Ilmestyskirja: Johdanto Johanneksen ilmestykseen

ILMESTYSKIRJA: Johdanto Johanneksen ilmestykseen

Tervetuloa Raamatun äärelle, sen viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan ihmeellisiin maailmoihin!

 

JOHDANTO

Raamattu on maailman eniten käännetty, luettu ja painettu kirja. Raamattu, kristinusko ja Kristus ovat vaikuttaneet voimakkaasti miljoonien ihmisten ja yhteiskuntien elämään historian saatossa. Miksi jokin kirja on niin merkittävä ja vaikuttava? Raamattu ankkuroituu ihmisen arkielämään juuri niin rosoisena ja raadollisena kuin se on. Raamatulla on vahva kosketuspinta ihmisyyteen. Samalla se tarjoaa ihmiselle kestävän toivon – luottamuksen, rakkauden ja monia mahdollisuuksia, koska Raamattu on Jumalan Sana. Sanansa välityksellä Jumala tulee meidän keskellemme ja antaa elämän kuoleman keskelle, meille jokaiselle – eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Lopulta Raamattu ei olekaan vain yksi kirja vaan se on suuri kirjasto, jossa on kaikkiaan 66 kirjaa, alkaen 1 Mooseksen kirjasta päättyen Ilmestyskirjaan. Ihmiskunnan tarina alkaa Raamatun ensisivuilta ja sen kohtalo huipentuu tämän maailmanajan lopussa, iankaikkisuuden alkaessa.

 

Raamatun ensilehdiltä avautuvat ihmisyyden perusteemat, joita ovat:

  • kuka on Jumala
  • mikä on ihminen tässä maailmassa
  • miksi perhe ja työ ovat tärkeitä
  • mitä rakkaus on
  • miksi kärsimme ja kuolemme
  • miten synti ja pahuus tuhoavat elämää
  • missä on toivomme ja tulevaisuutemme

Nämä ihmisyyden perusteemat avautuvat jo alussa; ne kulkevat ja kehittyvät läpi Raamatun kirjojen ja ihmiskunnan historian; lopuksi Ilmestyskirja kokoaa ne yhteen. Ennustukset täyttyvät. Ilmestyskirjassa on jopa 500 viittausta Vanhaan testamenttiin, erityisesti suuriin profeettoihin kuten Jesajaan ja Danieliin. Vaikka Ilmestyskirja on kirjoitettu (melko huonolla) kreikankielellä, sen ajattelu on läpikotaisin heprealaista ja vanhatestamentillista. Niinpä Ilmestyskirjaa ei saa leikata irti muusta Raamatusta eikä varsinkaan Vanhasta testamentista. Se tulee tulkita Vanhan testamentin ja evankeliumeiden täyttymyksenä.

 

Ihmiskunnan syvin perusongelma: ylpeys ja kapina Luojaa vastaan

Ilmestyskirjassa on monia näkyjä. Tässä lajissa tuo kirja on ainutlaatuinen. Sen ohessa Jumalan kansa saa ajoittain nähdä pieniä näkyjä tulevasta, jotka ovat ikään kuin pienen pieniä palasia tuossa suuressa kokonaisuudessa.

Itse näin vuonna 2009 rukouksessa näyn, jossa oli eräs hyvin arvostettu johtaja ja vaikuttaja niin Suomessa kuin maailmalla. Tälle henkilölle kasvoi samankaltainen pitkä nenä kuin Pinokkiolla, tosin hyvin rosoinen ja ruma sellainen. Ihmettelin sitä kovasti, varsinkin kun tuo henkilö on ansioitunut ja arvostettu. Kaksi päivää myöhemmin näkyni jälkeen tämä henkilö piti hyvin tärkeän puheen keskeisellä foorumilla. Se televisioitiin suorana ja seurasin sitä. Puheen keskeinen viesti oli tämä: ”Kaikki ihmiskunnan konfliktit ovat ratkaistavissa. Ihminen voi ratkaista kaikki ne!”. Hän sanoi tuon hyvin itsevarmasti ja mahtipontisesti.

Onko todella näin? Teoriassa kyllä: ihmisethän ne taistelevat ja ihmisethän voivat nuo taistelut lopettaa. Mutta käytännössä asia on paljon vaikeampi. Moni konflikti päättyy vasta, kun toinen osapuoli on hävinnyt tai kärsinyt riittävän paljon. Konfliktin aggressiivinen vaihe päättyy, mutta jäljet jäävät sydämiin vuosikymmeniksi. Lisäksi ihmiskunnan väkiluvun kasvun ja aseteknologian kehittymisen myötä konflikteista tulee entistä tuhoisampia, jopa niin tuhoisia, että ne uhkaavat kaikkea elämää maan päällä.

Henkilön perusväitteessä on kaksi syvää perusongelmaa: 1) Ihminenhän on juuri se, joka aiheuttaa konflikteja, kärsimystä ja tuhoa; hän on sen perimmäinen aiheuttaja eikä ratkaisija. 2) ihminen korotetaan lähes jumalalliseen asemaan, jossa kaikki on hänen käsissään; hänen viestinsä oli: ”Me voimme!” – kun sen olisi pitänyt olla: ”Me emme pysty siihen, me tarvitsemme Jumalaa!”

Henkilön väitteen kumoamiseksi ei tarvita edes Raamattua tai näkyjä. Seuraamalla päivän uutisia ja maailman kehityskulkua on itsestään selvää, että ihminen on tuhoamassa elämän edellytyksiä maapallolta monella eri tavalla. Mitä enemmän ihminen ponnistelee ja tekee uusia keksintöjä, sitä suurempia ongelmia niistä koituu. Ensimmäistä kertaa historiassa ihminen voi tuhota maapallon ja elämän parissa tunnissa – 15 000 ydinaseella.

 

Näin olemme päässeet ihmisyyden, elämän ja Ilmestyskirjan lopunajallisen realismin ytimeen:
Ihminen yksin – tuhoutuu. Ihminen yhdessä Jumalan kanssa – pelastuu.

 

Kun Jumala loi maailman ja ihmisen omaksi kuvakseen, hän antoi ihmiselle tehtävän valloittaa maailman, tutkia sitä ja nimetä sen eliökunnan. Tehtävää ei ollut tarkoitus suorittaa ilman Jumalaa vaan yhdessä Hänen kanssaan. Ihminen ja ihmiskunta valitsi toisen tien: ei yhdessä vaan yksin, ilman Jumalaa. Niinpä hän söi – käärmeen, saatanan lumoamana – hyvän ja pahan tiedon puusta ollakseen niin kuin Jumala. Ihminen onkin kerännyt valtavasti tietoa (oikeaa ja virheellistä tietoa). Ihminen on Jumalan kuvana taitava ja kyvykäs. Silti ilman Jumalaa ihminen ei kykene käyttämään tietoaan ja kykyjään elämää suojelevalla tavalla. Jopa yrittäessään tehdä hyvää, hän voi aiheuttaa pahaa. Ihminen on lyhytnäköinen ja itsekäs, mutta Jumala näkee kokonaisuuden ja ikuisuuden.

Koska ihmiskunta kokonaisuutena, tai ainakin enemmistönä, elää ilman Jumalaa, se ajautuu lopulta täydelliseen ja lopulliseen katastrofiin. Juuri tästä Ilmestyskirja kertoo niin karulla tavalla. Ihmiskunnan ahdistukset tulevat lisääntymään. Koettelemuksia tulee yhä tiheämmin ja yhä voimakkaammin ja laajemmin – kuin naisen synnytyspoltot lapsen syntymän lähestyessä.

  • ensimmäinen maailmansota: 16,5 miljoonaa kuollutta (9,7 milj sotilasta ja 6,8 milj siviiliä)
  • toinen maailmansota: 50-70 miljoonaa kuollutta (22-25 milj sotilasta ja 40-52 milj siviiliä)
  • kommunismin kuolonuhrit: 75-100 miljoonaa
  • vuosina 1946 – 2009 on sodittu 244 kertaa 150 paikassa; Euroopassakin oli 1900-luvulla 49 sotaa: 244 sodassa on kuollut yli 25 miljoonaa henkilöä; uhreista yli oli 75 % siviilejä
  • nyt ydinaseita on noin 15 000: se on potentiaali tuhota kaikki ihmiset ja elämä maapallolta

 

Ilmestyskirjan ajankohtaisuus

Perustellusti voimme sanoa, että Ilmestyskirja on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Kristuksen paluu on lähempänä kuin milloinkaan aikaisemmin. Maailma on muuttunut hurjaa vauhtia. Ilmestyskirjan kuvaamat massiiviset tapahtumat ovat jo nyt mahdollisia – kiitos valtavan väestönkasvun, teknologisen kehityksen ja poliittisen kartan muotoutumisen.

Vuonna 2014 koettiin erityisen tiivis ja negatiivinen tapahtumavuosi. Tuntuu kuin olisimme siirtyneet aivan uuteen ja huolestuttavaan vaiheeseen maailmassa. Venäjän aggressiivinen toiminta ja jopa ydinaseilla uhkailu, islamin radikalisoituminen ennen näkemättömällä tavalla, talousvaikeudet ja valtavat pakolaisvirrat Eurooppaan ravistelevat maailmaa. Jopa Suomi harkitsee uudelleen puolustuspolitiikkaansa. Mikä on Venäjän siirto Ukrainan ja Syyrian jälkeen? Tämä ei ole Ilmestyskirjalla pelottelua vaan sitä vakavaa aikaa ja karua todellisuutta, jossa elämme.

Kaiken tämän keskelle tarvitsemme Ilmestyskirjan, Jumalan Sanan rohkaisua, jotta voisimme elää Jumalaan luottaen ja ahkeroiden hänen elovainioillaan. Jumala lupaa, että maailmassa koettavien synnytystuskien keskellä voi syntyä iankaikkista hyvää, jopa iankaikkisen elämän lapsia. Tuskallisen synnytyksen jälkeen kivut unohtuvat ja ilo lapsista ja uudesta elämästä täyttää mielet ja sydämet.

Jumala kykenee muuttamaan pahan hyväksi. Hänen yhteydessään kärsimyskin voi saada merkityksen, joka voi avautua meille joko ajassa tai iankaikkisuudessa. Meidän ei tule lannistua. Saamme turvautua Jumalaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kaiken keskellä saamme luottaa, että se, minkä teemme yhdessä Jumalan kanssa, on aina tärkeää, merkityksellistä ja siunattua. Jumala vie oman hyvän suunnitelmansa ja tarkoituksen päätökseen pimeydenkin keskellä.

Erään seurakuntalaisen näky noin 20 vuotta sitten (Sanan ja rukouksen illassa): ”Oli suuri elopelto, jonka yllä oleva taivas oli äärimmäisen synkkä ja musta. Elopellolla oli työssä elonkorjaajia, miehiä ja naisia. Näyssä päähuomion kiinnitti se, että elonkorjaajat eivät hätääntyneet vaan tekivät työnsä määrätietoisesti ja tarmokkaasti. Satoa kertyi koko ajan.”

Mekin saamme olla kuten nuo elonkorjaajat. Vaikka maailman taivas olisi kuinka synkkä, me saamme tehdä osamme Jumalan valtakunnan elopelloilla pelkäämättä, luottavaisesti ja ahkerasti toimien. Ja on myös näin: mitä tummempi on maailman taivas, sitä enemmän kertyy satoa Jumalan ikuisiin vilja-aittoihin. Vakavien elämäntilanteiden ja aikojen keskellä ihmiset voivat herätä etsimään ja kaipaamaan Jumalaa.

Meidän kristittyjen tulee olla viisaita kuten Nooa ja kymmenen neitsyttä. He olivat hengellisesti valveilla ja kuulolla, mikä johti toimiin arkielämän keskellä. He noudattivat Jumalan Sanan ohjeita ja tekivät arkielämän valmisteluja ja tekoja, joiden kautta he pelastuivat vedenpaisumuksesta ja pääsivät mukaan suureen hääjuhlaan.

 

Ilmestyskirja on Raamatun kauhein ja ihanin kirja!

Jumala on pyhä. Jumala on rakkaus. Ihminen on syntinen. Kärsimys, kuolema ja paha ovat tämän maailman karua todellisuutta. Kun ihmiskunta käy kohti maailmanajan loppua, sen kauhistuttava kohtalo tulee näkyväksi Ilmestyskirjan sivuilla. Ilmestyskirja kertoo todellisuudesta. Raamattu ei kaunistele asioita vaan on äärimmäisen realistinen. Ihmiskunnalle ilman Jumalaa käy huonosti, koska sillä ei ole rakkautta, totuutta, hyvyyttä, voimaa eikä elämänlähdettä itsessään.

Ajallisten ahdistuksen lisäksi kohtaamme kaikkein kauhistuttavimman asian, joka on ikuinen kadotus. Ihminen, joka ei halua elää rakastavan Jumalan yhteydessä, joutuu kadotukseen. Kadotus – jos sitä uskaltaa edes miettiä pohjiaan myöten – on hirvittävin mahdollinen kohtalo. Toisaalta: olisiko ihminen tyytyväinen taivaassakaan, jos hän ei halua elää Jumalan yhteydessä? Taivashan on täynnä sitä, mihin ihminen ei maan päällä tahdo suostua: jumalallista rakkautta, hyvyyttä, iloa ja onnellisuutta. Ilmestyskirja on Raamatun kauhein kirja, mutta äärimmäisen realistinen.

Kaiken äärimmäisen kauheuden edessä ihminen voi kääntyä rakastavan Jumalan puoleen, kokea uudistumisen ja alkaa rakastaa sitä mikä on hyvää, oikeaa ja kaunista. Ihminen saa kaiken anteeksi ja lahjaksi iankaikkisen elämän. Jumala ei vain pudota tällaista lahjaa taivaasta ylhäiseltä valtaistuimeltaan vaan Hän itse tulee ihmiseksi, kulkee ihmiselämän karun tien, palvelee, sovittaa syntimme ristillä ja avaa oven elämään. Mitä enempää ja suurempaa voisimme pyytää Luojalta? Hän rakkautensa on käsittämättömän suurta. Hän tekee kaikkensa, ettei yksikään joutuisi kadotukseen. Jumala on valmis antamaan jokaiselle anteeksi. Hän haluaa sulkea jokaisen syliinsä. Hän valmistaa täydellisen, iankaikkisen onnen ja elämän. Ilmestyskirjassa Jumalan rakkaus saa ikuisen huipentumansa. Synnin, pahan ja kuoleman valta päättyy. Ilmestyskirja on Raamatun ihanin kirja!

 

 

ILMESTYSKIRJAN PERUSTEEMAT – Jumala puhuu sinulle!

 

  1. Perusteema: Kutsu parannukseen!

Läpi Ilmestyskirjan kaikuu kutsu parannukseen. Kääntykää takaisin elävän Jumalan puoleen! Vain yksin Hän voi meidät pelastaa! Vain Jumala kykenee ratkaisemaan ongelmamme! Ilmestyskirjan varoitusten lisäksi jokainen tragedia, sota, luonnonmullistus on herätyshuuto: kääntykää elävän Jumalan puoleen! Jokainen ajallinen tuomio maan päällä on lopulta armoa, jolla Jumala haluaa pelastaa meidät iankaikkiselta tuomiolta.

Kääntykäämme elävän Jumalan puoleen katuen ja samalla armoon nöyrästi luottaen. Kääntykäämme hänen puoleensa kristittyinä, seurakuntina, kirkkokuntina, ei-uskovina, Suomen kansana; kääntykäämme ja tehkäämme jokapäiväistä parannusta armon varassa. Jos kuulemme Jumalan Sanaa ja käännymme, me saamme lopulta elämän.

 

  1. Perusteema: Jumalan ilmestyy meille Kristuksessa!

Ilmestyskirjassa Jumala ilmestyy meille Kristuksen kirkastetuissa kasvoissa suurena Kuninkaana, mutta myös kärsivänä Vapahtajana. Hän on Ilmestyskirjan Leijona ja Karitsa. Kristus antaa meille Ilmestyskirjan sanoman, Hän on Ensimmäinen ja Viimeinen, Hän on kaiken keskus. Ilmestyskirjaa on tulkittava Kristus-keskeisesti niin kuin koko Raamattua.

Vaikka Ilmestyskirja ja maailman todellisuus piirtävät elämämme ympärille synkät ja mustat puitteet, näiden raamien keskellä saamme nähdä sen tärkeimmän kuvan: Jumalan kasvot Kristuksessa – katsomassa sinua ja minua. Läpi Raamatun, läpi Ilmestyskirjan, läpi koko ihmiselämän tärkeintä on katsoa Kristukseen. Hän on kanssamme. Hän pitää meistä huolen ahdistusten ja vainojenkin keskellä. Hän vie meidät perille kotiin asti.

Vaikka Ilmestyskirja kertoo pääkohtia tulevista tapahtumista, emme silti pysty näkemään kaikkea kovin selvästi. Emme tarkalleen tiedä, mitä on tulossa. Olennaisinta on se, että tiedämme, kuka on tulossa: Hän on Herramme ja Vapahtajamme.

 

  1. Perusteema: Lohdutus ja toivo ahdistusten ja vainon keskellä!

Jumalan kansa ei elä irrallisena maailmasta vaan sen keskellä ja sen osana. Toisinaan saamme nauttia kristittyinä arvostusta ja vapaasti välittää Jumalan rakkautta tämän armottoman maailman keskelle. Toisinaan ajat muuttuvat, jonka myötä kristittyjä ja heidän Jumalaansa vihataan.

Jumalan kansa on kokenut vakavaa vainoa kautta aikojen. Rooman valtakunnassa monet keisarit vainosivat kristittyjä. Heitä olivat keisari Nero (54-58 jKr.), Domitianus (81-96 jKr.), Decius (249-251 jKr.) ja Diocletianus (284-305 jKr.). Vasta v. 313 keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon. Sen sijaan 300-luvun lopulla tapahtunut kristinuskon julistaminen ainoaksi sallituksi uskonnoksi oli vakava virhe. Keisari teki itsestään”Jumalan sijaisen maan päällä”. Vainotusta tuli vainoaja ja tälle perustalle luotiin paavius-instituutti. Tämän myötä katoliset pitävät paavia ”Kristuksen sijaisena maan päällä” ja Neitsyt Mariaa ”armahtajana ja pelastajana”, pelottavan Kristus-Tuomarin lepyttäjänä. Juuri katolinen kirkko harjoitti inkvisitiota ja vainoa evankelisia kristittyjä vastaan.

Samankaltaisen äärimmäisen vainon ja vihan kohteena ovat olleet ja yhä ovat juutalaiset kansana ja valtiona. Raamatun sivuilla juutalaisilla ja Israelilla on ollut ja tulee olemaan keskeinen rooli – juuri siksihän sitä vainotaan niin ankarasti. Heiltä olemme saaneet kantaisät, liitot, lait ja Messiaan. Heille on annettu kansakuntana ja valtiona isoja lupauksia, jotka odottavat vielä täyttymystään. Ensiaskeleena niiden täyttymisessä on Israelin valtion uudelleen syntyminen vuonna 1948.

Toisinaan ulkoinen vaino riittää hävittämään kristityt alueellisesti kuten monissa muslimimaissa on käynyt ja on tänäänkin tapahtumassa. Kun saatana ei kykene tuhoamaan kristittyjä ulkoisella vainolla, hän tekee sen sisältä päin tekeytymällä kristityksi, mutta käyttäytymällä kuten saatana – omaa luontoaanhan se ei voi muuttaa. Näin se toimi Israelin kansan keskellä väärien profeettojen ja johtajien kautta, sekä Jeesuksen ja alkuseurakunnan aikana, ja näin se toimii kirkon historiassa aina sen loppuun asti.

Kahden tällaisen näyn edessä oli apostoli Johannes: 1) ”väärä profeetta” näytti karitsalta mutta puhui kuin lohikäärme ja sai kansat kumartamaan petoa (Ilm 13:11-18), sekä 2) ”porttokirkko”, joka elää ulkonaisessa loistossa ja miellyttää kansoja, mutta on täynnä luopumusta, haureutta ja uskovien vainoa (17:1-6).

Jumalan kansana joudumme vääjäämättä kohtaamaan vainoa. Lisäksi jaamme koko ihmiskunnan tuskan ja luomakunnan saastumisen. Loppua kohden ahdistukset lisääntyvät ja vaino lisääntyy ennen näkemättömiin mittasuhteisiin.

Näiden keskellä Jumala lupaa pitää kansastaan huolen ja viedä sen perille ikuiseen iloon ja kirkkauteen, jossa ei ole kärsimystä, vaivaa, itkua eikä kuolemaa. Jumalan huolenpito ei tarkoita varjeltumista kärsimyksiltä tai edes marttyyrikuolemalta. Sen sijaan Hän lupaa olla kanssamme kaikissa tilanteissa ja viedä meidät kotiin.

Kärsimyksen kohdatessa meistä voi inhimillisesti tuntua siltä, että Jumala on hylännyt meidät. Siitä huolimatta Hän on kanssamme ja pitää meistä huolen. Viimeinen sana ei ole ihmiskunnalla, antikristuksella, saatanalla tai edes kuolemalla, vaan yksin Jumalalla. Hänen sanansa on elämä, ilo, onnellisuus ja ikuinen autuus.

Kun kohtaamme ahdistuksia ja vainoa, niin tietäkäämme: juuri näin sen pitääkin mennä. Koska Raamattu puhuu totta ahdistuksista, se puhuu totta myös Jumalan armosta ja rakkaudesta. Meillä on suunnaton toivo ja lohdutus Jumalassa! Lopulta Jumala vapauttaa meidät täydellisesti kolmesta perusvihollisestamme eli synnistä, pahuuden voimista ja kuolemasta. Saamme täydellisen elämän, rakkauden ja onnen.

 

  1. Perusteema: Jumalan täydellinen hallinta!

Kun paha mellastaa näennäisen vapaasti ja maailma näyttää ajautuvan kohti tuhoa, herää kysymys: missä on Jumala ja mitä hän tekee? Ilmestyskirjan ja koko Raamatun vastaus on selkeä: Jumala hallitsee kaikkea. Mitään ei tapahdu hänen tietämättään eikä vastoin hänen sallimustaan. Jumala avaa sinetit, puhaltaa pasuunoihin ja vuodattaa vihan maljat.

Tuomiot ovat ajallisia tuomioita ja samalla kutsuja parannukseen – löytämään ikuisen armon ja elämän. Kun Jumala sallii pahan, hänen tarkoituksensa ei ole tuhota ihmistä vaan pelastaa. Lisäksi, kärsimys on ihmisen oma valinta. Kun ihminen haluaa elää ilman Jumalaa, hän joutuu kantamaan valintojensa seuraukset. Jumala sallii ihmisen tehdä valintansa elämän perusraamien sisällä.

Ylitse kaiken inhimillisen kärsimyksen – ylitse synnin, kuoleman ja pahan vallan – Ilmestyskirjan suuri sanoma on: Luoja hallitsee luomakuntaansa ehdottoman suvereenilla tavalla. Kaikki on Jumalan kädessä ja siksi meidän ei tarvitse pelätä – kunhan vain olemme Hänen puolellaan. Sinunkin elämäsi on Jumalan täydellisessä hallinnassa.

Jumalan täydellinen hallinta tulee näkyväksi Kristuksen paluussa, Viimeisessä tuomiossa ja Uudessa luomakunnassa. Vielä nyt Jumala on salattu Kristus maailman keskellä. Hän ei pakota yhteyteensä kirkkautensa voimalla vaan kutsuu armollisena Vapahtajana, ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Herrana.

 

 

ILMESTYSKIRJAN TULKINNASTA JA YMMÄRTÄMISESTÄ

Ilmestyskirjaa on sanottu vaikeaksi. Se on totta, varsinkin monien yksityiskohtien kohdalla. Seuraavat tulkintasäännöt ja periaatteet auttavat meitä sen ymmärtämisessä:

  • Ilmestyskirjaan pitää suhtautua kuten muuhunkin Raamattuun. Se on Jumalan Sana. Meidän tulee painaa päämme nöyrästi Jumalan Sanan edessä, rukoilla viisautta ja pyrkiä soveltamaan sitä aktiivisesti omaan ja seurakuntamme elämään.
  • Ilmestyskirjan keskiössä on Kristus. Hän on pääasia. Kaikki alkaa hänestä ja täyttyy hänessä. Ilmestyskirjan tapahtumat ovat kuin raamit, jotka kehystävät pääasiaa eli Kristusta. On hyvä tuntea realistisesti elämän, ihmisen ja ihmiskunnan raamit. Samalla tärkeintä on keskittyä siihen kuvaan, mikä on raamien sisällä: Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa. Jumala on kanssamme. Hän pitää meistä huolen, tapahtui mitä tahansa.
  • Ilmestyskirjan juuret ovat Vanhan testamentissa ja etenkin sen alussa. Sieltä nousevat ihmisenä elämisen perusteemat, jotka kokevat huipentumisen Ilmestyskirjassa, joka kokoaa langat yhteen. Ilmestyskirja on Vanhan testamentin juurten, tapahtumien ja ennustusten täyttymys. Niiden ytimessä on Messias – ristiinnaulittuna, ylösnousseena Vapahtajana ja Kuninkaana.
  • Ilmestyskirjan päärakenne on selkeä ja looginen. Sen alussa esitellään ilmestyksen lähde eli Kristus, ja sen saaja, apostoli Johannes. Sen jälkeen on kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Seuraavaksi näkökulma siirtyy taivaaseen, jossa ja josta käsin Jumala ja Kristus hallitsevat kaikkea. Sitten näkökulma kohdistuu maan päälle, jossa ihmiset kohtaavat yhä suurempia ahdistuksia (sinetit, pasuunat ja vihan maljat). Ihmiskunta ajautuu lopulliseen konkurssiin ja tuhoon, josta vain Kristuksen paluu pelastaa. Messiaan paluun myötä Israelille annetut lupaukset täyttyvät tuhatvuotisessa valtakunnassa. Lopulta viimeinen tuomio luo edellytykset oikeudenmukaisen ja täydellisen iankaikkisuuden koittamiselle.
  • Ilmestyskirjan päärakennetta täydentävät monet yksityiskohtaiset kuvaukset erilaisista tapahtumista ja maailmanhistorian toimijoista. Niiden sijoittaminen ja ymmärtäminen on selvästi vaikeampaa. Lopullisesti ne voidaan ymmärtää vasta niiden toteutuessa.
  • Ilmestyskirjaa tulee tulkita ja ymmärtää kirjaimellisesti silloin kun se on mahdollista. Sen ohella kirjassa on monia vertauskuvallisia ja symbolisia kuvauksia, mutta nekin puhuvat aina jostakin todellisesta asiasta, tapahtumasta tai toimijasta.
  • Ilmestyskirja on tarkoitettu kaikkien aikojen kristityille. Se oli hyvin tärkeä Rooman valtakunnan vainojen keskellä elävälle seurakunnalle. Sitä samaa se on ollut historian saatossa kaikille niille, jotka ovat kokeneet oman aikansa vainoja ja ahdistuksia. Ja vielä suuremmassa määrin se on tärkeä niille, joiden osalle aivan viimeisten aikojen tapahtumat lankeavat. Ilmestyskirja on luonnollinen päätös Raamatun ilmoitukselle ja siitä selviää se, mikä on lopullinen päämäärämme ja kotimme: elämä ei pääty hautaan vaan nousee taivaisiin. Ilmestyskirja on erittäin tärkeä kaikille kristityille.
  • Ilmestyskirjan äärellä näemme historian tapahtumissa monia esitäyttymyksiä ennen lopullista ja täydellistä täyttymystä. Mitä on ollut aikaisemmin, on oleva vastakin – ei mitään uutta auringon alla (Saarnaajan kirja). Monta antikristusta on jo tullut, mutta viimeinen ja varsinainen ei ole vielä tullut (Johanneksen 1. kirje). Ihmiskunnan kasvaessa, tekniikan edistyessä ja globaalien ongelmien kasautuessa tapahtumien laajuus ja intensiteetti kasvavat. Ilmestyskirjaa on lupa peilata aikaamme, vaikkakin varovaisuutta noudattaen. Sukupolvemme on jo sen kynnyksellä, että Ilmestyskirja voi täyttyä. Aikamme teknologia, ydinaseet, saastuminen, poliittisen voimakartan muotoutuminen sekä ihmiskunnan väkiluku puhuvat tämän puolesta.
  • Ilmestyskirjan sanoma kirkastuu ajan myötä. Mitä lähempänä on sen ennustusten toteutuminen, sitä paremmin voimme ne käsittää.
  • Jumalassa meillä on paras mahdollinen tulevaisuus: Ole uskollinen kuolemaan saakka, niin saat perinnöksi elämänkruunun! Tärkeintä on katsoa Kristukseen ja luottaa häneen. Saamme elää armon varassa, kuunnella hänen Sanaansa ja pyrkiä elämään hänen tahtonsa mukaan lähimmäistemme ja oman itsemme parhaaksi sekä Jumalan kunniaksi.

 

Martti Lutherin ja pietismin suhde Ilmestyskirjaan

Katolinen kirkko pitäytyi Ilmestyskirjan kohdalla pitkälti kirkkoisä Augustinuksen tapaan tulkita sitä pelkästään allegorisesti ja vertauskuvallisesti. Tämä loi paljon hämäryyttä ja tulkinnanvaraisuutta sen ymmärtämiseen. Osaltaan Luther kasvoi tämän tulkinnan piirissä katolisena munkkina. Hämärä ja mielivaltainen katolinen tulkinta Ilmestyskirjasta häiritsi häntä pitkään.

Uskonpuhdistuksen vaiheissa Lutherin suhde Ilmestyskirjaan oli kahtalainen. Uskonpuhdistus kiteytyi ”yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden” perusteesiin, jota vastassa oli katolinen ihmisansioihin ja aneisiin ja paavillisiin hokkuspokkustemppuihin pitäytyvä harhaoppi. Koska Ilmestyskirja ei Lutherin mielestä sisältänyt kristillisen uskon keskeisintä opetusta, hän piti Ilmestyskirjaa toisarvoisena. Kuitenkin Lutherin ajattelussa ja puheissa oli vahvasti esillä muutamia Ilmestyskirjan teemoja kuten Jeesuksen paluun odotus, paavin tulkitseminen antikristukseksi ja viimeinen tuomio. Ajan myötä Luther arvosti Ilmestyskirjaa yhä enemmän. Myöhempinä vuosisatoina luterilaisuus on pitkälti jatkanut Lutherin varovaista suhtautumista Ilmestyskirjaan.

Pietismin eli maallikkopohjaisen herätyskristillisyyden myötä Ilmestyskirja nousi tärkeään asemaan evankelisessa kristikunnassa 1800-luvulta alkaen. Eskatologiset tapahtumat alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja syntyi erilaisia lopunajallisia tulkintamalleja ja aikaraameja. Pelastushistorian kokonaisuuden kannalta tärkeää oli nähdä se tosiasia, että Jumalan pelastusteot lopulta myös saavuttavat päämääränsä. Niinpä Ilmestyskirja koettiin tärkeäksi lohdun ja toivon tuojaksi maailman ahdistusten ja vainojen keskellä. Vaikka nyt on vaikeaa, perillä odottaa täydellinen koti.

Ilmestyskirjan korostaminen avasi tietä myös monille lopunajallisille harhaoppisille lahkoille, joiden perustajat ja profeetat ilmoittivat maailmanlopun saapuvan pikaisesti tiettynä ja tunnettuna hetkenä. Näistä tunnetuin esimerkki on jehovantodistajat, jotka odottivat maailmanloppua vuosina 1914 ja 1915. Ominaista näille lahkoille on ollut väärien ennustusten näppärä uudelleen selittäminen: Kristus saapuikin näkymättömästi… Vakavimmat lahkot ovat ajaneet kannattajiaan joukkoitsemurhiin valheellisessa maailmanlopun odotuksessa.

Raamatun ja Ilmestyskirjan terve ymmärtäminen varjelevat tällaisilta liikkeiltä ja kohtaloilta: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt 24:36). Messiaan tehtävä ei ollut ilmoittaa tarkkoja aikoja eikä hetkiä. Jumala ei kertonut, koska turmeltunut ihminen käyttäisi tuota tietoa laskelmoiden ja itsekkäästi.

 

Ilmestyskirja kertoo meille: Olemme matkalla kohti taivasta, kohti hyvää ja rakastavaa Luojaamme, Vapahtajaamme ja Herraamme!