TAIVAAN KANSALAISINA MAAILMASSA (4. su pääsiäisestä)

Kristillinen seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

.

EVANKELIUMI: Joh 16:5-15

Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne.

Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.”

Muut tekstit: Jes 63:7-9 ja Jaak 1:17-21

.

SAARNA

Maamme kohtalonhetkiä

Elämässä kohtaamme tilanteita, jolloin kaikki tuntuu olevan hiuskarvan varassa tai joskus jopa kokonaan menetettyä.

Suomen kansan kohdalla sellainen tilanne koettiin raskaiden sotavuosien aikana. Pieni Suomi kamppaili paljon suurempaa rajanaapuria vastaan. Samanlaisia uhkakuvia on nytkin Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Ahdistuksiin ja koetuksiin voi kuitenkin kätkeytyä siunaus. Niiden keskellä ihminen huomaa oman pienuutensa ja sen, että hän tarvitsee Jumalaa, kaiken Luojaa.

Kun pieni Suomi liittoutui nöyrästi ja viisaasti Kaikkivaltiaan kanssa, kansamme sai armon säilyttää itsenäisyytensä. Samalla siihen liittyi kipeä uhri. Moni kaatui rintamalla. Moni sai syviä sydämen haavoja. Paljon kyyneleitä vuodatettiin.

Mutta tämän vaikean keskellä kansamme suhde Herraan lähentyi. Koettiin todeksi, kuinka Jumala on kaiken elämän, rakkauden ja hyvän lähde. Kansamme elämässä alkoivat jälleenrakennuksen vuodet. Sydämet alkoivat parantua ja kansamme vaurastua ja niinpä olemme saaneet nauttineet mittavasta hyvinvoinnin ja rauhan ajasta jo 80 vuoden verran.

Tässä kaikessa toteutui konkreettisella tavalla juuri se, mistä profeetta Jesaja puhui:

Hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.

Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi,
hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.

Saamme olla syvästi kiitollisia Luojallemme ja maamme iseille ja äideille, kaikille, jotka toimivat uhrautuvasti kansamme parhaaksi. Tämän muiston ja kiitoksen edessä olemme tänään Kaatuneitten muistopäivänä.

Jumalan kansan kohtalonhetkiä

Jotain samaa koettiin opetuslastenkin kohdalla. He joutuivat sen eteen, että heidän mestarinsa tultaisiin naulitsemaan ristille rikollisen tavoin. Inhimillisesti katsoen kaikki oli romahtamassa.

Mutta Jeesus sanoi, että heille on hyödyksi, että tämä tapahtuisi. Me toki tiedämme, että Jeesus sovitti ristillä syntimme ja että hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Mutta opetuslapset eivät sitä vielä voineet käsittää.

Se, mikä näytti kaikkein suurimmalle tappiolle, vaikeimmalle, pimeimmälle hetkelle, olikin mitä suurin voitto – kun se tapahtui Jumalan suunnitelman mukaisesti.

Näitä kaikkein vaikeimpia, pimeimpiä hetkiä koemme silloin, kun läheisemme tai me itse sairastumme vakavasti ja olemme kuoleman edessä. Sitä samaa voimme kokea kansallisesti vakavien kriisien ja uhkakuvien keskellä.

Vaikeudet voivat kääntyä Jumalan käsissä parhaaksemme. Tie ikuiseen elämään kulkee riisumisen, luopumisen ja kuolemisen kautta, silloin kun turvamme on Kristuksessa.

Kun Jeesus naulittiin ristille, alkoi aivan uusi, paljon parempi aikakausi: armon ja Pyhän Hengen tuoma jälleenrakennuksen aika. Kuoleman kautta kuljettiin elämään.

Kenen varassa?

Jeesus puhui Vuorisaarnassa kahdesta rakentajasta. Yksi rakensi kalliolle, toinen hiekalle. Kallion varaan rakennettu kuvaa turvautumista Jumalaan. Hiekka kuvastaa haurasta ja ajallista ihmisyyttä.

Molempia rakennelmia vastaan nousi sama, raju, repivä myrsky. Kalliolle rakennettu kesti. Hiekalle rakennettu sortui. Ihmisestä ei ollutkaan pelastajaksi.

Myrskyt ovat puhjenneet. Missä on turvasi ihminen? Missä on turvasi ja kalliosi Suomen kansa?

Sama elämänlaki on yhä voimassa. Yksilö ja kansa, joka asettaa turvansa Jumalaan, pelastuu – kuolemankin läpi. Mutta se, joka rakentaa hiekan varaan, kohtaa perikadon.

Rakkaudessaan Jumala haluaa varjella tältä ja siksi maassamme on julistettu evankeliumia, opetettu Jumalan sanaa ja palveltu seurakuntien toimesta läpi vuosisatojen.

Jumalan voima ja viisaus

Elämässä tarvitsemme Jumalan voimaa ja viisautta. Elämä ei ole mikään helppo rasti. Olemme monenlaisten haasteiden ja kriisien keskellä.

Kristuksen sovitustyö ja ylösnousemuksen voima on Jumalan tarjoama ratkaisu ihmisyyden haasteisiin ja ongelmiin. Jumala antaa Pyhän Henkensä ihmisen sisimpään ja Sanansa valoksi pimeyden keskelle.

Jumala toimii aina Sanansa kautta. Juuri Raamatun Sanasta ja sen julistamisesta ja siitä kiinni pitämisestä tunnistamme aidon kristillisyyden, todellisen Jumalan ja hänen rakkautensa. Tässä Sanan voimassa evankeliumi on levinnyt kaikkialle maailmaan.

Luopumuksen aika

Jumala on antanut kaiken tarvittavan hyvän. Mutta hyvinvoinnin ja runsauden keskellä ihminen on vieraantunut, jopa luopunut Jumalasta.

Entäpä jos… kansamme, asiantuntijat, poliitikot ja päättäjät olisivat käyneet historiallisen keskustelun siitä, että turvaudummeko Jumalaan ja liittoudummeko hänen kanssaan?

Merkillisesti ihminen ajattelee, että hän ei tarvitse mitään Jumalaa. Ikään kuin ihminen olisi kuolematon ja kaikkivoipa. Tosiasiassa ihminen ei kykene voittamaan kuolemaa eikä pysäyttämään aikamme kriisejä. Hetken hengähdysten jälkeen edessämme on entistä vaikeampia ja pahempia asioita ja tilanteita.

Toki on hyvä tehdä se, mikä on tehtävissä, järkevästi ja kohtuudella, mutta samalla on tunnustettava elämän realiteetit – ja turvauduttava häneen, joka on ainoa elämän antaja.

Herätyksen aika

Jumala on elämän valo. Mitä kauemmaksi ihminen kulkee valosta, sitä syvemmällä hän on pimeydessä. Tähän pimeyteen, aika ajoin, Jumala sytyttää läsnäolonsa valon. Silloin voimme nähdä todellisuuden sellaisena se kuin on. Kuten Jeesus sanoi:

Kun Pyhä Henki tulee, hän paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.

Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Ihmiskunta elää pimeydessä. Mutta Kristuksessa meille tarjotaan taivaan kansalaisuutta ja ikuista elämää Jumalan kirkkaudessa. Sitä eivät voita turmiovoimat – ei synti, ei kuolema, ei paholainen.

Kristuksessa saamme olla Jumalan lapsia, taivaan kansalaisia. Olemme perimmäisessä turvassa – ajassa ja iäisyydessä.

Entä miten meidän tulisi elää taivaan kansalaisina?

Kristillistä elämää kutsutaan pyhitykseksi. Meidän tulee elää pyhää elämää. Meidän tulee elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi.

Taivaan kansalaisuus antaa suurimmat etuoikeudet. Saamme elää turvallisin mielin taivaan Isän lapsina. Meistä pidetään huolta, meitä kasvatetaan, siunataan ja varjellaan. Taivaan kansalaisuuteen kuuluu myös velvollisuuksia. Meille annetaan vastuuta ja tehtäviä.

Saamme palvella Jumalaa ja toisiamme. Saamme rakentaa yhteistä hyvää Jumalan sanan ohjeiden mukaisesti. Tänä pimeänä aikana tarvitaan elämän valoa, evankeliumia ja kristillisiä arvoja kipeämmin kuin koskaan ennen.

Kuule, mitä Jumala sanoo sinulle tässäkin hetkessä (Sananlaskujen kirja):

Minun luonani on neuvo ja neuvokkuus.
Minä olen ymmärrys, minun on voima. (8:14)

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. 
Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. 
Älä ole viisas omissa silmissäsi.
Pelkää Herraa ja karta pahaa! (3:5-8)

Miehen mielestä voi tie olla oikea,
vaikka se lopulta on kuoleman tie. (14:12)

Kun tulee myrskynä se, mitä te kauhistutte,
kun hätänne saapuu kuin rajuilma, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. 

Silloin he kutsuvat minua, mutta minä en vastaa,
etsivät minua, mutta eivät löydä. 

Koska he vihasivat tietoa, he eivät valinneet Herran pelkoa, 
eivät suostuneet minun neuvooni, vaan pitivät halpana kaiken nuhteluni. 

Niinpä he saavat syödä vaelluksensa hedelmää
ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. 

Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa
ja olla rauhassa onnettomuutta pelkäämättä.” (1:27-33)

Täydellisyyden aika

Kesän lähestyessä valo lisääntyy päivä päivältä. Hetkittäin lämpö hivelee meitä. Puihin ja pensaisiin on puhkeamassa lehtiä.

Jumalan armon ja rakkauden lämmössä paranevat särkyneet sydämet. Siinä lämmössä saamme lohdutuksen, kun olemme menettäneet läheisemme. Siinä rakennetaan uudelleen ihmissuhteita ja rauhaa kansojen välille. Siinä lämmössä saamme pienen aavistuksen, millaisen ikuisen, täydellisen elämän Jumala on meille valmistanut.

Kun avaamme sydämemme Jumalan todellisuudelle ja Pyhän Hengen voimalle, silloin täyttyy sinunkin kohdallasi lupauksen sanat:

Kun Totuuden Henki tulee,
hän johtaa sinut tuntemaan koko totuuden!

.

RUKOUS

Kaikkivaltias Jumala.

Sinä olet lähettänyt Totuuden Hengen
valoksi pimeyteemme, niin että pysyisimme
oikeuden ja vanhurskauden tiellä.

Anna omillesi voima hylätä kaikki,
mikä murentaa uskoa sinuun.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Aamen.

.

.