Jeesus auttaa hädässä

JEESUS AUTTAA HÄDÄSSÄ  (4. su loppiaisesta)

Tämän sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa meitä sisäisessä ja ulkonaisessa hädässä. Luonnonvoimatkin ovat Jeesukselle alamaisia. Ihminen on kaikessa riippuvainen hänestä. Usko häneen, joka tyynnytti myrskyn ja pelasti Pietarin hukkumasta, voittaa toivottomuuden ja antaa uutta luottamusta.

.

EVANKELIUMI: Matt 14: 22-33

Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltä käsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois.

Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus.

Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”

Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

.

SAARNA

Elämän moninaiset värit

Aurinko paistoi opetuslasten elämässä, kun he kulkivat Jeesuksen seurassa. Jeesus oli opettanut kansaa, parantanut sairaita ja ruokkinut suuren joukon ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

Kun päivä kallistui iltaan, oli mukava lähteä soutamaan auringonsäteiden kultaamaa, kevyesti liplattavaa Galilean järven pintaa. Jeesus jäi sillä aikaa rukoilemaan.

Kuten Galilean järvellä ja elämässä on tapana, tuuli voi kääntyä äkisti, matkanteosta voi tulla haastavaa puurtamista ja myrsky voi nostattaa aaltoja niin, että huoli, ahdistukset ja pelot valtaavat mielet. Onko sinulle käynyt joskus näin? Ainakin minulle on käynyt.

Elämää kuuluu leppoisia, hyviä aurinkoisia päiviä. Sitten on tavallista, harmaampaa arkea ja monenlaista uurastusta ja ponnistelua. Toisinaan on kylmiä tuulia, kyyneleisiä sadepäiviä ja niiden lisäksi repiviä myrskyjä, joiden edessä voimat hupenevat. Tätä kaikkea kuuluu ihmiselämään.

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet yhä pahenevien myrskyjen aikaa: korona, Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan ja monet kotimaiset kriisit. Loppua ei ole näköpiirissä. Päinvastoin.

Elämämme turvatekijät

Mitä sinulle kuuluu kaiken keskellä? Millä eväillä sinä selviät elämän myrskyistä, kun yön pimeys ympäröi, tuulet puhaltavat vastaan, myrsky nostattaa aaltoja ja Jumala tuntuu olevan kaukana?

Mitkä ovat kalleimmat, tärkeimmät aarteesi – joista et luovu, jotka pitävät sinua pinnalla ja jotka ottaisit mukaan vaikka autiolle saarelle?

Kristillisen uskon aarteet on usein kiteytetty kolmeen sanaan: Usko, Toivo ja Rakkaus.

  • Usko on luottamusta siihen, että kaikki on Jumalan kädessä ja me saamme olla siinä hänen kämmenellään kaikkein parhaimmassa turvassa.
  • Toivo on jo kotisataman näkemistä uskon silmin. Päämäärä häämöttää jo silmiemme edessä. Vielä vähän ja kohta olemme perillä.
  • Rakkaus on koko elämän suurin voima ja moottori, joka kuljettaa elämämme purren perille asti tuottaen monenlaista hyvää kaikille matkaajille.

Näiden rinnalle voisi nostaa vielä kolme muuta sanaa. Ne ovat kärsivällisyys, kärsivällisyys ja kärsivällisyys. Mitä pitemmälle matkamme edistyy, sitä selkeämmin ymmärrämme näiden sanojen arvon ja tärkeyden. Elämä ei olekaan sadan metrin pikajuoksu vaan maraton matka.

Kenen varassa?

Ihmismieli on ailahteleva. Auringonpaiste voi vaihtua äkkiä pilvisiin tunnelmiin. Sitä kokivat opetuslapset soutumatkallaan. Luottamus inhimillisiin voimiin ja osaamiseen on korkealla silloin, kun kaikki menee hyvin. Myrskyissä paljastuu ihmisen pienuus ja se, että tarvitsemme Jumalaa. Siksi myrskyihin kätkeytyy suuri siunaus. Ne palauttavat ihmisen oikeaan asemaan ja suhteeseen Jumalan, elämän ja oman itsemme kohdalla.

Vaikka opetuslapset kokivat olevansa yksin pimeyden ja orastavan myrskyn keskellä, he olivat silti Jumalan katseen keskipisteessä. Jeesus oli vuorella rukoilemassa. Kaikkivaltiaan käsi suojasi opetuslasten matkaa joka puolelta, vaikka he eivät sitä huomanneet eivätkä ymmärtäneet.

Niin on sinunkin elämäsi kohdalla. Jeesus elää aina rukoillakseen puolestamme. Se tarkoittaa sitä, että hän toimii aktiivisesti parhaaksemme. Kaikki langat ovat hänen käsissään. Veneemme kulkee ja myrskyt nousevat ja hiljentyvät hänen sallimuksensa mukaisesti. Hän ei nuku vaan valvoo meitä.

Elämän sivupoluilla

Sen sijaan me teemme virheitä, pieniä, suuria ja katastrofaalisia. Osa elämämme ahdingoista ja myrskyistä on itse hankittuja. Niistä Jumala tahtoisi varjella meidät hyvän Sanansa kautta. Mutta aivan liian monesti me kuljemme sitä reittiä, jossa opetellaan asioita kantapään kautta.

Näillä sivupoluilla Jumala ei heti riennä meitä auttamaan , korjaamaan jälkiämme eikä siunaamaan syntejämme. Hän puhuttelee ja kutsuu palaamaan takaisin turvalliselle elämän tielle.

Sivupolkuja olen minäkin tallannut. Joskus Jumalan nuhtelu on ollut välitöntä ja vakavaa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, huomaan, että Jumala antaa enemmän tilaa ja vastuuta. Hän ei heti puutu tekemisiin ja sanomisiin, vaan katsoo, miten toimin. Mitä pahemmin olen rikkonut Jumalaa vastaan, sitä syvemmin olen ymmärtänyt Jumalan isällisen pitkämielisyyden ja armahtavaisuuden.

Tarvitsen todella Jeesuksen ristinkuolemaa ja sovitusta puolestani. Elän pelkästään armon varassa. Armo ei ole synnin siunaamista vaan katuvan armahtamista ja elämän jatkumista puhtaalta pöydältä. Olen kokonaan riippuvainen Jeesuksen ristintyöstä. Oletko sinä?

Hurskas Job elämän myrskyissä

Toisinaan elämän ahdingot ja myrskyt ovat sellaisia, että ne eivät suoraan johdu synneistämme. Siitä kaikkein syvällisin esimerkki on Jobin kokemukset. Hänen elämäntarinansa on teille tuttu.

Ehkä siinä on samaistumiskohtia sinunkin elämääsi. Omassa elämässäni olen kohdannut kolme isoa tragediaa, jotka ovat kestäneet yhteensä lähes 40 vuoden ajan. Yhtenä niistä mainittakoon läheiseni sairastuminen ja menehtyminen syöpään 29-vuotiaana.

Mitä voimme oppia elämän myrskyistä, niiden läpi kulkemisesta ja Jumalan avusta Vanhan testamentin Jobin kokemuksista?

Ensinnäkin, Job oli hurskas mies, joka oli kasvanut Jumalan tuntemisessa lapsuudestaan asti. Hän oli saanut nauttia onnea ja siunausta, josta hän antoi kiitoksen ja kunnian Jumalalle. Mutta hänen elämänkirjaansa oli kirjoitettu toisenlaisia sivuja.

Job teki konkurssin. Meni talot, tavarat ja kunnia. Hän menetti lapsensa ja heidän puolisonsa. Järkyttävä menetys. Voiko sellaisesta selvitä mitenkään? Hän menetti ystäviensä ja vaimonsa tuen.

Miten Job kohtasi tämän kaiken?

Kun ahdistukset alkoivat, Job kohtasi ne silmästä silmään. Hän ei paennut alkoholiin, huumeisiin, työhön, harrastuksiin tai muuhun. Job istui soraläjän päällä vuodattaen kaiken pahan olon, mitä hän koki. Raamatun Psalmit rohkaisevat. Saamme vuodattaa ja purkaa sydämemme Jumalalle: ahdistuksen, vihan, katkeruuden, pelot. Jumala kestää kaiken. Isän rintaa saa takoa kaikin voimin.

Shokkivaiheessa ihminen ei vielä ymmärrä, mitä on todella tapahtunut. Kun totuus kaikessa karmeudessaan alkoi valjeta, Jobin luottamus Jumalaan alkoi särkyä ja vaihtua epätoivoon. Hän koki tuskan ja pimeyden keskellä, että Jumala oli hänet hylännyt. Job toivoi kuolemaansa. Hän oli syvimmässä mahdollisessa pimeydessä ja tuskassa.

Mutta silti, kaiken tämän, Job kamppaili Jumalan edessä. Juuri sitä on elävä, aito usko. Ihmisen elämän perussuunta on kohti Jumalaa – iloissa, suruissa, äärimmäisissä katastrofeissa. Jotain sellaista koetaan juuri nyt etenkin Ukrainassa.

Job koki syvän hiljaisuuden. Hänen tunteensa julistivat, että Jumala on kaukana. Jumala ei välitä.

Mutta Jeesus on vuorella ja rukoilee. Kun on oikea aika, hän lähtee liikkeelle ja tyynnyttää myrskyn. Opetuslapset pääsevät kotisatamaan. Jobin kirjakin opettaa syvästi, että Jumala kyllä auttaa, mutta apu ei tule aina kuin apteekin hyllyltä niin kuin ihminen haluaisi.

Oppimassa luottamusta

Elämässä kohtaamme kärsimystä, jonka läpi on kuljettava. Ei ole mitään oikotietä. On kuljettava sen syvimmänkin, pimeimmänkin notkon kautta ennen kuin polku kaartaa jälleen valoon. Mutta siitä huolimatta – täysin riippumatta siitä, mitä sinäkin tunnet, koet, ajattelet tai päättelet, Jumala kantaa jokaista lastaan iankaikkisilla, näkymättömillä, todellisilla käsivarsillaan.

Aurinko paistaa muuttumattomana, kirkkaana pimeimmän, rajuimmankin myrskypilven takana.

Job oli Jumalan silmäterä. Hän oli Jumalan kämmenellä – kokemassa, oppimassa jotain sellaista, mitä ihminen ei koskaan voi oppia eikä ymmärtää elämänsä mukavina, helppoina ja aurinkoisina päivinä. On asioita, näkökulmia, elämän syviä totuuksia, joita oppii vain ahdistuksessa ja pimeyden keskellä, jossa on läsnä Jumalan salattu kirkkaus.

Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Minä olen Herra, eikä toista ole. Minä teen valkeuden ja luon pimeyden. Minä tuotan onnen ja luon onnettomuuden. Minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes 45:3,7)

Vaikka lukisimme kaikki kirjat ja osaisimme Raamatun ulkoa etu- ja takaperin, emme koskaan ymmärtäisi kaikkein syvimpiä, tärkeimpiä asioita, ellemme yhdessä elävän Sanan kanssa kävisi konkreettisesti, kovassakin koulussa läpi elämän suurimpia, syvimpiä salaisuuksia ja totuuksia.

Vasta syvimmän hädän keskellä voimme oppia, että se on sittenkin Jumala, joka kannattelee meitä. Vasta siellä voimme oppia, että Jumalan pyhä Sana pysyy voimassa silloinkin, kun tunteemme hiipuvat ja uskomme horjuu.

Vasta silloin, kun avuttomina uskallamme ja joudumme lepäämään Jumalan kämmenellä, opimme, että olemme iankaikkisessa turvassa, joka ei petä milloinkaan. Ei edes kuoleman edessä.

Oppimassa sydämen viisautta

Jumalan koulussa saavutamme syvää sydämen tietoa, uskoa, jota ei voi sanoin selittää. Pääntiedon on aina laskeuduttava sydämen viisaudeksi.

Silti, me etsimme ja vaadimme pinnallista, älyllistä vastausta miksi-kysymyksiimme. Sitä kaipasi myös Job. Lukijakin odottaa, että Jobin kirjasta avautuu tämä vastaus – onhan se kärsimystä käsittelevä klassikkoteos, jossa pieni ihminen on suuren Jumalan edessä.

Jobin kirjan äärellä kohtaamme hämmästyksen. Jumala ei selitä sanallakaan Jobin kärsimyksen syitä. Ei Jobille eikä lukijalle. Job ei saanut suoraa vastausta kysymykseensä: miksi hänelle tapahtui äin ja miksi Jumala salli kaiken eikä tehnyt mitään estääkseen ahdistuksia ja katastrofeja.

Oppimassa Jumalan tuntemista

Mutta silti Jobin kirjan lopussa huomaamme, että hän sai paljon suuremman vastauksen, joka tyynnytti Jobin sydämen ja opetti häntä tuntemaan itse elämän lähdettä – Jumalaa.

Tästä samasta asiasta Jeesus sanoi: ”Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt” (Joh 17:3)

Myrskyn keskellä Jeesus lähestyi opetuslapsia pimeydessä. He eivät saattaneet tuntea häntä eivätkä kuulla hänen tuttua ääntään. Silti hän oli sama Herra. Hän ei ollut muuttunut. Sen sijaan yön pimeys, uuvuttava väsymys, epätietoisuus, pelot vääristivät opetuslasten näkökyvyn.

”Olkaa turvallisella mielellä, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Jeesus ei selittänyt mitään vaan tarjosi läsnäolonsa. Lopulta meitä ei rauhoita mitkään selitykset vaan se, että Jumala on läsnä.

Jobia Jumala lähestyi nuorimman ystävän Elihun hahmossa. Lopulta Herra itse puhui. Hän ei tarjonnut selityksiä vaan syvää luottamusta siihen, että hän tietää, mitä tekee ja toimii sellaisissa kaikkitietävyyden ja rakkauden sfääreissä, joita emme saata sitä ymmärtää.

Äärimmäisten kokemusten läpi kulkeneena, Herran uudella tavalla kohdanneena ja elämään uusia näkökulmia saaneena, Job huudahtaa:

”Minä tiedän, että sinä Herra voit kaiken… mutta minä olen puhunut ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat minulle mahdottomia käsittää… Opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa” (42:1-6).

Kaikessa tämän kautta Jobin sydämeen piirrettiin Jumalan sormella mitä syvin ja vankkumattomin kuva Jumalasta. Se piirrettiin Jumalan Sanalla elämän moninaisten kokemusten kautta.

Samalla tavalla sinunkin sydämeesi piirretään ja painetaan kuva Jumalasta, joka on aina kanssasi, joka aina rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella Kristuksessa Jeesuksessa ja joka varmasti vie sinut läpi elämän myrskyjen perille turvalliseen kotisatamaan.

Sitä ei saata ymmärtää, mutta sen varassa voi elää läpi ajan ja iankaikkisuuden.

Jumalan varassa eteenpäin

Job sai ajallisenkin lohdutuksen: lapsia, ystäviä ja paljon omaisuutta. Samalla tavalla Jumala voi kääntää sinunkin elämääsi uusia, puhtaita, hyviä sivuja, joita et ole edes osannut aavistaakaan.

Tällaisen Jumalan matkassa me kuljemme. Hänen edessään saatamme Pietarin tavoin täyttyä hetken rohkeudella ja uskalluksella.

Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!”. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”

Meistä ei valmiita tule täällä ajassa. Yhä uudestaan löydämme itsemme Pietarin tavoin vajoamasta elämän aaltoihin. Tällaisia me olemme ja sellainen on Herra, että hän ojentaa kätensä ja nostaa meidät yhä uudelleen pinnalle.

Yksi elämän keskeisistä periaatteista on tämä: Kun katseemme ja huomiomme siirtyy omaan itseemme ja maailman myrskyihin, joudumme epävarmuuden, pelkojen ja toivottomuuden syövereihin. Mutta silloin, ratkaisevalla, oikealla hetkellä Herra ojentaa kätensä ja nostaa meidät valoon ja elämään. Hän on iäti uskollinen. Kun pidämme katseemme hänessä, meillä syvä turva.

Emme ole menestysteologeja, jotka lupaavat menestystä ja kepeitä pikaratkaisuja ja -voittoja. Jeesus vapauttaa sinut kaikista ahdistuksistasi ja huolistasi juuri nyt! Ota juuri nyt vastaan täydellinen vapaus, helppo, mukava, voimallinen elämä! Tällainen on valhetta ja eksytystä.

Jumalan lupaukset täyttyvät parhaalla tavalla

Raamatussa Jumala ei lupaa, että varjeltuisimme elämän myrskyiltä. Päinvastoin Sana sanoo: monen ahdistuksen kautta joudumme kulkemaan perille Jumalan valtakuntaan.

Vaikka Jumala ei lupaa pinnallisia pikavoittoja, hän lupaa kuulla ja auttaa meitä elämämme kaikissa tilanteissamme. Näin Jumala lupaa Sanassaan. Sen sijaan se, miten ja milloin Jumala meitä auttaa, ei ole määrättävissä. Ihminen ei voi käskeä Jumalaa.

Me saamme rukoilla. Saamme tuoda Jumalan eteen pyyntömme, huolemme, ahdistuksemme ja hätämme. On aivan eri asia pyytää kuin käskeä. Silloin Jumala pysyy Jumalana ja ihminen ihmisenä.

Se on parhaaksemme. Vain Jumala näkee kokonaisuuden. Vain Jumala tietää syvimmätkin taustat ja syyt. Vain Jumala näkee tulevaisuuden. On turvallista, että Jumala pysyy valtaistuimellaan eikä anna valtaansa ja voimaansa meidän lyhytnäköisten, vajavaisten, syntisten ihmisen haltuun.

Jumala rakastaa meitä. Hän on täynnä armoa ja hyvyyttä. Hän näkee yksittäisen, pienen ihmisen maailman myrskyjen keskellä. Hän rukoilee puolestamme. Hän on jo matkalla luoksemme.

Usein hän on jo auttanut meitä ennen olemme sitä pyytäneet tai vaaraa huomanneetkaan. Monesti hän tuo avun nopeasti, kun vain huomaamme sitä pyytää. Toisinaan apu näyttää viipyvän – niin että menetämme jo toivomme. Mutta sitten, yllättäen hän onkin jo läsnä vierellämme.

Joskus käy niinkin, että toivomaamme apua ja helpotusta ei tule ajallisen elämämme aikana. Mutta silloinkin hän on joka hetki kanssamme, kantaen, hoitaen ja vahvistaen. Toisinaan laivamme todella ajaa karikkoon ja jopa uppoaa. Mutta senkin keskellä Jumala tekee iankaikkisia tekoja ja kantaa ja pelastaa mittaamattomalla rakkaudellaan.

Jumalan antama apu ja pelastus täydellistyy tulevassa kirkkaudessa. Kun Jeesus tulee luoksemme pimeyden ja ahdinkojen keskellä, hänen hahmonsa on meille jossain määrin outo ja tuntematon.

Kasvoista kasvoihin

Vielä nyt näemme ja tunnemme vajavaisesti, kuin katsoisimme sameiden lasien läpi. Mutta kirkkaudessa näemme kasvoista kasvoihin.

Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Kun opetuslapset näkivät Jeesuksen ja hänen voimansa läheltä, he saivat ymmärtää, kuka hän todella on. Sinä olet todella Jumalan Poika.

Sen saman koki Job, kun hänenkin sydämeensä piirrettiin syväkuva Herrasta. Silloin miksi-kysymykset menettivät merkityksensä. Samalla tavalla käy meillekin, kun olemme kulkeneet oman elämänkoulumme läpi ja pääsemme kirkkauteen, näkemään, kohtaamaan kasvoista kasvoihin.

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun kotisatamaan. (Psalmi 107:24-30)

Ole siunattu, iäti turvassa, Herran rakas lapsi!

.

RUKOUS

Herra Jumala, kaikkivaltias Isä.
Me kiitämme sinua siitä,
että et jätä meitä yksin.

Sinä tunnet pelkomme ja ahdistuksemme.
Auta meitä hädässämme.

Vahvista ruumistamme ja sieluamme.
Tee meidät sisäisesti lujiksi
kestämään osaksemme tulevat
vastoinkäymiset ja koettelemukset.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.