JEESUS HERÄTTÄÄ USKON (3. su loppiaisesta)

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

.

EVANKELIUMI: Mark 1:29–39

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.”

Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.

.

SAARNA

Tämän sunnuntain teemaksi on nimetty ”Jeesus herättää uskon”. On kysyttävä, herättääkö hän yhä vielä tänään, meidän aikanamme, uskon sydämiin?

Miten Jeesus herätti uskon omana aikanaan ja miten hän tekee sen kenties vielä nykyään?

Jeesuksen toiminnassa oli kolme keskeistä piirrettä, ainakin tämän evankeliumitekstin valossa:

1. Jeesus saarnasi eli julisti sanomaa taivasten valtakunnasta ja opetti
2. Jeesus paransi sairaita
3. Jeesus vapautti ihmisiä pahojen henkien vallasta

Kaikki tämä kosketti ihmisiä niin vastaansanomattomasti, että he uskoivat. Toki oli monia, kenties jopa enemmistö, jotka eivät uskoneet – vaikka näkivät ja kuulivat kaiken omin silmin ja korvin.

.

I JEESUS SAARNAA

Jeesus saarnasi, julisti evankeliumia Israelin kansalle. Markuksen evankeliumissa kerrotaan toisaalla, että Jeesuksen julistus kiteytyi näihin sanoihin:

”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;
tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”

Tässä on kristillisen uskon ydin. Jumalan valtakunta, ts. Jumala itse tulee lähelle ihmistä, sinua ja minua. Usko ei synny omin voimin. Aito kristillinen usko ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan Jumalasta, joka tulee lähelle.

Kun Jumala tulee lähelle, hän ilmaisee ja ilmoittaa itsensä niin, että ihminen herää ja havahtuu Jumalan todellisuuteen. Usein Jumala koskettaa ihmistä myös niin, että hän saa jumalallista hoitoa ja apua elämänsä vaikeuksiin. Pimeyden keskelle syttyy valo, joka ohjaa elämään ja antaa toivon.

Jumalan läsnäolossa, valossa ihminen herää ymmärtämään oman syntisyytensä. Hän ymmärtää, että on kulkenut omaa tietään rakentaen ensisijassa omaa vain hyvinvointia, niinkään välittämättä toisista. Ihminen havahtuu huomaamaan, että hänessä ei ole aidointa ja puhtainta rakkautta.

Jumalan läsnäolossa ihminen ymmärtää katoavaisuutensa ja täydellisen riippuvuuden Luojastaan. Vaikka tieteen myötä ihminen on onnistunut jollakin tasolla helpottamaan elämää ja keksinyt uusia lääkkeitä ja hoitokeinoja, ne ovat sittenkin vain lyhytaikainen apu. Ja usein on niin, että parhaimmatkin keksinnöt lopulta johtavat luomakuntamme saastumiseen ja turmeltumiseen.

Aikamme ahdistusten keskellä modernikin ihminen saattaa ymmärtää, mihin Jumalaa ja pelastusta tarvitaan. Elämä ei jatkukaan ikuisesti ihmisen varassa. Elämä ei olekaan pinnallista kuluttamista ja yksilökeskeistä nautiskelua. Tarvitaankin jotain, mikä on ikuisesti kestävää, hyvää, oikeamielistä ja rakkauden täyttämää, jotain syvempää ja suurempaa.

Kun Jumala tulee lähelle, juuri silloin avautuu mahdollisuus saada lahjaksi se tärkein, mitä elämässä todella tarvitaan ja mitä ihminen ei koskaan voi löytää itsestään eikä tästä maailmasta.

On käännyttävä Jumalan puoleen, tehtävä parannus. Se on suostumista Jumalan rakkauden kohteeksi. On olennaisen tärkeää antaa elämämme valtakirja Jumalan käsiin. Herra, sinä olet Luoja. Sinä tiedät kaiken parhaiten. Tapahtukoon sinun tahtosi. Sinä näet kokonaisuuden, ajan ja ikuisuuden, minä näen hyvin kapeasti vain oman itseni.

Parannuksen tekeminen on suostumista Jumalan armon ja rakkauden kohteeksi. Emme voi parannella itseämme, mutta saamme tulla Jumalan luokse sellaisina kuin olemme. Silloin Jumala voi alkaa meissä hyvän työnsä. Mutta tähän kaikkeen Jumala odottaa suostumustasi, sillä väkisin hän ei tule kenenkään elämään. Jumala tahtoo rakastaa, mutta suostummeko sen kohteeksi?

Kun Jumala tulee luoksemme ja suostumme hänen rakkautensa kohteeksi, evankeliumin todellisuus avautuu. Se onkin Jumala, joka ensin rakastaa meitä ja tulee lähelle meitä. Se on Jumala, joka tekee uuden, iankaikkisen elämän mahdolliseksi. Se on Jumala – ei ihminen.

Jumala tulee lähelle sinua ja minua Jeesuksessa Kristuksessa. Ääretön kumartuu pienen ihmisen puoleen niin kuin isä tai äiti kumartuu pienokaisen puoleen ja ottaa hänet syliinsä. Jumala katsoo sinua ja minua Jeesuksen persoonassa, hänen elämänsä, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Hän rakentaa ikiaikaisen sillan Luojan ja luodun välille.

Syntimme on sovitettu Golgatan ristillä, armo on tullut Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on noussut ylös kuolleista, jotta eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Tämä evankeliumi synnyttää uskon – luottamuksen, että Jumala on, ja että Hän armahtaa, rakastaa ja kulkee rinnallamme joka päivä.

Uskoa ei tarkoitettu hetkelliseksi tunnekokemukseksi vaan Jumala tahtoo, että uskonluottamus kasvaa sydämissämme ja elämme joka päivä sen varassa ja sen mukaisesti. Siksi Jeesus opetti paljon aikansa ihmisille, miten meidän tulee elää Taivaallisen Isän lapsina.

Kristillinen usko ei ole salainen yksityisasia. Se tulee vääjäämättä näkyviin ja muuttaa meitä. Kasvu uskovana ihmisenä on kuitenkin aina kaksisuuntaista: ensinnäkin, opimme tuntemaan paremmin Jumalaa ja hänen tahtoaan ja jossain määrin elämään sen mukaisesti; toisaalta, joudumme kasvamaan myös alaspäin, pienemmiksi. Joudumme näkemään ja kokemaan oman syntisyytemme entistä syvemmin ja kipeämmin, sen millaisia me todella olemme.

Juuri tällaisina joudumme ja saamme kulkea elämämme matkan – syntisinä, mutta armahdettuina ja jotain ainutlaatuisen uutta saaneina.

Tähän uskossa kasvamiseen ja elämän tiellä jaksamiseen me tarvitsemme Jumalan Sanaa. Se on elämän leipä, joka tuo Jumalan armon ja rakkauden konkreettiseksi voimaksi ja todellisuudeksi. Ilman Jumalan Sanan kunnioitusta ja Sanan nauttimista uskomme kuihtuu ja voi jopa kuolla kokonaan. Tuota elämän leipää on myös pyhä ehtoollinen, jossa itse Kristus jakaa armoaan ja rakkauttaan meille Pyhän Hengen läsnäolossa.

.

II JEESUS PARANTAA

Evankeliumitekstissä kerrottiin, että Jeesus paransi Pietarin anopin kuumeesta. Lisäksi Jeesus paransi joukoittain ihmisiä erilaisista vaivoista ja sairauksista. Tämäkin herätti uskoa mutta varmasti myös keskustelua, ihmettelyä ja epäilyksiä.

Parantaako Jumala tai Jeesus oikeasti? Ovatko kertomukset totta? Tapahtuuko sellaista nykyään?

Läpi Raamatun kuva on selkeä: Jumala parantaa silloin kun hän näkee niin hyväksi. Historian saatossa on koettu erilaisia aikoja. On koettu suuria murrosvaiheita ja herätyksiä, jolloin koetaan monia parantumisia. On koettu pitkiäkin hiljaisia aikoja, jolloin ihmeitä ei tapahdu. Molemmat näyttävät kuuluvat Jumalan suunnitelmiin ja historian kulkuun.

On monia ihmisiä, jotka ovat parantuneet äkillisesti ja ihmeenomaisesti. Jopa aikamme lääkäritkin tuntevat sellaisia tapahtumia. Itse tunnen ihmisiä, jotka ovat kertoneet sellaisista kokemuksista ja että vielä lääkäri on vahvistanut äkillisen ja selittämättömän tervehtymisen.

Minulle hyvin vakuuttavaa ja uskoa vahvistavaa on, että itse olen saanut kokea muutaman parantumisihmeen. Pääosin ne ovat tapahtuneet, kun olen yksinäisyydessä rukoillut Jumalaa ja pyytänyt, että hän armahtaisi minua. Olen saanut parantua äkillisesti vuosia kestäneestä allergiasta, 4 kuukauden mittaisesta sydäntulehduksesta sekä pienemmistä kivuista ja vaivoista. On myös vaivoja, joista en ole parantunut, vaikka olen rukoillut vuosienkin ajan.

Olen lisäksi nähnyt omassa lähipiirissäni samankaltaista. Eräs läheinen ihminen sairasti kovaa kuumetta – kuten Pietarin anoppi. Lisäksi hän oli kovan vatsasairauden kourissa. Koin, että Jumala kehotti minua menemään hänen luokseen ja rukoilemaan hiljaa, salaisesti hänen puolestaan. Kun näin tein, koin ja näin, että tämä sama Jeesus Kristus on kanssamme.

Siinä hetkessä tämä läheinen ihminen nousi vuoteeltaan, levitti käsiään ja sanoi hämmästyneenä: Kuinka oloni voi muuttua näin? Kuume laski ja hän käveli suoraan jääkaapille syömään kovan kuumeen ja vatsataudin kourista.

Eräässä seurakunnassa, jossa olin pappina neljän vuoden ajan, jotkut ihmiset pyysivät rukousta ja yllättävän moni heistä koki parantumista, joko välittömästi tai muutaman päivän sisällä.

En tiedä sinusta, mutta minulle on aivan luonnollista, että Jumala parantaa. Usein täällä länsimaissa olemme niin maallistuneita ja ihmiskeskeisiä, että emme edes viitsi pyytää parantumista. Anokaa, niin teille annetaan.

Sairaudet ja kuolema juontuvat syntiinlankeemuksesta, jossa ihminen irrottautui Luojastaan, elämän lähteestä. Ne ovat ihmisen osa tässä turmeltuneessa maailmassa. Ilman Jumalaa me kuolemme – ei vain ajallisesti vaan myös ikuisesti.

Mutta samalla sairaudet ja kuolema ovat Jumalan työvälineitä. Niiden tehtävänä on vetää meitä lähemmäs Jumalaa ja varjella meitä luulemasta, että elämä olisi ihmisen käsissä. Joudumme käymään monenlaisia kärsimyskouluja, joiden keskellä Jumala tekee meissä salattua, syvällistä työtään – jos siihen vain suostumme. Voimme myös torjua Jumalan ja katkeroitua sairauksien ja koettelemusten keskellä.

Mutta vaikka meillä olisi käytössämme moniakin parantamisen armolahjoja, ihminen ei koskaan päätä, kuka paranee ja kuka ei parane. Jumala päättää elämästä ja kuolemasta. Se on meille kaikkein turvallisinta.

Jumala parantaa, kun on sen aika. Tai sitten hän ei paranna. Niinpä me emme voi luvata kenellekään, että Jumala varmasti parantaa. Saamme pyytää ja rukoilla, mutta lopullinen vastaus jää Jumalan käsiin.

Ihminen, joka ei parane, on Jumalalle yhtä rakas kuin se, jonka hän parantaa. Sairauden keskellä Jumala osoittaa rakkautensa ja hoivansa toisella tavalla.

Lisäksi lääketiede on parhaimmillaan Jumalan lahja ja työväline meidän ihmisten hyväksi. Jumalalla on monia erilaisia tapoja hoitaa, parantaa ja kasvattaa meitä.

Vaikka paranisimme yksittäisestä vaivasta tai sairaudesta, lopulta me sairastumme ja kuolemme. Kaiken keskellä tärkeintä on, että toivottavasti olemme elämänmatkamme aikana oppineet tuntemaan Jumalan ja luottamaan siihen, että hän kantaa kohtaammepa mitä tahansa.

Ajallinen parantuminen on vasta esimakua siitä, mitä kerran on tapahtuva, kun koemme ruumiimme ylösnousemuksen viimeisenä päivänä. Silloin kuolema on nielty ja katoavaisuus puetaan katoamattomuuteen ja kirkkauteen. Onkin muistettava, että emme elä vain tätä elämää varten vaan todellinen päämäärämme on iankaikkisuudessa. Olemme matkalla kotiin.

.

III JEESUS VAPAUTTAA PAHOJEN HENKIEN VALLASTA

Viimeistään tässä kohtaa valistunut, liberaali nykyihminen puistelee päätään. Ei ole pahoja henkiä. Selittämättömiä parantumisia voi ehkä tapahtua, mutta pahoja henkiä ei ole.

Onko näin? Ihmiskunnan kokemus puhuu aivan muuta. Ihmiset kautta aikojen ovat kokeneet pahojen henkien todellisuuden kouriintuntuvasti. Yhä tänään monissa kulttuureissa ja uskonnoissa henkimaailmaa pidetään todellisena. Valtaosa aikamme ihmiskunnasta elää henkimaailman pelossa – yrittäen lepyttää näitä henkiä mitä erilaisimmin rituaalein, amuletein ja uhrein.

Sellaista näin Etiopiassa, jossa olin lähetystyössä. Vastasyntynyttä lasta yritettiin varjella ”pahalta silmältä” niin että vauvaa ei tuotu päivänvaloon monen kuukauden aikana, mistä oli lapselle terveydellisiä haittavaikutuksia. Paikallinen noitatohtori on arkipäivää. Hänen turvaudutaan ensin ja sitten vasta lääkäriin, mikäli potilas on vielä hengissä noitatohtorin käsittelyn jälkeen.

Afrikassa tällainen on tietysti ymmärrettävää ja vastaa meidän mielikuvaamme. Oletetaan, että tekninen ja tieteellinen kehitys vapauttaa harhaluuloista. Vuosia sitten kävin Japanissa, joka on monin tavoin edellä kotoista Suomeamme. Japani on hämmästyttävä maa: valtavan kehittynyt, mutta samalla ihmiset elävät keskellä moninaista henkimaailmaa hyvin taikauskoisina.

Jos vielä pengomme suomalaistenkin kokemuksia ja mielenkiinnon kohteita, huomaamme nopeasti, että henkisyys ja okkultismi ovat voimakkaasti läsnä aikamme elämässä. Niiden vaikutus jopa kasvaa – sitä mukaan kuin ihmiset vieraantuvat kristillisestä uskosta. Ihmisten sydämet täyttää joko elävän Jumalan läsnäolo tai sitten toisenlainen henkitodellisuus moninaisissa muodoissa. Itämainen uskonnollisuus ja sen hoitomuodot ja jooga, henkiparannus, ennustaminen, okkultismi jne. ovat päivittäin läsnä maassamme ja monien elämässä.

Sellaisessa todellisuudessa elettiin myös Jeesuksen aikana Israelissa. Ihmiset olivat vieraantuneet Jumalasta ja olivat joutuneet pahojen henkien orjuuttamiksi.

Jumalan armo, rakkaus ja voima on suvereeni. Hän voi vapauttaa ihmisen kaikesta siitä, mikä sitoo ihmistä pahaan ja orjuuttaa häntä arvoihin ja tapoihin, jotka ovat vastoin pyhää elämää.

Paha on todellisuutta. Se lupaa paljon, mutta pettää ihmisen ja vieroittaa Jumalasta, joka on elämän lähde. Tämä johtaa ihmisen ajalliseen ja ikuiseen tuhoon.

Tässä pahalla on ikiaikainen strategia. Pahan ensimmäinen askel on tämä: Onko Jumala todella sanonut? Kun ihmisen sydämessä herää epäilys, paha sanoo jo rohkeammin: Ei Jumala ole sanonut. Lopuksi paha tuo oman totuutensa: Te ette suinkaan kuole, jos rikotte Jumalan Sanaa vastaan vaan silloin teistä Jumalan vertaisia, oman itsenne herroja.

Ihminen uskoi valheen, lankesi syntiin ja käänsi selkänsä Luojalleen. Välittömästi hän kohtasi hengellisen kuoleman eli eron Luojaansa. Sen jälkeen turmion voimat alkoivat työnsä hänen sielussa, ruumiissa ja koko luomakunnassa. Pahan ylevät lupaukset olivat valhetta. Pahan seuraaminen tuo rikkinäisyyttä, riitaa, riistoa, sotaa ja kuolemaa.

Jumala lähetti Poikansa meille Vapahtajaksi ja pahan vallan voittajaksi. Ristillä hän sovitti syntimme ja sen myötä pääsemme vapaaksi pahan voimista. Yksin emme voi pahalle mitään. Jos olemme avanneet sille oven elämäämme, emme saa sitä enää kiinni. Mutta synnintunnustuksen ja rukouksen avulla Kristuksen kasvojen edessä pääsemme vapaaksi ja saamme turvan.

Jeesus vie meidät perille taivaan kirkkauteen, jossa kaikki on täydellisen hyvää ja ihanaa. Hänen julistuksensa, parantamistyö ja voittonsa pahan voimista on tullut täyttymykseen ja saavuttanut tarkoituksensa. Jumala rakastaa meitä ja siksi hän tekee kaikkensa, jotta pääsemme kotiin.

.

JOHTOPÄÄTÖS

Kristillinen usko syntyy ja vahvistuu, kun Jumala tulee lähelle meitä Kristuksessa Jeesuksessa. Saamme luottaa kokosydämisesti Jumalan Sanaan ja turvautua Häneen elämämme kaikissa tilanteissa ja vaiheissa. Saamme rukoilla ja pyytää parantumista ja jäädä siihen turvaan ja luottamukseen, että Jumala tekee niin kuin on meille parasta. Meidän tulee ymmärtää pahan todellisuus ja pysyä hyvän Jumalan suojissa. Silloin meidän ei tarvitse pelätä eikä sotkeutua pimeyden tekoihin vaan saamme keskittää huomiomme rakastavaan Jumalaan ja lähimmäisiimme.

Jumala tulee sinua lähelle Jeesuksessa Kristuksessa. Hän antaa sinulle lahjaksi elämän ja autuuden. Hän antaa uskon, toivon ja rakkauden. Ole ikuisesti siunattu ja varjeltu Hänessä!

.

RUKOUS:

Pyhä Isä, kaikkivaltias Herramme.
Sinä tahdot, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Me kiitämme sinua tästä rakkaudesta ja rukoilemme: Vahvista uskoamme.

Auta meitä viemään sanaasi eteenpäin ja julistamaan evankeliumia,
niin että kaikki kansat saisivat kiittää ja palvella sinua.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden. Aamen.