Ylösnousseen todistajat

.YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA (1. su pääsiäisestä)

Päivän raamatunteksti kertoo siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä. He saivat tehtävän: todistaa Jumalan antamasta elämästä Kristuksessa Jeesuksessa.

.

EVANKELIUMI: Luuk 24:36-49

Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.”

He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.”

Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat.

Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.

Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

.

SAARNA

Tekstiä lähestyn kahdesta näkökulmasta. Ne ovat ”Ylösnousemuksen ihme” ja ”Lähetyskäsky Luukkaan mukaan”.

(1) Ylösnousemuksen ihme

Jeesus nousi ylös kuolleista todellisesti, ruumiillisesti. Hän ei ole henki eikä jokin näky. Jumala loi todellisen, materiaalisen, fyysisen maailman. Sillä on tärkeä, hyvä tarkoitus. Jumala loi ihmisen kuvakseen, kolminaiseksi olennoksi. Siksi meillä on ruumis, sielu ja henki.

Fyysisessä kuolemassa ruumiin toiminnot päättyvät mutta sielu-henki eli ihmisen tietoisuus ja persoonallisuus jatkavat olemassaoloa. Tieteen perusteorian mukaan maailmankaikkeudesta vain 4 % on tuntemaamme konkreettista materiaa. Loppuosa on ns. pimeää materiaa ja energiaa eli täysin tuntematonta. Näin ollen on tieteenkin valossa mahdollista ajatella, että ihmisen fyysinen ruumis ei ole koko todellisuus.

Sitä paitsi Jumala on olemukseltaan Henki, joka ei edes tarvitse materiaa eikä ruumista. Juuri Jumalan Henki on aineettoman olemuksemme perusta, lähde ja malli.

Kuolema tuli ihmisen osaksi syntiinlankeemuksen tähden. Ihmisen välitön elämänyhteys Jumalaan, Luojaan, elämän lähteeseen katkesi. Ihminen turmeltui sisäisesti. Hänen minuutensa särkyi ja hän menetti perimmäisen tajun elämän ja olemassaolon tarkoituksesta. Ihmisen täydellisessä ruumiissa alkoi rappeutuminen kohti kuolemaa.

Syntiinlankeemus muutti kaiken ja samoin vaikutti Jeesuksen sovittava ristinkuolema. Ristillä Vapahtaja sovitti syntimme. Koska synnit on sovitettu, Jeesus nousi voittajana kuolleista. Sen, minkä synti särki, Jeesus korjasi. Tämä kattaa koko ihmisen: hengen, sielun ja ruumiin. Eikä Jumala tyydy vain korjailemaan vaan tekee vielä parempaa. Ihmisestä tulee kirkastettu iäisyysolento.

Fyysinen ruumis on ajallista elämää varten. Se on kuin avaruuspuku, jonka avulla astronautti voi liikkua avaruudessa. Kuolemassa se riisutaan pois. Silti sen sisällä oleva ihminen jatkaa elämää. Ruumiin ylösnousemuksessa meidät puetaan Kristuksen tavoin uuteen, kirkastettuun ylösnousemusruumiiseen. Se on ikuisuutta varten.

Ylösnousemusruumiissa on enemmän ominaisuuksia kuin nykyisessä ajallisessa ruumiissa. Meistä se tuntuu käsittämättömälle mutta Jumalalle kaikki on helppoa. Uusi kirkastettu ruumiimme on kuin agenttiauto, jolla voi tavallisen ajamisen lisäksi liikkua vedessä tai lentää. Ihminen osaa valmistaa tällaisia autoja. Jumala osaa tehdä fyysisiä olentoja, joilla on monenlaisia kykyjä. Kaikki eläimet ja eliöt ovat siitä vankkumaton todiste kaikessa huikeassa moninaisuudessaan.

Huomaa sekin, että väitetyssä ns. evoluutioprosessissa ei synny uutta informaatiota ja uusia kykyjä, vaan se päinvastoin valikoi ne yksilöt, joilla jokin tietty jo olemassa oleva ominaisuus toimii vahvemmin ja olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisemmin kuin toisilla. Ns. mikroevoluutio, sopeutuminen on totta. Se on Jumalan luomistyön huikeaa moninaisuutta. Älypuhelimissakin on satoja ohjelmia, joista tarvitsemme vain pientä osaa. Samoin on eliöiden geeneissä. Siellä on potentiaalia. Mutta ns. makroevoluutio, jonka mukaan syntyisi aidosti jotain uutta ja kalasta kehittyisi lintu jne, on pelkkä teoria, josta ei ole yhtään todistetta.

Kirkastetussa ylösnousemusruumiissa Jeesus kykeni ilmestymään aidosti, konkreettisesti, ruumiillisesti opetuslasten keskelle. Hän oli noussut todellisesti ylös kuolleista. Hänellä oli uusi ylösnousemusruumis, joka oli yhä edelleen hänen itsensä näköinen, tunnistettava. Lisäksi hänellä oli ristiinnaulitsemisen jäljet.

Kun läheiseni kuoli, sain nähdä noin kaksi vuotta myöhemmin ilmestyksen. Siinä näin tämän henkilön valokuvantarkasti. Hän oli täysin tunnistettava – juuri hän. Kuolleeksi hän oli harvinaisen elävä. Hän säteili sanoinkuvaamatonta onnea, kirkkautta, elämää. Tämä oli kuva taivaasta. En keskustellut hänen kanssaan, mikä olisi epäraamatullista. Kuva oli lohdutukseksi ja rohkaisuksi.

Sanoohan Sanakin: Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. (1 Joh 3:2-3)

Koko luomakunta julistaa ylösnousemusta: jokainen ruohonkorsi, kasvi, pensas ja puu. Siemen kätketään maahan ja sieltä nousee ihmeellinen Jumalan taideteos.

Tarkoitus ja toivo

Meillä on valtava toivo ja ilo. Elämä ei pääty kuolemaan. Kuolema on kukistettu. Kuolema on vain Jumalan tarkoittama työväline. Ainoastaan kuoleman uhka pakottaa meidät vakavalla tavalla etsimään Jumalaa, armoa ja ikuista elämää. Kun kuolema on tehnyt tehtävänsä, sitä ei enää tarvita. Kun ihminen saa elämän Kristuksessa, Jumalan hyvä tahto täyttyy.

Mutta vielä nyt me olemme matkalla. Kuljemme kuolemanvarjon laaksossa – kohti kuolemaa. Kun kaikki näyttää loppuvan ja kaikki tuntuu menetetylle, alkaakin elämä. Kuolema onkin vain ovi, jonka takana on se, mitä varten meidät todella on luotu.

Ilman Jumalaa ihminen jää kuoleman valtaan. Hän on yksin ajassa ja iäisyydessä. Mutta Jumalan kanssa olemme aina turvassa, vaikka tapahtuisi mitä tahansa. Meillä on Hyvä Paimen, jonka johdattaa meidät vihreille niityille ikuisen elämän lähteille.

Ajattele, minkä mielekkyyden, tarkoituksen, toivon ja tulevaisuuden tämä antaa! Kaikella on tarkoitus. Meitä rakastetaan ja me saamme rakastaa. Meistä pidetään huolta ilojen ja surujen keskellä. Olemme matkalla kotiin. Pääsemme perille. Saamme elää.

.

(2) Lähetyskäsky

Kussakin evankeliumikirjassa on lähetyskäsky. Tunnetuin niistä on Matteuksen evankeliumissa. Jeesus kohtasi opetuslapset ylösnousemuksensa jälkeen monta kertaa. Hän vakuutti heidät ristinkuoleman merkityksestä ja ylösnousemuksen todellisuudesta. Lisäksi hän antoi tehtävän. Siitä hän puhui tapansa mukaisesti monta kertaa. Näin meillä on paljonkin tietoa Jeesuksen antamasta tehtävästä neljässä evankeliumikirjassa. Tässä on Luukkaan tallettamat Jeesuksen sanat.

Luukas painottaa julistettavan evankeliumin luotettavuutta. Se on vastaus kysymykseen: Onko sanomasi vain inhimillinen idea ilman todellisuuspohjaa ja todistettavuutta?

Vastaus Jumalan sanasta: ”Ja hän sanoi heille: ’Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.’ ” (Luuk 24:46-49)

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt 1:8)

Luotettavaa historiaa ja todellisuutta

Luukkaan evankeliumi on historiallispainotteista julistusta Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on maailmanhistoriallisesti ainutlaatuinen ja keskeinen henkilö. Kristinusko ankkuroituu kiinteästi todellisuuteen; se ei ole mielikuvituksen tai filosofian tuote.

Luukas sai paljon tietoja apostoli Paavalilta, jonka matkassa hän kulki lähetystyössä, mutta lisäksi hän haastatteli monia silminnäkijöitä (1:1-4). Luukas painottaa nimenomaan sanoman totuudellisuutta ja historiallisuutta.

Evankeliumin loppuun talletettu lähetyskäsky kertoo ainutlaatuisella tavalla sen ydinsisällön ja sanoman luotettavuuden. Luukkaan tallettama lähetyskäsky jakautuu neljään osaan:

  1. Evankeliumin sisältö ja luotettavuus Kirjoitusten pohjalta (46)
  2. Evankeliumin yleismaailmallisuus ja julistaminen Kirjoitusten ennustusten mukaan (47)
  3. Evankeliumin historialliset todistajat (48)
  4. Lupaus Pyhän Hengen vuodattamisesta (49)

Tekstin taustana ovat Jeesuksen ilmestymiset naisille, kahdelle Emmauksen tiellä ja viimein yhdelletoista opetuslapselle. Heidän suhtautumistaan leimasivat ymmärtämättömyys ja hämmennys. Jeesus auttoi heitä osoittamalla ruumiillisen ylösnousemuksensa todellisuuden antamalla heidän koskea häntä ja syömällä kalaa.

Tämän lisäksi Jeesus selitti tuoreet tapahtumat Kirjoitusten eli Vanhan testamentin pohjalta (Mooseksen laki, profeetat ja psalmit). Jeesus avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään Kirjoitusten ydinsanoman. Hän haluaa tehdä saman tänäänkin.

”Niin on Kirjoitettu” ovat äärimmäisen tärkeitä sanoja koko kristinuskon luotettavuuden kannalta. Nuo sanat merkitsevät ainakin seuraavia asioita:

  • On ihmisen ulkopuolinen, todistava kirjallinen lähde, Kirjoitukset (Vanha testamentti) – kyse ei ole opetuslasten kuvitelmista.
  • Kirjoitukset sisältävät lukuisia suoria ja epäsuoria ennustuksia ja esikuvia Kristuksesta Jeesuksesta ja pelastustapahtumasta jopa useita tuhansia vuosia etukäteen hyvinkin pikkutarkasti – kyse ei ole opetuslasten yhtäkkisestä päähänpistosta ja selittelystä.
  • Kirjoitukset ovat Jumalan antama ilmoitus itsestään, tahdostaan, pelastuksesta jne. – Jumala itse on perimmäinen todistaja.

Usko Kristukseen ja Jumalan Sanaan

Usko tulee kuulemista ja kuuleminen nimenomaan Jumalan, Kristuksen sanan kautta (Room 10:17). Kirjoitusten todistus Jeesuksesta on välttämätön. Jumalan Henki käyttää nimenomaan Sanaa pelastavan uskon synnyttämiseen. Sana todistaa Kristuksesta; siinä itsessään on voima, joka koskettaa ja muuttaa sydämiä.

Kirjoituksissa ennustettiin Kristus, hänen kärsimyksensä ja ylösnousemus, jotka ovat evankeliumin ydin. Jo nimitys ”Kristus” pitää sisällään äärimmäisen tärkeitä totuuksia: kreikankielinen sana Kristus merkitsee ”voideltua” ja on vastine heprean sanalle Messias.

Kansa odotti pelastusta erityisen välimiehen kautta, mikä olisi samalla Jahven tekemä pelastusteko – Messiaassa nämä yhtyivät. Hän on Herran (kärsivä) palvelija, Daavidin kuningashuoneen ikuinen hallitsija, Ihmisen Poika ja Immanuel, jossa Jumala tekee uuden liiton kansansa kanssa.

Uudessa testamentissa vahvistetaan 280 kertaa, että Jeesus on ennustettu ja luvattu Messias. ”Jeesus Kristus” on tunnustus: Nasaretin Jeesus on Kirjoitusten Messias ja Herra. Aikalaisille vaikeinta oli nähdä kaivattu sankarikuningas nimenomaan kärsivänä palvelijana.

Kristus-käsitteeseen liittyy syvästi Jeesuksen persoona ihmiseksi tulleena Jumalana, joka pelastaa maailman. Hän on lupausten täyttymys.

Kristuksen kärsimys ja sovituskuolema

Kirjoituksissa ennustettiin, että tuleva Messias, Kristus kärsii nöyryyttävän, mutta merkittävän kuoleman. Tunnetuin esimerkki on Jesajan 53 luvun riipaiseva kuvaus ihmisten syntien tähden kuolevasta Herran palvelijasta. Kuvaa täydentävät Psalmi 22, kuningas Daavidin ja profeetta Jeremiaan kokemat kärsimykset (esikuvina), karitsauhrit, jne.

Kuningas-Messiaan häpeällinen kuolema rikollisen kaltaisena on hätkähdyttävä, mutta samalla koko ihmiskuntaa koskettava Jumalan pelastusteko. Sovitus ratkaisee syntiongelman ja lunastus tuo vapauden.

Syntien anteeksisaaminen avaa yhteyden rakastavaan ja pyhään Jumalaan, jonka persoonan tunteminen on iankaikkinen elämä (Joh 17:3). Kristuksessa paljastuu Jumalan luonne ainutlaatuisena rakkautena ja pyhyytenä, joka kärsii meidän edestämme. Luojamme ei ole välinpitämätön vaan meitä rakastava.

Kristuksen ylösnousemus

Kirjoituksissa ennustettiin, että tuleva Messias, Kristus nousee kuolleista kolmantena päivänä. Tämä oli maailmanhistorian muuttava hätkähdyttävä hetki ja tapahtuma.

Ylösnousemus on Jumalan antama konkreettinen todistus Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä ja voimasta. Synti on sovitettu, kuolema voitettu ja paholainen kukistettu. Ilman ylösnousemusta risti jäisi vain mysteeriksi.

Kristuksen ylösnousemus tapahtui välittömässä yhteydessä ristintapahtumiin, eli kolmantena päivänä juutalaisen ajanlaskutavan ja vuorokausirytmin mukaan (meidän pe, la ja su). Herran ylösnousemus oli luonteeltaan ruumiillinen, todellinen, pysyvä ja käsin kosketeltava.

Ylösnousemus oli ennustettu: Psalmi 16:8-10 ja 110. Monet raamatulliset esikuvat julistavat samaa – kuten Joona kalan vatsassa kolme vuorokautta, kaivosta ja vankilan syövereistä nousseet Joosef ja Jeremia. Lisäksi kaikki Messiaan kuningasaseman ja -vallan ennustukset edellyttävät ylösnousemusta. Raamatussa on myös yleisiä kaikkia koskevia ylösnousemusennustuksia (Dan 12).

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus elää, hallitsee ja vaikuttaa tänään keskellämme, Voittajana ja Pelastajana synnin, kuoleman ja pahan lopullisena ja täydellisenä voittajana.

Evankeliumi tuo parannuksen ja elämän

Evankeliumin ydin – Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus – on lähetystyön keskeinen sanoma. Sen vastaanottaminen edellyttää ja sisältää parannuksen elementin, joka voidaan kääntää myös ”kääntyminen, mielenmuutos, katuminen”.

Vanhassa liitossa parannus- ja katumusteemat olivat vahvasti esillä jumalanpalvelusmenoihin liittyen ja profeetallisena kääntymysajatuksena. Toisinaan koko kansa kutsuttiin yhteiseen katumustilaisuuteen paastoon, itkuun ja valitukseen. Profeetat vaativat syvää ja aitoa katumusta Jumalan edessä, minkä tavoitteena oli palaaminen Herran yhteyteen ja liitonmukaiseen elämään.

Kääntymyksen sai aikaan Jumalan uudistava armo. Profeettojen ajan jälkeen parannusvaatimus alkoi muuttua lakihenkiseksi, sääntö- ja ihmiskeskeiseksi itsensä paranteluksi, joka oli vain ulkokultaisuutta ja teatteria, jonka avulla ihminen esitti hurskasta olematta sitä.

Uuden liiton kynnyksellä palattiin vanhan liiton parannuslinjalle Johannes Kastajan julistuksessa, jota Jeesus jatkoi sanoen: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt 3:1-12, 4:17).

Olennaista oli taivasten valtakunnan eli Jumalan läheisyys Jeesuksessa, mikä mahdollisti aidon parannuksen tekemisen. Ilman armoa ei voi syntyä aitoa muutosta. Jeesus kehottikin uskomaan armon evankeliumin (Mark 1:15), mikä on osa kristillistä parannusta (kääntymys ja usko).

Parannuksessa ihminen Jumalan armosta ja voimasta kääntyy pois vanhasta synnin ja kapinallisuuden hallitsemasta elämästä (neg.) Kristuksen puoleen uuteen, pyhään elämään (pos.).

Tähän tulee liittää lain ja evankeliumin tehtävien erottelu. Laki johtaa synnintuntoon ja ajaa Kristuksen luo. Evankeliumi päästää vapaaksi synnin syyllisyydestä ja hallintavallasta.

Lain tuomitsemana ja evankeliumin vapauttamana syntyy olennainen ja pysyvä elämän muutos, kertakaikkinen parannus, joka jatkuu jokapäiväisenä pyhityselämänä ja kamppailuna – vanha syntinen luonto lain tuomion alaisena ja uusi luomus evankeliumin ilossa ja armon varassa.

Anteeksisaaminen on täydellistä ja kertakaikkista – syntisyys ja kaikki syntiset teot on sovitettu koskien menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kristuksessa anteeksiantamus on ehdotonta – siihen ei voi lisätä mitään vaatimuksia. Se on samalla jatkuvaa todellisuutta – jatkuvaa puhdistusta Jeesuksen veressä, kunnes koittaa täydellinen synnistä vapautuminen kirkkaudessa.

Ihmisen perusongelmat kuten syyllisyys, pelko, tuomio ja kadotus ovat ratkenneet Kristuksessa.

Jeesuksen nimessä!

Parannusta ja syntien anteeksiantamusta on julistettava Jeesuksen Kristuksen nimessä. Todellista parannusta ja syntien anteeksiantamusta ei voi saada mistään muualta eikä millään muulla tavalla kuin ainoastaan Jeesuksen nimessä.

Juutalaisuudessa nimi on yhtä kuin itse persoona. Nimessä on läsnä koko henkilö kaikkine ominaisuuksineen ja tekoineen. Jeesus tarkoittaa sanana ”vapahtajaa, pelastajaa”. Vain Jeesuksessa on historiaan sidottu, aito, vaikuttava, ja Jumalan hyväksymä sovitus.

Koko kristillinen usko ja elämän tarkoitus ja salaisuus kiteytyy nimeen Jeesus. Samalla Jeesus-nimi avaa niiden merkityksen meille yhä uudestaan ja syvemmin läpi ajan ja ikuisuuden.

Jerusalemista alkaen kaikille kansoille

Lähetyskäskyn toteuttaminen alkoi Jerusalemista, jossa vietettiin pääsiäistä ja helluntaita. Sinne kulminoituu myös Herramme paluu. Tällä välin evankeliumi julistetaan kaikille kansoille.

Evankeliumi on yleismaailmallinen, kaikkia koskettava, kaikille sopiva ja kaikille välttämätön.

Tämäkin oli ennustettu asia: erityisesti vanhan liiton profeetat kertoivat, miten Jumalan pelastusteko koskettaa kaikkia kansoja. Alun perin Israelin kansan tuli olla pappiskansa maailman kansojen keskuudessa (2 Moos 19:1-25), mutta koska he kansana torjuivat Herransa ja tehtävänsä, Jumala valitsi tilalle uuden liiton kansan, seurakunnan.

Jeesuksen todistajat

Evankeliumin luotettavuuden tärkeä todiste Kirjoitusten ohella on silminnäkijät: ”Te olette tämän todistajat”. Opetuslapset elivät Jeesuksen kanssa kolmisen vuotta, näkivät ristintapahtumat ja kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen. Heidän lisäksi yli 500 miestä ja lukuisat naiset näkivät Jeesuksen ylösnousseena. Ennen ristiä hänet näki koko Israelin kansa, paikalliset roomalaiset ja paikalla olleet ulkomaalaiset. Jeesus mainitaan myös ei-juutalaisissa historiankirjoituksissa.

Luukkaan kirjoittaman Apostolien tekojen 1:8 liittyy läheisesti hänen evankeliumikirjan mukaiseen lähetyskäskyyn. Teksti on Apostolien tekojen avainjae: kaikki muu kertoo, miten tämä toteutuu käytännössä. Keskeinen sana on ”todistaja” tai ”veritodistaja, marttyyri”.

Juutalaisessa oikeuselämässä todistajien lausumilla oli erityinen merkitys, kuten myös Suomessa. Israelin kansa oli Jumalan todistaja kansojen keskellä.

Uudessa testamentissa korostuu todistajan merkitys historiallisessa mielessä. Erityisesti Luukas painottaa silminnäkijöiden tehtävää historiallisesti tapahtuneiden tosiasioiden todistajina. Lisäksi he kertovat tapahtumien hengellisestä sisällöstä ja merkityksestä. Toisin sanoen he ovat myös ”tunnustustodistajia”.

Apostolit olivat näitä molempia: he näkivät ja ymmärsivät. Me, jotka emme ole tapahtumien silminnäkijöitä, olemme kuitenkin tunnustustodistajia: me ymmärrämme, vaikka emme näe. Jeesus sanookin: ”Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh 20:29).

Emme kuitenkaan usko sinisilmäisen sokeasti. Jumala itse todistaa meille kaiken paikkansa pitävyydestä Henkensä, Sanansa, armovälineidensä, palvelutyönsä ja tunnustekojen kautta.

Todistaminen, julistaminen ja opettaminen

Todistustehtävä toteutuu laaja-alaisesti. Perusmetodina on julistus, johon liittyy myös opetus. Todistamista on lisäksi kaikki, mitä Apostolien teoissa kuvataan Kristuksen asiaa ajavana toimintana. Niitä ovat mm. tunnusteot, uusi elämänmalli, seurakuntaelämä, lähetystyö, vainoissa kestäminen ja syvimmiltään marttyyrikuolema Jeesuksen nimen tähden.

Todistuksen sisältönä on Jeesus Kristus – persoona, elämä, sanat ja teot, erityisesti risti ja ylösnousemus, niiden merkitys ja vaikutus.

Kristuksen todistajien ketju ei katkennut apostoleihin ja muihin aikalaisiin – sanoma Vapahtajasta on kiirinyt läpi vuosituhansien ja koskettanut kutakin sukupolvea. Tänäänkin on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kohdanneita ihmisiä satoja miljoonia ympäri maailmaa. Heille Kristus on tuonut uskon, toivon ja rakkauden pimeyden keskelle.

Jumala perimmäisenä Todistajana

Perimmäisenä todistajana ja vaikuttajana on itse Jumala, jonka varassa kaikki on. Lähetyskäsky kertoo Isän antamasta lupauksesta, jonka Jeesus täyttää. Hän lähettää Pyhän Hengen voimaksi lähetystehtävän suorittamista varten. Voima (dynamis) merkitsee myös ”mahtia, valtaa”.

Jumalan Henki onkin kolmiykseisen Jumalan ”kolmas persoona”, mikä merkitsee Jumalan persoonallista läsnäoloa luomakunnassaan. Lupaus Jumalan läsnäolosta liittyy erityisellä tavalla Messiaaseen, jonka yllä lepää Jumalan Henki.

Uuden testamentin valossa Kristuksen tulemus, tehtävä, toiminta, sovituskuolema, ylösnousemus ja paluu kytkeytyvät nimenomaan Jumalan Henkeen. Jeesus on luvattu Hengellä kastaja, jonka sovitusteon tähden ja kautta Henki annetaan hänen seuraajilleen ja seurakunnalle. Tämä tapahtui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa, joka oli lähetyksen lähtölaukaus ja seurakunnan syntymäpäivä.

Hengen vuodatus oli kertakaikkinen tapahtuma kaikkien uskovien hyväksi eikä sitä tarvitse enää odottaa Jerusalemissa. Pyhän Hengen saaminen on tämän jälkeen liittynyt itse kunkin uskoon tulemiseen, vaikkakin erilaisia Hengen täyteyden kokemuksia voidaan kokea ajoittain. Ilman Hengen persoonallista läsnäoloa, vaikutusta ja voimaa kukaan ei voi tehdä kristillistä palvelutyötä.

.

Johtopäätöksiä

Evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ei ole inhimillinen idea, petosta, epätodellisuutta tai vailla todisteita. Oikeastaan koko maailma on täynnä todisteita elävästä Jumalasta, mutta kuka haluaa sen nähdä?

Evankeliumin todellisuus ja luotettavuus on taattu aivan erityisellä tavalla: Kirjoituksissa. Jumala antoi sanansa vakuudeksi tästä. Jeesus oli ennustettu tarkoin tuhansia ja satoja vuosia etukäteen; tämä kaikki on talletettu Vanhaan testamenttiin. Se ei syntynyt opetuslasten mielikuvituksessa, vaan heistä tuli historiallisen tapahtuman ja persoonan silminnäkijätodistajia. Heidän ohellaan sadat muutkin, laajasti ottaen jopa tuhannet todistivat samaa. He ymmärsivät Kirjoitusten pohjalta Kristuksen salaisuuden.

Tähän tunnustajatodistajien ketjuun on liittynyt miljoonia ihmisiä kautta aikojen ja kansojen. Mekin olemme yksi heistä. Tärkein todistaja on kuitenkin Jumala itse, joka Henkensä kautta vakuuttaa evankeliumista ja toimii sen kautta.

Kristuksen kärsimys, ylösnousemus ja korotus ovat luotettava vastaus ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Jeesuksessa meille annetaan syntien anteeksisaaminen ja uusi elämä. Kristuksessa synti, kuolema ja perkele ovat voitettu kanta. Jeesuksen nimi on lupaus ja sinetti tälle kaikelle.

Maailman parhaalla ”tuotteella” on ikuinen takuu. Evankeliumi tulee ihmisen ulkopuolelta, jolloin elämän perusta ei ole ihmisessä vaan Jumalassa.

Tässä turvallisessa luottamuksessa me saamme elää ja julistaa elämän voittoa Kristuksessa Kirjoitusten mukaisesti. Silloin sanoma pysyy luotettavana – aitona, vaikuttavana javoimallisena.

”Minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka teille julistin, jonka te olette ottaneet vastaan ja jossa pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisenaan” (1 Kor 15:1-2).

.