ja kristillinen moraali moraalittomuudeksi. Lakihenkisyys ja laittomuus eivät ole ainoat vaihtoehdot. Niiden välissä kulkee armoon ja totuuteen perustuva elämäntie.

Miten voimme vastustaa niitä? Ensinnäkin, se on Jumalan armollinen työ meissä. Yksin emme siihen kykene. Jumala paljastaa meille meidän sydäntemme asenteet, himot, sanat ja tavat pyhän lakinsa valossa. Anna siis Jumalan lain aina ja kaikessa tuomita sinut. Tunnusta syntisi ja turvaudu Jumalan täydelliseen armoon Kristuksessa. Pyydä Pyhän Hengen voimaa elämääsi. Ole turvallisella mielellä, mutta valveilla eli tietoisena vaaroista ja samalla tietoisena turvapaikasta Jumalan sylissä.

 

9. Jeesuksen seuraaminen

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (8:34-36)

Markuksen evankeliumin ydinopetus on: ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (10:45). Jeesus on pelastajamme. Hän tekee kaiken valmiiksi. Hänen kauttaan Jumala lahjoittaa meille elämän ja autuuden.

Pelastus, ikuinen elämä Jumalan yhteydessä on meille lahja, jonka saamme ottaa vastaan.
Jos kuitenkin pidämme kiinni vanhasta, syntisestä, tarkoituksettomasta, rakkaudettomasta, moraalittomasta, toivottomasta elämästämme, emme voi saada Jumalan lahjaa.

Jos irrotamme yllä olevat kehystetyt Jeesuksen sanat evankeliumista, päädymme ”tee se itse pelastukseen”, josta ei kuitenkaan ole kysymys. Jos luemme nämä Jeesuksen sanat täytetyn ristintyön ja ylösnousemusvoiman kautta Pyhässä Hengessä, meillä on turvallinen ja varma perustus.

Suostu siihen, että Jeesus on jo kulkenut edelläsi, hän on jo sovittanut kaikki syntisi, hän on jo noussut kuolleista ja kulkee sinun kanssasi ja vie sinut turvallisesti perille. Kulje näin Jeesuksen perässä. Anna Jumalan ristiinnaulita, kuolettaa sinun vanha syntinen luontosi – ei vain kerran vaan aina taivaaseen asti. Älä siis takerru syntiseen, turmeltuneeseen, katoavaan elämään, ettet kadottaisi sitä elämää, jota varten Jumala sinut on alun perin luonut, jonka osalliseksi hän on sinut Kristuksessa lunastanut ja jonka täydellisyyteen hän sinut kerran kirkastaa.

Ja kun luovut vanhasta, silloin löydätkin elämäsi suurimman aarteen. Se, mistä tuntui pahalta ja vaikealta luopua, näyttäytyykin nyt todella turhana, mitättömänä, vääränä. Siitä pitikin päästä eroon. Ja se, mitä et ollut kovin halukas ottamaan vastaan – johtuen pelkästään vääristyneistä ennakkoluuloistasi – onkin hyvää, puhdasta, oikeaa, kallisarvoista ja luovuttamatonta.

Ikuisen arvo on mittaamaton. Mitä siis hyödyttäisi, jos saisit omaksesi koko maailman, mutta menettäisit sielusi – eli oman itsesi kunnioituksen, ihmisyyden, rakkauden ja ikuisen elämän?