Keijo Rainerma: Arvot – aarteemme
(Kustannus Oy Uusi tie, 2007)

.

KAHDEKSAS KÄSKY: ÄLÄ LAUSU VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄSI

Kielellä ja kirjoittamalla ihminen voi vaikuttaa suuria asioita. ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat” (Snl 25:11). Sanat ovat kuin nuolia: kerran ammuttuja ei voi saada takaisin. Ohi kiitävät myös monet hetket, jolloin olisi pitänyt sanoa se, mikä jäi sanomatta.

Jumala antoi puheenlahjan

Jumala loi kaiken sanallaan. Jumalan sanassa on uutta luova voima. Kun Jumala otti yhteyttä ihmiseen, hän puhui. Hän antoi ihmisellekin kyvyn puhua, joten voimme vastata hänen puhutteluunsa. Voimme rukoilla, kiittää ja ylistää Jumalaa tai lausua hänen nimensä turhaan tai jättää sen kokonaan sanomatta. Rukous tai rukoilemattomuus paljastaa jumalayhteytemme voinnin.

Puheella voimme rakentaa yhteyden lähimmäiseen. Aviovaimojen tavallisin moite miehilleen on näiden puhumattomuus. Mykkäkoulu kertoo, ettei suhteelle kuulu hyvää. Puheellakin voimme rikkoa yhteyden. Puhuminen ja viestin ymmärtämisen opetteleminen kestää koko ihmisiän, mutta on sen vaivan arvoista.

Kieli on sydämen tulkki

Jumalan olemukseen kuuluvat totuus ja hyvyys. Se, mitä Jumala sanoo, on totta ja oikein. Ihmiskunnan ongelmat alkoivat Jumalan sanan epäilystä. Voimme olla varmoja, että aina kun Jumalan sanaa epäillään ja tehdään turhaksi, on tulossa suuria vaikeuksia ja murheita.

Synti tuli maailmaan valheen mukana (1 Moos 3 luku). Ihminen kääntyi totuutta vastaan ja liittyi Jumalan vastustajaan. Saatana ”on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun se valehtelee, se puhuu todella omiaan, sillä se on valehtelija ja valheen isä” (Joh 8:44). Sen myötä valheet ja puolitotuudet ovat sokaisseet syntisen ihmisen arvostelukyvyn niin pahasti, että voimme täysin vilpittömin mielin pitää oikeana ja hyvänä sellaista, mikä on valhetta ja vahingollista.

Kieli on ihmissydämen palvelija ja tulkki, sillä ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Matt 12:34). Ihminen on hallintaansa jopa luonnonvoimia, mutta kieltä hän ei pysty kesyttämään. Kieli on pieni jäsen, mutta se tuo julki suuria, sydämen asioita.

Kun puhumme totta, ylistämme Jumalaa. Kun valehtelemme, palvomme saatanaa. Vaikka puhuisimme toisista ihmisistä, sanamme kertovat enemmän itsestämme kuin toisista. Totuus ja valhe samasta suusta tekevät koko puheemme epäluotettavaksi. Kristittyjen on oltava tässä erityisen tarkkoina (Jaak 3:2-13).

Älä valehtele

Valheella on lukuisia muunnelmia: hätävalhe, puolitotuus, muunneltu totuus, asian vähättely tai paisuttelu, totuudesta vaikeneminen. Valheellisia näytelmiä saatetaan käydä jopa kuolinvuoteen äärellä.

Saarnaaja tai Kristuksen todistaja voivat muunnella totuutta saadakseen kertomuksestaan entistä tehokkaamman, usein kertojan omaa mainetta pönkittääkseen. Kaikella sellaiselle me vain vahingoitamme ja vaikeutamme evankeliumiin uskomista, sillä evankeliumi ja Jumalan sana ovat totuus. Vain totuudessa on mukana Jumalan voima, rakkauteen sidottuna.

Älä parjaa

Kahdeksas käsky kieltää väärän todistuksen. Väärää valaa ei tule vannoa eikä oikeudessa tule tehdä syyttömästä syyllistä eikä syyllisestä syytöntä. Kristityn tulee aina puhua totta – ilman valanvannomisiakin.

Helposti puhumme pahaa lähimmäisistämme. Harvoin, jos koskaan tiedämme koko totuutta. Ehkä olemme vain kuulleet jotain ja teemme omia tulkintojamme. Jos olemme aidosti huolissamme lähimmäisestämme, eikö meidän tulisi puhua suoraan hänen kanssa? Toisinaan uskovat juoruavat lähimmäisen elämästä ”esirukouspyynnön” muodossa.

Saattaapa olla niin, että kaikki viat, joista syytämme lähimmäistämme, löytyvätkin meistä itsestämme. Useimmiten omissa synneissä riittää niin paljon tunnustamista, että siinä ei jouda tunnustamaan toisten syntejä.

Puhu hyvää

Mikä voima ja siunaus sisältyykään siihen, että puhumme edessä ja takana hyvää lähimmäisestämme ja puolustamme häntä. ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä ja turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.”
(Fil 2:3)

.

(Kahdeksas käsky, sivut 57-60)