Kameli ja neulansilmä

JEESUKSEN VERTAUKSIA: Kameli ja neulansilmä

Luukkaan evankeliumi 18:18-30

Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?

Jeesus vastasi hänelle: Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen, vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.

Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas. Nähdessään sen Jeesus sanoi: Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Kuka sitten voi pelastua? kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.

Entä me? kysyi silloin Pietari. Me olemme luopuneet kaikesta, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua.

Jeesus sanoi heille: Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän.

OPETUS

Jumala ja pelastuminen – ketä kiinnostaa?

Ihmisen pelastuminen on tärkein mahdollinen asia. Kysymys on iankaikkisesta elämästä, ei yhtään vähempää. Tämä kysymys nivoutuu elämän tarkoitukseen ja mielekkyyteen.

Ihminen on uskonnollinen olento. Jumala loi ihmisen kuvakseen eikä ihminen pääse eroon tästä ominaisuudestaan, vaikka onkin syntinen ja vaikka hän tahtoisi kieltää Luojansa. Tavalla tai toisella hän etsii perimmäistä tarkoitusta ja todellisuutta. Siksi maailma on täynnä uskomuksia ja uskontoja.

Valtaosa ihmisistä uskoo persoonalliseen Jumalaan, joka on kaiken luoja. Heitä ovat kristityt, muslimit, juutalaiset ja monet heimouskoiset. Sen lisäksi itämaisissa uskonnoissa uskotaan perimmäiseen, persoonattomaan jumaluuteen. Todellisia ateisteja on vain muutama prosentti. Ateismikin on uskomus, uskonto.

Jumalakuvan vääristymisen takana on synti. Juuri synti erottaa Luojasta ja vääristää kuvamme ja käsityksemme hänestä. Ateisti on kylläkin siinä mielessä oikeassa, että hänellä ei ole yhteyttä Jumalaan eikä tunne häntä. Mutta se, että emme tunne esimerkiksi jotakuta ihmistä, ei tarkoita, ettei tätä olisi lainkaan olemassa. Se, että joku ei tunne Jumalaa, ei todellakaan tee tyhjäksi Jumalan olemassaoloa.

Jumala on, vaikka kaikki ihmiset kieltäisivät hänet. Mutta nytpä hyvin monella on syvä kokemus persoonallisesta Jumalasta, joka kutsuu yhteyteensä! Me todistamme hänestä.

Valtaosa uskoo persoonalliseen Luojaan. Jumalan edessä ihmisen syvin kysymys on, miten hän voi pelastua, ts. saada yhteyden Luojaan ja päästä osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Tämä kysymys oli polttava Jeesuksen ajan juutalaisuudessakin.

Sen sijaan länsimaissa kuten Suomessa ihmisen olemassaolon tarkoitus ja suhde Jumalaan ja pelastuminen tuntuu olevan hämmästyttävän kateissa. Ketä kiinnostaa? Päällisin puolin ei juuri ketään!

Se on hämmästyttävää, koska ihminen on mitätön murunen ikuisuuden ja äärettömyyden, sekä monenlaisten vaikeuksien, pahuuden, sairauden ja kuoleman voimien keskellä. Ihmisen ajallinen elämä on vain silmänräpäys. On ihmeellistä, että ihminen pitää itseään maailman keskipisteenä ja kuvittelee olevansa lähes kaikkivoipa ja kuolematon. Käsittämätöntä on ihmisen sokeus.

Ansaittu ikuinen elämä…

Yhtä hämmästyttävää on se, että uskonnollinen ihminen kuvittelee ansaitsevansa pelastuksen. Hän pitää itseään hyvänä ja jopa Jumalan vertaisena, jolle pitää antaa ikuinen elämä. Tämä ajatus oli vallalla juutalaisuudessa ja sitä se on yhä tänään kaikissa lakipainotteisissa uskonnoissa.

Ikuinen elämä on mittaamaton ja täynnä loppumatonta hyvyyttä ja onnellisuutta. Kuinka sellaisen voisi ansaita tai ostaa? Ihminenhän elää vain muutaman vuoden. Ei siinä ehdi ansaitsemaan ikuista elämää. Toiseksi, ihminen on itsekäs ja rakkaudeton. Ei hänen teoistaan saa mitään palkkiota vaan rangaistuksen. Ihminen ansaitsee yksinomaan ikuisen kadotuksen. Ihmiskunta tuhoaa maapallon. Pitäisikö se päästää turmelemaan vielä ikuinen elämäkin! Ajatus ikuisen elämän ansaitsemisesta on suorastaan röyhkeä.

Juuri tästä sokeudesta oli kyse käsillä olevassa tilanteessa, jossa rikas hallitusmies kysyi Jeesukselta: Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?

Juutalaisuudessa ajateltiin, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja että hän voi pelastaa itsensä, jos hän todella yrittää sitä. Etenkin fariseusten ajateltiin päässeen lähelle tuota tavoitetta. Samoin ajateltiin rikkaista, sillä heidän yllähän oli Jumalan mielisuosio ja varoillaan he saattoivat tehdä hyviä asioita, mikä entisestään vahvisti heidän asemaansa.

Samaan tapaan ajateltiin Messiaan tulemuksen ja Israelin tulevan, luvatun loistokauden koittamisesta. Kun koko Israelin kansa elää yhden hetken ilman syntiä, silloin Messias saapuu ja palkitsee Israelin tuhatvuotisella kirkkaudella…

Kertomuksen hallitusmies ajatteli olevansa jo varsin lähellä päämäärää, mutta siltikin oli yhä epävarma. Käskyt hän on tietysti pitänyt ja täyttänyt… Onko vielä jotain, mitä hän voisi tehdä ja ikään kuin varmistaa lopullisen pelastuksen?

Jeesuksessa oli jotain erityistä, mikä herätti miehen kysymään asiaa. Fariseusten ja lainopettajien vastaukset ja vaatimukset hän jo tiesi.

Hyvä opettaja!

Lähi-idän kulttuurissa on tapana käyttää pitkiäkin kohteliaisuuksia. Hallitusmies kutsui Jeesusta hyväksi opettajaksi, rabbiksi. Se oli toisaalta kohteliaisuus, toisaalta siihen sisältyi mielistelyä ja odotus siitä, että Jeesus mielistelisi häntäkin. Olihan hän arvostettu, rikas ja huomattavassa asemassa. Hän oli tottunut päivittäiseen mielistelyyn ja nöyristelyyn hänen edessään.

Mutta nytpä – tapansa mukaan – Jeesus kieltäytyi noudattamasta totuttua kaavaa. Sen sijaan hän kyseenalaisti miehen mielistelyn, mikä oli todella tavatonta, jopa loukkaavaa.

Samalla Jeesus tarttui koko ongelman ytimeen: Kuka on hyvä? Yksin Jumala!

Kukaan ihminen ei ole hyvä, joten ihminen ei voi pelastaa itseään hyvillä teoilla. Ihminen on syntinen ja siksi hänen parhaimmatkin teot ovat aina itsekkyyden sävyttämiä. Eivätkä edes yksittäiset hyvät teot tee ihmisestä kokonaisvaltaisesti, täydellisesti hyvää.

Entä sitten Jeesus? Torjuiko Jeesus sen, että hän olisi hyvä? Tunnustiko Jeesus olevansa muiden tapaan syntinen ihminen? Näinhän mm. jehovantodistajat viime kädessä argumentoivat, kun he kieltävät Jeesuksen jumaluuden.

Tosiasiassa Jeesus ei kiellä olevansa hyvä. Hän vain kysyy, miksi hallitusmies sanoo häntä hyväksi. Vain Jumala on hyvä. Mutta jos Jeesus onkin ihmiseksi tullut Jumala, silloin hänkin on hyvä!

Tämän syvimmän totuuden ymmärtämiselle Jeesus antoi paljon aikaa. Hän ei sanonut: Terve teille! Olen Herranne ja Jumalanne. Kumartakaa ja kunnioittakaa minua! Kyse on pitkästä prosessista, jossa ihminen kasvaa Jumalan tuntemisessa, Kristuksen kautta. Tätä prosessia kuvaa erityisesti opetuslasten tie Jeesuksen matkassa. Vasta ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen he alkoivat aavistella, kuka Jeesus todella on. Epäilevän Tuomaan sanoin: Minun Herrani ja Jumalani!

Tarttuessaan kysymykseen ihmisen hyvyydestä Jeesus vie syvimmän pohjan siltä, että ihminen voisi ansaita ikuisen elämän. Jeesus ei jaarittele eikä mielistele. Hän menee ytimiin. Tämän perimmäisen totuuden käsittelemistä kuvaa Jeesuksen ja hallitusmiehen välinen keskustelu ja siihen sisältyvä vertaus kamelista ja neulansilmästä.

Keskustelun rakenne

Lähi-idän kerronnassa on lähes aina tietty, tarkoituksellinen rakenne, joka perustuu toistoon ja kerroksellisuuteen. Kerronnan huippukohta on yleensä keskellä. Näin on nytkin.

Kysymys iankaikkisen elämän saamisesta

Viisi tuttua vaatimusta: käskyt – uskollisuus perheelle ja asenne omaisuutta kohtaan

Uusi vaatimus: myy kaikki ja seuraa minua!

Mahdottomuus ihmiselle

Keskus: vertaus kamelista ja neulansilmästä

Mahdottomuus: mahdollista vain Jumalalle

Opetuslasten esimerkki täyttymyksestä – seuraaminen

Viisi tuttua vaatimusta toistuu uudessa valossa

Iankaikkisen elämän saaminen

Raamatun kertomukset ja vertaukset ovat tarkoin hiottuja helmiä. Niiden rakenne alleviivaa pääasioita toiston ja keskittämisen avulla. Tämä jää länsimaiselta lukijalta usein huomaamatta kielellisten ja kulttuurillisten syiden vuoksi.

Laki, käskyt ja niiden pitäminen

Keskustelussa otettiin esille kymmenestä käskystä viisi. Ne painottavat erityisesti uskollisuutta perhettä ja oikeaa asennetta omaisuutta kohtaan. Tässäkin luettelossa on tietty toisto:

älä tee aviorikosta (uskollisuus perheelle)
älä tapa (toisen fyysinen tuhoaminen)
älä varasta (omaisuuden ja omistamisen kunnioittaminen)
älä todista valheellisesti (toisen sanallinen tuhoaminen)
kunnioita isääsi ja äitiäsi. (uskollisuus perheelle)

Lähi-idän kulttuurissa elämä on yhtä kuin perhe ja koti(tila). Ne olivat ja ovat yhä tänään ehdottoman loukkaamattomia arvoja.

Nämä käskyt Jeesus nosti esille ja niitä mies sanoi noudattaneensa: Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen, vastasi mies.

Mitä on käskyjen pitäminen kristillisestä ja Jeesuksen ajan juutalaisuuden näkökulmasta katsottuna?

Kristittyinä ajattelemme, että

meidän tulee kunnioittaa käskyjä ja koko Raamattua Jumalan pyhänä sanana; niissä on elämän syvä laki
käskyt ovat välttämättömiä, hyviä ja ehdottomia; moraalilaki on ikuinen
meidän tulee pyrkiä käskyjen noudattamiseen – ei vain sanoin ja teoin vaan myös syvällä sydämessämme ajatuksissa, asenteissa ja arvoissa
me emme täytä käskyjä likimainkaan, vaan tosiasiassa me rikomme ne kaikki vähintäänkin sydämen tasolla, usein myös jonkinasteisina tekoina
ihminen ei pelastu tekojen kautta vaan yksinomaan Kristuksen sovitustyön tähden, armosta. Vain Kristus on täyttänyt lain vaatimukset elämänsä ja ristinkuolemansa kautta.
käskyt siis opettavat elämän oikeasta ja väärästä, ohjaavat yksilöitä ja yhteisöjä hyvään, paljastavat ihmisen syntisyyden, tuovat tuomion, pakottavat etsimään armoa ja elämää Kristuksen suojista.
ei-uskovalle käskyt tuovat tuomion, mutta uskovalle ne ovat kristillistä kehotusta kaikkeen hyvään ja ohjausta Kristuksen ristin juurelle armahdettavaksi

Juutalaisuudessa ajateltiin, että

käskyt ovat pyhää Jumalan sanaa ja niitä pitää noudattaa kuuliaisesti
jotta ihminen ei rikkoisi itse käskyä, sen ympärille rakennettiin suojamuuri isien perinnäissäännöistä, joilla annettiin pikkutarkkoja ohjeita elämän kaikkiin tilanteisiin
tosiasiassa perinnäissääntöjen noudattaminen korvasi lain käskyt; niistä muotoutui elämälle vieraita, rajoittavia ja ahdistavia epäolennaisuuksia
ulkonainen korvasi todellisen sisällön: lain olemus ja henki, rakkaus ja pyhyys unohdettiin
koska ihminen saattoi ulkonaisesti noudattaa ja täyttää pikkutarkkoja ohjeita, hän kuvitteli niiden myötä tulevansa täydelliseksi ja pelastavansa itsensä
tosiasiassa ihminen eli itsekkäästi, rakkaudettomasti ja epäpyhästi eikä tajunnut rikkovansa Jumalan tahdon ja jo kauan sitten menettäneen pelastuksen (omilla teoilla)
ihminen ei tarvitse todellista armoa ja sovitusta

Juutalaisten Talmudissa väitetään, että Aabraham, Mooses ja Aaron pitivät koko lain täydellisesti ja siksi he pelastuivat. Tähän jaloon joukkoon arveli moni muukin yltävänsä. Kenties myös kertomuksen rikas hallitusmies.

Hallitusmies, Jeesus ja käskyt

Mikäli hallitusmies olisi kysynyt pelastusohjetta fariseuksilta, hän olisi saanut pitkän luettelon isien perinnäissäännöistä ja kaikenlaisesta muodollisesta hurskaudesta. Häntä olisi kehotettu ponnistelemaan ankarasti ja lunastamaan paikkansa pyhien joukossa.

Mutta Jeesus puhui Jumalan käskyistä, joiden ytimen muodostaa 10 käskyä. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen, vastasi mies. Mies kertoi noudattaneensa käskyjä lapsesta alkaen. Sillä hän tarkoitti kunnioittavansa niitä ja pyrkivänsä elämään niiden mukaan. Se oli hyvä. Kenties hän jopa aavisteli, että alkuperäiset käskyt ovat paljon olennaisempia kuin perinnäissäännöt.

Ongelmaksi muodostui se, että mies kuvitteli täyttäneensä käskyt. Mutta siitä Jeesus ei ryhtynyt kinastelemaan. Jeesus olisi kaikkitietävänä voinut kertoa lukemattomia tilanteita, joissa mies oli käyttäytynyt vastoin käskyjen henkeä ja vähintäänkin sydämessään rikkonut kaikki käskyt.

Keskustelussa Jeesus meni lain ytimeen, josta syvimmiltään oli kyse: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken! Ihmisen pitää rakastaa Luojaansa enemmän kuin jopa omaa perhettään, luovuttamatonta sukutilaa ja kaikkea omaisuuttaan.

Juuri tästä oli kyse, kun Jeesus kehotti miestä myymään kaiken ja seuraamaan häntä. Kun Luoja kutsuu, ihmisen tulee rakkaudessaan totella Herraansa. Tätä rakkautta miehen sydämessä ei ollut.

Jumalan käskyjen ydin on nimenomaan rakkaus (ja pyhyys). Käskyt kertovat, mitä rakkaus on käytännössä. Moderni ihminen pitää rakkautena ihastumisen tunnetta, jonka varjolla mikä tahansa on sallittua. Mikä vain tuntuu hyvältä, on oikein. Jos tuntuu hyvältä pettää, valehdella, varastaa, tappaa, niin se on oikein, koska ihminen on kaiken keskipiste, mitta ja määrittelijä – ei Jumala.

Uskonnollisestikin ihminen voi pettää itseään. Hän saattaa kuvitella, että voi täyttää käskyt noudattamalla joitakin ohjeita hyvin ulkokohtaisesti ja pinnallisesti. Tosiasiassa hän ei ymmärrä, mistä on kysymys.

Voimme verrata käskyjä ilmapalloon. Puhalla ilmapallo täyteen. Ilmapallo kuvastaa täydellistä rakkautta. Piirrä ilmapalloon 10 ruutua, jotka kuvaavat 10 käskyä. Ota neula ja pistä se yhteen ruutuun. Koko ilmapallo räjähtää. Jo yhdenkin käskyn rikkominen ajatuksin, sanoin tai teoin on Jumalan koko lain, ts. rakkauden hengen rikkomista.

Sitä paitsi ihminen ei riko vain yhtä käskyä vastaan vaan kaikkia, joka päivä. Ihmisen rakkaus on kuin räjähtänyt ilmapallo. Se on tyhjä, epätoivoinen illuusio. Sellainen oli rikkaan hallitusmiehen sydän ja elämä. Sellainen on sinunkin sydämesi ja elämäsi – ilman Kristusta.

Myy kaikki ja seuraa minua!

Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.

Jeesus ei ryhtynyt väittelemään siitä, oliko mies pitänyt käskyt vai ei. Sen sijaan hän tosiasiassa palasi ensimmäiseen käskyyn: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Rakasta Herraasi koko sydämestäsi ja kaikesta voimastasi!

Jos ihminen pitää ensimmäisen käskyn, hän pitää muutkin, koska ne ovat seurausta ensimmäisestä käskystä, ts. oikeasta suhteesta Jumalaan. Kun ihminen elää Jumalaa rakastaen, hän rakastaa kaikkia ihmisiä. Oikea suhde Jumalaan on kuin avoin rakkauden kanava ja lähde. Mikäli se on ummessa, ei ole mitään todellista rakkautta.

Jeesuksen kehotus kaiken myymiseen ja hänen seuraamiseensa oli kaiken paljastava testi. Jos mies tekisi niin, vieläpä koko sydämestään, täynnä iloa ja rakkautta, silloin hän totisesti olisi hyvä ja ansaitsisi pelastuksen. Silloin hän kestäisi lain ankaran, ehdottoman läpivalaisun.

Lähi-idässä vanhempien, varsinkin isän kunnioittaminen on ehdoton vaatimus. Poika tarvitsee kaikkeen isänsä suostumuksen. Hän ei voisi lähteä seuraamaan matkasaarnaajaa omin päiten. Mikäli hänen isänsä oli elossa, tämä oli kunnioitettava, harmaahapsinen mies. Jeesus oli vasta noin 30-vuotias nuorukainen. Kukaan ei tottele nuorukaista vanhempiensa asemesta.

Jos miehen isä ei enää elänyt, hallitusmies itse oli suvun päämies ja hänen tuli pitää huolta perheestään ja koko lähisuvusta. Se oli hänen pyhä velvollisuutensa. Ei hän voinut myydä kaikkea omaisuutta ja lahjoittaa rahoja köyhille.

Mies oli hyvin rikas. Tuossa kulttuurissa omaisuuden tärkein osa oli suvun perintötila. Se oli kulkenut samalla suvulla sukupolvesta toiselle. Se oli koti, oikeastaan koko elämä ja maailma. Ei sitä voinut myydä.

Jeesuksen vaatimus oli siis hyvin ankara ja ehdoton: Jos luovut tästä kaikesta – vanhempiesi käskyvallasta, perheen ja suvun huolehtimisesta ja vieläpä vuosisataisesta perintötilasta – ja lahjoitat rahat köyhille ja seuraat minua, silloin totisesti rakastat Jumalaa yli kaiken ja saat pelastuksen!

Ja vaikka mies tekisi niin ulkonaisena tekona, hänen pitäisi tehdä se myös koko sydämestään, iloisin mielin. Tähän mies ei pystynyt – ei sydämessään eikä tekona.

Romahdus

Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.

Ilmeisesti miehen vakavin ongelma oli rakkaus omaisuuteen. Hän ei niinkään surrut suhdettaan läheisiinsä vaan nimenomaan mammonaan. Sekin kertoo paljon miehen syntisyydestä. Eikö ole halpamaista rakastaa tavaraa, rahaa ja maatilaa enemmän kuin lähiomaisia tai Jumalaa!

Mies kysyi Jeesukselta, mitä pitäisi tehdä, että hän pelastuisi. Vastauksen ja haasteen kuultuaan mies tajusi, että hän ei voinut tehdä mitään pelastuakseen.

Hetki oli musertava. Ymmärsikö hän siinä – pyhän, puhtaan, rakastavan Herran ja Vapahtajan edessä – olevansa sittenkin auttamattoman syntinen ja itserakas?

Hän tuli murheelliseksi. Toisaalta hän ei halunnut luopua mammonasta, toisaalta hän tiesi, että jäisi pelastuksen ulkopuolelle. Miten miehen lopulta kävi, sitä emme tiedä.

Mies saattoi pureksia ja niellä syntisyyttään ja vihdoin lain peilin edessä tunnustaa tosiasiat. Hän saattoi eräänä synkkänä pitkäperjantain päivänä seisoa katsomassa, kuinka Messias-Vapahtaja kärsi käsittämättömän ristinkuoleman, joka kuitenkin liikautti jotain syvää hänen sydämessään. Hän saattoi olla niiden joukossa, jotka helluntaina kuulivat evankeliumin, saivat kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ja täyttyivät pelastuksen riemulla – täydellisenä lahjana saatuna.

Ihmiselle mahdotonta

Nähdessään sen Jeesus sanoi: Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!

Suomessa saatamme ajatella, että rikas on hankkinut omaisuutensa kenties epärehellisesti tai ahnehtien. Emme oleta, että rikas olisi etuoikeutettu saamaan taivaspaikan. Muunlaista kateutta sen sijaan riittää.

Toisin oli juutalaisuudessa, jossa ajateltiin, että rikkaus oli aina merkki Jumalan suosiosta ja siunauksesta. Se kertoi, että rikas oli jollakin tavoin erityisen hyvä ja ansioitunut ihminen. Lisäksi rikkautensa avulla hän saattoi tehdä paljon hyvää: lahjoittaa temppeliin, rakentaa synagogia, antaa almuja. Ne vain lisäsivät taivaspisteitä.

Samoin ajatellaan Etiopiassa koptikirkossa ortodoksisuuden parissa. Rikkaus on Jumalan antama siunaus ja palkka. Jokaisen tulee antaa almuja köyhille, jotta pääsisi taivaaseen. Köyhyys on viime kädessä hyvä asia, koska se mahdollistaa (edes) rikkaiden pelastumisen. Pitää olla köyhiä ja pitää olla rikas almujen antaja, jotta pelastuisi. Siksi köyhyyden ongelmaan ei ole tarvinnut puuttua sen vakavammin. Köyhyys on hyvä asia! Muitakin pelastuskeinoja on tarjolla: maitopaasto, amuletit, pappien toimittama hautausseremonia, lahjat ja annit kirkolle ja papistolle, jne.

Juutalaisuuden ja lakihenkisten uskontojen ja suuntausten mukaan nimenomaan rikas saattoi pelastua, joko reilusti tai nipin napin. Mutta tavallisen matti ja maija meikäläisen tilanne oli paljon huonompi. Pelastumisesta ei ollut paljon toivoa.

Mutta nyt Jeesus käänsikin tämän kaiken päälaelleen tai ainakin kaatoi sen viimeisenkin mahdollisuuden ihmiseltä pelastua. Nimittäin hän sanoi: Rikkaiden on (erityisen) vaikea päästä Jumalan valtakuntaan!

Tämä oli kuulijoille käsittämätöntä ja järkyttävää. Syvään uurrettu kuvitelma siitä, että ihminen saattoi kenties pelastaa itsensä, sai vakavan särön. Voiko se olla niin, ettei ihminen voikaan pelastaa itseään? Sitä kuvaa tehostaakseen Jeesus kertoi ytimekkään vertauksen, joka kuvaa täysin mahdotonta asiaa.

Vertaus kamelista ja neulansilmästä

Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Jeesuksen ja rikkaan hallitusmiehen välisen keskustelun ydin on siinä, voiko ihminen ansioitua ja pelastaa itsensä Jumalan valtakuntaan. Mies kuvitteli, että se oli mahdollista, koska ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Jeesus kumosi tämän kuvitelman perusteellisesti.

Siitä näkökulmasta on tulkittava vertauksen ”kameli” ja ”neulansilmä”. Se on mahdotonta!

Nimittäin jotkut ovat yrittäneet selittää ja loiventaa vertausta niin, että se sopisikin juutalaiseen pelastusoppiin, jossa oikein kovin ponnistelemalla tee-se-itse-pelastus olisikin mahdollista.

Jotkut ovat muuttaneet sanaa kameli sen verran, että siitä onkin tullut sana köysi. Köyden ehkä voisi pujottaa isommasta neulansilmästä…
Toiset taas ovat selittäneet, että sana neulansilmä viittasi muurissa olevaan pikkuoveen, josta ihmiset kulkivat. Kamelit ja isommat kuormat kulkivat suuresta pääportista.

Nämä molemmat tulkinnat on kumottu perinteisessä raamatunselityksessä ja Lähi-idän kulttuurin asiantuntijoiden kannoissa. Tässäkin kuten melkein aina Raamattua on tulkittava kirjaimellisesti.

Kameli on kameli ja neulansilmä on neulansilmä. Kameli oli suurin eläin Israelissa. Kameli ei koskaan eikä mitenkään mahdu neulansilmän läpi. Se on mahdotonta. Samaa voimme testata oman aikamme valossa: Pistä neula pihalle pystyyn ja aja autolla sen silmän läpi…

Vertausten tarkoituksena on kokonaisvaltainen eläytyminen, syvänäkeminen ja ymmärtäminen. Voimme sielumme silmin ajatella suurta kamelia ja parin millimetrin kokoista neulansilmää…

Kuka sitten voi pelastua?

Kuka sitten voi pelastua? kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.

Vertaus vahvisti kammottavan epäilyksen. Jos edes rikas ei voi pelastua, kuka sitten?

Kun juutalaisuudessa ihailtiin rikkaita Jumalan suosikkeina, voimme mekin miettiä, ketä tai keitä me pidämme niin hyvinä ja ansioituneina ihmisinä, että oletamme heidän pääsevän taivaaseen hyvinkin helposti. Ovatko sellaisia esimerkiksi taloudelliset hyväntekijät, kuuluisat julistajat ja evankelistat, äiti Teresa, paavi, piispat ja papit, rauhannobelistit jne.?

Jumalan edessä kaikki ovat kutakuinkin yhtä syntisiä. Pienet sävyerot eivät muuta mitään. Jokaisen ihmisen tilanne on mahdoton. Kukaan ei kelpaa taivaaseen. Kukaan ei voi pelastaa itseään. Olemme todella kaukana täydellisestä pyhyydestä, rakkaudesta ja hyvyydestä.

Jeesuksen käymä keskustelu ja opetus saavuttaa päämääränsä. Ihminen herää mahdottomaan tilanteeseensa. Ei ole pelastusta ihmisessä. Kukaan ihminen ei voi pelastaa itseään eikä toista.

Tämä on Jumalan lain yksi tärkeä tarkoitusperä: paljastaa ihmisen syntisyys ja kadotuksenalaisuus. Toinen tärkeä tarkoitus on kääntää ihmisen katse pois omasta itsestä kohti Jumalaa.

Jumalalle kaikki on mahdollista. Onhan hän luonut elämän, ihmisen ja maailman tyhjästä! Eikö hän sitten voi paljon paremmin pelastaa sen, mikä on jo olemassa!

Ihmisen syntymä, olemassaolo, jokainen hetki, mennyt, nykyisyys ja tuleva on yksinomaan Jumalan kädessä. Meissä ei ole ikuisen elämän lähdettä. Yksin Jumala on ikuinen elämä. Hän voi ottaa meidät jälleen syliinsä ja antaa meille elämän.

Vastakkain ovat Jumalan kaikkivaltius, täydellisyys ja rakkaus sekä ihmisen vajavuus, syntisyys ja kuolevaisuus. Ihmisen näkökulmasta synnin, pahan ja kuoleman voittaminen näyttää mahdottomalta, mutta Jumalan näkökulmasta kaikki on helppoa kuin heinänteko!

Ainoa ongelma Jumalalle on se, suostuuko ihminen pelastettavaksi. Rakkaudessaan Jumala ei voi pakottaa ihmistä yhteyteensä ja valtakuntaansa. Jos suostut, saat nähdä ja kokea ihmeitä!

Jumalan kädessä kameli kulkee neulansilmän läpi. Syntinen ihminen tulee sovitetuksi, saa armon, hänet vanhurskautetaan ja pääsee Jumalan valtakuntaan.

Tämä ei tapahdu kivutta. Jumala kärsii ristillä syntimme Kristuksessa ja lahjoittaa meille elämän ylösnousemuksensa kautta. Siinä ihminenkin kokee hiertymisen kipua, mutta se on mitätöntä verrattuna siihen tuskaan, minkä Jumala koki tähtemme.

Jumalan ja ihmisen kipua voi verrata lapsen synnytykseen ja syntymiseen. Kun synnytyskivut ovat ohi ja lapsi on syntynyt maailmaan, alkaa ilo – toki monet huoletkin, mutta taivaassa pelkkää iloa.

Jumalan mahdollisuuksien lapset

Entä me? kysyi silloin Pietari. Me olemme luopuneet kaikesta, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua.

Opetuslapset olivat noudattaneet Jeesuksen ehdotonta vaatimusta. He olivat jättäneet kotinsa, vanhempansa, perheensä, muut läheiset ja ystävät, ammattinsa. Tekivätkö he sen omin voimin? Kaatuuko nyt kaikki se, mitä Jeesus juuri äsken opetti ja mitä koko Raamattu julistaa?

Ei tietenkään! Se, mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Juuri tätä loppumattomien mahdollisuuksien aarreaittaa Jumala käyttää.

Jumala päätti rakkaudessaan pelastaa ihmisen. Hän lähetti Sanansa, Poikansa Vapahtajaksi ja Pyhän Hengen. Jumala tuli lähelle Pietaria, Andreasta, Johannesta, Jaakobia, muita opetuslapsia ja seuraajia, miehiä ja naisia. Hän kutsui voimalla, joka vapautti syntisen ihmisen kahleistaan. Hän veti puoleensa magneetin tavoin.

Silti Jumala antaa ihmiselle tilan myös kieltäytyä. Rikas hallitusmies näytti kieltäytyvän (ainakin aluksi). Hän rakasti liikaa omaisuuttaan.

Toki Pietari ja kumppanit olivat paljon köyhempiä. Heidän ongelmansa ei ollut omaisuus. Mutta heidän kiintymyksensä perheeseen, sukuun ja tuttuun kotiin oli varmasti aivan yhtä suuri haaste. Syvimmältään kyse on siitä, että ihminen on syntinen ja sellaisena ihminen kapinoi Luojaansa vastaan. Ilman Vapahtajan läsnäoloa ja vaikuttavaa kutsua, he eivät olisi lähteneet liikkeelle.

Opetuslapset olivat Jumalan mahdollisuuksien lapsia. He olivat eläviä todisteita siitä, että Jeesus ei puhunut jotain utopiaa tai teoriaa, jolla ei ollut mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa. Raamattu ei ole mikään satukirja. Se on elämänkirja Jumalasta, ihmisyydestä ja maailmasta.

Olemme koko ajan sen edessä yksilöinä ja ihmiskuntana, että elämän ja maailman pelastaminen edes ajallisesti on täysin mahdotonta. Ihmiskunta on kiertymässä lopulliseen tuhonkierteeseen. Synnin sokeudessaan ihminen ei sitä vain tajua. Hän yhä luulee olevansa hyvä ja pelastavansa itsensä ja maapallon – ilman Jumalaa. Kaikista ponnisteluista huolimatta ihminen on yhä syntinen, altis pahaan ja kuolevainen.

Onko jo liian myöhäistä herätä todellisuuteen? Rikas mies heräsi, mutta kenties silti torjui Jumalan mahdollisuuden. Mutta opetuslapset tarttuivat siihen ja kokivat ihmeen. Heidät siirrettiin ahtaan portin läpi Jumalan valtakunnan kansalaisiksi.

Tämän olet kenties sinäkin kokenut! Rakastava Jumala on tullut elämääsi ja pelastanut sinut Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta ja voimalla. Sinä olet saanut osaksesi armon, rakkauden ja elämän. Se, mikä oli sinulle täysin mahdotonta, on tullut mahdolliseksi Luojan käsissä. Tämän minäkin olen syvästi kokenut.

Neulansilmä = risti?

Voisimmeko ajatella, että vertauksen neulansilmä on yhdessä mielessä Jeesuksen risti? Taivasten valtakuntaan johtaa ahdas portti, mutta kadotukseen lavea tie. Moni yrittää raivata oman tiensä elämään, mutta epäonnistuu vääjäämättä. Viimeistään kuolema tekee sen selväksi. Moni näkee ristin vastenmielisenä ja väistää sen.

Tämä on vain mielenkiintoinen ajatus ja näkökulma. Varmaa on se, että ihmiselle itselleen pelastuminen on yhtä mahdotonta kuin kamelille neulansilmän läpi kulkeminen. Mutta Jumalan käsissä mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Syntinen ihminen voi kulkea ristin läpi sisälle Jumalan valtakuntaan.

Jumalan uusi perheväki

Totisesti! Tätä ilmaisua Jeesus käytti melko harvoin. Siksi sillä on erityinen painoarvo. Se, mitä Jeesus sanoo, onkin todella hätkähdyttävää ja dramaattista. Totisesti, se mitä nyt sanon teille, hämmästyttää ja järkyttää teitä, mutta silti olen ehdottoman tosissani, koska näihin sanoihin kätkeytyy elämän syvin todellisuus ja merkitys.

Totisesti! Kehottaako Jeesus ja Jumala meitä todellakin hylkäämään perheemme ja myymään omaisuutemme ja lahjoittamaan rahat köyhille? Kyllä ja ei.

Mitä tapahtuisi, jos kaikki tekisivät niin? Kaikki perheet jäisivät isättömiksi tai äidittömiksi. Kaikki olisi myynnissä ja kaiken omaisuuden arvo romahtaisi, kun kaikki myyvät eikä kukaan haluaisi ostaa. Jos myynti kuitenkin onnistuisi, köyhistä tulisi rikkaita ja rikkaista köyhiä. Sitten uusrikkaiden pitäisi heti myydä kaikki pois. Kierre olisi loputon ja kaaos käsittämätön.

Miten siis on? Mitä Jeesus tarkoitti? Miten meidän tulisi toimia? Pitääkö meidän tehdä näin, jotta pelastaisimme itsemme tai Jumala voisi pelastaa meidät? Jos emme tee niin, joudummeko me kadotukseen? Olemmeko taas lähtöruudussa?

Ensinnäkin, Jumala on realisti. Hän voisi esittää tämän vaatimuksen ja kutsun kaikille hyvin konkreettisesti seurattavaksi ja vain pieni osa tekisi niin. Maailma ei ajautuisi kaaokseen.

Toiseksi, Jumala voi erityisesti kutsua joitakuita omistautumaan kokonaisvaltaisesti Jumalan valtakunnan työlle. Joku saatetaan kutsua vaikkapa lähetystyöhön vuosikymmenten ajaksi. Jotta se olisi mahdollista, hänen pitää luopua monesta tutusta ja rakkaasta – ainakin joksikin aikaa.

Kolmanneksi, Jumala kyllä pitää huolen muusta perheväestä, jos hän kutsuu siitä yhden valtakuntansa työhön. Ei Jumala jätä ketään heitteille. Vastuu perheestä lankeaisi jollekulle toiselle. Silti kutsuttu ja perhe kantaisi yhteistä kipua ja uhrautuisi Jumalan valtakunnan tähden.

Neljänneksi, Jeesuksen ehdoton, kokonaisvaltainen kutsu oli tarkoitettu paljastamaan rikkaan hallitusmiehen tekopyhyys ja itsekäs rakkaus mammonaan. Rikkaan miehen arvojärjestys oli väärä. Hänen sydämessä ei ollut sijaa Jumalalle. Siksi hänen rakkautensa läheisiäänkin kohtaan oli pinnallista. Hän oli materialisti – kuten moni meidän aikamme ihminen.

Viidenneksi, tosiasiassa Jumala vaatii meiltä juuri tätä kaikkea, sydäntemme tasolla, syvällä sisimmässämme. Meidän tulee aina ja kaikissa tilanteissa rakastaa ensisijassa Jumalaa. Vasta kun asetamme Jumalan kaiken muun edelle, vasta sitten voimme aidosti ja täydesti rakastaa lähimmäistämme ja itseämme. Vasta kun sydämemme on avoin Jumalalle ja hänen rakkautensa tulee meihin, vasta silloin voimme rakastaa muitakin. Ilman Jumalaa meissä ei ole rakkautta.

Näin ollen Jeesuksen vaatimus syvimmiltään tarkoittaa tätä:

Meidän tulee herätä huomaamaan oma tilamme. Olemme syntisiä, kadotettuja. Tämä on pyhän lain tehtävä.
Meidän tulee ymmärtää, että tarvitsemme itsemme ulkopuolista apua: Jumalaa ja hänen armoaan Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Evankeliumissa meillä on toivo.
Meidän tulee antaa Jumalan pelastaa meidät ja luoda meissä uutta. Siinä elämämme palaset asettuvat oikeaan järjestykseen, jossa ensimmäisenä on Jumala.
Jumala siunaa meitä rakkaudellaan ja liittää meidät perheväkeensä.

Tätä emme voi tehdä omin voimin. Emme edes halua. Vasta kun Jumala tulee meitä lähelle Vapahtajassa, Sanassa ja Pyhässä Hengessä, silloin mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Olemme kuin eksyneitä, avuttomia lampaita, jotka kuolisimme erämaassa muutamassa tunnissa ilman Hyvän Paimenen pelastavaa apua. Ihmisen ainoa osa on suostua Jumalan mahdollisuuksiin.

Jeesukseen suostuminen tuottaa sen, mitä hän lupasi. Ihminen, joka suostuu luopumaan itsekkäästä, syntisestä elämän järjestyksestä, saa tilalle moninkertaisesti jo tässä ajassa ja sen lisäksi ikuisen, täydellisen elämän taivaissa.

Uusi elämänjärjestys mahdollistaa Jumalan käskyjen pitämisen paremmin kuin aiemmin. Evankeliumin kautta Jumalan rakkaus koskettaa, muuttaa ja innoittaa meitä. Siinäkin olemme joka hetki armon varassa. Täydellisiä meistä tulee vasta taivaassa.

Kun Jumala saa tulla sydämissämme tärkeimmäksi, meidän ei tarvitsekaan luopua läheisistämme ja omaisuudestamme. Päinvastoin – saamme heidät takaisin entistä aidommin. Näemme heidät uusin silmin ja rakastamme uusin sydämin. Ja aivan konkreettisestikin, suuri enemmistö saa jatkaa elämäänsä arkisesti perheidensä parissa ja hoitaa sitä omaisuutta, jonka Jumala on hänelle suonut. Vain muutamia kutsutaan Jumalan valtakunnan työhön niin, että he ovat poissa kotoa pitkiäkin aikoja.

Näin saamme seurata Vapahtajaamme kukin omassa elämänosassamme ja täyttää kutsumuksen, jonka hän meille antaa. Emme rakasta enää entiseen tapaan rahaa ja omaisuutta, vaan olemme valmiita antamaan siitä merkittävänkin osan Jumalan valtakunnan työhön ja vähäosaisten hyväksi.

Samalla meidän elämänpiirimme laajenee. Jumalan perheväki on suuri, maailmanlaaja. Saamme uusia isejä, äitejä, veljiä, sisaria, poikia, tyttäriä, ystäviä jne. Tämä toteutuu etenkin paikallisen seurakunnan puitteissa ja lisäksi lähetystyön kautta ympäri maailmaa. Elämämme monipuolistuu ja rikastuu.

Näin Jeesuksen lupaus toteutuu kirjaimellisesti. Samalla tiedämme sen, että rakkautemme tässä ajassa, vaikka se on Jumalalta saatua, jää vajavaiseksi meissä olevan synnin tähden. Vaikka saamme paljon ajallisia siunauksia, olemme yhä syvästi syntisiä ja kuolevaisia.

Saamme silti kokea ja maistaa tulevan hyvän ensihedelmiä. Tämä vakuuttaa, että paras on vielä edessä. Se, mitä nyt kaipaamme ja haikailemme, saa kerran lopullisen täyttymyksen. Silloin ei ole enää syntiä, kuolemaa eikä rakkaudettomuutta.

Täydellisen, ihanan, loppumattoman iankaikkisen elämän hankkiminen on ihmiselle mahdotonta. Me emme ansaitse sellaista. Mutta Jumalan ihmeellinen armolahja on se, mitä hän tekee ja antaa meille Kristuksessa Jeesuksessa. Hän antaa meille kaiken lahjaksi.

Se, mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista, mutta kivuliasta aina ristinkuolemaan saakka. Kalliisti meidät on lunastettu elämään. Sen arvoisesti meidän on hyvä elää, armon varassa!

Vertauksen teologiset pääaiheet

Pelastuksen hankkiminen on ihmiselle mahdotonta. Hän on syntinen ja siksi hänen tekonsa ja elämänsä ovat aina itsekkyyden, usein myös pahuuden sävyttämiä. Hän ei ansaitse iankaikkista elämää vaan tuomion ja kadotuksen.

Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän voi pelastaa syntisen ihmisen. Tämä maksaa Jumalalle paljon. Vapahtajan on kärsittävä ristinkuolema, jotta mahdottomasta tulee mahdollista.

Jeesuksen kutsu seurata häntä tarkoittaa pelastumista, osallisuutta Jumalan valtakuntaan ja ikuiseen elämään. Kutsujan voima saa kutsutun liikkeelle. Siinä on laki ja evankeliumi.

Kutsuun vastaaminen on vapaaehtoista. Opetuslapset vastasivat myöntävästi; rikas hallitusmies torjui kutsun. Mikä on meidän vastauksemme?

Jeesuksen seuraaminen avaa Jumalan rakkauden voiman lähteet. Uskova saa rakastaa läheisiään uudella tavalla ja hänen suhteensa mammonaan tervehtyy.

Kullakin ihmisellä on oma elämäntiensä ja tehtävänsä. Toiset elävät arkisesti ja palvelevat pääosin maallisessa ammatissa. Toiset lähtevät Jumalan valtakunnan työhön niin, että joutuvat luopumaan tutusta ja rakkaasta moniksikin vuosiksi.

Jumala täyttää ihmisen elämän siunauksilla, mutta samalla elämään kuuluu monenlaista luopumisen tuskaa ja kärsimystä, varsinkin oman syntisyytemme ja Jeesuksen seuraamisen vuoksi. Lopulta Jumala antaa täydellisen, ikuisen elämän.

Jumalan Sana, kutsu ja lupaukset ovat mitä syvintä, vakavinta ja luotettavinta todellisuutta.