Suomen Raamattuopiston Hengelliset syventymispäivät ja uusi työ

Suomen Raamattuopisto on jo 85-vuotias kristillinen järjestö, joka syntyi Urho Muroman työn kautta.

Sen perinteisiä Hengellisiä syventymispäiviä vietettiin tänä vuonna ensi kertaa Järvenpäässä, Järvenpäätalossa (la-su 24-25.8.) Pääjuhla oli lauantaina ja sunnuntaina vietettiin messua ja iltapäivällä oli päätösjuhla, jossa siunattiin uusia työntekijöitä tehtäviinsä.

Heidän mukanaan minut siunattiin Suomen Raamattuopiston aluejohtajaksi Pirkanmaalle ja Kanta-Hämeeseen. Työalue on laaja.

Jokainen on tervetullut tilaisuuksiimme ja toimintaamme. Tutustu sro.fi sivustoon. Voit myös vielä katsoa syventymispäivän ohjelmaa näin jälkikäteenkin.

Uuden työn myötä ja siitä huolimatta tämä sivusto jatkaa olemassaoloaan entiseen malliin. Sen kirjoitukset ovat pääosin minun käsialaani ja ne eivät edusta minkään muun tahon linjauksia tai kannanottoja.

.

JUMALAN HUOLENPITO (16 su. helluntaista)

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

.

EVANKELIUMI: Matt 6:19-24

Jeesus sanoo:
    ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

    Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!

    Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

.

SAARNA

Aarteet, valo ja huolenpito

Missä on aarteesi, siellä on sydämesi. Mitä kaipaat eniten, kertoo, mitä pidät kaikkein tärkeimpänä. Mihin käytät varasi ja mille annat aikasi, sekin kertoo elämäsi arvojärjestyksestä.

Jeesus lausuu samalla varoituksen sanan. Ihmisellä on taipumus kiintyä materiaan ja ulkonaiseen. Silloin elämä alkaa luisua sivuraiteelle. Ihminen tavoittelee jotain sellaista, joka ei sittenkään anna syvintä tyytyväisyyttä ja onnea, vaikka tunteisiin vetoavat mainokset niin lupaavat.

Kun ihminen keskittyy toisarvoiseen, tärkeimmille, parhaimmille asioille ei jääkään aikaa ja tilaa. Mitä nuo parhaimmat asiat sitten ovat? Liittyisivätkö ne suhteisiin – suhteeseen Jumalan kanssa, lähimmäisten kanssa, oman itsemme kanssa ja ympäröivään luomakuntaan. Kun suhteemme voivat hyvin, me koemme täyttä elämää, vaikka olosuhteet ympärillämme olisivat vaikeat.

Meissä ihmisissä on eräänlainen keskipakoisvoima, joka jatkuvasti heittää meitä elämän sivuraiteille, pois ytimistä, pois rakkaudesta. Raamatussa sitä kutsutaan synniksi.

Moderni, nykyajan ihminen tosin kieltää olevansa syntinen. Hän pitää itseään valistuneena ja sivistyneenä. Onko ihminen todella kehittynyt? Tiedämme toki, että ihmisen tietomäärä on kasvanut huikeasti ja hänen tekninen osaaminen on huippua. Silti – väitän, että moraalisesti ihminen ei ole kehittynyt lainkaan. Ihmiskunta tuhoaa elämää ennennäkemätöntä vauhtia.

Niinpä se valo, joka on ihmisessä, onkin pimeyttä – kuten Jeesus osuvasti sanoi. Ja oikeastaan Jeesus ei tyydy edes tähän. Hän puhuu perimmäisestä pimeydestä, itse sielunvihollisesta, joka on tuon pimeyden lähde ja alkuperä.

Raamattu on paikoitellen hyvin mustavalkoinen kirja. Se puhuu elämän oikeasta ja väärästä, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, pyhyydestä ja turmeluksesta. Jeesus piirtää eteemme kuvan kahdesta herrasta – joko palvelemme Jumalaa tai sitten pimeyttä ja mammonaa.

Jeesus siis haastaa meitä, sinua ja minua. Te ette voi palvella kahta herraa. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Näiden välillä pitää tehdä valinta. Jos rakastat toista, vihaat toista.

Tässä Jeesus ei puhu Jumalan hyvistä ajallisista lahjoista. Toki saamme nauttia siitä hyvästä, minkä Jumala kohtuudella meille itse kullekin suo. Sen sijaan Jeesus puhuu ihmisen sydämen, mielen ja ruumiin perustilasta ja perussuunnasta.

Avautuuko elämämme tarkoitus Jumalasta käsin vai siitä, mitä omistamme tai haluamme? Onko tavoitteemme palvella Jumalaa ja lähimmäistä vai ensi sijassa kerätä itsellemme kaikkea kivaa – riippumatta siitä, että niin monet kärsivät puutetta.

Tätä kaikkea Jeesus puhuu ja opettaa jumalallisesta rakkaudesta käsin. Hän ei esitä kovia vaatimuksia vaan haluaa herättää siihen, että elämäsi kuluu hukkaan, jos elät ilman Jumalaa. Kun ihmisen sisin on pimeässä, hän ei näe eikä ymmärrä elämän tarkoitusta ja rakkauden todellista luonnetta.

Jeesus tarjoaa elämää. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi. Kun aarteesi on Jumala, sinulla on viime kädessä kaikki. Jumalan on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kun sydämemme on hänessä, me saamme jakaa tuon kaiken – sillä tavoin kuin Jumala sen meille mittaa.

Tämä johtaa meidät pyhäpäivän teemaan: Jumala pitää meistä huolen. Hän pitää huolen, jos vain annamme hänen tehdä sen. Tähän huolenpitoon ei kuulu vain se, että hän täyttää vatsamme vaan ennen kaikkea se, että hän kasvattaa meitä elämää, rakkautta ja iankaikkisuutta varten.

Miten Jumala pitää meistä huolta, saatamme kysyä – varsinkin silloin, kun koemme elämässämme monia vaikeuksia, sairautta tai kuoleman läheisyyttä. Olemme kyllä kuulleet Jumalan lupauksen huolenpidosta, mutta kun tunteemme ja ajatuksemme toisinaan väittävät toista. Pitääkö Jumala meistä ihan oikeasti, konkreettisesti huolta? Pohditaanpa muutamaa näkökulmaa.

Jumala pitää meistä huolen kaiken Luojana

Jumalan huolenpito alkaa jo siinä, kun hän luo ihmisen, elämän, sinut ja minut. Hän luo omaksi kuvakseen, ainutlaatuiseksi, ihmeelliseksi. Hän antaa arvon, identiteetin, kykyjä ja lahjoja. Hän antaa elinympäristön, jossa on kaikki tarvittava. Hän on isämme ja me olemme hänen lapsiaan.

Tämä huolenpito ei lakannut silloinkaan, kun ihminen päätti, että hän pärjää itsekin, oman viisautensa ja omien kykyjensä voimin. Jumala ylläpitää elämää ja antaa vuotuisen sadon ja leivän kaikille kansoille.

Jumala ei kuitenkaan väkipakolla pidä huolta. Hän antoi paratiisissa ja antaa yhä tänään ihmisen mennä pois luotaan, jos tämä on niin vakaasti päättänyt. Jumala seuraa ihmistä katseellaan ja kokee syvää murhetta siitä, että ihminen kulkee kohti perikatoa. Luojana, Isänä hän on yhä täynnä rakkautta meitä kohtaan.

Jumala pitää meistä huolen Lunastajana

Kirkkaimmin tämä tulee ilmi siinä, kuinka Jumala lähtee etsimään kadonneita lapsiaan. Alkaa historian ainutlaatuisin pelastusoperaatio, jossa Jumala laittaa kaiken likoon. Hän tulee ihmiseksi keskellemme, kulkee karun ristin tien, sovittaa syntimme ja nousee voittajana kuolleista.

Mitä enempää ihminen voi pyytää Luojaltaan? Luojamme ristinpuulla, jotta me saisimme anteeksi ja uuden elämän.

Juuri evankeliumi, Vapahtaja Jeesus Kristus on Jumalan huolenpidon kirkkain kruunu. Vaikka kulkisimme minkälaisessa pimeydessä, ahdistuksessa, kuolemanvarjon laaksossa, ristin armo ja rakkaus loistaa meitä kohden. Vaikka tunteemme, kokemuksemme ja ajatuksemme väittäisivät aivan muuta, Jumalan uskollisuus ja huolenpito on aina voimassa, ristillä.

Vaikka ajallisessa elämässämme ei olisi pienintäkään valoa, silti – ristin tähden, Jumalan ikuisen armolupauksen ja rakkauden tähden, meillä sittenkin olisi jäljellä iankaikkinen, täydellinen elämä.

Jumala pitää sinusta huolen ihmeellisenä armahtajana ja lunastajana.

Jumala pitää meistä huolen Pyhittäjänä, Puolustajana ja Lohduttajana

Mutta toki tiedämme sen, että Jumala antaa vielä enemmän. Emme ole vain lupauksen varassa. Jumala on kanssamme tässä ja nyt. Hän on läsnä sydämissämme ja koko elämässämme Pyhän Henkensä kautta, kun olemme siihen suostuneet Jeesuksen nimen voimassa.

Jumala ei tarjoa vain iankaikkista elämää vaan jo tämä elämä on tärkeä. Siinä Jumala on joka hetki rinnallamme tukien ja vahvistaen. Hän kasvattaa meitä rakkaudessa rakkautta varten. Hän varustaa ja kutsuu palvelemaan. Hän siunaa ja varjelee. Hän kuljettaa erämaiden halki ja kasvattaa meitä Jumalan koulussa, jossa kärsimyskään ei jää vieraaksi. Hän on puolustajamme, pyhittäjämme, elämän ja rakkauden Henki.

Jumala pitää meistä huolen Sanansa kautta

Jumalan huolenpito ei ole vain salaperäistä Hengen läsnäoloa sydämissämme ja sen arvailua, mitä Jumala tahtoo sanoa meille.

Jumala puhuu meille ihmisille selvin, ymmärrettävin sanoin. Nuo Jumalan sanat ja opetukset on talletettu Raamattuun. Sieltä löydämme huolenpidon suuntaviitat ja varoitusmerkit. Tässä on oikea tie. Seuraa tätä suuntamerkkiä. Varo tuota vaaraa. Nauti näitä hyviä elämänravinteita, niin voit hyvin. Älä tyydy korvikkeisiin. Varo kuolettavaa myrkkyä.

Jumalan lain avulla erotamme oikean ja hyvän väärästä ja pahasta. Se on Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Ja kun erehdymme tai toimimme väärin, löydämme armon ja anteeksiannon aina uudelleen evankeliumista.

Monesti käy niin, kun ihminen toimii vastoin Jumalan säätämiä elämänlakeja, hän kärsii ja syyttää Jumalaa – miksi et varjellut!… vaikka ihminen piittaamatta tai tieten tahtoen tekee väärin.

Varsinkin moderni ihminen kuvittelee, että hän voi muuttaa elämänlakeja ja tehdä mitä haluaa ilman vastuuta ja ilman ikäviä seurauksia. Monesti ihminen joutuukin oppimaan elämänlakeja kantapään kautta. Helpompi tie olisi Jumalan äänen kuuleminen ja kunnioittaminen. Mutta sellaisia me olemme.

Jumala pitää meistä huolta keskellä karua maailmaa

Näin tulemmekin siihen, että elämässä tapahtuu kaikenlaista. Jumalan huolenpito ei tarkoita sitä, että varjeltuisimme vaikeuksilta, ahdistuksilta, kärsimykseltä, sairauksilta tai kuolemalta. Raamatussa Jumala sanoo selvästi, että nämä kaikki kuuluvat ihmisen osaan tässä ajassa.

Etenkin Psalmi 23 on tästä hyvä kuvaus. Siinä puhutaan pimeästä laaksosta ja vihollisista, joita Jumalaan turvautuva ihminen kohtaa. Psalmissa on kuitenkin kolme tärkeää lupausta kaiken ajallisen keskelle.

(1) Ensinnäkin Jumala antaa matkallemme myös virkistäviä keidashetkiä virvoittavien vesien äärellä.

(2) Toiseksi, vaikka sinä kulkisit pimeässä laaksossa, Minä olen sinun kanssasi ja johdatan sinua paimensauvallani. Emme ole yksin vaan itse kaikkivaltias Jumala on kanssamme. Kaikki on hänen hallinnassa.

(3) Kolmanneksi, pääsemme perille Herran huoneeseen. Kuolemankin edessä eteemme katetaan juhlapöytä. Täällä puolella viimeinen ehtoollinen. Siellä kirkkaudessa Karitsan häiden notkuvat juhlapöydät.

Jumala pitää meistä huolta toinen toistemme kautta

Jumalan seurakunta kuvataan ihmisruumiina, jossa on vartalo, kädet, jalat ja jonka päänä on Kristus. Seurakunnan jokainen solu ja jäsen kuuluvat yhteen. Kun yksi kokee kipua, kaikki kärsivät. Kun yksi iloitsee, kaikki riemuitsevat. Me kuulumme yhteen ja on siksi luonnollista, että me pidämme huolta toinen toisistamme. Seurakuntana myös kuljemme maailman keskellä ja palvelemme kaikki ihmisiä.

Olemme siis Kristuksen jalkoja – kuljemme lähimmäisen luokse. Olemme Kristuksen käsiä – palvelemme toisiamme. Olemme Kristuksen suuna – kerromme Jumalan armosta ja rakkaudesta, sekä rohkaisemme kaikkeen hyvään. Olemme Kristuksen sydäminä – osoitamme arvostusta, rakkautta ja kunnioitusta toisiamme kohtaan.

Keneltä kaikilta sinä olet saanut tällaista huolenpitoa? Heidät Jumala on lähettänyt luoksesi. Entä kenestä sinä pidät huolta? Kenen luokse Jumala sinut lähettää?

Jumala pitää meistä huolta viemällä taivaaseen

Olipa elämänmatkamme millainen tahansa, Jumalan matkassa se vie lopulta perille kotiin, kirkkauteen. Täällä ajassa me kaipaamme syvää rauhaa, täydellistä onnea ja rakkautta. Kerran tuo kaipaus täyttyy.

Vaikka meillä nyt olisi monta vaivaa, monta miksi-kysymystä, kenties jopa syytöksiä Jumalaa kohtaan, kirkkaudessa ne menettävät merkityksensä. Kun lapsi on syntynyt, kovat synnytyskivut jäävät taakse. Niillä ei ole enää merkitystä. Kannatti käydä kaiken sen läpi.

Nyt näemme kasvoista kasvoihin. Jumalan viimeisetkin lupaukset ovat täyttyneet. Jumalan huolenpito on sataprosenttista. Olemme hyvissä käsissä. Meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret.

Lasarus ja me oman aikamme keskellä

Tämän sai kokea myös köyhä, sairas Lasarus, joka makasi vuosikaudet rikkaan miehen portilla. Kurjuutensa keskellä Lasaruksesta paistoi hiljainen luottamus. Hänellä oli ystäviä. Ja kun Lasarus kuoli, hän heräsi paratiisissa, Aabrahamin helmassa, jossa hän sai täyden lohdutuksen.

Nimi ”Lasarus” tarkoittaa yllättäen ”Jumala pitää huolen”!

Tässä maailmassa me olemme rikkaita, jotka elämme yltäkylläisyyden keskellä. Samanaikaisesti länsimaiden porteilla makaa monia Lasaruksia, jotka huutavat huolenpitoa – ja odottavat Kristuksen lähettiläitä.

Rikkaan osa oli lopulta äärimmäisen huono. Hän hukkui rikkauteensa. Sydämensä kovuudessa hän ei nähnyt Jumalaa eikä lähimmäistä.

Tällaiselta elämän hukkaamiselta Jeesus tahtoo meidät varjella, kun hän sanoi: Missä on aarteesi, siellä on sydämesi. Ja missä on aarteesi ja sydämesi, siellä on kohtalosi. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Vain Jumala antaa elämän.

Etenkin näinä aikoina, kun kaikki ajallinen murenee käsiin ja epävarmuus, uhkakuvat ja pelot valtaavat mielet, on tullut aika turvautua kokosydämisesti Jumalaan, joka pitää meistä huolen. Tämä maailma on jo katoamassa, mutta uusi on tulossa ja se pysyy ikuisesti. Olethan sinäkin jo mukana ja sisällä Jumalan valtakunnassa?

Sen todellisuudesta voit vakuuttua jo nyt, kun avaat sydämesi Jeesukselle omana Vapahtajanasi ja Herranasi. Silloin Jumalan huolenpito tulee todeksi kohdallasi ja se saa kerran lopullisen ja täydellisen täyttymyksensä armon ihmeellisessä kirkkaudessa. Silloin tämä ajallinenkin matka taittuu ja maistuu, kun tiedämme pääsevämme perille kotiin.

.

RUKOUS

Pyhä, armollinen Jumala.

Kiitos elämän lahjasta, jonka olet meille antanut.
Kiitos, että tahdot pitää meistä huolen.

Ilman sinua me hukkaamme tärkeimmän, koko elämän.
Armahda meitä. Anna sinun valosi ja rakkautesi täyttää sydämemme.

Tule Jeesus sydämeeni ja elämääni Vapahtajaksi ja Herraksi.
Kiitos, että annat kaikki syntini anteeksi ja johdatat sinun tahtoosi.

Kiitos ihmisistä, joita saamme kohdata ja joiden kanssa teemme elämämme matkaa.
Kiitos, että kutsut meitä palvelemaan ja pitämään huolta toinen toisistamme.

Anna sydämiimme syvä luottamus Sanaasi ja sen kaikkiin lupauksiin.
Kiitos, että viet meidät turvallisesti perille taivaan kotiin.

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.

.

.