JEESUKSEN VERTAUKSET JA NIIDEN YMMÄRTÄMINEN

Kenneth E. Bailey: Maalaisjärjellä. Avaimia Jeesuksen vertauksiin.
(Perussanoma 1995)

 

Johdanto Jeesuksen vertauksiin

Evankeliumikirjoista voimme löytää 30-70 vertausta riippuen siitä, miten vertaus määritellään. Laajassa mielessä vertauksia ovat kaikenlaiset kielikuvat: allegoriat, ilmestykset, sananlaskut, arvoitukset, symbolit, kertomukset jne.

Länsimainen ihminen ajattelee, että vertaus on abstraktin totuuden havaintoesimerkki. Baileyn mukaan Lähi-idän kulttuurissa vertaus on ”uskonnollisen kokemuksen ilmenemismuoto”.

Vertauksen tarkoitus ei ole antaa pelkkää älyllistä oivallusta vaan kokonaisvaltaisen eläytymisen, jolloin ihminen sisäistää sanoman syvällisesti älyä, tunteita, omaatuntoa ja tahtoa koskettaen. Vertaus kutsuu eläytymään ja kokemaan.

Vertauksen ymmärtämisessä tärkeää on tunnistaa alkuperäinen kuulijakunta ja ymmärtää heidän asenteensa vertauksen ilmaisemaan asiaan. Länsimaisina ihmisinä emme kykene tähän. Siksi tarvitsemme Baileyn kaltaisia Lähi-idän kulttuurin ja historian asiantuntijoita. Monin paikoin yhä tänään Lähi-idän maalaisyhteisöissä eletään Jeesuksen ajan kulttuurin ja tapojen mukaisesti.

Esimerkiksi maalaiskylän mies kävelee kadulla aina hitaasti ja juhlavasti. Hän ei koskaan juokse – kuten tuhlaajapoikavertauksen isä teki. Toinen esimerkki: ”Hän pani lapsen seimeen”. Me luulemme, että seimi oli eläinten tallissa. Mutta Lähi-idän asukas tietää, että seimi on asuinrakennuksessa, sen reunasyvennyksessä, joka oli tarkoitettu eläimille yösijaksi. Jeesus ei syntynyt tallissa vaan asuintalossa (jossa oli ahdasta).

Vertaukset ovat siis kertomuksia, jotka kertovat ihmisistä, jotka elivät tietyssä ajassa, tietyssä paikassa, tiettyjen tapojen mukaan, tiettyjen asenteiden ja arvojen ohjaamina.

Vertausten äärellä on pohdittava alkuperäisten kuulijoiden ja vertausten henkilöiden asenteita, odotuksia, tunteita, reaktioita, sosiaalisia suhteita jne. Vasta tämän jälkeen voimme pohtia vertausta oman aikamme valossa: miten sovellamme sitä meihin.

Vertauksissa on merkityksellistä myös sen kirjallinen rakenne. Vanhan testamentin kirjallisuudessa esiintyy heprealainen toistamisen tapa. Se alleviivaa keskeisiä asioita ja näkökulmia.

Kirjallinen rakenne paljastaa, että vertaukset ovat äärimmäisen taitavasti hiottuja helmiä. Ne eivät ole mitään heittoja tai pintaraapaisuja. Raamatun vertauksissa on itse Jumalan antamaa huikeaa syvyyttä, hienouksia ja voimaa.

Vertaukset eivät pääasiassa opeta vain yhtä yksittäistä totuutta, vaan ne ovat usein teologisia kimppuja, joissa on monia toisiinsa liittyviä ja toisiaan täydentäviä totuuksia. Ne ovat vahvistavat, syventävät ja elävöittävät Raamatun muuta opetusta.