IHMISEN TEHTÄVÄT

 

Lähtökohtana Jumala

Jumala on aktiivinen Luojamme. Mittaamaton maailmankaikkeus, ainutlaatuinen maapallo, ihminen ja elämä ovat Jumalan viisauden, rakkauden, voiman ja aktiivisuuden tulos. Luomakuntamme kertoo siitä, minkälainen sen Luoja on. Samalla Jumala on kaiken olemassaolon perusta ja elämän lähde. Siksi Jumala ilmoitti itsensä nimellä ”Minä Olen” (hepreaksi JWHW).

Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja sellaisena hän ilmentää Luojansa persoonaa, ominaisuuksia ja kykyjä. Jo pelkkä olemassaolomme on tärkeää: se, mitä me olemme ihmisinä ja persoonina. Pysähtyminen siihen, mitä olemme, on ihmisenä olemisen lähtökohta. Jumala On ja me olemme hänessä. Siksi ihmisen arvon mitta ei ole se, mitä teemme ja suoritamme. Arvomme on siinä, että Jumala on Luojamme, meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja meidät on lunastettu synnin turmeluksesta Jumalan Pojan ristinkuoleman hinnalla ja ylösnousemuksen kautta. Siksi pieni vauva äidin kohdussa, lapsi, nuori, aikuinen, vanhus ja kuoleva ovat kaikki yhtä arvokkaita: ihmisiä Jumalan armosta.

Samalla kun ihminen on luotu olevaksi, hänet on luotu toimivaksi, aktiiviseksi. Parhaimmillaan ihminen saa kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jossa hänen itseluottamuksensa vahvistuu ja hän voi opetella monia elämäntaitoja, erityisesti omien kykyjensä ja lahjojensa mukaisesti. Pahimmillaan hän saa huonot lähtökohdat elämälle ja joutuu tekemään sellaista, mikä on vastoin hänen kutsumustaan ihmisenä.

 

Jumalan kaikille antamat tehtävät

Jumala on siis luonut ihmisen aktiiviseksi, tekeväksi. Hän antoi ihmiselle perustehtäviä jo heti luomisesta alkaen (1 Moos 1-2 luvut).

• Rakastaa ja palvella Jumalaa.
• Rakastaa ja palvella toisiaan.
• Saada lapsia, kasvattaa, rakastaa ja palvella heitä.
• Viljellä ja hallita luomakuntaa. Maapallo on ihmisen koti ja häntä varten. Ihminen saa hyödyntää Jumalan siihen asettamia mahdollisuuksia. Ihminen on Jumalan kanssahallitsija maan päällä. Hän on ylempiarvoinen kuin eläin- ja kasvikunta, koska hän on Jumalan kuva ja koska Jumala on asettanut ne ihmisen hallittavaksi.
• Varjella ja vaalia luomakuntaa. Rakastava ja viisas ihminen ei turmele eikä ryöstä luontoa. Hän elää kohtuullisuuden mukaan ja pyrkii suojelemaan luonnon monimuotoisuutta.
• Tutkia luomakuntaa. Ihminen sai nimetä kaikki eläimet. Tämä merkitsi tieteen alkua. Jumala antoi ihmiselle löytöretkeilijän ja tutkijan tehtävän.
• Rakentaa yhteiskuntaa. Ihmisen tuli lisääntyä ja täyttää koko maanpiiri. Tämä merkitsi automaattisesti yhteiskunnallista järjestäytymistä. Yhteiskunnan perusyksikkö on perhe ja suku. Aluksi yhteiskunta oli vahvasti agraarinen, mutta myös kaupungistuminen alkoi jo varhain. Nykyään lähes kaikki asumiskelpoinen maa on asutettu ja ihmisistä yli puolet asuu suurkaupungeissa.

 

Syntiinlankeemus

Jumalan luomistyö oli hyvä – kunnes syntiinlankeemus pilasi sen (1 Moos 3 luku). Ihmisen olemiseen ja tekemiseen tuli tuska, vaiva ja kuoleman varjo. Siunaus vaihtui kiroukseen. Menettäessään rakkauden ja viisauden ihmisen suhde luomakuntaan vääristyi. Niinpä maapallomme on vakavalla tavalla saastumassa ja sitä rasitetaan yli sen uusiutumiskyvyn. Samalla ihminen on kehittänyt aseita, joilla maapallolla oleva elämä ja luonto voidaan tuhota totaalisesti jopa parissa tunnissa. Ilman Jumalaa ihminen ja ihmiskunta tuhoaa maapallon ja elämän – siinä se todellisuus, mihin ihminen kykenee parhaimmillaan, ilman Jumalaa. Tätä Jumala ei antanut ihmisen tehtäväksi!

 

Evankeliumin ja seurakunnan tehtävät

Jumalan luomistyön ja ihmisen turmelluttua synnin tähden, alkoi mittava korjausurakka. Siksi Jumala antoi evankeliumin ja Sanansa. Hän kutsui itselleen kansan, joka pappiskansana opettaisi kaikki ihmiset elämään Jumalaan turvautuen, hänen rakkautensa ja viisautensa mukaisesti. Israelin kansan tuli olla valon majakka pimeän maailman keskellä. Israel kuitenkin laiminlöi tehtävänsä, jolloin Jumala kutsui kristillisen seurakunnan tähän samaan tehtävään. Tällä kertaa Jumala lähetti seurakuntansa kaikkeen maailmaan viemään Jumalan valoa, rakkautta ja viisautta Kristuksessa Jeesuksessa. Niinpä seurakunta ja sen uskovat jäsenet saivat Jumalalta merkittäviä tehtäviä.

• Julistaa evankeliumia lähellä ja kaukana.
• Opettaa Jumalan, ihmisyyden ja elämän tuntemista Sanan kautta.
• Antaa kristillistä kasvatusta ja tukea.
• Palvella – kodeissa, seurakunnissa ja yhteiskunnassa.
• Kokoontua yhteen kokemaan keskinäistä yhteyttä Jumalan ja ihmisten kanssa.
• Vaikuttaa yhteiskunnassa niin, että kristillinen rakkaus ja oikeudenmukaisuus täyttäisivät sen kokonaan.

 

Yksilön näkökulmasta

Jokainen ihminen on kutsuttu yhteiseen maapallokotimme rakennusurakkaan. Sen lähtökohtana on Jumalan luomisteko ja siinä annetut tehtävät. Jokaisella on luomisen perusteella oma paikkansa, kykynsä ja tehtävänsä. Lisäksi Jumala kutsuu syntiinlangennutta ihmistä yhteyteensä ja seurakunnan aktiiviseen jäsenyyteen. Uskovana, osana kristillistä seurakuntaa ihmisellä on tästä Jumalan erityisestä kutsusta ja lunastuksesta nousevia tehtäviä.

Jokainen ihminen on oma persoonansa. Hänellä on tiettyjä erityisiä kykyjä ja lahjoja. Jokaisella lienee jokin peruskutsumus ja -tehtävä jo luomisen perusteella. Joku on ”syntynyt” sairaanhoitajaksi, poliisiksi, rakennusmieheksi, kokiksi, opettajaksi, myyjäksi, liikemieheksi, teknikoksi, insinööriksi, virkamieheksi jne. Joidenkin kohdalla elämän matkan varrelle voi mahtua useampiakin ammatteja. Vaikka ihminen tulee uskoon, hän pääsääntöisesti jatkaa vanhassa ammatissaan. Sen lisäksi hän voi palvella seurakunnan moninaisissa tehtävissä vapaaehtoisena. Joidenkin kohdalla Jumala kutsuu kokoaikaiseen hengelliseen työhön.

Tärkeää on, että jokainen saisi kasvaa siihen kutsumukseen, minkä Jumala on itse kullekin antanut luomisen ja myös lunastuksen kautta. Tässä tarvitaan paljon rohkaisua, tukea ja sopivaa koulutustakin. Yhteiskunnassa ja seurakunnassa olisi viisasta osata hyödyntää ihmisten parasta osaamista. Samalla jokaisella yksilöllä on oma vastuunsa ottaa se paikka ja tehtävä vastaan, joka hänelle on tarkoitettu. On laitettava kyvyt ja lahjat käyttöön. On istuttava koulunpenkillä. On harjoiteltava ja kasvettava ammattilaiseksi. Tämä vaatii sitkeyttä ja siihen liittyy aina myös synnin tuomaa tuskaa. Samalla mielekäs tekeminen tuo elämään suurta tyytyväisyyttä ja iloa.

Olennaista on se, että emme sorru rakentamaan vain omaa elämäämme ja omaa hyvinvointiamme. Tällainen elämänasenne ei tuo sitä onnea, mitä ihminen tavoittelee. Syvin onni on suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Rakkautta on olla Jumalan rakkauden kohteena ja palvella lähimmäisiä. Samalla voi käydä niin, että omastakin elämästä rakentuu mielekäs kokonaisuus.