HISTORIALLINEN SYNTIINLANKEEMUS

 

Luominen ja syntiinlankeemus todellista historiaa?

Jumala loi todellisen maailman, minkä myötä alkoi todellinen historian kulku. Emme elä harhassa vaan todellisuudessa. Vaikka Jumala ei ole yhtä kuin luomakunta, hän on todellisesti läsnä luomakunnassa ja sen historiassa. Jumalan toiminta on todellista yksittäisten ihmisten ja ihmiskunnan elämässä ja vaiheissa. Raamattu on täynnä kuvausta tästä todellisuudesta, jossa ihminen kamppailee monien haasteiden keskellä ja ajoittain myös saa nauttia elämän lahjoista. Tähän todellisuuteen risteää Jumalan läsnäolo ja toiminta.

Maailman luomisen ja syntiinlankeemuksen kohdalla Raamatun luotettavuutta on ankarasti haastettu valistusajasta alkaen. Siihen asti kristillisyyden vaikutuspiirissä on pidetty itsestään selvyytenä, että Jumala loi maailman ja että syntiinlankeemus paratiisissa oli todellinen historiallinen tapahtuma.

Nykyinen maailmamme näyttää kovin erilaiselta kuin mitä Raamatun ensilehdet kertovat. Jumalahan loi kaiken hyväksi. Luominen tapahtui nopeasti, kuudessa päivässä. Nykyään monet ajattelevat, että maailma ja elämä on kehittynyt vuosimiljoonien ankaran evoluutioprosessin kautta. Ei ole ollut mitään hyvää ja onnellista vaihetta. Ei ole ollut mitään syntiinlankeemusta. Ihminen ja maailma on aina ollut tällainen. Välillä on ajateltu, että ihminen jalostuu viisaammaksi, mutta maailmansodat ja maapallomme vakava saastuminen ovat karistaneet tällaiset luulot.

 

Miten sitten asianlaita on? Kumpi on oikeassa? Raamattu vai nykyihminen?

On huomattava, että tiede ei ole absoluuttinen totuus. Tiede on vajavaisten, erehtyväisten ihmisten harjoittamaa tutkimusta ja ennen kaikkea tulkintaa. Vain osa tiedosta perustuu todistettaviin faktoihin. Mitä suuremmasta asiasta on kysymys, sitä enemmän vaaditaan tulkintaa.

Nykyihmisen harjoittaman tieteen suuri perusongelma on sen väärä, kapea lähtökohta, joka vääjäämättä ohjaa sen tulkintaa ja johtopäätöksi väärään suuntaan. Tieteen peruslähtökohtana on, että ”Jumalaa ei ole” – kaikki on selitettävä sisäsyntyisesti.

Ajattelepa: pöydällä on hieno kännykkä. Muodostat ystäviesi kanssa tutkimusryhmiä, joiden tehtävänä on selvittää, mikä tuo laite on ja miten se on syntynyt. Lähtökohdaksi määrätään, että ihminen ei ole sitä tehnyt… Koska oikea vastaus on jo etukäteen suljettu pois, jäljelle jää vain vääriä vastauksia. Väärä lähtökohta pakottaa tekemään tulkintoja, jotka ovat vääriä. Kännykkä lieneekin pitkän evoluutioprosessin tuote: ensin oli yksinkertainen pikkukänny, sitten vähän isompi ja monimutkaisempi, lopulta tämä hieno älypuhelin. Tosin vielä emme tiedä, mikä sen tarkoitus on…

Äskeinen esimerkki voi tuntua naurettavalta, mutta juuri tästä on kysymys tieteen suurissa perusteorioissa! Koska Jumalaa ei ole tai häntä ei voi ottaa lukuun, kaikki on selitettävä toisin. Sitä paitsi – elävä solu on paljon monimutkaisempi kuin kännykkä. Se elää ja kopioi itse itsensä ja erikoistuu erilaisiin tehtäviin osana suurta organismia. Jos kännyköitä ei synny itsestään, miten sitten eläviä soluja – kukin lajinsa mukaisesti? Niitä syntyy vain älykkään persoonan luomana.

 

Tässä tieteellä on kuitenkin ylipääsemättömiä ongelmia:

• Ihmisellä ei ole aitoja keinoja päästä takaisin alkuperäiseen, todelliseen maailman syntyhetkeen.

 

• Erilaiset ajanmääritysmenetelmät antavat hyvin erilaisia tuloksia, joista sitten valitaan vallitsevaan teoriaan sopivat tulokset. Toiset tulokset taas osoittaisivat, että nykyiset teoriat ovat radikaalisti virheellisiä. Esimerkiksi perusteorian mukaan dinosaurukset elivät 200-60 miljoonaa vuotta sitten. Kuitenkin on kyetty löytämään niin tuoretta dinosaurusten verta, että siitä on saatu eristettyä dna:ta. Näiden tutkijoiden mukaan dinosauruksen ikä voi olla maksimissaan 50 000 vuotta. Ero on valtava. Jos muutamme nuo vuodet metreiksi, kyse on sama kuin, että kävelemme joko 50 m tai 100 kilometriä!

 

• Mikäli Jumala on luonut maailmankaikkeuden hyvin nopeasti ja sitten vasta on alkanut ns. normaali ajankulku, tämä vääristää kuvamme totaalisesti. Voimme katsoa vaikkapa autoa, joka matelee kotikaupunkiimme vaikkapa 10 km tuntinopeudella. Siitä teemme päätelmän, että auto on kulkenut 500 km matkan koko ajan samaa nopeutta. Tällä oletuksella laskemme, kuinka kauan matka on kestänyt. Tulos on täysin väärä, jos auto onkin ajanut osan matkasta 120 km nopeudella…Lisäksi Jumala ei luonut ”vauvamaailmaa” vaan ”aikuisen, kypsän”, valmiin maailman. Jos voisimme päästä siihen päivään, kun Aadam luotiin vaikkapa 2 tuntia hänen luomisensa jälkeen suurena tutkijajoukkona, niin miten määrittelisimme hänen ikänsä? Aadam näyttää aikuiselta, kenties noin 25-vuotiaalta mieheltä, mutta todellisuudessa onkin vain 2 tuntia vanha. Kumpi on hänen ikänsä? Oikeastaan molemmat pitävät paikkansa. Entä jos sama tutkijaryhmä ottaisi maaperästä radiohiilimenetelmään perustuvan näytteen? Tulos voisi hyvin osoittaa, että maaperä on vaikkapa 100 miljoonaa vuotta vanha, vaikka todellisuudessa se olisikin vain 6 päivää vanha. Ei Jumalan tarvinnut luoda maaperää, jonka uraaniaineksen säteilyarvot olisivat maksimissaan ja josta sitten alkaisi uraanin isotoopin puoliintuminen, jota menetelmässä mitataan.Maapallo siis voi näyttää aidosti vanhalta, mutta se voikin olla hyvin nuori – kuten dinosaurusesimerkki todistaa. Ongelmana vain on väärä perusteoria ja siihen perustuvat väärät tulkinnat.

 

• Tosiasiassa elämä ja yksittäinen solu on niin äärimmäisen ihmeellinen ja monimutkainen kokonaisuus ja organismi, että sellaista ei synny minkäänlaisen evoluution mukaisesti. Aikuisessa ihmisessä on 100 000 miljardia solua, jotka ovat saaneet alkunsa yhdestä, josta jakautumisen ja erikoistumisen kautta on rakentunut koko ihminen. Samalla ihminen on vielä jotain paljon monimuotoisempaa, syvempää ja suurempaa kuin fyysinen olento. Hän on moraalinen, tunteva, ajatteleva persoona – Jumalan kuva!

 

• Puhtaasti sattumaan perustuva tieteellinen perusteoria on järjetön ja todistamaton. Se ei täytä syy-seuraus-suhteen vaatimuksia. Se on vastoin kaikkia matemaattisia todennäköisyyksiä. Evoluution edellyttämistä hyppäyksistä monimutkaisemmaksi eliöksi ei ole yhtäkään todistetta. Sellaista ei tapahdu silmiemme edessä. Mikroevoluutio eli lajien pienimuotoinen kyky muuntua, esim. vaihtaa väriä, ei todista varsinaista makroevoluutiota. Jumala luomistyössään asetti lajeihin tietyn muuntumiskyvyn. Kun sen raja ylittyy, laji kuolee sukupuuttoon. Arkeologian mukaan varhaisessa vaiheessa lajeja oli massiivisesti enemmän kuin nykyään. Emme kulje kohti monimuotoistumista ja korkeampaa elämäntasoa vaan kohti kapeutumista ja mittavia sukupuuttoja.

 

• Ainoastaan kristillinen maailmankatsomus, jossa Jumala – persoonallinen, viisas, voimakas olento – luo monimutkaisen, persoonallisia olentoja käsittävän elämän ja maailman, on ainoa järkevä selitys. Siinä syy-yhteyden vaatimus täyttyy: Alussa Jumala loi taivaan ja maan, sekä ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen itsessään on vastaansanomaton todiste Jumalasta.

 

 

Perusteltu luomisnäkemys vakuuttaa historiallisesta syntiinlankeemuksesta

Vaikka tieteen avulla on saavutettu paljon hyvää ja oikeaa tietoa, sen perusteoria, olettamus alkuräjähdyksestä ja evoluutiosta on täysin väärä. Jumala on luonut kaiken tarkoituksenmukaisesti ja hyväksi. Paratiisissa kaikki oli hyvin.

Tässä syntiinlankeemuksen murtamassa ja pimentämässä maailmassa ihmisen sydämessä on kaipuu täydellisyyteen, kotiin Jumalan luokse. Vaikka syntiinlankeemus on muuttanut ihmisen, me koemme ja tiedämme, että ihminen ei ole ”terve” vaan synnin tähden sairas. Hän elää ja toimii itsekkäästi ja vahingollisella tavalla. Kaikki tämä tuo valtavasti tuskaa, kipua, ahdistusta ja kuolemaa. Kivun ja tuskan keskellä meillä on toivo: Luojamme ei ole hylännyt meitä. Hän pelastaa meidät Kristuksen Jeesuksen kautta.

Jumala loi ihmisen täydelliseksi, hyväksi ja rakastavaksi. Tällaisesta ihmisestä syntyy vain samanlaisia, täydellisiä ihmisiä. Syntiinlankeemuksessa ihmisyyden ”muotti” vääristyi. Hänestä tuli kokonaan syntinen. Vuosituhansien ajan tästä vääristyneestä muotista on syntynyt pelkästään syntisiä ihmisiä. Jumalan kuva ei ole meissä enää alkuperäisessä kunnossa. Siihen on tullut likaa, tahroja, vääristymiä. Siksi ihminen on olemuksellisesti syntinen ja siksi ihminen toimii olemuksensa, syntisyytensä mukaisesti. Tämä koskettaa meidän fyysistä ruumista, psyykettä / sielua ja henkeämme.

Jumala on siis hyvä ja hänen luomistekonsa oli hyvä. Syntiinlankeemus muutti tilanteen. Tämä varjostaa myös ihmisen käsitystä Jumalasta ja ajaa ihmiskuntaa kollektiiviseen kapinaan Luojaansa vastaan – myös tieteen saralla. Ihminen ei muutu synnittömäksi harjoittaessaan tiedettä vaan valjastaa tieteen oman syntisyytensä entistä tehokkaampaan toteuttamiseen: saadakseen entistä enemmän, nopeammin ja tehokkaammin irti luomakunnasta ja ollakseen entistä enemmän riippumaton Luojastaan. Ihminen syö yhä hyvän ja pahan tiedon puusta eikä hallitse löytämäänsä tietoa, mikä tuo ihmiselle tuhon.

Syntiinlankeemus on historiallista todellisuutta. Ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, lankesivat käärmeen houkuttelemana pois Jumalasta ja hänen tahdostaan. He valitsivat saatanan ja olemassaolon ilman Jumalaa. Tämä oli hirvittävän radikaali ihmisyyden ja maailmamme muutos, pimeyden vallankumous, jonka seurauksena oli kärsimys ja kuolema.

 

 

Entä jos…?

Entä jos maailma syntyikin itsestään? Tai jos se kehittyi Jumalan ohjaamana hirvittävän evoluutioprosessin kautta? Silloin Jumala ei ole hyvä. Hän on hirviö, joka nauttii kärsimyksestä. Silloin hän luo näyttämön, jossa taistellaan olemassaolosta, kärsitään, kuollaan ja kadotaan lopullisesti.

Silloin Jumala ei missään tapauksessa lähesty ihmistä evankeliumilla. Hän ei tule ihmiseksi, hän ei alennu kuolemaan ristillä, hän ei sovita meitä eikä anna syntejämme anteeksi, hän ei pelasta.

Silloin Jumala ei tule koskaan luomaan mitään uutta, hyvää, täydellistä luomakuntaa, koska Jumala on paha hirviö. Silloin ihmiselle on parempi kadota olemassaolosta kuin ikinä joutua tuollaisen hirviön käsiin – kenties ikuisiksi ajoiksi.

Jos tämä olisi totta ja todellisuutta, silloin kukaan ei olisi kokenut hyvän, armollisen, rakastavan Jumalan läsnäoloa, lohdutusta, parantavaa voimaa, johdatusta ja varjelusta. Silloin kaikki olisi pelkästään pahaa.

Silloin meillä ei ole pienintäkään toivoa eikä mitään syytä elää enää hetkeäkään.

 

 

Mutta nytpä!

Mutta nytpä – kaiken pimeyden, pahan, kärsimyksen ja kuoleman keskellä – onkin perusteltu, kestävä toivo!

• Maailma ei ole pelkästään paha, vaan täällä on myös paljon hyvää, kaunista ja arvokasta.
• Tiede ei kykene selittämään perimmäisiä kysymyksiä luotettavasti eikä antamaan ihmiselle mitään toivoa. Sen sijaan on monia syitä uskoa Jumalaan Luojana ja Pelastajana!
• Maailman, historian ja ihmisen todellinen kokemusmaailma puhuu Jumalan puolesta, joka taistelee syntiä ja pahuutta vastaan ja joka tahtoo pelastaa ihmisen.
• Evankeliumi on murtautunut läpi maailman ja historian. Se on muuttanut ja mullistanut elämää ja ihmisyyttä enemmän kuin mikään muu syntiinlankeemuksen jälkeen. Kristillisyys on tuonut valtavasti hyvää ja antanut kestävän toivon.
• Raamattu on täynnä ennustuksia, jotka osin ovat jo täyttyneet ja monin osin ovat täyttymässä juuri meidän silmiemme edessä. Raamattu on siis ihmiskunnan historian ja tulevaisuuden käsikirja. Sitä lukemalla voimme tietää, että on Jumala, joka tietää jopa tulevaisuutemme.
• Raamatussa on elämän laki, jota noudattamalla kaikki voivat olla tyytyväisiä. Tuon elämän lain rikkominen on syntiä ja tuo paljon kärsimystä ja tuhoa. Raamattu on koeteltu elämän kirja!
• Jumala on hyvä. Hän loi kaiken hyväksi. Hän haluaa korjata kaiken ja luoda uuden elämän, jossa ihminen on jälleen täydellinen – ilman syntiä, kärsimystä ja kuolemaa.
• Jokainen voi vakuuttua tästä suostumalla henkilökohtaisesti yhteyteen Luojansa kanssa – Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jumala varmasti ilmaisee itsensä ja vakuuttaa sinut hänen todellisuudestaan. Kun vakuutut olemassaolon keskeisestä tekijästä, voit vakuuttua myös paljon pienemmistä asioista. Jumala on ainoa olemassaolon ja elämän oikea ”perusteoria”, perusta, lähtökohta, sisältö ja lopullinen täyttymys.
• Meillä on paras mahdollinen tulevaisuus – yhdessä hyvän Jumalan kanssa.

 

 

Koska luominen ja syntiinlankeemus ovat historiallista todellisuutta, siksi myös ihmisen pelastus ja tuleva uusi luomakunta tulevat olemaan todellisuutta

Kristinusko ankkuroituu aina historiaan ja luomakuntaan, koska Jumala on luomakunnan ja historian Herra. Siksi hän tuli todellisesti ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti historiassa meidän todelliset syntimme ristillä ja antaa meille todellisen elämän, joka toteutuu ajassa ja iäisyydessä. Siksi mekin saamme antaa itsemme ja elämämme Jumalan käsiin, koska hän on todellinen ja toimii todellisesti meissä ja elämässämme – kun vain annamme siihen luvan. Rakkaudessaan Jumala ei väkisin tule luoksemme ja pelasta meitä.

Ihminen, joka tieteen tavoin sulkee Jumalan itsensä ulkopuolelle, jää ikuiseen pimeyteen ja ikuisesti syntisyytensä valtaan – konkreettisessa tulevaisuudessa. Ikuisuudessa hän ei kuitenkaan saa harjoittaa syntisen luontonsa haluja.

 

 

Mikä onkaan sinun valintasi näiden kahden historiallisen todellisuuden välillä?

• Ikuinen elämä hyvän, rakastavan Jumalan yhteydessä.
• Ikuinen kadotus syntisenä, pahana ja kärsivänä, vääristyneenä ihmisenä.