ILMESTYSKIRJA: Johanneksen ilmestys alkaa… (1 luku)

 

1 LUKU

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva.

Jumala lähetti enkelinsä ja ilmoitti kaiken tämän palvelijalleen Johannekselle, joka nyt omalla todistuksellaan vahvistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken minkä on nähnyt. (jakeet 1-2)

Jumalalla on järisyttävää postia sinulle! Jumala ei ilmesty valtavana kirkkauden olentona taivaalla niin että kaikki näkisivät hänet. Hän toimii välillisesti (vaikka on Pyhän Hengen kautta läsnä meidän keskellä). Jumala antoi ilmestyksen (”ilmoituksen”) ensin Jeesukselle Kristukselle, sitten enkelille, Johannekselle ja lopulta seurakunnan kautta sinulle ja minulle. Ilmestyskirja on Jumalan Sana meille. Jumala on aina Sanan Jumala. Emme voi tuntea häntä muuten kuin Sanan kautta. Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa Sanassa. Koko maailma on luotu Sanan voimalla.

Käsissämme on ihmiskunnan historian merkittävin sanoma tulevaisuudestamme. Se, mikä on ”pian” tapahtuva, tarkoittaakin vähintään 2000 vuoden ajanjaksoa. Toisaalta jo Johanneksen ajan kristityt kokivat monia Ilmestyskirjan kuvaamia tilanteita Rooman vainoissa, joten sen sanoma oli jo heille hyvin tärkeä ja ajankohtainen. Lisäksi asiaa voidaan katsoa Jumalan näkökulmasta, josta käsin tuhat vuotta tai pari on kuin yksi tai kaksi päivää. Kolmanneksi, sana ”pian” voidaan kääntää myös ”nopeasti, äkisti”: keskeiset tapahtumat saattavat toteutua nopealla tempolla.

Ilmestyksen saajaksi on nimetty Johannes. Häntä ei määritellä sen enempää, mikä kuvastaa, että hän oli kaikkien tuntema. Varhainen kristillinen kirkko on pitänyt nimenomaan apostoli Johannesta ilmestyksen saajana. Teksti on kirjoitettu huonolla kreikalla, mutta sen ajattelu on syvästi heprealaista. Tämäkin puoltaa sitä, että juuri apostoli Johannes on tämä henkilö. Johannes eli pitkäikäiseksi. Hän asui ja vaikutti myöhäisinä vuosinaan Efesossa. Siellä hän joutui kokemaan keisari Domitianuksen voimakasta vainoa (81-96 jKr.) ja tuli karkotetuksi Patmos-saarelle 90-luvun puolivälissä. Johannes vapautui, kun keisari kuoli.

Ilmestyskirja on ”Jeesuksen Kristuksen” ilmestys / ilmoitus. Jeesus Kristus on kirjan päähenkilö, jonka rinnalla muut tapahtumat ja toimijat ovat toissijaisia. Ilmestyskirjaa tulee tulkita Kristus-keskeisesti kuten muutakin Raamattua. Ilmestyskirjassa saamme oppia tuntemaan Herraamme yhä syvemmin ja laajemmin.

Mutta mitä hyötyä Jumalan tuntemisesta on? Iankaikkinen elämä on sitä, että tunnemme Jumalan ja hänet, jonka Jumala on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen (Johanneksen evankeliumi 17:3).
Ilman Jumalaa ihminen on menettänyt syvimmän identiteettinsä ja todellisen elämän. Jumalan armon yhteydessä ihminen löytää nämä uudelleen. Sinä olet Jumalan kuva ja taideteos. Olet tärkeä ja ikuinen! Kristuksessa Jeesuksessa sinut on sovitettu ja lunastettu siihen elämään, johon sinut on alun perin luotu ja tarkoitettu.

Kun katsomme Jumalaa Kristuksen kautta, opimme tuntemaan Luojamme, itsemme ja elämän tarkoituksen. Kaikki se, mitä Kristus on persoonana, mitä hän sanoo ja tekee, miten hän suhtautuu ihmisiin, paljastavat meille Jumalan armollisen ja rakastavan sydämen.

 

Autuas se, joka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, sillä hetki on lähellä. (jae 3)

Autuas on ikuisesti onnellinen ihminen. Hän saa osakseen kaiken sen hyvän, mitä Jumala ihmiselle lahjoittaa – tässä ajassa esimakua ja tulevassa kaiken täydellisenä. Autuaaksi ihminen tulee kun…

• kuulee Jumalan Sanan; tässä Ilmestyskirjan sanoman
• ottaa varteen, eli hyväksyy Jumalan ilmoituksen kohdalleen, turvautuu Häneen ja antaa Jumalan pelastaa ja uudistaa itsensä
• vie sanomaa eteenpäin ja kertoo Ilmestyskirjasta, sen sanomasta

Oletko sinä autuaan, ikionnellisen asemassa? Oletko Jumalan lapsi Kristuksessa Jeesuksessa? Jos et vielä ole, ota hänet vastaan jo tänään! Autuus ei tarkoita ikionnellisuutta tässä ajassa, mutta se merkitsee tuon option omistamista ja sen ensihedelmistä nauttimista. Ilmestyskirjan sanoma on, että monen ahdistuksen kautta meidän on kuljettava perille täydelliseen Jumalan valtakuntaan. Niiden keskellä saamme kokea Pyhän Hengen antamaa lohdutusta ja vakuutusta sydämissämme: olemme sittenkin turvassa, olemme sittenkin parhaissa käsissä, olemme sittenkin matkalla kotiin.

 

TERVEHDYS (jakeet 4-8)

Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. (jae 4)

Johannes palveli Vähä-Aasian keskeisen kaupungin Efeson seurakunnassa (nykyisen Turkin alueella). Ilmestyskirjan sanoma osoitettiin erityisesti tuolla alueella oleville seitsemälle seurakunnalle, jotka luetellaan kahdessa seuraavassa luvussa.

Seurakunnat luetellaan Ilmestyskirjassa niiden luonnollisessa järjestyksessä, alkaen Efesosta ja kiertäen myötäpäivään pohjoisen kautta Laodikeaan. Tätä reittiä viestinviejät ovat kulkeneet seurakunnasta toiseen. Nämä seitsemän seurakuntaa edustavat myös maailman kaikkia seurakuntia ja kristittyjä. Se, mikä on annettu heille, on sovellettavissa myös meihin.

 

Armoa ja rauhaa teille häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija!

Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen. (jakeet 4-6)

Näissä muutamassa jakeessa on kiteytettynä Raamatun ydin:

• Jumala on armollinen ja hänen suhteensa meihin perustuu yksinomaan armoon. Tämä armo tuo meille elämän rauhan.
• Jumalan kolmiykseys: Isä – Poika – Pyhä Henki (”seitsemän henkeä” kuvastaa Pyhän Hengen täydellisyyttä ja läsnäoloa kaikkialla).
• Kristuksen sovitustyö ristillä (”hän on verellään vapauttanut meidät”), joka on Jumalan rakkauden huipentuma.
• Ihminen on syntinen eikä voi itse itseään pelastaa.
• Jumala tekee kansastaan kuninkaallisen papiston, joka ahkeroi hänen palveluksessaan ja palvoo häntä.
• Jumalan hallitsee kaikkea suvereenisti – tapahtui ajassa mitä tahansa. Hän sanoo ratkaisevan sanan: Aamen = totisesti, todella näin on!

Tällainen Jumala lähestyy sinua rakkaudella, Sanalla ja teoilla. Tällaisen Jumalan varaan saat antaa itsesi ajassa ja ikuisuudessa. Hän pitää sinusta huolen!

 

Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen. (jae 7)

Messias on tullut lupauksen mukaisesti jo kerran. Yhtä varmasti hän tulee toisenkin kerran. Itse asiassa Messiaan tulemus on yksi suuri tapahtuma, joka toteutuu kahdessa osassa. Ensin hän tuli kärsivänä Vapahtajana, nyt hän on tulossa pyhänä kirkkauden Herrana ja Kuninkaana. Kristuksen ensimmäinen tulemus mahdollistaa sen, että ihminen voi löytää armon ennen tuomiota.

Kristuksen tulemuksen näkee jokainen – jopa kaikki kuolleet. Ihminen on ikuisuusolento. Hänen persoonansa ja syvin tietoisuutensa on hengessä ja sielussa, jotka ovat aineettomia kuten itse Jumala. Materia tai fyysinen ruumis ei ole elämän perusta eikä edellytys. Ne ovat vain yksi elämän ilmenemismuoto. Ruumiin kuollessa ihminen siirtyy ”tuonelaan”, jossa hän on tietoisessa tilassa. Kristuksen tulo on maailmanajanjakson päättävä julkinen tapahtuma, jonka näkevät kaikki: taivasten enkelit, pimeyden joukot, elävät ja kuolleet ihmiset, tuonelan syvyydetkin.

Kristuksen tulemusta edeltää lähes äärimmäinen tuho maan päällä. Hänen saapuminen pyhässä kirkkaudessa paljastaa todeksi kaiken sen, minkä ihmiset ovat epäuskossa torjuneet. Jumala ja Kristus ovat olemassa; evankeliumin sanoma on totta; ihmiskunnan vastuu Luojansa edessä on totta. Tuossa tulemuksen hetkessä ylpeät vaikeroivat, mutta armonkerjäläiset riemuitsevat.

Taivaallisen maailman ja ajallisen, materiaalisen maailman välillä on verho. Kristuksen tulemuksessa verho avataan ja Jumalan valtakunta laskeutuu maan päälle. Edessä on viimeinen tuomio ja lampaiden ja vuohien erottelu (Matt 25). Toiset perivät iankaikkisen elämän, toiset iankaikkisen kadotuksen.

Entä, pitääkö meidän uskoa Jumalaan siksi, että pelkäämme kadotusta? Ensisijassa meidän tulee kunnioittaa ja pelätä Jumalaa niin, että turvaudumme häneen syntisyytemme ja elämämme hädän keskellä. Tervettä itserakkautta on valita Jumala ja elämä. Vasta silloin voimme rakastaa muitakin. Kadotuksen uhka on äärimmäisen vakava asia, jonka pitäisi johtaa meidät ikuiseen elämään. Varoitus heikoista jäistä ohjaa ihmisiä valitsemaan turvallisen tien siltaa pitkin vastarannalle. Viisas ja itseään rakastava ja elämää kunnioittava valitsee oikean tien. Lisäksi hän neuvoo toisiakin.

 

”Minä olen A ja O, alku ja loppu”, sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. (jae 8)

Jumala on alku ja loppu, mitä kuvastavat Alfa ja Omega, jotka ovat kreikankielen aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirja. Jumala on kaiken alku ja päämäärä. Hän on kaikki niiden välillä. Jumala on luonut maailman ja ihmisen kuvastamaan sitä, mitä Hän on: rakkaus, viisaus, hyvyys, voima, kauneus jne. Vaikka syntiinlankeemus pilasi luomistyön osittain, Jumala luo kaiken uudeksi Kristuksen ja ristintyön kautta. Lopulta jumalallinen päämäärä täyttyy ja ikuinen onnellisuus alkaa tavalla, mitä mikään ei voi enää koskaan rikkoa. Päämäärämme on päästä kotiin ja kohdata Luojamme kasvoista kasvoihin, eheinä ja täydellisinä.

Näissä sanoissa ilmenee myös se, että Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on täydellinen Jumala ja samanaikaisesti täydellinen ihminen, joka on, oli ja on tuleva. Kristus on tullut ja tulee sinuakin varten.

 

JOHANNES NÄKEE KRISTUKSEN (jakeet 9-20)

Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. (jae 9)

Apostoli Johannes on veljemme! Hän ei korota itseään suureksi johtajaksi eikä vaadi sellaista asemaa. Johanneksen johtajuus on Jumalalta. Jumala käyttää häntä ja antaa hänelle tarvittavan karisman ja auktoriteetin. Johannes ei valitse maailman eikä valhekristittyjen tietä: hän ei kumarra keisaria eikä tavoittele valtaapitävien ja kansan enemmistön suosiota. Hän on uskollinen Herrallensa: hän julistaa Jumalan Sanaa ja todistaa Jeesuksesta. Niinpä hän joutuu vainotuksi.

Entäpä meidän aikamme kirkolliset johtajat ja seurakuntien päättäjät? Mikä on heidän valintansa? Julistavatko he Jumalan Sanaa? Entä kehottavatko he ihmisiä turvautumaan ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka vapauttaa synnin, kuoleman ja saatanan vallasta?
Vai turhentavatko ja piilottelevat he Jumalan Sanaa? Puhuvatko he Jumalan armosta ja rakkaudesta ilman Kristusta, ristiä, parannusta ja uudistavaa armoa? Ohjaavatko he ihmisiä tekemään oman jumalansa, joka ei perustu Raamattuun?

Apostoli Johannes oli uskollinen Jumalan Sanan ja Kristuksen todistaja. Hän kulki samaa ahdinkojen tietä kuin muutkin apostolit ja kristityt. Siksi hän joutui karkoitettuna silloisen kotikaupunkinsa Efeson edustalla olevalle saarelle, Patmokselle. Keisari Domitianus vainosi ankarasti kristittyjä aina vuoteen 96 jKr. saakka, jolloin hän kuoli. Kenties Johanneksen korkea ikä oli inhimillinen syy sille, että häntä ei surmattu. Viime kädessä Jumala varjeli hänen elämänsä.

Kristuksen seurakunnan historiassa monia herätysjohtajia on karkotettu ja ajettu syrjäseuduille piilopaikkoihin tai vankiloihin. Inhimillisesti voi silloin tuntua, että tällainen henkilö on lopullisesti syrjäytetty. Häneen on lyöty leima: syyllinen ja paha ihminen. Jumalan käsissä tilanne on usein päinvastoin. Vankeudessa yms. tilanteessa he ovat tehneet jopa suurimmat tekonsa Herrassa.

Paavali oli vankeudessa ja kirjoitti monta seurakuntakirjettä, julisti evankeliumia, todisti Kristuksesta ja ohjasi monia yksityishenkilöitä. Apostoli Johannes sai Patmos-saarella ihmiskunnan merkittävimmän ilmestyksen. Uskonpuhdistaja Martti Luther käänsi Uuden testamentin saksaksi ollessaan piilossa Wartburgin linnassa. Rukoilevaisten herätysjohtaja Henrik Renqvist joutui oikeuden eteen ja hänet siirrettiin Svartholman vankilan papiksi eli käytännössä itsekin vangiksi. Siellä hän kirjoitti merkittävimmät teoksensa. Evankelisen liikkeen johtaja Fredrik Hedberg määrättiin Ouluun vankilasaarnaajaksi. Tänä aikana hän loi perustaa pääteokselleen ”Uskon oppi autuuteen”. Kirkkain esimerkki on itse Vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka ”vangittiin” ristille kuolemaan. Suurimmassa häpeässä, kivussa ja alhaisuudessa tapahtui Jumalan suurin rakkaudenteko: koko ihmiskunnan sovitus.

Jumalan Sanasta kiinni pitäminen ja Kristuksesta todistaminen on meidän tehtävämme. Vaikka tiemme johtaisi ahdistuksiin, vainoihin, syrjään laittamiseen, olemme sittenkin parhaimmassa turvassa ja käytössä.

Johannes ei totea, että hänen ja kristityn osa olisi vain ”ahdistukset”. Hänen luettelossaan on kaksi muutakin seikkaa: Jumalan valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys! Meidänkin osanamme saattaa olla ahdistukset, mutta ylitse niiden on ikuinen elämä Jumalan armossa ja rakkaudessa, sekä Hänen antamansa voima kestää ajallisen elämän ahdistuksia. Voima kestää ei tarkoita ahdistusten väistymistä tai kepeää menestysteologiaa. Kärsimys on todellista. Kestävyyttä tarvitsemme niiden läpi kulkemiseen aina Jumalan valtakunnan portille saakka. Sillä matkalla emme ole yksin vaan itse Herra on kanssamme: Hän on se voima ja persoona, joka antaa meille kestävyyden ja joka kantaa meitä silloin, kun emme itse jaksa ottaa askelia.

Meidän on tärkeää pitää kiinni Jumalan Sanasta ja evankeliumista, Kristuksesta. Meidän tulee ymmärtää, että ahdistukset ovat osa tätä maailmaa ja elämää. Meidän ei silti tarvitse pelätä eikä katsoa ahdistuksiin vaan Herraamme. Kristikunnan luopumus länsimaissa tulee syvenemään ja kiihtymään. Yhä useampi työntekijä ei omaa enää puhdasta kristillistä uskoa. Meidän tulee varjella sydämemme ja mielemme ”fariseusten ja saddukeusten hapatukselta” eli lakihenkisyydeltä ja liberaaliteologialta. Mitä enemmän sellaista kuuntelemme, sitä nopeammin uskomme hiipuu ja kuolee. Sen sijaan Jumalan Sanan päivittäinen ”syöminen” ja pysyminen Sanalle uskollisissa seurakunnissa varjelevat meidät Kristuksessa Jeesuksessa. Ihminen on sitä, mitä hän syö.

 

Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.” (jakeet 10-11)

Herran päivä tarkoitti sunnuntaita. Alun perin Jumala määräsi Israelin kansalle sapattipäivän, joka oli lauantai. Sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä ja lauantai viimeinen. Sapatti alkoi perjantain illasta ja jatkui lauantai-iltaan. Näin sapatti oli täysi vuorokausi. Sapattipäivä oli pyhä liitto Jumalan ja Israelin välillä. Raamatun ilmoituksesta käy ilmi, että vanha liitto oli vajaa ja epätäydellinen ihmisen syntisyyden tähden. Vasta Kristuksen sovituskuolemassa ja ylösnousemuksessa alkoi täydellinen, uusi liitto. Vapahtajan ylösnousemus oli ratkaiseva todiste synnin, kuoleman ja saatanan voittamisesta ristillä. Siksi alkuseurakunta alkoi kokoontua yhteen ylösnousemuksen aamuna, sunnuntaina. He lauloivat hymnejä ja rukoilivat. Myöhemmin päivällä he kokoontuivat apostolisen opetuksen, Sanan tutkimisen ja ehtoollisen merkeissä. Kristittyjen pyhäpäiväksi vakiintui sunnuntai. Sunnuntai on ylösnousemuksen päivä, joka julistaa täyttymystä ja uuden aikakauden alkamista. Se on kristittyjen pyhäpäivä.

Apostoli Johanneksen valtasi Jumalan Henki. Johannes ei uppoutunut omiin näkyihin tai sielunvihollisen syvyyksiin. Se kaikki, mitä Johannes näki, onkin jotain sellaista, jota on vaikea tai jopa mahdotonta inhimillisesti keksiä. Monet voimakkaat näyt, unet tai kokemukset ovat usein yliluonnollisia. Silloin on tärkeää varmistua, ovatko ne Herrasta vai jostain muusta. Kun ihminen elää lähellä Jumalaa armon ja Sanan varassa, hän saa olla pääosin turvassa. Jumalan antamaa näkyä tai kokemusta sävyttää levollisuus, rauha ja selkeys. Kun taas sielunvihollinen toimii, ihminen ahdistuu, kokee painostusta ja pakottamista sellaiseen, mihin hän ei ole valmis.

Johanneksen kokema näky oli moniulotteinen: siihen liittyi voimakas pasuunan / torven soitto, vahva puheääni, selkeä ja ymmärrettävä ohje kirjoittaa, sekä heti perään kuvallisia näkyjä. Itselläni on lahja nähdä rukouksessa kuvia, jotka ovat valokuvan tarkkoja kuvia ihmisistä, (usein kasvokuvia) tai erilaisista tilanteista joko tässä hetkessä tai tulevaisuudessa. Ne näkyvät vain silmänräpäyksen, mutta ovat erittäin teräviä ja ne jäävät syvästi mieleen. Niissä ei ole liikettä. Sen sijaan erityiset unet ovat olleet kuin kertomuksia. Jumalan / enkelin puheäänen olen kuullut yhden kerran. Minulla oli jo lähetyskutsu, mutta sen kohteesta olin epävarma: Aasia vai Afrikka. Eräänä yönä minut herätettiin ja kuulin sanat: ”Afrikkaan Minä sinut lähetän”. Ääni oli syvän rauhallinen, vahva ja vakuuttava. Näitä kuvia, unia ja kokemuksia en pysty itse tuottamaan vaan Jumala antaa niitä silloin, kun Hän niin haluaa. Enkeliä en ole välttämättä kohdannut henkilökohtaisesti, mutta ikään kuin kuvana olen sellaisen nähnyt kolmesti. Jumala on näiden kokemusten kautta halunnut ohjata rukouksiani ja toimintaani, rohkaista ja vahvistaa minua, sekä kertoa jotain tulevasta.

Kun Johannes sai tämän ilmestyksen / ilmoituksen Jumalalta, sillä oli selkeä tarkoitus ja kohde. Kun Jumala puhuu, hän ei tee sitä huvikseen eikä tarjoile ihmisille suuria kokemuksia, joilla he voisivat ylpeillä ja asettua toisten yläpuolelle. Jumala antoi Johannekselle tehtävän kirjoittaa ilmoituksen ylös ja lähettää sen nimeltä mainituille seurakunnille. Samalla nämä seurakunnat edustavat kaikkea kristikuntaa. Niinpä Johanneksen ilmestys on annettu meillekin.

 

Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli Ihmisen Pojan (ihmisen) kaltainen. (jakeet 12-13a)

Tässä hetkessä Johannes sai nähdä Herransa Jeesuksen Kristuksen. Johanneshan oli nähnyt Vapahtajansa jo nuoruusvuosinaan kulkiessaan opetuslasten joukossa Messiaan kanssa. Tuolloin Jeesus oli ulkoisesti aivan tavallinen ihminen, noin 30-vuotias raavas mies. Johannes näki Jeesuksen ristinkuoleman, mutta kohtasi hänet myös ylösnousseena, kirkastuneena. Se, mitä Johannes näkee nyt, ylittää kaiken sen, miten hän oli ennen nähnyt ja tuntenut Herraansa.

Evankeliumikirjoissa Jeesus Kristus on syntisten Vapahtaja. Hän laskeutuu alas ihmisyyteen ja altistaa itsensä kärsimykselle ja kuolemalle. Silti hän on itse Kirkkauden Herra, elävän Jumalan Poika, minkä hän kuitenkin salaa ihmissilmältä. Yhä tänäänkin Jumala liikkuu ihmisten keskellä salatulla tavalla, vähäpätöisen ja mitättömän oloisena. Evankeliumi on sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajasta, joka armahtaa ja auttaa ihmisiä heidän rinnallaan, heidän tasoltaan.

Ilmestyskirjassa näemme Jeesuksen Kristuksen kirkastettuna ja korotettuna Kuninkaana, koko maailmankaikkeuden Herrana ja Hallitsijana. Hän on Juudaan leijona, mutta hän on myös Karitsa, jolla on haavat. Ilmestyskirjassa on vahva muistutus ja muisto siitä, että Jeesus ristiinnaulittu Vapahtaja. Kristus on tätä kaikkea: hän on väkevä Jumala ja todellinen ihminen, hän on Leijona ja Karitsa. Jeesus käytti itsestään mielellään nimitystä Ihmisen Poika, joka tarkoittaa luvattua Messiasta. Uuden kirkkoraamatun (-92) käännös ”ihminen” on väärä ja puutteellinen.

Kirkastettua Messias-Kuningasta saivat katsella vanhan liiton profeetat kuten Daniel: ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (7:13-14). Ks. profeetta Hesekielin näky (Hes 1:26-28). Ilmestyskirja on Vanhan testamentin ennustusten täyttymys.

Johanneksen Kristus-näyssä on mukana vahvaa symboliikkaa. Hän näki Kristuksen sellaisena kuin hän kuvaa, mutta ainakin osittain kuva ei vastanne Kristuksen todellista ulkonaista muotoa. Esimerkiksi hänen suustaan ei tule kaksiteräistä miekkaa… (jae 16). Kuitenkin se, mitä Johannes näkee, kertoo Kristuksesta Jeesuksesta sellaista äärimmäisen syvää ja olennaista, joka on vielä tärkeämpää kuin pelkkä ulkonainen muoto.

Symboliikka ulottuu myös tähän: seitsemän kultaista lampunjalkaa ovat edellä mainitut seitsemän seurakuntaa (1:11,20). Kultaiset lampunjalat muistuttavat vanhan liiton aikaisesta temppelistä, jossa oli seitsenhaarainen menora. Lopulta kaikki maan päällä oleva on vain varjoa ja esikuvaa taivaallisista ja tulevasta täydellisyydestä kuten Heprealaiskirje opettaa.

Itse Kristus seisoi näiden kultaisten lampunjalkojen eli seurakuntien keskellä – onhan Hän seurakunnan pää ja Herra. Kristillisen kirkon kutsumuksena on olla Kristuksen seurakunta ja hänen Sanansa palvelija. Sen tulee loistaa aitoa ja alkuperäistä Kristus-valoa. Loistava valo ei ole seurakunnan ja ihmisten itsensä valoa vaan Kristus-valoa Pyhässä Hengessä. Seurakunnan ja kristityn tehtävänä ei ole puristaa itsestään valoa vaan niiden tulee olla Jumalan läsnäolon ja Sanan läsnäolon paikkoja, joissa tuo valo voi loistaa vapaasti ja kirkkaasti.

Jos seurakunta luopuu Herrastaan, sen valo sammuu ja epäkelpo lampunjalka siirretään kokonaan sivuun. Luopunut seurakunta, piispa, pappi, työntekijä, valtuutettu tai seurakuntalainen ei ole enää Kristuksen. Ilman Kristusta jäljelle jää ulkonaiset kuoret ja tyhjä, vääristynyt antikristillinen sanoma. Ulkonainen asema tai virka-asu eivät tee epäaidosta aitoa. Valveutunut sydämen kristitty näkee heti eron, mutta muille se on vaikeaa, jopa mahdotonta. Moni ihailee ulkonaista loistoa ja nauttii väärästä kristillisestä julistuksesta, koska se sopii syntiä rakastavalle ihmiselle.

Meidät kutsutaan myös yksittäisinä uskovina loistamaan Kristus-valoa sanoin, teoin ja sydämen asentein: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siinä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille.” (Matt 5:14-16).

 

Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. (jakeet 13b-14)

Jeesus näyttäytyi ylipapillisena hahmona. Hän asunsa muistuttaa vanhan liiton ylipapin asua (ks. 2 Moos 28 luku, erityisesti jakeet 4-8; Dan 10:5). Ylimmäisen papin tehtävänä oli johtaa jumalanpalveluselämää ja uhritoimituksia, rukoilla kansansa puolesta ja toimittaa tärkeimmät uhrit, etenkin suurena sovituspäivänä. Etenkin Heprealaiskirjeessä Jeesus kuvataan Suurena ylimmäisenä pappina, josta vanhan liiton pappi oli vain maallinen esikuva (Hepr 8-10 luvut). Apostoli Johanneskin viittaa näihin tehtäviin aiemmissa kirjeissään: Jeesus rukoilee puolestamme Isän luona, hän sovittaa syntimme ja huolehtii Jumalan lapsista. Tämän kaiken hän tekee sinunkin hyväksesi ylimmäisenä pappina. Sellaisena hän on jopa itse uhri meidän puolestamme.

Jeesuksessa yhdistyvät kaikki vanhan liiton ajan keskeiset johtamistehtävät. Jeesus Kristus on Profeetta (hän julistaa Jumalan Sanan), Ylimmäinen pappi (hän rukoilee, uhraa ja uhrautuu, ja johtaa hengellistä elämää) ja Kuningas (hän on kaiken suvereeni hallitsija).

Kristuksen pään ja hiusten hohtaminen kirkkaan valkoisina kuvastavat ikuista synnittömyyttä, puhtautta ja viisautta – Kristus on itse Jumala. Profeetta Daniel näki Jumalan juuri tällaisena omassa näyssään (Dan 7:9-10): ”Mutta sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulenliekkejä. Tulivirta vuoti ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä.”

Kristus on tosi ihminen ja tosi Jumala. Tämä on kristinuskon syvin ja luovuttamattomin ydin. Se erottaa kristinuskon kaikesta muusta. Jumala tulee ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa, sovittaa syntimme ja rakentaa ikuisen elämän yhteyden. Kirkon kolme uskontunnustusta vahvistavat ja kiteyttävät tämän. Ei ole muuta Jumalaa, pelastusta eikä yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä.

Siksi onkin merkillistä, että monet länsimaisen kirkon piispat ja papit julistavat: Kristus oli vain esimerkillinen ihminen – ei siis Luojamme, joka tuli ihmiseksi; Kristus ei sovittanut syntejämme ristillä; Jeesus ei ole syntynyt neitseestä; uskontunnustukset ja kristinusko ovat vain ”kielipeliä”, jossa sanat ovat vain symboleja jostakin muusta; jokaisen ihmisen oma usko (oli se mitä tahansa) on oikein ja arvokasta; jokainen ”pelastuu” (mitä se sitten lieneekään); ei ole todellista syntiä eikä tarvetta sovitukselle; Raamattu ei ole Jumalan Sana vaan ihmisten vaihtuvia ajatuksia ”jumalasta” ja elämän oikeasta ja väärästä. Suomessakin tällainen valhekristillisyys on vallannut kirkkoamme ja seurakuntia, etenkin 1960-luvulta alkaen. Tarkkaa siis, mitä ja ketä kuuntelet!

Kristuksen silmät olivat kuin tulen liekit! Kristuksen silmät merkitsevät hänen kaikkinäkevyyttä ja tietävyyttä. Hän tuntee jokaisen meistä paremmin kuin me itse tunnemme itsemme. Siksi onkin niin turvallista antaa itsemme ja elämämme hänen käsiinsä. Hän tietää, mitä me todella tarvitsemme ja kestämme. Joskus saatamme nähdä häivähdyksen tästä, kun Kristus katsoo meitä Pyhässä Hengessä jonkun sydämen uskovan kristityn silmien kautta. Itse olen kokenut sellaisen ainakin pari kertaa toisen ihmisen katseessa.

Tuliset silmät tarkoittavat myös tuomiota ja puhdistusta. Ylimmäisenä pappina hän tarkastaa seurakuntansa ja kansansa. Mikään synti ei jää häneltä havaitsematta. Yhtäkään syntiä hän ei katso sormiensa läpi. Kaiken pahan, synnin ja väärän hän tuomitsee. Meidän onneksemme hän on itse kantanut syntiemme rangaistuksen ja siksi hänen pyhä katseensa merkitsee synnintunnon heräämistä, anteeksipyytämistä ja puhdistavaa parannusta Kristuksen sovintoveren ja Pyhän Hengen voimassa. Pyhä Henkikin on kuin tulenliekki. Kun Vapahtajamme näin meitä katsoo, se on mahdollisuus sydämen ja elämän parantumiseen ja eheytymiseen, kun vain suostumme siihen.

 

Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. (jae 15)

Vaikka Jumala on Rakkaus, hän on myös Pyhä. Jumalan tuomiot polkevat ihmiskuntaa niin ajassa kuin ikuisuuden kynnyksellä viimeisellä tuomiolla (= pronssiset jalat ja sulatusuuni). Hänen äänensä kuulevat kaikki. Hänellä on täydellinen auktoriteetti. Pyhän edessä kukaan ei ole viaton. Psalmit 2, 94, 96, 99 ja 110 kertovat Jumalan ja Messias-kuninkaan suvereenista herruudesta ja tulevista tuomioista.

Pyhän elämän ja Jumalan tuomioiden sijasta nykyään julistetaan ”hyvän mielen evankeliumia”. Siinä ihmisiä ei saa loukata kertomalla elämän oikeasta ja väärästä eikä siitä, että vain Kristuksessa on tie Jumalan yhteyteen ja pelastukseen. Se on väärä evankeliumi, joka tuudittaa valheeseen ja jättää ihmiset synnin, kuoleman ja perkeleen valtaan. Sen varjolla susi saa rauhassa mellastaa lammaslaumassa. Tulisihan sudelle paha mieli, jos sitä häirittäisiin. Hyvän mielen evankeliumi on paholaisen evankeliumia kristillisessä kaavussa. Aito evankeliumi ei tietenkään ole ”pahan mielen evankeliumia” vaan ilosanoma, joka tuo vapauden synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Siinä on suurin mahdollinen ilo ja aito hyvä mieli. Murhe synnistä johtaa elämään ja iloon.

Viimeisellä tuomiolla ihmiskunta kohtaa Jumalan lopullisen tuomion (Ilm 20:11-15). Silloin se ei voi enää paeta. Mutta ihminen, joka ei pakene Jumalaa eikä vastuuta, tulee Kristuksen ristin juurelle joka päivä. Siellä hänen syntinsä tuomitaan, rangaistus kärsitään ja vapauttava armopäätös julistetaan. Kristitty on jo tuomittu ja armahdettu Kristuksen ristin juurella. Kadotustuomio ei ole Jumalan ensisijainen tahto. Jumala on täynnä rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Hän tulee ihmiseksi ja sovittaa sen synnit ristillä. Hän tahtoo vapauttaa kaikesta pahasta, kärsimyksestä ja kuolemasta.

Meidän tulee pelätä ja kunnioittaa Jumalaa. Hän on pyhä. Hänen käsissään on elämämme ja iankaikkisuutemme. Hän on myös armollinen, kun vain suostumme tuomittaviksi jo nyt ja turvaudumme Kristukseen, jolloin saamme kaiken anteeksi ja Jumala aloittaa meissä hyvän työn, jonka hän vie päätökseen Kristuksen päivään, ylösnousemukseen mennessä.

 

Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. (jae 16)

Seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan ”enkeliä” kuten jakeessa 20 kerrotaan. Sana enkeli on ”angelos”, mikä voidaan kääntää kahdella tavalla: 1) enkeli, 2) sanansaattaja. Tähti voi merkitä myös seurakunnan paimenta. Kokonaisuudessaan kuva on selkeä: Kristus on seurakunnan pää ja nämä seitsemän seurakuntaa edustavat kaikkia seurakuntia läpi historian. Seitsemän on Ilmestyskirjassa keskeinen luku, joka kuvaa täydellisyyttä ja kokonaisuutta. Kristillinen kirkko on siis Kristuksen ”näpeissä”. Hän hallitsee sitä Sanansa voimalla. Hän lähettää Sanansa enkelienkin välityksellä seurakunnan sananjulistajille, jotka julistavat Sanan koko seurakunnalle.

Kaksiteräinen terävä miekka on Jumalan Sana. Hepr 4:12-13: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”

Jumala loi maailman Sanallaan. Elämän koodi on dna, sana soluissamme. Jumala ilmoittaa itsensä Sanassaan. Kristus on Jumalan persoonallinen Sana. Jumala ylläpitää maailmaa Sanallaan. Jumala toimii maailmassa ja taistelee pahaa vastaan Sanansa voimalla. Jumala puhdistaa kansansa Sanallaan. Jumala tuomitsee Sanallaan. Jumala luo uuden taivaan ja maan Sanallaan.

– Ei siis ihme, että sielunvihollisen on pakko kiistää Jumalan Sana: Onko Jumala todella sanonut? Ehei, ei ole sanonut. Sen sijaan minä sanon teille: te ette kuole, jos seuraatte minun sanojani! Tätä virttä veisaavat sielunvihollisen sananpalvelijat meidänkin aikanamme: mediassa, viihdemaailman tuotoksissa, yliopistoissa, liberaaliteologissa kirkoissamme, ihmisten arkiajattelussa.

Meille uskoville se, että Jumala näkee kaiken ja että hänen pyhä Sanansa mittaa ja tutkii kaiken,
on suuri turva. Me emme ole yksin, tuuliajolla emmekä omien vajavaisten aistien ja järkemme varassa. On suuri Jumala, joka tietää kaiken. Hän tietää, mikä on meille parasta. Jumalan Sana paljastaa meissä olevan synnin juuriaan myöten. Se tekee meidät syyllisiksi ja armoa, puhdistusta ja uutta elämää kaipaaviksi. Samalla tuo Sana julistaa armoa, rakkautta ja turvaa Kristuksessa. Jumalan Sana on ajallisen ja iankaikkisen elämän lääke. Se on elämän puu keskellämme; syvimmiltään Sana on persoona, Jumala Kristuksessa Jeesuksessa.

Meillä uskovilla, seurakunnilla ja kirkkokunnilla on pyhä velvollisuus ja etuoikeus hoitaa ja varjella itseämme Jumalan Sanalla. Sana paljastaa sen, mikä on lähtöisin Jumalasta (hengestä), mikä on ihmisestä (sielusta, joka on turmeltunut) ja mikä on lähtöisin saatanasta. Tätä tarvitsemme aikamme liberaaliteologian, lakihenkisyyden ja ylikarismaattisuuden keskellä.

Aito Kristuksen seurakunta lepää Jumalan Sanan varassa, elää siitä ja julistaa sitä. Luopunut seurakunta luottaa vajavaiseen ja turmeltuneeseen ihmiseen, sekä sielunvihollisen valheisiin. Tunnemme aidon Kristuksen seurakunnan siitä, mikä on sen suhde Jumalan Sanaan. Luopunutkin seurakunta puhuu ”Kristuksesta”, mutta se ei ole Raamatun Kristus, koska se irrottaa Jumalan, Kristuksen, rakkauden, totuuden ja elämän Jumalan Sanasta ja antaa niille vieraan sisällön.

Kristuksen kasvot loistivat kuin keskipäivän aurinko. Oletko yrittänyt katsoa kirkasta aurinkoa? Sitä ei pysty katsomaan. Vaarana on silmien vaurioituminen. Jumala on suurempi, voimakkaampi ja kirkkaampi kuin aurinko ja tähdet, jotka ovat hänen luomiaan ja jotka heijastavat sitä, mitä Jumala on. Kukaan ihminen ei voi nähdä eikä katsoa pyhään Jumalaan, varsinkaan syntisinä.

Jumalan rakkaus, hyvyys ja pyhyys loistavat Kristuksen kasvoissa. Vaikka emme nyt näe sitä inhimillisin silmin, voimme aistia siitä jotain ”hengessämme”. Jumala katsoo sinuakin rakastaen. Kristuksen kasvojen kirkkaus tuo kirkkauden, elämän ja ikuisen autuuden. Lepää kirkkaudessa Jumalan Sanan, rukousten ja uskovien yhteyden äärellä. ”Mutta teille, jotka pelkäätte nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla.”  (Malakian kirja 3:20, 4:2)

Me olemme matkalla kohti ikuista kirkkautta, jossa kaikki vajavainen ja turmeltunut pyyhitään pois. Se, mitä nyt kaipaamme sydämissämme, on kerran oleva meidän. Lue Room 8:18. Sama Jumalan kirkkaus valaisee koko uuden luomakunnan Kristuksessa: ”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa.” (Ilm 21:22-24)

 

Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.

Jumalan kohtaaminen hiljentää ja muuttaa koko elämän. Pääsääntöisesti ihminen saa kohdata Jumalansa hiljaisesti Jumalan Sanan, ristiinnaulitun Vapahtajan ja Pyhän Hengen läsnäolossa. Apostoli Johannes sen sijaan sai nähdä ja kokea Kristuksen jumalallisen kirkkauden, voiman ja auktoriteetin, jonka edessä hän vaipui maahan kuin kuollut.

Samanlaisia kokivat vanhan liiton profeetat kuten Hesekiel (1:26-28) ja Daniel (8:17-18). Mooses sai nähdä Herran ikään kuin takaapäin (2 Moos 33:19-23): ”Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon. Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”

Vastaavaan tapaan profeetta Elia kohtasi Herran hiljaisessa tuulen hyminässä (1 Kun 19:11-13). Kuitenkin kirkkaudessa me kaikki saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin (Ilm 22:4). Kristuksen kasvoissa näemme Jumalan syvimmän sydämen ja rakkauden. Koska Jumala on ääretön, emme voi koskaan nähdä ja ymmärtää Hänen kaikkea täyteyttä ja mittaamattomuutta. Siksi meillä on luvassa loppumattoman mielenkiintoinen iankaikkinen elämä.

 

Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (jakeet 17-18)

Mitä sanookaan pyhä, kaikkivaltias kirkkauden Herra ja kaiken Luoja sinulle ja minulle: ”Älä pelkää!” Älä pelkää, rakas lapseni! Älä pelkää Luojasi edessä niin, että pakenet häntä. Älä pelkää elämän ja kuoleman edessä, sillä ne molemmat ovat Herran käsissä. Hänellä on valta päästää kuolemasta ja antaa elämä. Älä pelkää, sillä Jumala ei ole diktaattori. Hän on tullut keskellemme, kuollut ristillä, sovittanut syntimme, noussut ylös kuolleista, ratkaissut kaikki ihmisyyden ja elämän ongelmat ristillä. Älä pelkää, sillä koko maailmankaikkeus on saanut alkunsa Luojasta ja hän ottaa sen täydelliseen hoitoonsa ja vie hyvän luomistarkoituksen päätökseen.

Raamatussa kehotetaan myös pelkäämään: meidän tulee pelätä (= kunnioittaa) Jumalaa ja karttaa pahaa. Meidän tulee terveellä tavalla pelätä sielunvihollista niin, että emme suostu yhteistyöhön sen kanssa emmekä anna sen vahingoittaa ketään. Meidän tulee pelätä kuolemaa niin, että emme tahallamme tai huolimatta sitä uhmaisi ja niin väheksyisi Jumalan antamaa ajallisen elämän lahjaa.

Meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa niin, että se olisi kaiken loppu. Muista, että Jumalalla ei ole fyysistä ruumista ja silti Hän on elävä – Hän on elämä, kaiken elämän lähde. Fyysinen ruumis ja materia on vain yksi elämän ilmenemismuoto eikä elämä ole siitä riippuvainen. Fyysinen ruumis on edellytys fyysisessä maailmassa elämiseen. Ihmisen syvin persoona ja tietoisuus ovat ihmisen hengessä ja sielussa. Henkemme on se osa meistä, jolla voimme kokea yhteyttä Jumalaan. Henkemme ja sielumme ovat ”aineettomia” eli fyysisestä materiasta riippumattomia. Kun ihminen kuolee tässä maailmassa, fyysinen ruumis maatuu, mutta henki-sielu vapautuu toiseen todellisuuteen. Ruumiin ylösnousemuksessa Jumala luo ruumiimme uudelleen, jolloin se yhdistyy henkeemme ja sieluumme. Jumala on luonut myös enkelit, joilla ei ole fyysistä ruumista. Nekin ovat iankaikkisuusolentoja.

Raamatun valossa kuolema tarkoittaa kolmea asiaa: 1) fyysinen kuolema (ruumiin kuolema ja maatuminen), 2) hengellinen kuolema (ero Jumalasta ja jopa suhde pahaan) ja 3) ikuinen kuolema (kadotus, jossa ihminen elää ikuisessa erossa Jumalasta, joka on rakkaus ja elämä). Koska kuolema on Jumalan työväline, hänellä on täydellinen ratkaisu kuolemaan (Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voimassa): 1) ruumiin ylösnousemus (kaikille ihmisille), 2) hengellinen uudestisyntyminen ja elämä (kasteen ja uskon kautta) ja 3) ikuinen elämä paratiisissa.

Jumala myös laskee kätensä päällemme ja siunaa meidät. Jumala ei ”vain” sano sanoja vaan Hän toimii Sanansa mukaisesti. Jumalan Sanassa ja teoissa on uutta luova, parantava, puhdistava, rohkaiseva voima. Painakaamme mekin päämme Hänen edessään ja pyytäkäämme tätä siunausta.

 

AVAIN ILMESTYSKIRJAAN: Näky, mitä nyt ja mitä on tuleva (1:19)

Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva.
(jae 19) Tämä on yksi tulkinta-avain Ilmestyskirjaan.

Jumala antaa selkeän tehtävän. Jumala antaa Sanansa, joka tulee tallentaa ja julistaa kaikille seurakunnille ja sen myötä koko ihmiskunnalle. Raamattu on kirjoitettu Jumalan pyhä Sana. Hän itse varjelee ja vaikuttaa niin, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan Sana, johon saamme turvautua ja luottaa koko sydämestämme.

Ilmestyskirja on kaksi- tai jopa kolmiosainen. Johanneksen tuli kirjoittaa sen, 1) mitä hän näki,
2) mitä nyt on ja 3) mikä on myöhemmin tapahtuva. Johannes ”näki” Herransa ja monia tulevia tapahtumia. Tämän mukaisesti Johanneksen tuli kirjoittaa

• ”mitä nyt on”: seitsemän seurakuntaa ja Kristuksen viesti kullekin niistä (luvut 2-3).
• ”Se, mikä on myöhemmin tapahtuva”: kuvaukset luvusta neljä alkaen.

Käsissäsi on kirja, joka kertoo ihmiskunnan tulevan kohtalon! Ei vain ajallisesti vaan iankaikkisesti. Sen kohtalon sisällä sinä voit valita tulevaisuutesi, joko elämän tai kuoleman. Moni odottaa ufoja, auringon sammumista tai räjähtämistä, mustaa aukkoa, New Age aikakauden koittamista tai muuta sellaista. Mikään niistä ei toteudu. Ihmiskunta kyllä kokee vaikeita aikoja tulevaisuudessa, mutta niiden keskellä jokainen, joka vain tahtoo, pelastuu – Kristuksessa Jeesuksessa.

 

SEITSEMÄN SEURAKUNTAA (1:20)

Sinä näit seitsemän tähteä oikeassa kädessäni ja seitsemän kultajalkaista lamppua, ja niiden salaisuus on tämä: seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit, ja seitsemän lamppua ovat ne seitsemän seurakuntaa. (jae 20)

Nämä seitsemän tähteä ja kultaista lampunjalkaa on selitetty jo edellä (jakeet 4, 10-13, 16). Ilmestyskirjaa ei ole tarkoitettu salaisuuksien kirjaksi vaan salaisuuksien ja tulevaisuuden avaamisen kirjaksi. Tämä salaisuus on uskottu kristilliselle seurakunnalle, jonka eläviä jäseniä mekin saamme olla. Ja seurakuntana saamme julistaa evankeliumia ja Jumalan salaisuuksia.