… YKSINÄINEN
Yksinasuvien määrä on noussut jo lähes miljoonaan. Määrä on melkein kaksinkertaistunut reilussa 20 vuodessa. Kun laskuista jätetään pois alle 15-vuotiaat, naisista elää yksin 25 % ja miehistä 22 %. Naisten kohdalla yksinasuminen kasvaa vanhuudessa puolison kuoltua, mutta miehillä osuus on tasaisempi iästä riippumatta.
Yksinasuminen ei välttämättä merkitse yksinäisyyden kokemista. Jotkut nauttivat yksinasumisesta ja ovat samalla hyvin sosiaalisia ja aktiivisia. Joillekin yksinasuminen merkitsee samalla kipeää yksinäisyyttä. Moni vanhus saattaa odottaa päivän tai viikon kohokohtana, että hoitaja käy muutaman minuutin pikavierailulla. Jotkut haluavat olla yksinäisyydessä eivätkä kaipaa muita.
Perhe ja työyhteisökään eivät aina takaa yhteyden kokemista. Ihminen voi jäädä yksin toisten keskellä jollakin tavalla hylätyksi tai syrjityksi. Se voi olla vielä kipeämpää.
Länsimaissa ja etenkin Suomessa elämme hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa. Ihminen on yksilö, joka on vapaa tekemään mitä haluaa. Tärkeintä ovat minun oikeuteni, etuni ja mahdollisuuteni. Emme ole kasvaneet tiiviiseen yhteisöllisyyteen kuten esimerkiksi afrikkalaiset tai aasialaiset. Siellä yhteisö on paljon tärkeämpi kuin yksilö. Pelkkä yksilö ei ole mitään. Ihminen, joka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, on kuollut. Tällaisessa yhteisössä keskiverto ihminen ei ymmärrä, mitä yksinäisyys tarkoittaa. Etiopiassa käytin puheessani tuota sanaa, mutta erittäin hyvä tulkkini ei sitä käsittänyt, vaikka kuinka selitin. Vasta kun hän tuli Suomeen, hän ymmärsi sanan merkityksen.
Yksinäisyyden kipeä kokemus saattaa kietoutui muihinkin elämän haasteisiin ja tuntemuksiin. Elämän vaikeuksissa yksin jääminen on varmasti hankalaa.
Ihminen on yksinäinen myös hyvin syvässä mielessä. Elämme mittaamattoman maailmankaikkeuden ja ikuisuuksien keskellä. Inhimillisesti katsoen ihmiselämä on lopulta hyvin lyhyt. Vaikka meillä olisi hyväkin ystävä vierellä, hänkään ei voi auttaa löytämään syvintä mielekkyyttä ja turvaa elämäämme.
Yksinäisyyteen on kuitenkin vaihtoehto. Saamme pyytää elämäämme ja sisimpäämme Jumalan läsnäoloa. Silloin emme koskaan ole yksin. Jäätyäni leskeksi nuorella iällä ja mennessäni ensimmäisen kerran kotiimme puolison kuoleman jälkeen, en ollut yksinäinen. Olin jo muutama vuosi aikaisemmin avannut sydämeni Jumalan todellisuudessa. Hän kantoi läpi raskaiden vaiheiden ja oli kanssamme. Yksin, leskenä en lopulta ollut yksinäinen. Koin levollista rauhaa ja Jumalan läsnäoloa. Lisäksi kymmenet ihmiset muistivat minua surun keskellä. Yhteys Jumalaan antaa meille syvimmän turvan ja ikuisen ystävyyden Luojamme kanssa.
Yksinäisyyteen voimme saada myös toisten ihmisten läsnäolon. Uskovina voimme rukoilla Jumalan johdatusta. Saamme tulla seurakuntaan – ei vain jumalanpalvelukseen vaan moniin muihin juttuihin, joissa ollaan koolla pienemmällä porukalla. Jos vain pääsemme liikkeelle, kannattaa mennä ihmisten ilmoille ja vaikkapa harrastuksen pariin. Matkustaminenkin voi avata uusia yhteyksiä. Monille myös lemmikkieläin on tärkeä, vaikka se ei täysin korvaakaan ihmissuhteita.
Nykyään myös netin kautta voi löytää ystäviä elämäänsä. Tärkeää siinä on lopulta se, että ystävyys ei jää vain nettiystävyydeksi vaan voi kasvaa kohtaamiseksi. Puhelinkin on hyvä keksintö. Sosiaalisella medialla on yhä suurempi merkitys varsinkin nuorten parissa. Sillä on oma arvonsa, mutta se ei saa korvata aitoja ihmiskontakteja. On aivan eri näppäillä kännykällä kavereita in ja out kuin kohdata silmästä silmään ja harjoitella ihmisyyden taitoja. Somessa toimitaan myös aggressiivisesti ja ihmisiä pilkaten. Pahimmillaan some turmelee ihmisen sosiaaliset taidot ja empaattisuuden. Aito ihminen ei käyttäydy kuin kasvoton eläin. Aidossa ystävyydessä laatu korvaa määrän.
Yksinäisyyden keskellä moni kaipaa ystävää. Jos sellaista ei ole, kannattaa kysyä, kenelle itse voisi olla ystävänä? Aktiivisuus tuottaa usein onnistumisia. Ystävyydessä tärkeää on, että voi olla oma itsensä. Ystävyyttä ei voi ostaa rahalla eikä loputtomalla mielistelyllä. Siihen ei voi myös pakottaa ketään. Ystävyyttä on tärkeää harjoitella omassa perhepiirissä suhteessa sisaruksiin, vanhempiin tai lapsiin. Se luo valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen elämän matkan varrella. Ystävyys on myös haaste olla ystävyyden arvoinen.
Ihminen saattaa olla sairauden tai muun syyn tähden kyvytön lähtemään liikkeelle. Silloin pitää viestittää omasta tilanteesta ja tarpeesta saada kokea ystävyyttä. Tässä voivat palvella kunnat, seurakunnat, järjestöt tai vaikka naapuri. Jos et pyydä, kukaan tuskin tulee pyytämättä kotiisi. Kannattaa olla myös hellittämätön. Lopulta yrityksesi palkitaan.
Hetkellinen yksinäisyyden kokeminen sen sijaan on aivan normaalia. Sitä kokevat kaikki. Toisinaan kaiken kiireen keskellä olisi jopa tarpeellista olla yksin ja yksinäisenä, jotta voisi hiljentyä, levätä, kerätä voimia ja saada perspektiiviä elämään, etenkin Jumalan edessä rukoillessa.
Jotkut saattavat kokea kutsumuksekseen esimerkiksi lähteä yksin lähetystyöhön tai muuhun vaativaan tehtävään, jossa ei olisi aikaa omalle perheelle. Heillä on kutsumukseen liittyvä armolahja, joka mahdollistaa perustyytyväisyyden sinkkuna. Työssään he eivät yleensä ole yksin vaan heillä on suuri ”perhe” eli ihmiset joiden kanssa ja joiden hyväksi he toimivat. Näin heidän ihmissuhteensa saattavat olla jopa monipuolisemmat kuin tavallisessa perheessä.
Rohkaisua Raamatusta!
Ota Raamattu käsiisi ja lue seuraavia tekstejä, joissa Jumala haluaa rohkaista ja neuvoa sinua. Merkitse itsellesi ylös kohdat, jotka koskettavat ja puhuttelevat sinua. Pysähdy ja pohdi niitä. Rukoile.
Yksinäisyys
Psalmi 23
Psalmi 25:16, 27:10 ja 143:8
Saarnaaja 4:8-12
Joh. 15:13-17
Gal. 4:27
Hepr. 13:5
- Piet. 5:7