TERVE JA EPÄTERVE HENGELLISYYS JA VALLANKÄYTTÖ

Kristillinen usko on elämää ja ihmisyyttä kunnioittavaa, rakentavaa ja suojelevaa. Sen olemuksena on rakkaus, joka ei ole pakkovaltaa eikä alistamista.

Rakkaus on täynnä hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja armollisuutta. Siksi rakkauden nimissä ei voi hyväksyä vääryyttä eikä pahuutta, ts. syntiä. Rakkauden päämääränä on vapauttaa synnin vallasta kohti täyttä eheyttä ja yhteyttä.

Ajassa elävä, Kristukseen kastettu, häneen uskova ihminen elää näiden kahden jännitteessä. Uskova on armahdettu syntinen, jossa Jumala on aloittanut hyvän työnsä. Meissä olevan synnin tähden uskovinakin toimimme väärin. Vasta kirkkaudessa meistä tulee täydellisiä.

Vapahtaja Herra Jeesus kohtasi evankeliumeissa monenlaisia ihmisiä. Hän osoitti heitä kohtaan kunnioitusta, rakkautta ja armollisuutta. Hän antoi heikoille ja syrjityille ihmisarvon. Hän ei pakottanut ketään mihinkään. Ylpeitä ja kovia vastaan Herra oli järkkymätön, mutta senkin tarkoituksena oli johtaa heidät oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.

Evankeliumi on ilosanoma, jota Jumala rakkaudessaan tarjoaa kaikille. Ihminen saa päättää vapaasti, suostuuko Jumalan rakkauteen vai ei. Pyhyydessään Jumala kasvattaa, koettelee ja tuomitsee ihmisiä ajassa ja ennen iäisyyttä.

Herra Jeesus perusti seurakunnan ja antoi sille lahjaksi ja voimaksi Pyhän Hengen, joka kutsuu, varustaa ja johtaa Jumalan valtakunnan työtä. Lähetyskäsky on kristillisen seura-kunnan valtakirja ja tehtävä. Kokonaisuudessaan Jumalan ilmoitus ja tahto on Raamatussa.

Jumalan lapsina, Jeesuksen seuraajina ja Pyhän Hengen johtamina meidän tulee toimia hänen tahtonsa ja periaatteittensa mukaisesti. Silloin hengellisyytemme ja toimintamme on tervettä, tasapainoista ja rakentavaa.

Epätervettä hengellisyyttä ja vallankäyttöä on monenlaista. Se nousee vajaasta Jumalan tuntemisesta, ihmisessä olevasta synnistä ja pahimmillaan pimeydestä.

Ihminen pukee luontaisesti oman syntisyytensä uskonnolliseen kaapuun. Siinä voi ilmetä ylpeyttä, vallanhalua, rahanhimoa, alistamista, hyväksikäyttöä, jne.

Epäterve hengellisyys ottaa muotoa monella tavalla, kuten kovana lakihenkisyytenä, painostavana ylikarismaattisuutena tai kaiken väärän hyväksyvänä liberaaliutena. Kaikissa näissä Jumalan sijaan nostetaan ihminen, joka on syntinen tai jopa pimeyden vallassa.

Epäterve hengellisyys, joka nousee ihmisen syntisyydestä, on vaikutukseltaan lievempää, mutta silti ajan myötä uuvuttavaa ja rikkovaa. Kun siihen sekoittuu suora pahan vaikutus, sen voima ja tuhovaikutus moninkertaistuu.

Jälkimmäiseen on puututtava välittömästi ja kaikki sellainen on estettävä. Ensin mainitun kanssa kamppailemme läpi koko elämän, koska me kaikki olemme syntisiä. Silti synnille ja epäterveelle hengellisyydelle ei saa antaa valtaa, vaan sitä on perattava jatkuvasti.

Epäterveen ylikarismaattisuuden tuntomerkkejä:

Siinä ihminen

• väittää kaiken oman toimintansa olevansa Pyhän Hengen vaikuttamaa,
  ts. hän ottaa itselleen jumalallisen auktoriteetin ja voiman yli muiden
• ottaa itselleen yksinomaisen vallan määrittää, mikä on Pyhästä Hengestä ja miten Pyhä Henki toimii; hän väittää omaavansa metodin, jolla Henki aktivoituu
• ei alistu seurakunnalliselle järjestykselle, vaan sanoo palvelevansa yksin Jumalaa
• pitää itseään hengellisesti ylempänä kuin toisia, jopa ylivertaisena
• johtaa ja määrää toisia suvereenisti ja manipuloivasti
• ei kuuntele eikä arvosta toisten mielipiteitä ja toiveita
• alistaa ja hyväksikäyttää ihmisiä; osa ihmisistä on välineitä ja osa on pelkkiä kohteita
• torjuu kaiken arvioinnin ja kritiikin, uhkailee ja leimaa vastustamisen saatanalliseksi

Tällainen toiminta on erittäin rikkovaa ja vahingollista kaikille. Sellaista ei tule hyväksyä. Siihen pitää puuttua keskustellen ja viime kädessä kieltäen, ellei asianomainen ymmärrä ja muuta toimintatapaansa.

Usein kyse on syvistä asioista, jotka voivat kietoutua ihmisen rikkinäisyyteen ja ongelmiin, jotka sitten tulevat esille hengellisenä vallankäyttönä. Siksi ihmisen muuttuminen ottaa paljon aikaa ja toisinaan mitään muuttumista ei tapahdu.

Alistava vallankäyttö Jumalan nimessä on toisen käskyn rikkomista: Älä käytä väärin Herran, sinun Jumalasi nimeä. Kun syntinen ihminen asettuu Jumalan paikalle, se on aina rikkovaa ja tuhoisaa. Ylpeys on ihmisen perisynti.

Kaikki hengellinen vallankäyttö ei ole väärää. Jumalan luomistyö rakentuu hierarkioiden mukaisesti koskien ihmiskuntaa ja eläinkuntaa. Ihmisinä meillä on erilaisia tehtäviä ja vastuita. Jumalan silmissä me olemme yhtä arvokkaita.

Yhteiskunta ja seurakunta rakentuu monitasoiseksi. Yhteisön johtaminen on hierarkkista. Seurakuntaa johtaa paikallisesti kirkkoherra, talouspäällikkö, kirkkoneuvosto ja -valtuusto, työnaloittain työntekijät ja johtokunnat yms. Kuhunkin toimintaan voidaan nimetä erilaisiin tehtäviin ja vastuisiin vapaaehtoisia vastuunkantajia.

Vastuutehtävään kutsutaan ja valtuutetaan. Siihen kuuluu määritelty valta ja vastuu, jotka ovat velvollisuuksia. Valtaa käytetään tehtävän vaatimalla tavalla, Raamatunkin mukaisesti.

Vastuutehtävässä toimiminen on aina vajavaista, mutta silti siinä tulee pyrkiä parhaaseen. Mikäli tehtävässä toimii väärin, siihen puututaan erilaisin tavoin.

Aina on tärkeää palata evankeliumin ja Jumalan sanan äärelle, Kristuksen kasvojen eteen ja ristin juurelle. Se on armon, kasvun, uudistumisen, varustamisen ja johdatuksen paikka. Seurakuntana kokoonnumme hänen eteensä yhdessä. Silloin olemme lähellä toisiamme.

Isän Jumalan rakkaudessa, Kristuksen armossa ja
Pyhän Hengen läsnäolossa saamme yhdessä olla siunattuja.