UUDEN TESTAMENTIN SYNTY JA LUOTETTAVUUS

 

Jeesuksesta kertovat lähteet

Tiesitkö, että Jeesuksesta on paljon enemmän ja paljon varhaisempia lähteitä kuin esimerkiksi Julius Caesarista (10 kpl) tai antiikin filosofeista kuten Platonista (7 kpl)?

Heistä on vain muutamia kirjoituksia ja ne ovat kopioiden kopioita, jotka ajoittuvat pitkälti yli 1000 vuotta heidän elinaikansa jälkeen eli 1000-1500-luvuille. Sen sijaan Jeesuksesta on kymmeniä tuhansia katkelmia, joista varhaisimmat ovat jo ensimmäiseltä vuosisadalta ja suuri osa ajoittuu 100-300-luvuille.

Lisäksi Jeesuksesta kerrotaan useissa oman aikansa historiankirjoituksessa.

• Tacitus kirjoittaessaan Rooman palosta: kristityt saivat nimensä Kristuksesta, jonka Pontius Pilatus teloitti Juudeassa keisari Tiberiuksen aikana
• Suetonius viittaa kristittyihin Neron aikana ja Claudiuksen määräykseen karkottaa juutalaiset Roomasta v. 49 ”Chrestuksen” tähden
• Bitynian maaherran kirje keisari Trajanukselle v. 112: kristittyjä vaadittiin kiroamaan Kristus tai muuten heidät telotettaisiin; kristittyjen mainittiin myös kokoontuvan sunnuntaiaamuisin laulamaan ylistystä Kristukselle niin kuin Jumalalle
• Josefus (Juutalaissota, Juutalaisten historia) kertoo Johannes Kastajan kuolemasta ja sen syistä, sekä esittelee erään kristittyjen johtajan Jaakobin Messiaaksi kutsutun Jeesuksen veljenä; lisäksi hän kuvaa Jeesusta ja hänen toimintaansa toisaalla
• juutalainen traditio Babylonialaisessa Talmudissa kertoo Jeesuksen teloittamisesta pääsiäisaattona
• syyrialaisessa Mara bar Serapionin kirjeessä mainitaan juutalaiset, jotka tappoivat ”viisaan kuninkaansa”
• apokryfiset evankeliumit kuten Tuomaan evankeliumi saattavat sisältää joitakin aitoja Jeesuksen sanoja, mutta yleisesti niitä on pidetty epäluotettavina ja ristiriitaisina

Tieteen piirissä Jeesuksen olemassaolo pidetään varmana. Sen sijaan moni kadunkulkija saattaa ajatella, onko sellaista miestä edes koskaan elänytkään.

Kaikkein tärkein lähde Jeesuksesta Kristuksesta on luonnollisesti Uusi testamentti.

• Sen neljä evankeliumikirjaa kertovat juuri hänestä, hyvin erityisellä tavalla.
• Apostolien teot kuvaavat kuinka Jeesuksen seuraajat täyttivät Herransa antamaa tehtävää, joka jatkuu yhä tänään.
• Uuden testamentin kirjeet kertovat, mitä Jeesuksen persoona, elämä, tehtävä, ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät yksittäisen uskovan ja kristillisen seurakunnan kannalta.
• Uuden testamentin päättää Ilmestyskirja, joka kertoo Jumalan hallintavallasta Kristuksen välityksellä sekä kaiken ennalleen asettamisesta. Sen suuri sanoma on: Ihmiskunta ilman Jumalaa tuhoutuu, mutta ihminen yhdessä Jumalan kanssa pelastuu.

 

Uuden testamentin synty

Uuden testamentin evankeliumikirjat kirjoitettiin varmuudella ensimmäisellä vuosisadalla. Evankeliumikirjojen materiaalien kokoaminen alkoi osin jo ehkä 30-luvulla.

• Opetuslapsi Matteus, joka oli ammatiltaan veronkerääjä ja omasi kirjoitustaidon, kirjoitti asioita ylös jo kulkiessaan Jeesuksen seurassa.
• Markus ei kuulunut opetuslasten ydinjoukkoon, mutta hänkin näki Jeesuksen ja sai evankeliumikirjansa tiedot ensisijassa Pietarilta.
• Luukas liikkui apostoli Paavalin seurassa ja hän kokosi evankeliuminsa tietoja monelta taholta, mutta etenkin juuri Paavalilta.
• Johannes oli Jeesuksen opetuslapsi ja hän eli kaikkein pitkäikäisimmäksi. Johanneksella oli aikaa kypsytellä kokemaansa ennen kuin koosti niistä evankeliumikirjansa Jeesuksesta.

Useat muutkin henkilöt tallettivat Jeesuksen opetuksia ja kohtaamisia. Kaikkiaan on arveltu, että Jeesuksen elämästä ja opetuksista olisi yksi yleinen ns. Q-lähde, jota Matteus, Markus ja Luukas olisivat käyttäneet hyväkseen. Q-lähteestä ei ole olemassa yhtäkään dokumenttia. Yhteisenä lähteenä on voinut olla Matteuksen tai Markuksen tekemät koosteet.

Todennäköisesti Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumikirjat on kirjoitettu jo 50-60-luvuilla aikana, jolloin monet silminnäkijät olivat elossa. Johanneksen evankeliumikirja on syntynyt jossain vaiheessa 70-90-lukuja.

Evankeliumikirjojen varhainen kirjoittamisajankohta on lisävahvistus niiden autenttisuudesta. Tosin ns. liberaaliteologinen tutkimus haluaa myöhentää kaikkien Raamatun kirjojen kirjoittamisajankohdan mahdollisimman kauas alkuperäisistä tilanteista, jotta niiden sisältö tulisi kyseenalaiseksi. Kysymys on pelkästä tulkinnasta. Varhaiselle kirjoittamisajankohdalle on vakuuttavat perusteet.

Uusi testamentti ja evankeliumikirjat ovat tarkkaa kuvausta oman aikansa elämästä, tavoista, olosuhteista ja paikoista. Niissä kerrotut tiedot esimerkiksi hallitsijoista ja muista merkkihenkilöistä pitävät paikkansa.

Neljä evankeliumikirjaa kuvaavat Jeesusta ja tapahtumia tavalla, joka on luonteenomaista esimerkiksi tilanteessa, jossa silminnäkijät kertovat liikenneonnettomuudesta. Itse päätapahtuma on sama, mutta jotkut yksityiskohdat ovat osin erilaisia johtuen erilaisesta näkökulmasta. Ei olisikaan mitään järkeä, että neljä evankeliumikirjaa olisivat sanatarkasti samat. Niissä jokaisessa on tietty tarkoitus ja näkökulma.

• Matteus kirjoittaa erityisesti juutalaisille lukijoille ja kuvaa Jeesusta juutalaisten Kuninkaana ja Vanhan testamentin kirjoitusten täyttymyksenä.
• Markus kirjoittaa roomalaisille hyvin tiivistä, käytännönläheistä kuvausta Jeesuksesta, joka on kärsivä Palvelija. Hän ei juurikaan viittaa Vanhaan testamenttiin ja pyrkii selittämään roomalaisille outoja juutalaisten tapoja ja käsityksiä.
• Luukas kirjoittaa korkeatasoisesti etenkin kreikkalaista kulttuuria ihaileville ihmisille. Hän kuvaa Jeesuksen täydellisenä ihmisenä ja koko maailman Vapahtajana.
• Johannes kirjoittaa yleisesti kaikille – käyttäen hyvin vahvoja ja yksinkertaisia elämän perussymboleja, jotka kuitenkin vaativat syvällistä pohdintaa. Hän ilmoittaa Jeesuksen Jumalana, Jumalan Poikana, Sanana, joka tuli ihmiseksi.

 

Kristuksen ja evankeliumin vaikutus

Kaikki nämä neljä näkökulmaa piirtävät koko kuvan Kristuksesta, joka on ollut ja joka on maailmanhistorian merkittävin henkilö. Raamatun ja etenkin Jeesuksen syvin voima tulee esille juuri vaikuttavuudessa. Pelkkä inhimillinen kirja ja henkilö eivät vaikuttaisi ihmiskuntaan näin voimakkaasti ja positiivisesti.

• Kristuksen mukaan on ajanlaskumme.
• Kristuksella on eniten seuraajia, yli 2,3 miljardia.
• Kristus tunnetaan lähes kaikkialla ja hänen opetuksensa ovat arvostettuja monissa uskonnoissa.
• Raamattu on maailman eniten käännetty, eniten painettu, eniten luettu kirja. Bestseller 1.
• Kristus perusti seurakunnan, joka on aloittanut merkittävän yhteiskuntaa rakentavan työn:
  • kirjakielen laatimisen raamatunkäännöstyön kautta
  • kirjoitus- ja lukutaidon opettamisen, koululaitoksen synty
  • sairaanhoidon ja terveydenhoitotyön aloittaminen
  • sosiaalisen huolenpidon aloittaminen
• Kristillinen moraali on tärkeä perusta yhteiskunnan oikeusjärjestykselle ja ihmisoikeuksille.
• Kristillinen usko on perusta tieteelle. Se vapauttaa mystisestä taikauskosta ja luonnon palvomisesta sen järjestelmälliseen tutkimukseen ja toivottavasti myös luonnon rakkaudelliseen vaalimiseen. Luonto on Luojan järjestelmällisen luomistyön tulos. Luonto ei ole jumaluus.
• Kristus ja Raamattu ovat antaneet merkityksen, uskon, rakkauden ja toivon miljoonille, jopa miljardeille ihmisille henkilökohtaisesti.

 

Apostolien teot

Lääkäri Luukas kirjoitti evankeliumikirjan ja sille jatko-osan nimeltä Apostolien teot. Itse asiassa kyseessä on yksi, yhtenäinen teos. Koska vakiopergamentille mahtui vain tietty määrä tekstiä, tuo teos on jaettu kahteen, edellä mainittuun osaan.

Luukas kulki Paavalin seurassa. Kun Paavali vangittiin ja vietiin Roomaan keisarin eteen, on mahdollista, että hän käytti Luukkaan evankeliumikirjaa ja jatko-osaa todistuspuheena. Näin ollen sen yksi laatimissyy on voinut olla oikeudellinen, vaikkakin tärkein syy on evankeliumin julistaminen.

Koska Paavali oli vangittuna Roomassa 60-luvun alussa ja mahdollisesti teloitettiin vuosina 63-64, Apostolien teot on kirjoitettu valmiiksi juuri ennen sitä.

Apostolien tekojen tarkoituksena on kuvata evankeliumin julistamista ja etenemistä aina maailman napaan eli Roomaan asti. Se kertoo seurakuntien synnystä ja monista haasteista. Näin se luo tärkeän sillan evankeliumikirjojen ja Uuden testamentin kirjeiden välille. Juuri kirjeillä hoidettiin ja ohjattiin syntyneitä seurakuntia ja niiden uskovia.

 

Uuden testamentin kirjeet

Kirjeitä on kaikkiaan 21. Ne voidaan jaotella kirjoittajien, teemojen, pituuden tai kirjeiden saajien mukaan. Paavalilta on 13 kirjettä (lisäksi mahdollisesti Heprealaiskirje on hänen kirjoittamansa). Pietarilta on kaksi, Johannekselta kolme ja Jeesuksen velipuolilta Jaakobilta ja Juudalta yksi kirje kummaltakin.

Paavalin kirjeet ovat pituusjärjestyksessä siten, että pisin on ensimmäisenä ja lyhin viimeisenä. Tämä kuvastaa myös kirjeiden tärkeyttä. Roomalaiskirje on kristillisen uskon perusoppikirja. Se on tärkein kirje, joka kertoo armon evankeliumin vaikutuksesta: syntinen vanhurskautetaan uskon kautta.

Kirjeet voidaan jaotella teeman ja saajien mukaisesti:

• seurakuntakirjeet: muut kirjeet
• pastoraalikirjeet: Timoteuskirjeet ja Titus-kirje
• muut henkilökohtaiset kirjeet: Filemon ja Johanneksen 2 ja 3 kirjeet

Kirjeet ovat aitoja kirjeitä, jotka kuljetettiin saajilleen. Niissä on usein kirjeelle tyypillinen aloitus, tervehdys ja johdanto; varsinainen asia; ja kirjeen lopetus. Kirjeitä kopioitiin ahkerasti ja levitettiin toisiin seurakuntiin. Kirjeet luettiin julkisesti seurakunnalle yhteisessä kokoontumisessa.

Kirjeiden ymmärtämisen taustana on Apostolien teot, jossa kuvataan seurakuntien syntyä, elämää ja ihmisiä. Kirjeet ankkuroituvat tähän perustaan, sillä ne on osoitettu juuri niille seurakunnille ja ihmisille, jotka vilahtelevat Apostolien tekojen sivuilla ja tapahtumissa. Apostolien teot antavat välttämätöntä ja tärkeää taustatietoa näistä seurakunnista, niiden synnystä, ihmisistä, elämästä ja ongelmistakin.

Uuden testamentin kirjeiden tehtävänä on

• julistaa evankeliumia Kristuksesta ja avata sen sisältöä ja merkitystä
• soveltaa sitä uskovien ja seurakuntien arkielämään.

Uuden testamentin kirjeet ovat perinteisen käsityksen mukaan juuri niiden kirjoittajien kirjoittamia. Osassa niistä on käytetty kirjureita, jolloin niiden kielellinen tyyli ja taitotaso vaihtelee. Esimerkiksi ensimmäinen Pietarin kirje on erityisen hyvää kreikkaa, mutta toinen on surkeaa. Liberaaliteologiassa johtopäätöksenä on se, että Pietari ei ole näitä kirjoittanut. Sen sijaan perinteisesti on tulkittu, että ensimmäisessä kirjeessä Pietarin kirjurina oli henkilö, joka osasi erinomaisesti kreikkaa. Hän saattoi olla Silas. Toinen kirje on Pietarin itsensä kirjoittama ja siksi siinä on jopa kieliopillisia virheitä, koska hän oli lähtökohtaisesti arameankielinen.

On luontevaa ajatella, että kirjeet olivat aitoja ja alkuperäisiä, sillä muuten ne olisi hylätty. Näin on käynyt monille ns. gnostilaisille kirjeille ja evankeliumeille, jotka on laitettu tunnetun kristityn nimiin, mutta joiden sisältö on ristiriitainen kristillisen uskon kanssa. Niitä on kirjoitettu 100-300-luvuilla. Sen sijaan Uuden testamentin kirjeet on kirjoitettu pääosin 50-60-luvuilla ja Johanneksen kirjeet 90-luvun taitteessa.

 

Ilmestyskirja

Apostoli Johannes, joka karkotettiin kristittyjen vainoissa Patmos-saarelle 90-luvun alussa, sai kyseisen ilmestyksen. Se levisi nopeasti etenkin Vähä-Aasian seurakuntiin, joista seitsemän mainitaan nimeltä. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt kokivat useita, erittäin ankaria vainoja roomalaisten käsissä ennen kuin kristinusko sallittiin 300-luvun alussa. Samanlaisia vainoja on koettu kristikunnan historiassa myöhemminkin ja viimeinen, pahin on vielä edessä. Näiden ahdistusten keskelle Ilmestyskirja antaa varman toivon. Kaikesta huolimatta Jumala hallitsee ja vie omansa perille kirkkauteen, missä ei enää koskaan ole vainoa, kärsimystä, kuolemaa, syntiä eikä saatanaa. On vain Jumalan ihmeellinen armo ja rakkaus Kristuksessa.

 

Uuden testamentin kaanon

Uskovien ja seurakuntien tapana oli kopioida tärkeiksi koettuja tekstejä ja lukea niitä kodeissa ja seurakunnissa. Vähitellen seurakunnissa vakiintui niiden kirjojen ja kirjeiden asema, joissa

• kuului selkeä Pyhän Hengen ääni, Jumalan Sana
• ilmeni aito ja sopusointuinen kristillinen usko – aito evankeliumi ja Jumalan laki
• oli apostolista arvovaltaa ja
• jotka saavuttivat yleisen hyväksynnän kristittyjen keskuudessa.

Kun Uuden testamentin kaanon (kokonaisuus) ”virallisesti” hyväksyttiin, jo siihen mennessä neljällä evankeliumikirjalla, Apostolien teoilla, 21 kirjeellä ja Ilmestyskirjalla oli ollut pitkään laaja vakiintunut asema kristillisissä seurakunnissa.

Uusien harhaoppien levitessä ja uhatessa oli muodostui tärkeäksi koota keskeiset ja luotettavat Kirjoituksen yksiin kansiin ja siten sulkea Jumalan Sanan kokonaisuus lopullisesti. Näin tehtiin selkeä, virallinen pesäero väärään opetukseen ja harhaoppeihin. Siksi emme hyväksy ns. apokryfisiä kirjojakaan osaksi Raamattua.

Uuden testamentin kaanonin määrittelystä on säilynyt kooste, jonka Athanasius kirjoitti v. 367. Juuri tämä luettelo hyväksyttiin Karthagon 3. kirkolliskokouksessa v. 397.

Jumalan Sana oli ollut pitkään valmiina ja nyt se oli lopullisesti yksissä kansissa. Silti Sanan vaikuttama työ on yhä kesken meissä ja maailmassa.

 

Tekstiversiot

Uusi testamentti on kirjoitettu aikansa arkikreikalla (koinekreikka). Kielen kehittyessä ja muuttuessa ja käännettäessä uusille kielille, syntyy uusia käännösversioita. Varsinaisesti autenttisin versio on aina alkuperäinen ja siitä tehdyt kopiot. Koska kielten rakenteet ovat erilaisia, täydellisen sanatarkka kääntäminen on mahdotonta. Sen sijaan ajatuksen kääntäminen on mahdollista. Lisäksi alkukristityt elivät kulttuurissa ja olosuhteissa, jotka eivät vallitse kaikkialla maailmassa. Siksi tietyille sanoille on viisasta etsiä vastine, joka auttaa ymmärtämään alkuperäistä ajatusta oikein.

Alkuperäisestä kreikankielisestä laitoksesta on muutama tärkeä tekstiversio, joita on käytetty eri käännösten pohjana. Niissä on hyvin pieniä eroja, joilla ei ole merkitystä kristillisen uskon sisältöön ja varmuuteen. Monet teksti- ja kopioversiot auttavat pysymään oikealla pääväylällä kääntämisen ja tulkinnan suhteen.

Erityisen tärkeää on kääntää Jumalan sana jokaisen omalle kielelle. Sydän kuulee parhaiten omalla äidinkielellä. Se on Sanan tulemista lihaksi, eläväksi osaksi meitä. Meillä onkin hyviä raamatunkäännöksiä käytössämme.

• Vuoden 1933/38 kirkkoraamattu noudattaa mahdollisimman sanatarkkaa käännösperiaatetta. Mikäli haluat päästä hyvin lähelle alkuperäistä ilmaisua, sitä on hyvä käyttää. Samalla sen kieli on osittain hieman vanhentunutta ja muutaman sanakäänteet voivat olla jopa koomisia.
• Vuoden 1992 kirkkoraamattu perustuu paljon vapaammalle käännösperiaatteelle. Sen vahvuuksia ovat nykyaikainen kieli ja selkeys. Sen heikkouksia ovat liian väljä kääntäminen ja siitä saattaa toisinaan häipyä Jumalan sanan maku. Tulkinnalliset kohdat on pyritty ratkaisemaan yhdellä vaihtoehdolla eikä sitä ole jätetty lukijoiden valittavaksi kuten edellisessä.
• Raamattu Kansalle (1999/2012) käännös on uusin, merkittävä raamatunkäännös. Sen kieli on nykyaikaista ja siinä noudatetaan sanatarkkaa käännösperiaatetta mielekkäällä tavalla. Vaikka se on pääosin vapaiden kristillisten suuntien laatima, se on hyvin laadukas eikä siinä ole ”kotiinpäin” vetoa vaan se sopii yhtä hyvin luterilaiselle lukijalle. fi

Jotta Sana voi tulla meissä lihaksi, elämäksi, sitä tulee sisäistää lukemalla, kuuntelemalla, opiskelemalla, käymällä seurakunnassa jne. Monen Raamattu on vain kirjahyllyn pölyyntynyt koriste. Siellä sen sisältämä elämä ei avaudu.

 

Historiallisuus ja luotettavuus

Koko Raamatun sanoma on lujasti historiallinen. Jumala on luonut koko historian näyttämön ja johtaa sen tapahtumien kulkua. Raamattu kuvaa ihmiselämää äärimmäisen rehellisesti. Samalla se paljastaa elämän alkuperän, tarkoituksen, nykytilan ja tulevaisuuden. Kaiken taustalla vaikuttaa aktiivisesti pyhä, rakastava Jumala, joka tulee historiassa meidän keskellemme, aidoksi ihmiseksi. Vain siten me voimme tuntea Luojamme.

Raamattu ankkuroituu historiaan, todellisuuteen. Sillä on syvä kosketuspinta elämäämme. Samalla se antaa syvän, pettämättömän toivon synnin, kuoleman ja pahan vallan keskelle. Jeesus Kristus on voittanut meille elämän.

Raamattu ei jää vain kuvaukseksi ja sanoiksi. Jumalan Sana tulee meille eläväksi elämäksi. Silloin me saamme todellisen merkityksen ja tulevaisuuden.