Aika Raamatun valossa

Ennen luomista

Jumala on ikuinen. Hänen nimensä on Minä Olen (Jahveh). Hän on kaiken olemassaolon lähde ja perusta. Jumala on olemukseltaan Henki ja sellaisena hän on erillinen luomakunnastaan.

Panteismissa luomakuntaa palvotaan jumalallisena olentona. Samalla siihen sekoittuu henkien palvonta. Sen myötä kielletään persoonallinen Luoja Jumala ja koko Raamattu. Tämä on yksi tapa kapinoida Luojaa vastaan. Panteismi on riivaajien palvontaa.

Moni kysyy, mitä oli ennen kaiken alkua ja kuka teki Jumalan. Se on todella naiivia ajattelua. Ikuisuus ennen luomista on jotain täysin toisenlaista kuin tämä luomakunta. Me olemme ikään kuin pienessä laatikossa ja yritämme sieltä käsin määritellä ja jopa määrätä, mitä laatikon ulkopuolella on tai pitäisi olla.

Aika on luotu käsite ja olemassaolon yksi ulottuvuus. Meidän tuntemamme aika alkoi vasta luomisesta. Sitä ennen oli ja on Jumala, jolla ei ole alkua eikä loppua. Kenties hän loi enkelimaailman ennen näkyvän luomista.

Mikään meidän tuntemamme ajanmääritystapa ei sovellu ikuisuuteen. Siellä ei ole aikaa samaan tapaan kuin on tässä luomakunnassa. Jumala on ikuinen eikä ikuisella ole alkua eikä loppua.

Jo ikuisuudessa Jumala suunnitteli luomistyönsä, sen historian raamit ja tulevan päätöksen. Meidän olemassaolomme juuri on Jumalan sydämellä, ikuisuudessa. Meitä ei ole synnytetty sattuman meressä.

Luomisen jälkeen

Luomiskertomuksessa sanotaan, kuinka Jumala loi tähdet, auringon ja kuun mm. ajanmääritystä varten. Juuri niiden mukaan me elämmekin kuukausien ja vuosien mukaan. Maapallon pyöriminen akselinsa ympäri on vuorokauden perusta.

Maapallon luonto seuraa tätä rytmiä, etenkin valon ja lämmön mukaisesti. Ihmiselämäkin kulkee vuorokausien, viikkojen, kuukausien ja vuosien mukaan. Tämä edustaa syklistä ajankuvaa.

Samanaikaisesti kaikki kulkee lineaarisesti kaiken alusta kohti kaiken nykyisen loppua ja täyttymystä. Raamattu alkaa luomisesta ja päättyy uuteen luomiseen ja uuteen ikuisuuteen. Sen välillä on koko historia, joka kulkee vääjäämättömästi, pysäyttämättömästi eteenpäin.

Ihmisen elämäkin kulkee ajassa syntymästä kuolemaan ja uuteen ikuiseen elämään. Kaikella on oma aikansa ja määrähetkensä.

Saarnaajan kirjassa kuvataan ajan kulua seuraavasti (3:1-11):

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Näin ihminen on sidottuna aikaan, mutta hänen perustansa on ikuisuudessa, kaiken Luojassa. Vaikka Jumala ei ole sekoittunut tai muuttunut osaksi luotua, hän on sen keskellä läsnä – niin kuin mekin asumme kodissamme, sen keskellä, mutta emme silti muutu kodin seiniksi, lattioiksi tai huonekaluiksi.

Jumala on läsnä luomakunnassaan, jopa ihmissydämessä. Jumala on läsnä Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen persoonan ja olemuksen, Pyhän Hengen, Sanan ja armovälineiden kautta.

Jumala ei ole sidottu aikaan vaan on siitä erillinen. Kalpea kuva tästä voisi olla: maailmanhistoria on kuin huoneen seinät, johon on kirjoitettu kaikki alusta loppuun. Ajan kulumista kuvaa punainen lasersäteen keila, joka kulkee seinään piirrettyä aikajanaa pitkin sekunti, minuutti, päivä, viikko, kuukausi, vuosi(kymmen/sata/tuhat) kerrallaan. Jumala on tämän ajanhuoneen keskellä. Hän näkee koko historian ja näkee käsillä olevan nykyhetken luomakunnassa – kaiken yhtä aikaa. Hän näkee syntymämme, koko elämämme, kuolemamme ja osamme kirkkaudessa.

Psalmissa 139 kirjoitetaan (jakeet 15-16):

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Uudessa luomakunnassa

Nykyinen ihmiskunnan historia päättyy dramaattisesti lähes täydelliseen tuhoon. Se on syntiinlankeemuksen väistämätön seuraus. Syntiä seuraa aina kuolema. Viisas ihminen tuhoaa maapallokotinsa ja elämänsä. Vain Jumalan väliintulo pelastaa pahimmalta.

Aikojen lopussa Jumala luo kaiken uudeksi. Nykyinen luomakunta katoaa ja Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Sen keskuksena on taivaallinen Jerusalem ja siellä oleva Jumalan valtaistuin, elämänpuu ja elämänveden virta. Valtaistuimella istuu kirkastettu Kristus. Hänen kasvoissa loistaa Jumalan ikuinen kirkkaus, rakkaus ja pyhyys.

Uudessa luomakunnassa ei ole enää aurinkoa eikä kuuta ajan merkkeinä. Siellä ei juosta enää sekuntikello kädessä. Sen sijaan elämänpuu tuottaa uudet hedelmät kerran kuukaudessa (Ilm 22:2). Elämä soljuu kuukausikierron mukaan.

Uusi luomakunta on loppumaton ja siinä mielessä ikuinen. Sillä on alku, mutta ei loppua. Kuten laulussa sanotaan: On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun vuosituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain.

Ajan termit

Raamatussa on useita heprean- ja kreikankielisiä aikaa ilmaisevia termejä.

Vanhan testamentin hepreassa:

• Et = määrätty, sopiva aika, määrähetki, vuosijuhla
• Iddan = ikuinen, iankaikkinen
• Olam = kätketty, kaukainen, epämääräinen, rajoittamaton aika

Uuden testamentin kreikassa:

• Kronos = vastaa heprean et-sanaa, se tarkoittaa ajan kulumista historian vaakasuoralla aikajanalla. Siitä tulee suomenkieleen sana kronologinen sekä kronometri, kello.
• Kairos = sopiva, oikea, määrätty aika. Kairos tarkoittaa tiettyä, nyt-hetkeä, jopa erityistä Jumalan hetkeä.
• Eukairia = tilaisuus
• Aion = maailmanaika, ajan henki (moraali), elinaika, elämä, ikuisuus, hepr. olam
• Aei = aina
• Eis tus aiona ton aionon = aina ja iankaikkisesti, loppumaton iankaikkisuus

Niin kuin jokaisessa kielessä kunkin sanan tarkka merkitys avautuu vain asiayhteydessä (lause, kappale, opetus tai tapahtuma, kirje/kirja, koko Raamattu). Aikaa kuvaava sana määrittyy lopullisesti siis omassa asiayhteydessä. Samalla sanalla voi olla erilaisia painotuksia ja merkityksiä eri yhteyksissä.

 

Juutalainen ajanlasku

Nykyinen juutalainen kalenteri otettiin käyttöön vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Sitä ennen juutalaiset laskivat aikaa jostakin merkittävästä tapahtumasta lukien, esimerkiksi israelilaisten Egyptistä lähdöstä, kuninkaan valtaistuimelle noususta ja kuolemasta, temppelin rakentamisesta, pakkosiirtolaisuudesta, Persian tai Rooman hallitsijasta, jne. Lisäksi vuotuiset juhlat olivat tärkeitä ajanlaskun mittareita.

Juutalaisen kalenterin vuosiluvut alkavat vuodesta 3761 eKr., jota on pidetty maailman luomisen ajankohtana. Nyt vuonna 2020 on juutalaisen kalenterin mukaan vuosi 5780.

Juutalaisessa kalenterissa kuukausi on aina 29 tai 30 päivää ja se osuu läheisesti uuteen kuuhun. Koska vuositasolla kalenteriin suhteessa auringonkiertoon kertyy virhettä, ajoittain siihen lisätään ylimääräinen 13. kuukausi. Gregoriaanisen kalenterin kuukausia nämä vastaavat suunnilleen seuraavasti:

1. nisan ( abib ) maalis-huhtikuu
2. ijjar ( siv ) huhti-toukokuu
3. sivan touko-kesäkuu
4. tammuz kesä-heinäkuu
5. av heinä-elokuu
6. elul elo-syyskuu
7. tisri ( etanim ) syys-lokakuu
8. hesvan ( bul ) loka-marraskuu
9. kislev marras-joulukuu
10. tevet joulu-tammikuu
11. shevat tammi-helmikuu
12. adar helmi-maaliskuu

Juutalaisuudessa vuorokausi alkaa ja päättyy auringonlaskun myötä. Viikoittainen sapatti on heille erityisen tärkeä päivä.

Juutalainen vuosi ja juhlapyhät (Helsingin juutalainen seurakunta, nettisivusto)

Tässä esitellään juutalaisen kalenterin juhlapyhiä ja niiden viettotapoja Suomen juutalaisten keskuudessa.

Sapatti eli shabat, pyhäpäivä

Shabatin viettäminen on määrätty kymmenessä käskyssä. Shabat on tärkein juutalainen pyhäpäivä ja sitä vietetään joka viikko perjantai-illasta lauantai-iltaan auringonlaskusta auringonlaskuun. Se on lepopäivä, joka kokoaa perheen yhteen ja rauhoittaa elämän arkisilta kiireiltä. Shabattina ei tarvitse murehtia ongelmia eikä ikäviä tai tekemättömiä asioita. Shabattina saa ajatella, että maailma on valmis. Shabat muistuttaa juutalaisia siitä, että he vapautuivat Egyptin orjuudesta – jatkuvasta työnteosta.

Perjantai-iltana perhe nauttii yhdessä shabat-aterian ja lauantaina käydään synagogassa jumalanpalveluksessa.

Rosh hashana, Uusi vuosi (syys-lokakuussa)

Juutalaista uutta vuotta vietetään juutalaisen kalenterin mukaisesti tishrei-kuun 1:senä ja 2:sena päivänä. Rosh hashanata seuraa kymmenen katumuspäivää, joiden aikana tulee rukoilla ja mietiskellä ja näin johdattaa elämä hyviin muutoksiin. Katumuspäivät päättyvät jom kipuriin, sovituspäivään. Näinä päivinä ihmiset toivottavat toisilleen: ”Leshana tova tikatevu” eli ”Kirjoitettakoon sinulle hyvä vuosi”.

Juhlassa puhalletaan oinaansarveen, shofariin ja herätetään sielu punnitsemaan tekoja ja muistamaan Luojaansa. Se on myös avunhuuto, jotta Jumala siunaisi Aabrahamin jälkeläiset.

Jom kipur, Suuri sovituspäivä

Kymmenen katumuspäivän jälkeen alkaa jom kipur, juutalaisen vuoden suurin pyhäpäivä. Silloin paastotaan jom kipur -aatosta seuraavaan iltaan. Jom kipurin väri on valkoinen, sillä se symboloi puhtautta. Juutalaisuudessa uskotaan vilpittömään henkilökohtaiseen katumukseen ja vain näin tekemällä ihminen voi puhdistua synneistään. Ennen juhlaa on tapana pyytää anteeksi kanssaihmisiltä: ”Jos olen tehnyt syntiä sinua kohtaan tai loukannut sinua tarkoituksellisesti tai tahattomasti, pyydän anteeksi”.

Jom kipur -aamujumalanpalveluksen yhteydessä pidetään jiskor -muistojumalanpalvelus lähiomaisille ja muille menehtyneille.

Sukot, Lehtimajanjuhla

Sukotia vietetään seitsemän päivää. Kaksi ensimmäistä on varsinaisia pyhäpäiviä, jolloin työnteko on kiellettyä. Niitä seuraa viisi välipäivää. Pyhää varten rakennetaan suka-maja, joka symboloi juutalaisten väliaikaisia asumuksia 40 vuoden vaelluksella erämaassa Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen. Harvemmin perheet rakentavat omaa sukaata – seurakunnalla on oma, missä juhlaa vietetään.

Shmini atseret päättää sukot-juhlan, vaikkei se varsinaisesti olekaan samaa pyhää. Silloin lopetetaan sukaan käyttäminen ja aloitetaan talven yli kestävän sateen rukouksen lausuminen, sillä Israelissa kolmas sadonkorjuu päättyy tällöin.

(Todennäköisesti Jeesus syntyi lehtimajanjuhlan aikaan. Hänen syntymäjuhlaansa me kristityt vietämme oman perinteemme mukaan jouluna).

Hanuka

Chanukaa juhlitaan valon juhlana, ja se sijoittuu useimmiten joulukuuhun – vuoden kaikkein pimeimpään aikaan. Sitä juhlitaan kahdeksana päivänä sytyttämällä joka ilta kynttilä kahdeksanhaaraiseen kynttelikköön (chanukia). Kynttilöillä muistutetaan makkabealaisten taistelusta helleenejä vastaan ja ensimmäisen temppelin kunnostamisesta uudelleen käyttöön. Juhlaa on vietetty tiettävästi jo vuodesta 165 eKr. lähtien.

Purim

Purim perustuu Esterin kirjan kertomukseen, jossa juutalaiset pelastuivat vainolta Persian kuningaskunnassa. Se luetaan purim-jumalanpalveluksessa. Itse sana purim tarkoittaa arpaa, mikä juontuu arpomisesta, jolla olisi päätetty juutalaisten tuhosta, ellei kuningas Ahasverosin (Kserkses) puoliso, juutalainen kuningatar Ester olisi osannut puuttua asioiden kulkuun.

Pesach, Pitkäperjantai ja pääsiäinen

Pesachia vietetään orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sitä juhlitaan kahdeksan päivän ajan, joista kahtena ensimmäisenä syödään seremoniallinen illallinen, seder-ateria. Tällöin luetaan Hagada-kirja, jossa kerrotaan tarina mm. juutalaisten vapautumisesta Mooseksen johdolla Egyptin orjuudesta.

Nimi pesach (engl. Passover) tarkoittaa ylittämistä tai ohikulkemista. Nimi juontuu Mooseksen ja faaraon kamppailusta ja vitsauksista: Viimeinen kymmenestä vitsauksesta, jotka Jumala langetti egyptiläisten ylle, oli esikoisten kuolema. Kuoleman enkeli ohitti juutalaiset kodit säästäen niissä asuneet esikoiset.

Pesachia kutsutaan myös happamattoman leivän juhlaksi ja kevään juhlaksi. Silloin ei saa syödä mitään hapatettua tai käymällä valmistettua ruokaa. Ainoa leipä, jota pesachina saa syödä on tietyllä tavalla valmistettu matse-leipä. Muut viljatuotteet on kielletty. Koti tulee siivota ja puhdistaa erityisen huolellisesti, jottei siellä ole leivänmurusia ja muita pesachina sopimattomia ruoka-aineita. Tiettävästi pesachia on juhlittu jo 3 300 vuoden ajan.

Shavuot, Lain antamisen ja sadonkorjuun juhla, helluntai

Kaksipäiväistä shavuotia juhlitaan seitsemän viikkoa pesachin jälkeen. Shavuot muistuttaa siitä, kun Mooses sai Tooran Siinain vuorella. Se on myös sadonkorjuujuhla ensimmäisen vehnäsadon kunniaksi. Se kuuluu ns. vaellusjuhliin sukotin ja pesachin kanssa. Muinaisina aikoina juutalaisilla oli tapana vaeltaa Jerusalemiin silloin.

Tisha beav

Tisha beav eli yhdeksäs av-kuuta on paastopäivä ensimmäisen ja toisen temppelin tuhon muistoksi. Kreikkalaiset valloittivat maan vuonna 586 eaa. tuhoten temppelin ja roomalaiset vuonna 70 jälkeen ajanlaskun alun.

Jom hashoa

Jom hashoata vietetään kaksitoista päivää pesachin ensimmäisen päivän jälkeen. Se on omistettu toisen maailmansodan vainoissa menehtyneille ja antisemitismistä kärsineille juutalaisille.

Jom ha-atsmaut, Itsenäisyyspäivä

Israelin itsenäisyyspäivää on vietetty myös Helsingin juutalaisen seurakunnan parissa vuodesta 1948 alkaen, jolloin moderni Israelin valtio perustettiin.

Luomispäivät ja historian päävaiheet juutalaisuudessa

Juutalaisuudessa ajatellaan maailmanhistorian olevan 7000 vuoden mittainen sen alusta loppuun, luomispäivien mukaisesti. Siinä yksi luomispäivä vastaa tuhatta vuotta. Kuusi on ihmisen luku ja seitsemäs on täyttymys. Nykyisen juutalaisen kalenterin mukaan 6000 vuotta tulee täyteen noin vuonna 2240, jonka jälkeen alkaisi tuhatvuotinen valtakunta, joka on Israelin kulta-aikaa. Sen jälkeen alkava kahdeksas päivä kuvaa ikuisuutta.

Tässä laskentatavassa on kuitenkin virheitä. Juutalaisuudessa itse asiassa ajatellaan, että Aadamista Messiaaseen kuluu 4000 vuotta, eli sen mukaan virhe olisi noin 240 vuotta, mikäli pidämme Jeesusta luvattuna Messiaana (joka hän tietysti on). Juutalaisuudessa onkin suuri ongelma, miksi luvattu Messias ei ole vielä tullut (koska he torjuvat Jeesuksen)!!!

Lisäksi tarkat laskenta-analyysit puoltavat, että kalenteriin on kertynyt juuri tuo reilun 200 vuoden virhe. Raamatullinen täyttymys Messiaan päivistä saattaakin olla hänen syntymänsä sijasta hänen ristiinnaulitseminen, ylösnousemus, helluntai ja seurakuntakauden alkaminen vuoden 30 jKr. paikkeilla. Jeesus on syntynyt joko 7 tai 4 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Näin ollen juutalainen kalenteri saattaisi perimmältään olla seuraava:

• Maailman luominen 4000 vuotta ennen Messiasta (risti ja ylösnousemus, 30 jKr.)
• Seurakuntakausi 2000 vuotta aina noin vuoteen 2030 saakka
• Tuhatvuotinen valtakunta ja viimeinen tuomio
• Uusi luomakunta

Tietty virhemarginaali niin juutalaisessa kuin kristillisessäkin ajanlaskussa on pelkästään hyvä asia. Ihmisen ei tule tietää tarkkoja päiviä ja hetkiä, mutta kuitenkin suuremmat päälinjat. Jeesus nimenomaan varoittaa laskemasta tarkkoja maailmanlopun hetkiä. Sitä ovatkin monet harrastaneet, erityisesti jehovantodistajat.

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt 1:6-8)

Ihminen ei voi laskelmoida Jumalan edessä. Ihmisen tulee aina elää Jumalan tahdon mukaan, armon varassa, häneen luottaen. Me kristityt elämme tässä ja nyt kristillisen seurakunnan ja maailmanlähetyksen aikakautta – emme tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa.