ETELÄISEN JUUDAN MENESTYS, PROFEETAT JA TUHO

(1 Kuningasten kirja 12 luku – 2 Kuningasten kirja 25 luku)

Daavidin rakentama yhtenäinen Israelin valtakunta koki suurimman loistonsa Salomonin aikana, mutta samalla sen hengellinen rappio söi sen pohjan. Salomo luopui Herrasta ja se johti Israelin sisäiseen jakautumiseen v. 930 eKr. Jakautuneen valtakunnan pohjoisosassa, Israelissa eli 10 sukukuntaa Jerobeamin johdolla ja eteläosassa, Juudassa puolestaan 2 sukukuntaa Salomon pojan Rehabeamin hallinnassa. Edellisessä opetuksessa kävimme läpi pohjoisen Israelin vaiheet. Israel ei nöyrtynyt parannukseen ja Jumala joutui antamaan tuomionsa: Assyria tuhosi pohjoisen valtakunnan, sen pääkaupungin Samarian ja vei 10 sukukunnan jäsenet pakkosiirtolaisuuteen vuonna 722 eKr. Assyrian seuraajaksi nousi Babylonia.

 

 

JOHDANTO

Eteläisen Juudan valtakunnan aika oli 930 – 587/586 eKr. (343 vuotta)

Sen vaiheista kertovat 1 Kuningasten kirjan 12-22 luvut ja 2 Kuningasten kirjan l-25 luvut. Kuvauksissa vuorottelevat Israelin ja Juudan vaiheet. Juudan tapahtumista kerrotaan hyvin laajasti myös 2 Aikakirjassa.

Juudan kansan vaiheet ja kohtalo opettavat tuntemaan Jumalan armoa, pitkämielisyyttä ja pyhyyttä. Jumala ei iske äkkipikaisesti syntiin vajonnutta kansaa vaan antaa runsaasti aikaa parannukseen armonsa varassa. Parannus kannattaa, sillä uskoa ja kuuliaisuutta seuraa rauha, sekä hengellinen ja yhteiskunnallinen hyvinvointi. Mutta mikäli kansa kaikesta hyvästä huolimatta luopuu Herrasta, se joutuu maistamaan synnin katkeria seurauksia. Pyhä Jumala ei voi hyväksyä syntiä vaan lopulta tuomio ja rangaistus koittavat.

Juuda sai kokea parannuksen siunaukset ja nauttia pitkiä hyviä jaksoja viisaiden kuninkaiden hallinnassa, mutta lopulta se joutui juomaan luopumuksen katkeran kalkin. Babylonia murskasi Juudan ja Jerusalemin sekä vei pääosan kansasta pakkosiirtolaisuuteen. Mutta heillekin siinsi toivo kotiinpaluusta – Jumalan armosta.

 

Muut valtakunnat

Israel ja Juuda eivät eläneet tyhjiössä vaan ympäröivät kansat vaikuttivat näiden elämään. Egyptin suuruus oli romahtanut ja se koki vain hetkellisiä nousuja ennen 500-lukua eKr. Erityisesti Syyria eli Aram, jonka pääkaupunkina oli Damasko, hankaloitti pohjoisen Israelin elämää. Itäisen rajan toisella puolella oli Ammon (Jordania), joka satunnaisesti otti yhteen Israelin kanssa. Juudan rajanaapureina olivat Moab ja Edom (nykyistä Jordaniaa nekin).

Vuonna 880 eKr. Assyria nousi johtavaan asemaan Lähi-idässä. Se laajeni nopeasti Aramin (Syyrian) maille ja edelleen kohti Egyptiä. Sen jalkoihin jäi pohjoinen Israel v. 722 eKr. Assyrian valtakautta kesti reilut 250 vuotta 612 eKr. saakka. Sen perilliseksi nousi Babylonia, joka koitui eteläisen Juudan tuhoksi v. 586 eKr. Babylonia hallitsi vuoteen 539 eKr. asti kunnes Persia nousi valtaan.

Jumala toimii kansojen historiassa. Hän määrää ihmisten ja kansojen ajat ja rajat. Jumala on rakastava ja armollinen Isä, mutta hän on myös pyhä ja ankara Jumala. Hän kutsuu kansoja ja ihmisiä yhteyteensä ja ikuiseen elämään.

 

 

ETELÄISEN JUUDAN KUNINKAAT JA VAIHEET

Juudaa hallitsi 20 kuningasta Israelin tapaan, mutta pidempänä ajanjaksona (343 vuoden aikana). Kun Israelin kaikki kuninkaat olivat pahoja, Juudalla hyviä oli kahdeksan – kuten Josafat, Joas, Asarja (Ussia), Hiskia ja Joosia. He johdattivat kansan elämää Jumalan tahdon mukaan ja kansa sai nauttia turvaa ja siunauksia. Erityisen pahoja olivat Rehabeam (Salomon poika), Jooram, Ahasja, Atalja, Ahas ja pahimpana Manasse, jonka tuoma äärimmäinen pahuus ja luopumus olivat syynä Juudan lopulliseen tuhoon.

Seuraavassa luetellaan Juudan kuninkaat (930-586 eKr.):

• Rehabeam, 18 vuotta
• Abiam, 2 vuotta /
• Asa, 41 vuotta
• Josafat, 22 vuotta
• Jooram, 8 vuotta
• Ahasja, alle 1 vuosi
• Atalja, 6 vuotta
• Joas, 40 vuotta
• Amasja, 29 vuotta
• Asarja (Ussia), 27 vuotta
• Jotam, 8 vuotta
• Ahas, 16 vuotta
• Hiskia, 29 vuotta
• Manasse, 45 vuotta
• Aamon, 2 vuotta
• Josia, 31 vuotta
• Joahas, alle 1 vuosi
• Jojakim, 12 vuotta
• Jojakin, 1 vuosi
• Sidkia, 9 vuotta

 

Eteläisen Juudan päävaiheet v. 930-586 eKr:  (suluissa ajankohdan profeetta)

I    930-910   luopumus, uhrikukkulat, epäjumalat, temppeliprostituutio / Rehabeam; Egyptin faarao Sisak ryösti Jerusalemin temppelin v. 925 eKr.

II   910-850   herätys ja uudistus / Asa ja Josafat

III  850-835  syvä luopumus / Jooram, Ahasja ja Atalja  (Obadja) 

IV  835-740  herätys, uudistus ja kohtuullinen vaellus / Joas, Amasja ja Asarja (Jooel)

V   740-710   syvä luopumus / Jotam ja Ahas (Jesaja ja Miika)

VI  710-690  herätys ja uudistus / Hiskia (Jesaja ja Miika)

VII 690-640  äärimmäinen pahuus ja luopumus / Manasse ja Aamon (Nahum)

VIII 640-610 suuri uudistus, temppelin korjaus ja Lainkirja / Joosia (Nahum, Sefanja ja Jeremia); Egyptin faarao Nekon hyökkäys ja valta yli Juudean n. 610 eKr.

IX   610-586 syvenevä luopumus kohti tuhoa / Joahas, Jojakim, Jojakin, Sidkia; Babylonia lyö Egyptin ja valtaa Juudean 606-605 eKr.; Jerusalemin tuho ja pakkosiirtolaisuus 587/586 eKr.  (Jeremia ja Habakuk)

 

Juudan vaiheista kertovat 1-2 Kuningasten kirjat, 2 Aikakirja ja profeettakirjat

Yleisesti voidaan todeta, että Juudan historia on paljon positiivisempaa luettavaa kuin pohjoisen Israelin. Kun Israel eli jatkuvassa luopumuksessa, Juuda eli pääosin lähellä Herraa. Juudan 343-vuotisen historian aikana suunnilleen 205 vuotta oli hyvää aikaa ja 140 vuotta pimeää.

Tärkeää oli se, että Juuda heräsi parannukseen luopumuksen jälkeen. Tämän Jumala teki käyttämällä ulkoisia uhkia, luonnontapahtumia, profeettoja ja hyviä kuninkaita. Näin sananlaskujen viisaus ”seitsemästi vanhurskas lankeaa, mutta nousee aina uudelleen” piti paikkansa. Jokainen uskova kokee erilaisia elämänvaiheita ja hänen hengellinen tilansa vaihtelee. Tärkeää on aina palata armollisen ja uudistavan Jumalan luokse. Lopulta Juuda jätti parannuksen tekemättä ja jäi luopumuksen tilaan. Vanhurskasta ei pelasta aiempi hyvä elämä tai tuhoa aiempi huono elämä vaan lopullinen tila. Tätä profeetta Hesekielkin myöhemmin tähdensi (33:12): jos hurskas luopuu Herrasta, hän valitsee tuomion ja kuoleman; jos luopio palaa Herran luokse, hän valitsee armon ja elämän.

Juudan vaiheet opettavat meitä Jumalan armosta, pitkämielisyydestä ja pyhyydestä. Jumala tahtoo viimeiseen asti pelastaa kansansa – ensin hyvällä, sitten koettelemuksilla ja lopulta puhdistavilla tuomioilla. Ajallisten tuomioiden tarkoituksena oli puhdistaa Jumalan kansa ja varjella sen jäsenet viimeiseltä tuomiolta. Keskeisenä työvälineenä oli Jumalan Sana, jota profeetat julistivat Kirjoitusten mukaisesti.

 

PROFEETAT JA HEIDÄN SANOMANSA

Katso edellinen opetusjakso, jossa käsiteltiin profeettojen merkitystä ja profetian luonnetta.  Kun monet kuninkaat ja papit luopuivat Herrasta, Jumala lähetti sanansaattajansa julistamaan lakia ja evankeliumia. Pohjoisessa Israelissa vaikutti useita profeettoja kuten Elia ja Elisa.

Eteläisessä Juudassa tunnettuja profeettoja oli jonkin verran enemmän. Osa heistä palveli useita vuosikymmeniä, osa vain muutaman vuoden. Heidän tehtävänsä oli osoittaa ajankohtaisella tavalla, missä kansa oli mennyt harhaan, ja kehottaa kansaa parannukseen ja turvautumaan Jumalan uudistavaan armoon.

Eteläisen Juudan kohdalla kaikki nimeltä mainitut profeetat ovat kirjaprofeettoja, joiden nimi ja sanoma on talletettu Vanhaan testamenttiin omaksi profeettakirjaksi. Nämä jaotellaan ns. suuriin ja pieniin. Juudan kaksi suurta olivat Jesaja ja Jeremia (ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa – Jeremia vaikutti pitkään myös pakkosiirtolaisuuden aikana). Juudan kuusi ”pientä” profeettaa olivat Obadja, Joel, Miika, Naahum, Sefanja ja Habakuk. Suurten profeettojen ja pienten profeettojen kirjat ovat Vanhassa testamentissa suunnilleen aikajärjestyksessä.

 

Obadja (n. 845 eKr.): Eesaun vuori on tuhon paikka, Siionin vuori pelastuksen! 

Ensimmäinen kuningas Rehabeam (Salomon poika) johti Juudan nopeasti syvään luopumukseen. Sen tähden Jumala lähetti Egyptin faarao Sisakin kurittamaan Juudaa ja salli ryöstää Jerusalemin temppelin v. 925 eKr. Vasta kuninkaat Asa ja Josafat toivat Juudan takaisin parannuksen tielle vuosina 910-850 eKr. Pitkän hyvän ajan jälkeen Josafatin poika, Jooram palasi luopumuksen tielle. Tämän tähden Juudan vallan alla ollut itäinen naapuri Edom (polveutui Eesausta) pääsi irti sen hallinnasta. Muinainen kamppailu Eesaun ja Jaakobin välillä sävytti Juudan ja Edomin suhteita. Lisäksi filistealaiset (länsirannikolta) ja arabialaiset (idästä) hyökkäsivät Juudan kimppuun. Tämä toi paljon tuskaa Juudalle ja paljon vahingoniloa Edomille. Juuri tässä vaiheessa Jumala puhui profeetta Obadjan kautta. (2 Kuningasten kirjan alkuluvut)

Jumala oli oikeudenmukainen Juudalle ja Edomille. Hän kuritti ja armahti. Nyt nuhtelun ja kurituksen kohteeksi tuli Obadjan julistuksessa Edom. Se tulisi kärsimään ja tuhoutumaan ylpeytensä ja väkivaltaisuutensa tähden Juudan, Assyrian, Babylonian ja Herran käsissä. Sanoma oli vakava varoitus Edomille ja kutsu parannukseen. Se oli myös lohdutuksen sanoma kärsineelle Juudalle: sille koittaisi pelastuksen aika Siionin vuorella.

Kumman – Edomin vai Juudan – osan me valitsemme? Entä miten me suhtaudumme kärsiviin ja Herran kurituksen kohteena oleviin – vahingoniloisesti vai omaa vaellustamme tarkistaen? Entä mikä on meidän suhteemme ajalliseen Israeliin – tuemmeko sitä hyvään vai olemmeko sen vihollisia?

 

Joel (n. 810-750 eKr.): Herran päivä on lähellä, mutta myös Hengen vuodatus ja Israelin pelastus!

Joas oli hyvä, mutta toimissaan hidas kuningas. Herran temppelin korjaus ei edistynyt ennen kuin hän vasta 23. hallitusvuotenaan tarttui asiaan päättäväisemmin. Samanaikaisesti kun temppeli oli huonossa kunnossa, kansa jatkoi epäjumalille uhraamista. Niinpä Herra joutui kutsumaan kansaa parannukseen aivan valtavalla heinäsirkkavitsauksella, sekä kuivuudella, katovuosilla ja maastopaloilla. (ks. 2 Kuninkaiden kirjan 13-15 luvut)

Juuri näihin tapahtumiin profeetta Joel viittaa profetioissaan. Nämä tuomiot olisivat vasta alkua, ellei kansa kääntyisi tosissaan Herran puoleen. Edessä olisi vihollisen hyökkäys (Aram/Syyria) ja vielä paljon pahempi: Herran päivä! Näiden vakavien koettelemusten, vihollisen uhan ja Sanan tuomion edessä kansa ja kuningas Joas nöyrtyivät, jolloin he saivat kuulla Vanhan testamentin merkittävimpiä lupauksia pelastuksesta, Hengen vuodatuksesta ja siunauksista. Todennäköisesti Joel jatkoi palvelutyötään usean vuosikymmenen ajan.

Joelin kirja kosketti aikansa kuulijoita, seuraavia sukupolvia ja reilut 700 vuotta myöhemmin Pyhän Hengen vuodatuksen kokeneita (Pietarin helluntaisaarna ja Hengen vuodatus), seurakuntaa ja vieläpä viimeisiä sukupolvia ja iankaikkisuutta. Joelin pääviestinä oli parannus eli palaaminen kokosydämisesti Herran yhteyteen, sekä Jumalan valtavat armolupaukset pelastuksesta ja Pyhän Hengen vuodatuksesta uskoville.

 

Miika (742-687 eKr.): Tuomion jälkeen Messias tuo ikuisen rauhanvaltakunnan!

Jumalan armollisen työn kautta Juuda sai jälleen nauttia lähes 100 vuoden verran melko hyviä aikoja. Tuona aikana pohjoinen Israel koki kohtalonsa Assyrian hampaissa ja tuhoutui. Se oli äärimmäisen vakavaa puhetta Juudalle. Tänä aikana Juudaa hallitsi kuningas Ahas, joka oli hyvin paha ja veti kansan alas pimeyteen. Hän rakensi jopa epäjumalan alttarin Herran pyhään temppeliin Jerusalemissa. Aika oli siis kriittinen ja siksi Jumala lähetti kaksi voimakasta profeettaa: Miikan koko kansan pariin ja Jesajan hoviprofeetaksi ja kansojen profeetaksi.

Kun kansa eli Ahaksen innoittamissa synneissä. Miika toi ne valoon tuomittavaksi. Hän nimeää synnin synniksi: epäjumalanpalvelus, ahneus, riisto, sorto, himo, juoppous ja moraalittomuus. Kansan lisäksi johtajat, papit ja väärät profeetat rypivät synneissään ja riistivät heikompia. ”Rauha, rauha” – oli petollista valhetta. Edessä olisi sama kohtalo kuin Israelilla, ellei Juuda kääntyisi.

Tämä tuottikin tulosta, sillä seuraava kuningas Hiskia toi merkittävän hengellisen puhdistuksen ja uudistuksen ajan. Hiskia myös rukoili Herraa, kun Assyrian suurarmeija kolkutteli Jerusalemin portteja. Herra Sebaot seisoi parannusta tekevän kansansa suojana ja Assyria joutui vetäytymään ilman ainuttakaan sotatoimea. (ks. 2 Kuninkaiden kirjan 16-21 luvut)

Parannuksesta huolimatta Miika näki vielä pidemmälle tulevaisuuteen: Juudan kääntymys olisi vain väliaikaista ja se joutuisi lopulta kokemaan Israelin kohtalon – babylonialaisten käsissä. Miika ennusti Juudan joutuvan pakkosiirtolaisuuteen, mutta juuri siellä se kokisi todellisen uudistumisen ja saisi kerran palata takaisin omaan maahansa.

Miikan julistuksen ytimessä on itse Pelastaja, Messias, joka syntyisi Betlehemissä. Messias olisi salaperäinen hallitsija, sillä hän olisi ihminen ja Jumala – hän olisi Juudan heimon jäsen, mutta samalla itse iankaikkisuus. Miikan kirja julistaa meille kirkasta lakia ja evankeliumia: näe syntisi, ymmärrä niiden vakavuus ja edessä oleva tuomio; turvaudu iankaikkiseen pelastajaan, Juudan leijonaan, Jeesukseen Kristukseen. Kerran hän on seisova Jerusalemin temppelissä ja hallitseva kaikkia kansoja.

 

Jesaja (742-680 eKr.): Kuninkaallinen profeetta julistaa kansoille tuomion ja pelastuksen tulevassa Messiaassa!

Jesaja oli profeetta Miikan aikalainen, joten Juudan tilanne oli juuri sama, mitä edellä kerrottiin: 100 vuoden hyvä jakso päättyi kuningas Ahaksen tuomaan luopumukseen (730-710 eKr.). Samaan aikaan pohjoinen Israel tuhoutui assyrialaisten käsissä. Jesajan ja Miikan julistus, sekä monet koettelemukset johtivat Juudan parannukseen. Kuningas Hiskia aloitti merkittävät uudistukset ja Juuda varjeltui assyrialaisten vakavalta uhalta (710-690 eKr.).

Kun Miika oli kansan profeetta, Jesaja toimi lähellä kuninkaallista hovia. Hänen palveluaikansa oli pitkä: jopa 60 vuotta. Jesaja oli merkittävin ja vaikutusvaltaisin profeetta. Hän sai hyvän koulutuksen ja oli taitava kirjoittaja ja historioitsija. Hänen profeettakirjansa on laajin kaikista (66 lukua). Hänen sanomansa oli laaja-alainen: se kosketti Juudaa, Israelia ja monia kansoja. Siksi hän oli ”kansojen profeetta”. Jesajan kirja on kuin koko Raamattu pienoiskoossa – sen 39 lukua vastaavat Vanhaa testamenttia (laki / 39 kirjaa) ja viimeiset 27 lukua Uutta testamenttia (evankeliumi / 27 kirjaa). Tosin molemmissa (Vt ja Ut) on lakia ja evankeliumia.

Profeetta Jesajan kautta Jumala tahtoi:

• varoittaa kansaa sen synneistä (epäjumalanpalvelus, moraalittomuus ja yhteiskunnallinen sorto) ja tulevista tuomioista
• kääntää kaikki kansat puoleensa ja pyhään elämään
• julistaa lohdutusta ja toivoa pakkosiirtolaisuuteen joutuville
• ilmoittaa Messiaan tulemus ja tehtävä
• kertoa lopullisesta pelastuksesta

Jesajan kirja voidaan jakaa kolmeen osaan:

• Ensimmäinen osio (1-35 luvut) on lakiin perustuvaa herätyssaarnaa ja tuomion julistamista. Niidenkin lomassa välkkyy Jumalan armo ja lupauksia tulevasta Messiaasta.
• Toinen osio (36-39 luvut) kuvaa yhden kuninkaan, Hiskian ja Juudan kansan vaiheita. Tässä historiallisessa välikatsauksessa käy ilmi, kuinka Hiskia ja Juuda pelastuivat Assyrian hyökkäykseltä. Sen jälkeen kuvaus keskittyy Hiskian sairauteen, paranemiseen ja ylpeydessä tekemään virheeseen.
• Kolmas osio (40-66 luvut) on Vanhan testamentin kirkkainta evankeliumia: Jumalan kansa ja muutkin kansat saavat kokea pelastuksen ihanuuden. Vapautuksen tuo Herran palvelija, kärsivä ja korotettu Messias. Turmeltunut maailma vaihtuu ikuiseen, täydelliseen elämään. Jesajan kirja sisältää erityisen paljon ilmoitusta tulevasta Messiaasta (yli 20 tarkkaa kuvausta).

Jotkut liberaalit tutkijat puhuvat kolmesta eri Jesajasta, mutta sellaiselle ei ole perusteita. Jesaja toimi jopa 60 vuoden ajan ja hänen sanomansa oli laaja-alainen ja monipuolinen. Jesajan kirjalliset taidot kehittyivät vuosikymmenten aikana ja osittain hän saattoi käyttää kirjuria.

 

Sefanja (640-620 eKr.): Herran kauhistuttava päivä on lähellä!

Profeetta Sefanjan sanoman taustana on Juudan kokema pitkä ja äärimmäisen syvä luopumuksen aika kuninkaiden Manassen ja Aamonin alaisuudessa (690-640 eKr.). Näiden kuoltua valtaistuimelle nousi seitsemänvuotias Joosia. Hän sai hyvän kasvatuksen ja oppi tuntemaan Herran. Kansa kuitenkin eli äärimmäisessä luopumuksessa eikä nuori Joosia ollut vielä kypsä johtamaan kansaa parannuksen tielle.

Tässä tilanteessa Herra jyrähti vakavalla tavalla profeetta Sefanjan kautta: Herran päivä on lähellä! Tehkää parannus! Sefanja oli Jesajan tavoin hoviprofeetta, mutta myös kansan profeetta. Hän ilmoitti kansan synnit ja tulevan tuomion. Sefanjan kirja sisältää Vanhan testamentin tarkimman kuvauksen tulevasta Herran päivästä. Kirjassa on tuomionsanomaa myös monille lähikansoille.

Sefanjan ankara parannussaarna tuotti hedelmää. Juudassa alkoi voimakas puhdistusten ja uudistusten aika kuningas Joosian johdolla. Silti Herran päivä ei väistynyt, vaan se yhä odottaa Israelia ja kaikkia kansoja aikojen lopulla – toisille tuhoksi ja toisille pelastukseksi.

Mikä on meidän suhteemme Jumalan tuomioihin? Otammeko ne vakavasti vai elämmekö ikään kuin Jumala ei koskaan tuomitsisi meitä? Entä mitä ajattelemme tulevasta Herran päivästä maan päällä? Olemmeko oppineet historiasta mitään? Entä luulemmeko, että 15 000 ydinasetta ja maailman suuret sotavoimat jäävät käyttämättömäksi? Herran päivä on oleva kauhistuttava – täynnä sodan ääniä, pimeyttä ja kuolemaa. Kuka sen voi kestää? Eläkäämme nöyrästi Herran tahdon mukaan ja rukoilkaamme armoa!

 

Naahum (620 eKr.): Jumalaton sortaja kohtaa lopulta tuomionsa ja alistettu saa kuulla vapauden sanoman!

 Miikan, Jesajan ja kuningas Hiskian jälkeen koitti Juudan historian pimein aika. Kuningas Manasse johti kansan aivan äärimmäiseen luopumukseen hänen 45-vuotisen hallituskautensa saatossa. Manassen jälkeen koitti vielä erityinen armonaika kuningas Joosian johdolla. Ilmeisesti juuri tänä aikana profeetta Naahum sai sanoman tuon ajan suurvallasta, joka oli Assyria ja jonka pääkaupunkina oli Niinive. Noin 150 vuotta aikaisemmin Jumala oli lähettänyt profeetta Joonan julistamaan tuomiota Niinivelle. Tuolloin Niinive kääntyi, mutta palasi takaisin epäjumalanpalvelukseen. Assyrialaiset olivat tunnettuja julmuudestaan, noituudesta ja synnillisestä elämästä. Nämä kaikki rapauttivat Assyriaa sisäisesti ja se heikentyi voimakkaasti.

Profeetta Naahumin tehtävänä oli julistaa tuomio Niinivelle ja Assyrialle: niiden aika olisi lopussa hyvin pian. Naahumin kirja keskittyy kokonaan Niiniven tuomioon ja sen syihin. Niiniven tappio ennustetaan tarkasti: tulvavesi tuhoaa osan sen porteista ja vihollinen käy niistä sisälle. Juuri näin tapahtui noin 10 vuoden kuluttua 612 eKr., kun Tigris-virta tulvi ja babylonialaiset tuhosivat Niiniven maan tasalle. Kansoja piinannut pelottava suurvalta Assyria romahti rytinällä. Tämä oli aikansa ihme kuten Neuvostoliiton hajoaminen. Tämä osoittaa, että suurinkaan ei ole mitään Herran käsissä.

Juudalle Assyrian romahtaminen oli suuri ilosanoma. Juudan kansallinen olemassaolo oli vaakalaudalla, mutta nyt kuolemanvarjo väistyi sen yltä: ”jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa; hävitetty on Niinive!”. Näin Naahum (”lohdutus”) toi lohdutuksen Juudalle ja lähikansoille.

Meidänkin on tärkeää muistaa, että tämän maailman väkevät kohtaavat tuomionsa. Heillekin on oma armonaikansa, jolloin niitä kutsutaan nöyrtymään Jumalan edessä. Sama koskee meitä yksittäisiä ihmisiä – miten me elämme ja toimimme perheissämme, työyhteisössä ja lähimmäistemme suhteen. Olemmeko me kovia, ylpeitä ja vahvoja? Jos taas meitä on sorrettu ja painettu alas, saamme lohduttautua sillä, että sortajamme valta on vain väliaikaista. Kerran me saamme täyden lohdutuksen, mutta sortajamme oikeudenmukaisen tuomion.

 

Habakuk (608-605 eKr.): Uskosta vanhurskas näkee oikeudenmukaisen Jumalan ja turvautuu häneen!

Kuningas Joosian tuoma uudistuksen aika on päättynyt. Joosia kuoli Egyptin faaraon käsissä, kun Assyria oli romahtamassa ja Egypti tavoitteli itselleen lisää valtaa 610 eKr. Ensin kuningas Jojakimista tuli Egyptin vasallikuningas, mutta jo muutaman vuoden kuluttua hän palveli Babyloniaa. Juudan viimeiset kuninkaat olivat huonoja ja koko kansa oli moraalisessa ja yhteiskunnallisessa syöksykierteessä kohti tuhoa.

Kansan keskellä oli uskollinen jäännös, joka hiljaa palveli Herraa. He ihmettelivät, miksi Herra ei tee mitään vaan antaa jumalattoman menon jatkua ja pahentua. Tämä on tuttu kysymys meidänkin aikana. Jumala antoi tähän shokeeraavan vastauksen profeetta Habakukin kautta: tuomio on tulossa, sillä babylonialaiset tuhoavat Herran kansan! Tämä kirvoitti jatkokysymyksen: miksi ihmeessä täysin jumalaton kansa saisi tuhota itseään paremman Herran kansan? Jumalan vastaus: kyllä babyloniakin niittää aikanaan oman tuomionsa mutta ei Juudakaan pääse pakoon. Näin Herra on kaikille oikeudenmukainen. Tuomio alkaa Jumalan huoneesta.

Habakuk luotti Herraan ja osoitti syvää uskoa. Juuri usko on profeetan toinen pääteema: synneistä tulee tuomio, ”mutta vanhurskas on elävä uskosta”. Jo Vanhassa testamentissa uskonvanhurskaus on tuttu teema. Jumala julistaa syntisen ihmisen vanhurskaaksi uskon kautta (vanhan liiton uhrien, ts. Kristuksen sovitustyön tähden). Tämä puolestaan synnytti elämänvanhurskautta eli Jumalan tahdon mukaista elämää armon varassa. Väärä armo ja usko eivät uudistaneet ihmistä vaan tuudittavat yhä syvemmälle synnin uneen; aito armo ja usko lain kautta paljastivat ihmisen syntisyyden ja evankeliumin kautta toivat puhdistuksen synnistä ja uudistuksen jatkuvana, elämänmittaisena prosessina. Tämä on Uuden testamentin pääopetus ja sitä Paavali teroittaa erityisesti Roomalais- ja Galatalaiskirjeissään.

Usein mekin ihmettelemme ja valitamme aikamme pahuutta ja sitä, että Jumala on hiljaa. Kuitenkin Jumalan tuomio on tulossa vääjäämättömästi. Se ei tule miellyttämään edes meitä uskovia, sillä edessämme on äärimmäisen vaikeita tilanteita. Niiden keskellä meillä on turvapaikka Jumalassa (Habakuk = ”Herra kätkee” suojaansa). Tämä turva on sisäistä rauhaa, joskus varjeltumista ja kerran iankaikkista elämää taivaissa.

Habakukin ennustus toteutui pian Juudan kohdalla. Samalla tavalla meidän aikamme Babylon (jumalaton maailma) kohtaa pian oman tuomionsa.

 

Jeremia (621-580 eKr.): Itkevän profeetan valitus ja uuden liiton toivo!

Profeetta Jeremia aloitti palvelutehtävänsä hyvän kuninkaan Joosian aikana, hieman ennen uudistusten alkua. Tuolloin kansa eli vielä Manassen tuoman pimeyden jälkimainingeissa. Jeremian ensimmäiset tuomionsanomat liittyivät juuri tähän vaiheeseen. Häntä säesti profeetta Sefanja, joka jyrisi Herran päivän koittamista. Tämä kaikki vaikutti, että Joosia kypsyi aloittamaan epäjumalanpalveluksen hävittämisen ja jumalanpalveluksen palauttamisen Herran tahtomalle alkuperäiselle uralle.

Kun temppeliä korjattiin, löytyi myös ns. Lainkirja (ilmeisesti 5 Mooseksen kirja), joka antoi merkittävän sisällön ja voiman uudistuksille. Näihin aikoihin Jeremia sai Herralta hyvin lohduttavan sanoman, jossa luvattiin uuden liiton koittamista ja Messiaan tuloa. Tämä sanoma tunnetaan ns. Lohdutuksen kirjana (Jer 30-33 luvut). Se on Vanhan testamentin kirkkain ennustus nykyisestä uudesta liitosta Kristuksessa Jeesuksessa, joka huipentuisi Israelin uudistumiseen ja ikuiseen elämään aikojen lopulla.

Uudistusten alettua Jeremia vetäytyi sivuun useiksi vuosiksi. Kun kuningas Joosia kuoli ja uudistusten voima hiipui, Jeremia aloitti palveluksensa toisen vaiheen. Tehtävä oli raskas ja vaikea. Jeremia oli jo aiemminkin kokenut vainoa ja hylkimistä, mutta nyt hänestä tuli äärimmäisen epäsuosittu. Jeremia joutui julistamaan, että Juudan lopullinen tuomio olisi nyt käsillä. Babylonia tulisi ja tuhoaisi Jerusalemin ja veisi kansan pakkosiirtolaisuuteen. Kansan tulisi nöyrtyä tähän. Jeremia joutui syvästi itkemään kansansa kovaa kohtaloa ja samalla hän koki suurta tuskaa itsensäkin puolesta. Häntä pidettiin jopa petturina ja Babylonian kätyrinä.

Jeremia tunnetaan ns. itkevänä profeettana. Jeremian kirja sisältää poikkeuksellisen paljon kuvausta profeetan omasta elämästä ja tuntemuksista. Jeremia oli esikuvallinen hahmo kärsivästä Messiaasta. Jeremian toiminta, sanoma ja persoona viittasivat monella tavalla Jeesukseen.

Jeremia koki Jerusalemissa babylonialaisten piirityksen kauheudet. Kaiken lisäksi hän oli vainottu, lähellä kuolemaa. Jeremia viritti monia valitusvirsiä kansansa ja itsensä puolesta Jerusalemin raunioilla. Viisi näistä on koottu erilliseksi kirjaksi nimeltä ”Valitusvirret”.

Miltä ihmisestä tuntuu, kun kaikki on tuhottu? Jumalakin on hylännyt ja kaikki on pelkkää pimeyttä. Jeremian kirja ja Valitusvirret kertovat tästä. Samalla syvimmänkin pimeyden keskellä pilkahtelee pienen pieni toivon kipinä: Jumala armossaan ei hylkää ikuisesti, uusi liitto ja uusi aika ovat edessäpäin. Kun kohtaamme kuoleman, joudumme jättämään kaiken ajallisen. Edessä tuntuu olevan vain pimeys. Mutta kun senkin keskellä jätämme itsemme Herran käsiin, koittaa uusi aamu, ikuinen elämä siellä, missä ei ole enää kipua, tuskaa, sairautta, kuolemaa eikä syntiä vaan pelkkää armoa, rakkautta, iloa ja Jumalan läsnäoloa.

 

JUUDAN TUHO JA PAKKOSIIRTOLAISUUS

Ennustukset täyttyivät ja Jerusalem, sen rakennukset, temppeli ja muuri tuhoutuivat babylonialaisten käsissä 587/586 eKr. ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen neljässä erässä (vuosina 605, 597, 586 ja 582 eKr.). Jeremia itse sai jäädä Juudaan, mutta pelokas kansanjäännös pakeni Egyptiin vastoin Herran tahtoa. Sinne Jeremiakin vietiin.

Lähes koko kansa vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen ja heidän mukanaan profeetat Daniel ja Hesekiel. Äärimmäinen tuomio koitti, mutta toivonkipinä säilyi. Jeremia ja monet muut profeetat olivat ennustaneet pakkosiirtolaisuuden, mutta myös paluun sieltä 70 vuotta myöhemmin.

 

YHTEENVETO

Alkuperäinen Israel jakautui kahteen osaan luopumuksen tähden. Jumalasta luopuminen ja synnin valtaan antautuminen johtaa ristiriitoihin, kärsimykseen ja tuhoon. Jumalan armo, rakkaus ja pitkämielisyys näkyivät profeettojen palvelutehtävissä, ajallisissa tuomioissa ja siunauksissa ja lopullisen tuomion viivyttämisessä. Jumala tahtoo antaa elämän.

Koska kansa valitsi luopumuksen, pyhä Jumala tuomitsi tämän pahuuden. Pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan hävittäminen ei ollut se lopullisin ja täydellisin tuomio, sillä viimeinen tuomio on vielä edessäpäin. Näiden tuho on vakava varoitus kaikille ihmisille kaikkina aikoina: jos te ette käänny, kohtaatte ajallisen ja iankaikkisen tuhon. Taivu siis Herran edessä, turvaudu hänen armoonsa Kristuksessa Jeesuksessa ja anna armon puhdistaa ja uudistaa sinua päivittäin!

Jumalassa meillä on aina valtava toivo. Me voimme kokea uutta ja hyvää jo tässä elämässä, mutta varmuudella tulevassa iankaikkisessa elämässä. Anna siis itsesi uskollisen ja armollisen Jumalan varaan. Hän rakentaa uutta ja korjaa Daavidin sortuneen majan – niin myös meidänkin elämämme ja rikkinäisen sielumme!

 

Avaimia Raamattuun ja elämään

• Kuninkaiden kirjat kertovat kuinka Jumala toimii ihmiskunnan, kansojen ja yksilöiden historiassa ja vaiheissa. Jumala on kiinnostunut jokaisesta – sinustakin!
• Jumala käyttää kaikki mahdolliset keinot pelastaakseen ihmisen synnin turmeluksesta. Jumala on rakkaus. Hän on armollinen ja pitkämielinen. Jumala ei pelkää toimia syntisten ihmisten keskellä.
• Jumala on pyhä ja lopulta hän aina tuomitsee synnin oikeudenmukaisesti. Synnin palkka on ikuinen kuolema, mutta Jumalan armolahja on ikuinen elämä sovituksen, Kristuksen kautta. Hänessä synti on käsitelty täysimittaisella tavalla. Israelin kohtalo on meille varoittava esimerkki, jotta varjeltuisimme viimeiseltä tuomiolta. Ajalliset vastoinkäymiset ja tuomiotkin ovat meidän parhaaksemme.
• Raamattu ei kaunistele historiaa vaan kertoo tapahtumat ja motiivit avoimesti. Raamattu on luotettava.
• Profeetat olivat rohkeita Jumalan Sanan saattajia, jotka paljastivat aikansa synnit ja kutsuivat ihmisiä parannukseen. On tärkeää tutkia, millaisessa hengellisessä ja yhteiskunnallisessa tilanteessa kukin profeetta toimi ja mikä oli heidän sanomansa. Käytä tässä Raamatun uskollisia kommentaareja.
• Ole myös Sanan tekijä – noudata Sanaa armon varassa, julista sitä ja osallistu yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Käytäntöön laitettu Sana alkaa elämään ja avautumaan entistä enemmän.
• Jumalan Sana on luotettava. Kaikki sen ennustukset toteutuvat. Jumala antaa meidän valita tulevan siunauksen ja kirouksen välillä. Raamattu on Jumalan Sana, joka koskettaa ja vaikuttaa.

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen

• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Salomosta Sidkiaan, 1 ja 2 Kuninkaiden kirja (perussanoma)
• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Kaiken kestävä rakkaus, Hoosean, Joelin ja Joonan kirjat (perussanoma)
• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Jesaja – profeettojen ruhtinas / 1-27 luvut ja Herran kärsivä palvelija / 28-66 luvut (perussanoma)
• Juhani Kuosmanen: Pienten profeettojen Suuri Sanoma (aikamedia)