KIITOLLISUUS (15. su helluntaista)

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää kaikille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Jumalan tarkoitus on auttaa ihmiset oikeaan suhteeseen hänen kanssaan ja sen myötä hyvään, kiitollisuuden sävyttämään elämään, vaikeuksienkin keskellä.

 

EVANKELIUMI: Joh 5:1-5

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.

 

SAARNA

Tahdotko tulla terveeksi?

Jeesus paransi miehen, joka oli sairastanut 38 vuotta ja ollut tuon ajan lähes liikuntakyvyttömänä. Hän oli vain maannut ja odottanut ihmettä, joka tuntui aina osuvan jonkun toisen kohdalle, mutta ei hänen. 38 vuotta on pitkä aika. Mutta nyt Jeesus tuli kohdalle ja paransi hänet.

Kertomuksessa ei kerrota tästä miehestä paljoakaan, mutta voinemme olettaa, että parantuminen herätti paljon riemua ja ihmettelyä. Varmaankin hän oli kiitollinen. Parantuminen merkitsi myös heräämistä vastuuseen – omasta ja lähimmäisten elämästä.

Siksi Jeesus kysyi, haluaako mies tulla terveeksi. Jumala ei tee hyvää väkisin. Hän ei väkisin tuppaudu kenenkään elämään ja sydämeen. Miehen vastaus ei ollut suora mutta ymmärrettävä. Mies ei ymmärtänyt, että Jeesus parantaisi hänet siinä hetkessä. Sen sijaan hän oli kiinni vanhassa uskomuksessa, että enkeli laskeutuisi vesialtaaseen ja parantaisi sen ihmisen, joka ensin astuisi tuohon veteen. Ehkä Jumala olikin parantanut yhden kerran tuohon tapaan ja nyt monet odottivat saman uusiutuvan. Me emme tiedä.

On kuitenkin suuri ero elää uskomusten tai aidon kristillisen uskon varassa. Uskomuksissa ja taruissa ihminen luottaa johonkin sellaiseen, mikä ei ole totta tai on hyvin epätodennäköistä. Se on kuin odottaisi lottovoittoa, jota todennäköisesti ei koskaan saa. Sen sijaan kristillinen usko perustuu siihen, että Jumala on ja että hän pitää kiinni lupauksistaan.

Jumala on luotettava ja sen, minkä Jumala lupaa, sen hän myös tekee. Ei kuitenkaan meidän aikataulumme ja meidän määräystemme mukaisesti. Toisinaan Jumala voi yllättää nopeastikin. Toisinaan hän antaa odottaa niin pitkään, että kaikki toivo on rauennut jo vuosia sitten – mutta sitten Jumala toimii yllättäen ja vastaa rukouksiimme.

Sairauksien ja kärsimyksen juuri

Miksi kertomuksen mies oli sairastunut? Tässä melko harvinaisessa tapauksessa Jeesus antoi ymmärtää, että mies oli tehnyt syntiä, jonka suorana seurauksena oli sairastuminen.

Jeesus sanoi: Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin. Jos me uhmaamme terveitä elämän lakeja, sen seurauksena saattaa olla onnettomuus, sairastuminen tai jopa kuolema. Väärät elintavat ja vääryys altistavat meidät sairauksille ja pahalle.

Useimmiten sairauden tai onnettomuuden syynä ei välittömästi ole synti. Mutta silti nimenomaan syntiinlankeemus on lopulta kaiken pahan perimmäinen syy.

Menikö elämä hukkaan?

Miksi mies joutui sitten olemaan sairaana noinkin pitkään? Emme tiedä, koska sitä ei kerrota. Ehkä mies olisi palannut samaan väärään elämäntapaan, jos hän olisi parantunut aikaisemmin. Kenties hän tarvitsi näin pitkän ajan, jotta hän voisi ymmärtää, että hän ei todellakaan halua kokea samaa enää koskaan uudelleen.

Me ihmiset olemme jääräpäisiä. Jumala joutuu kypsyttelemään meitä usein vuosikymmenten ajan ennen kuin ymmärrämme ihmisen pienuuden ja syntisyyden ja turvaudumme hyvään Jumalaan, joka sittenkin tietää elämästä enemmän kuin me. Valitettavasti monet eivät taivu edes kuolemansa edessä.

Mutta menikö kertomuksen miehen elämä hukkaan? 38 vuotta vakavasti sairaana on pitkä aika. Vastaus riippuu näkökulmasta. Pelkästään inhimillisestä näkökulmasta voimme ajatella näin. Koko elämä on vain tämä näkyvä ajallinen elämä, tässä ja nyt. Ei ole mitään muuta.

Kuitenkin Jumalan näkökulmasta asia on aivan toisin. Mies sai kenties vielä monia vuosia tai pari vuosikymmentä lisää ajallista elämää, armon perustalla, aivan uudesta, ihmeellisestä lähtökohdasta. Hiljalleen hän oli oppinut olevansa täysin riippuvainen Jumalasta ja hänen pelastavasta armosta. Mies sai uuden ajallisen elämän, mutta ennen kaikkea hän sai lahjaksi iankaikkisen, täydellisen elämän tulevassa kirkkaudessa.

Miten selviämme vastoinkäymisissä?

Entä miten on meidän kohdallamme, kun kohtaamme vakaviakin vastoinkäymisiä, sairautta tai onnettomuuksia?

Hämmästyttävää on se, miten ihminen takertuu pelkästään ajalliseen, turmeltuneeseen elämään ja lykkää Jumalaan turvautumisen viimeiseksi keinoksi, jos edes silloinkaan. Sairastunut kokeilee ensin kaikki muut keinot. Ensin hän sinnittelee, josko tämä menisi ohi. Sitten otetaan vitamiineja ja lisäravinteita, ehkä hämäriäkin luontaistuotteita. Jossain vaiheessa pitää mennä lääkäriin. Jos uutiset ovat kovin huonoja, apua etsitään henkiparantajilta ja reikihoidosta (pimeyden voimilta). Vasta kun ahdistus käy täysin sietämättömäksi, ehkä se Jumala kelpaa.

Pelottavinta onkin, jos ihminen kokee hetkellistä turvaa ja hylkää ikuisen elämän eli Jumalan. ”Pääasia, että paranee – oli keino mikä tahansa”. Tämä on monen logiikka. Se on sama kuin ihminen ottaisi tappavaa myrkkyä, joka tosin ensin tuo hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta sitten kivuliaan kuoleman.

Jumala ei tietenkään ole sellaista lääketiedettä vastaan, joka perustuu hänen luomiensa mekanismien hyväksikäyttöön. Minkäänlaisen puoskarointia Jumala ei siunaa. Tervehenkinen rukous ei sulje pois lääketieteen järkevää käyttöä. Siinä ei myöskään luvata varmaa parantumista eikä koskaan käsketä jättämään lääkkeitä tai hoitoja väliin. Siitä päättää lääkäri. Jumala toimii usein salatulla tavalla kaiken takana, suurena ylilääkärinä.

Sairauksien ja monenlaista ahdistusten keskellä joudumme elämään inhimillisen ja jumalallisen näkökulman jännitteessä. Toisaalta – me voimme kokea inhimillisesti syvää tuskaa, ahdistusta ja kamppailua kipujen, katkeruuden, toivottomuuden ja masennuksen kourissa. Mutta toisaalta, mitä enemmän uskallamme kääntää katsettamme Jumalan puoleen, sitä enemmän saatamme kokea kaiken keskellä selittämätöntä rauhaa, turvaa ja jopa kiitollisuutta.

Elämän vaikeudet voivat olla mahdollisuuksia uuteen. Ne voivat olla syvää uuden oppimista Jumalasta, elämästä, ihmisyydestä ja omasta itsestä. Ne auttavat ymmärtämään lähimmäisten ahdistuksia ja asettumaan heidän rinnalleen. Ne voivat olla siirtymiä uuteen elämänvaiheeseen. Edellinen on tullut elettyä täydesti ja nyt on uuden aika. Ihmisen elämä rakentuu kerroksittain, uusi vanhan varaan.

Olennaista kaiken keskellä on se, että turvaudumme Jumalaan ja annamme itsemme ja elämämme hänen käsiinsä. Vain silloin vaikeuksien ja kriisien keskellä syntyy uutta ja hyvää. Muutoin ihminen vain särkyy lopullisesti ja käsiin katkeruutta, epätoivoa, vihaa ja masennusta.

Jumalan varassa eläminen antaa syvimmän rauhan, josta kumpuaa tyytyväisyys ja kiitollisuus. Niiden myötä voimme kulkea läpi hyvien ja vaikeiden päivien ja vuosien.

Miten elää hyvää elämää?

Onkin syytä kysyä, miten voisimme elää tasapainoisesti ja suhteellisen tyytyväisinä elämämme läpi, jossa kohtaamme niin monenlaista – hyvää ja pahaa?

Siihen lienee moniakin hyviä neuvoja, mutta tämä yksi on ylitse kaiken muun.

(1) Oikeassa suhteessa Jumalaan, Luojaamme

Kun olemme oikeassa suhteessa Luojamme kanssa, silloin olemme parhaimmassa mahdollisessa turvassa. Elämällä on tarkoitus ja silloin olemme matkalla kohti kaiken täyttymystä. On hyvä tehdä elämänmatkaa, kun tietää, että Jumala on matkassa mukana. On hyvä tehdä elämänmatkaa, kun tietää, että kerran pääsee kotiin.

Yhteys Jumalaan antaa suurimman mahdollisen ihmisarvon. Olemme Jumalan luomia ja lunastamia. Jumala on maksanut meistä jokaisesta mittaamattoman hinnan. Olemme arvokkaita, tärkeitä, ainutlaatuisia.

Niinpä, ainoa mielekäs tapa elää, on elää Jumalan yhteydessä. Silloin epämääräiset uskomukset vaihtuvat uskoksi, joka syvimmiltään on Jumalan läsnäoloa meissä.

(2) Kiitollisina

Oikeanlaatuinen suhde Jumalaan johtaa meidät toiseen hyvän elämän ohjeeseen eli kiitollisuuteen. On hyvä huomata, että kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Hän huomaa elämän monet lahjat ja osaa elää tarvittaessa niukkuudessakin.

Hyvä esimerkki on jokin vuosi sitten Suomessakin vieraillut Uruguayn presidentti José Mujica. – – – Presidenttinä hän pukeutuu kuten kuka tahansa vanhempi mies ja kadunkulkija. Hän asuu vaatimattomassa 45 neliön peltikattoisessa asunnossa eikä presidentinlinnassa. Hän ei käytä loisteliaita virka-autoja vaan ajaa vanhaa kuplavolkkaria ja tankkaa sen itse. 9000 euron palkastaan hän pitää itsellään 800 euroa, mutta loput 8200 euroa hän antaa hyväntekeväisyyteen.

Presidentti Mujica sanoo näin: En minä ole köyhä, vaan ne, jotka pyytävät ja haluavat lisää.  Minulle tulee surku niitä kaikkia, joiden suurin huoli on omaisuuden kartuttaminen ja maallinen menestys.

Kiitollinen ihminen on tyytyväinen ihminen – jopa vaikeuksienkin keskellä. Kiitollisuus ei tarkoita, että kuvittelisimme kaiken olevan hyvin. Silti on niin, että meillä on paljon hyvää. Kiitollisuus onkin elämän monien hyvien lahjojen huomaamista, niiden arvostamista ja niiden antajan kiittämistä.

Hyvin helposti me turrumme kaikkeen hyvään. Pidämme perusterveyttä, ruokaa, puhdasta vettä, asuntoa, lämpöä, vaatteita, kaunista luontoa, yhteiskunnan palveluja itsestään selvyytenä. Ja kun pidämme niitä itsestään selvyytenä, emme huomaa niiden arvoa ja hukkaamme kiitollisen elämänasenteen. Silloin sydämeen hiipii tyytymättömyys.

Kun hukkaamme kiitollisuuden, näemme vain sen, mitä meiltä puuttuu tai mikä on huonosti. Vaikka elämässämme olisi läsnä kaikki elämänvärit, me katsommekin herkeämättä vain siihen mustaan elämänkorttiin, joka meille on annettu.

Mikä voi vapauttaa meidät tällaisesta negatiivisuudesta? Rukous ja kiittäminen: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Rukouksessa saamme jakaa elämämme murheet ja taakat Jumalan kanssa. Silloin Jumala joko vapauttaa meidät siitä, mikä meitä ahdistaa, taikka sitten hän antaa meille voimaa kestää sitä, kulkea sen läpi ja ehkä jopa kokea kasvamista ihmisinä.

Rukouksessa saamme kiittää Jumalaa monista hyvistä elämänlahjoista. Onkin tärkeää harjoitella kiittämistä joka päivä. Kun opettelemme kiittämistä, me alamme huomata elämässämme monia asioita, jotka ovat hyvin. Voimmekin nähdä kaikki elämän värit, joissa se mustakin on yhä mukana, mutta ei enää hallitsevana.

Silloin elämä tasapainottuu. Näet hyvät asiat elämässäsi. Kiität niistä ja koet niistä onnellisuutta. Samalla saat voimaa kestää niitä asioita, jotka ovat huonosti.

Ja on myös hyvä muistaa, että Suomeen syntyminen ja täällä asuminen on lopulta valtava lottovoitto. Suomi on puitteiltaan huippuhyvä ja ihana maa asua.

Lähimmäisiä auttaen

Meitä ei ole luotu yksinäisyyteen eikä itsekeskeisyyttä varten. Ihmisyys toteutuu suhteessa Luojaan, lähimmäiseen ja itseemme. Suhteiden ytimenä on rakkaus sen kaikissa eri sävyissä kristillisen moraalin mukaisesti.

Ihmisinä ja kristittyinä lähimmäisen kohtaaminen ja auttaminen on itsestään selvyys. Auttamisen ja palvelun motiivina ei ole hyötyminen vaikkapa siunausten muodossa vaan pyyteetön, vilpitön rakkaus. Auttamisessa ja kohtaamisessa on jo itsessään siunaus, joka tuo onnea molemmille osapuolille.

Rakkaudessa eläminen ei ole tylsää. Maailma on täynnä rakkautta, tukea, rohkaisua kaipaavia ihmisiä. Ilman rakkautta käperrymme televisioidemme ääreen seuraamana kauniiden ja rohkeiden pinnallista elämää, ulkopuolisina, tyhjinä ja onnettomina. Mutta kun Jumalan rakkaus saa täyttää meidät, maailma ja elämä rävähtää auki – haasteita ja tekemistä riittää.

Maailmamme on täynnä Betesdan lammikoita ja niiden vieressä olevia Jumalaa ja lähimmäistä kaipaavia ihmisiä. Vain sokea ei näe. Vain rakkaudeton ei välitä. Vain sisäisesti kuollut ei osaa elää.

Jumalalle kiitos!

Jumala on rakkauden ja elämän ainoa lähde. Saakoon hän kohdata ensin meidät ja parantaa meidät lamaannuksesta. Saakoon hän täyttää meidät rakkaudellaan ja synnyttää meissä syvää, aitoa kiitollisuutta. Saakoon hän lähettää meidät viemään evankeliumia sanoin ja teoin.

Täyttäköön kiitollisuus ja rakkaus koko ihmiskunnan!
Ole kiitetty ja ylistetty iankaikkisesti – Isä ja Poika ja Pyhä Henki!