ANTAKAA TOISILLENNE ANTEEKSI! (23. su helluntaista)
Tämän pyhän sisältönä on anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämä perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.
.
EVANKELIUMI: Matt 6:14-15 (lue myös Matt 18:15-22)
Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
.
Muita pyhän tekstejä:
- 1 Moos 13 (Lootin ja Aabrahamin miesten riita, Aabrahamin nöyrä ratkaisu)
- Jes 64:3-8 (pyhä Jumala ja syntinen ihminen)
- Fil 1:6-11 (Jumala on aloittanut meissä hyvän työnsä)
- 1 Piet 3:8-12 (Kehotus yksimielisyyteen ja keskinäiseen rakkauteen)
.
SAARNA / OPETUS
Johdanto
Tänään saamme olla kristillisen uskon ja koko elämän ytimessä. Pohdimme anteeksiannon ja anteeksiantamattomuuden merkitystä.
Minkälainen ihmeellinen paikka olisi maailmamme, jos kaikki antaisivat toisilleen anteeksi?
Entäpä jos sotien taisteluhaudoista ei olisikaan noustu aseet tanassa valmiina tappamaan, vaan jokainen olisi noussut pyytämään ja antamaan anteeksi? Kukaan ei olisi kuollut, haavoittunut ruumiillisesti tai särkynyt psyykkisesti – koko ihmiskunnan historian aikana.
Tai jos perheissä riidat olisi ratkaistu jo alkuunsa, silloin kun ne olivat vielä pieniä – ennen kuin ne kasvoivat liian suuriksi ja vaikeiksi? Millaista olisikaan elää täyden rakkauden ja ehdottoman anteeksiannon ilmapiirissä?
Onko tämä utopiaa? Juuri näin meidän Jumalamme toimii joka päivä. Hän lähestyy ihmistä tarjoten anteeksiantoa ja sovintoa Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa!
Mutta millainen onkaan ihminen? Ihmisen luontainen, syntinen tapa on kosto. Kun minulle sanotaan pahasti, sanon takaisin. Kun minulle tehdään väärin, teen kahta pahemmin. Kun minut sivuutetaan kylmästi, niin minäkin teen.
Anteeksiantamattomuus ja kosto on tuhon tie ja sillä tiellä on koko ihmiskunta. Tälläkin hetkellä käydään monenlaisia sotia kansojen ja yksittäisten ihmisten välillä, entistä järeämmillä aseilla ja yhä globaalimmin. Mitä onkaan edessämme? Tähän ratkaisemattomien ristiriitojen sekasotkuun ja verihaavoihin nivoutuu jokainen meistä.
Raamattu on kaikessa ajankohtainen Elämän kirja, suorastaan siinä on elämän laki, jota seuraamalla kaikki olisi hyvin. Ja kaiken lisäksi siinä on ihmeellinen armon evankeliumi meille syntisille, monin tavoin epäonnistuneille ja elämän karikoille ajaneille ihmisille.
.
Jeesuksen sanat
Mutta mennään Jeesuksen sanoihin, jotka ovat osa kuuluisaa Vuorisaarnaa, heti tutun ja rakkaan Isä meidän -rukouksen opetuksen jälkeen: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mahtavaa! Jeesus lupaa, että taivaallinen Isämme antaa meille anteeksi! Tuo anteeksianto kattaa kaiken. Sinä ja minä saamme kaiken anteeksi – kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit! Kiitos ja ylistys hyvälle, armolliselle Jumalalle!
Mutta! Sitten tulee tuo hyvin huolestuttava sana ”mutta”: Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne!
Olenko minä, oletko sinä, antanut kaikille anteeksi kaiken ja vieläpä koko sydämestäsi? Emmekö kanna pienintäkään kaunaa ketään kohtaan? Hymyilemmekö ystävällisesti kaikille sukulaisille, naapureille, työtovereille? Autammeko vilpittömästi hankalintakin lähimmäistämme?
Taivaaseen ei pääse yhdenkään synnin kera, sillä todistaahan se, että olemme vielä syntisiä ja kelvottomia! Anteeksiantamattomuus on syntiä ja kaiken sopimisen, yhteyden ja yhteiselon este.
Raamatussa meille on annettu pyhä laki tärkeäksi ja sitovaksi elämänohjeeksi. Se on meidän parhaaksemme sitä varten, että rakkaus ja hyvyys toteutuisivat. Laki vaatii ja velvoittaa meitä. Ei se anna armoa eikä silottele ryppyjä eikä lakaise maton alle. Lain mukaan sinun ja minun on elettävä!
Tiedämme, että laista tulee läpivalaiseva peili, joka paljastaa millaisia ihmisiä me olemme ja mikä on sydämemme syvin tila. Jumalan pyhän lain edessä ihminen on auttamattomasti syntinen, itsekäs ja anteeksiantamaton. Eikä laki ole vain peili, vaan tuomari, joka langettaa rangaistuksen.
Jeesuksen Vuorisaarna onkin ehdotonta lain julistamista. Kun juutalaisten vanhimmat olivat säätäneet monia pikkunäppäriä, ulkokohtaisia perinnäissääntöjä ja ihmisoppeja, he hämärsivät ja tosiasiassa muuttivat Jumalan lain sisällön ja tarkoituksen.
Jumalan laki vaatii täydellisyyttä, jotta olisimme ikuisen elämän arvoisia ja ansaitsisimme taivaspaikan, mutta vanhimmat laskivat vaatimustason niin alas, että syntinen ihminen saattoi kuvitella omin teoin pääsevänsä taivaaseen. Mutta nimenomaan Vuorisaarnassa Jeesus kumosi vanhinten väärän opetuksen ja nosti lain pyhyyden riman takaisin taivaan portille saakka.
Osana Vuorisaarnaa meidän tulee lukea Jeesuksen sanat anteeksiannon välttämättömyydestä – ensin nimenomaan lakina. Se on ehdoton lain vaatimus: Sinun tulee antaa kaikille täydellisesti anteeksi, jotta sinäkin saisit anteeksi!
Tämän musertavan vaatimuksen edessä meidän tulisi painaa päämme hiljaa ja kauhuissamme: Herra, se on minulle mahdotonta! Minussa ei ole voimaa eikä tahtoa antaa kaikille täydellisesti anteeksi. Ja vaikka hetken niin luulisin, kohta huomaan, että en sittenkään ole koko sydämestäni antanut lähimmäiselleni anteeksi.
Näin meidän tulee kristittyinä toimia ja tuntea Jumalan pyhän lain edessä, koskipa se mitä tahansa. Herra, tunnustan lakisi ja tahtosi oikeaksi, mutta en sitä pysty noudattamaan!
Herra, ole minulle syntiselle armollinen, sovita minut! Näin rukoili syntinen publikaani temppelissä, omavanhurskaan fariseuksen ladellessa julkisia itsekehuja kaiken kansan ja vieläpä Jumalan edessä. Ja kumpi lähtikään temppelistä vanhurskautettuna? Syntinen publikaani.
Jeesuksen ristintyö kattaa kaikki ja kaikenlaatuiset syntimme, myös anteeksiantamattomuuden.
Yhtä ehdoton kuin on Jumalan laki, yhtä ehdoton, täydellinen ja kaiken kattava on evankeliumi. Jeesuksen ristin juurelle voimme mennä kaikki syntien, myös anteeksiantamattomuuden kanssa.
Kun laki vaatii, evankeliumi lahjoittaa. Sinä saat anteeksi ja tämän jumalallisen, täydellisen anteeksiannon voimalla saamme alkaa opetella anteeksiantamisen jaloa taitoa omassa elämässä.
Toki on niin, että mikäli ihminen ei ole ottanut vastaan anteeksiantoa omalle kohdalleen, hän ei ymmärrä, mistä on oikeasti kysymys eikä hän ole halukas antamaan anteeksi toisille.
Ihminen voi kyllä lakaista asioita maton alle, mutta se ei ole anteeksiantoa, sillä sieltä ne aina kaivetaan uudelleen esille. Sitähän se on monen kohdalla. Samoista asioista riidellään uudestaan ja uudestaan, periksi antamatta, hautaan saakka.
On siis kaksi vastakkaista elämäntapaa: elää anteeksiannossa tai anteeksiantamattomuudessa. Jeesus kutsuu ja rohkaisee meitä elämään hänen anteeksiannossaan niin, että se saa vaikuttaa myös meidän ihmisten välisissä suhteissa.
.
Anteeksiantamisen vaikeus
Mutta miksi on niin vaikeaa antaa ja pyytää anteeksi? Siihen on kaksi perussyytä.
Ensimmäinen on se, että saatamme ymmärtää anteeksiannon väärin. Kun ymmärrämme anteeksiannon väärin, emme ole siihen edes halukkaita. Mutta siihen on lääke: kannattaa pohtia, mitä anteeksianto oikeasti on ja mitä se ei ole.
Toinen perussyy anteeksipyytämisen ja antamisen vaikeuteen, on se, että me olemme itsekkäitä, syntisiä, toisinaan jopa pahoja. Sellaisia me olemme. Mutta siihenkin on auttaa lääke: Jumalan armahtava rakkaus Kristuksessa ja Pyhän Hengen voima.
Mitä anteeksianto ei ole?
Mitä vääriä käsityksiä meillä siis on anteeksiantamisesta, jotka estävät meitä tai tekevät anteeksiannosta kovin vaikeaa?
- Anteeksianto ei ole vääryyden hyväksymistä eikä sen väheksymistä eikä mitätöimistä. Vääryys pysyy ikuisesti vääryytenä, täysimittaisesti. Se, mitä toinen sanoi tai teki, oli todella väärin, mutta siitä huolimatta annan sen anteeksi. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Voimme vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen.
- Anteeksianto ei ole alistumista, nöyristelyä tai suostumista uusien loukkausten kohteeksi. Meidän tulee rakastaa myös itseämme niin, että säilytämme peruskoskemattomuuden ja ihmisarvomme. Kukaan ei saa murtaa eikä murskata sinua. Vaikka annamme anteeksi, meidän tulee tarvittaessa suojella itseämme ja pitää riittävä turvaväli, mikäli olemme vakavan uhan edessä. Anteeksianto ei automaattisesti palauta täyttä luottamusta toista kohtaan. Anteeksianto ei ole suostumista hyväksikäytettäväksi.
- Anteeksianto ei aina tarkoita, että asia olisi sillä kokonaan käsitelty. Anteeksiannon yhteydessä asiasta on puhuttava ja sovittava. Mikäli asian laatu vaatii, meillä on oikeus turvautua viranomaisiin ja saattaa asia oikeuden käsiteltäväksi. Anteeksianto ei mitätöi oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan järjestystä.
Anteeksiannon tulee johtaa konkreettiseen hyvittämiseen, mikä osoittaa, että katumus ja sovinto on aitoa. Jos kivitän toisen kodin ikkunat rikki, en pääse sillä, että vain kipaisen pyytämään anteeksi. Kyllä ikkunat pitää korvata ja sakkotuomio ilkivallasta on sekin todella terveellistä. Samalla anteeksianto on sekin todella tärkeää. Emme jää kantamaan kaunaa. - Anteeksianto ei ole tunteiden tukahduttamista. Kun meitä loukataan, meihin oikeasti sattuu ja meidän kuuluukin vihastua. Jumala on luonut meille tunteet käyttöä, sisimpämme hoitamista varten. Raamatussa jopa kehotetaan vihastumaan: Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskeutua vihanne ylle. (Ef 4:26).
Vihastuminen on tervettä. Se on sydämen purkamista. Se on merkki toiselle, että raja on ylitetty. Tukahdutettu vihastuminen ja anteeksiantamattomuus johtaa katkeruuteen ja vihaan, joka on tuhoisaa. Lisäksi, kun olemme kokeneet jotain todella vaikeaa, se saattaa tuntua sisäisenä kipuna vielä pitkään, joskus jopa vuosia. Mutta kun valitsemme anteeksiantamisen, tuo haava alkaa parantua ja sen tuottama kipu taittuu ja laantuu. - Anteeksianto ei ole kaiken unohtamista. Meidän muistimme koetusta vääryydestä ei nollaudu. Muisto ei katoa, mutta sen kipeä terä katkeaa. Moni ajattelee, että ei ole antanut anteeksi, koska vielä kantaa vaikeita muistoja. Muistaminen ja anteeksianto eivät ole sama asia. On myös hyvä, että muistamme asioita, jotta emme tekisi samaa vääryyttä uudelleen.
Saatamme ajatella, että Jumala ei ole antanut meidän tekemää vääryyttä anteeksi, koska muistamme syntimme yhä edelleen, vaikka olemme jo tuhannesti pyytäneet sitä anteeksi. Evankeliumi on mittaamattoman paljon korkeampi kuin tunteemme ja muistikuvamme. Kun pyydämme anteeksi, Jumala varmasti antaa anteeksi.
Mitä anteeksianto on?
Mitä anteeksianto sitten on? Jääkö enää mitään sisältöä jäljelle?
- Anteeksianto on luopumista yksityisestä, henkilökohtaisesta kostosta. Tuomiovalta kuuluu Jumalalle ja hänen asettamalle esivallalle kollektiivisesti. Tuomio ei kuulu meille.
- Anteeksianto on aktiivista pyrkimistä sovintoon, hyvien suhteiden palauttamiseen.
- Anteeksianto on vapauttamista. Se on syyllisen vapauttamista kostosta ja oman sydämen vapauttamista katkeruuden ja vihan myrkystä, joka tuhoaa ihmisen sisimmän, ihmissuhteet ja koko elämän. Anteeksianto tuo eheyttä ja vahvistaa terveyttämme.
- Anteeksianto on suostumista siihen, että elämme langenneen maailman todellisuudessa. Jokainen lähimmäisemme ja me kaikki olemme syntisiä, jotka yhä uudelleen sanomme ja teemme väärin. Tällaisia olemme ja siksi me kaikki tarvitsemme anteeksiantoa joka päivä.
- Anteeksianto on valinta. Se on tahdon päätös: ensin turvaudumme Jumalaan ja sitten hänen voimallaan opettelemme anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista.
- Anteeksianto on prosessi. Jos loukkaus on pieni, asia voi olla nopeasti ja suhteellisen kevyesti hoidettu. Jos loukkaus on vakava, se ottaa paljon aikaa ja vaatii monenlaista tukea – kuten keskustelua, rukousta, sielunhoitoa ja ammattiapua.
.
Miksi pitäisi antaa ja pyytää anteeksi?
Aito, todellinen anteeksianto on elämää ja rakkautta. Se tuottaa aina hyvää.
Anteeksiantamattomuus johtaa elämän myrkyttymiseen. Se kovettaa ja paaduttaa ihmisen. Hänestä tulee itsekeskeinen, kriittinen ja negatiivinen. Ihminen on jääkylmä tai räjähtelevä pommi. Usein se johtaa tuhoisiin käyttäytymismalleihin ja riippuvuuksiin.
Meidän tulee pyytää ja antaa anteeksi, koska olemme syntisiä. Kannamme syntiinlankeemuksen seurauksena perisyntiä. Kyse ei ole yksittäisistä sanoista tai teoista vaan koko olemuksestamme.
Tästä ongelmasta todistaa ihmiskunnan historia, nykytila ja kaikki tulevaisuuden uhkakuvat.
Ilman Jumalaa meillä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.
Vasta kun joudumme kasvokkain sen kanssa, että meidän pinnallisten kulissiemme takana onkin itsekäs ja syntinen ihminen, vasta silloin ymmärrämme Jumalan anteeksiannon arvon ja voiman.
Tärkein syy anteeksiantoon on se, että meidän Luojamme antaa meille kaiken anteeksi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja sovituksen kautta.
Rakkaudessaan Jumala haluaa rakentaa katkenneen yhteyden hänen ja meidän välillemme. Hän haluaa saman toteutuvan ihmisten välillä. Jumala kehottaa meitä anteeksiantoon hyvin vakavasti. Samalla hän antaa siihen voimansa, sillä me itse emme siihen pysty.
Näin anteeksianto on vapauttavaa, uutta luovaa ja syvintä rakkautta ja todellista elämää. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta voimme rakentaa parempaa huomista.
.
Askeleita anteeksiantoon
Mitkä ovat konkreettiset askeleet anteeksiantoon?
Meidän tulee kohdata ja ymmärtää oma tilamme Jumalan lain edessä. Sitten turvaudumme evankeliumiin ja pyydämme ja saamme Jumalalta kaiken anteeksi.
Tämän jumalallisen anteeksiannon varassa ja voimalla voimme kohdata lähimmäisemme.
Päätämme antaa anteeksi ja pyydämme siihen Jumalalta apua ja voimaa. Saamme käyttää myös sovittelijaa, kuten Jeesus neuvoi. Sellaisen käyttäminen on yleistä Lähi-idässä ja Afrikassa, kuten myös rauhanneuvotteluissa ja perhetyössä.
Tärkeää on siunata vastapuolta rukouksissa ja myös pyytää, että tämä ymmärtäisi mahdollisen rikkomuksensa ja sen seuraukset. Rukous sulattaa, vapauttaa ja parantaa sydämiä.
On huomattava, että Jumala asettaa molemmille osapuolille aktiivisen velvollisuuden selvittää ja sopia asia. Lue Matt 5:23-24 ja 18:15.
Kaiken lisäksi, meidän tulee antaa anteeksi, vaikka vastapuoli ei katuisi lainkaan eikä haluaisi sovintoa. Miksi ihmeessä?
Koska silloin jäisimme kantamaan sisimmässämme katkeruutta ja vihaa. Anteeksiantamaton muisto ja kipu nousee aina uudelleen eteemme. Olisimme sen ikuisia vankeja. Sen myötä sortuisimme itsekin rikkomaan lähimmäistä vastaan (mm. tunteiden siirto yms.).
Kaikessa saan luottaa siihen, että Jumala hoitaa ja siunaa.
Anteeksianto on elämänmittainen prosessi. Se on elämäntapa. Me emme laske yksittäisiä kertoja vaan annamme anteeksi 77 kertaa eli jatkuvasti! Vasta taivaassa tämä prosessi tulee valmiiksi. Vasta siellä voimme iloita täydestä rakkaudesta ja onnesta.
Anteeksiantamus ei ole heikkoutta vaan vahvuutta. Vain riittävän vahva voi antaa anteeksi. Sellainen on Jumala. Ja hänessä mekin saamme voiman anteeksiantoon.
Ja missä on anteeksiantoa, sillä on läsnä itse Herra rauhanruhtinaana ja ehtymättömänä rakkauden lähteenä.
.
LAKI SANOO:
Sinun on pakko antaa anteeksi, jotta pelastut.
.
EVANKELIUMI JULISTAA:
Saat kaiken anteeksi ja saat elää anteeksiannon voimassa taivaaseen asti!
.
RUKOUS
Vapahtajani, tee meistä rauhasi välikappaleita: niin että sinne,
missä on vihaa, toisimme sinun rakkautesi
missä loukkausta, toisimme anteeksiannon
missä epäsopua, loisimme yksimielisyyttä
missä erehdystä, osoittaisimme totuuden
missä epäilystä, auttaisimme uskoon
missä epätoivoa, nostaisimme luottamukseen
missä pimeyttä, toisimme sinun valoasi
missä surua, välittäisimme lohdusta ja iloa.
sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Mutta ennen tätä kaikkea: Herrani ja Vapahtajani, armahda minua syntistä, sovita minut!
Aamen.