JOOSUAN KIRJA: Jumala vie perille Luvattuun maahan Joosuan johdolla (Joos 1-24)

 

Johdanto

Joosuan kirja voidaan jakaa kahteen pääosaan: 1) Luvatun maan valtaaminen ja 2) sen jakaminen sukukunnille. Ensimmäinen osa, maan valtaaminen pitää sisällään valmistautumisvaiheen ja itse valtaamisen. Jälkimmäinen osa päättyy maan jakamisen jälkeen Joosuan jäähyväispuheeseen ja haasteeseen seurata Herraa.

Joosuan kirjan tapahtumat ovat todellista historiaa. Ne ajoittuvat vuoden 1240 eKr. ympärille, jolloin Israel valloitti Luvatun maan. Arkeologia on pitkälti vahvistanut niiden todenperäisyyden. Jumala toimii historiassa, kansojen ja yksilöiden vaiheissa ja kohtaloissa. Ihmisen elämä on Jumalan käsissä. Jumala tahtoo armahtaa ja siunata, mutta monet valitsevat mieluummin tuomion ja kirouksen kuten Egyptin faarao, kanaanilaiset, filistealaiset ja lähikansat.

Tästä historiasta nousee esille monia periaatteita, joita voimme soveltaa omaan elämäämme ja seurakunnan toimintaan. Luvatun maan valtaaminen kuvaa elämäämme ainakin kahdella eri tavalla: 1) se merkitsee Jumalan tahdon mukaiseen elämään astumista ja Jumalan antamien tehtävien suorittamista; 2) se kuvaa perille pääsemistä taivaan kirkkauteen, ei helppoa tietä pitkin vaan monien taisteluiden, voittojen ja tappioiden kautta.

Israelin kansan on nyt aika astua uuteen sillä Luvattu maa odottaa valloittajaansa. Mutta mitä on opittu? Jumala on suuri, voimallinen Herra. Hän on pyhä ja uskollinen. Kaikki on Jumalan varassa. Tärkeää on hänen tahtonsa kuunteleminen ja sitä varten on pyhä laki. Laki kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Laki antaa synnintunnon ja johtaa etsimään Jumalan armoa. Evankeliumi puolestaan on esikuvallisesti läsnä ilmestysmajassa ja sen uhreissa. Pyhän Jumalan luokse kulkee tie vain syntien sovituksen kautta ja siksi sijaisuhrin on kuoltava ihmisen asemasta. Sanan vesi puhdistaa kasvot, kädet ja jalat. Herran kirkkaus (7-haarainen lamppu) valaisee tietä Jumalan läsnäoloon ja näkyleivät vahvistavat sydäntä. Herra kuulee kansansa rukoukset ja pyynnöt liitonarkin armoistuimelta. Kerran vuodessa ylipappi tuo sovituksen koko kansalle. Kansa saa juhlia Herran armoa ja hyvyyttä kolmesti vuodessa. Jumala on kansansa Herra.

Israel on kulkenut oman vanhan tiensä loppuun. Se johti vain sakkokierroksiin autiomaassa ja toi kuoleman. Vanha luonto on kuoletettava, jotta uusi voisi ottaa hallintavallan. Mooses, laki ei vie perille asti, mutta Joosua, Jeesus tekee sen. Mooses on tienviitta, jossa lukee: Seuratkaa Joosuaa.

 

Valmistautuminen Luvatun maan valtaamiseen  (1-5 luvut)

Takana on pitkä Jumalan koulu, jossa kansa on oppinut tuntemaan Jumalaa ja omaa syntisyyttään. Mutta nyt kansa on lähes valmiina ylittämään Jordanin virran ja astumaan Luvattuun maahan. Jumala ei aseta omiaan heti suuriin tehtäviin vaan usein me tarvitsemme jopa 40 vuoden valmennuksen ennen kuin elämämme tarkoitus voi toteutua. Nyt Israel oli kypsynyt valmiiksi ja tarvitsi viimeisen silauksen. Missä kasvuvaiheessa me olemme?

Mooses oli kuollut ja Joosua oli uusi johtaja. Tehtävä oli vaikea, sillä miljoonaisen kansan johtaminen ja valloitussodan käyminen oli vaativaa. Jumala ilmestyi Joosualle, joka oli uskollinen, vakaa, mutta arka ja vetäytyvä. Joosua tarvitsi Jumalan rohkaisua ja neuvoja: 1:1-9. Ole luja ja rohkea! Noudata kaikessa lakia, sen käskyjä ja jumalanpalvelusohjeita! Silloin ei kukaan voi vastustaa sinua. Herra on kanssasi!

Nämä sanat sopivat meille, vaikka emme olekaan johtajia kuin Joosua. Meille kaikille on haasteita ja tehtäviä, joissa Jumala on kanssamme: Ole luja ja rohkea! Älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin! Etsi ensin Jumalan tahtoa ja vanhurskautta, niin kaikki muukin välttämätön annetaan sinulle.

Jumala lupasi antaa kansalle Luvatun maan, mutta sinne oli mentävä ja sen puolesta oli taisteltava. Jumala pelastaa meidät ja antaa iankaikkisen elämän. Tie perille asti ei ole helppo; on käytävä monia taisteluita, joiden keskellä turva löytyy Herrassa. Perille pääsy on sittenkin yksinomaan Herran varassa ja käsissä. Omin voimin emme pääse perille emmekä selviä elämämme taisteluissa.

Joosua antoi kansalle kolme päivää aikaa valmistautua ja pyhittäytyä. Tuona aikana kaksi vakoojaa lähetettiin tutkimaan Jerikon kaupunkia, joka oli voimakkaimmin linnoitettu kaupunki koko maassa. Sen kaksoismuurit kohosivat 10 metrin korkeuteen. Kaupunkiin lähetetyt vakoojat piiloutuivat majatalonpitäjän, portto Raahabin taloon. Raahab oli kuullut Israelin Herran voimasta ja tahtoi kääntyä Jumalan puoleen: 2:9-13. Israelin tulo merkitsi Jumalan tuomioiden alkamista. Siihen asti oli aikaa tehdä parannus ja kääntyä Herran puoleen.

Jumalan tuomiot ovat meidänkin maailman yllä. Kaikki on valmiina. Mutta kuka kääntyy? Kuka tekee parannuksen? Kuka pelkää Herraa? Syntisinkin ihminen saa kääntyä, kuten Raahab ja hänen perhekuntansa.

Raahabin tuli sitoa talonsa ikkunaan punainen nauha. Tuo merkki suojasi talon asukkaat kuten Karitsan veri israelilaisten ovien pielissä Egyptissä. Kristuksen sovituskuolema ja siihen turvautuminen pelastaa ikuiselta kuolemalta: 2:17-19. He uskoivat, pelastuivat ja jäivät asumaan Jumalan kansan pariin. Mekin saamme turvautua joka tilanteessa Karitsan vereen, joka tuo anteeksiannon ja elämän!

Ensimmäinen haaste Joosualle ja kansalle oli Jordan-virran ylitys (3-4 luku). Joki tulvi voimakkaasti eikä sitä voisi ylittää mitenkään. Herra käski pappeja kantamaan liitonarkkia kansan edellä ja astumaan veteen. Tuolloin veden virtaus katkesi 30 km päässä yläjuoksulla. Vielä nykyäänkin alueella tapahtuu maanvyörymiä, jotka tukkivat joen jopa vuorokauden ajaksi. Näin kansa ylitti ensimmäisen esteen. Tapahtuma muistutti punaisen meren ylitystä ja osoitti kansalle, että Herra on todella sen kanssa ja että Joosua on Mooseksen veroinen johtaja.

Joskus mekin voimme ihmetellä, miten olemme päässeet kulkemaan hyvinkin vaikeiden tilanteiden ja vuosien läpi, kun katselemme elämäämme taaksepäin. Silloin meidän tulisi rohkaistua ja muistaa, että Jumala on kanssamme. Hän on auttanut ja kantanut menneisyydessä ja niin hän tekee nytkin.

Israel astui nyt ensimmäisen kerran Luvattuun maahan. Uuden alun merkiksi uusi sukupolvi tuli ympärileikata (5 luku). Vanha luonto, synti ei saanut enää hallita elämää kuten erämaassa. Kansa sai viettää pääsiäistä Jerikon arolla ja nauttia Luvatun maan viljaa; tuolloin mannan tulo päättyi. Jumala antaa runsauden aikoja itse kullekin. Jumala on uusien alkujen ja mahdollisuuksien lähde.

 

Maan valloitus  (6-11 luvut)

Mikä maa ja miksi sodan voimalla? Minkälaiseen maahan Israel oikein oli astumassa? Keitä siellä asui? Luvatussa maassa oli asunut kanaanilaisia jo 1000 vuoden ajan. He rakensivat monia kaupunkeja ja kehittivät kirjainkirjoituksen. Moraalisesti he olivat turmeltuneita. He palvoivat Baal-jumalaa ja Astarte-hedelmällisyyden jumalaa. Seksuaalinen irstailu kuului jopa jumalanpalvelukseen, saati sitten arkielämään. Vakavinta oli, että uhrasivat lapsiuhreja – saatanalle. Jumala antoi heille satoja vuosia aikaa kääntyä, mutta sitä he eivät tehneet.

Kanaanilaisten asemaa olivat horjuttaneet ns. merikansojen liikkeet. Foinikialaiset asettuivat pohjoiselle rannikkoalueelle Tyyrokseen ja filistealaiset eteläiselle alueelle. Kanaanilaisille jäi sisämaa. Filistealaiset olivat voimakas kansa. He tunsivat raudanvalmistuksen ja heillä oli raudoitettuja sotavaunuja ja aseita. Tasangoilla he olivat ylivoimaisia. Mutta hekin palvelivat epäjumalia ja rakensivat suuria temppeleitä. Yhden sellaisen Simson tuhosi kuolemansa kautta. Naapurikansoja olivat moabilaiset, edomilaiset ja ammonilaiset. He asuivat Kuolleen meren itäpuolella ja aiheuttivat vaikeuksia israelilaisille.

Jumala vihki nämä kansat tuhon omiksi ja käski surmaamaan heidät. Miksi näin? Miksi Jumala käskisi tappamaan ja tuhoamaan? Eihän Jumala ole sellainen! Jumalahan on rakkaus, joka hyväksyy kaiken. Ihmisen mielestä kaikki, mikä tuntuu hyvältä, on myös Jumalan hyväksymää. Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä! Ja Jumala siunaa! Näin jopa jotkut kirkkomme johtajista ja työntekijöistä julistavat. Vuoden papiksi valittiin nainen, joka ”siunasi” omapäisesti homoparin liiton. Kirkkohallitus antoi lausunnon, että homoparien tulee saada adoptio-oikeus. Syntiä ei voi siunata eikä laillistaa. Se tuhoaa kansan ja vie uudistumisen ja parantumisen mahdollisuuden.

Raamatun Jumala (Vanhassa ja Uudessa testamentissa) on aivan toisenlainen. Jumalasta luopumista seuraa aina yhä enemmän syntiä, joka vääristää ja tuhoaa elämää. Jumala kehottaa ihmisiä parannukseen ja armahtaa mielellään. Mutta katumattomat hän tuomitsee ja tuhoaa. Synnin palkka on ikuinen kuolema. Vain usko Kristukseen ja Jumalan Sanaan pelastaa meidät.

Voimme nähdä sodissa kaksi puolta. Toisaalta ne ovat ihmisen synnin ja saatanan hedelmää. Ihminen tappaa, koska hän on paha. Sodissa ihminen joutuu näkemään todellisen tilansa. Toisaalta sodat voivat olla Jumalan rangaistustuomiota. Sota on rangaistus, mutta se voi johtaa parannukseen ja pelastaa viimeisestä, ikuisesta tuomiosta. Näin tapahtui Suomenkin kohtalonvuosina. Jumala on aina oikeudenmukainen ja armollinen. Ajallinen koettelemus ja rangaistus voi kääntyä ikuiseksi parhaaksi.

Raamattu kuvaa sotia, koska ne ovat osa syntistä ihmisyyttämme ja historiaamme. Sodat voivat olla myös Jumalan tuomion ja armon välineitä. Raamattu koskettaa elämän tuskallisiakin puolia. Jumala ei ole säikky, hempeä pehmoukko pilvenreunalla vaan pyhä Herra. Niinpä Vanha testamentti käyttää Jumalasta nimeä ”Herra Sebaot”, joka merkitsee ”Herra on sotajoukkojen päällikkö”. Joosua sai kohdata Jumalasta tämän puolen: 5:13-15. Ilmestyskirjassa Kristusta kuvataan kuninkaiden Kuninkaana, joka tuhoaa suunsa miekalla vihollisensa: Ilm 19:11-16.

 

Jeriko, Ai ja Gibeon  Herra antoi tarkan ohjeen, miten valloittaa vahvoilla muureilla ympäröity Jeriko. Marssikaa 7 päivänä kaupungin ympäri liitonarkin kanssa ja sitten kohottakaa sotahuuto (6 luku). Jerikon tavoin maailma yrittää sulkea Jumalan pois monenlaisin muurein. Tieteessä Jumalan olemassaoloa pidetään sopimattomana ajatuksena. Arkielämässä ihmiset eivät kuuntele Jumalaa vaan seuraavat maailman himoja. Seurakunnan tehtävänä on murtaa muureja julistamalla Sanaa: lakia ja evankeliumia, tuomiota ja armoa.

Jeriko oli maailman vanhin kaupunki, mutta se sijaitsi herkällä maanjäristysalueella. Se on tuhoutunut ja rakennettu 17 kertaa pronssikauden aikana (1500-1000 eKr). Nyt sen armonaika oli jälleen päättynyt ja edessä oli kuolema. Mahtavat muurit sortuivat ja kaikki asukkaat tapettiin. Jumala on pyhä. Ilmestyskirja kertoo, kuinka sodat, vitsaukset ja tuomiot piiskaavat maata. Silti ihmiset eivät tee parannusta: Ilm 9:13-14,20-21; 16:21. Ihminen ei voi paeta Jumalaa.

Jumala oli niin pyhä, ettei Jerikosta saanut ottaa mitään tavaraa saaliiksi (7 luku). Maailman syntihoukutuksista emme saa ottaa yhtäkään emmekä piilottaa niitä kotiimme ja sydämiimme. Yksi israelilaisista, Akan rikkoi tämän määräyksen, mutta Jumala paljasti sen. Lopulta Jumala paljastaa salaisimmatkin syntimme ja voi tuoda ne päivänvaloon kuten eräälle ulkoministerille kävi.

Akanin synti johti Israelin tappioon Ain kohdalla (7 luku). Se oli pikkukaupunki, mutta synti ja kevytmielinen suhtautuminen toivat häpeällisen tappion. Vasta synnintunnustus ja parannus johtivat voittoon. Synti oli poistettava. Meidänkin tulee tehdä joka päivä parannusta synneistämme. Helmasynnit tuhoavat elämäämme ja riistävät monia ajallisia siunauksia.

Ain kaupungin valloitus kuvaa taisteluamme omaa syntiä vastaan. Me vähättelemme syntiä ja suhtaudumme siihen kevyesti. Synti johtaa kuitenkin monenlaisiin vastoinkäymisiin ja ristiriitoihin. Ainoa oikea tapa on ottaa synti vakavasti. Se tulee tunnustaa ja on rukoiltava armoa ja uudistumista. Meidän on myös taisteltava syntiä vastaan. Älä anna niin helposti periksi! Toki tiedämme, että se on loputonta taistelua. Vain syvä synnintunnustus: ”Herra, tällainen minä olen, armahda minua” antaa uuden alun jokaiselle päivälle. Herra on uskollinen ja vie lopulliseen voittoon. Näin kävi Ain kaupungin kohdalla. Se voitettiin Joosuan johdolla Herran Sanan ohjeiden mukaan (8 luku).

Voiton jälkeen Joosua rakensi läheiselle Eebalin vuorelle suuren alttarin. Arkeologit löysivät sen vuonna 1980. Löytö vastaa tarkoin Raamatun kuvausta. Siellä papit uhrasivat polttouhreja ja Joosua luki koko kansalle lain. Voittojen ja siunausten jälkeen on tärkeää kiittää Jumalaa ja kiinnittyä Jumalan Sanaan. Voittojen ja menestyksen jälkeen ihminen lankeaa helposti.

Näin kävi Israelille. Jumala oli käskenyt tuhota alueen kansat, mutta gibeonilaiset onnistuivat pettämään Joosuan valheella (9 luku). Petos on saatanan tavallinen tapa toimia. Ihminen luottaa helposti omaan järkeensä ja aisteihinsa eikä kysy neuvoa Herralta. Silloin ihminen on suojaton. Saatana saattaa jopa esiintyä uskonnollisena johtajana, jopa Kristuksen maanpäällisenä sijaisena kuten paavi.

Apostoli Paavali varoitti heistä (2 Kor 11:3-4,13-15). Saatana kieltää Jumalan ihmiseksi tulon ja Kristuksen ristinkuoleman sovittavan merkityksen. Saatana kieltää Jumalan Sanan. Ilmestyskirjan mukaan väärä profeetta saa ihmiset kumartamaan petoa (Ilm 13:11-18). Se rakentaa porttokirkkoa, jonka ulkonainen loisto on suuri, mutta joka elää synnissä ja vainoaa uskovia (Ilm 17 luku). Onko meidän kirkkomme muuttumassa porttokirkoksi, joka rakastaa syntiä, kieltää Herran Sanan ja vainoaa sen uskovia jäseniä?

Petoksen myötä gibeonilaiset saivat jäädä asumaan israelilaisten keskelle, mutta hiljalleen he totuttivat israelilaiset palvelemaan epäjumalia. Muutos oli hidas ja salakavala. He tottuivat ja mukautuivat syntiin ja epäjumaliin. Sama vaara uhkaa meitä joka päivä varsinkin voimakkaan median ja viihdeteollisuuden kautta.

 

Luvatun maan etelä- ja pohjoisosat  Kaikista vaikeuksista huolimatta maan keskiosa oli nyt valloitettu. Maa oli jaettu kahtia eivätkä paikalliset kansat voineet enää liittoutua yhteen muuten kuin paikallisesti. Toisena vaiheena oli maan eteläosien valloitus. Israel voitti Jerusalemin kuninkaan kokoaman liittoutuman (10 luku). Tässä taistelussa Jumala osoitti kaikkivaltiutensa ja käänsi maapallon akselia niin, että päivä pidentyi huomattavasti tuona päivänä. Tutkijoiden mukaan maapallon akseli on todella muuttanut kulmaansa pariinkin otteeseen. Sen tähden Israel kykeni voittamaan vihollisensa perinpohjin eivätkä he päässeet pakoon. Luoja hallitsee koko universiumia. Sitä järisyttävät tapahtumat koittavat etenkin Herran Jeesuksen paluun yhteydessä (Luuk 21:25-28). Kolmantena vaiheena oli maan pohjoisosien valloitus (11 luku). Lopulta koko maa oli Israelin hallinnassa: 11:23. Taistelut päättyivät ja rauha alkoi. Oli aika jakaa maa kansan asuttavaksi ja nauttia maan hedelmistä.

 

Maan jakaminen  (12-22 luvut)

Joosuan kirja kertoo, että Israel valloitti koko Luvatun maan. Toisaalta se kyllä nimeää monia paikkoja ja alueita, jotka jäivät vielä valloittamatta. Niitä olivat erityisesti rannikkotasangon filistealaisalueet. He olivat voimakkaita taistelijoita juuri tasangoilla.

Joosuan kirjan luvut 12-21 luvut kertovat maan jakamisesta 12 sukukunnan kesken. Niissä toteutuivat kantaisä Jaakobin lausumat siunaukset ja ennustukset. Jako tehtiin arvalla, jolloin ratkaisu jäi Herran käsiin. 12 sukukuntaa poikkeavat osittain Jaakobin poikien nimistä: Joosefin tilalle tulivat hänen kaksi poikaansa Efraim ja Manasse sukukuntineen. Leevistä polveutuvat leeviläiset eivät saaneet omaa aluetta vaan 48 kaupunkia ympäri maata (21 luku). Heidän tehtävänsä oli opettaa Herran lakia ja osallistua vuoroittain ilmestysmajan tehtäviin. Koska he asuivat kaikkien sukukuntien keskuudessa, he saattoivat hoitaa opetustehtävänsä kattavasti.

 

Jordanin itäpuoliset alueet ja keskinäisen sisällissodan vaara  Huomattava on, että Ruuben, Gad ja puolikas Manassesta jäivät Luvatun maan itäpuolelle. He ehkä tekivät siinä virheen ja joutuivat myöhemmin naapurikansojen painostamiksi ja hieman erilleen muusta Israelista. Tätä he itsekin pelkäsivät ja sen tähden he rakensivat alttarin Jordan-joen varteen muistuttamaan yhteenkuuluvuudesta (22 luku). Siinä ei ollut tarkoitus uhrata, sillä Siilossa sijaitsi ilmestysmaja, joka oli ainoa sallittu uhripaikka (18:1). Nähtyään tämän uuden suuren alttarin muut sukukunnat luulivat, että itäpuoliset sukukunnat luopuivat Herrasta ja aloittivat epäjumalanpalveluksen. Välittömästi he olivat valmiita hyökkäämään Ruubenin, Gadin ja Manassen puolikkaan kimppuun. Onneksi he malttoivat mielensä ja ryhtyivät selvittämään asiaa. Asian oikea laita selvisi ja veljessota vältettiin. Mekin saatamme erehtyä ja tehdä vääriä johtopäätöksiä. Siksi kannattaa neuvotella ja antaa vastapuolelle mahdollisuus kertoa, mistä on kysymys.

Elämä Luvatun maan ulkopuolella, vaikkakin sen rajojen lähellä oli vaarallista. Moni uskova elää puolinaista elämää maailman ja Jumalan tahdon välillä. He ovat tehneet tietoisia kompromisseja, jääneet seurakuntayhteyden ulkopuolelle ja elävät ei-kristillisiä arvoja mukaillen. He eivät ole koskaan tyytyväisiä, sillä eivät löydä syvintä rauhaa Herrassa eivätkä nauti maailmastakaan. Kuulummeko mekin heihin? Olisiko parempi elää Jumalan puolella?

Kristittyjen pariin syntyy helposti ryhmiä, jotka pitävät itseään toisia pyhempinä ja kaikessa oikeassa olevina. Niinpä uskovien ja kirkkokuntien keskinäiset riidat ja jopa ”sisällissodat” eivät ole epätavallisia. Kristikunta onkin jakautunut kirkkokuntiin, herätysliikkeisiin ja lahkoihin. Jumalan todellinen kansa ja seurakunta eivät rajoitu mihinkään tiettyyn ryhmään. Samalla on todettava, että minkään kristillisen ryhmän jäsenyys ei takaa kuulumista pelastettujen joukkoon. Vain siellä, missä ihmiseksi tullut Jumala, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus Jeesus ja Jumalan Sana ovat läsnä ja uskon kautta omistettuina, on aito Jumalan kansa ja pelastus.

Monet lahkot ovat rakentaneet omia alttareita, joissa uhrina ovat ihmisten syntiset teot ja ansiot. Niissä Jeesus Kristus on tavalla tai toisella laitettu sivuun. Joko hän on niin korkea ja taivaallinen, että ihmisen pitää itse kavuta hänen luokseen (ortodoksit ja katoliset), tai sitten Jeesus on pelkistetty pelkäksi esimerkilliseksi ihmiseksi, jota meidän tulisi jossain määrin matkia inhimillisin voimin (liberaalit luterilaiset).

On tärkeää ymmärtää, mikä ovat kristillisen uskon luovuttamatonta, muuttumatonta ydintä ja mikä taas on vain ulkonaista muotoa tai muuten toissijaista. Luovuttamattoman ydinuskon sisältönä on 1) Jumalan luomistyö, 2) Jeesuksen persoona ja sovitustyö (evankeliumi), 3) pelastuksen vastaanottaminen uskon ja kasteen kautta, 4) Pyhä Henki ja hänen työnsä seurakunnassa, 5) viimeinen tuomio ja ikuinen elämä, sekä 6) Jumalan Sana (mm. moraalilaki). Näistä luopuminen johtaa Jumalasta luopumiseen. Kristillinen usko on tiivistetty apostolisessa uskontunnustuksessa.

 

Maan jako ja sen merkitys meidän ajallemme  Kaksitoista sukukuntaa saivat asuinalueensa, mutta jokaisella oli paljon tekemistä niiden hallinnassa. Joitakin osia alueista jäi vihollisten käsiin aina Daavidin aikaan saakka. Kansa keskittyi oman hyvinvoinnin rakentamiseen, taloihin, puutarhoihin ja mukavaan elämään. Tehtävä jäi kesken, mikä kostautui Joosuan ja vanhimpien kuoltua, jolloin viholliset nousivat ja tekivät Israelin elämän vaikeaksi. Apuun nousivat tuomarit (Tuomarien kirja).

Luvatun maan valtaus ja jakaminen kuvaavat monia asioita. Lähetyskäskyssä Jeesus käskee mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tehtävää on punnerrettu läpi vuosisatojen. Pienestä joukosta on kasvanut miljoonien uskovien joukko kautta maailman. Silti paljon on vielä tekemättä. Siinä on meille jokaiselle sarkaa – Suomessa ja myös maailmalla, lähettinä tai lähettäjänä.

Aikanaan pohjoiset Euroopan maat jakoivat alueitaan eri kirkkokunnille. Suomikin on kattavasti jaettu hiippakunniksi, rovastikunniksi ja seurakunniksi. Koko maa on valloitettu? Kyllä – paperilla. Todellisuudessa valtaosa suomalaisista aikuisista elää vailla Jumalaa. Kirkon tehtävä on pahasti kesken. Ongelmana on se, että kirkko luulee täyttäneensä tehtävänsä vain kastamalla ihmisiä. Jotkut jopa vastustavat parannuksen ja uskon julistamista. Suomen luterilaisen kirkon tilanne vastaa hengellisessä mielessä Israelin tilannetta Luvatussa maassa. Paperilla kaikki on hyvin mutta todellisuudessa kirkon perustehtävä on pahasti kesken. Kirkkokin keskittyy vain maailman parantamiseen ja mukavaan elämään eikä julista elämää Kristuksessa.

Luvatussa maassa eläminen kuvaa myös yksilöihmisen elämää. Maa oli jaettu 12 alueeseen, joita tuli hallita Jumalan tahdon mukaan. Mekin voimme määritellä elämämme tärkeimmät osa-alueet: suhde Jumalaan, perhe, työ, seurakunta, ihmissuhteet, lähimmäisten auttaminen, yhteiskunta ja politiikka, harrastukset, muu vapaa-aika, jne. Nämä kaikki osa-alueet kuuluvat Herralle. Usko ei ole jotain sunnuntaikristillisyyttä, jossa kaikki muu lokeroidaan Jumalan tahdon ulkopuolelle. Kaikki elämämme osa-alueet kuuluvat Herralle. Uskon tulee läpäistä koko elämämme. Mitään osa-aluetta ei tule jättää synnin valtaan. Synti tosin asuu meissä kuten filistealaiset Luvatussa maassa, mutta sille ei tule antaa hallintavaltaa. Meillä kaikilla on heikkoja kohtia ja samat synnit toistuvat uudelleen ja uudelleen. Ehkä joudumme kamppailemaan niiden kanssa lopun elämäämme. Jos suosimme syntiä, koemme tappiota ja tuhoa. Antakaamme siis kaikki elämämme osa-alueet Jumalan käsiin. Rukoillaan, että hän siunaa ja varjelee meitä.

Varmaa on aina se, että vain Kristuksen sovitustyöstä ja armon tuomasta levosta käsin jaksamme taistella ja kulkea eteenpäin. Omin voimin se ei onnistu. Eikä elämän tule olla pelkkää taistelua vaan myös iloa Herran huolenpidon kohteena. Uskovan ei tarvitse ensisijassa keskittyä syntiongelmaan vaan Kristukseen ja siihen elämänlahjaan, minkä hän antaa. Kristittynä eläminen onkin kasvua Jumalan rakkaudessa ja armossa.

 

Turvakaupungit ja rauha  Maanjaossa Jumala neuvoi Joosuaa valitsemaan Israelin kansan keskelle 6 erityistä turvakaupunkia, kolme kummallekin puolelle Jordania (20 luku). Turvakaupunkiin saattoi paeta se, joka vahingossa oli aiheuttanut toisen kuoleman. Näin hän välttäisi verikoston vaaran. Turvakaupunkiin paennut ilmoitti tekonsa kaupungin vanhimmille, jotka tutkivat tapauksen. Myöhemmin hän voisi palata kotiseudulle. Näin Jumala kieltää, että toisten tuomitseminen ei kuulu yksilöille vaan yhteisölle, esivallalle. Turvakaupungit ovat esikuvia Kristuksen rististä, jonka juurelle syntinen ihminen voi paeta vihaa ja tuomiota.

Kun maa oli kokonaan jaettu, vasta silloin Joosua valitsi itselleen asuinpaikan Juudan sukukunnan alueelta. Näin Joosua osoitti suurta nöyryyttä ja viisautta. Kunpa mekin voisimme toimia Joosuan tavoin.

 

Joosuan jäähyväispuhe ja liiton uudistaminen  (23-24 luvut)

Lue 23:1-16. Joosua oli tullut vanhaksi ja hänen elämänsä ja tehtävänsä maan päällä oli päättymässä. Rakastavan isän tavoin Joosua antaa ohjeita johtajille. Hän muistuttaa, että Luvatun maan valloitus perustui Herran voimaan eikä kansaan. Heidän tulee kaikessa noudattaa Jumalan tahtoa ja rakastaa Herraa. Kuuliaisuus toisi siunauksen, mutta luopumus tuo tuhon. Koska elämä helpottuisi, luopumuksen vaara kasvaisi.

Joosua tahtoi puhua koko kansalle. Kaikki sukukunnat kutsuttiin maan keskiosassa sijaitsevaan Sikemiin. Sinne aikoinaan Aabraham saapui ja rakensi alttarin Mooren tammistoon (1 Moos 12:5-7). Siellä Herra vahvisti lupauksensa siitä maasta. Siellä sijaitsivat Ebalin ja Garissimin vuoret, joiden rinteiltä luettiin juhlallisesti liiton siunaukset ja kiroukset (5 Moos 11:29).

Joosua muistutti kansan juurista ja menneisyydestä. Herra johdatti Aabrahamin Babylonian Urista ja kasvatti kansan Egyptissä, josta hän myös vapautti kansan ja lähetti kohti Luvattua maata. Herra antoi maan Israelin käsiin. Sen tähden kansan tuli pelätä Herraa ja palvella häntä uskollisesti: 24:14-16. Kansa vakuutti uskollisuuttaan, jolloin Joosua uudisti liiton ja luki heille Siinain liiton käskyt ja oikeudet: 24:25.

Joosua, Jeesus ja me  Joosua päätti elämäntyönsä loppuun asti uskollisena Herralle. Hän kuoli 110 vuoden ikäisenä (24:29). Joosua on esimerkki jokaiselle uskovalle. Hän oli nöyrä, uskollinen ja päättäväinen, vaikka oli arka ja vetäytyvä. Joosua johdatti kansan Luvattuun maahan ja oli kirkas Jeesuksen esikuva. Jeesus johdattaa meidät läpi elämänhaasteiden perille Luvattuun maahan, Uuteen Jerusalemiin uudessa luomakunnassa. Jeesus on uskollinen ja pitää meistä huolen.

Joosuan kirja on tärkeä opetus meille nykyajan kristityille. Sinun tulee seurata Herraa Jeesusta. Sinulla on oma paikkasi ja tehtäväsi Jumalan kansan keskuudessa. Saat julistaa lakia ja evankeliumia, sekä palvella perheesi, sukusi ja lähiyhteisön keskellä. Saat palvella seurakuntaa ja yhteiskuntaa. On elintärkeää arvioida kriittisesti yhteiskunnan ja kirkon tilaa. Niiden puolesta kannattaa taistella rukoillen ja Sanan voimalla. (Room 12 luku)

 

Avaimia Raamattuun ja elämään

• Joosuan kirjan historialliset tapahtumat soveltuvat aikaamme ja elämäämme: meidän ja seurakunnan tulee elää Jumalan tahdon mukaista elämää ja täyttää meille annetut tehtävät.
• Matka Luvattuun maahan kuvaa elämäämme matkalla ikuiseen elämään.
• Joosua on esikuva Jeesuksesta, joka uskollisesti ja horjumatta vie meidät perille.

Avainjakeita

• 1:1-9 – Joosuan valtuutus ja rohkaisu
• 2:17-19 – Raahab pelastuu sovituksen merkin alla
• 5:13-15 – Herra on sotajoukkojen päällikkö (Kristus)
• 6 luku – Jerikon muurien ja kaupungin sortuminen
• 11:23 – Luvattu maa on valloitettu!
• 23:1-16 – Joosuan jäähyväispuhe
• 24:14-16 – Minä ja perheeni palvelemme Herraa! Ketä te palvelette?

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen

• Jukka Norvanto, Luvattuun maahan (perussanoma)
• Eero Junkkaala, Luvattuun maahan (uusi tie)