LÄHETYSKÄSKY NELJÄN EVANKELIUMIKIRJAN VALOSSA, osa II:
Markuksen evankeliumi

 

 

MARKUKSEN EVANKELIUMI

 

Kysymys vaikutusmahdollisuuksista ja vastaus

Kysymys: ”Luuletko, että sinun sanoillasi ja todistuksellasi on mitään hyvää vaikutusta?”

Vastaus Jumalan sanasta: ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotain kuolettavaa, se ei heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark 16:15-18)

 

Tekstianalyysi ja pohdintaa

Markuksen evankeliumi on hyvin toiminnallinen ja tiivis kuvaus Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kirjoittaja lienee apostoli Pietarin seurassa liikkunut Johannes Markus, joten Pietari oli evankeliumin tärkeä lähde. Se on laadittu pääasiassa ei-juutalaisille lukijoille, alun perin roomalaisille.  Kirjoitusajankohta ajoittuu vuosille 50-70. Sen syvimpänä teemana on Kristuksen persoona kärsivänä palvelijana. Evankeliumi opettaa paljon uskosta, opetuslapseudesta ja rististä.

Evankeliumin viimeinen luku käsittelee Jeesuksen ylösnousemusta (16:1-8), ilmestymistä muutamille (16:9-13) ja sitten yhdelletoista opetuslapselle (16:14-18) sekä taivaaseen astumista ja opetuslasten toimintaa (16:19-20). Tutkittava teksti sijoittuu tilanteeseen, jossa Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen (16:14-18). Siinä hän ensin moittii heitä epäuskosta (14), mutta antaa sitten tämän evankeliumin mukaisen lähetyskäskyn (15-18).

 

Teksti voidaan jakaa kolmeen osaan seuraavasti:

• tehtävänanto: liikkeellelähtö, kohde, tapa ja sanoma (15)
• kuulijoiden reaktiot ja seuraukset (16)
• tehtävää seuraavat merkit (17-18)

 

Vapaaksi epäuskosta
Jeesus oli noussut ylös kuolleista ja ilmestynyt muutamille, mutta näiden todistusta opetuslapset eivät kuitenkaan uskoneet. Ilmestyessään Jeesus nuhteli heitä epäuskosta ja sydämen kovuudesta, jotka liittyvät yhteen (16:9-14). Vapauttaakseen heidän sydämensä kovuudesta Jeesus toi sen avoimesti esille. Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa, sanotaan. Itse kukin kamppailee ajoittain epäilysten ja jopa epäuskon kanssa kuten opetuslapset. Vaarallista on Jumalan nuhtelun ja työn torjuminen, jolloin ihminen jää epäuskonsa vangiksi ja hedelmättömäksi. Ylösnousseen Jeesuksen elävä kohtaaminen ja hänen sanansa herättivät uskon, toivon ja rakkauden opetuslasten elämän perusvoimaksi. Kohtaaminen avasi opetuslasten sydämet lähetyskäskyn todellisuudelle siunaukseksi koko maailmalle. Jeesus haluaa kohdata meidätkin.

Kaikille luoduille
Lähetyskäsky kattaa koko maailman ja tarkentaa evankeliumin jokaista luotua koskevaksi. Sana ”luotu” ilmentää ihmisen asemaa ja olemusta luotuna olentona, ja riippuvuutta Luojasta. Teksti kuvastaa Luojan huolta omasta luomistyöstään. Ihminen on hänelle tärkeä ja arvokas. Laajasti ottaen Jumalan pelastustyö koskee koko luomakuntaa siten, että sen turmelus päättyy ja se uudistetaan täydellisesti uudessa luomisessa (Room 8:19-23; Ef 1:10; 2 Piet 3:13). Sana ”maailma”, kosmos voi tarkoittaa maapalloa, maailmankaikkeutta, luomistyötä tai ihmiskuntaa. Ihminen on tämän luomakunnan kruunu Jumalan kuvana; Luoja haluaa puhutella jokaista luomaansa.

Saarnatkaa
Jeesus kehottaa saarnaamaan, mikä voidaan kääntää ”julistaa, kuuluttaa”. Sanajuuri tarkoittaa airuetta tai lähettiä, jolla on valta edustaa hallitsijaa ja jonka tehtävänä on antaa tiettäväksi lähettäjänsä ilmoitus. Tämä tapahtui yleensä julistamalla se kuuluvalla äänellä julkisella paikalla. Sanan käyttö laajeni filosofiseen ja uskonnolliseen kielenkäyttöön. Uudessa testamentissa sana esiintyy usein, mutta eroaa opettamisesta. Saarnaaminen / julistaminen merkitsee lähinnä tietyn tapahtuman tiettäväksi tekemistä, eikä ole tosiasioiden opillista, järjestelmällistä esittämistä kuten opetus. Julistuksen kohteena ovat tavallisesti ne, jotka eivät vielä tunne tarkoitettua tapahtumaa.

Apostolien teoissa alkuseurakunnalliset Kristus-saarnat voidaan jäsentää kolmeen pääosaan: 1) sanoma pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, 2) pyhien Kirjoitusten todisteet, 3) kehotus parannukseen ja kääntymykseen. Nämä saarnat kertovat, miten apostolit toteuttivat Jeesuksen antaman käskyn saarnata evankeliumia. Lisäksi he ottivat huomioon myös kuulijakuntansa taustan: olivatko he juutalaisia vai pakanoita, Kirjoitukset jotenkin tuntevia vai eivät.

Sisältönä evankeliumi
Saarnan sisältönä tulee olla evankeliumi, joka tarkoittaa hyvää sanomaa, ilosanomaa. Alun perin sana merkitsi taistelukentältä tuotua voiton sanomaa. Erityisesti Rooman keisarin käskyt ja vaatimukset julistettiin ”evankeliumina”. Nyt Uusi testamentti julistaa, että todellinen evankeliumi on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Todellinen evankeliumi on voiton sanoma taistelukentältä – Jeesus Kristus toi täydellisen ja ikuisen voiton synnistä, saatanasta ja kuolemasta.

Evankeliumin pääsisältö on tiivistettynä ainakin seuraavissa Paavalin kirjeiden tekstikohdissa, jotka ovat Room 1:1-5, 3:21-26; 1 Kor 15:1-5; 2 Kor 5:18-21. Nämä sisältävät pelastushistoriallisten tosiasioiden julistamisen ja tulkinnan – Kristuksen ihmiseksi tuleminen, maanpäällinen elämä, ristinkuolema, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen – synnin sovittamiseksi ja ihmisen vanhurskauttamiseksi. Puitteina ovat Jeesuksen ennalta oleminen ja takaisin tulo. Evankeliumiin liitetään monia ilmaisuja: Jumala, armo, Jumalan valtakunta, Jumalan Poika, Jeesus Kristus, Herra, Kristuksen nimi, kirkkaus, tutkimaton rikkaus, rauha, ikuinen, risti, todistus, Sana, totuus, usko, elämä, jne. Evankeliumin ytimenä on Kristuksen persoona ja työ.

Evankeliumin vaikutukset
Evankeliumin kautta Jumala antaa synnit anteeksi, vanhurskauttaa, sovittaa, lunastaa, herättää uskon, uudestisynnyttää, pyhittää ja kirkastaa syntisen ja kadotetun ihmisen, lahjavanhurskauden, uskon, toivon, rauhan, pelastuksen, elämän, katoamattomuuden, ikuisen elämän ja hyvän ajallisen hedelmän. Se on armon sanoma ilman lain vaatimuksia; se kertoo, mitä Jumala tekee ihmisen hyväksi. Tämän seurauksena vastaanottaja tunnustaa evankeliumin, ei häpeä sitä, pysyy siinä lujana, käyttäytyy sen arvon mukaisesti, julistaa ja puolustaa sitä. Julistettaessa evankeliumia sillä on voima herättää kuolleet, siirtää pimeydestä valkeuteen ja pelastaa jokaisen joka siihen uskoo. ”Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi” (Room 1:16).

 

Usko vai epäusko
Jeesus kertoo lähetyskäskyssään kuulijoiden reagointimahdollisuudesta: evankeliumin uskova ja kastettu pelastuu, mutta evankeliumin hylkäävä joutuu kadotukseen. Uskoa merkitsee ”luottaa lujasti, olla varma”. Se on elämänasenne, jonka kohteena on Jumala ja Jeesus Kristus; se on elämistä suhteessa Jumalaan – Häneen tunnustautumista, Hänelle jättäytymistä ja kuuliaisuutta, sekä luottavaisuutta. Epäusko on tietoinen ja kielteinen elämänasenne suhteessa Jumalaan ja Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tekstikohta ei kerro mitään niiden kohtalosta, jotka eivät kuule evankeliumia. He eivät ota vastaan eivätkä torju sanomaa, koska eivät sitä kuule.

Kasteen ja uskon suhde
Kääntymykseen ja pelastukseen liittyy olennaisena osana kaste kuten Matteuksen evankeliumi painottaa. Tässäkään kastetta ei selitetä sen enempää. Ylipäätään Uudessa testamentissa ei ole systemaattista ja kattavaa opetusta kasteesta. Teksti ja koko Uusi testamentti painottaa uskon primäärisyyttä suhteessa kasteeseen, koska ilman uskoa ei voi pelastua. Kastettu sen sijaan ei välttämättä pelastu, sillä kastettu voi hylätä Kristuksen ja valita epäuskon. Aidon uskon kohteena on evankeliumi, Jeesus Kristus (persoona), ei sakramentti. Teksti vahvistaa Raamatun opetuksen ihmisen vastuusta. Vaikka Jumala tahtoo kaikkien pelastumista, hän ei pakota ketään siihen.

Pelastuminen vai kadotus
Evankeliumiin uskova pelastuu, mikä voidaan kääntää myös sanoilla ”tulla eheäksi, parantua”. Uudessa testamentissa käsitteen sisältö on suppeampi kuin Vanhassa testamentissa ja painottaa enemmän tulevaa elämää kuin nykyistä. Uudessa testamentissa käsite on uskonnollis-eettinen, vaikkakin lopulta pelastus kattaa kaiken tarvittavan. Ihmisen päävihollisena on synti, josta seuraa ahdinko. Pelastus on vapautumista Jumalan vihalta ja tuomiolta, synnistä ja himosta, kuolemalta ja kadotukselta, pimeyden vallasta ja paholaisesta (neg.). Pelastus tuo yhteyden Jumalaan, armon osallisuuden, lapseuden, kansalaisuuden jne. jne. (pos.). Pelastus on kokonaan Jumalan työtä.

Evankeliumin hylkäävä tuomitaan kadotukseen. Armon ainoa vaihtoehto on tuomio; pelastuksen ainoa vaihtoehto on kadotus; (ikuisen) elämän ainoa vaihtoehto on (ikuinen) kuolema. Jumalan tuomio on oikeudenmukainen reaktio syntiin. Apostolien teoissa kuvatut evankeliumin saarnat pitävät sisällään synti-, syyllisyys-, tuomio- ja parannus-elementit, joten tuomionuhka on osa aitoa sanomaa: se on tulevaisuuden realistista, totuudenmukaista kertomista ja oikeudenmukaisuuden peräänkuuluttamista. Painotus on kuitenkin evankeliumissa: koska Jeesus Kristus on sovittanut synnin, ihmisellä on mahdollisuus valita armahdus ja pelastua.

 

Ajalliset merkit
Lopuksi Markuksen tallettama lähetyskäsky kertoo evankeliumiin liittyvistä ajallisista merkeistä: riivaajista vapauttamisesta, uusista kielistä, suojasta käärmeitä ja myrkkyjä vastaan, ja sairaiden paranemisista. Kaikki tämä tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimessä. Evankeliumissa on voima paholaista, yhteyden puuttumista, ajallisia vaaroja, sairauden ja kuoleman voimia vastaan jo nyt.

Merkki tarkoittaa ”ihmettä, tunnustekoa”. Luonteeltaan se on huomattava tapahtuma, joka kuvastaa tekijäänsä. Sanaa käytetään Jumalan teoista, mutta myös väärien voimien toiminnasta (Matt 24:24; 2 Tess 2:9). Tekstissä mainitut merkit ovat keskeisiä ja voimakkaimpia esimerkkejä, mutta eivät tyhjentävä luettelo evankeliumin ajallisista siunauksista. Ne kuuluvat luonnollisena osana kristilliseen julistustyöhön, vahvistavat evankeliumin aitoutta, tuovat kokonaisvaltaisen avun syntiselle ja avuttomalle ihmiselle, sekä suojaavat sen palvelijaa. Merkit palvelevat Jumalan valtakunnan etenemistä ja perustuvat Kristuksen sanaan, vaikkakin herättävät myös vastustusta.

Pääasia on aina Kristus. Merkit eivät saa tulla pääasiaksi vaan ovat sen todisteita ja vaikutuksia. Niitä ei saa vähätellä tai kieltää, mutta ei myöskään ylikorostaa. Mainitut voimavaikutukset eivät saa johtaa itsekorostukseen tai väärään huolettomuuteen, jopa Herran kiusaamiseen. Pääpainon pitää aina olla Kristuksessa Jeesuksessa ja Jumalan sanan tasapainoisessa ymmärtämisessä. Aito evankeliumi takaa merkkien aitouden. Merkkien todellisuus ja aitous pitää olla todennettavissa, ja ne pitää arvioida. Evankeliumin tuoman pelastuksen täysi vaikutus tulee esille vasta kirkkaudessa, uudessa maailmassa. Tässä ajassa ja maailmassa synnillä, kuolemalla ja paholaisella on vielä rajattu valtansa. Evankeliumin sanoman viejä kohtaa paljon kärsimystä kuten Paavali (2 Kor 6:3-10, 10:23-33). Evankeliumilla on kuitenkin viimeinen sana – paras on vielä edessäpäin!

 

 

Johtopäätöksiä

Kristuksen todistajan persoona, elämä ja sanat eivät muuta ketään paremmaksi – ainoastaan evankeliumi voi tehdä sen. Pelastava ja ihmisiä muuttava voima on Jeesuksessa Kristuksessa. Lähetti on syntinen, heikko ja voimaton, mutta Lähettäjä on puhdas ja väkevä. Varsinaisesti kristitty ei käytä evankeliumia, Jeesusta välineenään, vaan Hän käyttää ihmistä. Lähetti ei ole persoonaton ja tahdoton työkalu Herran kädessä, vaan suostumisella yhteistyöhön on tärkeä vaikutuksensa. Epäuskon tilaan jääminen on este, mutta uskonluottamus on mahdollisuus.

Jumalan pelastavan rakkauden kohteena on jokainen ihminen ja koko luomakunta. Evankeliumin ytimenä on Jeesuksen Kristuksen persoona ja sovitustyö, jonka julistaminen on lähetystyön keskeinen tehtävä. Jumalan pelastusteko Kristuksessa ristillä on maailman väkevin voima. Evankeliumi koskettaa myös tätä ajallista elämää. Se jättää kuulijalle tilan valita sen mullistavan kosketuksen tai hylätä sen.

Palveluun lähetetty kokee heikkoutta, mutta myös väläyksiä evankeliumin voimasta. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” (2 Kor 4:7). ”Hän sanoo minulle: ’Minun armoni on riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2 Kor 12:9). Evankeliumi muuttaa ihmisiä ja maailmaa, lähetti ei. Pidä evankeliumi puhtaana ja sellaisenaan esillä. Älä mielistele tai pelkää ihmisiä.