JEESUKSEN VERTAUS: Kaksi rakentajaa

Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.

.

EVANKELIUMI: Matt 7:24-29

Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

.

SAARNA

Tämä evankeliumiteksti luetaan pyhänä, jonka teemaksi on otsikoitu ”Totuus ja harha”. Se on yksi näkökulma evankeliumitekstiin. Pureudutaan nyt siihen, mitä Jumalan sana opettaa meille.

Vertauksessa kaksi miestä rakensi talon, toinen kalliolle ja toinen hiekalle. Myrsky ja tulva tulivat koettelemaan talot. Toinen kesti, toinen sortui. Sen rakennus kestää, joka kuulee Jeesuksen sanat ja tekee niiden mukaan.

Rakentaminen ennen ja nyt

Kävimme asuntomessuilla. Esillä oli yli 30 mitä upeinta ja erilaisinta kohdetta. Keskihinta taloille tontteineen oli yli 400 000 euroa. Mutta kenellä on varaa sellaiseen?

On selvää, että Suomen vaativissa olosuhteissa talojen pitää olla laadukkaita. Silti jostain syystä homeongelmat ovat tulleet yllättävän yleisiksi. Kun minimilaadusta tingitään, käy lopulta huonosti.

Jeesuksen aikanakin talon rakentaminen oli työläs, raskas ja vaarallinenkin projekti. Jokainen järkevä rakentaja tiesi, että talo tuli aina rakentaa kalliolle, jota oli lähes kaikkialla lähellä maan pintaa. Sen sijaan laaksopaikoissa pohjakallion päällä saattoi olla kolmen metrin savi/hiekkakerros.

Kesän kuumuudessa pehmeä maakerros oli kivikovaa mutta sadekauden myötä se pehmeni upottavaksi järkyttäväksi mutavelliksi. Näin on yhä tänäänkin mm. Etiopiassa, jossa kuivana aikana maapohjaiset tiet olivat kivikovia mutta sadeaikana kuin Suomen pahin loskakeli.

Israelissa kiviset talot rakennettiin aina kuumaan ja kuivaan kesäaikaan. Laiska rakentaja saattoi kokea kiusauksen rakentaa matalamman, yksikerroksisen talon nopeammin ja helpommin kivikovan hiekka/savimaaperän päälle.

Näin jotkut tekivätkin, mutta heidän talonsa sortuivat. Maaperän pehmetessä sadekautena kiviseinät alkoivat vajota ja kallistua. Yhden seinän kaatuessa koko talo sortui kasaan.

Vertauksen tulkinta

Lähi-idän kulttuurien ja Raamatun asiantuntijan, tohtori Kenneth Baileyn mukaan vertauksen tulkinnassa on kapeasti keskitytty siihen, että on tärkeää kuulla Jeesuksen opetusta ja elää sen mukaan. Muuten käy kuin tuon tyhmän rakentajan. Mutta vertaus on vielä tätä syvällisempi.

Vertausta taustoittaa seikat, jotka olivat juutalaisten hyvin tuntemia, mutta meille vieraita. Baileyn mukaan vertauksen vallankumouksellinen, keskeinen huippukohta liittyi siihen, että temppelin peruskiven tilalle asettuikin itse Jeesus, persoona. Temppeli oli juutalaisen kansan elämän keskus.

Toinen huippukohta liittyi tulevaan ”tulvaan”, joka oli juutalaiskapinassa roomalaisten voitto ja Jerusalemin ja temppelin täydellinen tuho v. 70 jKr. Tämä tapahtui noin 40 vuotta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

Jeesuksen kuulijoina oli mukana nuoriakin, jotka näkivät tämän tuhon muutaman vuosikymmenen kuluttua. Jeesus toki muutoinkin kertoi Jerusalemin temppelin tuhosta ns. lopunajallisessa puheessaan ja opetti, kuinka hän itse tulee korvaamaan temppelin omalla ruumiillaan.

Jesajan profetia ja sen täyttymykset

Jeesuksen opetuksilla ja vertauksilla on aina vahva pohja Vanhan testamentin kirjoituksissa, jotka olivat tuttuja kuulijoille. Yksi tärkeä vertauksen taustateksti on Jesajan kirjan 28:14-18, jossa puhutaan kirkkaasti uudesta kestävästä peruskivestä, tulevasta tuhotulvasta ja pelastuksesta:

Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat, tämän kansan hallitsijat, jotka asutte Jerusalemissa! Näin olette sanoneet: ”Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen. Kun tuhotulva vyöryy kohti, se ei saavuta meitä, sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan, valheen suojaan me olemme piiloutuneet.”

Siksi Herra Jumala sanoo näin: – Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.
Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus.

Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan ja tulva vie piilopaikan mennessään, teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.

Profeetta Jesaja toimi noin 700 vuotta ennen Messiaan aikaa. Jesajan profetialla on oikeastaan monta tähtäyspistettä ja täyttymystä, kuten monilla Raamatun profetioilla.

(1) Osatäyttymys tapahtui jo Jesajan elinaikana, jolloin suurvalta Assyria uhkasi koko Israelia. Uhan edessä Israel liittoutui Egyptin kanssa ja käänsi selkänsä Herra Jumalalle. Jesaja vertasi Egyptiä kuolemaan, jonka kanssa Israel teki liiton.

Kuolema oli osuva vertauskuva, koska Egyptin jumalat ja uskonnollinen elämä olivat kuolemakeskeisiä. Kun suurvalta Assyria hyökkäsi, Egyptistä ei ollut mitään suojaa Israelille. Mahtava Assyria oli tuo tuhotulva. Pohjoisen Israelin 10 heimoa menettivät maansa lopullisesti ja eteläinen Juuda joutui vakavan uhan eteen.

Emme voi olla ajattelematta omaa aikaamme, jolloin Suomi on solminut monia liittoja mm. Naton, Usan, Britannian ja Ruotsin kanssa. Tässä voi olla kaksi ongelmaa: 1) unohtaako kansamme perimmäisen suojansa ja Herransa, ja 2) haluaako kansamme turvata moraalittoman syntielämänsä inhimillisin sotavoimin.

Jos näin on, mikään näistä liitoista ei pelasta kansaamme, kun armon aika päättyy. Suomen kansa ei voi välttyä joutumasta ahjoon, jossa se kenties vihdoin voi herätä todellisuuteen, elämän rajallisuuteen, ihmisen pienuuteen ja rappioon, sekä turvata ainoaan pelastajaan ja elämän antajaan, Jumalaan.

(2) Samankaltainen tuho kohtasi Israelia Rooman valtakunnan aikana. Hylättyään Messiaansa Israelin kansa ajautui hiljalleen sekasortoon. Nousi monia kapinallisia ryhmittymiä Rooman miehitysvaltaa vastaan. Omassa voimassa kansa ei voinut saavuttaa vapautta.

Israel ajautui perikatoon, kun Rooma tuhosi Jerusalemin temppelin ja kaupungin vuonna 70 jKr. Tuho täydellistyi vuonna 135 jKr. toisessa suuressa kapinahankkeessa, joka kukistui Masada-vuorella. Tämän jälkeen juutalaiset karkotettiin pois omasta maastaan, joka nimettiin Palestiinaksi. Tuhotulva iski täydellä voimalla kuten Jesaja ja Jeesus ennustivat.

(3) Nämä ennustukset tulevat kokemaan vielä kolmannen, vielä vakavamman täyttymyksen aikojen lopulla. Israel joutuu maailman kansojen vihan ja hyökkäyksen kohteeksi. Sitä näemme yhä enemmän näinä aikoina, jota me elämme.

(4) Jesajan profetiassa ja Jeesuksen vertauksessa, kuten koko Raamatussa, on elämän syvä laki ja todellisuus. Kansat ja ihmiset, jotka hylkäävät Luojansa armon ja rakkauden, lopulta tuhoutuvat. Niin voi käydä Suomelle ja niin voi käydä kenelle tahansa.

Lopulta koko ihmiskunta ajautuu tuhon partaalle, koska se ei hyväksy Jeesusta elämänsä perustaksi. Mieluummin ihmiskunta rakentaa hiekalle eli pettävälle humanistis-okkultistiselle perustalle, joka on täynnä moraalittomuutta, pimeyttä ja kuolemaa.

Niinpä Suomen solmima sotilasliitto Naton kanssa on sekin samanlainen pettävä liitto kuoleman kanssa kuin Israelin ja Egyptin liitto aikanaan. Nato antaa vain hetkellisen turvan ja tuudittaa siihen, että mitään Jumalaa ei tarvita. Tosipaikan tullen Natosta ei ole muuhun kuin tuhon airueeksi. Nato ei anna elämää, varsinkaan iankaikkista sellaista.

Parempi vaihtoehto: Kristus-kallio!

Jesajan ennustus ei ollut pelkkää varoitusta ja tuomioita. Sen keskellä oli evankeliumi: lupaus Siionin peruskivestä, kivipaadesta, kallisarvoisesta kulmakivestä, joka tulisi olemaan horjumaton perusta Israelin kansalle ja myös seurakunnalle.

Jesajan ennustus oli kaikille juutalaisille tunnettu ja Jeesuksen vertaus pohjautui siihen. Jeesuksen kaikki opetukset ja toiminta perustuivat aina Kirjoituksiin. Jeesus ei tuonut uutta uskontoa vaan hän oli luvatun täyttymys. Hän myös korjasi sen, minkä juutalaiset olivat vääristäneet.

Jeesuksen aikana oli tunnettua, että temppelin kaikkein pyhimmän huoneen keskellä oli suuri peruskivi, joka oli pääosin maan sisässä niin että vain sen päällysosa oli näkyvissä. Tuo kivi oli nimetty peruskiveksi / perustaksi ja se sijaitsi siten Israelin kansan elämän keskipisteessä Jerusalemin temppelissä. Sen päälle ylipappi asetti suitsutusastian kerran vuodessa Suurena sovituspäivänä. Näin ollen tuo kivi ja temppelirakennus olivat Israelin perusta ja ydinkeskus.

Vertauksessa kahdesta rakentajasta keskeisintä ja samalla hyvin radikaalia oli se, että Jeesus asetti itsensä kaiken perustaksi. Sillä hän korvasi juutalaisten rakastaman temppelin ja sen ytimen, peruskiven.

Vääristynyt uskonnollisuus ja harhaopit

Jeesuksen aikana essealaisten Qumranin yhteisössä pyhänä perustana / peruskivenä pidettiin 15 vanhurskasta miestä, joista kolme oli pappia. Jesajan lupaama uusi alku ja siunaus toteutuisivat vain heidän yhteisönsä muurien sisällä.

Mutta Jeesuksen näky ja ymmärrys Jesajan profetiasta ja omasta tehtävästään oli maailmanlaaja.

Vääristyneessä uskonnollisuudessa persoonallinen Jumala ja hänen rakastava tahto korvataan rituaaleilla ja pyhiksi sanotuilla rakennuksilla, paikoilla ja reliikeillä, jotka alkavat ”elää omaa elämäänsä” irrotettuna Jumalasta. Jumala ja hänen rakkautensa korvataan ulkonaisilla, tyhjillä muodoilla. Toki temppeli oli pyhä ja Jumalan säätämä, mutta sen tarkoituksena oli olla kohtaamispaikka Jumalan kanssa. Nyt siitä oli tullut ja tulossa ”itse Jumala”, tosin kuollut sellainen.

Vakavin aikamme suomalainen harha on liberaaliteologia, joka on liberaalin humanismin uskonnollinen ilmentymä. Se on pitkälti vallannut luterilaisen kirkkomme. Siinä ihmisestä tehdään kaiken keskus ja perusta. Tämä perusta ei kestä todellisuuden haasteiden edessä.

Liberaaliteologia tekee ihmisestä jumalan. Mitään syntiä ei ole ja mitään sovitusta ei tarvita. Kaikki on tässä ja nyt. Jumalasta ei voi tietää eikä lausua mitään. Sen julistama vale-Jumala, vale-Kristus, vale-rakkaus, vale-armo eivät pelasta ketään. Sanat ovat tuttuja, mutta niiden sisältö ovat syvästi ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Tällainen valekirkko kulkee kohti lopullista tuhoaan.

Esikuvista ja vertauskuvista täyttymykseen

Jumala on persoonana aina ollut Kirjoitusten keskushahmo ja perusta. Kaikki ajallinen on vain kalpeaa vertauskuvaa hänestä.

Ajallisten vertauskuvien, jumalanpalvelusten, Jerusalemin temppelin ja kirkkorakennusten tulisi auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan Jumala – ei korvaamaan Häntä. Oikein käytettyinä ne ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia. Väärin käytettyinä niillä korvataan elävä Jumala ja ihminen kätkeytyy niiden taakse jatkaakseen syntistä elämäänsä.

Niinpä vertauksen kuulijat tunnistivat, että Jeesus asetti itsensä temppelin tilalle. Jumalan Sanan kuuleminen ja sen mukaan eläminen oli heille selvää, ainakin teoriassa. Vertauksen kärki olikin Jeesuksessa persoonana, joka asettui temppelin ja Jumalan asemaan. Tämä oli radikaalia. Jeesuksen persoonassa, opetuksessa ja teoissa oli aina läsnä jumalallinen voima ja ulottuvuus.

Kivitemppeli ei suojele

Puhuessaan tulevasta tulvasta Jeesus ei tarkoittanut vain elämän yleisiä koettelemuksia vaan näki profeetallisesti roomalaisen armeijan hyökkäyksen sekä Jerusalemin ja temppelin tuhon.

Kansan elämän ja tulevaisuuden perusta ei olisikaan temppeli, joka tuhoutuisi. Ei myöskään sen fyysinen peruskivi. Eikä se ollut fariseuksissa, essealaisissa, saddukeuksissa eikä ylipapeissa. Ei liioin tikari-miehissä (selooteissa), jotka luottivat omaan voimaansa ja fanaattiseen jumalakuvaansa. Kaikki tämä oli pettävää hiekkaa.

Samaa itsepetosta on nykyihmisen luottamus itseensä ja vajavaiseen tieteeseen, joka ei ole absoluuttinen totuus vaan se on aina ihmisen vajavaista ja tarkoitushakuista toimintaa. Jumalasta irrotettu tiede luo väärän kuvaa todellisuudesta, osin se löytää totuuttakin. Tieteen saavutukset valjastetaan aseteknologiaan ja massakulutukseen, jotka tuhoavat ihmiskunnan ja elinympäristön.

Väärää luottamusta on pelkkä kirkon jäsenyys ilman aitoa sydämen uskoa ja suhdetta Jumalaan. Pelkkä jäsenyys, kaste ja kirkollisverojen maksaminen ei pelasta sinua, ellet turvaudu sydämestäsi Jumalaan ja anna elämääsi Jeesuksen käsiin. Pelkkä joulukirkossa tai hautajaisissa käyminen ei ole kovin vakuuttava merkki elävästä sydämen uskosta.

Mikään ajallinen ei suojele meitä viimeisellä tuomiolla. Saamme syntimme anteeksi ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Vain hän on sovittanut meidät pätevällä tavalla. Vain Jeesus on tie ja totuus ja elämä.

Kristus pelastaa ja antaa elämän

Pelastus ei ole (vajavaisissa ja syntisissä) teoissamme vaan Jumalan pyhässä ja armahtavassa persoonassa. Kallioperusta on Kristus ja hänen varassaan eläminen tuottaa hyvää hedelmää. Kristuksen kuuleminen niin, että hänen Sanansa tulevat lihaksi, johtavat uudistuneeseen elämään. Teot ovat seuraus oikeasta suhteesta ja uskosta Kristukseen. Hän on se kallio, joka kestää.

Mielestäni Jeesuksen vertaus sopii laajasti sovellettavaksi ihmiselämän kokonaiskaareen. Vain harvat ihmiskunnasta kokivat Jerusalemin tuhon ja vain harvat elävät juuri silloin, kun viimeiset tuhotulvat vyöryvät ihmiskunnan ylitse.

Ihmiselämässä suurin tuho liittyy kuolemaan. Suuria uhkia ovat myös ihmissuhteiden karikot, työttömyys, konkurssi ja sairaudet. Ne tulevat ajallaan – yhtä yhdelle ja toiselle toista. Me emme voi niitä välttää kuten vertauksen mukaan myrsky kohtasi molempia rakentajia. Mutta niiden läpi voimme kulkea kallioperustan varassa. Se kestää kaiken.

Luottamus rahaan, lääketieteeseen tai sosiaaliturvaan voi antaa hetkellistä ja osittaista apua, mutta lopulta vain Jumala antaa elämän, ikuisen elämän. Siksi me tarvitsemme Kristusta, Jumalan valmistamaa kallioperustaa elämämme pettämättömäksi tueksi ja turvaksi.

Kumpaa siis seuraamme – totuutta vai harhaa?

Kenneth Bailey nostaa vertauksen äärellä esille lisäksi profeetta Hesekielin, joka oli aikansa tunnetuimpia julistajia. Monet ihmiset tulivat kuulemaan Hesekieliä, mutta hänen puheensa oli heille lähinnä viihdettä, kuin kauniisti laulettu rakkauslaulu. Ihmiset kuulivat mutta eivät eläneet profeetan julistaman Sanan mukaisesti.

Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: ’Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta’. 

He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. 

Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta. (Hes 33:30-33)

Jeesus haastoi kuulijoita – ei vain kuuntelemaan vaan toimimaan Sanan vaatimalla tavalla: turvautumaan todelliseen peruskiveen, Kristukseen ja elämään hänen avullaan Jumalan hyvän tahdon mukaisesti.

Vertaus kahdesta rakentajasta sisältyy kuuluisaan Vuorisaarnaan, päättäen sen laajan opetuskokonaisuuden. Tässä tärkeässä loppuvertauksessa Jeesus korostaa sitä, että hänen opetuksensa eivät ole viihdettä vaan elävää Jumalan Sanaa, joka on tarkoitettu kuulijan todelliseksi ja vakavaksi parhaaksi, ajalliseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Vertauksen haastamana meidän tulee kysyä itseltämme:

• Ketä sinä kuuntelet ja uskot?
• Mikä tai kuka on sinun elämäsi syvin turva ja perusta?
• Mikä on elämäsi tarkoitus?
• Toteutatko sitä omin voimin vai Jumalan avulla?
• Mikä on suhteesi Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun?
• Miten voitat kuoleman haasteen ja säilytät toiveikkaan, positiivisen elämänasenteen?

Kun olemme tehneet järkevän, välttämättömän johtopäätöksen, on aika toimia sen mukaan. Pelkkä kuuleminen tai edes ymmärtäminen eivät riitä, mutta ne ovat ensiaskeleita ja välttämätön alku oikealle toiminnalle.

Omaa pelastusta emme voi rakentaa. Se on jo rakennettu. Jumala antaa meille lahjaksi ajallisen ja ikuisen elämän. Kristus on kaiken perusta ja hänestä kumpuavat kaikki hyvät elämänvoimat. Saamme antaa itsemme hänen käsiinsä. Hän pelastaa meidät. Hän ohjaa elämämme talon ja oikean, Kristukselle ja Sanalle kuuliaisen kirkon rakentamista. Hän vie perille täydelliseen kotiin.

.

RUKOUS

Herra, meidän Jumalamme,
joka Hengelläsi valaiset pimeytemme.

Sinä näet, kuinka helposti kuljemme harhaan.
Anna meille taito erottaa oikea ja väärä, totuus ja valhe,
niin että eläisimme sinun tahtosi mukaan.

Anna meille rohkeus ja voima julistaa sinun tahtoasi pyhän Sanasi mukaan
sekä pelastavaa armonevankeliumia Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Aamen.