ENSIMMÄINEN KORINTTILAISKIRJE: Johdanto ja alkusanat

 

Johdanto 1 Korinttilaiskirjeeseen

Korinttilaiskirjeet ovat apostoli Paavalin kirjoittamia. Ne käsitellään tässä erikseen, koska olen tehnyt niistä laajan luentopaketin.

 

Kun avaamme ensimmäisen Korinttilaiskirjeen on hyvä huomata muutamia asioita:

• sinulle ja seurakunnalle on postia: Jumalalla on asiaa juuri sinulle!
• kirje kertoo hyvin käytännöllisellä tavalla, miten meidän tulee elää kristittyinä maallistuneen yhteiskunnan keskellä
• kirjeessä Jumala rohkaisee meitä pitäytymään kristilliseen moraaliin; nämä opetukset pitävät sisällään ikuisia elämänlakeja ja -periaatteita, joita meidän tulee soveltaa omaan aikaamme ja omaan elämäämme
• kirje on tarkoitettu vahvasti myös koko seurakunnalle; se on seurakuntakirje

 

Mikä ja millainen kaupunki oli Korintti?

Roomalaiset tuhosivat kaupungin v. 146 eKr. mutta Julius Caesar perusti sen uudelleen v. 44 eKr. Siitä tuli roomalainen siirtokunta, jonne muutti roomalaisia siirtolaisia, vanhoja sotilaita ja vapautettuja orjia. Koska kaupunki sijaitsi Kreikassa, sinne muutti paljon kreikkalaisia.

Korintti oli erittäin merkittävä kauppakaupunki ja sijaitsi keskeisen valtatien ja meriliikenteen solmukohdassa. Niinpä sinne muutti asumaan syyrialaisia, egyptiläisiä, aasialaisia ja juutalaisia. Monet matkustajat kulkivat juuri Korintin läpi. Aikansa megakaupungissa asui 250 000 asukasta.

Korintti oli monikulttuurinen, värikäs, äänekäs, vilkas kauppa- ja satamakaupunki (kahden sataman välissä). Vaikka hallintoa hoiti roomalainen virkamiehistö, kulttuuri oli vahvasti kreikkalainen. Sieltä löytyi teatteria, taidetta, rakennustaidetta, jumalien temppeleitä kuten kuuluisa Afroditeen temppeli. Korintissa tunnettiin myös kreikkalaista filosofiaa. Heitä edustivat sofistit eli puhetaidon opettajat kuten Sokrates. Siellä käytiin myös joka toinen vuosi Isthmoksen urheilukilpailuja.

Moraaliltaan kaupunki oli pahamaineinen. ”Elää kuin korinttilainen” oli tunnettu sanonta koko Rooman valtakunnassa. Se merkitsi tuhlailevaa ja holtitonta elämää pitäen sisällään haureutta, uskonnollisia orgioita Afroditeen temppelissä, homoseksuaalisuutta, väkivaltaa, rikollisuutta jne.

Evankeliumille oli siis valtava tarve. Haasteet olivat suuret, mutta samalla myös mahdollisuudet!

 

Ajankohtaista meillekin

Entä onko tässä jotain samaa kuin meidän ajassamme? Median välityksellä elämme osana globaalia maailmankylää ja kuulemme päivittäin uutisia maailmalta. Eteemme vyörytetään ennennäkemätön ja -kokematon määrä viihdettä, jonka arvomaailma poikkeaa voimakkaasti kristillisestä moraalista. Aikamme korostaa yksilön vapautta, kulutus- ja nautintokeskeisyyttä.

Samanaikaisesti kristillistä uskoa haastetaan voimakkaasti juuri kreikkalaiseen viisauteen eli puhtaasti inhimilliseen ajatteluun perustuvalla tieteellä ja näennäistieteellä. Alkuperäinen kristillisyys on jo nyt kirkon sisällä puoliksi tuhottu – liberaalilla, uskosta vapaalla teologialla.

On todettava, että 1 Korinttilaiskirje on erittäin ajankohtainen ja tärkeä juuri meille, meidän aikamme kristitylle. Se haastaa kysymään: miten elää tällaisen maailman ja yhteiskunnan keskellä, ei vain säilyttäen uskomme ja arvomme vaan myös vieden sitä eteen ja ulospäin?

 

Paavali seurakunnan hengellisenä isänä

Apostoli Paavali perusti Korintin seurakunnan toisella lähetysmatkallaan. Hän saapui kaupunkiin syksyllä v. 50 ja viipyi siellä 1,5 vuotta aina kevääseen 52 saakka. Lue Apt 18:1-18.

Paavali kohtasi tapansa mukaisesti ensin juutalaisia ja juutalaisuudesta kiinnostuneita (jumalaa-pelkääväisiä). Heistä vain muutamat hyväksyivät Jeesuksen Messiaakseen. Niinpä enemmistö seurakunnasta muodostui ei-juutalaisista eli pakanoista. Heistä suurin osa kuului alempaan kansanosaan. Seurakunnassa vaikuttivat Akylas ja Priskilla, sekä synagoogan johtaja Crispus.
Myös Silas ja Timoteus tulivat apuun.

Seurakunta alkoi kasvaa hyvin. Osalle pyhät Kirjoitukset olivat tuttuja, mutta valtaosa tuli uskoon ns. pystymetsästä. He olivat Korintin lapsia ja uskovina varsin nuoria ja hengellisesti epäkypsiä. Kristillisen uskon ja elämän avautuminen ja vakiintuminen vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Lopulta Paavali lähti Korintista kohti Jerusalemia ja Antiokiaa. Kolmannelle lähetysmatkalle hän lähti jo varsin pian. Tällä matkalla hän asettui Vähä-Aasian tärkeimpään kaupunkiin Efesoon kolmeksi vuodeksi. Siellä olleessaan Paavali kuuli huolestuttavia uutisia Korintin seurakunnasta. Hän lähetti sinne kirjeen, joka ei ole säilynyt. Lisäksi hän sai seurakunnalta kirjeen, jossa kyseltiin kaikenlaista. Seurakunnan hengellisenä isänä Paavali halusi ohjata seurakuntaa kohti oikeaa kristillistä elämää. Niinpä hän kirjoitti kirjeen, jonka tunnemme 1. Korinttilaiskirjeenä.

Paavali siis kuuli huonoja uutisia ja lisäksi seurakunta esitti hänelle monia kysymyksiä. Tämän jaottelun mukaisesti myös kirjeemme jakautuu.

• Olen kuullut, että… Minä vetoan teihin… (1-6 luvut)
• Mitä tulee asioihin, joista kirjoititte minulle… (7-16 luvut)

 

Kirjeen alkutervehdys ja kiitossanat (1:1-9)

Kirjeen kirjoittaja on apostoli Paavali, Korintin seurakunnan perustaja ja hengellinen isä. Hän ei pyrkinyt tehtäväänsä vaan Jumala oli hänet siihen väkevällä kädellä kutsunut ja asettanut. Paavali oli entinen seurakunnan vainooja, joka kääntyi kohdatessaan Kristuksen Damaskoksen tiellä.

Vaikka seurakunta oli monella tavalla alennustilassa, lankeemuksessa ja sekaannuksessa, Paavali näki sen silti 1) Jumalan seurakuntana, 2) Jeesuksen pyhittämänä. Tämä todellisuus käsitti myös yksilöuskovat. Juuri näin Jumala näkee sinutkin, kun olet itsesi Jeesukselle Kristukselle antanut. Vaikka elämässäsi kamppailisit monien vaikeuksien kanssa ja vaikka olisit langennut kuinka syvälle, silti – Kristuksessa sinä olet pyhä. Jeesus on ristillä sovittanut kaiken ja kaikki synnit. Tämä sovitus on voimassa joka päivä, tänään, huomenna, iankaikkisesti. Sinä olet parhaimmassa turvassa. (Tässä on keskeinen luterilainen oivallus: uskova ihminen on yhtä aikaa syntinen ja pyhä.)

Ja siksi Paavali saattoi julistaa ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”. Suhteemme Jumalaan perustuu yksinomaan Jumalan armoon Kristuksessa, mikä tuo meille syvän rauhan. Suhteemme ei perustu meidän hyviin tai huonoihin tekoihimme. Tämä armo ja rauha antoi turvan ja voiman korinttilaisille kuulla myös vakavia nuhteita Isältä. Jumalan lapsen ja seurakunnan tulee kasvaa Herran nuhteessa, mikä on aina rakkautta meitä kohtaan.

Samalla Paavali näki paljon hyvää Korintin seurakunnassa. Jumala oli jo tehnyt paljon hyvää heissä. Tämän hyvän näkeminen ja tuon aidon kiitoksen lausuminen on erittäin tärkeää. Kaikki ei ole huonosti. Kiitoksen ensisijainen kohde on Jumala, joka on antanut kaiken lahjaksi: elämän ihmeen, uskon, yhteyden, tietoa ja taitoa, armolahjojen koko runsauden jne. Ihminen unohtaa helposti sen totuuden, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, lahjana. Näin meidänkin tulisi muistaa ja ajatella, sekä nähdä lähimmäisissämme ja itsessämme Jumalan hyviä luomistekoja.

Paavali luotti, että Jumala vie aloittamansa työn päätökseen. Hän ei menettänyt toivoaan, vaikka vaikeudet olivat vakavia. Hengellisinä isinä ja äiteinä tämä on tärkeä kasvatusperiaate, sekä kärsivällisyyden ja luottamuksen lähde. Meidän ei tarvitse masentua itsemme tai lähimmäisen suhteen.

Kaiken tämän voimalla, Jumalaan luottaen ja uskoen Paavali aloitti ikävän velvollisuutensa ja nuhteli ja ojensi seurakuntaa. Kristillistä ei siis ole asioiden lakaiseminen maton alle.

Anteeksiantamuskaan ei ole sitä. Anteeksiantamisen perustana on asioiden avoin ja rehellinen käsittely ja arviointi. Vääryys ei muutu oikeaksi vaan vääryys todetaan vääryydeksi. Siitä määritetään tuomio ja rangaistus. Me ja läheiset olemme toki kokeneet vääryyden karvaat hedelmät, mutta varsinaisen, syvimmän ja täysimittaisen rangaistuksen kärsii Jumala itse Kristuksessa Jeesuksessa. Vasta tämän nojalla synti annetaan anteeksi. Aito Jumalan armo puhdistaa ja uudistaa ihmisen. Tämä on jatkuva prosessi aina taivaaseen, täydellisyyteen asti.

Näin meidän tulee myös toimia perheissä ja yhteiskunnassa: armon ja rakkauden varassa tavoittelemme hyvyyttä ja totuutta.