RAKKAUDEN LAKI (7. su helluntaista)
Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.
EVANKELIUMI: Mark 10:17-27
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
SAARNA
Jumala ja pelastuminen – ketä kiinnostaa?
Ihmisen pelastuminen on tärkein mahdollinen asia. Kysymys on iankaikkisesta elämästä, ei yhtään vähemmästä. Tämä kysymys nivoutuu samalla syvästi elämän tarkoitukseen ja mielekkyyteen.
Ihminen on uskonnollinen olento. Jumala loi ihmisen kuvakseen eikä ihminen pääse eroon tästä ominaisuudestaan, vaikka hän tahtoisi kieltää Luojansa. Tavalla tai toisella hän etsii perimmäistä tarkoitusta ja todellisuutta, useimmiten itsensä ulkopuolelta.
Valtaosa ihmisistä uskoo persoonalliseen Jumalaan, joka on kaiken luoja. Heitä ovat kristityt, muslimit, juutalaiset ja monet heimouskoiset. Sen lisäksi itämaisissa uskonnoissa uskotaan perimmäiseen, persoonattomaan jumaluuteen. Todellisia ateisteja on vain muutama prosentti. Ateismikin on uskomus, uskonto.
Jumalakuvan vääristymisen takana on synti. Juuri synti erottaa ihmisen Luojasta ja vääristää kuvamme ja käsityksemme hänestä. Ateisti on kyllä siinä mielessä oikeassa, että hänellä ei ole yhteyttä Jumalaan eikä tunne häntä. Mutta jos emme tunne jotakuta ihmistä, se ei tarkoita, ettei tätä olisi lainkaan olemassa. Se, että joku ei tunne Jumalaa, ei tee tyhjäksi Jumalan olemassaoloa.
Jumala on, vaikka kaikki ihmiset kieltäisivät hänet. Mutta nytpä hyvin monella on syvä kokemus persoonallisesta Jumalasta, joka kutsuu yhteyteensä! Me uskovat todistamme hänestä.
Monet ihmiset ympäri maailmaa tiedostavat, että on persoonallinen Luoja. Heidän tärkein kysymyksensä onkin, miten hän voi pelastua, ts. saada yhteyden Luojaan ja päästä osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Tämä kysymys oli polttava Jeesuksen ajan juutalaisuudessakin.
Sen sijaan länsimaissa kuten Suomessa elämän tarkoitus, suhde Jumalaan ja pelastuminen tuntuu olevan hämmästyttävän kateissa. Ketä kiinnostaa? Ei juuri ketään! Ei edes koronankriisin keskellä.
Se on hämmästyttävää, koska ihminen on mitättömän pieni ikuisuuden ja äärettömyyden keskellä. Hän on voimaton monenlaisten vaikeuksien, pahuuden, sairauden ja kuoleman voimien edessä. Ihmisen ajallinen elämä on vain silmänräpäys. On ihmeellistä, että ihminen pitää itseään maailman keskipisteenä ja kuvittelee olevansa lähes kaikkivoipa ja kuolematon.
Ansaittu ikuinen elämä…
Yhtä hämmästyttävää on se, että uskonnollinen ihminen kuvittelee ansaitsevansa pelastuksen. Hän pitää itseään hyvänä ja jopa Jumalan vertaisena, ja siksi hänelle pitää antaa ikuinen elämä.
Ikuinen elämä on mittaamaton ja täynnä loppumatonta hyvyyttä ja onnellisuutta. Kuinka sellaisen voisi ansaita tai ostaa? Ihminenhän elää vain muutaman vuoden. Ei siinä ehdi ansaitsemaan ikuista elämää. Toiseksi, ei itsekeskeisestä elämästä saa palkkiota vaan ennemminkin rangaistuksen. Ihmiskuntahan tuhoaa maapallon. Pitäisikö se päästää turmelemaan vielä ikuinen elämäkin!
Ajatus ikuisen elämän ansaitsemisesta on suorastaan röyhkeä. Tehdään pieni testi. Menepä maanantaina pankinjohtajan pakeille. Istu reteästi tuoliin, pistä jalkasi pankinjohtajan pöydälle ja sano itsevarmasti: Se on kuule semmoinen juttu, että minä olen niin hyvä tyyppi, että sun pitää latoa tähän käteen vaikka alkuunsa sellaiset 50 miljoonaa euroa…
Ihminen, joka vaatii Jumalalta ikuista elämää palkkioksi hyvästä elämästään, on vielä paljon röyhkeämpi. Lopputulos on ilmeinen. Rahaa ja ikuista elämää ei heru.
Juuri tällaisesta sokeudesta oli kyse tilanteessa, jossa rikas hallitusmies kysyi Jeesukselta: Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?
Juutalaisuudessa ajateltiin, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja että hän voi pelastaa itsensä, jos hän todella yrittää sitä. Etenkin rikkaiden ajateltiin päässeen lähelle tuota tavoitetta, sillä heidän yllähän oli Jumalan mielisuosio ja varoillaan he saattoivat tehdä monia hyviä asioita.
Vaikka kertomuksen mies ajatteli olevansa jo lähellä päämäärää, mutta oli yhä epävarma. Käskyt hän on pitänyt ja täyttänyt… Olisiko vielä jotain, mitä hän voisi tehdä ja varmistaa pelastuksen?
Hyvä opettaja!
Mies lähestyi Jeesusta ja kutsui häntä ”hyväksi opettajaksi, rabbiksi”.
Lähi-idän kulttuurissa on tapana käyttää pitkiäkin kohteliaisuuksia. Miehen lausahdus oli toisaalta kohteliaisuus, toisaalta siihen sisältyi mielistelyä ja odotus siitä, että Jeesus mielistelisi häntäkin. Olihan hän arvostettu, rikas ja huomattavassa asemassa. Mies oli tottunut siihen, että hänen edessä mielisteltiin ja nöyristeltiin.
Mutta nytpä – tapansa mukaan – Jeesus kieltäytyi noudattamasta totuttuja tapoja. Sen sijaan hän kyseenalaisti miehen mielistelyn. Mutta näin tehdessään Jeesus tarttui koko ongelman ytimeen: Kuka on hyvä? Yksin Jumala!
Kukaan ihminen ei ole hyvä, joten ihminen ei voi pelastaa itseään hyvillä teoilla. Ihminen on syntinen ja siksi hänen parhaimmatkin teot ovat aina itsekkyyden sävyttämiä. Eivätkä jotkut yksittäiset hyvät teot tee ihmisestä kokonaisvaltaisen, täydellisen hyvää.
Tarttuessaan kysymykseen ihmisen hyvyydestä Jeesus vei syvimmän pohjan siltä, että ihminen voisi ansaita ikuisen elämän.
Laki, käskyt ja niiden pitäminen
Keskustelussa Jeesus otti esille kymmenestä käskystä viisi. Ne painottivat erityisesti uskollisuutta perhettä ja oikeaa asennetta omaisuutta kohtaan.
- älä tee aviorikosta (uskollisuus perheelle)
- älä tapa (toisen fyysinen tuhoaminen)
- älä varasta (omaisuuden ja omistamisen kunnioittaminen)
- älä todista valheellisesti (toisen sanallinen tuhoaminen)
- kunnioita isääsi ja äitiäsi. (uskollisuus perheelle)
Lähi-idän kulttuurissa elämä on yhtä kuin perhe ja koti(tila). Ne olivat ja ovat ehdottoman loukkaamattomia arvoja. Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen, vastasi mies.
Mutta oliko hän pitänyt nuo käskyt todellisuudessa, koko sydämestään? Mitä kristitty ja juutalaiset ajattelevat käskyistä ja niiden pitämisestä?
Jokaisen kristityn tulisi ajatella, että
- meidän tulee kunnioittaa käskyjä ja koko Raamattua Jumalan pyhänä sanana; niissä on elämän syvä laki
- käskyt ovat välttämättömiä, hyviä ja ehdottomia; moraalilaki on ikuinen
- meidän tulee pyrkiä käskyjen noudattamiseen – ei vain sanoin ja teoin vaan myös syvällä sydämessämme ajatuksissa, asenteissa ja arvoissamme
- tosiasiassa me emme täytä käskyjä likimainkaan, vaan me rikomme ne kaikki vähintäänkin sydämen tasolla, usein myös tekoina
- ihminen ei pelastu tekojen kautta vaan yksinomaan Kristuksen sovitustyön tähden, armosta. Vain Kristus on täyttänyt lain vaatimukset elämänsä ja ristinkuolemansa kautta.
- käskyt opettavat elämän oikeasta ja väärästä, ohjaavat hyvään, paljastavat ihmisen syntisyyden, tuovat tuomion, pakottavat etsimään armoa ja elämää Kristuksen suojista.
Sen sijaan juutalaisuudessa suhtauduttiin lakiin seuraavasti
- jotta ihminen ei rikkoisi käskyjä, niiden ympärille rakennettiin suojamuuri isien perinnäissäännöistä, jotka olivat pikkutarkkoja ohjeita elämän kaikkiin tilanteisiin
- tosiasiassa perinnäissääntöjen noudattaminen korvasi lain käskyt; niistä muotoutui elämälle vieraita, rajoittavia ja ahdistavia epäolennaisuuksia
- ulkonainen korvasi todellisen sisällön: lain olemus ja henki, rakkaus ja pyhyys unohdettiin
- koska ihminen saattoi ulkonaisesti noudattaa ja täyttää pikkutarkkoja ohjeita, hän kuvitteli niiden myötä tulevansa täydelliseksi ja pelastavansa itsensä
- tosiasiassa ihminen eli itsekkäästi, rakkaudettomasti ja epäpyhästi eikä tajunnut rikkovansa Jumalan tahdon ja jo kauan sitten menettäneen pelastuksen (omilla teoilla)
Juutalaisten Talmudissa väitetään, että Aabraham, Mooses ja Aaron pitivät koko lain täydellisesti ja siksi he pelastuivat. Tähän jaloon joukkoon arveli moni muukin yltävänsä. Kenties myös kertomuksen rikas mies.
Hallitusmies, Jeesus ja käskyt
Kertomuksen mies kertoi noudattaneensa käskyjä. Sillä hän tarkoitti kunnioittavansa niitä ja pyrkivänsä elämään niiden mukaan. Se oli hyvä.
Ongelmaksi muodostui se, että mies kuvitteli täyttäneensä käskyt. Mutta siitä Jeesus ei ryhtynyt kinastelemaan. Jeesus olisi voinut paljastaa lukemattomia tilanteita, joissa mies oli käyttäytynyt vastoin käskyjen henkeä ja vähintäänkin sydämessään rikkonut kaikki käskyt.
Niinpä Jeesus meni lain ytimeen, josta syvimmiltään oli kyse: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken! Viime kädessä jokaisen ihmisen pitää rakastaa Luojaansa enemmän kuin jopa omaa perhettään, luovuttamatonta sukutilaa ja kaikkea omaisuuttaan.
Juuri tästä oli kyse, kun Jeesus kehotti miestä myymään kaiken ja seuraamaan häntä. Kun Luoja kutsuu ja käskee, ihmisen tulee totella Herraansa. Tätä rakkautta miehen sydämessä ei ollut.
Tosiasiassa mies oli rikkonut kaikkia käskyjä vastaan, ainakin sydämessään. Siitä puhui kuultu Uuden testamentin kappale Jaakobin kirjeestä: Joka rikkoo Jumalan rakkauden lain yhdessä kohdin, on syypää kaikissa kohdin (Jaak 2:10). Mitenkä niin?
Voimme verrata käskyjä ilmapalloon. Puhalla ilmapallo täyteen. Ilmapallo kuvastaa täydellistä rakkautta. Se on täynnä rakkautta, rakkauden henkeä. Sitten piirrämme palloon 10 ruutua, jotka kuvaavat 10 käskyä, sitä, mitä rakkaus on käytännössä. Seuraavaksi, ota neula ja pistä se yhteen ruutuun. Koko ilmapallo räjähtää.
Jo yhdenkin käskyn rikkominen ajatuksin, sanoin tai teoin on hyökkäys koko rakkauden olemusta ja henkeä vastaan. On vain yksi rakkaus. Sitä paitsi ihminen ei riko vain yhtä käskyä vastaan vaan niitä kaikkia vastaan – sanoin, teoin ja tekemättä jättämisin.
Kuvitelma täydellisestä inhimillisestä rakkaudesta on kuin räjähtänyt ilmapallo. Se on epätoivoinen illuusio. Sellainen oli rikkaan miehen sydän ja elämä. Sellainen on sinunkin sydämesi ja elämäsi – ilman Kristusta.
Mitenkä niin? En hyväksy tuota väitettä! Tulemme nyt varsinaiseen rakkauden testiin, joka sopii hyvin myös meille suomalaisille, joille materia on tärkeää. Oletko valmis?
Myy kaikki ja seuraa minua!
Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.
Kysymys on suurimmasta rakkaudesta: Rakasta Herraa koko sydämestäsi ja kaikesta voimastasi!
Jeesuksen kehotus kaiken myymiseen ja hänen seuraamiseensa oli ja on tänäänkin kaiken paljastava testi. Jos mies tekisi niin, vieläpä koko sydämestään, täynnä iloa ja rakkautta, silloin hän totisesti olisi hyvä ja ansaitsisi pelastuksen. Silloin hän kestäisi lain ankaran, ehdottoman läpivalaisun.
Lähi-idässä vanhempien, varsinkin isän kunnioittaminen on ehdoton vaatimus. Poika tarvitsee kaikkeen isänsä suostumuksen. Hän ei voisi lähteä seuraamaan matkasaarnaajaa omin päiten. Miehen isä oli kunnioitettava, harmaahapsinen mies. Jeesus oli vasta noin 30-vuotias nuorukainen.
Jos miehen isä ei enää elänyt, hallitusmies itse oli suvun päämies ja hänen tuli pitää huolta perheestään ja koko lähisuvusta. Se oli hänen pyhä velvollisuutensa. Ei hän voinut myydä kaikkea omaisuutta ja lahjoittaa rahoja köyhille.
Mies oli hyvin rikas ja omaisuuden tärkein osa oli suvun perintötila. Se oli kulkenut samalla suvulla sukupolvesta toiselle. Se oli koti, oikeastaan koko elämä ja maailma. Ei sitä voinut myydä.
Jeesuksen vaatimus oli hyvin voimakas ja ehdoton: Jos luovut tästä kaikesta – vanhempiesi käskyvallasta, perheen ja suvun huolehtimisesta ja vieläpä vuosisataisesta perintötilasta – ja lahjoitat rahat köyhille ja seuraat minua, silloin totisesti rakastat Jumalaa yli kaiken!
Ja vaikka mies tekisi niin ulkonaisena tekona, hänen pitäisi tehdä se myös koko sydämestään, iloisin mielin. Tähän mies ei pystynyt – ei sydämessään eikä tekona.
Romahdus
Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.
Miehen vakavin ongelma oli rakkaus omaisuuteen. Hän ei surrut suhdettaan läheisiinsä vaan nimenomaan mammonaan. Mutta eikö ole halpamaista rakastaa tavaraa, rahaa ja omaisuutta enemmän kuin lähiomaisia tai Jumalaa!
Mies kysyi alunperin, mitä hänen pitäisi itse tehdä, että hän pelastuisi. Vastauksen ja haasteen kuultuaan mies tajusi, että hän ei voinut tehdä mitään pelastuakseen.
Hetki oli musertava. Ymmärsikö hän siinä – pyhän, puhtaan, rakastavan Herran ja Vapahtajan edessä – olevansa sittenkin auttamattoman syntinen ja itserakas? Entä me?
Mies tuli murheelliseksi. Hän ei halunnut luopua mammonasta, toisaalta hän tiesi, että jäisikin pelastuksen ulkopuolelle. Miten miehen lopulta kävi, sitä emme tiedä.
Mies saattoi eräänä synkkänä pitkäperjantain päivänä seisoa katsomassa, kuinka Messias-Vapahtaja kärsi käsittämättömän ristinkuoleman, joka kuitenkin liikutti jotain syvää hänen sydämessään. Hän saattoi olla niiden joukossa, jotka helluntaina kuulivat evankeliumin, saivat kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ja täyttyivät pelastuksen riemulla – täydellisenä lahjana saatuna.
Ihmiselle mahdotonta
Nähdessään sen Jeesus sanoi: Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!
Juutalaisuudessa ajateltiin, että rikkaus oli aina merkki Jumalan suosiosta ja siunauksesta. Se kertoi, että rikas oli jollakin tavoin erityisen hyvä ja ansioitunut ihminen. Hän oikeastaan oli jo pelastunut omilla ansioillaan.
Mutta nyt Jeesus käänsikin tämän kaiken päälaelleen. Hän sanoi: Rikkaiden on (erityisen) vaikea päästä Jumalan valtakuntaan!
Tämä oli kuulijoille käsittämätöntä ja järkyttävää. Jos siunattu, hyväosainen rikas ei voinut pelastua, miten sitten tavallinen matti ja maija meikäläinen!
Aivan samaan tapaan aikamme suomalainen pitää itseään hyvänä ihmisenä, kunnon kansalaisena, joka ansaitsee itselleen ikuisen elämän. En ole koskaan tehnyt mitään pahaa…
Vertaus kamelista ja neulansilmästä
Mutta Jumala ja Jeesus ovat asiasta eri mieltä. Kuin vakuutena shokeeraavalle väitteelleen Jeesus esitti napakan vertauksen kamelista ja neulansilmästä: Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Kameli ei koskaan eikä mitenkään mahdu neulansilmän läpi. Se on mahdotonta. Koska meillä ei todennäköisesti ole kotipihalla kamelia, voimme tehdä korvaavan testin: Kun menet kotiin, pistäpä parsinneula pihalle pystyyn ja hurauta autolla sen silmän läpi…
Yhtä helppoa on ihmisen pelastaa itse itsensä ja ansaita ikuinen elämä. Niin juutalaisen kuin suomalaisen, sinun ja minun.
Kuka sitten voi pelastua?
Kuka sitten voi pelastua? kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.
Vertaus vahvisti kammottavan epäilyksen. Jos edes hyvä, kunnon kansalainen ei voi pelastua, kuka sitten? Kuulijat heräsivät mahdottomaan tilanteeseensa.
Jumalan edessä kaikki ovat kutakuinkin yhtä syntisiä. Pienet sävyerot eivät muuta mitään. Jokaisen ihmisen tilanne on mahdoton. Kukaan ei kelpaa taivaaseen. Kukaan ei voi pelastaa itseään. Olemme todella kaukana täydellisestä pyhyydestä, rakkaudesta ja hyvyydestä.
Jumala puhuu Raamatussa paljon synnistä, koska se on niin karun totta. Sen me haluaisimme mielellämme unohtaa ja kieltää. Mutta meitä haastetaan kohtaamaan syvä totuus ihmisestä.
Mutta Jumalan tarkoitus ei ole painaa meitä syvälle synnin suohon ja kadotukseen, vaan nostaa meidät valoon ja pelastukseen.
Jumalalle kaikki on mahdollista. Onhan hän luonut elämän, ihmisen ja maailman tyhjästä! Eikö hän sitten voi paljon paremmin pelastaa sen, mikä on jo olemassa!
Yksin Jumala on ikuinen elämä. Hän voi ottaa meidät jälleen syliinsä ja antaa meille elämän. Jumalalle synnin, pahan ja kuoleman voittaminen on helppoa kuin heinänteko!
Jumalalla on vain yksi ongelma: rakkaudessaan Jumala ei voi pakottaa ihmistä yhteyteensä ja valtakuntaansa. Mutta jos siihen suostumme, saamme nähdä ja kokea ihmeitä!
Jumalan kädessä kameli tai vaikka rekka-auto kulkee neulansilmän läpi. Tapahtuu käsittämätön ihme! Syntinen ihminen tulee sovitetuksi, hän saa armon, hänet vanhurskautetaan ja pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämän kokivat ensimmäiset opetuslapset ja miljoonat Jeesuksen seuraajat läpi historian, moni meistäkin, minäkin, tällainen reppana.
Jumala toimii todellisesti historiassa ja meidänkin ajassamme. Opetuslapset olivat Jumalan loppumattomien mahdollisuuksien lapsia. Heidän elämänsä muuttui syvästi, kun heistä tuli Jumalan lapsia. Raamattu ei ole mikään satukirja. Se on elämänkirja Jumalasta, ihmisyydestä ja maailmasta.
Ihmiskunnan historia, nykytila ja tulevaisuus näyttävät varsin synkiltä. Onko jo liian myöhäistä herätä todellisuuteen?
Ihminen ja ihmiskunta eivät voi pelastaa itseään. Mutta Jumala voi, mutta sen hän tekee raskaimman kautta, ei kevyesti sormia napsauttamalla.
Neulansilmä = risti?
Tuo neulansilmä saattaakin olla Jeesuksen risti. Hänen omien sanojensa mukaan taivasten valtakuntaan johtaa ahdas portti, mutta kadotukseen lavea tie.
Jumala tekee mahdottomuuksia. Hän tulee ihmiseksi, kärsii ja sovittaa syntimme ristillä, nousee ruumiillisesti ylös kuolleista ja avaa pelastuksen oven jokaiselle sitä kaipaavalle uskon ja kasteen kautta – sinullekin! Hän luo uuden taivaan ja uuden maan.
Mahdoton muuttuu mahdolliseksi, kun ainoa hyvä, ainoa todellinen rakkaus, meidän Luojamme, tulee pienen ihmisen lähelle Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmisen ainoa osa on suostua Jumalan mahdollisuuksiin.
Tänään kysyn sinulta rohkeasti: Jos et vielä ole Jumalan oma, Jeesuksen seuraaja, tai olet siitä kovin epävarma kuten kertomuksen rikas mies, niin tahdotko saada lahjaksi ikuisen elämän ja elää siinä todellisuudessa Jumalan rakkauden varassa – ei sinun ehdoillasi eikä sinun tahtosi mukaan, vaan Jumalan?
Jos tahdot, tässä ja nyt, rukoile kanssani seuraavin sanoin.
RUKOUS
Taivaallinen Isä, pyhä Jumala.
Tunnustan kasvojesi edessä, että olen rikkonut rakkauttasi vastaan monin tavoin.
Olen syntinen ihminen ja tarvitsen armoasi.
Kiitos Jeesus Kristus, että sovitit kaikki syntini Golgatan ristillä.
Tule sydämeeni ja elämääni Herraksi ja Vapahtajaksi.
Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni.
Siunaa ja varjele minua armosi voimalla.
Vie perille taivaan kirkkauteen, Sinun luoksesi.
Aamen.