KUNINKAASI TULEE KUNNIASSA (2. Adventti)

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee nimitys adventus glorificationis. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

.

EVANKELIUMI: Luuk 21:25-33

Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”

.

SAARNA

Pimenevä aikamme

Elämään kuuluvat erilaiset vuodenajat. Talvi on alkanut tänä vuonna jo melko varhain, marraskuun puolella ja siitä voi tulla pitkä. Pitkää talvea, kylmyyttä ja lamaannusta on koettu Suomessa jo useiden vuosien ajan hengellisesti ja moraalisesti ja sen myötä myös taloudellisesti. Kaikki kulkee kohti kaaosta ja turvallisuuden heikkenemiseen.

Samoin on kansainvälisesti. Monenlaisia kriisejä ja uhkakuvia nousee kuin sieniä sateella. Ne kaikki tiedämme ja tunnemme, koska niistä uutisoidaan joka päivä.

Näitä vakavia kriisejä heijastavat osaltaan monenlaiset katastrofielokuvat. Ne ilmentävät aikamme ihmisten pelkoa mutta samalla myös kummallista viehtymystä kärsimykseen ja kuolemaan. Ovatko ne lopulta vain viihdettä, vai kätkeytyykö niihin jotain oikeasti vakavaa, mitä pitäisi huomioida?

Monet ihmiset eivät tule Sanan kuuloon ja ovat vieraantuneita Jumalasta ja todellisuudesta. Kenties juuri nämä katastrofielokuvat ja monien asiantuntijoiden vakavat arviot tulevaisuudesta toimivat aikamme profeettoina, jotka julistavat: Aikamme on käymässä vähiin. Herätkää!

”Kivetkin voivat huutaa”, sanoi Herramme Jeesus. Jumala puhuu tavalla ja toisella, usein myös vaikeiden olosuhteiden ja äkillisten historiankäänteiden ja yksittäisten ihmiselämän pysähdyttävien tapahtumien kautta.

Edessämme on elämän muuttumaton laki. Jumalan yhteydessä ja tahdossa on siunaus, mutta jos ihminen tai kansa irtautuu Luojastaan, elämänsä lähteestä, se johtaa kuolemaan.

Suomessa olemme saaneet nauttia rauhasta ja varsin vakaista oloista, jopa merkittävistä hyvinvoinnin vuosikymmenistä aina näihin päiviin saakka. Mutta nyt olemme siirtyneet aivan uudenlaiseen aikaan ja historianvaiheeseen, joka paljolti muistuttaa sitä, mitä koettiin 1930-luvulla ennen toista maailmansotaa.

Päättäjillä on tästä selvä käsitys ja visio. Presidentti Stubb sanoi juuri: Olemme valmiita, meitä ei yllätetä. Miten sen suhteen sitten käyneekään? Etenkin presidentti Sauli Niinistö on tuonut esille vakavaa huoltaan menneiden ja kuluneen vuoden aikana.  

Äskettäin saimme viettää Suomen itsenäisyysjuhlaa ja kenties ymmärrämme itsenäisyytemme ja edesmenneitten isien ja äitien uhrausten arvon entistä syvemmin näinä epävakaina aikoina.

Itsenäisyytemme on Jumalan antama lahja, kuten myös se, että vaikeina sotavuosina kansamme säästyi pahimmalta. Ja sotien jälkeen Jumala siunasi kansaamme ennen näkemättömällä hyvinvoinnilla. Mutta miksi ihmeessä kansamme on unohtanut hyvän Jumalan ja perimmäisen turvansa hänessä?

Kukaan päättäjistä ei puhu Jumalasta eikä siitä, että koko kansamme pitäisi kääntyä takaisin Herransa puoleen. Edes kirkkomme ei tee niin. Usein jopa päinvastoin.

Vielä kuvitellaan laajasti, että kaikki on ihmisen käsissä. Vielä voimme pelastaa kaiken. Mutta me tai ainakin he tulevat hämmästymään monta kertaa. Tapahtuu asioita, joita sukupolvemme ei ole koskaan kokenut tai nähnyt.

Elämä on karua ja sitä todellisuutta kuvaa Raamattukin avoimen rehellisesti. Siksi siellä puhutaan sodistakin, koska ihminen sotii loppuun saakka. Ihmisessä ei ole mitään toivoa, mutta Jumalassa on. Siksi Raamattu onkin todellisen turvan, rakkauden, tarkoituksen ja toivon kirja.

Aikamme pimeyden keskellä Jumala, kaikkeuden Herra, armollinen Vapahtajamme lupaa seistä rinnallamme. Hän lupaa viedä meidän kaiken vaikeankin läpi perille taivaan kotiin, jossa kaikki on lopullisesti hyvin.

Sankarit

Samoin monissa katastrofielokuvissa on aina yksi tai useampi sankari, jotka aivan viimeisellä hetkellä pelastavat maailman tuholta tai ainakin itsensä ja rakkaansa. Nuo sankarit tekevät suurtöitään poikkeuksellisen viisauden, kyvykkyyden, periksiantamattomuuden ja onnenkin avulla.

Mutta tosielämässä on toisin. Suurten katastrofien iskiessä ihmisen kyvyt loppuvat. Kukaan ihminen, kansa tai edes koko ihmiskunta ei voi niille mitään. Ei kukaan. Luotu on rajallinen, mutta Luoja on kaikkivaltias ja kaikkivoipa.

Ainoa oikea Sankari on Jumala, joka tulee keskellemme Pelastajaksi. Ensimmäisen kerran hän tuli seimen lapsena ja tämän ihmeen äärellä vietämme joulujuhlaa – Jumalan ihmiseksi tuloa, Vapahtajamme syntymäjuhlaa sitä ihmetellen yhdessä Joosefin, Marian, paimenten ja itäisen maan viisaiden kanssa.

Jeesusta ei voida pukea kiiltokuvamaisiin koristeisiin eikä hän jää pieneksi, harmittomaksi seimen lapseksi, sillä hän kasvoi ristinmieheksi, joka sovitti ihmiskunnan synnit.

Yhä tänäänkin Jumala kulkee keskuudessamme ristiinnaulittuna, ylösnousseena Vapahtajana ja armahtajana. Hän antaa anteeksi, hän antaa uuden alun, hän vie perille taivaaseen.

Nyt elämme armon aikaa, kristillisen evankeliumin, lähetystyön ja seurakuntakauden aikaa. Mutta tämä aikakausi päättyy ajallisiin tuomioihin, joista Jeesus meille kertoo rakkaudessaan. Niiden myötä Jumala haluaa herättää ihmiset turvautumaan häneen, jotta he saisivat osakseen ikuisen armon ja todellisen elämän.

Mitä ikinä kohtaamme täällä ajassa, se voi koitua iankaikkiseksi parhaaksemme, kun me turvaudumme Jumalaan. Elämä on toisinaan karua ja vaikeaakin. Se oli totta kansamme isien ja äitien kohdalla sotiemme aikana. Se on totta myös meidän kohdallamme, kun kuljemme hetkittäin syvienkin notkojen kautta omaa kaitaa taivastietämme. Mutta sillä tiellä emme ole koskaan yksin. Se tie vie aina perille. Jumalalla on aina kaikki täydellisesti hallinnassa. Sinunkin elämäsi.

Kristuksen toinen tulemus

Kristuksen toinen tulemus kirkkaudessa merkitsee Jumalan kaiken ratkaisevaa, pelastavaa väliintuloa. Hän kukistaa pahuuden ja kuoleman vallat. Hän tuo ikuisen, täydellisen elämän.

Juuri niinhän Jeesus meille sanoo: Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Me odotamme Herraamme pelastajaksi ja vapauttajaksemme. Silloin kaikki paha, synti ja kärsimys päättyy. Silloin kyyneleemme pyyhitään ja haavamme parantuvat. Silloin meidät täytetään ikuisella ilolla, rakkaudella ja onnellisuudella.

Kristuksen tulemus on vapautuksen päivä, jota kannattaa odottaa. Saammekin katsella ajallisen pimeyden läpi ja ylitse kohti Kirkkauden Herraa, jolla on kaikki valta. Ja hän on sellainen Herra, joka on kuollut puolestamme Golgatan ristillä.

Kristus on hyvä ja armollinen Kuninkaamme, kuten Narnia-sarjan Aslan-leijona – rakastava, itsensä uhraava, voimallisen voittamaton, salaperäinen ja kesyttämätön. Ei kenenkään käskytettävissä, loppumattoman viisas Kaikkivaltias.

Hänessä ja vain hänessä saamme aina ja ikuisesti olla syvimmässä turvassa ja täyttää osamme ja tehtävämme. Mieleeni on jäänyt erään seurakuntalaisen näky noin 30 vuoden takaa. Hän kertoi:

Näin maalaismaiseman ja elopellon, jonka ylle kertyi koko ajan entistä tummempia, suorastaan mustan uhkaavia pilviä. Pellolla oli työssä joukko miehiä ja naisia, jotka keräsivät satoa talteen. Näyssä tärkeintä oli se, että nämä miehet ja naiset tekivät työnsä hyvin levollisen vakaasti, määrätietoisesti, ilman pelkoa ja minkäänlaista hätääntymistä. Ja he saivat koko sadon korjattua.

Olkoon meidänkin elämämme ja palvelutyömme juuri tällaista. Vaikka taivas peittyy mustiin pilviin, meillä on syvä tarkoitus ja selkeä missio, jonka saamme täyttää vakaasti ja keskittyneesti, luottaen kaikessa ikuiseen Jumalaan, joka varmasti täyttää lähetyskäskyn jokaisen lupauksen olemalle meidän kanssamme tämän maailmanajan loppuun saakka.

Mutta milloin tämä kaikki tapahtuu?

Jeesus kehotti katsomaan viikunapuuta ja sen lehtien puhkeamista. Tämä sana voidaan ymmärtää kahdella tavalla.

(1) Asiat kulkevat luonnollista kehityskulkua. Kun kevät koittaa, tiedämme, että kesäkin on lähellä. Kun maailma muotoutuu kohti ennustettuja tapahtumia, tiedämme, että ne ovat kohta alkamassa. Prosessi etenee omalakisesti. Mitään ei tapahdu yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, vastoin elämänlakeja. Kaikki tapahtuu askel kerrallaan, mutta kiihtyvällä vauhdilla ja voimalla.

(2) Jeesuksen sana on ymmärretty vertauskuvallisesti: Viikunapuu kuvaa Israelia. Kun se jälleen herää henkiin, olemme hyvin lähellä viimeisiä tapahtumia. Jeesus sanoi näin 2000 vuotta sitten. Vuonna 70 jKr. Jerusalemin kaupunki ja temppeli tuhottiin. Vuonna 135 jKr. Israelin valtio lakkautettiin lopullisesti ja juutalaiset ajettiin maanpakoon ympäri maailmaa.

Ensin Israel kuoli hengellisesti hylättyään Messiaansa ja menetettyään temppelin. Sen jälkeen Israel kuoli valtiollisesti, kun se menetti oman maansa.

Milloin tuo viikunapuu, Israel herää jälleen eloon? Milloin sen lehdet puhkeavat?

Vuonna 1948 jKr. tapahtui ainutlaatuinen, jumalallinen ihme. Israelin valtio perustettiin uudelleen ja alkoi mittava paluumuutto. Israel on ajankello, joka osoittaa ihmiskunnan aikaa.

Historiassa ei ole koskaan tapahtunut vastaavaa. Mikään kansa ei ole säilyttänyt identiteettiään 2000 vuoden ajan vailla kotimaataan. Mikään kansa ei ole saanut kotimaataan takaisin 2000 vuoden jälkeen – paitsi Israel, koska Jumala on niin luvannut ja päättänyt.

Israel tulee kokemaan myös hengellisen heräämisen. Mutta ennen kuin se nöyrtyy siihen, Israel kohtaa sen olemassaoloa uhkaavia sotia. Niitä onkin jo ollut useita. Israel on Jumalan valittu kansa – ei sen tekojen tähden, vaan Jumalan ikuisen armovalinnan tähden. Jumala ei kutsumistaan kadu.

Tästä Israelin kansan, juutalaisten hengellisestä heräämisestä kertoo selkeimmin profeetta Sakarja. Tulee aika, jolloin Israelin kansa katuen itkee Jeesusta, Messiaastaan, Jumalan Poikaa, jonka he ovat lävistäneet. Tämä tulee tapahtumaan, koska Jumala niin sanoo.

Näin Israelin valtio on puhjennut lehteen, mutta hengellistä elämää ja hedelmää siinä ei juuri ole.

Samaan tapaan Jeesus kehotti seuraamaan muitakin puita. Esimerkiksi 1500-luvulla Euroopassa oli vain neljä kansallisvaltiota. Nyt niitä on noin 50. Erityisesti 1900-luku oli lukemattomien kansallisvaltioiden puhkeamisen aikaa.

Jeesuksen sana on jo pitkälti toteutunut Israelin ja kansallisvaltioiden syntymisen, sekä monien suurten maailmantapahtumien ja aikamme vakavien uhkakuvien myötä. Kesä on lähellä.

Meille suomalaisille kesä on vuoden parasta aikaa. Mutta Lähi-idässä kesä on vuoden pahin aika. Se on paahtavan kuumaa ja kuivaa. Elämä on ahdistavaa ja kuolema lähellä. Jeesuksen sanoissa kesä tarkoittaa tulevaa ahdistusta. Mutta näin suomalaisittain saamme muistaa, että tuo vaikea aika tuo tullessaan lopulta ikuisen elämän ja täyden kukoistuksen ajan Herramme saapuessa.

Näin Jeesus kehottaa lukemaan ajan merkkejä, eli seuraamaan oman aikamme tapahtumia, olemaan kiinni ajallisessa todellisuudessa, peilaamaan kaikkea Jumalan sanan valossa, jotta ymmärtäisimme asioiden syvimmän luonteen ja ennen kaikkea, että turvaudumme luottavaisin ja päättäväisin mielin Herraamme ja Vapahtajaamme.

Tämä kaikki luo meihin turvallisuutta ja varmuutta, sillä Jumala kertoo, että juuri näin tulee tapahtumaan. Meidän ei tarvitse yllättyä eikä pelästyä. Jumala tietää kaiken ja hallitsee kaiken.

Tämä ”sukupolvi ”ei katoa…

Jeesus sanoi myös hieman kummalliset sanat, että tämä ”sukupolvi” ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Mutta siitähän on kulunut jo pari tuhatta vuotta! Erehtyikö Jeesus? Ja jos erehtyi tässä kohtaa, onko hän erehtynyt muissakin asioissa? Voimmeko luottaa Raamattuun?

Avain on siinä, mitä tuo sana ”sukupolvi” tarkoittaa.

(1) Ensinnäkin sukupolvi tarkoittaa 40 vuoden ajanjaksoa Jeesuksen aikana. Jeesus puhui Jerusalemissa, jossa ihmiset ihailivat sen ajan suuria rakennuksia ja etenkin temppeliä. Mutta Jeesus sanoi, että nämä kaikki tuhoutuvat. Ja juuri tuo sukupolvi todellakin näki ja koki ennustuksen toteutumisen täsmälleen 40 vuotta myöhemmin, kun Rooma tuhosi Jerusalemin kaupungin ja temppelin. Jeesuksen sana on luotettava jo tässäkin mielessä.

(2) Toiseksi voimme ajatella, että aivan viimeisinä aikoina elävä sukupolvi näkee lopullisten tapahtumien koittavan. Historia toistaa itseään ja Raamatun profetiat täyttyvät tyypilliseen tapaan useammassa vaiheessa (esitäyttymys ja lopullinen täyttymys). Näin ollen kaikki lopulliset tapahtumat toteutuvat 40 vuoden ajanjakson sisällä.

(3) Ja vielä kolmanneksi, sana ”sukupolvi” tarkoittaa erityisesti ”siementä” eli ihmistä ja koko ihmiskuntaa. Nykytieteessä ajatellaan, että jossain vaiheessa ihmiskunta katoaa maan päältä, mutta muu jatkaa olemassaoloaan, kunnes kaikki hiipuu ja katoaa. Mutta Jeesus sanoo selvästi, että näin asiat eivät tule etenemään. Tälle maailmanajalle on tulossa äkillinen ja nopea päätös ja siinä ihmiskunta on mukana.

Voimme todeta, että Jeesuksen sanat eivät mene vikaan vähimmässäkään määrin. Meillä on tänäänkin horjumaton Jumalan sanan peruskallio, jonka varaan saamme rakentaa elämämme.

Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

Pelossa vai turvassa?

Mutta pelkäämmekö sittenkin kaiken tämän ajallisen edessä? Jos syvimmiltään pelkäämme Jumalaa, ts. kunnioitamme häntä ja turvaudumme häneen, meidän ei tarvitse pelätä mitään muuta – ei elämää, ei kuolemaa, eikä tulevaa ikuisuutta.

Kaikessa olemme turvassa hyvän Jumalan armosylissä, Kristuksessa Jeesuksessa. Kun suljemme silmämme pimeässä kuolemanvarjon laaksossa, ne avautuvat ikuisessa kirkkaudessa.

Joulun sanoma

Tuota kirkkautta pimeyden keskelle tuo jo nyt tämä adventin, Herramme odotuksen ja tulemuksen aika. Saamme käydä kohti joulua, Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

Vapahtajan läsnäolo sydämissämme sytyttää valonpilkahduksia pimeyden keskelle. Tätä valoa ja toivoa kaipaavat aikamme ihmiset. Uskon, että Jumala antaa kansallemme herätyksen ajan, mutta pitääkö se tapahtua raskaimman kautta, se on huolestuttava kysymys.

Oli edessämme mitä tahansa, Jumala vahvistaa meitä Sanallaan, joulun hyvässä sanomassa, ristin evankeliumissa, ehtoollisen lahjan äärellä ja tässä turvallisessa kotiseurakunnassa, joka on tärkeä turvapaikka aikamme keskellä.

Oikea Jumalan seurakunta pitää aina kiinni hänen Sanastaan eikä kiellä kristinuskon keskeisiä totuuksia eikä Jumalan pelastustekoa Jeesuksessa (kuten luopumuksessa elävä liberaali kirkko monin paikoin tekee yhä räikeämmin ja laajemmin).

Jeesus tulee kirkkaudessaan, ensin armollisena Vapahtajana, Joulun Herrana ja sitten kirkkauden Kuninkaana, joka tuo meille täyden pelastuksen.

.

RUKOUS

Herramme Jeesus Kristus.

Sytytä sydämiimme ilo siitä, että tulet pian kirkkaudessasi.
Anna tämän tietoisuuden rohkaista meitä silloinkin,
kun kaikki on pimeää emmekä löydä tietä.

Tule pimeyteemme ja tuo sinne
paluusi kirkkauden häikäisevä valo.

Sinun on kunnia, valta ja voima ikuisesti.
Aamen

.

.

.