Mooseksen jäähyväiset kansalle  (5 Moos 1-34)

5 Mooseksen kirja tunnetaan nimellä Deuteronomy, mikä viittaa toiseen lakiin. Tämä on Mooseksen jäähyväiskirja, sillä hänen aikansa ja tehtävänsä on päättymässä. Kirjassa luodaan katse menneisyyteen, liittoon ja johtajiin, Moosekseen ja Joosuaan.

Israelin kansa seisoo Luvatun maan rajoilla Nebon vuoren juurella, lähellä Jerikoa. Mooses tietää aikansa ja tehtävänsä olevan loppusuoralla. Hän pitää kansalle kolme pitkää jäähyväispuhetta. Niistä ensimmäinen on katsaus menneisyyteen – Jumalan lupauksiin, kansan synteihin ja Herran uskollisuuteen. Mooses kertoo hyvin avoimesti omasta lankeemuksesta ja tuomiosta. Hän puhkeaa ylistämään Herran lakia ja varoittaa synnistä: 4:5-10. Herran laki on viisautemme ja ymmärryksemme. Sen noudattaminen tuo kunnioituksen ja tekee kansasta mahtavan. Lakia ei saa unohtaa vaan se tulee opettaa lapsille ja heidän jälkeläisilleen. (1-4 luvut)

Toisessa puheessaan Mooses muistuttaa Siinain liitosta ja kertaa Jumalan antaman lakien ja säädösten sisällön (5-26 luvut). Niiden ytimessä ovat nämä opetukset:

• ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi” (5 Moos 6:4-5)
• ”Pitäkää tarkoin kaikki käskyt ja muista, mitä tapahtui 40 vuoden aikana erämaassa. Hän nöyryytti sinua opettaakseen sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee. Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi kasvattaa sinua, niin kuin isä kasvattaa poikaansa” (5 Moos 8:1-5).

Koska Mooses käy hyvin tarkasti ja pitkästi läpi lain ja liiton säädökset, 5 Moos kirjaa on kutsuttu ”toiseksi laiksi”. Uusi lakikirja on tarkempi sovellus Luvatun maan olosuhteisiin.

Mooses ennustaa suoraan tulevasta Messiaasta: ”Sinun keskuudestasi Herra herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. Ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu teille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua” (18:15-18). Näin Mooses on monin tavoin esikuva Kristuksesta – kansan vapauttaja ja johdattaja. Silti Mooses, laki ei vie perille Luvattuun maahan. Sen voi tehdä vain Joosua, armo Jeesuksessa Kristuksessa.

Kolmannessa ja viimeisessä puheessa Mooses julistaa Siinain liiton siunaukset ja kiroukset. Molemmat niistä ovat äärimmäisen runsaita. Kuuliaisuus tuo luvat siunaukset. Kuuliaisuus merkitsee rakkautta ja rakkaudessa on suuri siunaus. Kapinointi on rakkauden hylkäämistä ja se pitää aina sisällään kirouksen. Rakkaus rakentaa elämää, ihmisiä ja yhteiskuntaa. Rakkaudettomuus ja epäpyhyys tuhoavat ne. Mooses ennustaa, että Israel luopuu Herrasta Luvatussa maassa ja joutuu pakkosiirtolaisuuteen. Lohduttavasti hän myös kertoo Herran armosta ja kansan kokoamisesta takaisin omaan maahansa.

Puheensa päätteeksi Mooses haastaa kansan hyvin vakavalla tavalla seuraamaan kaikessa Herraa: lue 30:6,11-20. (27-31 luvut). Hän laulaa virren Herrasta ja Israelista, sekä siunaa kaikki Israelin sukukunnat (32-33 luvut). Siunaukset sisältävät ennustuksia sukukuntien tulevaisuudesta.

Tämän jälkeen Mooses kiipeää viimeisillä voimillaan Nebon vuorelle katselemaan Luvatun maan ihanuutta. Hän kuoli 120 vuoden iässä ja siirtyi isiensä luokse Aabrahamin helmaan. 1200 vuotta myöhemmin hän sai tervehtiä luvattua Messiasta kirkastusvuorella yhdessä profeetta Eliaan kanssa. Toki hän sai jo taivaassa kohdata Herransa kasvoista kasvoihin.

Mooseksen työn jatkajaksi tuli Joosua, Nuunin poika, joka oli täynnä viisauden henkeä. Hän oli jo pitkään kasvanut tehtäväänsä Mooseksen rinnalla. Mooses, Joosua ja Israelin kansa saivat kaikessa jättäytyä Taivaallisen Isänsä turviin – juuri niin kuin Mooses kansaa siunasi:

”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (33:27).

Kun annamme Mooseksen ja Joosuan, lain ja Kristuksen johdattaa meitä läpi maailman ja ajallisen elämän, pääsemme perille. Kaikki on sittenkin Jumalan varassa – Hän on antanut meille elämän ja Hän pitää siitä huolen kunhan vain annamme siihen luvan. Ja kun annamme luvan, saamme aina olla turvallisella mielellä – tapahtui, mitä tapahtui. Lopulta perillä Luvatussa maassa, kirkkaudessa, menneet kärsimykset sulavat täydellisen rakkauden ja kirkkauden syleilyssä.