Yhteinen ilo ja kunnia

… ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’

Paimen saattoi kutsua ystävänsä juhlistamaan kadonneen lampaan löytymistä. Sen hän teki ennen kaikkea nimensä kunnian tähden. Paimen halusi osoittaa, että hän hoiti laumansa kunnialla ja oli vastuullinen. Oman kunnian säilyttäminen on hyvin tärkeää Lähi-idässä.

Lampaan löytyminen antoi aiheen juhlaan. Oli syytä viettää aikaa ystävien kanssa hyvän ruuan ja juoman parissa. Lähi-idässä ihminen elää yhteisössä. Länsimainen individualismi on elämälle vierasta. Täällä moni on yksin ja yksinäinen. Lähi-idässä, Afrikassa ja Aasiassa yksinäinen ihminen on kuin kuollut ihminen.

Tässäkin oli terävä piikki fariseuksia ja lainopettajia kohtaan. Heidän pitäisi iloita syntisen pelastumisesta, siitä että Messias on hänet löytänyt!

Mutta nyt he nurisivat ja syyttivät. He olivat kuin tuhlaajapoika-vertauksen katkera isoveli, joka syytti isäänsä ja kieltäytyi tulemasta taloon juhlimaan kadonneen, ”kuolleen” nuoremman veljen löytymistä ja kotiin paluuta!

Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Meidän ja hengellisten yhteisöjemme tulee olla avoimia, etsiviä ja iloitsevia – yhdessä Jumalan kanssa! Ihmisen pelastuminen on suurin ilon aihe.

.

Parannuksen tekeminen = löydetyksi suostuminen = palaaminen Jumalan luokse

Perinteinen juutalainen määritelmä katumuksesta oli seuraava, joka on tuttu myös meille:

• Vahingon korvaaminen lähimmäiselle.
• Synnintunnustus ja anteeksi pyytäminen.
• Vilpitön päätös ja pyrkimys olla enää lankeamatta syntiin.

Katumusta pidettiin jopa tärkeämpänä kuin Jerusalemin temppelin uhreja. Varsinkin temppelin tuhoutumisen ja uhritoimitusten lakkaamisen jälkeen diasporassa katumus korvasi syntiuhrit.

Tämän käsityksen mukaan ihminen sovitti ja korvasi itse omat väärät tekonsa. Katumuksesta tuli ansiollinen teko muiden ansioiden lisäksi.

Juuri näin ihminen luonnostaan ajattelee. Minun rikkomukseni ovat suhteellisen vähäiset. Jos ylipäätään tunnustan mitään, voin kyllä korvata vahingon.

Sanan valossa tässä on vakavia ongelmia. Omatekoinen hyvitys ja ansioajattelu mitätöi Jumalan ehdottoman pyhyyden. Se mitätöi Jumalan sanan tuomion syntiä kohtaan kuten myös synnin vakavuuden. Synti on eroa Jumalasta ja se tuottaa aina kuoleman.

Koko ihmiskunnan kärsimys, turmelus ja kuolevaisuus on perua yhdestä ainoasta synnistä. Ihminen ei ainoastaan tee syntiä vaan on olemukseltaan syntinen, ts. epäterveellä tavalla itsekäs ja altis pahaan. Koska hän on syntinen, hän tekee syntiä eikä edes tajua sitä.

Synnin palkka on kuolema, joka on synnin seuraus ja Jumalan tuomio. Synti katkaisee ihmisen suhteen Jumalaan, joka on elämän, rakkauden ja hyvyyden lähde. Kun yhteys Jumalaan katkeaa, ihminen kuolee – ensin hengellisesti, sitten ruumiillisesti ja lopulta ikuisesti erossa Jumalasta.

Sanassaan Jumala torjuu ihmisen yritykset pelastaa itsensä. Ihminen ei voi muuttaa itseään eikä päästä eroon syntisestä luonnostaan ja kuolevaisuudestaan. Edes tiede ei voi pelastaa ihmistä – päinvastoin: sen avulla ihmiskunta kiihdyttää itsetuhoaan. Tiede voi lykätä ihmisen kuolemaa muutamalla vuodella, mutta ikuisuudessa sillä ei ole mitään merkitystä.

Kaiken lisäksi farisealaisuus vääristi kaiken mahdollisen. Sen kuva Jumalasta, pyhyydestä, rakkaudesta, elämästä, ihmisyydestä, hurskaudesta on väärä. Siinä vaalitaan ulkonaista hurskautta ihmistekoisilla säännöksillä. Fariseusten mukaan oikea hurskaus oli puhtaussääntöjen noudattamista ja ainoa oikea parannuksen tekeminen oli farisealaisen elämäntyylin harjoittamista.

Kaiken tämän Jeesus kumosi järjestelmällisesti opetuksillaan ja toiminnallaan. Etenkin Vuorisaarna oli väkevää Jumalan pyhyyden palauttamista sen ehdottomaan asemaan: Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isännekin on! Mikään vähempi ei riitä.

Se on yhtä mahdotonta kuin että meille sanottaisiin: Hyppää yhtä korkealle kuin aurinko ja loista yhtä kirkkaasti! Voit vaikka kokeilla. Yhtä mahdotonta on ihmiselle omatekoinen pelastus.

Ainoa mikä riittää ja pelastaa ihmisen on Messiaan, Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen täydellinen elämä ja täydellinen sovituskuolema ristillä meidän hyväksemme. Juuri siitä vanhan liiton uhrit olivat ennakoivia esikuvia.

Ristillä Jeesus sovitti kaikki syntimme. Niitä ei mitätöity vaan ne otettiin esille, käsiteltiin ja tuomittiin. Synti pysyi syntinä. Sen palkkana on kuolema ja kadotus. Tämän rangaistuksen kärsi viaton Uhrikaritsa meidän puolestamme. Hän maksoi täyden hinnan.

Ajattele: Sinut tuomitaan kuolemaan. Nyt sinut noudetaan kaltereiden takaa ja viedään kohti teloitushuonetta. Kuljet kolkkoa käytävää ja otat elämäsi viimeisiä askeleita. Edessä on vain teloitus ja kuolema. Saavut perille, ovi avataan, tuomio luetaan vielä kertaalleen. Juuri kun sinut pitäisi sitoa tuoliin ja sinulle pitäisi antaa myrkkyruiske, tilallesi astuu toinen henkilö. Näet kuinka hän kärsii ja kuolee puolestasi. Kirjoihin merkitään: kuolemantuomio on pantu täytäntöön. Sinulle avataan ovi ja astut hämmästyneenä vapauteen. Sinulle on valmistettu kaunis koti, saat ammatin, toimeentulon, ystäviä ja kaikkea hyvää.

Juuri näin Jumala tekee meille ja vielä paljon enemmän. Kristuksen tähden hän antaa meille kaiken anteeksi ja lahjoittaa mittaamattoman, iankaikkisen, täydellisen elämän lahjaksi. Sitä ei voi ansaita.

.

Ihminen voi vain suostua löydettäväksi, pelastettavaksi ja takaisin kotiin tuotavaksi

Juuri tämä on todellista, aitoa parannuksen tekemistä.

Paimen etsii ja löytää kätkeytyneen lampaan. Hän rauhoittaa sen pelokkaan sydämen, hoitaa sen haavat, ruokkii ja juottaa sen, kantaa avuttoman lampaan takaisin tuo tutun lauman keskelle kotiin ja pitää siitä täydellisesti huolen.

Entä mitä lammas on tehnyt ansaitakseen tämän? Ei mitään.

Entä jos lammas vikuroi ja eksyy toistuvasti? Rakkaudessaan paimen voi katkaista lampaan jalan. Sen tehtyään paimen lastoittaa jalan ja kantaa lammasta harteillaan tai sylissään, kunnes jalka paranee. Lammas saa tuntea paimenen rakastavan sylin, jossa se kesyyntyy ja kiintyy paimeneen. Lopulta lammas seuraa paimenta hellittämättömästi eikä enää eksy. Ilman tätä kivuliastakin armohoitoa lammas eksyisi kerran lopullisesti ja joutuisi petojen saaliiksi.

.

Vielä muutama sana niistä 99 hurskaasta…

Entä ne 99 lammasta – olivatko ne hurskaiden, täydellisten ihmisten vertauskuvia? Eivätkö ne todellakaan tarvinneet parannusta? Jeesushan sanoi, että ne olivat hurskaita!

Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Niin, kuka voi ja uskaltaa lukea itsensä täydellisen hurskaaksi ja puhtaaksi? Yllättävän monikin, mutta Jumalan silmissä jokainen on syntinen. Se on Jumalan sanan karu viesti läpi Raamatun.

Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on:

”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. (Room 3:9-12; Psalmi 14:3)

Kukaan meistä ei ole kävelevä rakkaus ja pyhyydessä puhdas. Kukaan meistä ei rakasta kaikkia ihmisiä kaikissa tilanteissa joka hetki. Jos olisimme täynnä rakkautta ja pyhyyttä, silloin tekisimme niin. Mutta emme ole sellaisia vaan olemme syntisiä ja siksi ihmiskunta kärsii mittaamattomasti.

Fariseukset ja lainopettajat eivät katsoneet tarvitsevansa parannuksen tekemistä, mutta se oli omavanhurskaan ihmisen sokeutta omalle syntisyydelleen. Heidän tekopyhä uskonnollisuutensa, asenteensa, sanat ja teot paljastivat sen.

Voimakkaimmin ”pyhien” epäpyhyys tuli ilmi Jumalan lähettämän Messiaan vastustamisena ja vihana häntä kohtaan. Voiko olla suurempaa syntiä kuin vihata rakastavaa, pyhää, hyvää Luojaansa?

Kaiken lisäksi vertauksen 99 lammasta olivat nekin autiomaassa, joka kuvaa ihmisen syntisyyttä ja kuolevaisuutta. Tarkkaan ottaen niiden kotiuttamisesta ei kerrota vertauksessa mitään. Lampaat eivät löydä omin voimin takaisin kotiin. Ne kuolevat nopeasti erämaassa – ilman Paimenta.

Ei ole yhtäkään hurskasta, ei ainoatakaan. Sellainen on ihminen. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes 53:6)

Jeesuksen sanat 99 hurskaasta olivat joko ironiaa tekopyhiä hurskaita kohtaan tai sitten hän tarkoitti ihmisiä, jotka jo olivat Jumalan pelastamia ja hyvän paimenen hoidossa eläviä. He eivät olleet hurskaita omavoimaisesti vaan Kristuksen lunastamia, vanhurskauttamia ja pyhittämiä. Tähän laumaan Herra halusi tuoda vielä yhden eksyneen. Se oli hänen missionsa!

.

Vertauksen teologiset pääkohdat:

• Israelin johtajat ovat epäonnistuneet. He ovat kadottaneet lampaansa ja itsensä.

• Lammas on luonteeltaan eksyväinen. Se on täysin riippuvainen paimenesta. Se ei voi maksaa paimenelle eikä vaatia mitään. Se ei löydä tietä takaisin kotiin. Tämä on kuvaus ihmisen vajavuudesta ja syntisyydestä.

• Jumala tarjoaa ilmaiseksi armoaan, rakkautensa ja pyhyytensä (nimensä kunnian) tähden.

• Paimen maksaa korkean hinnan lampaasta etsiessään ja tuodessaan tämän takaisin kotiin. Juuri tästä on kyse sovituksessa.

• Katumuksen syvällinen määritelmä on: löydetyksi suostuminen.

• Pelastus on kadonneen löytäminen ja kotiin tuominen.

• Lampaan, kadonneen ihmisen löytäminen tuo suurimman ilon, joka jaetaan yhteisöllisesti
  – seurakunnassa ja taivaassa.

• Jeesus on Hyvä paimen, luvattu Messias-Vapahtaja, itse Jumala ihmiseksi tulleena, Pelastaja.