LÄHETYSKÄSKY JA APOSTOLIEN TEKOJEN ALKU

 

Markuksen evankeliumikirja käydään läpi kohdassa ”Evankeliumit”. Evankeliumin ytimessä on hyvä sanoma Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ristiinnaulittu syntiemme sovitukseksi ja joka on noussut kuolleista antaakseen meille iankaikkisen elämän. Elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus voitti synnin, kuoleman ja pahan vallat. Hän ratkaisi ihmisyyden syvimmät ongelmat ja avasi yhteyden Luojaamme. Evankeliumi on suuri ilosanoma tästä voitosta. Evankeliumi, Jeesus Kristus antaa jokaiselle siihen turvautuvalle elämän, rakkauden, uskon ja toivon. Tätä voitonsanomaa Jeesus lähetti seuraajansa julistamaan antaessaan lähetyskäskyn.

Kukin evankeliumikirja (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes) päättyvät omalla tavallaan lähetyskäskyyn. Siitä alkoi kristillisen uskon voittokulku läpi ajan ja historian kaikkeen maailmaan. Tämän voittokulun ensiaskeleita Jerusalemista Roomaan kuvaa lääkäri Luukkaan kirjoittama Apostolien teot. Evankeliumin voittokulku ei kuitenkaan tapahtunut maallisessa riemusaatossa vaan monien ahdinkojen, vainojen ja jopa marttyyriuden kautta.

Seuraava opetusteksti on pääosin pastori Jarmo Mäki-Mikolan kirjoittama.

 

I LÄHTEKÄÄ KAIKKEEN MAAILMAAN! (Mark 16:14-20)

 

Markuksen evankeliumin loppujakeet 16:9-20 puuttuvat joistakin vanhemmista tekstikopioista. Niistä on käyty keskustelua, olivatko ne lainkaan alun perin mukana evankeliumikirjassa. Joka tapauksessa tuo jakso on yhdenmukainen Matteuksen ja Luukkaan kerronnan kanssa. Sen myötä tekstiä on pidetty luontevana osana evankeliumikirjaa ja se nauttii täysivaltaisesti Raamatun arvovallasta. Ilman tätä loppujaksoa evankeliumikirja loppuisi kummallisesti kesken.

 

Opetuslapset…

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselle heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. (jae 14)

Opetuslapset olivat olleet kolme vuotta Jeesuksen elämänkoulussa. He olivat nähneet ja kokeneet monenlaista. Opetuslapset olivat saaneet jo viestejä ylösnousemuksesta, mutta olivat epäuskoisia ja heidän sydämensä oli kova. Hoosianna oli huudettu, mutta sitten oli juostu karkuun. Opetuslasten maailma oli romahtanut, kun heidän opettajansa oli vangittu. Joukko oli alkanut hajaantua: Pietari oli kieltänyt Jeesuksen, Tuomas kovettanut sydämensä. Mutta oli toisenlaisiakin tapauksia: Emmauksen tien opetuslapset olivat intoa täynnä ja Magdalan Mariakin uskoi ylösnousemukseen.

Aidon uskon syntyminen on aina Pyhän Hengen työ. Jeesus opetti Pyhän Hengen työstä näin: ”Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet (Pyhän Hengen) luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun” (Joh 16:7-9).

Miten on meidän laitamme, joutuuko Jeesus moittimaan meitä epäuskosta ja sydämen kovuudesta. Helposti nämä synnit jäävät meiltä huomaamatta, kun kiinnitämme huomion vain ulkoisen elämän asioihi. Kuitenkin sisimmästä lähtee elämä, sillä sydämen uskosta ja epäuskosta kaikki on kiinni. Kuunnellaan tarkoin, kun Jeesus nuhtelee meitä näistä asioista. Jeesus nuhtelee aiheesta, mutta hänen tarkoituksensa on auttaa ihmisiä uskomaan, luottamaan häneen.

 

Lähetyskäsky

Jeesus sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. (jae 15)

Yllättävää on se, että juuri epäuskoisille ja kovasydämisille uskotaan evankeliumin julistaminen. Jeesus puhui opetuslapsijoukolle, joka kamppaili epäuskon ja kovuuden kanssa. Käskyä ei annettu valmiille ja täydellisten joukolle. Tämä lohduttaa ja rohkaisee meitäkin, sillä Jumala voi käyttää meitä perinpohjaisesta heikkoudestamme huolimatta. Lähetyskäsky annettiin juuri sellaisille ihmisille kuin me olemme. Apostoli Paavali kuvasi samaa todellisuutta näin: ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme” (2 Kor 4:7).

 

Julistakaa!

Alkutekstissä pääpaino on julistamisella, ei menemisellä. Tietysti julistamisen edellytys on meneminen arkielämän ja ihmisten keskelle, lähelle ja kauas. Teksti voitaisiin kääntää: ”Mennen kaikkialle maailmaan JULISTAKAA”. Kristittyinä saamme tehdä rakkauden tekoja, mutta vielä tärkeämpää on kertoa syntisten Vapahtajasta. Pyhä Henki käyttää julistettua Sanaa ja liittää siihen voimansa. Me saamme kertoa Jeesuksesta omin sanoin juuri oman kokemuksemme valossa, toki raamatullisesta sisällöstä kiinni pitäen.

Lähes 2000 vuotta on kulunut lähetyskäskyn antamisesta. Tehtävää on täytetty menestyksekkäästi mutta sitä ei ole vielä suoritettu loppuun asti. Lähetyskäskyä ei ole vielä peruutettu. Se on edelleen voimassa, vaikka moni sitä vastustaa. Vielä on heitä, jotka eivät ole edes kerran elämässään kuulleet sanomaa Jeesuksesta. Lähetystyössä olisikin tärkeää keskittyä toimimaan ja julistamaan evankeliumia siellä, missä sitä ei ole vielä lainkaan kuultu tai missä on vähän kristittyjä.

 

Kaikkialle maailmaan!

Lähetyskäsky on rajaton ja se valtuuttaa menemään kaikkialle maailmaan jokaisen ihmisen, heimon, kansan, kulttuurin, kieliryhmän, vähemmistön ja enemmistön luokse. Eikä ainoastaan sinne, minne on helppo mennä. Monet haluavat pystyttää esteitä ja rajoja evankeliumille mutta ne ovat aina kierrettävissä ja kumottavissa ajan saatossa. Esimerkiksi Neuvostoliittoon salakuljetettiin Raamattuja ja siellä olevaa kristillistä työtä tuettiin monin tavoin. Rautaesirippu ei ollut lopullisena esteenä. Muslimityössä islaminuskoisten keskuudessa on vain vähän lähetyssaarnaajia. Siellä moni toimiikin ns. teltantekijätyössä harjoittaen omaa siviiliammattiansa ja sen myötä luoden ihmissuhteita ja välittäen evankeliumia hyvin henkilökohtaisesti. Toinen, paljon laaja-alaisempi tapa on käyttää internettiä, satelliittitelevisiota, radiota ja painotuotteita. Niiden kautta on mahdollista tavoittaa miljoonia muslimeja hyvin suljetuillakin alueilla.

 

Yhteinen perustehtävä

Lähetystyö on kristillisen kirkon perustehtävä. Niinpä voidaan sanoa yhdessä mielessä, että kirkon, seurakunnan ja herätysliikkeen elävyyden mittari on siinä, miten se tekee lähetystyötä. Elävyyttä ei löydy kauniista ja komeasta kirkkorakennuksesta tai hyvistä tilastoista, vaikka niillä on työssä oma paikkansa. Tärkeintä on uskoa evankeliumiin ja olla iloiten mukana lähetystyössä.

 

Lähetystyössä pätee kolmen ”ärrän” (R) ohjelma

• Rakkaus: Mitä konkreettista me voisimme tehdä lähetystyön hyväksi? Rakkautta emme voi pakottaa itsestämme esiin. Se ei synny käskemällä. ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room 5:6).
• Rukous: Juuri rukoukseen kehottavat monet Raamatun kohdat: ”Pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani.” (Room 15:30). ”Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty” (Room 10: 15). Rukoile, että löytäisit oman paikkasi lähettäjänä. Rukoile, että lähetystyö menee eteenpäin.
• Raha: Lähetystyö vaatii rahaa. Kristittyjä kehotetaan antamaan varoja lähimmäistyöhön, seurakunnan toimintoihin ja lähetystyöhön. Kaikki, mitä meillä on, on Jumalalta saatua lahjaa. Tästä lahjasta meidän tulee antaa ”kymmenykset” ja ”annit ja lahjat” hyvään työhön elämän puolesta. Se on etuoikeutemme, joka tuo iloa, tarkoitusta ja sisältöä elämään. Tärkeää on antaa harkiten juuri sellaiseen työhön, jossa tarkoitus toteutuu täsmällisesti.

 

Sisältönä evankeliumi!

Lähetyskäskyssä Jeesus käskee julistamaan nimenomaan evankeliumia, joka on kristillisen uskon luovuttamaton ydin. Evankeliumi tarkoitti alun perin taistelukentältä tuotua voiton sanomaa, hyvää sanomaa, ilosanomaa. Myös Rooman keisarien julistukset kantoivat nimeä evankeliumi. Mutta mitä tarkoittaa kristillinen evankeliumi? Evankeliumin sisältöä on kuvattu seuraavasti:

• ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia… Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.” (Room 1:1-5.)
• ”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin: … Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” (1 Kor 15:1-5)

Evankeliumi kertoo meille Jumal-ihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka ristiinnaulittiin syntiemme tähden ja jonka Jumala herätti kuolleista ja joka hallitsee Isän kanssa. Ilosanoma on siinä, että tämän Jeesuksen kautta Jumala antaa meille syntimme anteeksi, ottaa lapsekseen, antaa tarkoituksen ja ikuisen elämän.

 

Usko ja kaste!

Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (jae 16)

Markuksen evankeliumin kastetta käsittelevä kohta on herättänyt vilkasta keskustelua luterilaisten ja helluntailaisten välillä. Helluntailaiset ovat korostaneet, että ”joka uskoo ja kastetaan” tarkoittaa aikajärjestystä: ensin usko, vasta sitten kaste. Tähän on todettava, että Matteuksen evankeliumissa järjestys on päinvastainen: kaikki kansat tuli tehdä opetuslapsiksi ”kastamalla ja opettamalla”.

Kyse ei ole asioiden järjestyksestä vaan pelastuksen edellytyksistä. Evankeliumi otetaan vastaan 1) uskomalla ja 2) tulemalla kastetuksi. Jumala ei kiellä pelastuksen lahjoja ”väärän järjestyksen” tähden vaan edellytysten puutteen tähden. ”On pelastuva” viittaa tulevan ajan tapahtumaan ja merkitsee pelastumista Jumalan vihalta ja tuomiolta. Tessalonikan kristityistä todetaan: ”Te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää Jumalaa ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta” (1 Tess 1:9,10).

Uskomme kohteena on evankeliumi, Kristus Jeesus ja syntien anteeksiantamus hänessä. Kaste ja usko kuuluvat yhteen eikä niitä voi erottaa toisistaan: kaste myötävaikuttaa uskon ja usko tarttuu kasteen lahjoihin. Evankeliumin julistamiseen liittyy myös käänteinen puolensa: joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Jolle evankeliumi ei kelpaa, joutuu kadotukseen. Kristillisessä julistuksessa tulee aina pitää esillä taivaan ja helvetin todellisuus. Silti pääpainon tulee olla evankeliumin julistamisessa ja syntien anteeksiantamuksen esillä pitämisessä.

Lähetyskäskyssä Jeesus kiteyttää pelastuksen tien ja sen, kuka pelastuu. On kyse pelastumisesta ikuiseen elämään, taivaaseen. Kuuntele ja lue tarkkaan nämä sanat. Näin opit yksinkertaisen pelastuksen tien. Kastettu ja uskova pelastuu. Kaste lienee jo kohdallasi järjestyksessä. Sitä ei tarvitse eikä saa uusia. Yksi kaste riittää, mutta uudestaan uskomista tarvitaan. Usko tulee Sanan kuulemisesta. Siinä istuessasi saat uskoa. Jumala synnyttää sinussa uskon. Enempää ei Raamatun mukaan tarvita: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” (Apt 16); ”Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta” (Room 5).

 

Evankeliumia seuraavat tunnusmerkit!

Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat. (jakeet 17-18)

Jeesus lupasi, että merkit seuraavat niitä, jotka uskovat häneen. Merkit ja ihmeet seurasivat apostoleja. Täyttyikö Jeesuksen lupaus jo tällä vai pitääkö niiden seurata uskovia vielä nytkin? Luterilaisuudessa on suhtauduttu varovaisuudella merkkeihin ja ihmeisiin. Joskus on selitetty, että lupaus liittyy vain apostoleihin ja alkukirkon aikaan. Toisaalta on julistajia ja kristillisiä liikkeitä, joille nämä lupaukset ovat keskeinen osa kristillistä julistusta. Ilman ihmeitä ja merkkejä ei ole oikeaa, voimallista kristillisyyttä. Ja on niitäkin joille evankeliumi on kaiken ydin mutta ihmeitä pidetään luontevana osana hengellistä elämää. Raamatun pohjalta on silti selvää, että pelkät ulkonaiset merkit eivät tee mitä tahansa julistusta ja uskoa kristilliseksi. Sielunvihollinenkin voi niitä jäljitellä ja ihminen voi teeskennellä mm. kielillä puhumista. Onneksi on paljon aitoakin Pyhän Hengen työtä.

Ihmeet liittyvät lähetyskäskyyn ja evankeliumin julistamiseen.  Sen vuoksi on perusteltua ajatella, että niitä esiintyy erityisesti evankeliumin tullessa uudelle alueelle, jossa hengellinen taistelu on kovinta. Armolahjoista ja niiden käytöstä opettaa Paavali 1 Korinttilaiskirjeen 12-14 luvuissa.

Jeesus lupaa, että evankeliumin tunnusmerkit seuraavat häneen uskovia. Kautta kirkon historian niitä on ilmennytkin – ei aina ja kaikkialla, mutta todellisina kuitenkin:

• Pahojen henkien ulosajaminen. Jeesus ajoi toimintansa aikana ulos pahoja henkiä. Suomessa pitkä kristillinen vaikutus tuntuu eri tavalla kuin monessa ei-kristityssä maassa. Täällä tapaa harvoin pahojen henkien vallassa olevia ihmisiä, toistaiseksi. Samalla kun ihmiset irtautuvat kristinuskosta, uuspakanallisuus lisääntyy nopeasti.
• Kielilläpuhuminen. Lahja tuli esille helluntaina (Apt 2), Korneliuksen kodissa (Apt 10) ja Korintin seurakunnassa (1 Kor 12-14). Lahja on apuna rukouksessa, kun omat sanat loppuvat. Lahjan saaminen ei vaadi tiettyä hengellisyyden tasoa. Se on mahdollinen jokaiselle uskovalle, mutta silti eivät kaikki puhu kielillä. Paavali opettaa siitä runsaasti 1 Kor 12, 14.
• Käärmeitten nostaminen käsin ja myrkyn juominen. Apostoli Paavalia puri käärme Maltan saarella mutta hän ei vahingoittunut (Apt 28:1-6).. Amerikassa oli lahko, joka nosteli käsin käärmeitä. Tappavan myrkyn juomisesta Uudessa testamentissa ei liene esimerkkiä. Annettu lupaus puhuu varjeluksesta evankeliumintyössä. Sen tarkoitus ei ole yllyttää riskeihin. Kun saatana käski Jeesuksen hypätä temppelinharjalta ja vetosi Sanan lupaukseen enkelisuojasta, Jeesus kieltäytyi sanomalla ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.” Jeesus tunsi Sanan syvämerkityksen, saatana mekaanisen pintatason.
• Sairaiden puolesta rukoileminen. Pietari paransi ramman temppelissä (Apt 3) ja sai armon herättää jopa kuolleen (Apt 9). Sairaiden puolesta saa aina rukoilla, ei kuitenkaan vaatien Jumalalta mitään. ”Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa”, on hyvä lisä jokaiseen rukoukseen. Öljyllä voitelemisesta sairaitten puolesta kertoo Jaakobin kirjeen 5 luku. Ihminen saa pyytää paranemista, mutta Jumala päättää. Kyse ei ole automaatista.

 

Taivaallinen Jeesus ja maanpäällinen seurakunta

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä. (jakeet 19-20)

Tämä jakso kertoo siitä, miten Jeesus otettiin taivaaseen ja istuu Isän oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät liikkeelle ja veivät evankeliumin kaikkialle. Jeesuksen istuminen Isän oikealla puolella oli juutalaisuuden valossa käsittämätön kunnia. On vain yksi Jumala eikä hänen valtaistuintaan voinut kukaan jakaa eikä yhdelläkään enkelillä ollut oikeutta istua pyhän Jumalan lähellä. Ajattele, että meidän Vapahtajamme ja Puolustajamme on maksanut syntivelkamme omalla verellään ja saanut Isältä kaiken vallan. Kun Kristus avaa oven, sitä ei kukaan edestämme sulje. Jos Kristus sulkee oven, sitä ei kukaan ihmiselle voi enää avata. Tämän vallan turvin opetuslapset lähtivät viemään evankeliumia jokaiselle luodulle. Se on Kristuksen seurakunnan perustehtävä tänäkin päivänä. Samalla tavalla kuin Herra oli apostolien kanssa, hän on meidänkin kanssa.

 

II ALKUSEURAKUNNAN ELÄMÄ JA PYHÄN HENGEN TYÖ

 

Apostolien teot: 1 – 7 luvut

Apostolien teot niminen Uuden testamentin kirja on lääkäri Luukkaan kirjoittaman kaksoisteoksen jälkimmäinen osa. Ensimmäinen osa on Luukkaan evankeliumi. Luukkaalla oli historioitsijan työote. Hän kirjoitti huolellisesti turvautuen varmoihin lähteisiin (Luuk 1: 1–4).  Apostolien tekoja voidaan sanoa ensimmäiseksi kirkkohistoriaksi, ja samalla se on lähetyshistorian alku. Kirjan avainjakeena voidaan pitää ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin saakka” (1:8). Tämän marssijärjestyksen mukaan kirja kuvaa evankeliumin etenemistä ensin Jerusalemissa (juutalaisten parissa), sitten Samarian sekakansan (Apt 8) ja lopulta pakanoitten (ei-juutalaisten) pariin (Apt 10) aina Rooman kaupunkiin asti, joka oli maailman keskus.

Apostolien teot kertoo itseasiassa, miten Herra Jeesus jatkoi työtään Pyhän Hengen kautta. Kirjan nimenä voisikin olla Pyhän Hengen teot. Sisällöllisesti se on historiallista kerrontaa, jota on hyvä lukea yhdessä muun Uuden testamentin opetuksen kanssa. Kirjan tapahtumat luovat pohjan Uuden testamentin kirjeille, jotka on osoitettu Apostolien teoissa mainituille uusille seurakunnille.

Apostolien teot kertovat ainutlaatuisista tapahtumista kuten Pyhän Hengen vuodatuksesta ja kristillisen seurakunnan synnystä, ensin Jerusalemissa ja pian monessa muussakin paikassa. Juuri Pyhä Henki on apostolien moottori, joka kuljettaa evankeliumia eteenpäin Jeesuksen lupaamalla tavalla: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta”. (Joh 16 13,14).

 

Pyhän Hengen keskeinen rooli tulee esille mm. seuraavissa 1-7 lukujen jakeissa:

1:2 Siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi apostoleille käskynsä

1:5 Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä,

1:8 saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin

1:16 sen kirjoitusten sanan oli käytävä toteen, jonka Pyhä Henki Daavidin suulla oli lausunut

2:4 He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi

2:17 minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin, palvelijoihini ja palvelijattariini (2:18)

2:33 hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan (2:38)

4:25 sinä olet antanut Pyhän Henkesi puhua palvelijasi Daavidin suulla

4:31 he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.

5:3 Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä? Kuinka te ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? (5:9)

5:32 Me olemme kaiken tämän todistajat, samoin Pyhä Henki

6:3 seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä

6:5 he valitsivat Stefanoksen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä

6:10 Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti

7:51 aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä, niin kuin isänne, niin myös te

7:55 Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti

 

Jeesus lähetti seuraajansa julistamaan evankeliumia ja Jumalan valtakuntaa (Apt 1:1-3). Vielä nytkin hän joutui oikomaan vääriä odotuksia valtakunnan tulemisesta ja luonteesta. Israelin luvattu kulta-aika ja maailman herruus ei tulisi vielä. Kyseessä olisi hengellinen valtakunta, joka tulisi ihmisten sydämiin evankeliumin kautta. Valtakunnan keskeinen ilmentymä olisi uuden liiton universaali seurakunta, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista.

Apostolien tekojen kohokohtia on luvatun Pyhän Hengen vuodatus helluntaipäivänä (2 luku). Jeesuksen seuraajat kuulivat kohahduksen, joka täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä (tulisia kieliä,) jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He alkoivat puhua eri kielillä, mitä Henki antoi puhuttavaksi. Kielilläpuhuminen mahdollisti evankeliumin julistamisen kaikille niille, jotka olivat tulleet Jerusalemiin pyhiinvaellusmatkalla monista eri maista. He kuulivat, ymmärsivät ja ottivat vastaan evankeliumin, jonka he veivät tuliaisena kotimaahansa. Näin syntyi monia seurakuntia, mm. Roomaan.

 

Pyhän Hengen kastetta ja täyteyttä on kuvattu monin eri tavoin:

1:5 Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä,

1:8 saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin,

2:4 He tulivat täyteen Pyhää Henkeä,

2:17 minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin, palvelijoihini ja palvelijattariini (2:18)

4:31 he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.,

6:3 seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä,

6:5 he valitsivat Stefanoksen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä (7:55)

 

Kastaminen Hengellä oli kertakaikkinen tapahtuma ja sitä ei voinut toistaa; täyttyminen puolestaan oli jatkuvaa.  Pyhän Hengen kaste on normaali, kaikkia kristittyjä yhdistävä tila, sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi (1 Kor 12:13, KR 38). Hengellä kastaminen merkitsee Pyhän Hengen saamista ja Kristukseen liittämistä, sillä kukaan ei voi olla Kristuksen oma ilman Kristuksen Henkeä (Room 8:9). Vesikasteeseen on usein liitetty Hengellä kastamisen elementti. Kasteen lahjat ovat syntien anteeksiantamus ja Pyhän Hengen lahja (Apt 2:38).

Jokaista kastettua uskovaa kehotetaan täyttymään Pyhällä Hengellä (Ef 5:18). Kyse on toisaalta jatkuvasta tapahtumasta, toisaalta siihen voi kuulua yksittäisiä, voimakkaitakin kokemuksia (4:31). Tällaiset kokemukset olivat todellisia tapahtumia, mutta ne eivät ole ehdottomia malleja. Vapaus vallitkoon. Kristillisessä uskossa tärkeintä on keskittyä Kristukseen, ei niinkään yksittäisiin kokemuksiin. Kokemukset kyllä vahvistavat eteenpäin mutta viime kädessä Sana on pettämätön uskon ja elämän perusta. Aito Hengen täyteys johtaa Kristus-keskeisyyteen, Sanan korostamiseen, kilvoitteluun armon varassa, nöyryyteen, aitouteen ja lähimmäisen rakkauteen. (Gal 5:16-22)