MITEN YMMÄRTÄISIN RAAMATTUA?
Erityisiä ohjeita erilaisten kirjallisuustyylien ymmärtämiseen. Osa I: Vanha testamentti.

 

JOHDANTO

Raamattu on yksi kokonaisuus, jossa on 66 kirjaa. Niistä 39 sisältyy Vanhaan testamenttiin ja 27 Uuteen testamenttiin. Nuo kirjat on kirjoitettu noin 2000 vuoden ajanjakson sisällä usean eri kirjoittajan toimesta. Samalla ne edustavat useita erilaisia kirjallisuuslajeja. Yleisten ja yhteisten tulkintasääntöjen lisäksi jokainen kirjallisuustyyli tuo Raamatun tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen omia erityisiä tulkintasääntöjä ja periaatteita. Näitä yleisiä ja yhteisiä tulkintasääntöjä käsiteltiin edellisessä opetusartikkelissa.

Kaikille Raamatun kirjoille ominaista ja yhteistä on se, että jokainen niistä on Jumalan inspiroima ja synnyttämä ihmisten kautta. Raamattu on siis jumalallinen ja inhimillinen. Siinä Jumala puhuu ihmiselle tavallisella arkikielellä ihmisten kautta. Jokaisessa kirjassa näkyy sen kirjoittajan persoona ja kirjalliset taidot. Osa Raamatun kirjoista on kirjoitettu hyvin taidokkaasti, osa heikollakin kreikankielellä. Kaikkiaan Raamattu on laaja-alainen ja syvällinen elämänkirja, jossa on elämän kaikki värit, sävyt ja tunnelmat. Se koskettaa koko ihmistä ja kaikkia elämäntilanteita.

 

Raamatun kirjallisuuslajit:

• Historiallinen kerronta. Tähän kuuluvat mm. Mooseksen kirjat, Joosuan ja Tuomarien kirjat, sekä Kuningasten kirjat, Aikakirjat, Nehemian ja Esran kirjat. Uudessa testamentissa Apostolien teot.
• Kaunokirjallinen tyyli. Tämä on läsnä monissa kirjoissa, erityisesti Esterin kirja.
• Runous (myös lauluja). Näitä ovat Psalmit ja muutamat profeettakirjat.
• Viisauskirjallisuus kuten Sananlaskut, Saarnaajan kirja ja Job.
• Evankeliumit. Tämä on ainutlaatuinen kirjallisuuslaji, jota ei ole muualla.
• Vertaukset, kielikuvat ja metaforat. Jeesus käytti näitä runsaasti itämaisen tavan mukaisesti. Niitä on paljon läpi Raamatun.
• Kirjeet. Uudessa testamentissa on 21 aitoa kirjettä, jotka noudattavat tavallisen kirjeen muotoa aloituksineen ja lopetuksineen.
• Profetiat. Profetia merkitsee Jumalan Sanan ajankohtaista soveltamista käsillä olevaan tilanteeseen, sen julistamista ja sen noudattamisen ja rikkomisen seurausten ilmoittamista. Vanhassa testamentissa on 4 suurta ja 12 pientä profeettakirjaa. Lisäksi monissa muissakin Raamatun kirjoissa on yksittäisiä profetioita.
• Ilmestyskirjallisuus. Tätä edustavat erityisesti Danielin ja Hesekielin kirjat, sekä Ilmestyskirja.

 

 

VANHAN TESTAMENTIN KERTOMUSTEN TULKINTA

Vanhassa testamentissa on historiallista kerrontaa noin 40 % koko materiaalista. Ne pitävät sisällään moninaisia historiallisia kuvauksia kansojen, heimojen, sukujen, perheiden ja yksilöiden vaiheista. Niissä on usein mielenkiintoisen tai jännittävän elokuvan aineksia. Niissä on sankareita, rosvoja, romansseja, syntymää ja kuolemaa, rauhaa ja sotia, juonen etenemistä, huipentumia, yllätyksiä, käännekohtia, ratkaisuja, kysymyksiä, hyvän ja pahan taistelua, voittoja ja tappiota. Näihin kuvauksiin ja tapahtumiin voi eläytyä omakohtaisesti.

 

Raamatun kertomusten äärellä on tärkeää pitää mielessä seuraavia seikkoja:

• Raamatun historialliset kuvaukset ovat totta ja luotettavia.
• Kansojen ja yksilöiden kohtaloiden keskellä voimme oppia tuntemaan Jumalan ja hänen tahtonsa. Jumala on kertomusten Suuri Sankari.

• Ne eivät välttämättä ole suoraa opetusta vaan ennemminkin oikean ja väärän sekä niiden seurausten havainnollistamista.
• Raamatussa kerrottujen tapahtumien ja henkilöiden toimintaa ja moraalista luonnetta pitää arvioida Raamatun muun suoran opetuksen valossa, esimerkiksi 10 käskyn mukaisesti.
  • Mikäli kertomuksessa ei oteta kantaa ihmisten toimintaan, se ei todista, että toiminta olisi hyväksyttävää tai negatiivista.
  • Epäkohtia ei välttämättä kommentoida tai paheksuta vaan kuvataan sellaisenaan.
  • Pyhät, uskovat ihmiset eivät ole synnittömiä pyhimyksiä vaan syntisiä ihmisiä ja siksi he myös tekevät syntiä.
• Raamatun kertomusten kuvaamat käyttäytymismallit eivät aina sovellu meihin. On etsittävä niiden taustalla olevaa kulttuuria ja ylempää periaatetta. Periaatetta voimme soveltaa mukautettuna meidän aikaamme.

• Kertomuksissa on hyvä seurata päähenkilöiden luonteen kehittymistä joko jalommaksi tai yhä huonommaksi. Huomaa myös, mikä oli näiden henkilöiden kehityskaaren ja toiminnan lopputulos. Miten heidän lopulta kävi?
• Historiallista kerrontaa ei tule allegorisoida eli etsiä kirjaimellisen merkityksen takaa salaisia merkityksiä. Jossain määrin niissä voi olla typologiaa eli jokin henkilö, tapahtuma tai asia voi olla esikuvaa Kristuksesta. Silti itse kuvatut tapahtumat ovat historiallisia ja tosia.
• Kertomuksista pitää etsiä keskeistä teemaa. Mikä on pääopetus? Kirjoittaja voi kertoa sen suoraan, teema voi kehittyä ja kasvaa esiin kerronnan edetessä tai sitten se tulee ilmi loppuratkaisussa / lopputuloksessa.
• Kaikkiaan Raamatun äärellä on aina kysyttävä, mitä siinä olevat kertomukset opettavat Jumalasta, hänen tahdostaan, pelastusteoista, elämästä, oikeasta ja väärästä, ihmisestä ja tulevaisuudestamme.

 

 

RUNOUDEN TULKINTA

Runouden osuus Vanhasta testamentista on 30 %. Runollisia kirjoja ovat Psalmit, Valitusvirret, Jobin kirja, Saarnaajan kirja ja lisäksi myös monet profetiat ovat runollisessa muodossa (Jesaja, Hoosea, Joel).

Heprealaisen runouden muoto ei ole loppusointuista. Niissä ei toisteta sanoja tai sanapäätteitä. Heprealainen runous on nimenomaan ajatusten toistoa ja niiden kehittelyä (parallelismi). Runossa ensimmäinen ajatus voidaan toistaa kolmella eri tavalla:

• Samanlaisena
• Vastakkaisena
• Täydentävänä

Runot ilmaisevat vahvasti ihmisen tuntemuksia. Ne ovat ihmisen puhetta Jumalalle (minkä Pyhä Henki on inspiroinut). Ne kuvaavat ihmisen syvällisiä tunteita ja prosesseja hyvin avoimesti ja aidosti. Runoissa voidaan ilmaista positiivisia ja negatiivisia tunteita. Ihminen saa purkaa sydämensä Jumalalle pohjiaan myöten, jolloin ahdistus voi muuttua vapautumiseksi.

Lukiessamme Psalmeja voimme etsiä omaan mielialaamme sopivia psalmeja, eläytyä niihin ja rohkaistua aitoon ja täyteen tunne-elämään Jumalan edessä. Saamme prosessoida koko elämämme Jumalalle. Olennaista on, että emme käännä selkäämme Jumalalle edes hyvin vaikeina aikoina, jolloin koemme pettymyksiä.

Runoja on hyvin monia erilaisia. On hyvä tunnistaa runon tyyppi ja sen perussävy. Niitä ovat mm.

• valituspsalmit (suurin ryhmä – tyypillistä ihmiselle?)
• anomuspsalmit
• katumuspsalmit
• kiitos- ja ylistyspsalmit
• luottamuspsalmit
• pelastushistoriasta kertovat psalmit
• juhla- ja liittopsalmit
• kuningas- ja messiaspsalmit
• viisautta ylistävät psalmit
• luomispsalmit
• pyhiinvaelluspsalmit
• kosto- ja kirouspsalmit (on äärimmäisen tärkeää, että puramme sydämen tuskan Jumalalle ja pyydämme häneltä oikeudenmukaista tuomiota emmekä ota oikeutta omiin käsiimme – siksi kosto- ja kirouspsalmit ovat välttämättömiä)

 

 

VIISAUSKIRJALLISUUDEN TULKINTA

Viisauskirjallisuutta edustavat Sananlaskujen, Saarnaajan ja Jobin kirjat. Raamatun peräänkuuluttama viisaus ei tarkoita korkeaa älykkyysosamäärää tai korkeakoulututkintoa, vaan elämänviisautta ja taitoa elää oikein ja moraalisesti. Viisaus perustuu Jumalan tuntemiseen, luotettavan tiedon keräämiseen ja soveltamiseen käytäntöön.

 

Sananlaskut

Sananlaskut kuvaavat yleisiä elämänperiaatteita ja hyviä kristillisiä elämäntapoja. Niiden noudattaminen ei takaa automaattisesti menestystä mutta niihin sisältyy aina Jumalan siunaus. Anna sananlaskujen iskeä tajuntaasi ja vaikuttaa elämääsi.

Sananlaskut eivät ole kaiken kattavia ja tyhjentäviä totuuksia vaan iskeviä näkökulmia totuuteen. Kukin yksittäinen sananlasku on hyvä liittää muiden sananlaskujen ja koko Raamatun opetukseen. Luonteeltaan sananlaskut ovat käytännöllisiä, iskeviä ja helposti muistettavia. Nekin noudattavat usein runollista, ajatuksen toistavaa muotoa.

Sananlaskuja on ensi sijassa Sananlaskujen kirjassa mutta myös Saarnaajan kirjassa. Uudessa testamentissa sananlaskuja näemme Jeesuksen opetuksissa ja Jaakobin kirjeessä.

 

Saarnaaja 

Saarnaajan kirja lienee Raamatun väärinymmärretyin kirja. Sen jokaisen kohdan ymmärtäminen suoraksi Jumalan puheeksi johtaa mittaviin väärintulkintoihin. Tähän ovat sortuneet erityisesti jehovantodistajat, jotka yrittävät sillä perustella kummallisia oppejaan vastoin Raamatun selkeää opetusta.

Syvimmiltään Saarnaajan kirja kuvaa elämän tarkoituksen menettämistä ja sen etsimistä kahdesta eri suunnasta:

• ”Auringon alta” – kaikesta maallisesta ja inhimillisestä, josta sitä ei löydy: tuloksena tyhjyys.
• ”Auringon yläpuolelta” – vain Jumala ja yhteys häneen antaa elämälle mielekkyyden.

Saarnaajan kirja on näiden kahden näkökulman vuoropuhelua. Kirja ja sen kuvaama prosessi huipentuu loppujakeisiin.

Kirjan ymmärtämisen ja tulkinnan avaimena on sen kirjoittajan tunnistaminen ja hänen elämänkaareensa tutustuminen. Kirjoittajana on kuningas Salomo, joka elämänsä loppupuolella oli luopunut Jumalasta ja ajautunut epäjumalanpalvelukseen ja maallisen rikkauden, maineen ja saavutusten tavoittelijaksi. Hän joutui kokemaan, että syvässä lankeemuksen tilassa mitkään nautinnot ja saavutukset eivät tuo onnellisuutta ja mielekkyyttä elämään. Luopumuksen vuosien jälkeen Salomo palasi lapsuus- ja nuoruusajan suhteeseen Jumalansa kanssa. Kirjan lopussa hän saattoi jälleen todeta, että elämä on elämisen arvoista vain Jumalan yhteydessä ja Hänen tahdossaan.

Saarnaajan kirjaa tulee lukea kokonaisuutena. Sen negatiiviset kokemukset ja päätelmät ovat vain kuvausta pelkästä inhimillisestä elämästä ilman Jumalaa. Ne eivät ole kristillistä oppia tai elämänmallia vaan ennemminkin varoitusta. Saarnaajan kirjan äärellä on syytä itsekin pohtia elämän tarkoitusta ja sen perustaa.

 

Jobin kirja

Jobin kirjankin äärellä voi ajautua väärintulkintaan. Kun kärsivä ihminen avaa Jobin kirjan, hän toivoo löytävänsä siitä kauniita lohdutuksen sanoja ja ymmärrystä kärsimykseensä. Sen sijaan hän kohtaakin sivukaupalla mitä kovempia ja kauheampia syytöksiä: sinä kärsit, koska olet paha ja jumalaton ihminen!

Siksi Jobin kirjan äärellä on hyvä omata oikea esiymmärrys kirjan sisällöstä, rakenteesta ja juonesta. Kirjan perusteema ja suuri kysymys on: miksi hurskas, Jumalaan turvautuva ihminen joutuu kärsimään? Kirja romuttaa menestysteologian väitteet, joiden mukaan uskova elää siunauksesta ja menestyksestä toiseen kunhan vain noudattaa tarkasti Jumalan tahtoa.

Kirjan rakenne:

• Johdanto (1-2)
• Jobin ja neljän ystävän keskustelut – kolme puhekierrosta (3-37)
• Jumalan vastaus ja Jobin reaktio (38-42)

Jobin kirjan äärellä on tärkeää huomata kolmen ”ystävän” tekohurskaus ja väärämielinen asenne Jobia kohtaan. He esittivät vain puolitotuuksia ja syyttivät Jobia, koska heidän käsityksensä Jumalasta, elämästä ja siunauksesta olivat vääriä. Neljäs, nuorin ystävä oli lähinnä totuutta.

Job itse henkilönä on tärkeä keskushahmo. Voimme huomata Jobin aidon ja tuskallisen prosessin kärsimyksensä keskellä. Jobin kohtalo opettaa, että ei ole oikotietä kärsimyksen läpi – mutta sen voi käydä läpi yhdessä Jumalan kanssa, vaikka tuskan pimeydessä ei kokisikaan Jumalan armoa ja rakkautta.

Job on myös tärkeä esikuva Kristuksesta, joka syyttömänä kärsi meidän syntiemme tähden. Lakihenkinen juutalaisuus tulkitsi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen johtuvan hänen väärästä suhteesta Jumalaan. Näin ollen kolme ystävää kuvaavat Jeesuksen syyttäjiä.

Jobin kirjassa hämmentävää on lopulta se, että Jumala ei anna Jobille pienintäkään selitystä siihen kärsimykseen, mitä Job koki. Jobin osa oli vain käydä tuo kauhea prosessi läpi ja luottaa Jumalaan – tuntui miltä tuntui. Sama pätee usein meihinkin.

Kuitenkin Job oppi jotain olennaista Jumalasta, elämästä ja itsestään – jotain sellaista, mitä ei koskaan voi oppia kirjoja lukemalla tai vain elämän helppoina päivinä. Ehkä syvin opetus on se, että Jumalan kädet kannattelevat ja lopulta nostavat syvimmästäkin pimeydestä, riippumatta siitä, miltä meistä tuntuu tai kuinka toivottomia me olemme.

Jobin ja ystävien esimerkit haastavat meitä miettimään suhtautumistamme kärsimykseen ja kärsiviin ihmisiin, sekä pohtimaan käsitystämme Jumalasta.

 

 

PROFETIAN TULKINTA

Profetiaa on jopa 25 % koko Raamatusta. Vanhassa testamentissa on neljä suurta ja 12 pientä profeettakirjaa. Lisäksi yksittäisiä profetioita on muidenkin Raamatun kirjojen lomassa.

Profetia on ensi sijassa Jumalan ajankohtaista puhetta kansalleen siihen elämäntilanteeseen, missä se on. Toissijaisesti profetioissa voi olla ennustuksia tulevaisuudesta tai ainakin kuvauksia kansan valintojen seurauksista. Profetiat perustuvat pitkälti siihen, mitä Jumala opettaa laissa elämän oikeasta ja väärästä. Raamattuun talletetut profetiat ovat Jumalan vahvistamia ja sinetöimiä. Sen sijaan seurakunta-ajan profetiat ovat vajavaisia ja ne tulee arvioida Jumalan Sanalla.

 

Profetian tavoitteena uudistaa ja vahvistaa liitto Jumalan ja kansan välillä. Profetia…

• muistuttaa liiton ehdoista, lupauksista, sisällöstä ja uhkauksista
• liittyy sen aikaisiin tapahtumiin: uskonto, politiikka ja yhteiskunta
• julistaa moraalin tärkeyttä (moraalilaki on aina voimassa)
• osoittaa sanomansa useimmiten koko kansalle

Profetioissa on usein peruskaava: 1) muistutus kansan rikkomuksista tai Jumalan rakkaudesta, sekä 2) lupaus siunauksesta tai uhkaus.

Profetioiden rakenne ei aina ole kronologinen vaan se voi hyppiä ajassa edestakaisin tai sitten sanomat on voitu koota teemoittain yhteen. Tämä tekee niiden ajoittamisen ja ymmärtämisen vaikeammaksi. Profetiat pitäisi liittää sen hetkiseen historialliseen tilanteeseen ja taustaan. Näitä taustoja antavat historiallista kuvausta sisältävät kirjat, erityisesti Kuningasten kirjat. Profeetoista ja profetiasta voit lukea lisää kohdassa ”Profetiat ja Ilmestyskirja”. Profetian armolahjasta seurakunta-ajalla löydät opetusta kohdan ”Kristillinen palvelu ja armolahjat” alta nimellä ”Johtamis- ja varustamislahjat” sekä ”Puhelahjat”.

 

Profetioiden äärellä on huomioitavia seikkoja

• asetu alkuperäiseksi kuulijaksi – pohdi sen valossa omaa aikaasi ja elämääsi
• tunnista historiallinen tilanne – käytä kommentaareja ym. apuvälineitä
• tunnista yksittäisen profetian alku ja loppu > kokonaisuuden löytäminen
• tunnista rakenne: oikeudenkäyntimuoto, voi-huudot, lupaukset, uhkaukset
• tunnista mahdollinen runomuotoisuus ja kielikuvat
• huomaa ennustusten kaksois- ja kolmoistäyttymykset (historia toistaa itseään kunnes lopullinen täyttymys): lähitulevaisuus, Kristuksen 1. tulemus ja 2. tulemus
• Uuden testamentin opetus voi joskus selittää Vanhan testamentin henkilöiden ja tapahtumien esikuvallisia merkityksiä. Niitä ei tule keksiä itse.

 

Vanhan liiton profetiat pähkinänkuoressa

Profeettojen julistuksen kautta Jumala tahtoi ja tahtoo tänäänkin

1. varoittaa kansaa sen synneistä ja tulevista tuomioista
2. kääntää kaikki kansat takaisin Jumalan puoleen ja pyhään elämään
3. julistaa lohdutusta ja toivoa
   (pakkosiirtolaisuuteen / ahdinkoon joutuville)
4. ilmoittaa Messiaan tulemuksen ja tehtävän
5. kertoo lopullisesta pelastuksesta

 

Profeettojen ennustusten aikajänteet

1. lähitulevaisuus
2. tulevaisuus pidemmällä aikavälillä
3. lopunajat
4. Messias
5. iankaikkisuus

Näistä kaksi ensimmäistä todistavat jo toteutuneen historian valossa, että profeetallinen julistus on luotettavaa ja että Jumala toimii Sanansa mukaisesti. Ennustukset ovat täyttyneet! Kolme jälkimmäistä soveltuvat suoraan meihin, koska me elämme lopunaikoja Kristuksen varassa ja odotuksessa sekä koska olemme matkalla ikuiseen elämään.